Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.
Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.
Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.
Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa - kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)
Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.
Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.
Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.
Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.
Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta - enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^
Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa "kopperossa" ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne - mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.
Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;
"Where has this food come from?
I am ashamed to be eating it.
I will take it as medicine to get rid of greed in my mind
and to keep my physical being in order to achieve enlightenment".
Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)
.
Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.
Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen - tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.
Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen "puuro", meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).
Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):
❤Gaeul cheaso doobujang - syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa
❤Muhwagwa - Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa
Danhobakjuk - bataattikeitto punaisilla pavuilla
Yeongeon Mulkimchi - vesi-kimchiä lootuksenjuurella
.
Kommentit:
Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi "ihan ok", bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.
Toinen tarjoilu:
(alkuruoka nro. 1)
Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):
Neutari beoseot muchae muchim - viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.
❤Gaeul chaeso geojachae - "stir-fried" (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.
Bugak - temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä
❤Saenma doenjang chamkkae muchim - korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.
.
Kommentit:
Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.
Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.
Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).
1 Beoseot jaepi deulggatang - perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.
2 Wooung jjim - Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa
3 Deodeok muchim - deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa
4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja
5 ❤Neungi beoseot gangjung - uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.
6 Yeongeunchojeolim - pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa
7 ❤Sancho-dubuseon - grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja
8 Temple mandu - temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä
9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon - kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella
.
Kommentit:
Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.
Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)
Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.
Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.
Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.
Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen...
Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:
eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria
Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)
Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.
Yeonip-bap - lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä
Doenjang-jjigae - soijapaputahnakeitto
Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).
Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)
Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)
Kommentit:
Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.
Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.
Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.
Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt...
Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^
Hongsi-gureum - pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla
Doraji jeonggwak - hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta
.
Kommentit:
Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?) hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.
Nam!
.
Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.
Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja - temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.
En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)
Hei te kaikki jotka seuraatte Karkkipäivää Facebookin kautta, minulla olisi teille kysymys:
Näettekö blogini päivityksiä uutisvirrassanne samaan tapaan kuin ennen?
Olen huomannut, että päivitysteni tavoittavuus Naamakirjassa on viimeisen noin kolmen-neljän viikon aikana tippunut merkittävästi. Tavoittavuus on siis sitä, kuinka moni näkee päivitykseni uutisvirrassaan.
Säännöllisesti näitä lukuja seuraavana tunnen postausten tavoittavuuden ja ns. keskivertoluvut, jotka ovat vuosia pysyneet samoina. Jopa se, miten nopeasti ihmiset reagoivat julkaisuun, on vuosikaudet pysynyt hyvin vakiona. (Esim. Elisa <3 joka aina - ennen muutosta- olit se ensimmäinen joka heti tykkäsit mun päivityksistä ^_^ <3)
Nyt tavoittavuus ja reaktiot ovat muuttuneet niin selvästi, että olen miettinyt, onko Facebookin algoritmiä jotenkin muutettu samoin kuin Instagramin, eli seurattujen kohteiden päivitykset eivät näy seuraajille enää aikajärjestyksessä tai ylipäänsä päivity uutisvirtaan kovinkaan reaaliaikaisesti.
Facebook-tavoittavuus ei kuitenkaan korreloi blogipostausten yleisen suosion kanssa, eli vaikka tavoittavuus Naamakirjassa jäisi heikoksi, voivat Google Analytics -luvut kertoa toista postauksen kokonaistavoittavuudesta (eli montako kertaa niitä on klikattu ja luettu ylipäänsä). Tämä on vielä vahvistanut ajatustani siitä, että tavoittavuus/näkyvyysongelma liittyy nimenomaan Facebookiin eikä kerro siitä, että postaukseni ovat vain yleisesti muuttuneet niin tylsiksi ettei ihmisiä enää kiinnosta lukea niitä entiseen malliin. Vaikka voihan sekin olla mahdollisuus. :p
Numeronisse kaivoi lukuja esiin :)
Ennen viime viikkojen muutosta blogipostauksen keskivertotavoittavuus Facessa on ollut 1200 henkilön kieppeillä, ns. "heikompi" postaus on tavoittanut yleensä 1100-1500 henkilöä. Kaikkein epäkiinnostavimmat ovat jääneet alle 1000 lukuihin, mutta näitä on ennen ollut todella harvoin. Erityisen suositut postaukset yltävät lukuihin 3000 ylöspäin, esimerkkinä vaikka Vältä matkanvaraussivustojen kusetukset, joka tavoitti Facebookissa lähes 6000 ihmistä.
Google Analytics
Nyt muutoksen jälkeen tavoittavuus jää lähes kaikkien postausten kohdalla alle 1500, moni alle tuhannen. Viimeisen kolmen viikon suosituin postaus, kaksoispuhdistuksesta, tavoitti Naamakirjassa hädin tuskin 1500 ihmistä, mutta Google Analytics -sijoitus tekee siitä jopa yhden koko vuoden luetuimmista postauksista.
Google Analytics
Vertailuesimerkkinä alumiinittomat deodorantit -postaus elokuun alusta.
Sen Facebook-tavoittavuus on reilusti korkeampi kuin kaksoispuhdistuksen, mutta "todellinen" suosio Google Analyticsin mukaan alhaisempi kuin putsaripostauksen.
Ja jos katson kesän alhaisimpia lukukertoja saaneita postauksia, kuten juttuani Brasserie Ångbåtsbryggan -ravintolasta, sai sekin Facebookissa paljon korkeamman tavoittavuuden kuin suurin osa viime viikkojen julkaisuistani.
Missä mättää?
Helpottakaa uteliaisuuttani, Facebook-seuraajani, ja kertokaa, näkyvätkö postaukseni teille nykyään viiveellä, harvemmin tai jopa eivät lainkaan?
Olen nyt viihtynyt violeteissa hiuksissa runsaan vuoden, ja kokemusta erilaisista violeteista väreistä on kertynyt ihan mukavasti. Ajattelinkin nyt listata parhaat kokeilemani värit vuoden ajalta.
Juuri sitä ihanneväriäni eli siniseen taittavaa pastellista liilaa ei valitettavasti ole löytynyt valmiina sekoituksena sekä tarpeeksi pigmenttisenä laatuna vielä yhdeltäkään valmistajalta - paitsi mahdollisesti kampaamopuolelta L'Orealilta, mutta tarkastelen tässä nyt kotiin ostettavia värejä. (L'Orealin #Colorfulhairia ei voi ostaa kotiin vaan kyseessä on vain salonkipalvelu.)
"Tarpeeksi pigmenttisellä" tarkoitan väriä, joka tarttuu ja värjää pienemmälläkin määrällä (--> esim. lantrattuna hoitoaineeseen) eikä haalistu ihan 2-3 pesussa.
Tässä parhaat käyttämäni värit:
(Jouduin photoshoppaamaan Color Mask Paint Deep Purplen kuvaan toisesta kuvasta, koska tuubi loppui hetki sitten enkä ole ehtinyt ostaa uutta.)
1 COLOR MASK PAINT Deep Purple sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
2 BIOZELL COLOR MASK INK Mystic Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
3 L'OREAL COLORISTA WASHOUT #Purplehair yksinään
4 STARGAZER Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
KC Professionalin Color Mask Paint -sävyjä sekoittamalla saan sen ihan intensiivisimmän ja samalla lähimpänä ihanneväriäni olevan sävyn. Hento pastelliliila Lavender on osoittautunut ihan täydelliseksi pohjaksi johon sekoittaa sopivassa suhteessa pigmenttisempiä violetteja. Yksinkertaisimmillaan ihan mahtavan sävyn saa miksaamalla Lavenderiin tipan Deep Purple ja vähän Pinkadelicia.
Huono puoli: Paint-tuubit ovat kalliita ja täydelliseen väriin menee melkein yksi kokonainen Lavender-tuubi. Deep Purple -sävy tosin on taloudellinen; se on niin pigmenttistä että sitä voi käyttää kerralla todellakin vain pari pisaraa, joten tuubi kestää pitkään (minun käytössäni melkein vuoden).
Color Mask Paint -tukka
Kuvia Color Mask Paint -värjäyksestä täällä.
Biozellin Color Mask Ink -värit ovat samantyyppisiä kuin KC Professionalin Paintit, mutta halvempia (KC on kampaamosarja, Biozell "marketti"sarja).
Kummatkin ovat kotimaisia, siitä extraplussaa.
Mystic Violet + Neutral Toner -miksausta
Vaikka Biozellin Mystic Violet näyttää purkissa ihan väärän väriseltä minulle ihanteellista laventelisävyä ajatellen, siitä saa sekoittamalla oikein kivan pastellisen aniliiniliilan, joka toimii hiuksissani fantastisen hyvin taittamassa aiempien värien jättämää sinisyyttä (ei-toivottu Marge Simpson -sininen). Tuloksena aika lailla täydellinen pastelliponiliila.
Väri on myös niin voimakas pigmentiltään että sitä tarvitsee sekoituksissa vain vähän ja purkki on todella riittoisa.
Biozell Mystic Violet -hiukset
Juuri vaalennetussa "neitsyt"tukassa tulos olisi varmasti reilusti punertavampi, mutta minun tilanteessani Mystic Violet tuo tällaisen tuloksen. <3 <3
Sananen sinisen värin takertuvuudesta; violetti hiusväri koostuu punaisista ja sinisistä pigmenteistä, ja näistä punainen haalistuu nopeasti, sininen taas tarttuu tiukemmin. Tämä liittyy väripigmenttien molekyylikokoon, punainen on tunnetusti heikoimmin tarttuvia värejä. Näin ollen, vaikka saisin jollain värisekoituksella ihan täydellisen sävyn juuri sopivalla punaisen ja sinisen tasapainolla, jää väristä lopulta hiukseen eniten sinistä joka paljastuu alta pikkuhiljaa jos hiuksia ei tasaisin väliajoin värjää tarpeeksi punertavalla seoksella.
Esimerkkejä näissä kuvissa:
Punertavan liila väriseos neutralisoi kuvien tilannetta ja jättää hiukset siihen väritasapainoon joka on minulle mieleen.
Biozellin Color Mask Ink -sarjasta voi lukea lisää esittelystäni täältä.
L'Orealin edullinen päivittäiskosmetiikkavärisarja Colorista tarjoaa minulle sen ihan parhaimman sävyn jo valmiina sekoituksena, tätä ei tarvitse miksata minkään toisen sävyn kanssa. #Purplehair on niin My Little Pony -liila kuin olla voi. <3
Kuitenkin juuri se fakta, että sävyä ei parhaan (=pigmenttisimmän) tuloksen saamikseksi ole järkevää miksata mihinkään pohjaan vaan se käytetään hiuksiin sellaisenaan, tekee siitä pitkäaikaisessa käytössä epätaloudellista. Vaikka tuubi itsessään ei maksa kuin 7,90€ / 80 ml (litrahinta 98,75€), siitä riittää vain noin kahteen käsittelyyn kosteaan tukkaan laitettuna. Kun tätä vertaa vaikka Biozelliin, jonka 12,90€ / 175 ml hintainen purkki (litrahinta 73,70€) riittää jopa 10 värjäykseen, on voittaja selvä taloudellisesta näkökulmasta.
Kuitenkin tykkään #Purplehairista sen helppouden kannalta (ei sekoitussotkuja, sopiva väri suoraan pakkauksesta).
Ostin juuri uuden tuubin joka menee päähän maanantaina kun meillä on siskon kanssa värjäystreffit. Tyvikin saadaan taas vaalennettua vastaanottamaan väriä. :)
Colorista Washout -kokemuksistani ja esittelyn koko Colorista-sarjasta voi lukea täältä.
StarGazer-sävyt Soft Cerise ja Violet
StarGazerin suoraväreistä Soft Cerise näyttää purkissa lähes saman väriseltä kuin L'Orealin #Purplehair, eli aivan mainiolta, mutta valitettavasti se osoittautui pigmenttisyydeltään sellaiseksi luuseriksi ettei sillä oikein tehnyt mitään. Väri ei tarttunut nimeksikään, tai olisi todennäköisesti vaatinut levityksen kuivaan tukkaan (jolloin pigmentti suoraväreissä tarttuu vahvimmin).
Tumma Violet-sävy taas vakuutti, ja se toimii oikeastaan hyvin samaan tapaan kuin ylimpänä esitelty Color Mask Paint Deep Purple. Violet-sävy on vahvuudeltaan niin intensiivinen, että sitä voi käyttää miksaukseen Deep Purplen tapaan. Deep Purple on kuitenkin vielä StarGazer Violetiakin pigmenttisempi.
Star Gazer Violet -hiukset (sävy lantrattu hiusnaamiolla)
StarGazer on hinnaltaan (12,60€ / 70 ml) hitusen edullisempi kuin Color Mask Paint (14,50€ / 75 ml) mutta Paintin etu on sen parempi ja laajempi saatavuus ja sitä saa silloin tällöin tosi hyvään tarjoushintaan.
(Jos StarGazeria on tarjouksessa, se jää huomaamatta, koska saatavuus on niin rajallinen enkä pyöri joka viikko jälleenmyyjillä kuten CyberShopissa.)
Eilen kuvatuissa hiuksissani näkyy villi kirjo sinertävää, hopeanliilaa ja punertavaa. (Latvat näyttävät kuivilta koska en laittanut latvaseerumia - kuten näkyy sitä kannattaisi aina laittaa.... :p)
Oma hiuslaatuni on sellainen, että kotikäsittelyllä en millään saa sävystä koskaan tasaista. Shokkiväri ei myöskään näytä kerrostuvan ja "jumittuvan" hiuksiini samaan tapaan kuin monilla muilla. Olen kuullut kuvailtavan, kuinka pitkäaikaisen shokkivärikäytön jälkeen väri istuu niin tiukassa, että ylläpitokäsittelyä vaatii käytännössä vain tyvikasvu ja pituuksille riittää silloin tällöin mietopigmenttinen värinaamio. Minun taas on käytettävä värisekoituksia joka ikisessä pesussa, ja hiustenhoitorutiinini onkin muuttunut totaalisesti ponitukan myötä. Suoravärillä täytetyt minigrip-pussit kulkevat nyt mukanani kaikissa reissuissa.
Jos olisi varaa ylläpitää liilaa hiusväriä kampaajalla, kävisin ottamassa #Colorfulhair-värin joka kuukausi. Tämä helpottaisi kotihoitoa ja vähentäisi jatkuvan pigmenttikäsittelyn tarvetta. Verrattuna aiempaan violettiin kampaamovärjäykseen, #Colorfulhairin tulos oli tasaisempi ja kesto huomattavasti parempi. Mutta niin ratkaisevan tärkeää ei tasainen väri minulle lopulta ole, että sijoittaisin säännölliseen kampaajalla käyntiin; käytän nekin rahat mieluummin matkusteluun ;)
