Olen tällä reissulla vieraillut kahdella minulle ihan uudella saarella, ja tänään esittelyssä niistä toinen: epäturistillisin paikka jossa olen Kreikassa käynyt. Saari kuuluu Kykladeihin ja on nimeltään Kythnos.
Kuka teistä on aiemmin kuullut Kythnoksesta?
Kythnos ei ole saari pienimmästä päästä, ja asukkaita siellä on 1456 (tarkka luku - se on Lonely Planetin uusimmasta, tämän vuoden maaliskuussa ilmestyneestä Greek Islands -oppaasta ;)).
Asukasluvuiltaan "pieniksi" Kreikan saariksi lasken sellaiset, joilla on alle 1000 vakituista asukasta. Kun reissaa paljon Kreikassa, saa helposti käsityksen siitä millaisen asukasluvun paikat ovat pieniä ja mitkä vähän isompia ja vilkkaampia. Jos yhdessä kylässä on asukkaita yli 600, voi odottaa jo hyvinkin kaupunkimaista asutuskeskusta.
Kreikassa kylien infrastrukuuri on hyvin erilainen kuin meillä. Suomessahan 400 ihmisen kylä on usein vain rykelmä taloja vailla varsinaista selvää keskustaa, tai jos sellainen on, siellä on ehkä pieni K-Market, pubi ja asiamiesposti. Kreikassa 400 ihmisen kylässä on yleensä kymmenenkin tavernaa, baareja, kahviloita, pieniä kauppoja ja jopa pikkukaupunkimainen fiilis, koska täällä talot rakennetaan lähelle toisiaan. Turismin asteesta riippuen jopa 200 ihmisen kylässä voi olla hyvinkin hienostuneita putiikkeja.
Mutta mennäänpä sitten Kythnokselle. :)
Merihas
Moni saarihyppäilijä hyppää saaren yli, mutta minulta hiljainen, matalan profiilin Kythnos saa suosituksen.
Kythnos sijaitsee lähellä manner-Kreikkaa ja sinne pääsee nopeimmillaan kahdessa tunnissa Lavrion satamasta. Sen naapurisaaret ovat pohjoispuolella Kea ja eteläpuolella Serifos. Sijaintinsa vuoksi se on ennen kaikkea ateenalaisten suosiossa, ulkomaisia turisteja saarella käy hyvin vähän. Ystäväni Mariannan mukaan Kythnos on suhteellisen hiljainen jopa heinäkuussa muihin saariin verrattuna.
"It is not a famous island", sanoi majataloni emäntäkin.
Vierailtuani Kythnoksella voin tavallaan ymmärtää sen, mutta jos vertaan sitä esimerkiksi tunnetumpaan naapuriinsa Keaan, joka on kesäisin ihan tupaten täynnä ateenalaisia, pidän Kythnosta paljon kiinnostavampana. Kythnoksen maisemat ja yleinen tunnelma muistuttavat Keaa, mutta siinä missä Kealla on vain yksi hieno kylä uneliaan satamansa lisäksi, Kythnoksella on useita kyliä joissa on kaikissa oma viehätyksensä. Chora ja Dryopida ovat mielestäni niin viehättäviä että tekevät Kythnoksesta ehdottomasti vierailun arvoisen autenttista Kreikkaa etsivälle, kuvauksellisista, aidoista kylistä kiinnostuneelle matkailijalle.
Saaren kolme suurinta kylää ovat satamakylä Merihas, pää"kaupunki" Chora ja perinteinen Dryopida. Majoituin Merihasissa, joka on tähän aikaan vuodesta ainoa paikka Kythnoksella jossa on ravintoloita auki.
Merihasissa asuu 369 ihmistä. Se on varsin sievä kylä joka levittyy puolikuun muotoisesti pienen lahden reunamille. Kylässä on peruspalvelut kuten pankkeja, muutama matkatoimsto, useita ruokakauppoja ja tavernoita. Yöelämää Merihasissa ei juuri ole vaan baari-scene keskittyy Choraan, ja vain kesällä.
Kylän edustalla on uimaranta joka ei ole kummoinen, mutta tuo oman kuvauksellisen lisänsä kylämaisemaan :) Ja ainahan on ihan mahtavaa, kun voi syödä rantatavernassa suoraan hiekalla niin lähellä vettä, että aallot melkein lyövät varpaisiin... <3
Söin Merihasin Kritikos-tavernassa matkan maukkaimman kasvisruoka-annoksen; grillattuja vihanneksia ja pehmeää kythnoslaista tuorejuustoa.
Jos tykkää juustosta, kannattaa aina maistaa saarten omaa juustoa - kaikilla saarilla on omat, herkulliset juustonsa. Kythnoksen mizithra-tyyppinen juusto on tehty vuohenmaidosta.
Majapaikkani sijainti sataman yllä oli loistava, täältä oli paras mahdollinen näköala kylän ja lahden yli.
Kesäisin auringonlaskut ovat kuulema mielettömiä, niitä voi ihailla asunnon parvekkeelta.
Majapaikkani, Kontseta Guesthouse, oli niin mukava että voisin ajatella palaavani Kythnokselle jo pelkästään päästäkseni uudestaan tähän viehättävään taloon. Perus-domatiaa asteen tyylikkäämmässä vierastalossa on kahdeksan huonetta ja kaikki paikan emännän itse sisustamia. "I make them the way I would like to have it myself". :)
Kythnoksella ei ole huhtikuussa auki paljonkaan majoitusta, ja lopulta majoituin siihen ainoaan josta vastattiin sähköpostiini. Onneksi se sattui olemaan tämä paikka :) Teen usein niin, että tsekkaan kohteen majoitusvalikoimaa Booking.comista (monet domatiatkin ovat nykyään Bookingissa), ja otan sitten itse sähköpostilla yhteyttä majoittajaan. Näin saa paremman hinnan kuin varaamalla Bookingin tai muun online-varauspalvelun kautta.
Kontsetan terassilta
Kuten edellisessä Kreikka-jutussani mainitsin, pienemmillä ja ei-turistillisilla saarilla majapaikat maksavat yleensä paljon enemmän kuin suurilla ja turistillisilla (poislukien luksuskohteet kuten Santorini, Hydra ja Mykonos). En keksi muuta syytä kuin kilpailun; vilkkailla saarilla turistin euroista kilpailee satojakin majoittajia, jotka kukin houkuttelevat vierasta hyvällä hinnalla, kun taas hiljaisemmilla saarilla vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Majoittajan asenne voi olla; "Ota tai jätä". Tämän olen kokenut konkreettisimmin Androksella, jossa majoittajien asenne tuntui jopa ylimieliseltä. Vaikka koko guest house tai hotelli olisi tyhjä, he eivät huoli sinua jos et maksa ilmoitettua hintaa.
Kythnoksen majoitukseni maksoi puolet enemmän mitä yleensä huoneestani maksan; 40 euroa. Toisaalta, huoneeseen olisi mahtunut neljä henkeä, ja isommalla porukalla kulut olisivat jääneet todella pieniksi.
Kythnoksen pääkylä tunnetaan myös nimellä Messaria. Asukkaita siellä on noin 600.
'Chora' on yleisnimitys erityisesti Kykladien alueen saarten historiallisille pääkylille, ja lähes kaikkien Kykladien saarten pääasutuskeskuksiin viitataan tällä nimellä. (Poikkeuksiakin on, kuten Syroksen Ermoupoli.)
Kesäajan ulkopuolella Kythnoksen Chora on hyvin hiljainen. Palvelut muutamia kahviloita lukuun ottamatta ovat kiinni ja kaduilla näkee ihmisiä vain satunnaisesti.
Bussit eivät kulje, joten autoton vierailija ei ylipäänsä pääse Merihasista muihin kyliin ellei laita tossua toisen eteen (esim. Choraan matkaa 7km ylämäkeen) tai ystävysty paikallisen kyydintarjoajan kanssa.
Kuten tavallista, kaduilla näkee enemmän kissoja kuin ihmisiä. Nämä mirrit odottavat niitä ruokkivan talon edustalla murkinaa.
Aiemmin talvella Nisyros-juttuni blogikommenteissa nousseen eläinten kaltoinkohtelu -keskustelun herättämänä olen tällä reissulla jutellut paikallisten kanssa siitä, miten kullakin vierailemallani saarella suhtaudutaan katukissoihin ja -koiriin ja miten ongelmaa hoidetaan.
Paikalliset tuskin kertoisivat minulle suoraan vaikka tietäisivätkin omassa naapurustossaan sattuneista rääkkäyksistä, joten saamani informaatio on varmasti valikoitua, mutta kaikkialla olen saanut niin kuulla kuin nähdä, että katueläimistä pidetään mahdollisuuksien mukaan huolta. Saarilla on vapaaehtoisorganisaatioita tai -yksilöitä jotka säännöllisesti suorittavat kastraatioita ja kodittomien kissojen ruokintapaikkoja näkee melkein kaikissa kylissä.
Kissoja on kaikkialla, mutta kulkukoirat vaikuttavat nykyään olevan harvinaisuus. Ainakin Ateenan keskustassa ja niillä saarilla, joilla olen itse vieraillut. Vielä 10 vuotta sitten Ateenan kaduilla vilisi niin paljon kodittomia koiria että niihin suunnilleen kompastui, mutta enää turreja ei näy.
Värikäs Gazoza-baari Choran keskustassa. Voin kuvitella, miten eloisa tämäkin paikka on heinäkuussa...
Olin Chorassa lounasaikaan ja vatsani alkoi murista. Ilahduin, kun Gazozan tiskillä tyttö ojensi minulle ruokalistaa ja kysyi, haluanko nähdä menun. Menu..! Ruokaa! Simppelillä baari-snack-listalla oli pari salaattia, sandwicheja ja munakas. Oh, munakas..! Kysyin, mitä "Special Omelet" piti sisällään. "Voi, ei minulla ole munakasta. Eikä mitään muutakaan kuin paahtoleipää", tyttö vastasi.
Se siitä sitten, saattoihan tuon arvatakin :) Tilasin rakómelon kipeää kurkkuani lääkitsemään, ja sen mukana sentään tuotiin kuppi pähkinöitä. Mieluummin pähinöitä kuin paahtoleipää. :)
"Rush hour" Chorassa - ainoa hetki kun kadulla oli samanaikaisesti kolme ihmistä
Choran värejä.
Värit. Voin sanoa tämän aina uudestaan ja uudestaan: voisin matkustaa Kreikkaan vain värien takia. Ne tekevät minut iloiseksi ja mielen kevyeksi. Auringon ohella värit ovat minulle parasta "mindfulnessia". <3 Joo, ja Alppien vaellusreittien ohella...!
Postikorttimaisen kaunis Dryopida sijaitsee kukkuloiden keskellä pienen laakson sylissä. Asukkaita kylässä on noin 350.
Pääsin vierailemaan Dryopidassa ja muissa Kythnoksen kylissä majataloni ystävällisen emännän, Zoin, kyyditsemänä. Dryopida on Zoin äidin kotikylä, ja hän tuntee paikan kuin taskunsa. Zoi on itse syntynyt ja kasvanut Ateenassa - äiti oli muuttanut nuorena opiskelemaan Ateenaan, tapasi Zoin isän ja jäi pääkaupunkiin. Zoi on kuitenkin viettänyt kaikki kesät Kythnoksella pienestä pitäen.
Kylän keskustan joka kuja vaatii kameran huomiota :)
Dryopidassa sijaitsee yksi Kreikan suurimmista luolista, Katafyki-luola. Kiinnostava nähtävyys jos tykkää jännistä, ahtaista paikoista ^_^ :) Tai luolista ylipäänsä.
Katafyki muistuttaa Antiparoksen luolaa, mutta on pienempi eikä yhtä syvä. Se löydettiin vuonna 1830. Dryopidan asukkaat ovat käyttäneet luolaa vuosisatojen ajan turvapaikkana milloin minkäkin hyökkäyksen uhatessa, se oli tärkeässä asemassa mm. toisen maailmansodan aikaan saksalaisten valloittaessa saaren. Myöhemmin luolaa on käytetty mm. pääsiäisjuhlintaan - sen laajimmassa osassa on kuulema järjestetty Anastasis-juhlayön tansseja...! Aika vaikea kuvitella - niin ahdasta siellä on.
Dryopida jakautuu kahteen osaan, varsinaiseen kylään joka on "keskusta" ja notkon toisella puolella olevaan Galatasiin, nimi tarkoittaa kirjaimellisesti 'vastapäätä'.
Dryopida oli mielestäni vielä Choraakin viehättävämpi, vaikka ehkä asiaan vaikutti myös sää ja valo; Chora-vierailuni aikaan oli pilvistä ja ilmaa samensi myös Afrikasta tuleva pöly ("African Dust", yleinen ilmiö Kreikassa ja tekee pahimmillaan hengittämisestä vaikeaa), kun taas Dryopida-päivänä oli kirkasta ja aurinkoista.
Vaeltelin Dryopidan kujilla aivan haltioissani. Samaa nukkekotimaista kauneutta kuin Tinosin Pyrgosissa ja monessa muussa Kreikan pienessä, perinteisessä kylässä. Suloisia miniatyyrikirkkoja ahtaimmissakin raoissa, pikkuruisia koristeellisia aukioita ja niiden reunoilla muutaman neliömetrin kahviloita ja rustiikkisia tavernoja ruudullisine pöytäliinoineen. Kaikkialla valkoisia portaita ja värikkäitä kukkaruukkuja. Pyykkejä kuivumassa, kissoja torkkumassa, pappoja pelaamassa backgammonia kuppiloissaan.
Kreikka. <3
Suomalaiselle tällainen kyläarkkitehtuuri ja -rakenne on jotain eksoottista, kuin toinen maailma. Meillä kaikki on niin modernia ja funktionaalista, suunniteltu käytännöllisyys etusijalla. Välimeren pienissä kylissä aika on pysähtynyt ja mummot kulkevat samoja kapeita kujia ja leipovat samoissa vanhoissa kiviuuneissa vuosisadasta toiseen.
Tällaista Kreikkaa minä tykkään kohdata.
Vieraile Kythnoksella, jos haluat nähdä Kreikkaa vailla matkamuistomyymälöitä ja postikorttitelineitä. Ei ehkä se jännin tai maineikkain Kreikan saari, mutta aito ja idyllinen.
.
Lopuksi lyhyt muutaman kuvan katsaus pariin saaren muuhun vierailun arvoiseen kohteeseen.
KOLONA BEACH
Saaren tunnetuin ranta, ja kuva kertoo miksi. En itse käynyt rannalla ja kuva on lainattu täältä.
Ranta sijaitsee Merihasin pohjoispuolella ja sinne pääsee helpoiten veneellä. Kesäisin rannalle kulkee taksiveneitä. Kävellenkin pääsee, ja ilmeisesti myös autolla mutta reitti on kuulema "relatively tough dirt road".
LOUTRA
81 asukkaan (!) Loutra saaren koillispuolella tunnetaan kuumasta lähteestään, joka laskee mereen. Lähde on tunnettu parantavista ominaisuuksistaan 1800-luvulta saakka.
Lähteessä kylpeminen on ilmaista - sen kuin pulahdat kivien ympäröimään "altaaseen" jossa lähde- ja merivesi sekoittuvat :) Fiinimpään spa-kokemukseen Loutran lähellä on myös Hydrotherapy Centre.
KANALA
Suomeksi hauskan kuuloinen kylä tunnetaan kirkkaista vesistään, hienosta (vaikkakin pienestä) uimarannastaan ja Panagia Kanala -kirkostaan. Loutran ohella Kanala on Kythnoksen ainoa vähänkään resort-tyylinen kylä, tosin kovin turistilliseksi ei tätäkään voi kutsua.
(Huomaa taas houkuttavuusero pilvinen / Loutra vs. aurinkoinen / Kanala -kuvien välillä.... Niin se valo vaikuttaa.)
*
Kythnokselle pääsee Pireuksesta 6 kertaa viikossa kesäisin ja 2-3 kertaa viikossa muuhun aikaan vuodesta, matka kestää 3 tuntia. Tiheimmät yhteydet ovat Lavrion satamasta, josta on Kythnokselle 1-3 laivaa päivittäin ja matka kestää kaksi tuntia tai allekin. Lavrioon itseensä kestää kuitenkin kaksi tuntia bussilla Ateenasta, joten autottomalle matkaajalle Pireuksesta lähtevä yhteys on nopein.
P.S. Saari jolla olen tällä hetkellä, kreikkalaismiljonäärien leikkikenttä, loisteliaiden talojen ja kirkastakin kirkkaampien vesien kuvankaunis Spetses, on kuin toinen todellisuus Kythnoksen rinnalla... Erittäin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Spetsesistä lisää myöhemmin.
Ostin tässä talvella pitkästä aikaa kaksi viime vuosikymmenen suurimmista suosikkimaskaroistani. Nämä kaksi tekivät aikoinaan todella suuren vaikutuksen ja olin utelias kokeilemaan, vieläkö ne olisivat yhtä hyviä kuin muistikuvissani. Vieläkö ne lunastavat saman aseman?
Ripsarit ovat Max Factorin False Lash Effect ja IsaDoran Precision.
Max Factorin False Lash Effect -maskara oli mukana Karkkipäivän ensimmäisen vuoden (2009) Vuoden Parhaat tuotteet -listalla. (Surullisesti, melkein kaikki tuon vuoden kuvat ovat lakanneet näkymästä koska linkitin kuvat tuohon aikaan Photobucketin kautta, joka sittemmin on muuttunut maksulliseksi palveluksi.)
False Lash Effect, tuttavallisesti FLE, tuntui ihan parhaimmalta "markettimaskaralta" koskaan, muistan että olin ihan törkeän innoissani siitä. :) Ylipäänsä, kun mietin minun ja maskaroiden historiaa, minulla ei ollut nuorempana mitään pitkän linjan suosikkimaskaroita. Taisin ostaa aina uuden joka kerta, en muodostanut ripsareihin mitään luottamussuhteita. Vaikka pinnistelen, en saa mieleeni yhtäkään "suosikiksi" mieltämääni ripsaria ajalta ennen Max Factoria... onpa hassua..!
Voidaan siis ajatella, että FLE nosti aikoinaan maskarakokemuksen sellaiselle tasolle, että aloin kiinnittää ripsiväreihin eri lailla huomiota. Aloin odottaa niiltä enemmän. FLE markkeerasi uuden maskaroiden aikakauden :)
IsaDoran Precision Mascaraan tutustuin vuonna 2012, kun kyseinen maskara lanseerattiin. Kirjoitin Precisionista aikoinaan: "Tämä on minun tämän hetken THE maskarani! Kirkkaasti paras maskara mitä olen tänä vuonna kokeillut. Pikkuruinen harja nysäharjaksineen ei näytä vakuuttavalta volyymintuojalta, mutta tämä ripsiväripä kerrostuukin aivan upeasti! Kuvassa maskaraa on poikkeuksellisesti vain yksi kerros (muissa kuvissa kaksi kerrosta), ja tulos on jo sillä noin hyvä. Tarkkuusharja on aivan täydellinen pienelle ja ahtaalle silmälleni, tämä erottelee todellakin ilman sotkuja ja ulottuu hentoisimpiinkin ripsiin ja massan saa harjattua aivan tyvestä kärkeen saakka. Parhautta!!!"
FLE ja Precision -maskaroissa on hyvin erilaiset harjat, mutta niille on yhteistä erottelevuus ja muovinen polymeeriharja. IsaDoran Precision -maskara hämmästyttää minimaalisen nysillä harjaksillaan, joiden ei odottaisi omaavan hyvää kampaavuutta, mutta niin vain harja tekee nimensä mukaisesti hyvin tarkkaa jälkeä.
Factorin False Lash Effect -harja on muodoltaan hitusen liian pullukka ollakseen se kaikkein ihanteellisin harja minun pienille ja vahvan kulmaluun alle kätkeytyville silmilleni, mutta sen jälki on siisteydessään ja juuri sopivassa volyymissaan minulle mieleen. Tai oli vuonna 2009, ja nythän selvitettiin mitä tykkään False Lashistä vuonna 2018 :)
Tulos: tykkään edelleen kummastakin maskarasta ja on yhä selvää, miksi ne muodostuivat aikoinaan lemppareiksi. Mutta toinen näistä on vielä parempi kuin toinen.
False Lash Effect. Kuten todettya, harja on hitusen liian iso mahtuakseen optimaalisesti työskentelemään pienen ja syvällä olevan silmän alueella. Jälki on kuitenkin todella hyvää; siistiä, ei paakkuunnu, ei hapsuta. Mutta - se ei ole niin tuuheuttavaa kuin muistelin. IsaDoraan verrattuna FLE jättää ripset ohuemmiksi, massa ei kerrostu yhtä hanakasti.
Toisaalta, kävi mielessä voisiko maskaran iällä olla myös vaikutusta... Massa tuntui ehkä aavistuksen kuivalta ja mietin, saattoiko ostamani False Lash Effect olla vähemmän tuoretta tavaraa. Ostin FLE'ni Lahden Kärkkäiseltä (kun satuttiin olemaan siellä miehen ja anopin kanssa asioilla), enkä tiedä millainen kierto Kärkkäisen myymällä kosmetiikalla yleisesti on... Saattavatko ripsarit seistä siellä pitkäänkin..?
Joka tapauksessa, False Lash Effect on edelleen hyvä. Mutta ei ihan parhaiden kastia - ainakaan tämän "Kärkkäis-yksilön" perusteella :)
Precision. Kyllllä, tämä on edelleen aivan sairaan hyvä ripsari, aivan kärkijoukkoa. Luulen että voisin tyytyväisenä käyttää Precisionia koko loppuelämäni vailla kiinnostusta siirtyä muihin. Voin yhä allekirjoittaa kaiken mitä kuusi vuotta sitten maskarasta kirjoitin.
Pikkuinen täsmäharja on minun silmilleni t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n. Se ulottuu harjaamaan massaa ihan tyvestä ripsien kärkeen sotkematta niin luomea kuin kulmaluuta. Massa kerrostuu todella tehokkaasti ja muutama veto riittää. Massa ei klimppiinny eikä hapsutu.
Yksinkertaisesti loistava maskara. Toivottavasti siitä tulee IsaDoran klassikko ja se pysyisi valikoimassa vielä monet vuodet <3 Precision on mukanani täällä Kreikassakin. Kapean ja tasamuotoisen hylsynsä puolesta se sopii ihanteellisesti käsimatkatavarareissaajan rajalliseen kosmetiikkapussukkaan :)
Muita viime vuosien suosikkimaskaroitani ovat seuraavat:
Voi todeta, että hyvin L'Oreal-konsernipainotteinen listaus. Lorkku ei sponsoroi maskaravarastoani vaan tulos on käytännön kertomaa, testaan laajalti monen merkin maskaroita. Ilmeisesti juuri L'Oreal-brändien maskarat sopivat minulle erityisen hyvin.
Luonnonkosmetiikan puoleltakin löysin vihdoin viime vuoden aikana suosikkeja (Avril), mutta totuus on, etteivät luonnolliset maskarat vieläkään päihitä synteettisiä. Vaikka jälki parhaimmillaan alkaa jo lähennellä synteettisiä, on kestävyydessä (--> kosteuden vastustus) vielä paljon, paljon petrattavaa. Avrilin Waterproof Mascara on ainoa luonnollinen maskara joka kestää ripsissäni vesisateessakin, mutta sen kokonaissuoritus ei yllä synteettisten suosikkien kuten IsaDoran Precisionin tai Maybellinen Lash Sensationalin tasolle.
.
Loppuun ihan aiheeseen liittymätön "bonus" violetin meikin ystäville :) Täytyy vihdoin saada jakaa tämä USAn reissusta ostamani löytö, joka näkyy postauksessa luomillani:
Make Up Foreverin I-918 Lavender -luomiväri. :-*
Olen valtavasta luomivärikokoelmastani huolimatta aina etsimässä uusia violetteja ihanuuksia, ja aina välillä löytyy yksilöitä, jotka jollain ominaisuudellaan tai vivahteellaan yltävät aiempia lemppareita korkeammalle ^_^
Urban Decayn Tonic -täydellisyyttä ei ehkä päihitä mikään luomiväri, tai sanotaan, että täytyy olla todella kovan luokan formulointi ja vivahteikkuus jotta tarjokas voi lyödä Tonicin, mutta MUFEn I-918 on omassa pastellisessa luokassaan aivan fantastinen.
I-918 on kuin MACin Beautiful Iris syvempänä ja pigmenttisempänä versiona. <3 Suurta rakkautta!
MUFEn luomivärit ovat Suomessa kalliita ja saatavuuskin hyvin rajallinen, mutta kannattaa tsekkailla Sephoran MUFE-hylly jos reissaatte Sephora-maissa :) En muista paljonko tämä refill-nappi tarkalleen maksoi USAssa, mutta alle 15 dollaria todennäköisesti.
(Hmm, sattumalta huomasin Suomen hintatietoa etsiessäni että Suomen MUFElla on tällä hetkellä kaikki luomivärit -72% alennuksessa..!! Harmi vain ettei I-918 näy kuuluvan valikoimaan. Sävyjä on kuitenkin runsaasti, tsekatkaa!)
(Kissafanit jotka tovoivat kuvia kreikkalaisista kissoista - tässä yksi kuvattuna eilen Hydralla <3)
Kreikkaan matkatessa ja etenkin saarihyppelyä suunnitellessa kannattaa huomioida laivaliikenteen lakkojen mahdollisuus. Lakkoja on joka vuosi muutamia, ja ne kestävät yleensä 1-3 päivää. Minä jouduin juuri jäämään Ateenan kahdeksi päiväksi lakon takia, ja aiemminkin lakkoja on sattunut omien reissujeni aikaan.
Suunnittele saarihyppelysi niin, että palaat Ateenaan, tai mistä lentosi lähteekään, viimeistään paria päivää ennen paluulentoa. Älä jätä saarilta paluuta viimeiseen päivään. Tai valitse lentoa edeltävien päivien saareksi sellainen, jolla on myös lentokenttä, jotta pääset tarvittaessa Ateenaan myös lentoteitse.
Myös tuulinen sää voi estää laivojen kulun, sekin kannattaa huomioida.
Majoitus Kreikassa on kallistunut. Vaikka ollaan huhtikuussa jolloin kausi on vasta hiljalleen starttaamassa, jopa vaatimattomin majoitusmuoto kuten domatiat ovat kalliimpia kuin mitä ne yleensä ovat olleet syys-lokakuussa.
Vinkki: edullisinta majoitus on suuremmilla, vilkkaammilla saarilla. Toisin kuin luulisi, pienet, tähän aikaan lähes tyhjät saaret hinnoittelevat majoituksensa lähes tuplasti isompiin saariin verrattuna, ilmeisesti logiikalla: kun kilpailua on vähemmän, voin veloittaa enemmän. Vaikka siltä ainoalta saarella olevalta turistilta.
Hintoja nostaa myös uusi vero:
Tämän vuoden alusta Kreikassa on astunut voimaan uusi yöpymisvero jonka niin hotellit kuin domatiat veloittavat turistilta. Vero on 0,25€ - 4€ per yö majoituksen tasosta riippuen. Lisätietoa täällä.
Kythnoksen autio Chora
Huhtikuu on osoittautunut vielä syksyäkin erottelevammaksi kaudeksi tarkastella eri saarten turismitason ja sesonkien eroa. Se on minusta todella mielenkiintoista. Syyskuun loppua kohden meno alkaa hiljentyä pienemmillä saarilla, mutta ihan hiljaista niillä ei ole vielä lokakuussakaan. Pikkuisella 270 asukkaan Folegandroksellakin olivat vielä kaikki ravitsemusliikkeet auki lokakuun alussa.
Huhtikuussa taas jopa keskisuuret tai kehittyneet turismisaaretkin voivat olla hyvin hiljaisia. Isommilla saarilla kuten Kos, Syros, Tinos jne palvelut ovat auki, mutta ulkomainen vierailija saattaa havaita olevansa huhtikuussa ainoa vieras näiden saarten ravintoloissa, hotelleissa tai rannoilla. Istuin aiemmin tällä viikolla Kykladien suurimman kaupungin, 11 000 asukkaan Ermoupolin rantakadun ravintolassa ihka-ainoana asiakkaana. 1400 asukkaan Kythnoksella vain yhdessä kylässä oli muutama ravintola auki, esimerkiksi pääkaupungin tavernat olivat kaikki kiinni.
Säiden puolesta huhtikuu olisi erinomaista aikaa matkustaa Kreikkaan; asteet pysyttelevät 20 tuntumassa ja kipuavat usein yli 25:enkin, ja saaret kylpevät kukkien väriloistossa. Jos haluaa nähdä Kreikan vihreimmillään ja kukkeimmillaan, huhtikuu on mitä parhain aika vierailla.
Eilen saavuin Argo-Saronian saarille ja niistä kenties kauneudestaan kuuluimmalle, autottomalle Hydralle. Täällä ihan kaikki paikat ovat auki ja niin rannoilla, ravintoloissa kuin hotelleissakin on asiakkaita. Erityisen kiinnostavan havainnosta tekee se, että Argo-Saronian saaret eivät kuulu Kreikan tunnetuimpiin ja häviävät turismissa 6-0 tunnetummille Kykladeille. Silti täällä on huhtikuussa paljon vilkkaampaa kuin Kykladeilla.
P.S. Sähköpostiini oli tullut TUIn uutiskirje jossa kerrottiin tulevan kesäkauden matkakohteiden varaustasosta. Arvatkaa mikä on ykköskohde? Jopa puolet varatuista matkoista on Kreikan saaristoon :)
TUI:n kesäkauden 2018 Top 5 kohteet näyttävät tältä:
Hyvä Kreikka...! <3
P.S.
Instagramissa voi seurata Kreikan matkaani päivittäisten päivitysten muodossa. Ehdin päivittää Instaan "minibloggauksia" paljon tiheämmin kuin blogiin, joten kurkkaa Instan puolelle jos kaipaat lisäannostuksia Kreikan väreistä ja auringosta :)
https://www.instagram.com/karkkipaivasanni/
