Olen tällä reissulla vieraillut kahdella minulle ihan uudella saarella, ja tänään esittelyssä niistä toinen: epäturistillisin paikka jossa olen Kreikassa käynyt. Saari kuuluu Kykladeihin ja on nimeltään Kythnos.
Kuka teistä on aiemmin kuullut Kythnoksesta?
Kythnos ei ole saari pienimmästä päästä, ja asukkaita siellä on 1456 (tarkka luku - se on Lonely Planetin uusimmasta, tämän vuoden maaliskuussa ilmestyneestä Greek Islands -oppaasta ;)).
Asukasluvuiltaan "pieniksi" Kreikan saariksi lasken sellaiset, joilla on alle 1000 vakituista asukasta. Kun reissaa paljon Kreikassa, saa helposti käsityksen siitä millaisen asukasluvun paikat ovat pieniä ja mitkä vähän isompia ja vilkkaampia. Jos yhdessä kylässä on asukkaita yli 600, voi odottaa jo hyvinkin kaupunkimaista asutuskeskusta.
Kreikassa kylien infrastrukuuri on hyvin erilainen kuin meillä. Suomessahan 400 ihmisen kylä on usein vain rykelmä taloja vailla varsinaista selvää keskustaa, tai jos sellainen on, siellä on ehkä pieni K-Market, pubi ja asiamiesposti. Kreikassa 400 ihmisen kylässä on yleensä kymmenenkin tavernaa, baareja, kahviloita, pieniä kauppoja ja jopa pikkukaupunkimainen fiilis, koska täällä talot rakennetaan lähelle toisiaan. Turismin asteesta riippuen jopa 200 ihmisen kylässä voi olla hyvinkin hienostuneita putiikkeja.
Mutta mennäänpä sitten Kythnokselle. :)
Merihas
Moni saarihyppäilijä hyppää saaren yli, mutta minulta hiljainen, matalan profiilin Kythnos saa suosituksen.
Kythnos sijaitsee lähellä manner-Kreikkaa ja sinne pääsee nopeimmillaan kahdessa tunnissa Lavrion satamasta. Sen naapurisaaret ovat pohjoispuolella Kea ja eteläpuolella Serifos. Sijaintinsa vuoksi se on ennen kaikkea ateenalaisten suosiossa, ulkomaisia turisteja saarella käy hyvin vähän. Ystäväni Mariannan mukaan Kythnos on suhteellisen hiljainen jopa heinäkuussa muihin saariin verrattuna.
"It is not a famous island", sanoi majataloni emäntäkin.
Vierailtuani Kythnoksella voin tavallaan ymmärtää sen, mutta jos vertaan sitä esimerkiksi tunnetumpaan naapuriinsa Keaan, joka on kesäisin ihan tupaten täynnä ateenalaisia, pidän Kythnosta paljon kiinnostavampana. Kythnoksen maisemat ja yleinen tunnelma muistuttavat Keaa, mutta siinä missä Kealla on vain yksi hieno kylä uneliaan satamansa lisäksi, Kythnoksella on useita kyliä joissa on kaikissa oma viehätyksensä. Chora ja Dryopida ovat mielestäni niin viehättäviä että tekevät Kythnoksesta ehdottomasti vierailun arvoisen autenttista Kreikkaa etsivälle, kuvauksellisista, aidoista kylistä kiinnostuneelle matkailijalle.
Saaren kolme suurinta kylää ovat satamakylä Merihas, pää"kaupunki" Chora ja perinteinen Dryopida. Majoituin Merihasissa, joka on tähän aikaan vuodesta ainoa paikka Kythnoksella jossa on ravintoloita auki.
Merihasissa asuu 369 ihmistä. Se on varsin sievä kylä joka levittyy puolikuun muotoisesti pienen lahden reunamille. Kylässä on peruspalvelut kuten pankkeja, muutama matkatoimsto, useita ruokakauppoja ja tavernoita. Yöelämää Merihasissa ei juuri ole vaan baari-scene keskittyy Choraan, ja vain kesällä.
Kylän edustalla on uimaranta joka ei ole kummoinen, mutta tuo oman kuvauksellisen lisänsä kylämaisemaan :) Ja ainahan on ihan mahtavaa, kun voi syödä rantatavernassa suoraan hiekalla niin lähellä vettä, että aallot melkein lyövät varpaisiin... <3
Söin Merihasin Kritikos-tavernassa matkan maukkaimman kasvisruoka-annoksen; grillattuja vihanneksia ja pehmeää kythnoslaista tuorejuustoa.
Jos tykkää juustosta, kannattaa aina maistaa saarten omaa juustoa - kaikilla saarilla on omat, herkulliset juustonsa. Kythnoksen mizithra-tyyppinen juusto on tehty vuohenmaidosta.
Majapaikkani sijainti sataman yllä oli loistava, täältä oli paras mahdollinen näköala kylän ja lahden yli.
Kesäisin auringonlaskut ovat kuulema mielettömiä, niitä voi ihailla asunnon parvekkeelta.
Majapaikkani, Kontseta Guesthouse, oli niin mukava että voisin ajatella palaavani Kythnokselle jo pelkästään päästäkseni uudestaan tähän viehättävään taloon. Perus-domatiaa asteen tyylikkäämmässä vierastalossa on kahdeksan huonetta ja kaikki paikan emännän itse sisustamia. "I make them the way I would like to have it myself". :)
Kythnoksella ei ole huhtikuussa auki paljonkaan majoitusta, ja lopulta majoituin siihen ainoaan josta vastattiin sähköpostiini. Onneksi se sattui olemaan tämä paikka :) Teen usein niin, että tsekkaan kohteen majoitusvalikoimaa Booking.comista (monet domatiatkin ovat nykyään Bookingissa), ja otan sitten itse sähköpostilla yhteyttä majoittajaan. Näin saa paremman hinnan kuin varaamalla Bookingin tai muun online-varauspalvelun kautta.
Kontsetan terassilta
Kuten edellisessä Kreikka-jutussani mainitsin, pienemmillä ja ei-turistillisilla saarilla majapaikat maksavat yleensä paljon enemmän kuin suurilla ja turistillisilla (poislukien luksuskohteet kuten Santorini, Hydra ja Mykonos). En keksi muuta syytä kuin kilpailun; vilkkailla saarilla turistin euroista kilpailee satojakin majoittajia, jotka kukin houkuttelevat vierasta hyvällä hinnalla, kun taas hiljaisemmilla saarilla vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Majoittajan asenne voi olla; "Ota tai jätä". Tämän olen kokenut konkreettisimmin Androksella, jossa majoittajien asenne tuntui jopa ylimieliseltä. Vaikka koko guest house tai hotelli olisi tyhjä, he eivät huoli sinua jos et maksa ilmoitettua hintaa.
Kythnoksen majoitukseni maksoi puolet enemmän mitä yleensä huoneestani maksan; 40 euroa. Toisaalta, huoneeseen olisi mahtunut neljä henkeä, ja isommalla porukalla kulut olisivat jääneet todella pieniksi.
Kythnoksen pääkylä tunnetaan myös nimellä Messaria. Asukkaita siellä on noin 600.
'Chora' on yleisnimitys erityisesti Kykladien alueen saarten historiallisille pääkylille, ja lähes kaikkien Kykladien saarten pääasutuskeskuksiin viitataan tällä nimellä. (Poikkeuksiakin on, kuten Syroksen Ermoupoli.)
Kesäajan ulkopuolella Kythnoksen Chora on hyvin hiljainen. Palvelut muutamia kahviloita lukuun ottamatta ovat kiinni ja kaduilla näkee ihmisiä vain satunnaisesti.
Bussit eivät kulje, joten autoton vierailija ei ylipäänsä pääse Merihasista muihin kyliin ellei laita tossua toisen eteen (esim. Choraan matkaa 7km ylämäkeen) tai ystävysty paikallisen kyydintarjoajan kanssa.
Kuten tavallista, kaduilla näkee enemmän kissoja kuin ihmisiä. Nämä mirrit odottavat niitä ruokkivan talon edustalla murkinaa.
Aiemmin talvella Nisyros-juttuni blogikommenteissa nousseen eläinten kaltoinkohtelu -keskustelun herättämänä olen tällä reissulla jutellut paikallisten kanssa siitä, miten kullakin vierailemallani saarella suhtaudutaan katukissoihin ja -koiriin ja miten ongelmaa hoidetaan.
Paikalliset tuskin kertoisivat minulle suoraan vaikka tietäisivätkin omassa naapurustossaan sattuneista rääkkäyksistä, joten saamani informaatio on varmasti valikoitua, mutta kaikkialla olen saanut niin kuulla kuin nähdä, että katueläimistä pidetään mahdollisuuksien mukaan huolta. Saarilla on vapaaehtoisorganisaatioita tai -yksilöitä jotka säännöllisesti suorittavat kastraatioita ja kodittomien kissojen ruokintapaikkoja näkee melkein kaikissa kylissä.
Kissoja on kaikkialla, mutta kulkukoirat vaikuttavat nykyään olevan harvinaisuus. Ainakin Ateenan keskustassa ja niillä saarilla, joilla olen itse vieraillut. Vielä 10 vuotta sitten Ateenan kaduilla vilisi niin paljon kodittomia koiria että niihin suunnilleen kompastui, mutta enää turreja ei näy.
Värikäs Gazoza-baari Choran keskustassa. Voin kuvitella, miten eloisa tämäkin paikka on heinäkuussa...
Olin Chorassa lounasaikaan ja vatsani alkoi murista. Ilahduin, kun Gazozan tiskillä tyttö ojensi minulle ruokalistaa ja kysyi, haluanko nähdä menun. Menu..! Ruokaa! Simppelillä baari-snack-listalla oli pari salaattia, sandwicheja ja munakas. Oh, munakas..! Kysyin, mitä "Special Omelet" piti sisällään. "Voi, ei minulla ole munakasta. Eikä mitään muutakaan kuin paahtoleipää", tyttö vastasi.
Se siitä sitten, saattoihan tuon arvatakin :) Tilasin rakómelon kipeää kurkkuani lääkitsemään, ja sen mukana sentään tuotiin kuppi pähkinöitä. Mieluummin pähinöitä kuin paahtoleipää. :)
"Rush hour" Chorassa - ainoa hetki kun kadulla oli samanaikaisesti kolme ihmistä
Choran värejä.
Värit. Voin sanoa tämän aina uudestaan ja uudestaan: voisin matkustaa Kreikkaan vain värien takia. Ne tekevät minut iloiseksi ja mielen kevyeksi. Auringon ohella värit ovat minulle parasta "mindfulnessia". <3 Joo, ja Alppien vaellusreittien ohella...!
Postikorttimaisen kaunis Dryopida sijaitsee kukkuloiden keskellä pienen laakson sylissä. Asukkaita kylässä on noin 350.
Pääsin vierailemaan Dryopidassa ja muissa Kythnoksen kylissä majataloni ystävällisen emännän, Zoin, kyyditsemänä. Dryopida on Zoin äidin kotikylä, ja hän tuntee paikan kuin taskunsa. Zoi on itse syntynyt ja kasvanut Ateenassa - äiti oli muuttanut nuorena opiskelemaan Ateenaan, tapasi Zoin isän ja jäi pääkaupunkiin. Zoi on kuitenkin viettänyt kaikki kesät Kythnoksella pienestä pitäen.
Kylän keskustan joka kuja vaatii kameran huomiota :)
Dryopidassa sijaitsee yksi Kreikan suurimmista luolista, Katafyki-luola. Kiinnostava nähtävyys jos tykkää jännistä, ahtaista paikoista ^_^ :) Tai luolista ylipäänsä.
Katafyki muistuttaa Antiparoksen luolaa, mutta on pienempi eikä yhtä syvä. Se löydettiin vuonna 1830. Dryopidan asukkaat ovat käyttäneet luolaa vuosisatojen ajan turvapaikkana milloin minkäkin hyökkäyksen uhatessa, se oli tärkeässä asemassa mm. toisen maailmansodan aikaan saksalaisten valloittaessa saaren. Myöhemmin luolaa on käytetty mm. pääsiäisjuhlintaan - sen laajimmassa osassa on kuulema järjestetty Anastasis-juhlayön tansseja...! Aika vaikea kuvitella - niin ahdasta siellä on.
Dryopida jakautuu kahteen osaan, varsinaiseen kylään joka on "keskusta" ja notkon toisella puolella olevaan Galatasiin, nimi tarkoittaa kirjaimellisesti 'vastapäätä'.
Dryopida oli mielestäni vielä Choraakin viehättävämpi, vaikka ehkä asiaan vaikutti myös sää ja valo; Chora-vierailuni aikaan oli pilvistä ja ilmaa samensi myös Afrikasta tuleva pöly ("African Dust", yleinen ilmiö Kreikassa ja tekee pahimmillaan hengittämisestä vaikeaa), kun taas Dryopida-päivänä oli kirkasta ja aurinkoista.
Vaeltelin Dryopidan kujilla aivan haltioissani. Samaa nukkekotimaista kauneutta kuin Tinosin Pyrgosissa ja monessa muussa Kreikan pienessä, perinteisessä kylässä. Suloisia miniatyyrikirkkoja ahtaimmissakin raoissa, pikkuruisia koristeellisia aukioita ja niiden reunoilla muutaman neliömetrin kahviloita ja rustiikkisia tavernoja ruudullisine pöytäliinoineen. Kaikkialla valkoisia portaita ja värikkäitä kukkaruukkuja. Pyykkejä kuivumassa, kissoja torkkumassa, pappoja pelaamassa backgammonia kuppiloissaan.
Kreikka. <3
Suomalaiselle tällainen kyläarkkitehtuuri ja -rakenne on jotain eksoottista, kuin toinen maailma. Meillä kaikki on niin modernia ja funktionaalista, suunniteltu käytännöllisyys etusijalla. Välimeren pienissä kylissä aika on pysähtynyt ja mummot kulkevat samoja kapeita kujia ja leipovat samoissa vanhoissa kiviuuneissa vuosisadasta toiseen.
Tällaista Kreikkaa minä tykkään kohdata.
Vieraile Kythnoksella, jos haluat nähdä Kreikkaa vailla matkamuistomyymälöitä ja postikorttitelineitä. Ei ehkä se jännin tai maineikkain Kreikan saari, mutta aito ja idyllinen.
.
Lopuksi lyhyt muutaman kuvan katsaus pariin saaren muuhun vierailun arvoiseen kohteeseen.
KOLONA BEACH
Saaren tunnetuin ranta, ja kuva kertoo miksi. En itse käynyt rannalla ja kuva on lainattu täältä.
Ranta sijaitsee Merihasin pohjoispuolella ja sinne pääsee helpoiten veneellä. Kesäisin rannalle kulkee taksiveneitä. Kävellenkin pääsee, ja ilmeisesti myös autolla mutta reitti on kuulema "relatively tough dirt road".
LOUTRA
81 asukkaan (!) Loutra saaren koillispuolella tunnetaan kuumasta lähteestään, joka laskee mereen. Lähde on tunnettu parantavista ominaisuuksistaan 1800-luvulta saakka.
Lähteessä kylpeminen on ilmaista - sen kuin pulahdat kivien ympäröimään "altaaseen" jossa lähde- ja merivesi sekoittuvat :) Fiinimpään spa-kokemukseen Loutran lähellä on myös Hydrotherapy Centre.
KANALA
Suomeksi hauskan kuuloinen kylä tunnetaan kirkkaista vesistään, hienosta (vaikkakin pienestä) uimarannastaan ja Panagia Kanala -kirkostaan. Loutran ohella Kanala on Kythnoksen ainoa vähänkään resort-tyylinen kylä, tosin kovin turistilliseksi ei tätäkään voi kutsua.
(Huomaa taas houkuttavuusero pilvinen / Loutra vs. aurinkoinen / Kanala -kuvien välillä.... Niin se valo vaikuttaa.)
*
Kythnokselle pääsee Pireuksesta 6 kertaa viikossa kesäisin ja 2-3 kertaa viikossa muuhun aikaan vuodesta, matka kestää 3 tuntia. Tiheimmät yhteydet ovat Lavrion satamasta, josta on Kythnokselle 1-3 laivaa päivittäin ja matka kestää kaksi tuntia tai allekin. Lavrioon itseensä kestää kuitenkin kaksi tuntia bussilla Ateenasta, joten autottomalle matkaajalle Pireuksesta lähtevä yhteys on nopein.
P.S. Saari jolla olen tällä hetkellä, kreikkalaismiljonäärien leikkikenttä, loisteliaiden talojen ja kirkastakin kirkkaampien vesien kuvankaunis Spetses, on kuin toinen todellisuus Kythnoksen rinnalla... Erittäin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Spetsesistä lisää myöhemmin.
14 comments on “Hiljainen, palkitseva Kythnos”
Kulkukissoja tosiaan näkee Kreikassa paljon enemmän, kuin koiria, mutta ainakin pari vuotta sitten Kreetalla ollessa niitä kulkukoiriakin meni ihan laumoissa niin kaupungeissa, kuin pienemmissä kylissäkin. Suurin osa niistäkin oli kyllä ihan hyvin syöneen (ja hyvinvoivan) näköisiä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja ihan rauhassa ne sai makoilla kahviloiden edustoilla ja kaduilla sekä rannoilla. Enemmän mun kävi sääliksi niitä, koiria joilla oli koti, kun ne oli usein kettingin päässä kuivalla pihalla ilman mitään suojaa auringon paahteelta ja vesikuppikin kumossa siinä vieressä :/
Aiemmissakin Kreikan eläinten tilannetta koskevissa kommenteissa taidettiin mainita nimenomaan Kreeta. Ehkä ongelma on kärjistyneempi tietyillä saarilla? Etenkin suurilla kuten Kreeta...?
:( :( :(
Hei Sanni, nämä Kreikka postaukset vievät aina sydämeni takaisin Kreikkaan. Nyt tyttäreni on lähdössä Kreikkaan osana itä eurooppa turneetaan ja hän näiden postaustesi perusteella ajatteli mennä Ateenaan (olet sitä niin paljon kehunut) ja Spetsesiin (kait se noin kirjoitetaan). Koska hän on kiireinen opiskelija ja en luota siihen, että hän saa aikaiseksi sinulle kirjoittaa niin päätin itse kysyä hänen puolestaan Ateenan majoituksesta. Mistä kapunginosasta majoitus kannattaa ottaa Ateenassa ja mitä varausväylää käytät itse ? Oletko käyttänyt (nyt en muista) Airnb- majoitusta vai bookingia ? Tyttäreni aikoo ymmärtääkseni käydä Ateenan turistinähtävyydet läpi, joten mikä olisi se keskeinen paikka, josta pääsee kaikkialle ? Kiitos taas näistä ihanista Kreikka jutuista niitä odotan joka vuosi kieli pitkällä ja "pakotan" tyttärenikin niitä lukemaan. Mutta juuri tästä viimeistä instan Spetsesista hän innostui. Hänen lapsuudessaan kävimme Kreetalla 11 kertaa sekä Santorinilla, mutta ne ovat vain niin ihania ja helppoja paikkoja lapsen kanssa.
Hei Christina!
Booking.comista löytää domatat helpoiten asettamalla filtterin lajitteluperusteeksi "halvimmasta kalleimpaan", tällöin domatia-tyyppiset majapaikat sijoittuvat yleensä kärkeen. Ne tunnistaa nimistä 'Studios', 'Pension' tai 'Rooms'.
Ateenassa ei ole domatioita, vaan siellä yksityisiä vuokrahuoneita löytää parhaiten Airbnb'n kautta. Itse varaan aina Airbnb'n kautta silloin kun en yövy Ateenassa ystävieni luona.
Suosittelen kaupunginosiksi Psirrin ja Monastirakin aluetta, tai Plakaa, tosin Plaka on todennäköisesti vähän kalliimpi koska on ihan ydinturistialuetta. Myös Syntagman eli kaupungin keskusaukion ympäristö on järkevää aluetta majoittua, samoin Koukaki ja Makriyanni jotka ovat Akropolin toisella puolella (Plaka on sillä toisella). Psirri, Monastiraki, Plaka ja Syntagma ovat kaikki vieri vieressä. Lentokentältä saapuessa tai sinne mennessä on kätevää asua lähellä Monastirakin tai Syntagman metroasemia koska lentokentälle vievä metrolinja menee näiden asemien kautta keskustassa. Muilta asemilta joutuu vaihtamaan, tosin ei sekään hankalaa ole :)
Syntagma, Monastiraki ja Plaka ovat ne ihan keskeisimmät paikat turistille, tosin kaikki mainitsemani alueet ovat niin lähekkäin (ehkä parin neliökilometrin alueella) että kaikista niistä pääsee nopeasti nähtävyyksiin :)
Mukavaa kuulla että Instagramin Spetses-kuvat insporoivat tytärtäsi :) Spetses on kyllä upea...! Jos Spetsesille menee kannattaa ehdottomasti pysähtyä myös Hydralla. Ovat ihan erilaiset saaret mutta kummatkin hyvin "glamour", sellaista jetset-Kreikkaa :) Minulle esiteltiin tänään Kreikan rikkaimman miehen yksityissaari Spetsopoula joka sijaitsee Spetsesin vieressä. Spetsesin rannikko kuten myös saarta vastapäätä sijaitseva rannikkokaistale Peloponnesoksella ovat täynnään umpirikkaiden megataloloja korkeine muureineen.
Toivotan tyttärellesi ihanaa matkan suunnittelua :)
Niin ja tietysti tuli mieleen vielä se, että voitko suositella jotain majoitusta Ateenassa ? Ja mitä suodattimia käytät Booking.com, jotta löydät nuo Domatiat ?
En oikein, yövyn joka kerta eri Airbnb'ssä fiiliksen mukaan (silloin kun en yövy ystävieni luona). Useimmat ovat olleet sellaista "ihan ok" -osastoa. Paras kämppä jossa yövyin (Psirrissä) ei enää näytä olevan Airbnb'ssä.
Tämä paikka oli tosi kiva, mutta sen hinta pomsahtelee reilusti ajankohdasta riippuen:
https://www.airbnb.fi/rooms/8542826
Sijainti on LOISTAVA. Itse maksoin siitä muistaakseni 30 euroa, mutta kun viimeksi katsoin hintaa (viime vuonna), hinta yöltä oli 70 tai 80 euroa, aikamoinen kohotus...
Suodatin-kysymykseen vastasin jo (vahingossa :D) edellisessä kommentissa :)
Aivan mahtavan upea ja mielenkiintoinen tämä Kythnos -postaus sekä kertakaikkiaan ihania valokuvia 😍 Olen itsekin jonkin asteinen Kythnos -fani, joten tätä lukiessa ei voinut muuta kuin tulla hyvälle mielelle - suurkiitokset jälleen kerran Sanni ! 🇬🇷❤️😊
Vuosien varrella olen käynyt saarella useammankin kerran ja sieltä on monta mukavaa muistoa - laitan näistä vielä myöhemmin muutaman kommentin hieman paremmalla ajalla - nyt täytyy lähteä maalaamaan veneen pohjaa 😅
Ei kuulosta yhtään ikävältä hommalta - kun tietää mitä siihen liittyy oheiselämäntapana ^_^
Ei tässä voi välttää matkakuumeen nousemista. Tällaiselle turistijoukkoa kavahtavalle matkaajalle tämä saari kuulostaa täydelliseltä, kunhan vain tosiaan pääsee välillä ravintolaankin syömään eikä ihan joka putiikki ole kiinni. Ihania matkakertomuksia taas kerran, Sanni! Tunnelma todella välittyy.
Kythnos on saari jonne mielestäni kannattaa mennä nimenomaan kesällä, jopa ihan korkeimpaan sesonkiin heinä-elokuussa. Ilman kesävierailijoita saari on tosiaan vähän liiankin hiljainen, ja on varmasti parhaimmillaan kun kaikkiin niihin tunnelmallisiin paikkoihin lisää vielä ihmiset ^_^ Massaturismimaista tungosta saarella ei varmasti ole vilkkaimmillaankaan.
Minusta olisi tosi kiva käydä Kythnoksella joskus heinäkuussa - jos vain silloin ei olisi niin turkaleen kuuma...
Mahtavia nämä sun reissut ja perusteellisia matkakertomuksia! Upeita paikkoja! Pakko kysyä, että et kai vaan suorita Kreikan saaria? :D
Ihana Satu...!! ^_^ ^_^ :D Ihan perusteltu kysymys, kai.... :D Vastaan että toivottavasti en. Mutta kun tulee näitä vierailtujen saarien numeroitakin laskettua niin ehkä siinä saattaa olla ripaus jonkinlaista myönteistä suoritusta.. ^_^
Ehdin jo tuossa aiemminkin pienen kommentin kirjoittaa ja tämä Kythnoksen esittely on kyllä niin superhyvä postaus, että vaikea tähän on enää paljon lisätä... Koska saari on lähellä sydäntäni ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde sellaiselle matkailijalle, joka arvostaa kreikkalaista aitoutta, eikä kaipaa mitään supertason all inclusive resortteja, niin kirjoitan nyt kuitenkin aiheesta vielä muutaman sanan :)
Yhteydet saarelle tosiaan hoituvat näppärästi myös Lavrionin kautta ja vaikka sinne on Ateenasta suhteellisen pitkä matka, niin Ateenan lentokentältä yhteydet ovat varsin hyvät ja sieltä matkustaa Lavrioniin nopeimmillaan reilussa puolessa tunnissa (taksilla; ei ylettömän kallista, jos matkassa useampia henkilöitä kustannusta jakamassa). Myös KTEL:n bussilla pääsee (vaati ainakin aikaisemmin bussin vaihtoa Markopoulossa).
Olen itsekin vieraillut saarella vain off season aikoina (touko- ja lokakuussa) ja hiljaistahan siellä silloin noin yleisesti ottaen on. Hieman yllättäen tuolloin Kythnoksen pääsatama Merihas ei ollutkaan saaren vilkkain paikka vaan Loutra. Siellä oli vielä lokakuussakin mukavasti kuhinaa ja kaikki palvelut auki (tavernoja, ruokakauppa - niillähän jo pärjääkin aika pitkälle ;) Väkeä paikalle veti sekä 'Hydropathic Institute', merenrannan kuumat lähteet, kuin myös Loutran hyvä satama vieraileville veneille.
Kolona Beachista (tunnetaan myös nimillä Ormos Fikiadha sekä 'sand bar bay') postauksessa on hieno kuva ja se kertookin oikeastaan paikan luonteen. Kuvan hiekkakannas yhdistää Agios Loukas nimisen pienen saaren Kythnokseen ja myös tuo pikkusaari kannattaa vilkaista jos tuolla käy: sieltä löytyy jonkin verran antiikin ajan raunioita ja Kythnoksen puolelta Kolonasta kuuma lähde.
Kythnokseen liittyy myös sellainen pieni lisämauste, että siitä löytyy todella mainio tarina Göran Schildtin kirjoista 'Odysseuksen vanavedessä' sekä 'Purjehdukseni Daphnella' (tässä ilmeisesti hieman lyhennettynä). Tuo tarina (luku 'Kohtaamme meltemin') on mielestäni yksi Schildtin parhaista ja mieleenpainuvimmista Kreikka -aiheisista kirjoituksista. Siinä on kosolti dramatiikkaa, onnellisia ja lämpimiä hetkiä, saarelaisten ystävällisyyttä, mielenkiintoisia ja liikuttavia ihmiskohtaloita, kuin myös pieni pilke silmäkulmassa kirjoitettuja kuvauksia Kythnoksen Agios Stefanos lahden rannalla vietetyistä hetkistä.
Schildtin pariskunta oli saapunut lopen uupuneina Stefanokseen kamppailtuaan henkensä edestä raivoisan meltemin alettua murjomaan vakavan vuodon saanutta Daphnea jossain Kean tienoilla. Stefanoksessa he saivat tutustua Psarasin perheeseen sekä muihin saarelaisiin ja kuulla monta mielenkiintoista tarinaa elämästä sen ajan Kythnoksella. Schildtin kertomuksesta löytyy mm. pieni herttainen tanssijatyttö Asimia, toisen maailmansodan taisteluihin joutuneet perheen nuoret miehet, kuin myös 19 lasta synnyttänyt isoäiti :)
Kertomuksesta löytyy lisäksi värikkäästi inhimillisen elämän valoja ja varjoja kuvaava kertomus Kanalassa (kts. Sannin postaus :) vietetystä suuresta Panagia -juhlasta. Alunperin daphnelaiset olisivat halunneet jäädä lepäämään ja toipumaan edellisen matkan rasituksista Stefanokseen, mutta joutuivat kuitenkin lähtemään vielä myrskyävälle merelle ja Panagia -juhliin, kun Stefanoksen väki souti tuon iäkkään isoäidin Daphneen ja esittivät toiveen, että myös mummo tarvitsisi kyydin Kanalaan ja heidän omat pienet veneensä eivät olisi riittävän turvallisia näin tärkeän ihmisen kuljettamiseen.... siispä ankkuri ylös ja keula kohti Kanalaa :)
Tällaisia Kreikka -mietteitä tuon Sannin superihanan Kythnos -postauksen siivittämänä :)
Kiitos Jukka :) Ihan mahtavaa kun saan kauttasi tällaisia "lisäbloggauksia" omien juttujeni täydennykseksi :)