* Sis. mainoslinkkejä

Nyt olen päässyt testaamaan taas jotain minulle ihan uutta; oil-pulling eli kookosöljyllä purskuttelu. Kuinka moni on kuullut tästä?

Taas yksi tapa käyttää kookosöljyä... on se kyllä vain ihme aine..!

Oil-pulling on ikivanha hoitomenetelmä ja pohjautuu ayurvediseen lääketieteeseen, eli mistään uudesta keksinnöstä ei ole kyse.

Toimenpide on yksinkertainen: suuta huuhdellaan säännöllisesti useita minuutteja kookosöljyllä. Antibakteerinen kookosöljy puhdistaa suun ja suuontelot tehokkaasti raikastaen hengityksen ja tuoden myös pidempiaikaisia terveyshyötyjä; raportoituihin vaikutuksiin lukeutuvat mm. hampaiden vaaleneminen, poskiontelo- ja ientulehdusten väheneminen ja kielen ja ienten värin muuttuminen terveen vaaleanpunaiseksi.

Itse asiassa kuulin vinkin kookospurskuttelusta ensimmäisen kerran joltain lukijaltani, testatessani aktiivihiilijauhetta hampaiden vaalennukseen. Ilmeisesti kookosöljylläkin on säännöllisessä ja pitkäaikaisessa käytössä hampaiden pinnan värjäymiä liuottava vaikutus. Siitä nimi pulling - öljy vetää hampaan ja suun pinnoilta likaa, värjäymiä ja bakteereita. Mitä tämä ihmerasva ei tekisi..? :D

Sain kokeiltavaksi Georganics-sarjan kookosöljy-suu"vesiä" ja -hammastahnoja. Kyllä, kookosöljystä valmistetaan hammastahnojakin...!

Georganics on startannut niinkin äskettäin kuin vuonna 2015 ja yritysidea sai alkunsa nimenomaan hammastahnoista, joita englantilainen Alex Rocchi alkoi valmistaa keittiössään. Ah, nämä luonnonmukaiset kotikemistit..! Kuinka monet sarjat ovat saaneet alkunsa "kotikosmetiikkanörttien" käsissä..? <3 Tiesittekö, että hammastahnakin muuten lasketaan kosmetiikkaan?

Georganicsin tuotteissa käytetään raaka-aineina vain luonnonmukaisia kasveja tai suun terveyttä edistäviä mineraaleja. Tuotteet eivät sisällä mitään synteettisiä ainesosia.

Aloitetaan tahnoista ja jätetään "jännin" juttu eli kookospurskuttelu jälkiruoaksi :)

Olen aiemminkin kokeillut vaahtoamattomia luonnonkosmetiikan hammastahnoja, ja osa niistä on ollut heikkotehoisia, osa todella hyviä. Kookosöljypohjaisista en ollut ennen kuullutkaan.

Maahantuojan kuvauksen mukaan "Georganicsin luonnollinen hammastahna puhdistaa ja auttaa hammaskiilteen uudelleen mineralisoitumista sen sisältämien mineraalien kuten kalsiumin, kaliumin, magnesiumin ja piidioksidin ansiosta." Georganics-hammastahnat ovat fluorittomia.

Kun avasin purkit, tuli melkein lapsenomainen viehätyksen tunne; "jee, mönjää...!" ^_^ Tahna näyttää juuri sellaiselta jota lapsi haluaisi alkaa kaivelemaan ja puristelemaan. (...ja ilmeisesti aikuinenkin.... :D) Luonnonmukainen muovailuvaha? :)

Hammastahnoja on kolmea erilaista: minttu, mandariini ja hiili.

Minttuhammastahnan inci: Calcium Carbonate, Cocos Nucifera Oil, Caprylic & Capric Triglyceride, Kaolin, Diatomaceous Earth, Sodium Bicarbonate, Mentha Piperita Oil, Melaleuca Alternifolia Leaf Oil, Citrus Aurantifolia Peel Oil Expressed, Tocopherol, Ocimum Basilicum Oil.

Hankaavana aineena tahnoissa on kalsiumkarbonaattia, ruokasoodaa ja tuota jännän incinimen omaavaa mineraaliyhdistettä nimeltä diatomaceous earth (olen törmännyt siihen kosmetiikassa ennenkin, ensimmäisen kerran Bare Mineralsin tuotteissa). Ja onhan siellä saveakin, joka varmaan eniten vaikuttaa koostumuksen "muovailuvahamaisuuteen" :) Myös savi hankaa eli auttaa osaltaan likaa irtoamaan hampaan pinnasta.

Hiili-tahnassa on lisäksi aktiivihiiltä joka liuottaa hampaista värjäymiä. Myös ruokasoodalla on tällainen vaikutus.

Mitä tykkäsin tahnoista? Jännän tuntuisia! Maistuvat suussa neutraalilta ja ihan miellyttäviltä. Eivät todellakaan vaahtoa, mutta puhdistavat hyvin. Hampaiden pinnat eivät jää ehkä ihan niin sileiksi ja "hiotun" tuntuisiksi kuin normihammastahnan jäljiltä, mutta kyllä nämä kookoshammastahnat ovat sieltä paremmasta päästä kokeilemieni luonnonmukaisten tahnojen joukossa.

Ja kun puhdistuksen viimeistelee oil-pullingilla, niin kuulkaa... kyllä on puhdasta!

Siis... ihastuin kookospurskutteluun ihan täysillä...!

Odotin, että öljyn huljuttelu suussa olisi vastenmielisen tuntuista ja tulisi heti halu sylkeä öljy ulos, mutta ei lainkaan. Ihmeissäni totesin, että tämä liukas, rasvainen neste tuntuu suussa jopa miellyttävältä. Se ei tunnu yhtään niin raskaalta ja paksun öljyiseltä kuin odottaisi.

Minttu-oil-pullingin ainesosat: Cocos Nucifera Oil, Caprylic & Capric Triglyceride, Zingiber Officinale Root Oil, Citrus Bergamia Peel Oil Expressed, Tocopherol, Eugenia Caryophyllus Bud Oil.

Makuina samat kuin hammastahnoissa, eli minttu ja mandariini, ja lisäksi mauton aktiivihiiliversio joka lupaa poistaa värjäymiä. Yhtä tehokas tällainen hiili-öljypurskuttelu ei tietenkään ole hampaiden pinnan vaalentamisessa kuin varsinainen hiilijauheella harjaus, mutta se on miedompi tapa joka kenties sopii paremmin osalle kuluttajista. Ja samallahan saa oil-pullingin suuhygieniset hyödyt.

Tämä kuulostaa varmasti hassulta, mutta suu tuntuu ihan mielettömän hyvältä öljyhuuhtelun jälkeen..! Todella puhtaalta ja vain... kaikin puolin miellyttävältä. Raikkaalta. Ja hampaiden pinnat ovat todella sileät. En käsitä miten öljy ne muka silottaa - kyse ei ole rasvaisesta sileydestä vaan enemmänkin hammastahnavaikutuksen kaltaisesta sileydestä -, mutta jotain erittäin miellyttävää tämä cocktail suussa tekee.

Öljyä pitäisi parhaiden tulosten saamiseksi huljutella suussa aika pitkään, minimissään 5 minuuttia mutta mielellään jopa 20. Sitä ei tule niellä vaan se syljetään pois. Mitä pidempään öljyä jaksaa huljutella, sitä parempi tulos. Koko ajan ei tarvitse aktiivisesti purskutella ja kurlailla vaan öljyä voi vain kevyesti pyöritellä suussa. Itse luulin etten varmasti jaksaisi 20 minuuttia mutta hyvinhän se on mennyt; luen lehteä tai selaan nettiä oil-pullingin vaikuttaessa suussa ja kohta aika onkin kulunut.

Öljyä ei tarvitse käyttää paljon; vain 1-2 rkl riittää. Suun ei siis tarvitse olla täynnä öljyä.

Edut esimerkiksi tavalliseen suuveteen nähden? Tietysti luonnonmukaisuus mutta minun mielestäni myös ehdottomasti kirvelyn puute - tavallinen alkoholipitoinen suuvesi kirvelee ja tuntuu oikeasti tosi epämiellyttävältä ja jopa limakalvoja ärsyttävältä ainakin minun suussani. Kookosöljy on siihen verrattuna superhellävarainen.

Täytyy todeta, että vuoden yllättäjätuote. Yhtäkkiä huuhtelen suutani kookosöljyllä ja tykkään siitä...! :)

Georganics-sarjaan kuuluu vielä myös samantyyppinen hiilijauhe kuin aiemmin tänä vuonna testaamani Black & White-hampaanvalkaisija.

Kerronpa tämänkin, että kun lopetin Black & Whiten käytön (tuskastuneena sen sottaavaan purkkiin ja pakkauksen epä-matkailuystävällisyyteen), huomasin hampaideni värjäytyvän nopeasti takaisin entiseen tilaansa. Voimakkaita värjäytymiä ei hampaissani ole koskaan ollut, mutta kahvi ja punaviini ovat tehneet tehtävänsä ja pinta on kellertynyt.

Jos vain jaksaisi taas alkaa kuljettamaan jauhetta mukanaan... Kyllähän sen käyttö vähän sottaa, mutta... on se tehokasta.

Georganics-hintatietoja:

Hammastahnat 13,90€ / 60 ml

Oil-Pulling -suu"vedet" 13,90€ / 100 ml

Aktiivihiili-valkaisujauhe 16,90€ / 60 ml

Georganicsia myyvät mm. House Of Organic * ja Biodelly *. Hinnat ovat samat kummassakin kaupassa.

*

Loppuun vielä I Love Me -messuvinkki! :) Yhteistyökumppanini NHS Oy:n eli monelle tuttavallisemmin Laveran maahantuojan osastolla on messutarjouksena kaikki tuotteet -40% koko messujen ajan eli 20.-22.10. Osastolla on Laveran lisäksi merkkejä kuten Nurme, Optiat (ne ihanat kahvikuorinnat..!) ja nämä tänään esitellyt Georganicsit. Jos inspiroiduit kookoskurlailusta, messuilta oil-pulling-pullon saa siis oikein kivaan hintaan :)

Menen itse messuille perjantaina ja saa tulla nykäisemään hihasta jos meikäläiseen vaikka tuolla Laveran osastolla törmää :) En ole siellä tällä kertaa virallisesti töissä mutta varmasti NHS:n osastolla tulee notkuttua ja aina mielelläni annan Lavera-vinkkejä niitä kysyttäessä, koska sarja on minulle niin rakas ja tuttu :)

P.S. Suuri kiitos ihanista ja monenkirjavista Tampere-vinkeistä! <3 :) En ole ehtinyt kaikkiin vielä vastaamaan sillä olen viettänyt valtaosan päivästä poissa koneen ääreltä. Olin mm. muuan toimenpiteessä joka vieläkin vähän polttelee iholla... toivon voivani raportoida myönteisistä tuloksista lähiaikoina...! :)

Minulla on ongelma. Tampere on ollut toinen kotipaikkani jo kohta 10 vuotta mutta... en ole oikein löytänyt Tamperetta.

Minulla on ollut täällä koko ajan vähän hassu olo. Sellainen, että olen täällä vain vieraana. Turistina. En ole tamperelainen, eikä savolaisesta kai sellaista saakaan, mutta haluaisin kotiutua tänne enemmän. Saada syvemmän suhteen kaupunkiin. Ehkä... kiintyä Tampereeseen.

Jos ajattelen kotia, se on Maarianhamina. Se on se paikka, josta minä osaan kertoa muille ne mansikkapaikat ja kätketyt helmet. Ihanimmat lenkkipolut, parhaat ravintolat, hienoimmat näköalat... missä ruokakaupassa on huonoin palvelutiski, mistä saa kauneimman kukkakimpun ja missä on parhaat bileet. Se on paikka, jossa minulla on turvallinen olo. Olen perillä. Minun paikassani.

Kertokaa te minulle Tampereesta.

Minulla ei ole Tampereella yhtään paljasjalkaista tamperelaista ystävää. Muutin tänne mieheni takia, eikä hänkään ole Tampereelta, ei edes Pirkanmaalta. Kaikki tamperelaiset ystäväni ovat jostain muualta kuin täältä. Työkavereistanikaan yksikään ei ole Tampereelta.

Kai täällä sentään asuu joitain paikallisiakin..? :D

Minulta puuttuu tamperelaissuhde.

Tamperelaiset lukijani, auttakaa minua tutustumaan Tampereeseen.

Olen asunut täällä monta vuotta mutta tavallaan en tunne täältä juuri mitään. On hullua, että matkustelen maailmalla ja tunnen paikkoja kuten Ateena ja Santorini, mutta samalla olen jäänyt vähän vieraaksi toisen kotikaupunkini kanssa.

On minulla täällä muutamia lempipaikkoja sentään <3

Ne ovat:

Kauppahalli

Laukontori

Gastro Pub Tuulensuu

Lapinniemi

Rauhaniemen Kansankylpylä

Kirjastotalo Metso

Kahvila Runo

Finlaysonin alue

Pispalanharju

Pyynikki

.

Olisi ihanaa kuulla lempipaikoistanne eri kaupunginosissa keskustan ulkopuolelta. Kissanmaa... Nalkala... Kalkku... tuntemattomia territorioita.

Mikä Tampereessa on ihan parasta? Mikä nakkikioski? Museo? Kahvila? Joenuoma? Silta? Pubi? (Ei sillä että nakkikioskilla koskaan asioisin... :) Mutta se on osa kaupunkikulttuuria :))

Kertokaa. <3

Minulla ja miehelläni on pienimuotoinen fine dining -harrastus.

Emme tee sitä usein, ehkä kerran pari vuodessa, mutta sitäkin hartaammin. Kuten tässä  jutussa kirjoitin, hyvä, pitkän kaavan maistelumenu kiinnostavassa ravintolassa voi olla kuin pieni lomamatka, ja olen valmis myös laittamaan siihen saman verran rahaa.

Nämä harvat mutta sitäkin panostetummat illalliset ovat minun elämäni luksusta, minun "Luiskani" (- vaikka gourmet-illallinen on sentään paljon halvempi kuin Vuittonin laukku... ^_^)

Kuva: theworlds50best.com

Runsas viikko sitten pääsimme jälleen harrastuksen äärelle. Olen odottanut jo pari vuotta tilaisuutta päästä kokemaan Ateenan kahden Michelin-tähden ravintola Funky Gourmet, ja nyt oli se hetki.

Viime kevään reissulla kävin "nuuskimassa" aluetta jolla Funky Gourmet sijaitsee. Se on rähjäinen ja sanalla sanoen vähän epämääräinen ja rakennukset graffitien peittämiä. Ulkopuolelta et millään arvaisi että yksi rakennus kätkee sisäänsä huippuravintolan. Kadulta ravintolaa ei tunnista sillä ulkopuolella ei lue mitään. Paikan tunnistaa siitä, että hovimestari avaa oven kun taksi kaartaa oven eteen. ^_^

Funky Gourmet tunnetaan yllätyksellisyydestään ja modernista, epäperinteikkäästä otteestaan, kuten nimestä voi arvata. Ruoan  ja ravintolaelämyksen on tarkoitus olla funky. Muutama illan annoksista tosin yllätti, no, lopulta aika perinteisellä tyylillään ja maullaan.

Kuvat ovat harmillisen huonolaatuisia sillä minulla oli mukana vain G7-pokkarini joka ei selviä näin hämärissä olosuhteissa. Ison järkkärin kanssa kuvailu ravintoloissa taas on vähän kiusallista, etenkin tämän tason paikoissa. Onneksi kuvauksen kiusallisuutta on vähentänyt kaikkialla yleistynyt annosten kuvailun trendi, ihan jokainen tuntuu nykyään ikuistavan ruokansa ravintoloissa vähintään kännyköillään, enää tähän ei tarvita bloggaajan statusta. :p

Funky Gourmetissa voi tilata ainoastaan maistelumenun joka koostuu 14 annoksesta. Hintaa menulla on 145 euroa. Ruokarajoitteet ja allergiat otetaan huomioon ja menu muokataan näiden mukaan. Oman lihattomuuteni olin ilmoittanut jo ennakkoon, mutta tarjoilija kysyi vielä pöytään istuessamme, halusiko joku tehdä vielä muutoksia ja olivatko ruoat kuten etanat ja lampaan aivot seurueelle ok. Katseet kohdistuivat anoppiini jonka arvasimme olevan vähemmän innokas aivo-cuisinen ystävä, mutta anoppi halusi maistaa kaikkea suunnitellun kokonaisuuden mukaan. "Nyt kun täällä ollaan niin kyllä maistetaan". :)

Itse en maistelumenujen yhteydessä ilmoita sokerittomuuden toivettani, sillä pidän sen tason muokkausta aika lailla kohtuuttomana odotuksena menuissa, joissa voi olla viisikin makeaa jälkiruokaa. Lähden fine dining -kokemuksiin sillä asenteella, että jos makeaa ei huvita syödä, löytyy pöydän toiselta puolelta kyllä syöjä..! :D ^_^ Useimmiten maistan makeita jälkiruokia ainakin vähäsen - ja tällä kertaa söin kaikki. Koska nyt on sanottava, että osuin paikkaan jossa jälkiruoat olivat ihan mielettömiä, ja oikeasti nautin niiden syömisestä. Olihan tuosta edellisestä sokerijälkiruoasta kulunut jo yli vuosi ^_^

Annosten nimet ovat suoraan menusta.

Rapea keksi täytteenään kuivattua kalanmätiä (bottarga). Päällä kerros valkoista suklaata. Mmmm.

Menun ehdottomia tähtiannoksia, kaikki olivat samaa mieltä. Niin yllättävä ja niin maukas..! Suolaisen, kuivatun mädin ja makean, hienostuneen suklaan yhdistelmä toimi käsittämättömän hyvin. Suklaata ei ylipäänsä olisi heti suklaaksi arvannut - anoppi luuli sitä juustoksi. Bottargan maku on todella intensiivisen kalainen, sitä ei mielestäni oikein voi verrata mihinkään meille tuttuun kalatuotteeseen. Bottargaa tuotetaan lähinnä muutamissa Välimeren maissa. Suomessa sitä saa kuulema jostain helsinkiläisestä delistä.

Tämä oli se annos josta appi inspiroitui niin, että uhosi tekevänsä oman version kotona. Ja on jo tehnytkin...! Minä seuraan perässä...! :D

Seepia-"Oreo". Seepia on se mustekalalaji josta sain kutakuinkin tarpeekseni kolme vuotta sitten Skyroksella...

En todellakaan ole enää ikinä tilannut seepiaa sen koommin, mutta Funky Gourmetin oreo-keksiin kätketty seepiamousse maistui. Eli nyt voidaan viivata yli se mitä kirjoitin syyskuussa 2014: että olin syönyt elämäni viimeisen seepian.

Henkilökohtainen suosikkiannokseni: punajuuriruusuke "mullassa", jonka ainesosia ei paljastettu. Rapean mullan alta paljastui vielä uskomattoman herkullinen, kreemimäinen, suolainen täyte. Ihan tajuttoman hyvän makuinen, enkä yhtään tiennyt mitä söin punajuuren lisäksi..!

(Se tosin oli taattua, ettei missään annoksessani ollut lihaa. Tarjoilija korosti sitä aina, kun pöytään tuotiin ruokia joiden normaaliversiossa oli aavistuskin lihaa. Minun annoksissani lihakomponentti oli korvattu kalalla tai kasvisvaihtoehdolla.)

Toinen illan tähti"annos", tai ehkä jopa illan suurin suosikki. Ainakin se teki kokonaisuutena suurimman vaikutuksen.

"Annos" oli nimeltään Picnic, ja se koostui yhdeksästä pienestä suupalasta, jotka katettiin pöytään picnicin muodossa.

Eteemme levitettiin picnic-liina ja kiviä aidon picnic-tunnelman luomiseksi ^_^

Seurasimme haavit auki kun liinalle katettiin suupala toisensa jälkeen. Nyt oltiin siis edelleen vielä menun alkupaloissa...!

Picnicin mukana tuli kortti joka antoi ohjeita herkkujen syömiseen. Esimerkiksi lämmin lihapulla (minulla falafel-pulla) suositeltiin syötäväksi ensimmäisenä.

Kaikki picnic-herkut olivat todella maukkaita, mutta oma suosikkini oli suussa poksahtava viiriäisen muna.

Cashew-pähkinöiden "muovi"pussi oli sekin syötävä :)

Ensimmäinen pääruoka, tai oliko tämä sitten väliruoka, oli merisiilipastaa. Apua, merisiili kuulostaa sympaattiselta olennolta.... Nyyh, en tykkää sea-urchinin suomenkielisestä nimestä. Nimi tulee sen piikkisyydestä.

Kyseessä on selkärangaton merenelävä, ja se maistuu kutakuinkin siltä miltä simpukat. Ensimmäinen kerta kun maistan merisiiliä. Pastasta en välitä yhtään, joten tämä annos oli pastaisuudessaan hieman tylsä (anoppi oli samaa mieltä). Kastike ja merisiiili olivat kyllä maukkaita.

Seuraavaksi oli vuorossa etanaa:

Etanaa ja ohraa vihreässä kastikkeessa jonka ainesosat jäivät mysteeriksi.

Mausta ja koostumuksesta tuli mieleen ohrasta tehty risotto-tyyppinen ruoka eli ohratto. Oikein hyvä, mutta menun vähemmän-yllättävää osastoa. Minusta annos oli kokoonpanoltaan ja maultaan aika perinteinen ja ei-yllättävä.

Etana-annosten päälle höylättiin tryffeliä. Tryffeli kuuluu sarjassamme niihin hienouksiin, joiden hienostuneisuuden päälle en ehkä niin ymmärrä :) Kyllä se ihan hyvältä maistuu mutta en pidä sitä hintansa ja maineensa arvoisena makuelämyksenä.

Ravintolan tunnetuimpia annoksia: kreikkalainen salaatti. Kyllä, tässä on luminokareeseen tiivistettynä kreikkalaisen salaatin maut; tomaattia, kurkkua, oliivia, punasipulia ja fetaa. Ihan täsmälleen.

Molekyyligastronomian taidetta jota voi vain hämmästellä.

Otimme ruoan kanssa myös viinipaketin joka oli kaikilta muilta osin onnistunut paitsi tämän annoksen kohdalla - "salaatin" kanssa tarjoiltu sherry (Manzanilla Papirusa) oli niin epäonnistunut yhdistelmä että jäi juomatta muutaman siemauksen jälkeen.

Minun pääruokani: kalaa. Tämä annos ei ole menussa joten sillä ei ole nimeä enkä tajunnut tehdä paikan päällä muistiinpanoja siitä mitä se sisälsi. Kala oli muistini mukaan 'cod' eli turskaa, mutta en kyllä ole varma...

Tämä oli menun tavanomaisin annos. Kaunis, mutta maullisesti sellainen, jonka voisin saada vaikka Fransmannissa. Mieto ja tunteitaherättämätön.

Lihansyöjien pääruoka sen sijaan herätti tuntemuksia...

Lampaan aivoa. Ympäröivä pyree taisi olla maa-artisokkaa. Tuo annoksen nimi.....

"Karskit äijät" eli Mr. Karkkipäivä ja hänen isänsä söivät aivot hyvällä halulla, anopin lautanen jäi puolilleen. Misteri on syönyt aivoja aiemminkin eikä makuelämys hänen mielestään ole kovin voimakas.

Sitten siirrytään jälkiruokaosastoon.

Jälkiruoka 1: Ferrero Rocher -tyyppinen suklaamakeinen, jonka täytteenä oli suussa sulavan suklaan lisäksi hanhenmaksaa (!) - minun annoksessani kalamoussea.

Jälkiruoka 2 on kreikkalaisen salaatin ohella Funky Gourmetin tunnetuimpia annoksia. (Osa annoksista säilyy menussa vuoden ympäri.)

"Pehmeäksi keitetty muna". Ihan mieletön..!

Hennon maitosuklaakuoren alla on kookosjäädykkeestä tehty valkuainen ja mangokeltuainen. Päälle kuului vielä ripotella "suolaa" ja "pippuria" eli kardemummaa ja jauhettua tonkapapua.

Jos kananmuna oli herkullinen, niin seuraava annos räjäytti minun makunystyräni...

Jälkiruoka numero 3: "suklaapommi".

Sytytettynä tarjoillun pommin tumman suklaakuoren alle kätkeytyi hasselpähkinäsuklaajäätelöä (rrrrakastan hasselpähkinää), kirpeää vadelmakastiketta ja suussa ihanasti raksuvia ja poksuvia juttuja joista en tiedä mitä ne olivat. Tämä annos oli todella makea mutta minä rakastin sitä, se oli niin älyttömän herkullinen että en tiedä olenko ikinä syönyt näin hyvää makeaa jälkiruokaa.

Jälkiruoka numero 4: mastic-palloja. Tätä annosta on vaikea kuvailla ja se oli todella persoonallinen; makeita pallosia jotka kuului laittaa suuhun kokonaisina, ja sitten ne "räjähtivät" paljastaen masticin makuisen nestemäisen sisältönsä.

Mastic-puusta saatavat mastic-mehu ja mastic-kumi ovat vähän niinkuin Kreikan koivunmahla ja ksylitoli; terveysvaikutteisia ja laajasti niin terveys- kuin kauneustuotteissa käytettyjä ainesosia. Kulhossa oli myös tuoreita mastic-puun oksia kera mastic-kumipisaroiden. Ne eivät ehkä olleet niin maukas elämys :D

Voitte kuvitella että suistamme purkautui kollektiivinen "Eikäääh", kun pöytään kannettiin kaikkien näiden jälkiruokien jälkeen vielä:

Valtava rasiallinen suklaata, makeisia, keksejä, marmeladeja, minimuffinseja ja macaronseja.

"Kahvin kaveriksi".

Tämä oli minusta jo liikaa muuten aika hienostuneen menun päätteeksi, voiko kukaan enää tässä vaiheessa jaksaa nauttia tällaisesta namimätöstä?

Rasia olisi yksinään riittänyt yhdeksi ainoaksi jälkruoaksi varmaan kuudelle ihmiselle.

Uhhh...

Jaksoimme maistaa muutaman hassun makeisen Red Boxista ja allekirjoittaneella jo vähän koski vatsaan. Mutta - kukas tätä pakottaa syömäänkään ;)

Kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut ja kokemus varmasti mieleenpainuvin kaikista Michelin-tähden illallisistani. Picnic ja suklaakalakeksi jäivät kaikkien mieleen illan kohokohtina ja munajälkkärikin teki vaikutuksen.

Jos Funky Gourmetista voi jonkun miinuksen sanoa niin sen, että sen yllätyksellisyys toimii vain kerran. Esimerkiksi ravintolan avaamisesta saakka menussa mukana ollut picnic-konsepti ei enää toimi tehokkaana "Mitä nyt tapahtuu?" -yllätysmomenttina seuraavilla vierailukerroilla. Tunnetut klassikot kuten jälkkärimuna- ja luminen salaatti -annoksetkin voi kokea vain kerran, sitten niiden juttu on "avattu" ja koettu.

Funky Gourmetin voi siis kokea parhaimmillaan vain yhden kerran.

Ja nyt se on koettu, suurella ilolla ja nautinnolla.