Tänään jotain viihteellistä.
Tartuin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen kiinni elämän mittaiseen - siltä ainakin tuntuu - jemmojen vähennysprojektiini. Tällä kertaa kohteena on Ahvenanmaan asuntoni kellarivarasto. Talvellahan sain hyvin "konmaritettua" itse asuntoa, mutta olen tietoisesti vältellyt varastoon menemistä koska tiesin miten suuri urakka siellä odottaa.
Kun bloggaajakollegani Virve kirjoittelee blogissaan minimalismi-projektistaan, minä voisin kirjoittaa aina uusilla tuotantokausilla jatkuvaa sarjaa jemmaajan elämästä.
Älkää ymmärtäkö väärin, en enää osta uutta jemmattavaa vaan olen saanut impulsiivi-ostokäyttäytymiseni hallintaan, mutta tulen silti aina olemaan luonteeltani anti-minimalistinen, rakastan tavaroita ja niistä luopuminen on äärimmäisen vaikeaa. Niistä turhistakin. Jos minimalismissa on Virven mukaan kyse siitä, että säilytetään vain ne tavarat jotka tuovat onnea (eli minimalismi ei ole yhtä kuin askeettisuus), niin ehkäpä minäkin jossain vaiheessa saavutan minimalismin tason - kaikkien laatikoideni keskellä. Sillä moni tavara ja paperipino jota säilytän tekee minut onnelliseksi - muistojensa kautta :)
Säästetty: Strawberrynet-tilauksen laatikko vuodelta 2006, ehkä...?
Jemmaus-geeni ei kuitenkaan ole kiva juttu. Kun tähän geeniin ja siihen liittyviin ongelmiin havahtui vasta yli 35-vuotiaana, voitte uskoa kuinka paljon damagea oli jo ehtinyt tapahtua säilytetyn tavaran muodossa. En ollut siis noin 35-vuotiaaksi saakka koskaan kunnolla miettinyt, että jotain voisi heittää poiskin vaan olin päin vastoin aktiivisesti säästänyt lähes kaiken mahdollisen (!) ikivanhoista vaatteista lomamatkoilta tarttuneisiin esitteisiin. Osa tästä tavarasta on sitä muistoihin liittyvää onnitavaraa, mutta yli puolet on jotain jonka säilyttämistä ei voi perustella millään järki- tai tunnesyylläkään. Vai mitä sanotte esimerkiksi hajonneista talvisaappaista tai muovikassillisesta tyhjiä kosmetiikkapakkauksia?
Jemmaajaksi tunnustauduttuani ja ongelman myönnettyäni olen tietoisesti lopettanut kaikenlaisen krääsän säästämisen ja hankkimisen ja jokaisen uuden tavaran kohdalla punnitsen, onko sille tarvetta ja mihin se mahtuu - ja voinko heittää jotain vanhaa pois jotta uusi saa paikan. Suurin työsarka on 35 vuoden aikana kertyneen tavaran läpikäymisessä ja siitä irtautumisessa - yhtä raskasta niin tunnetasolla kuin fyysisesti. Olen vähentänyt tavaraa hitaasti mutta varmasti viimeiset neljä vuotta, ja vielä on paljon työtä jäljellä.
On ihan uskomatonta miten paljon tavaraa olen säästänyt - ja millaista tavaraa.
Maarianhaminan asunnon varastossa minulla oli neljä isoa muuttopahvilaatikollista tavaraa sekä lukuisia muovi- ja kangaskasseja täyteen ahdettuina.
Olen löytänyt laatikoista:
Yksi laatikoista oli erityisen kiinnostava, sillä sen sisältä löysin pienempiä laatikoita, kirjekuoria ja mappeja, jotka olen tuonut mukanani kun vuonna 2003 muutin Kuopiosta Ahvenanmaalle. Laatikko on siirtynyt avaamattomana varastokopista toiseen 15 Ahvenanmaan vuoteni aikana enkä ole aiemmin avannut sitä.
Laatikosta löytyi mm. yläasteen luokkakronikka, tehty vuonna 1995 kun pääsin ysiluokalta. Aarre...! ^_^
Minut oli kuvattu "Eija Vilppaaksi, luokan spiritiksi ja luokan kolmanneksi blondiksi". :) Taisin tosiaan olla aikamoinen "Vilpas" yhdessä yhtä puheliaan ja äänekkään ystäväni Johannan kanssa, joka pitää mikrofonia yllä olevassa kuvassa. Kirjevihkonikin on huomioitu :)
"Koriste-esineitä" -tekstillä varustetusta laatikosta löytyi tämä vekotin, joka sai minut repeämään. WTF? :D Hatara muistikuva kertoo, että olen valmistanut tämän taideteoksen joskus yläasteen kuviksen tunnilla. Antenneihin kiinnitettyyn lappuun on kirjoitettu arvoituksellisesti: "Korkealla sinulle, matalalla minulle".
Samaisessa laatikossa oli myös tämä kirjava jengi - kukin tyyppi huolellisesti talouspaperiin käärittynä. :)
Muovinen dinosaurus tuntuu kenties erikoisimmalta jäseneltä tässä porukassa, mutta se on ainoa jonka olen näistä tiettävästi itse ostanut, muut ovat lahjoja. Plesiosaurus on matkamuisto Lontoon Natural History Museumista, todennäköisesti vuoden 1995 reissulta. Olen aina tuntenut suurta kiinnostusta ja viehätystä dinosauruksiin. :)
Odotetusti laatikoista löytyi myös aivan valtavasti kirjeitä ja kortteja. Niitä oli varmasti sadoittain. Lajittelin kaikki ja heitin yli puolet menemään. Loput jäävät.
Voisin kuvitella että joulukortit, onnittelukortit ja postikortit ovat sen sortin osastoa jota moni ei vuositolkulla säästele, mutta minulle tämä on hyvin vaikeaa. Monissa korteissa on pitkiä henkilökohtaisia viestejä ja osa on ihmisiltä, joihin olen myöhemmin kadottanut yhteyden. Voinko heittää heidän äänensä pois..? Kysyn itseltäni, miksi tämä ääni pitäisi säilyttää, ihmisiä tulee ja menee elämässä, ja voinhan muistaa heidät pääni sisällä. Aivan totta. Silti - en pysty heittämään tällaisia viestejä pois. En ainakaan vielä.
Kirjeet säilytän ilman muuta. Ilahduin kun huomasin, miten paljon äitinikin on minulle vuosien varrella kirjoittanut. Äidin kirjeissä on hänen kissojensa kuvista tehtyjä postimerkkejä <3
Yhdessä laatikossa oli My Little Pony -leikkisetin osia. Target-ketjun Limited Edition MLP Spring Basket jonka amerikkalainen ystäväni on lähettänyt minulle joskus 2000-luvun puolivälissä.
Nämä nyt ainakin voi heittää menemään, eikö? Mutta - en heittänyt.
Olin parikymppisenä hillitön villapaitaihminen. Se oli aikaa ennen trikoopaitoja :D ^_^ Osa näistä puseroista on niinkin vanhoja kuin 90-luvulta.
Pesin kolme koneellista vanhoja vaatteitani ja tuuletin ulkona pari päivää. Nämä lähtevät kaikki Emmaukseen.
Yhdestä kansiosta löysin paperitaskuja joiden sisältä paljastui eri teemaisia lehtileikkeitä. Yhdessä taskussa oli Julia Vuoren Sika-sarjakuvia ja Jänis-piirroksia, yhdessä Beastie Boys -juttuja ja yhdessä kirjava kokoelma kuvia muusikoista, näyttelijöistä, söpöistä eläimistä ja hyvännäköisistä miehistä (kuten Hugo -tuoksun mainoksessa ollut..!) Edustettuina mm. Björk, Seinfeld, Dale Cooper, Harrison Ford, Damon Albarn, Eddie Vedder ja Dallasin hahmoja...
Leikkeet ovat lukioajoiltani, olin tehnyt näistä huoneeni seinälle jonkinlaisen kollaasin.
Tämän sarjakuvan muistan hyvin, tosin enää tällainen huumori ei ihan iske.
Monet omituiset jutut viehättivät minua teininä, ehkä tämä kuului siihen lajiin..?
Julia Vuoren piirrokset saavat minut edelleen ihan löllöksi hellyttävyydessään. Pöllö sopii hyvin joukkoon. <3
Näitä kuvia olen etsinyt ties kuinka pitkään...! Kävimme amerikkalaisten ystävieni kanssa Portlandin Old Tyme -valokuvaamossa ottamassa sarjan kuvia joihin kaikki pukeutuivat vanhan ajan lännen tyyliin. Kuva on vuodelta 2003.
...ja vähän toisenlainen kuva, tämä vuodelta 2006. :) Olin Ahvenanmaan Postin omakuvapostimerkki-mainoksessa ^_^
Ahvenanmaasta puheen ollen, löysin myös vihkon johon kirjoitin uusia oppimiani ilmaisuja kun tulin tänne ensi kertaa kesätöihin. Mihinkähän kummaan lastenhoitaja on tarvinnut sanastoa kuten "hakata, antaa turpiin" ja "saada turpiin"... ^_^ :D
Entä kuka heittäisi tällaisen pois...? Hoitolapseni Emman minulle tekemä piirros jossa lukee, "Du är en ros", Sinä olet ruusu.
Samainen Emma (punaisessa topissa) viime viikonloppuna sisarensa valmistujaisjuhlissa <3
Toki laatikoista löytyi paljon myös tuttuja kosmetiikkalistojani. Näistä olen joskus teille kertonutkin. Nyt olen lopettanut kaikkien kosmetiikkalistojen pitämisen.
Tästä vihosta löytyi paljon kiinnostavia kosmetiikka-arvosteluja joita olin kirjoittanut omaksi ilokseni. Nämä ovat siis ajoilta ennen blogia. MOP C-System Hydrating-shampoosta olen mm. kirjoittanut: "Ihana appelsiinin tuoksu, liru koostumus ja saa laittaa runsaammin kuin muita kampaamoshampoita. Hiukset huuhdeltaessa mykistävän hoidetun ja selvän tuntuiset...! Valitettavasti hoitavuudesta seurauksena lievä likaisuuden tuntu päänahassa hiusten kuivuttua. * * * * (*)"
^_^ Hahah - mykistävän hoidettu...! Pitääköhän ottaa tuo ilmaisu taas käyttöön :D
Olen myös ollut näköjään shoppaamassa L'Orealin meikkejä sävylle "lämmin vaalea". Kertokaa - miksi ihminen säästää tällaisenkin paperin..?
Kauneusalan säästettyjen joukossa on myös pino Make Up Storen lehtiä. Nämä olivat kyllä upeita...!! Sain näitä töistä ja säästin inspiraatioksi.
Onkohan MUSilla enää tätä lehteä..? Ei todellakaan mikään halpa tuotanto, jaksoin aina ihmetellä miten maailmanlaajuisesti niin vähän tunnettu sarja kuten Make Up Store panostaa näin mielettömään omaan lehteen. Ennemmin odottaisin MACiltä tällaista.
Entä kuka muistaa kotimaisen MSCHIC-sarjan..? Piti googlata ja ihan hämmästyin kun sarja näköjään edelleen on olemassa, kukaan ei puhu tästä mitään..! Ei näitä kyllä juuri missään myydäkään, jännä että sarja on kuitenkin vielä hengissä.
Hämmästyin kun yhdestä pussista löytyi Conan O'Brien -muki..! (- ja kahvitahroista päätellen erittäin huonosti tiskattu..!) Olen ostanut mukin NBC:n studiolta kun tammikuussa 2007 olimme Late Night -sarjan yleisössä. Miten hemmetissä Conan-muki on kellariin päätynyt? Olenko jossain vaiheessa kokenut mukin jotenkin noloksi ja kätkenyt pois silmistä..? Eähmm, kun katsoo ikivanhoja Hobby Hallista tilaamiani oranssikukallisia halpismukeja Maarianhaminan keittiössäni, en nyt sanoisi tätä mukia mitenkään noloksi. 
Laatikoiden läpikäynti jatkuu edelleen ja tavoitteena on saada kaikki lukio/yläaste/varhaisen 2000-luvun ajan muistot mahtumaan yhteen muuttolaatikkoon. Näyttää siltä ettei se ole edes haasteellista.
En tee näillä tavaroilla mitään - ajattelinko esimerkiksi koota kollaasin Damon Albarnista, Dale Cooperista ja kumppaneista uudelleen kotini seinälle? Tai laittaa muovisen dinosauruksen kirjahyllyyn esiin? En. Mutta haluan että ne ovat olemassa, jotta voin halutessani palata niiden välittämiin hetkiin. Ehkä nämä esineet itsessään eivät tee minua onnelliseksi mutta niiden sisältämät muistot tekevät. On kivaa joskus, vaikka vain 10 vuoden välein, palata teini-ikäisen Sannin huoneeseen. Että on mahdollisuus siihen.
Yksi laatikko jää - kolme muuta ja viisi kassillista lähtee. Aika hyvä saldo ja yhdestä jemmasta on jälleen selvitty. Hyvä Sanni :)
P.S. Höh - joku muu kuin minä sai ysiluokan kronikassa creditit kynsistään - oli siis joku jolla oli vielä pidemmät sapelit kuin minulla siihen aikaan :)
Arvioitavana tänään Biozellin uusi Cool Violet Color Mask.
Biozell'han meni ja lopetti aiemmin tänä vuonna vain runsaan vuoden markkinoilla viihtyneen INK-suoravärisarjansa, josta löytyi meikäläisen holy grail -väriksi muodostunut Mystic Violet. Kiitos lukijoideni avun, minulla on nyt onneksi ainakin pariksi vuodeksi riittävä jemma Mystic Violet -värejä <3
Samoihin aikoihin kun viimeiset INK-sarjan purkit hiipuivat kauppojen hyllyiltä, Biozell lanseerasi uuden violetin värin hoitavien sävytteiden Color Mask -sarjaansa: Cool Violet.
Sain pullon tätä uutuutta testiin, ja avaan tänään sanaista arkkuani sen tiimoilta.
Lyhyt versio: Cool Violet on tosi hyvä sävy ja korvaa erinomaisen hyvin Mystic Violetin. Se on aavistuksen viileämpi kuin Mystic Violet mutta kuitenkin selvästi enemmän luumuinen kuin laventelinen. Kämmenten värjääntymisestä vähintään voi päätellä, että sävy on yhtä pigmenttinen kuin Mystic.
Pitkä versio: lue loppupostaus :)
Cool Violet -hiukset
Ensikokeilulla ajattelin, että näinköhän Cool Violet on vain Mystic Violet uudelleen purkitettuna, niin samanlaiselta se tuntui. Sävy on yhtä pigmenttinen ja tulos hiuksissakin käytännössä ihan samanlainen.
Nökäreiden vertaus vierekkäin ja kurkkaus inci-istoihin osoittaa kuitenkin, että värit eivät ole samaa tavaraa. Cool Violet'iin on käytetty vain kahta pigmenttiä, HC Blue No.15 ja Basic Violet 16:a, kun taas Mysticissä on sinisen lisäksi myös punaista, keltaista ja oranssiakin.
Koostumukset ovat hyvin samantuntuiset, vaikka Mystic oli suoravärin nimellä ja Cool Violet "hoitavan sävytteen" nimellä. Kummassakin on samoja hoitavia ainesosia ja väriaineen tuntuma on samankaltainen; paksua geelivoidetta.
Cool Violetin etu on ilman muuta tuubipakkaus, tätä on paljon helpompi annostella.
Cool Violet + hoitoaine -sekoitus
Olen löytänyt Biozellin värien kautta uuden tavan ylläpitää hiusteni väriä, en muista olenko jo kertonut tästä aiemmissa hiusväripostauksissani...? Kun aikaisemmin miksasin oman värinaamion jonka annoin muhia hiuksissa, olen tänä vuonna löytänyt paljon nopeamman ja kätevämmän tavan.
Eräänä kiireaamuna viime talvena minulle ei jäänyt aikaa hoitoaineelle, joten päädyin lyömään laimentamatonta Mystic Violet -väriä shampoovaahdotettuihin hiuksiin. Ajattelin, että a) shampoo oletettavasti laimentaa Violet-värin vahvan pigmentin ja b) erittäin lyhyt vaikutusaika estää myös värin tarttumisen liian tummana. (Puhdasta Mystic Violet -tyyppistä syvää luumun väriä en hiuksiini tavoittele.)
Hiukset huuhdottuani katsoin peiliin, ja kappas, väri oli tarttunut hiuksiin erittäin hyvin ja juuri sillä asteella mitä toivoin. Tulos oli pastellinen. Sekoittamalla shampoovaahdotettuihin hiuksiin voimakasta luumuliilaa, joka yksinään pyyhekuiviin hiuksiin laitettuna toisi aivan väärän tuloksen, sain ihan täydellisen ponipastellin hiusvärin. <3
Siitä lähtien olen aina käyttänyt Biozellia tähän tyyliin. Cool Violet toimii aivan yhtä hyvin kuin Mystic. Vaahdotan hiukset kahdesti, ja lisään 1-2 teelusikallista väriä suoraan tyveen kakkosvaahdotuksen yhteydessä. Vaahdon mukana väri leviää yllättävän tasaisesti ympäri päätä. Väri tarttuu shampootekniikalla myös takaraivon väriä "hylkivälle" alueelle paljon paremmin kuin hoitoaineeseen sekoitettuna.
Sekoitan väriä vähän myös hoitoaineeseen, mutta paljon vähemmän kuin ennen ja annan hoitiksen vaikuttaa vain pari minuuttia. Teen pidemmän kaavan värinaamiomuhitteluja enää parin viikon välein, tai kerran kuussa. Hiukset pysyvät oikein hyvin värissä ilman perusteellisempaa muhitteluakin :)
Heikompipigmenttisellä värillä shampootekniikka ei onnistu, mutta Biozellin violettien kanssa se toimii juuri siksi kun värit ovat niin superpigmenttisiä ja yksinään, ilman laimennusta "väärän" värisiä.
Tekee mieli sanoa että sen täydellisen violetin värin etsintäaikani ovat nyt lopussa, tai ainakin tauolla tällä haavaa. Biozell on supertaloudellinen tapa ylläpitää ponitukkaa. :) Kuten todettua, pärjään Mystic Violet -jemmallani varmaan parisen vuotta ja jos Biozell sillä välin keksii lopettaa Cool Violetin, voin ostaa sitä jemmaan taas seuraaviksi vuosiksi :D
Ihannetavoitteeni on tämä Lemon Drop -ponin violetti harjan väri.
Ja Biozell-tukka on niin lähellä sitä kuin olla voi:
(Tämä kuva on hauska kun tuuli heitti hiukset kasvoilleni juuri kun olin ottamassa kuvaa :))
Biozellin Color Mask -sävytteet maksavat noin 8€ / 150 ml. Ne ovat kotimaisia Avainlipputuotteita. Jutun kuvissa hiuksissa Cool Violet -sävy (shampoo-laimennettuna).
Kun Suomesta saa jotain näin hyvää ja näin mahtavaan hintaan, ei voi kuin sanoa:
Sanni loves.
Tänään jutellaan kasvovesistä. Big time. Kuten olen kertonut, olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut kasvovesiin aivan uudella tavalla.
Tässä postauksessa "kasvovedet"-ryhmään kuuluvat myös misellivedet sekä kosteuttavat kasvosuihkeet.
ENNEN
Käytin kasvovettä vain puhdistuksen viimeistelyyn ja varmistukseen, suhteellisen niukasti annosteltuna vanulapun kautta. Useimmiten käytin kasvovettä vain iltaisin. (En ”kauhukseni” muista puhdistinko kasvoja aamuisin ollenkaan ennen meikin levittämistä… siitä on tullut tapa vasta viimeisen 10 vuoden aikana. Hah – tajuaa olevansa vanhempaa liigaa kun ”10 vuotta” tuntuu ”viime ajoilta” :D
Käytin kasvovettä säännöllisesti ikävuosina 14- noin 24, kunnes kasvovesi jäi joiksikin vuosiksi kokonaan pois, minun laiskistuttua ja kokiessa, että ”kyllähän iho puhdistuu ilmankin”. En millään lailla liittänyt kasvovettä ihon kosteutukseen, kuten ei monikaan meillä länsimaissa. Kasvovesi, usein alkoholipitoinen, oli vain osa puhdistusta ja sen kuului jättää iho mielellään sen tuntuiseksi kuin sille ei mitään kasvovettä olisi laitettukaan.
NYT
Käytän kasvovettä runsaasti annosteltuna aamuin illoin sekä puhdistuksen viimeistelyyn että kosteutukseen. Silloin tällöin käytän kasvovettä myös ihon pH:n laskemiseen ennen tietyn pH-alueen vaativaa aktiiviainetta, kuten c-vitamiinia.
Annostelen kasvoveden kahdella tapaa: ensin puhdistuksen päätteeksi vanulapulla jolloin näen ovatko putsarit tehneet tehtävänsä ja vanulappu jää puhtaaksi, ja sen jälkeen joko suihkuttelen tai levitän kasvovettä iholle kämmenten kautta seerumin tapaan. Sitten odotan että kasvovesi imeytyy ja ”märkyyden” tunne katoaa, ja ihon ollessa vielä kostea levitän päälle seerumin.
Myös käyttämäni kasvovesi vaihtelee fiiliksen ja tarpeen mukaan, joskus käytän samalla hoitokerralla kahta eri kasvovettä.
PH-ARVOSTA
Kasvoveden tehtäviin kuuluu ihon pH-arvon tasapainotus vesipesun jälkeen, joten kaikki kasvovedet ovat happamia. Mittasin uteliaisuuttani kaikkien kasvovesieni pH-arvot, ja tulokset näkyvät kuvassa. Arvot vaihtelevat kolmesta seitsemään, useimpien sijoittuessa tyypilliselle 5-5,5:n alueelle joka on terveen ihon pH.
(Olen mitannut pH-arvot itse apteekista ostamillani liuskoilla joten arvo ei ole täysin luotettava, mutta tuloksista näkee hyvin mitkä kasvovedet poikkeavat ns. normaalista ja yleisestä.)
Happamimman arvon kasvovesi, Lovely Day, erottuu liuskoista punaisena (pH 3), toiseksi happamimmat ovat L300 ja Estelle & Thild (pH 4). Jutellaan niistä kohta lisää tuolla alempana.
SUOSIKIT: FLOW, HERBINA ja EVOLVE
Tässä on kolme viime vuosien suosikkikasvovettäni.
Flow’n Ruusuvesi on kokoonpanoltaan näennäisesti kaikkein yksinkertaisin, siinä on vain ruusuvettä jota saadaan sivutuotteena tislatessa ruusun eteeristä öljyä.
Kukkaisvedet ovat vähän mystinen osa-alue, sillä niiden kemialliset komponentit ovat ”piilossa”. Kukkaisvesissä on pieninä pitoisuuksina samoja yhdisteitä kuin kasvin eteerisessä öljyssä, ja eteeriset öljyt koostuvat jopa sadoista eri yhdisteistä. Millä mekanismilla nämä yhdisteet hoitavat ihoa, jätetään se johonkin tulevaisuuden Karkkipäivä-artikkeliin (oikeasti kiinnostaa ;)), mutta tässä jutussa riittää kun kerron että Ruusuvesi kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja sillä on tuoksunsa kautta myös mieltä hellivä vaikutus. Olen käyttänyt Flow’n Ruusuvettä jo kuusi vuotta ja yksinkertaisesti rakastan sitä. Se ei jätä iholle mitään tuotetuntua vaan on täysin vesimäinen.
Herbinan Ruusu-kasvovesi sisältää sekin ruusuvettä, tosin veteen ”laimennettuna”. Muita hoitavia ainesosia ovat mm. glyseroli ja rauhoittava allantoiini. Tämä kasvovesi on monen suosikki. Se tuoksuu aivan ihanalta, tosin ruusuntuoksua on luotu myös hajusteilla, se ei tule pelkästään ruusuvedestä kuten Flow'n tuotteessa.
Evolven kasvoveden pH on kasvovesistä korkein, jolloin se ei toimi ihanteellisesti pH:n tasapainotukseen. (Ihon pH laskee toki itsestäänkin noin tunnissa tai parissa vesipesun jälkeen, kasvovedet vain vauhdittavat sitä.) Elvolve on kuitenkin ainesosiltaan suosikkikolmikostani monipuolisin ja hoitavin: se silminnähden rauhoittaa ihoa, vähentää punoitusta, kosteuttaa ja suojaa ihoa antioksidanteilla. Evolvesta lisää täällä.
HOITOVEDET: ”Esiseerumit”
Hoitovesi-nimellä kulkeva tuote sisältää periaatteessa samoja ainesosia kuin kasvovesi, mutta tiivistetymmässä muodossa ja usein korkeampina pitoisuuksina. Hoitovettä ei kannata käyttää puhdistuksen viimeistelyyn – varmaan sitä voisi, mutta siinä ei oikein ole järkeä koska hoitovedet ovat kalliimpia ja arvokkaammat pisarat kannattaa ennemmin käyttää seerumin tavoin.
Hoitovedet ovat koostumukseltaan hieman paksumpia kuin kasvovedet ja ne voi levittää kasvoille sormin vanulapun sijaan.
Lumenen Valo-hoitovesi kosteuttaa ja kirkastaa ihoa koivunmahlan, lakansiemenuutteen ja c-vitamiinin voimin. Whamisan fermentoituun teknologiaan perustuva, täyteläinen Deep Rich Toner sopii erityisesti kuivalle ja ikääntyvälle iholle ja sisältää mm. avokado- ja arganöljyä sekä korealaisen ihonhoidon tähtiainesosaa, galactomyces-hiivan uutetta.
KOSTEUTTAVAT SUIHKEET
Kosteuttava suihke sijoittuu hoitavuudessaan kasvoveden ja hoitoveden väliin ja kirvoittaa kenties ansaitustikin kysymyksen: tarvitseeko näitä nyt oikeasti niin monilla eri nimillä? Niinpä.
Kosteuttavissa kasvosuihkeissa on yleensä korkeampi pitoisuus humektantteja ja hieman sofistikoituneempi ainesosaprofiili kuin perus-kasvovesissä, mutta suihkepulloon pakattu laadukas kosteuttava kasvovesi (unohdetaan tosiaan ne alkoholipitoiset ja kuivattavat) ajaa käytännössä saman asian. Mutta kun nyt ollaan veden täyteisen kosteutustrendin keskellä, annetaan tilaa näille kaikille eri versioille. Ainakin jokainen löytää varmasti itselleen meluisimman! :)
Voisiko näitäkin käyttää puhdistuksen viimeistelyyn? Kyllä, mutta kuten hoitonesteen kanssa, se on taloudellisesti tyhmää sillä kosteussuihkeet maksavat kasvovesiä enemmän.
Olen ihastunut täysin näihin kolmeen Lumenen kosteussuihkeeseen ja niiden todella hienojakoiseen, usvamaiseen suihkeeseen. Ihastuminen tapahtui kuin varkain mutta viimeistään tänä kesänä saamani Valo-sarjan oranssi suihke lukitsi rakkauden.
Kaikki kolme tuoksuvat hyvältä ja jättävät ihon ihanan tuntuiseksi, mutta etenkin tuo Valo-sarjan Glow Refresh -suihke on ihotuntumaltaan, suihketyypiltään ja tuoksultaan erityisen onnistunut. Lumenelle näistä iso peukalo!
MISELLIVEDET
Misellivedestä avauduinkin juuri hetki sitten, tuote, jota en todellakaan näe lupaustensa mukaisena kaiken meikin ja lian poistajana vaan hieman pinta-aktiivisempana eli likaa irrottavampana kasvovetenä.
Tuotteesta riippuen osa on formuloitu erittäin hoitaviksi ja kosteuttaviksi, niin ettei niitä ainesosiensa puolesta edes erottaisi hyvästä kasvovedestä. Tällaisia ovat mm. L300- ja Estelle & Thildin misellivedet.
Katsotaan nopeasti erilaisten misellivesien koostumusten eroja.
GARNIER ja L300
Garnierin täysin synteettisessä, seitsemän ainesosan simppelissä misellivedessä on hoitavana aineena glyserolia ja loput aineet vastaavat tuotteen koostumuksesta, puhdistustehosta ja säilyvyydestä. Mukana myös kyseenalainen säilöntäaine, pari vuotta sitten paljon uutisissa näkynyt polyaminopropyl biguanide.
L300-misellivedessä on superkosteuttava kokoonpano sokeriyhdisteitä, ureaa (karbamidi) ja aminohappoja. Puhdistavana aineena mieto heksyleeniglykoli. SUOSIKKINI.
LV ja ESTELLE & THILD
LV:n misellivesi koostuu synteettisistä emulgaattoreista, estereistä, pinta-aktiivisista aineista ja säilöntäaineista. LV lupaa kosteutusta ja iho saa sitä humektanttisen glyserolin sekä pehmentävien esterien kautta. Hoitavampi kuin Garnier mutta ei yhtä kosteuttava kuin L300. Yksinkertainen, edulliselta näyttävä koostumus.
ESTELLE & THILDin luonnollisessa misellivedessä on hoitavina aineina aloe veraa, glyserolia sekä - ylläripylläri - PHA-happoa. PHA selittääkin varmasti sen alhaisen pään pH-arvoa. Tämän voi siis olettaa myös hyvin kevyesti kuorivan ihoa. Puhdistavana aineena cocamidopropyl betaine. TOINEN SUOSIKKINI.
LOVELY DAY - C-vitamiiniseerumin hyvä kaveri :)
Lovely Day -kasvovesi poikkeaa muista jutun kasvovesistä pH-arvollaan. Selvästi hapan pH 3 yhdistettynä glukonolaktoniin (PHA-happo) tekee siitä kevyesti kuorivan (glukonolaktonin pitoisuus on pidetty alhaisena koska kasvovesi on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön) - JA, se sopii erinomaisesti myös laskemaan ihon pH:n optimitasolle mikäli käytät askorbiinihappoon pohjautuvaa C-vitamiiniseerumia :) Askorbiinihappohan vaatii alle 3,5 pH:n ympäristön imeytyäkseen ja vaikuttaakseen optimaalisesti (lisää aiheesta tässä postauksessa).
Mikäli haluan madaltaa ihon pH:n ennen AHA-happokuorintani käyttöä, käsittelen ihon Estelle & Thildin misellivedellä, jonka pH (4) vastaa hydroksihappojen vaikutusaluetta. Todellisuudessa en kuitenkaan usein tee tätä askelta, mutta jos haluaisin hifistellä... ;) L300-misellivesi sopisi sekin hommaan pH:nsa puolesta, mutta koostumus on sen verran hoitava että ihon pintaan jäävät humektantit saattavat miedontaa happokuorinnan vaikututusta.
Joko tuli tarpeeksi nörtteilyä? ^_^
Loppuun vielä poimintani kaikille teille jotka eivät hifistele vaan etsivät yksinkertaisesti hyvää, halpaa ja mukavasti kosteuttavaa kasvovettä jonka löytää helposti tavallisesta päivittäistavarakaupasta tai apteekista. Kaikki sattuvat myös olemaan kotimaisia! :) Mikään näistä ei jätä ihoklähmää vaan ovat raikkaita ja vesimäisiä.
SANNIN TÄRPIT
HERBINA Ruusu-kasvovesi. 5,90€ / 200 ml. Esitelty ylempänä.
ERISAN -kasvovesi. 5,50€ / 200 ml. Tämän yksinkertaisemmaksi ei kasvoveden resepti juuri mene: kaikille ihotyypeille sopivassa viiden ainesosan superhellävaraisessa kasvovedessä on kosteuttavaa pantenolia ja hyaluronihappoa sekä rauhoittavaa allantoiinia. Plus vesi ja kaksi säilöntäainetta, joista toinen myös pehmentää. Hajusteeton.
Toinen hyvin samankaltainen, edullinen ja hajusteeton kasvovesi on LACTO LINEN. Siinä on samat ainesosat kuin Erisanissa + aloe veraa ja maitohappoa.
YA NATURAE kasvovesi. 10€ / 150 ml. Raikas, kevyesti puhdistava ja kosteuttava ekosertifioitu kasvovesi sisältää koivunmahlaa ja mustaherukan siemen- ja ruusunmarjaöljyä. Mieto, miellyttävä tuoksu. Saatavuus Yliopiston Apteekit.
Jos sinulla on kotona tyhjä suihkepullo, kannattaa laittaa korkillisessa purkissa myyty kasvovesi sinne ja käyttää suihkutellen. Muista: kasvoveden kanssa ei pidä kitsastella - suihkuttele naama ihan reilusti märäksi, taputtele pisarat ihoon ja levitä hoitotuote päälle kun iho on vielä kostea (ei märkä). Jo tämä tekniikka on kuin "köyhän miehen" seerumi, kasvovedellä saa lisättyä ihon kosteuspitoisuutta ihan maagisesti kun ei hinnaile :) Kokeile ^_^
Muita kasvoveden suurkuluttajia? :)
Kertokaa lemppareitanne!
