Laatikollinen iloa saapui luokseni tänään Ameriikoista! <3

Ihana, ihana Peachy-poni ja Pretty Parlor -setti! Talli on varmasti tuttu monelle 80-luvun lapselle, tämä setti oli Suomessa tosi suosittu ja monilla minunkin kavereillani oli se. Vaan ei minulla...!

Nyt Pretty Parlor -setti on julkaistu uudestaan osana My Little Ponyn 35-vuotisjuhlavuotta. Lokakuussa esittelin muita 35th Anniversary -juhlaponeja, joihin lukeutuvat vuosina 1983 ja 1984 julkaistut Rainbow Ponit sekä Collector Ponies -sarja. Minulla on kummatkin jo 10 vuoden takaisina 25th Anniversary -julkaisuina - ja osa tietysti ihan sieltä 80-luvulta saakka alkuperäisinä <3

Pretty Parlor -juhlajulkaisu ilmestyi käsittääkseni vain USAssa, ainakaan täällä Suomessa sitä ei näkynyt. Sen voi tilata eBaylta tai Amazonilta, mutta Parlorin postimaksut noilla sivuilla ovat tosi kalliit, joten tilasin omani ystäväni Sheilan kautta.

Miten paljon iloa tällainen muovinen heppa voi tuodakaan..! Sydämeni melkein sulaa kun katson tätä pastellipersikkaista tyyppiä. Minulle tulee lämmin ja rauhallinen olo.

Ponit, minun turvaolentoni.

Olen tässä istunut lattialla ja fiilistellyt ja tutkaillut tallia ja sen mukana tulleita asusteita ja varusteita. Uskomatonta, että kaikki (paitsi kissa *) ovat ihan täsmälleen samat kuin vuoden '83 setissä - jopa tallin seiniä koristava tarrakuvitus kukkaruukkuineen ja hiirineen on täysin uskollinen alkuperäiselle..! Hasbro on siis tosiaan säästänyt kaikki pikkuisten hattujen ja harjojenkin muotit lopetettuaan G1-sukupolven valmistuksen 90-luvun puolessa välissä.

Paitsi  * - Twinkles-kissan muottia. Tunnistin heti että kissa on eri näköinen, ja joltain MLP-keräilijöiden palstalta luinkin että alkuperäisen Twinklesin muottia ei enää ole. (Kaikkea keräilijät saavatkin tietoonsa... :))

Tallin saa kokonaan kiinni jolloin sitä on - tai oli lapsena helppo kuljettaa mukana leikkeihin. :)

35th Anniversary Peachy poikkeaa muiden 2000-luvun Anniversary-ponien tavoin alkuperäisestä tummemmalla ja kirkkaammalla värityksellään. 35th-Peachyn pää myös kääntyy, kuten kaikkien 35th -julkaisujen. Mikähän idea lie siinäkin. Alkuperäisten Gee-ykkösten päät oli aniharvoin tehty kääntyviksi.

Mutta on se vain ihanan suloisen näköinen...! En saa tarpeekseni sen ihailusta. Juuri tämä Collectors Posena tunnettu tasajalka-asento, jossa kuusi ihkaensimmäistä My Little Ponya vuonna 1982 julkaistiin, on ihan erityisen lempeä ja kiireetön. Poni vain seisoo siinä mietteliäänä, tyynesti hymyillen.

Sen katselu käy melkein meditaatiosta. <3

Peachy taitaa saada paikan työpöydältäni maskottina. Tuossa se nytkin katsoo kun kirjoitan.

Ehkä se onnistui ilahduttamaan tänään muitakin kuin minua, joitain teistä?

Mukavaa torstai-iltaa :)

Esittelyssä Laveran uusi Soft Liquid Foundation.

Lavera uudisti syksyllä jälleen värikosmetiikan valikoimaansa ja uudistuksen mukana poistui mm. oma monivuotinen suosikkituotteeni, Natural Liquid Foundation. Sen korvaaja on tässä: Soft Liquid Foundation.

Peittävyydeltään ja finishiltään uusi ja vanha meikkivoide ovat mielestäni hyvin samantyyppiset, mutta koostumus on ihan erilainen, samoin sävyvalikoimaa on laitettu uusiksi. Vanha Natural Liquid oli koostumukseltaan kuohkean moussemainen, uusi Soft Liquid on pehmeän voidemainen vailla whipped-fiilistä.

Tärkein uusi juttu Soft Liquidissa on hoitavuus; meikkivoide on nyt hoitavampi ja kosteuttavampi ja siihen on lisätty Hydro Effect -sarjasta tuttu vapailta radikaaleilta suojaava antioksidanttiyhdistelmä.

Sävyjä on neljä, kun Natural Liquidissa niitä oli peräti kuusi. Sävyihin on myös lisätty vaalea viileä 00-sävy, Ivory Rose, mikä ilahduttaa viileäihoisia. Aiemmin sävyt ovat alkaneet 01:stä ja olleet kauttaaltaan lämpimämpiä.

01-sävy on lämmin, 02 neutraali ja 03 viileähkö neutraali.

Soft Liquid Foundation sävy Ivory Nude 02, ennen ja jälkeen

Peittävyys on läpikuultava ja jälki hyvin samankaltaista kuin vanhassa suosikissani. Saatoin kerrankin esitellä meikkivoiteen peittokykyä havainnollisemmin kuin normaalisti, kun kuvauspäivänä poskessa oli näppylä! Jess :)

Soft Liquid Foundation tasoittaa ihon kauniisti jättäen luonnollisen näköisen pinnan jonka läpi ihon oma sävy kuultaa läpi. Oikein kaunis meikkipohja luonnollisen ja hoitavan meikin ystävälle.

Yksi juttu on sanottava liittyen levittyvyyteen. Tiedä sitten johtuuko seikka talvi-ilmasta vai yleisesti yhä vain pintakuivemmaksi muuttuvasta ihostani, mutta en saa Soft Liquidia levittymään nätisti sormin enkä oikein siveltimelläkään. Se karahtaa välittömästi ihon kuiviin kohtiin, ilmiö, joka on tuttu monista luonnonkosmetiikan meikkivoiteista. Syynä on mm. liukuvuutta lisäävien silikoniyhdisteiden puute. Luonnonkosmetiikan meikkivoidetta käyttäessä iho kannattaa aina olla hyvin kosteutettu.

Mutta apu ei ole kaukana...

Munasieni, monen luottotuote. Niin myös minun. Tällä saan Soft Liquidin asettumaan kauniisti ja tasaisesti vailla takertumista kuiviin röpelöihin tai muuta koostumuksen "kasaantumista". Kosteana käytettävä munasieni myös saa aikaan sen, että meikkipohjasta tulee heleä ja ikäänkuin vähän kosteamman näköinen.

Oma suosikki-munasieneni on 100% Puren. Se on minusta kirkkaasti parempi kuin alkuperäinen BeautyBlender. Makuseikkoja, totta kai. Sanon tätä aina kaikille, mutta munasieni on oikeasti ihan törkeän hyvä väline minkä tahansa vähän kinkkisemmänkin meikkivoiteen levitykseen - jos koet ettei jokin meikkivoide levity nätisti, kokeile ihmeessä munasientä ennenkuin nakkaat voiteen roskiin. Tämä sieni muuttaa monen meikkipohjatuotteen käytökseltään kuin toiseksi! (Mutta opettele oikea levitystekniikka: munasienellä ei hierota tai pyyhitä vaan pompsautellaan :))

Laitan tähän vielä vertailua vanhan ja uuden meikkivoiteen sävyistä. Mielestäni Soft Liquidin sävyt ovat vähän vaaleampia kuin Natural Liquidin, ja ihollani Soft Liquid #02 vastaa Natural Liquidin #01:stä. Nyt kun katson ottamiani swatch-kuvia niin ero ei tule niissä esiin, mutta iholla eron näkee.

Olen saanut Laveran meikkivoiteet niiden maahantuojalta.

Uskokaa tai älkää, olen tänään tilannut pizzaa kotiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Tai käytännössä työpaikalle. Mutta ylipäänsä tilannut.

Olen samalla myös maistanut ensimmäistä kertaa täysin jauhotonta vhh-kukkakaalipizzapohjaa pizzerian valmistamana.

Ketoilijat ja vähähiilarityypit hoi. Tämä saattaa siis kiinnostaa teitä.

Itsehän olen valmistanut viljattomia pizzoja jo 7 vuotta. Jauhottomia ne tosin eivät ole olleet, vaan korvaan vehnäjauhon vhh-jauhoilla kuten mantelilla, kookoksella ja siemenjauhoilla. Supersuosittua kukkakaalipizzapohjaa kokeilin valmistaa tänä syksynä, mutta en saanut siitä rapeaa.

Olin aiemmin tänä vuonna saanut vinkin tamperelaisesta pizzeriasta, jonka listalla on myös kukkakaalipizzapohja. Olen halunnut siitä saakka testata pizzan, ja tänään oli se hetki.

Pizzeria on Amurin Pizza Service.

Kukkakaalipizza ei ole halpa, vaan maksaa 17,90€. Siihen kuljetusmaksu päälle ja maksoin jauhottomasta herkustani melkein 21 euroa. Ja nyt arvostellaan tämä kallis erikoislätty!

Avasin kartongin jännittyneenä.

Ainakaan lätty ei kilpaillut Miss Pizza -kisoissa. Tilasin pizzan täytteillä aurajuusto + katkarapu + tonnikala + punasipuli + rucola, ja rucola oli laitettu juuston alle paistumaan muiden täytteiden kanssa..! Odotin että se olisi ollut tuoreena pizzan päällä, kuten yleensä. Lämmintä löllö-rucolaa..? Yähh, miltähän tämä nyt maistuu..?

Kukkakaalipohja sen sijaan näytti lupaavalta. Kukkis-pohjan raaka-aineet ovat yksinkertaisuudessaan raastettu kukkakaali, kananmuna ja parmesaani (tai jokin muu juusto, mutta parmesaani on käytetyin).

Kukkakaalipohjan ongelmana on sen pehmeys. Juusto + kananmuna ovat omiaan tekemään pohjasta löysän joustavan, enkä suoraan sanottuna tiedä millä konsteilla toiset onnistuvat saamaan omasta kukkis-pizzastaan rapean. Amurin Pizzeriassa siinä onnistutaan.

Itse valmistan samalla raaka-ainepohjalla paitsi eri juustolla kukkakaalitortilloja, joissa pehmeys on ok ja toivottuakin.

Pizza oli helppo leikata viipaleiksi eikä koostumus todellakaan ollut yhtään mössöistä ja vetistä vaan hyvinkin napakkaa ja koossapysyvää.

Pohja pysyi asennossaan kun viipaleen otti käteensä. Nyt sataa pisteitä!

Kurkataan vielä pohjan nurjalle puolelle - kyllä, rapsakkaa on ja saanut väriäkin..!

Entä tärkein - maku?

Pizza oli aivan älyttömän hyvää! Todellakin, tämä esteettisyydeltään vähemmän hehkeä pizza hakkasi maullaan kaikki omat kotiviritykseni. Pohja oli erittäin maukas ja tietysti juustoinen, ja täytteet makusinfonialtaan sulassa harmonisessa sovussa. Löllö-rucolakin meni joukossa oikein mukavasti. Pizza oli sopivan juustoista, sopivan suolaista, ja ahh, tietysti sopivan rasvaista.

Tämä pizza saa minulta täyden kympin - tai laitetaan 10- kun rucola oli paistettu. ^_^ Kyllä ne rehut kivemmalta näyttävät tuoreina ja toimivat pizzojen "asusteina". :)

Amurin Pizzan kukkakaalipizzavalikoima löytyy täältä.

(Vhh)-pizzaa voi valmistaa helposti kotonakin, ja harvemmin sitä ehkä haluaa maksaa pizzastaan 17,90€. Mutta joskus, vaikka vasta tämän ikäisenä, on kiva tilata pizzaa myös kotiin jonkun toisen tekemänä :) For those, heh, special occasions - kuten nälkä ^_^