Koen tarpeelliseksi omistaa tälle aiheelle kirjoituksen, sillä olen alkuvuoden aikana saanut kommentteja, joiden mukaan en merkitse kaupallisia yhteistöitäni oikein.
Kommentit liittynevät tammikuun lopussa päivitettyyn kuluttaja-asiamiehen ohjeistukseen vaikuttajamarkkinoinnin merkitsemisestä.
Haluan tällä kirjoituksella valaista, millä tavoin yhteistyöt tulee merkitä, mutta myös tuoda esiin ongelmakohtia, joita vaikuttajamarkkinoinnin ohjeistus pitää sisällään.
Vaikuttaa siltä, että merkintöjeni kyseenalaistajat eivät ole lukeneet kunnolla läpi KKV:n ohjeistusta, ja tulkitsevat käyttämäni ilmaisun ’kaupallinen yhteistyö’ virheelliseksi. Tämä ilmaisu on kuitenkin edelleen pätevä.
Merkinnät ’mainos’ ja ’kaupallinen yhteistyö’ ovat vaihtoehtoisia merkintätapoja, kuten olivat jo edellisessä ohjeistuksessa vuodelta 2019.
KKV:n päivitetyn ohjeistuksen alussa on lyhyt tiivistelmä ohjeiden keskeisimmästä sisällöstä. Arvelen, että merkintöjäni väärinä pitävät ovat lukeneet vain tiivistelmän, ja sana ”esim.” on jäänyt huomaamatta.
Tiivistelmässä lukee: ”Tee kaupallisiin julkaisuihin mainosmerkintä ja kerro, mitä yritystä mainostat. Esim. ”Mainos / Yritys tai Tuotemerkki”.
Kun ohjeistusta lukee eteenpäin kohtaan 4, joka avaa monisanaisemmin kaupallisten julkaisujen merkintää, sieltä löytää selkeän maininnan ilmaisusta ”Kaupallinen yhteistyö.”
Kuluttaja-asiamies suosittelee ilmaisua 'mainos', mutta muitakin ilmaisuja voi käyttää, kunhan sisällön kaupallinen yhteys ilmenee. Vaikuttajamarkkinoinnissa "kaupallinen yhteistyö" tarkoittaa yrityksen tai brändin kanssa sovittua sisältöä, josta maksetaan palkkio.
Merkitsen siis yhteistyöni aivan oikein. Olen aina käyttänyt merkintää ’kaupallinen yhteistyö’ ja koen sen itselleni edelleen luontevammaksi. Minulle sana 'mainos' luo mielikuvan, että mainostaja on ostanut kanavistani mainospaikan ja sanellut sisällön. 'Yhteistyö'-ilmaisu taas kuvaa mielestäni paremmin sitä, mistä vaikuttajamarkkinoinnissa on kyse: yritys ostaa näkyvyyden tuotteelleen, ja vaikuttaja päättää, millä tavoin tuotteesta kertoo. Yritys ei voi vaikuttaa siihen, millä sanoilla vaikuttaja tuotteen esittelee.
Keskeistä KKV:n linjauksessa kuitenkin on tämä: markkinoinnista, oli se sitten perinteinen mainos tai vaikuttajamarkkinointia, tulee olla tunnistettavissa, että kuluttajaan pyritään vaikuttamaan kaupallisesti ja se, kenen lukuun markkinoidaan.
❗️Kuitenkaan kuluttajansuojalainsäädäntö ei yllättäen pädekään tässä muodossa kaikissa medioissa. Tämä on minun ja monen muun vaikuttajan mielestä ongelmallista, ja asettaa vaikuttajat epäsuhtaiseen asemaan mitä tulee mainonnan läpinäkyvyyteen. Se asettaa myöskin koko "kaupallisten intressien" määritelmän kyseenalaiseksi. Saman ohjeen ja saman määritelmän pitäisi koskea kaikkia, mutta näin ei olekaan.
Kirjoitan tästä näkökulmasta lisää alempana.
Se, mikä KKV:n uudessa ohjeistuksessa olennaisesti muuttui, oli merkintäohje saaduista tuotteista, joista ei ole sovittu yhteistyötä. Kohta 4.4.3.: "Saatuja tuotteita ja palveluita koskevien julkaisujen merkitseminen, kun sisällön tuottamisesta ei ole kirjallista tai suullista sopimusta."
Uuden ohjeistuksen mukaan vaikuttajalla on mainossuhde yritykseltä saamaansa tuotteeseen käytännössä ikuisesti, tai koko tuotteen elinkaaren, ja kaikki maininnat tuotteesta ovat aina kaupallista sisältöä riippumatta siitä, mitä on sovittu tai oltu sopimatta, ja kuinka kauan sitten vaikuttaja on tuotteen saanut.
Uusi ohjeistus velvoittaa vaikuttajan käyttämään saaduista tuotteista aina kaupallisuutta kuvaavaa ilmaisua, mieluiten sanaa ’mainos’, tai ”saatu mainostarkoituksessa yritykseltä X”.
Aiemman ohjeistuksen (vuodelta 2019) mukaan merkintä tehtiin vain siinä yhteydessä, kun saatu tuote esiteltiin vaikuttajan sisällössä ensimmäisen kerran sekä lyhyen ajan sisällä tuotteen vastaanottamisesta. Maininnan yhteydessä ei myöskään tarvinnut käyttää ilmaisua "mainostarkoituksessa".
Nyt KKV haluaa alleviivata PR-tuotteiden mainostarkoituksellisuutta ja yritysten kaupallisia intressejä lahjoina annettujen tuotteiden taustalla, vaikka nämä intressit ovat suurimmalle osalle kuluttajia valmiiksi selviä. KKV:n tiukennoksen ohjeistuksessa voi kuitenkin ymmärtää kuluttajansuojalain näkökulmasta. Mutta - - kun kyse on laista, sitä tulisi kai noudattaa kaikissa vastaavissa yhteyksissä, eikö? Itse asiassa ei (!).
Tästä päästään ongelmaan.
Yritysten "kaupalliset intressit" eivät olekaan samanvertaiset eri medioiden välillä.
KKV:n ohjeistus asettaa vaikuttajat epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa toimittajiin. Lisäksi voidaan nähdä perusteltu ristiriita ja epäjohdonmukaisuus siinä, miksi yritysten "kaupallinen intressi" tulee piilomainonnan torjumiseksi tuoda esiin vaikuttajien sisällöissä, mutta ei perinteisessä mediassa ja toimituksellisissa sisällöissä.
Vaikuttajien ja toimittajien / toimitusten sisällöissä on paljon samaa. Otetaan esimerkki omasta genrestäni, eli kauneusalalta. Sekä vaikuttajat että toimittajat suosittelevat kosmetiikkatuotteita, tekevät tuotetestailuja ja julkaisevat tuotevertailuja. Kuten vaikuttajat, myös toimittajat saavat kauneustuotteita yrityksiltä PR-lahjoina. Tuotteita lähetetään lehtien toimituksiin ja suoraan toimittajille kotiin, ja toimittajat saavat tuotteita PR-tilaisuuksista. Vaikuttajat ja toimittajat käyvät usein samoissa PR-tilaisuuksissakin. Olen itse käynyt lukemattomissa samoissa tilaisuuksissa kuin toimittajat, ja lähtenyt kotiin saman tuotekassin kanssa. Tuotteita voi myös itse suoraan pyytää yrityksiltä, eli vaikuttaja ja toimittaja voivat itse kontaktoida yrityksen ja pyytää tuotetta artikkelia varten.
Kun yritykseltä saatu tuote päätyy lehden tai verkkojulkaisun artikkeliin, tuotteen alkuperää ei tarvitse mainita. Mutta - kun yritykseltä saatu tuote päätyy vaikuttajan artikkeliin, kyseessä onkin "mainos", ja tuotteen alkuperä tulee mainita.
"Testasimme shampoot" - ajattelitteko, että toimittaja on itse käynyt ostamassa tämän tyyppisen jutun tuotteet?
Epäkohta ei ole jäänyt huomaamatta, ja KKV:ltä on moneen otteeseen kysytty, miksi kuluttaja-asiamiehen antama ohjeistus ei koske toimittajia. KKV vastaa, että mediaa ja toimittajia koskevat omat itsesääntelyohjeensa, käytännössä Julkisen Sanan Neuvoston laatimat Journalistin ohjeet.
KKV kirjoittaa; "Myös Journalistin ohjeet edellyttävät, että mainosten ja kaupallisen yhteistyön on erotuttava toimituksellisesta aineistosta yleisölle selkeällä tavalla. Piilomainonta on aina kielletty."
Okei? Mutta siis: lehden kauneustoimittajan kirjoittama tuotevertailu vailla mainintaa tuotteiden alkuperästä ei ole piilomainontaa, mutta kun saman tuotevertailun (ilman alkuperämainintaa) kirjoittaa vaikuttaja, se onkin piilomainontaa.
Jos mietitään kuluttajansuojalakia, tässä ei ole mitään johdonmukaisuutta. (Tai kansankielellä: järkeä.)
Myös KKV:n oma linjaus koskien "saatuja tuotteita ja palveluja koskevien julkaisujen luonnetta markkiointina" nostaa esimerkkinä journalistisen yhteyden, josta olisi tulkittavissa, että säännön todellakin tulisi koskea kaikkea mediaa, niin perinteistä kuin sosiaalista:
"Kaupallisuudesta on ilmoitettava selkeästi kaikissa sellaisissa julkaisuissa, joihin yritys on vaikuttanut kaupallisessa intressissään".
KKV on yksiselitteisesti todennut linjauksessaan, että "saatu tuote" luo julkaisuun kaupallisen luonteen. Kuluttajansuojalain tarkoituksena on suojella kuluttajaa epäasialliselta mainonnalta, johon myös piilomainonta luetaan.
Perusteltu avainkysmys kuuluukin:
Miksi sama kaupallinen vaikuttaminen tulee olla tunnistettavissa yhdessä mediassa (some, blogit) mutta ei toisessa (lehtien kauneuspalstat)?
Merkintävelvollisuuden epäjohdonmukaisuutta lisää se, että vaikuttaja voi julkaisuissaan olla usein paljon kriittisempi kuin toimittaja. Siltikin vain vaikuttajan sisällössä on "mainoksellinen luonne".
(Yllä oleva esimerkki mun Instagram-stooreista. Kyseisen tuotteen tosin olen ostanut itse, mutta olen aiemmin tehnyt yhteistyötä La Roche-Posay'n omistavan L'Orealin kanssa, eikä yhteistyökytkökseni estä minua esittämästä perusteltua kritiikkiä.)
.
Mitä ajattelette tästä?
Haluaisin osoittaa kysymyksen myös Julkisen Sanan Neuvostolle. Jos piilomainonta on kielletty myös toimituksellisessa sisällössä, miksi toimitusten ei tarvitse ilmoittaa, kun tuotevertailussa tai kauneusartikkelissa esitelty tuote on saatu yritykseltä? Tässä tapauksessahan yritys on vaikuttanut sisältöön lähettämällä tuotteen.
Toinen uuden ohjeistuksen ongelmakohta liittyy sanan ’mainos’-tulkintaan. Kun ilman sopimusta esiteltävät tuotteet tulisi nyt merkitä ”mainokseksi” tai ”mainostarkoitukseksi”, se on mielestäni omiaan sekoittamaan kuluttajan käsitystä siitä, mihin sisältöön mainostaja on vaikuttanut ja mikä taas on vaikuttajan omaa, mainostajasta riippumatonta sisältöä.
Keskeinen ongelma on se, että hyvin monelle kuluttajalle ilmaisu ’mainos’ tarkoittaa sovittua ja ostettua markkinointia, jossa mainostaja on vaikuttanut sisältöön tai jopa kokonaan sanellut tai luonut sisällön.
Tällä pohjalla ilmaisun 'mainos' käyttö luo helposti vaikutelman puolueellisuudesta. Joissain tapauksissa vaikuttajan julkaisu voi varmasti ollakin puolueellinen, ja vaikuttaja on saattanut valita nostaa saamiaan tuotteita pelkästään myönteisessä valossa ja vailla kritiikkiä. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien vaikuttajien kohdalla, ja oma näkemykseni onkin, että ilmaisu 'mainos' vääristää tapaa, jolla julkaisu otetaan vastaan.
Näen oman genreni eli kauneusvaikuttajien sisällöt hyvinkin kuratoituina. Voin tietysti ennen kaikkea puhua omasta puolestani, joten teen niin.
Kiteytettynä koen, että 'mainos'-merkintä ohjaa yleisöni kokemusta pois ammattitaidostani ja siitä, että olen valinnut puhua jostain tuotteesta hyvästä syystä - ja syystä, joka ei liity suhteeseeni tuotteen alun perin antaneeseen yritykseen. Mainosyhteyden korostaminen yrityksiin itse ideoimissani sisällöissä vähentää mielestäni mielikuvaa siitä, että olen omatoimisesti valinnut tämän tai nämä tuotteet tiettyyn artikkeliin, vaikkapa "Teini-ikäisen ihonhoito" - riippumatta siitä, mitä kautta olen ne saanut.
Kun tällainen artikkeli on varustettu pitkällä litanialla tekstejä: "saatu mainostarkoituksessa tältä-ja tältä", lukijalle voi syntyä kuva, että Sanni nostaa jutussa tiettyjä tuotteita siksi, että siitä on sovittu yritysten kanssa. Se on ratkaisevasti eri asia, kuin se, että valitsen suositukseni perustuen tuntemukseeni tuotteista ja ainesosien vaikutuksesta.
Saatteko kiinni siitä, mitä tarkoitan? Se, mitä kautta olen tuotteen saanut, ei ohjaa sitä, päätyykö tuote suosituksiini ja artikkeleihini. Tuotteen laatu ja sopivuus tarkoitukseensa ohjaavat.
Lisäksi, voidaan myös pohtia, onko kaltaiseni vaikuttajan ja sisällöntuottajan koko kanava yhtä "mainosta". Vaikuttajia on erilaisia, ja toiset julkaisevat tuote-esittelyjä harvemmin, toiset lähes päätoimisesti. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kosmetiikkatuotteista kirjoittaminen sekä kosmetiikkaan liittyvät asiantuntijatehtävät ovat päätoiminen työni, ja yhtä lailla itse ostamani kuin yrityksiltä saamani tuotteet ovat minulle työvälineitä.
Samat periaatteet koskevat saatuja kuin itse ostettuja tuotteita: annan kanavissani näkyvyyttä tuotteille ja ilmiöille, joista koen yleisöni olevan kiinnostunut. Tästähän syystä mediaani luetaan: kuluttajat ovat kiinnostuneita minun mielipiteestäni erilaisista kosmetiikkatuotteista.
👉 Näin ollen, millä lailla merkintä ”saatu kaupallisessa tarkoituksessa yritykseltä X” auttaa Karkkipäivän sisältöjä lukevaa kuluttajaa paremmin ymmärtämään, että häneen ”pyritään vaikuttamaan kaupallisesti”?
Tässä valossa voitte kenties hyvin ymmärtää turhautumiseni KKV:n ohjeistuksen suhteen. Käsitän ilman muuta, että KKV:n linjauksen on oltava yleispätevä, eikä kuluttaja-asiamies voi ottaa kantaa jokaisen vaikuttajan mediaan, taustaan ja työnkuvaan. En myöskään odota, että yksittäisten vaikuttajien kohdalla alettaisiin muuttamaan sääntöjä.
Kuitenkin: koska vertaan työtäni pitkälti toimittajan työhön, näen todella epäreiluna, epäperusteltuna sekä epätasa-arvoisena, että minun tulee jokaisen artikkeleissani mainitsemani tuotteen kohdalla avata sen alkuperä, kun taas toimittaja saa rauhassa jättää tekstinsä vaille näitä merkintöjä. Koen, että ohjeistus pakottaa sisältöihini puolueellisen sävyn ja vihjeen kaupallisista kytköksistä, josta toimittaja-kollegani saavat olla vapaita - vaikka kirjoittaisivat täsmälleen saman julkaisun kuin minä.
Jätän loppukaneettina visaisen tehtävän KKV:n ohjeistuksen seuraavaa päivitystä varten.
Millaisella ohjeistuksella ratkaistaan seuraava tilanne, kun sitä peilataan KKV:n vaikuttajamarkkinointilinjauksen pääsääntöä vasten:
"4.1. Pääsääntö: kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan."
Bruns-hiustuotteet ovat tarjouksessa Jolien verkkokaupassa. Haluan vinkata seuraajilleni tästä tarjouksesta, koska tuotteet ovat superhyviä ja niiden normihinta on aika arvokas. Olen käyttänyt Brunsin tuotteita jo viisi vuotta.
Olen alkujaan tutustunut Brunsiin sarjan maahantuojan Mirazin kanssa tehdyssä yhteistyössä. Brunsin tuotteita myyvät monet jälleenmyyjät, ja olen Miraz-yhteistyön jälkeen jälkeen tehnyt Bruns-yhteistyön myös Ruohonjuuren kanssa. Olen myös ostanut tuotteita itse. Minulla on kaapissani sekä Mirazilta saamiani, Ruohonjuurelta saamiani että itse ostamiani Bruns-tuotteita.
Jolie ei tiedä mitään aikeestani jakaa Bruns-alevinkki, eivätkä he myöskään ole minulle Bruns-tuotteita koskaan lähettäneet.
Teen julkaisun. Laitan siihen yleiskuvan Brunsin tuotteista sekä linkit Jolieen, ja kerron, että nyt nämä ihanat suosikkituotteeni ovat Joliella tarjouksessa.
Mitä ihmettä tähän julkaisuun voi laittaa ”mainostajaksi”? Kenen lukuun markkinoidaan?
Mainostaja ei ole Miraz, koska linkit – ja niiden kautta tehdyt ostot – hyödyttävät JOLIETA.
Mainostaja ei ole myöskään Ruohonjuuri, koska linkit eivät myöskään hyödytä Ruohonjuurta.
Mainostaja ei kuitenkaan ole myöskään Jolie, sillä Jolie ei ole antanut minulle julkaisussa mainostettuja tuotteita.
🤷♀️ 🤷♀️ 🤷♀️
Tässä on vain yksi esimerkki moninaisista tilanteista, joissa KKV:n ohjeistus ei toimi. Ennen kaikkea: sen pohtiminen, kuka tässä nyt on mainostaja, vie fokuksen koko julkaisun pääviestistä, joka on se, että kyseiset tuotteet ovat oikeasti todella hyviä ja niitä saa nyt alehintaan. Se, että olen todennut Brunsin tuotteet hyviksi, on kenties alkujaan ollut Mirazin aikaansaannosta, kun he ovat alkaneet tuoda sarjaa maahan ja tarjonneet tuotteita minulle testiin. Mutta eikö Brunsin laadukkuuden kokemus jossain vaiheessa muutu minun omaksi "omaisuudekseni" ja omaksi mielipiteekseni, josta voin puhua yleisölleni ilman ikuista velvoitetta luetella tahoja, jotka ovat vuosia sitten antaneet minulle Brunsin tuotteita?
🤯
👉 Päästäkseni tästä limbosta minun tulisi siis mahdollisimman nopeasti ostaa itse kaikki ne tuotteet, joita haluan yleisölleni suositella.
Olen ratkaissut asian toistaiseksi laittamalla tämän tyyppiseen julkaisuun ainoastaan tekstin: ”mainoslinkki” tai ”sisältää mainoslinkin”. Tämä spesifioi sen, että julkaisussa on mainosluonne.
Mutta jos haluaisin tehdä esimerkkitapauksen kirjaimellisesti KKV:n ohjeen mukaan, julkaisu näyttäisi tältä:
Mitä mieltä olette KKV:n ohjeistuksesta?
Auttavatko merkinnät teitä hahmottamaan sitä, milloin yritys on vaikuttanut sisältöön ja milloin ei?
Kreikkalaiset ystäväni Marianna ja Vasilis ovat nyt kotimatkalla onnistuneen Suomi-visiitin jälkeen. ❤️
Ystäväni saivat nähdä niin city-Suomea Tampereen ja Helsingin muodossa, kuin luonto- & maaseutu-Suomea Etelä-Savon mökkimaisemien myötä.
Mikä oli kreikkalaisten mielestä matkassa parasta? Mökkikokemus! ☺️ Onhan suomalainen mökkitraditio kieltämättä jotain ainutlaatuista. Jopa muiden pohjoismaiden mökkikulttuuri on ihan erilainen.
Järven ja metsän ympäröimä eristäytynyt mökki oli Ateenan asukkaille jotain, mitä he eivät ole koskaan aiemmin kokeneet, vaikka kumpikin matkustaa paljon jo työnsä puolesta. Täytyypä kehaista, että yllätyin positiivisesti, kun ystäväni istuivat löylyssä jopa puoli tuntia..! 🔥
Pyysin Mariannaa kertomaan, miten he kokivat Suomen ja Kreikan eroja kulttuurisesta näkökulmasta. Minua kiinnosti etenkin Vasiliksen kokemus, olihan hän Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Marianna on aikoinaan saanut ihmetellä suomalaista hiljaisuutta jo Ahvenanmaalla. :)
Ystäväni tekivät seuraavan tiivistelmän Suomen ja Kreikan eroista:
🔸 Suomalaiset ovat rennompia kuin kreikkalaiset, koska valtio tukee ja auttaa suomalaisia.
Suomessa hallitus on varautuneempi pitämään huolta kansalaisistaan kuin Kreikassa, ja tämä tekee suomalaisista vähemmän spontaaneja. Kreikkalaisten täytyy huolehtia asioistaan henkilökohtaisesti vailla apua valtiolta.
Tällä Marianna tarkoittaa, että kreikkalaiset saavat ikään kuin olla koko ajan ”varpaillaan”, koska oma maa ei tarjoa tukiverkkoa pitämään heistä huolta. Suomalaisilla on turvatumpi elämä, ja tämä turva luo meille tietynlaisen rentouden elämän suhteen.
Sannin huomio: tämä oli mielenkiintoinen havainto ja näkökulma, jota en ole itse koskaan tullut ajatelleeksi. Tämän kaltaiset seikat varmasti myös vahvistavat kreikkalaisten perhekeskeisempää elämää. Koska ei voi tukeutua siihen, että terveydenhuoltosysteemi huolehtii esimerkiksi vanhuksista, perhe ja maaseudulla kyläyhteisöt huolehtivat heistä itse.
🔸 Suomalaiset pukeutuvat mukavasti, kun kreikkalaiset pukeutuvat tehdäkseen vaikutuksen.
Naiset kreikkalaiskaupungeissa pukeutuvat aina viimeisimpään muotiin, riippumatta siitä, imartelevatko vaatteet heitä tai ovatko vaatteet mukavia päällä. Ulkoinen habitus Kreikassa liittyy imagoon ja ystävien, perheiden, työkavereiden ja tuttavapiirien väliseen ”kilpailuun”.
Sannin huomio: jep, mielestäni Kreikassa pukeudutaan kekimäärin tyylikkäämmin kuin Suomessa. Itse olen paras esimerkki ihmisestä, joka pukeutuu mukavuus edellä ja voisin aina hengailla pelkässä pehmeässä trikoossa. Aina kun tapaan Mariannan Kreikassa, mulla on ihan nukkavieru olo. 😅
🔸 Suomalaiset eivät arvostele ihmisiä, kun taas kreikkalaiset juoruavat ja arvostelevat toisia kaiken aikaa.
Jos esimerkiksi ohikulkijalla on kirkkaan violetit piikikkäät hiukset ja naama tatuoituna, kreikkalaiset kommentoisivat sitä.
Sannin huomio: tätä en ole itse huomannut Kreikassa, mutta omat paikalliset ystäväni ovat niin kohteliaita, että eivät alkaisi arvostella ketään mun seurassa. (Paitsi poliitikkoja! 😅) Kun kreikkalaiset ovat omassa seurassaan, he varmasti kommentoivat asoita eri tavalla.
🔸 Suomalaiset pitävät etäisyyttä ja kunnioittavat toisten tilaa. Kreikkalaiset ovat ”all over the place”.
Sannin huomio: pitää paikkansa, mitä tähän muuta voi sanoa. 🤣
Marianna lisää: “Kreikkalaiset ovat äänekkäitä, mutta senhän tiedätkin. Istumme parhaillaan junassa matkalla lentokentälle, ja junassa vallitsee totaalinen hiljaisuus. Sisään astui äsken kovaääninen joukko ihmisiä, ja he ovat – totta kai – kreikkalaisia. Ovat varmaankin tulossa samalle lennolle kuin me."
Sannin huomio: vaikka kreikkalaiset ovat äänekkäitä, italialaiset ovat vieläkin äänekkäämpiä, ja tätä sanovat myös kreikkalaiset. Marianna onkin vitsaillut minulle moneen kertaan, olenko varma, ettei suvussani ole italialaisverta..! 😂 Marianna ja Vasilis ovat sitä mieltä, että en edusta stereotyyppistä pohjoismaalaista ihmistä, enkä varmasti edustakaan. Luulen, että saattaisin keskustelussa huutaa kumoon italialaisenkin, jos aihe olisi tarpeeksi kiinnostava. Vaikka aurinkovoiteet! ;)
🔸 Suomalaiset kunnioittavat luontoa ja viettävät enemmän aikaa luonnossa. Kreikkalaiset viettävät aikaa kahvilla ystävien kanssa tai tavernoissa ja ravintoloissa syömässä.
Kreikkalaiset eivät kunnioita luontoa ja maassa vallitsee yhä itäinen kulttuuri, jossa odotetaan luonnon pitävän huolta ihmisistä eikä päinvastoin – ja jos luonto oikkuilee maanjäristysten ja metsäpalojen muodossa, kreikkalaiset odottavat hallituksen korjaavan asiat parhain päin. Hallitus saa hoitaa, kun "luonto on tuhma".
Vasiliksella oli mielenkiintoinen huomio junamatkustuksesta.
VR on hiljattain ottanut käyttöön itsenäisen lipuntarkastuksen niille asiakkaille, jotka ovat varanneet lipun VR:n sovelluksen kautta. Sovelluksessa asiakas voi itse aktivoida lippunsa, joten konduktööri ei tule enää tarkistamaan lippua.
Vasilis oli varannut liput sovelluksen kautta ja pariskunnan istuttua junaan, Vasilis oli seurannut sovelluksen kehotusta ja aktivoinut liput. Hän kertoi, että oli kuitenkin ilman muuta odottanut konduktöörin tuplatsekkaavan liput, tai vähintään tervehtivän heitä ja ottavan jonkinlaisen kontaktin. Hänen hämmästyksensä oli suuri, kun konduktööri oli kulkenut ohi vilkaisemattakaan heihin. Vasilis ei voinut käsittää sitä. Hän sanoi, että tässä oli kreikkalaisen perspektiivistä niin paljon outoa, että tilanne oli lähes absurdi.
Minua nauratti. Sanoin, että konduktöörillä ei ollut tarvetta ottaa heihin kontaktia, koska oli nähnyt jo laitteeltaan, että kyseisellä paikalla istuvien matkustajien liput oli jo aktivoitu.
Vasilis vastasi, että Kreikassa asia olisi mennyt seuraavalla tavalla:
1. Ensinnäkin Kreikassa lippujen omatoiminen aktivointi olisi ennenkuulumatonta.
2. Jos tällainen sovellus tai mahdollisuus kuitenkin kehitettäisiin, se ei suurella todennäköisyydellä toimisi luotettavasti.
3. Lipuntarkastaja ei ikinä luottaisi, että matkustajalla varmasti olisi lippu, ellei hän näkisi sitä omin silmin.
4. Vaikka sovellus ja lipun aktivointi toimisivatkin, kreikkalainen lipuntarkastaja ei voisi missään olosuhteissa ohittaa matkustajaa tervehtimättä tätä tai heittämättä vähintään jotain sutkautusta.
Viimeinen kohta oli Vasilikselle voimakkain ihmetys: että julkisen liikenteen kulkuneuvossa työskentelevä henkilö voi vain totaalisesti ignoroida asiakkaan ja kävellä ohi sanomatta sanaakaan.
Sitten hän katsoi minua ja sanoi, ”Mutta ilmeisesti lipun omatoiminen tarkastus tähtää juuri siihen, että ihmiset täällä voisivat entistäkin enemmän vältellä kontaktia toisiinsa?”
Minun oli pakko vastata, että luulen, että tämä todella on yksi syy.
Vaikka Vasiliksen huomio nauratti minua, se oli osuvuudessaan myös surullinen. Eikä ilmiö rajoitu vain Suomeen. Kaikkialla valjastetaan teknologiaa ottamaan itselleen ihmisten työt, mikä ei vähennä ainoastaan luonnollisia sosiaalisia kohtaamisia, vaan myös konkreettisesti ihmisten työpaikkoja. Nämä hienot, elämäämme helpottavat sovellukset helpottavat tietämme kohti tarpeettomuutta – tarpeettomuutta kohdata toisia ja osallistua yhteiskunnan toimintaan työpanoksella. (😔)
Tämä on ihan oma aiheensa, joka särkee sydäntäni - mutta ainakin yritän omalla toiminnallani ja valinnoillani puhua oikeiden kohtaamisten puolesta. ❤️ En halua, että kone suosittelee minulle kirjaa kirjastossa tai ystäväni on vain kuva viestisovelluksen ruudulla - haluan kirjastot, junat, virastot ja ystävyssuhteeni ihmisillä varustettuina, kiitos! ☺️
Halusin tehdä tällaisen nopean "päivän ilostus" -postauksen! ☺️ Rakkaat kreikkalaiset ystäväni Marianna ja hänen miehensä Vasilis ovat vierailulla Suomessa, ja vihdoin on minun vuoroni tarjota takaisin sitä vieraanvaraisuutta, jota ystäväni ovat minua kohtaan osoittaneet jo kaksi vuosikymmentä. ❤️
Marianna ja Sanni vuonna 2025 Tampereella
Marianna ja Sanni vuonna 2001 Ateenassa. ☺️
Olemme tunteneet toisemme Mariannan kanssa 25 vuotta. Ystävyytemme alkoi kirjeystävyytenä vuonna 2000, ja seuraavana vuonna tapasimme Ateenassa. Siitä saakka olemme olleet sydänystäviä. Koska käyn Kreikassa joka vuosi, olemme tavanneet toisiamme säännöllisesti kaikki nämä vuodet.
Marianna on kerran aikaisemmin vieraillut luonani Suomessa, silloin, kun asuin Ahvenanmaalla. Tästä on 19 vuotta. Kahta vuotta myöhemmin hän meni naimisiin Vasiliksen kanssa, ja sainpa minäkin vieraana kokea klassiset "Big Fat Greek Wedding" -häät, sitä ne todella olivat - ikimuistoinen kokemus! 😍❤️
Nyt Marianna ja Vasilis ovat vastavierailulla Suomessa - Marianna toista, miehensä ensimmäistä kertaa. Olen niin odottanut tätä, että saan näyttää heille minun Suomeani, minun paikkojani, niinkuin hekin ovat minulle näyttäneet rakkaita ja tärkeitä paikkojaan Kreikassa.
Vierailu on lyhyt, 4,5 päivää, ja sain todellisen haasteen miettiessäni, mitä näyttäisin heille tässä ajassa. Tulos: 2,5 päivää Tampereella, kaksi päivää mieheni Kalastajan mökillä Etelä-Savossa Saimaan rannalla. Urbaani Suomi + luonto-Suomi. 💙🤍
Vaikka talvi petti meidät tänä vuonna (niin, mikä talvi..?), Suomi on todella näyttänyt ystävilleni parastaan. Tampereella aurinkoinen sää helli meitä kumpanakin päivänä, ja kreikkalaiset vieraat saivat kokea klassisia Tammerkoski-näkymiä ja tehdaskaupugin nähtävyyksiä mitä kauneimmassa säässä.
Upein palkinto koettiin automatkalla Etelä-Savoon. Täysin odottamatta, TÄMÄ ilmaantui yllemme:
Aloimme kaikki melkein kiljua. Revontulet!! Mikä on todennäköisyys sille, että näin vahvat ja upeat revontulet näyttäytyvät taivaalla Savonlinnan tienoilla? 🤩
Auto pysäytettiin tien poskeen ja kreikkalaiset (no, myönnettävästi suomalaisetkin) ryntäsivät ulos kuvaamaan ja ihastelemaan. Marianna oli melkein saada slaagin. Minä asun Suomessa, mutta edes minä en ole nähnyt näin vahvoja revontulia koskaan aiemmin.
Suomen lahja Mariannalle ja Vasilikselle. ❤️
Tänään autenttiset Suomi-kokemukset ovat jatkuneet nuottakalastuksella, ajelulla järven jäällä ja ehdalla savolaisella muikkuaterialla. Illalla on luvassa kunnon mökkisauna.
Etelä-Savossa sentään on vielä vähän talvea jäljellä - ystäväni saattoivat laittaa rastin kohtaan ✅ "luminen Suomi nähty."
Ja taas paistaa aurinko! ☀️
Olen niin onnellinen, että lyhyt aikamme on täyttynyt näin hienolla säällä ja kokemuksilla! 🥰
Ihanaa sunnuntaita kaikille muillekin! ☺️
