Olen blogannut kohta 12 vuotta, ja vuosiin mahtuu paljon ikimuistoista; niin postauksia kuin tapahtumiakin.
On muuten hullua, että jotkut näennäisesti triviaalit postaukset voivat etsautua mieleen pysyvästi, ja toiset hyvinkin kiinnostavat taas saattaa unohtaa tyystin. Teen välillä huisin hauskoja postauslöytöjä arkistoistani vuosien takaa..! :) "Ai, tällaisestakin olen kirjoittanut..!"
Mieleeni tuli idea koota parhaita muistoja blogivuosilta.
Karkkipäivä on tietyllä tapaa kuin elämänkumppani, jonka kanssa olen jakanut asioita siinä missä ihmis-ystävienkin. Ja onhan Karkkipäivässä myös ihmis-ulottuvuus; te lukijat, joista moni on kulkenut mukana ja kommentoinut alusta lähtien, ja monet teistä olen tavannutkin erilaisissa miiteissä, työkeikoilla ja tapahtumissa. ❤️
Olen matkustanut blogin myötä monissa paikoissa ja tuotantolaitoksissa yritysten vieraana, ja kaikki vierailut ovat olleet mieleenpainuvia ja valtavan kiinnostavia. Yksi on kuitenkin yli muiden, ja se on vierailu Ranskan La Gacillyssa, Yves Rocherin kotikylässä.
Matka oli monella tapaa aivan mieletön. Yves Rocher on ensinnäkin alkuperäinen, ensimmäinen kosmetiikkarakkauteni, ja jo 13-vuotiaana kuvittelin mielessäni, miltä La Gacillyn kylässä Bretagnen maaseudulla näyttäisi. (Kylä mainittiin tiuhaan Rocherin esitteissä ja katalogeissa... <3 Silloin kun oli vielä katalogeja...) Enpä olisi voinut innokkaana seiskaluokkalaisena kosmetiikka-aloittelijana kuvitellakaan, että jonain päivänä tulisin matkustamaan tuohon taianomaiseen kylään Yves Rocherin vieraana.
Toisekseen matkalla oli mukana joukko pohjoismaalaisia bloggaajapersoonallisuuksia, tehden matkasta erityisellä tavalla mielenkiintoisen sosiaalisen tilanteen, kuin "Bloggaaja-Big Brotherin" :D
Mukana oli mm. tuolloin jo hyvin tunnettu Linda Hallberg, sekä pitkän linjan kauneusbloggaaja-idolini, Viola Holmgren. Vietimme blogittarien kanssa yhdessä kolme päivää (osan kanssa neljä, joutuessamme paluumatkalla koneen rikkoutumisen takia yöpymään Pariisissa), ja siinä ehdimme todellakin tutustua niin Yves Rocheriin kuin toisiimme.
Voi, mitä muistoja... La Gacilly oli juuri niin satumaisen kaunis ja idyllinen kuin katalogit olivat antaneet ymmärtää, Rocherin historia hurjan kiehtova ja matkakumppanit ihan oman tarinansa arvoista seuraa. Reissu oli todellakin erityisin, ihanin ja kiinnostavin bloggaajamatka ikinä.
Yves Rocherilla tulee aina olemaan sydämessäni aivan erityinen paikka. (Ilman tätä matkaakin ❤️)
Nämä matkat ovat mun unelmien täyttymys ja ehkä parasta, mitä olen koskaan saanut blogin kautta kokea. Menen nyt ihan tunteelliseksi, mutta melkein itkettää, kun ajattelen näitä reissuja.
En tiedä mitä kukin bloggaaja ajattelee hommastaan, mutta en omalla kohdallani voi keksiä mitään upeampaa saavutusta, kuin saada tehdä blogini teemat yhdistävä matka omien lukijoiden kanssa. ❤️ Olen ikuisesti kiitollinen Pohjolan Matkan Piialle, joka oli idean takana, itsellä ei olisi käynyt mielessäkään uskaltaa toteuttaa jotain tällaista.
Teimme kahdella porukalla kauneusteemaisen matkan Baltiaan, ensimmäisen Tallinnaan, toisen Riikaan, jossa pääkohteenamme oli Mádara. Näiltä matkoilta minulle jäi henkilökohtainenkin yhteys moneen lukijaan, ja syntyipä matkoilla myös ystävyyksiä muiden lukijoiden välillä.
Olen valtavan onnellinen näistä matkoista. Jännitti aivan hirveästi, ja kaikki meni niin hyvin...! Meillä oli hurjan hauskaa. Kuin sydämellinen kauneushöpsöjen luokkaretki..!
Kyllä, nämä ovat parhaat muistoni Karkkipäivän kahdeltatoista vuodelta. Ei voi olla ainutlaatuisempaa blogin antamaa kokemusta. 🙏🏻
(P.S. Vieläköhän kaikki noilla matkoilla olleet lukevat Karkkipäivää...?)
Tämä on parhaista muistoista tuorein, vain vuoden takaa.
Sain idean hyväntekeväisyystempauksesta, jossa keräisimme rahaa Invalidiliiton Avustajakoira-toiminnalle myymällä edullisia, itse kokoamiani meikkipaletteja. Sain työnantajani lähtemään mukaan, ja toteutimme tempauksen.
Myimme lopulta yli 150 palettia, ja vaikka vieläkin paremmin olisi voinut mennä (Avustajakoirien näkökulmasta ❤️), kampanja onnistui yli odotusten.
Tämä oli sympaattisin ja varmaan erikoisin projekti, jonka olen blogin kautta toteuttanut. Olen kiitollinen NHS Oy:lle, joka mahdollisti hullulta kuulostavan ideani, ja työkavereille, jotka talkoohengessä osallistuivat palettien postitusrumbaan. 😙
Kiitos myös kaikille, jotka ostivat paletin ja tukivat tärkeää asiaa. :) Toivottavasti olette tykänneet paleteistanne...!
Syyskuussa 2012 sai alkunsa suuri muutos elämässäni. Irtisanouduin päivätyöstäni päästäkseni tekemään haaveideni reppureissun, ja elättelin myös pieniä, joskin silloin hieman epärealistiselta tuntuvia toiveita kokopäiväisestä työstä bloggaajana.
En reissuun lähtiessä ollut varma, mitä itse asiassa blogin kanssa tekisin matkan aikana. Ehkä kirjoittaisin joitain päivityksiä, mutta epäilin blogin jäävän suurimmaksi osaksi lepäämään. Tarttuisin siihen uudestaan kunnolla matkan jälkeen.
Minua jännitti, miten lukijat suhtautuisivat kauneusblogina tunnetun Karkkipäivän vaihtamiseen hetkeksi matkailumoodiin. Siihen aikaan blogien teema-crossover -yrityksiä ei pidetty järkevinä, puhuttiinpa blogin alkuperäisestä ideasta poikkeamisesta jopa mahdollisena blogi-harakirina. Ajateltiin, että lukijat vieroksuisivat sisältöä, joka merkittävästi poikkeaisi blogin tavanomaisesta sisällöstä.
Kun lopulta pääsin tien päälle, unohdin nopeasti nämä ajatukset.
Tuntui itsestäänselvältä, hauskalta ja inspiroivalta kirjoittaa matkan kommelluksista. Lukijat saivat seurata kahden ja puolen kuukauden taipalettani Kreikan saarilta (ne ensimmäiset Kreikka-bloggaukset...!) Albanian kylmiin öihin ja Sardinian Couchsurfing-draamaan, ja Lissabonin läppärivarkaudesta New Yorkin joulutunnelmaan.
Kun palasin Suomeen, lukijamääräni oli tuplaantunut.
Seuraavana vuonna saatoin myös heittäytyä täysipäiväiseksi bloggaajaksi.
Halusin jakaa myönteisiä muistoja, mutta tekee mieli jakaa lopuksi myös haikeutta herättävä, kipeä muisto. Kirjoitus, joka liittyy aikaan, kun aloin kokea kasvavaa huonommuuden tunnetta - oivaltamatta vielä täysin, että se liittyi uupumukseen ja vääriin elämäntapavalintoihin.
Kirjoitus on nimeltään Tuhkaa ja villapaitoja, ja se on kesältä 2016.
Olen usein palannut lukemaan sen, ja pala nousee kurkkuun.
Voin yhä tuntea tunteen, joka sisälläni ja kehossani tuolloin oli. Jatkuvasti poreileva selittämätön ahdistus, puuroutuvat ajatukset, hitaus. Muistan jopa sen, kuinka pitkään jokaisen tuon kirjoituksen lauseen miettiminen vei. Melkein kuulin aivosolujen tömpsähtelevän toisiaan vasten yrittäessään muokata sanoiksi niitä ajatuksia, joita halusin tietokoneen ruudulla välittää.
Voisin oikeastaan päättää tämän postauksen lainauksella tuosta kirjoituksesta. Vaikka olen toipunut uupumuksesta ja tehnyt ihmisenä paljon matkaa eteenpäin tuon kesän jälkeen, nämä sanat ovat tavallaan yhtä ajankohtaisia nyt kuin viisi vuotta sitten. Ne ovat minulle ajankohtaisia koko loppuelämän.
"Oikeasti olen hyvä, sydämellinen, aika hauska ja kohtuullisen fiksukin tyyppi, empaattinen ja helposti innostuva. En ehkä maailman tehokkain kaikessa toiminnassani ja välillä raivostuttavan hajamielinen ja hidas oppimaan, mutta hyvä tyyppi mä olen silti. Ja tykkään itsestäni tosi paljon. Silti tunteet vajavaisuuksista ottavat välillä ylivallan.
Haluan sanoa tällä itselleni ja muillekin jotka kokevat joskus samaa, että se on hemmetin turhaa – vaikkakin inhimillistä. Asian tiedostaminen ei muuta sitä, että ensi viikolla saatan yhtä lailla niellä kyyneleitä kun en vain osaa tai pysty vastaamaan toiveisiin, mutta yritän asettaa tunteen oikeaan mittakaavaan. Joo, me ollaan kaikki välillä ihan surkeita. Emme löydä sanoja, emme täytä odotuksia ja jokin on vain mennyttä meistä riippumatta.
Mutta ei pitäisi olla niin rankka itselleen. Entäs sitten jos et osaa kalastaa? Keskity siihen, että osaat neuloa lämpimän villapaidan. Tai sait jäyhän naapurin hymyilemään hississä."
Silmiini osui Sokoksella houkuttavan näköinen uutuustuotteiden esillepano. Kyseessä oli ständillinen Natura Siberican värikkäitä pakkauksia.
Menin lähemmäs, ja uutuuksista löytyi mm. kolme seerumia. Hinta: 7,90€ / kpl. Katsoin hintalappua kaksi kertaa, googlasin hinnan netistä ja kyllä, hinnasta ei puuttunut numeroa edestä.
Seerumi: seitsemän euroa yhdeksänkymmentä senttiä.
Kymmenen vuotta sitten tällaista ei olisi voinut kuvitellakaan.
Kymmenen vuotta sitten 'seerumi' oli jotain ihan muuta, kuin nyt.
Seerumi on yksi eniten suosiota kasvattaneista ihonhoitotuotteista viimeisen vuosikymmen aikana. Se on muuttunut ikääntyneen ihon arvokkaasta erityistuotteesta kaiken ikäisten yleistuotteeksi, joka on kuin kosteusvoiteen "jatkumo" - tai pitäisikö sanoa "etumo".
Kymmenen vuotta sitten seerumissa oli arvokas kaiku (sekä hintalappu), ja se nähtiin ennen kaikkea ikääntyneen ihon hoitotuotteena. Seerumeita ei ylipäänsä juuri ollut edullisten sarjojen valikoimassa. Minullekin 'seerumit' olivat jotain, joka kuului Diorin, Estee Lauderin ja Clarinsin maailmaan, aloittaessani työt kauneusalalla.
Seerumin hintalappu starttasi tyypillisesti 50 eurosta. Jo sana ’seerumi’ piti sisällään lupauksen jostain ylellisestä ja erityisestä.
Seerumi on alkujaan ollut ihonhoitotuote, jossa aktiiviaineiden pitoisuus on paljon korkeampi ja helpommin imeytyvämmässä muodossa, kuin voiteessa. Se, sekä ylipäänsä tuotteen ”ylellisyys”, on selittänyt seerumin korkeaa hintaa. Seerumi ei ollut arkinen tuote. Vaikka sitä on aina suositeltu käytettävän päivittäin, seerumiin on liittynyt jotain juhlallista. Kokemus siitä, että nyt annan iholleni kaikkein tehokkainta ja parasta.
Seerumien imago lähti muuttumaan 2010-luvun alussa. Muistan yhä, kun markkinoille ilmestyivät ensimmäiset puhtaasti kosteuttavina markkinoidut, kaiken ikäisille sopivat ja jopa edulliset seerumit. Se tuntui jännittävältä. Nämä kaiken ikäisten kosteusseerumit olivat huokeampia kuin anti-age-seerumit, mutta yhä puhuttiin useiden kymppien hinnasta.
2020-lukua lähestyttäessä seerumien kirjo yhä vain laajentui. Tuli rauhoittavia, kirkastavia, puhdistavia ja ”energisoivia” seerumeita (mitä energisoiva lopulta edes tarkoittaa ihonhoidossa..?). Useita näistä oli aiemmin ollut tarjolla kalliiden anti-age-seerumien kategoriassa, mutta uuden sukupolven seerumit oli tarkoitettu kaiken ikäisille.
Nyt seerumin käyttö on ”perusteltua” kaikille ihoaan hoitaville. Nyt kaikki ikäänkuin "tarvitsevat” seerumin. Koska tällainen tuoteryhmä (ja tarve) on luotu.
Itsekin rakastan seerumeita, ja tällä kirjoituksella en missään nimessä dissaa seerumeita. Pohdin niiden arkistumista, vallalla olevaa seerumitrendiä ja ennen kaikkea sitä, mitä seerumi nyt on.
Mitä muuta seerumi on, kuin (mahdollisesti) tiiviimmässä muodossa tarjottavia ainesosia? Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi koostumus muiden joukossa: hyvin ohut ihoa hoitava voide, geeli, fluidi tai neste. (Tai nykyään myös öljy.) Ohut koostumus tai nimi 'seerumi' ei automaattisesti tarkoita sitä, että tuotteen sisältämät hoitavat aineet olisivat sen konsentroituneempia kuin muun koostumuksen tuotteessa.
Jos kiinnitätte huomiota, nykypäivän kaiken ikäisille sopivista seerumeista harva enää edes kommunikoi tällaista. Kaikki seerumit eivät enää pyri väittämään, että ne olisivat tehokkaampia kuin muut tuotteet. Niiden teho piilee enimmäkseen siinä, että ne tuovat iholle yhden lisäkerroksen kosteuttavia tai muulla lailla hoitavia aineita.
Seerumi on käytännössä lakannut olemasta "tiiviste". Se on yksi ihonhoitotuotteen koostumus, tai paksuus, jatkumossa, jonka muodostavat vedet, paksummat nesteet, geelit, voiteet ja salvat.
Tämä, yhdessä seerumeiden yleisen statuksen muutoksen myötä auttaa ymmärtämään, miksi seerumi voi nykyään maksaa alle kympin.
Seerumi on nyt suositumpi kuin koskaan, ja samalla se on kokenut "inflaation". Mikä ei välttämättä ole huono asia.
Mitä voi pitää "huonona" on se, että kuluttaja ei voi tietää, sisältääkö seerumin nimellä myytävä tuote muita tuotteita tiiviimmän pitoisuuden aktiiviainesosia, vai onko se vain kosteuttava ja hoitava tuote hyvin ohuella koostumuksella.
Ainesosaluetteloa katsomalla on mahdoton tietää aktiiviaineiden suhdetta muihin ainesosiin. Totuus: meidän on vain uskottava, mitä valmistaja tuotteesta sanoo. :) Voimme yrittää tehdä päätelmiä hinnan perusteella, mutta tosiasiassa emme voi tietää pitoisuuksista mitään. 70 euron ja 10 euron seerumissa voi periaatteessa olla samat pitoisuudet samaa raaka-ainetta.
Myös itseruskettajia saa nykyään "seerumeina"
Jos oikein väännetään ihonhoitotuotteiden todellisuus (tai mahdollinen todellisuus) rautalangasta, meillä voi olla yhdestä ja samasta raaka-ainecocktailista viisi eri koostumusta, erona vain veden ja rasvojen määrä.
Otetaan sekoitus hyaluronihappoa, peptidejä ja vihreän teen uutetta. Sama sekoitus, samalla pitoisuudella, voi olla integroituna kasvoveden, essencen, seerumin, kasvovoiteen tai hoitobalmin nimellä myytävässä tuotteessa. Samat aineosat, sama pitoisuus, eri "kuljetusväline". Toki vaikuttavilla aineilla on eri liukoisuuksia, ja tietyt aineet imeytyvät paremmin vesipohjassa, toiset öljypohjassa. Nestemäinen koostumus vaikuttaa myös imeytymiseen. Eroja siis on. Mutta tuotteen nimikkeestä emme voi sitä suoraan päätellä.
Ihan mielenkiintoista. Tätähän ihonhoitotuotteiden maailma on. Erityisesti nyt, kun elämme sensory appeal -trendin kulta-aikaa, johon erilaisten koostumusten kerrostaminen myös vahvasti kuuluu. Sama tuote voidaan myydä meille useammalla eri koostumuksella, koska meistä on ihanaa levittää niitä kasvoille :)
Entä nuo Natura Siberican kahdeksan euron seerumit? Ostin ne :)
Ainesosalistat vilisevät ihonhoidon superhyviksiä niasiiniamidista fosfolipideihin ja hyaluronihaposta C-vitamiiniin ja retinyylipalmitaattiin. On pantenolia, on tyrnimarjavettä, on rohtokasveja. Incit ovat helposti vakuuttavampia kuin suurimmassa osassa markettibrändien seerumeita. Hinnalla 7,90€...!
Palaan tarkemmalla käyttökokemusraportilla myöhemmin. Mutta rehellisesti? Tällä hinnalla? Ajatukseni on tämä: joko näissä on naurettavan pienet pitoisuudet mainittuja ainesosia, tai, ehkä todennäköisempi vaihtoehto... näissä on ihan toimivat, "perustason" ohutkoostumuksellisen ihonhoitotuotteen pitoisuudet, ja moni paljon kalliimpi seerumin nimellä myytävä tuote vain on ainesosien arvoon nähden.... täysin ylihinnoiteltu.
Tällaistakin tapahtuu: kosmetiikkasarjan hinnat laskevat - pysyvästi! :)
Laveran hintatasoa Suomessa päätettiin säätää, ja säätää reilustikin. Hinnat laskevat noin 20-25 %! Aika hieno juttu! Harvoin kuulee tällaisia uutisia kaupallisella alalla :) 👍
Hintaesimerkkejä (Natural Goods Companyn sivulta):
SHAMPOOT JA HOITOAINEET: ennen 9,90€, nyt 7,50€
VARTALOVOITEET: ennen 14,30€, nyt 10,50€
HYDRO SENSATION -SEERUMI: ennen 22,10€, nyt 18,20€
HYDRO SENSATION -KASVOSUIHKE: ennen 13,20€, nyt 10,50€
KANGASNAAMIO: ennen 9,10€, nyt 6,90€
MY AGE - SEERUMI: ennen 33,90€, nyt 27,90€
RE-ENERGIZING SLEEPING CREAM: ennen 22,80€, nyt 18,50€
HYALURON LIQUID -MEIKKIVOIDE: ennen 23,80€, nyt 17,90€
POWERFUL LASHES -RIPSIVÄRI: ennen 16,40€, nyt 12,50€
COLOUR INTENSE -HUULIPUNA: ennen 13,90€, nyt 10,50€
POSKIPUNAT JA HIGHLIGHTERIT: ennen 16,50€, nyt 12,50€
Uudet hinnat ovat jo voimassa meidän omissa verkkokaupoissa, Jolie'lla ja Natural Goods Companylla. Jälleenmyyjillä uudet hinnat alkavat näkyä kevään aikana.
Jälleenmyyjät päättävät itse hintansa, joten en osaa sanoa, onko uusi hinnan alennus myös 20% luokkaa kaikilla myyjillä.
Miltäs kuulostaa? :) No, ei kai alennettu hinta voi pahaltakaan kuulostaa :D ❤️
Mä olen eniten innoissani kasvosuihkeen, hiustuotteiden ja vartalovoiteiden hinnanlaskusta sekä poskipunien ja muiden meikkien uusista hinnoista..!
Kasvojenhoitotuotteista moni (ainakin minä) on valmis maksamaan vähän enemmän, jos löytyy itsellä toimiva hyvä tuote, mutta esimerkiksi vartalovoide saisi mun makuun maksaa aika vähän, koska sitä kuluu paljon. Joten yli 25% hinnan pudotus Laveran ihanissa vartalovoiteissa oli kyllä mun mielestä erittäin tervetullut. 😙
Huraa halpuuttaminen...! (Markku-Alénnuttaminen... 😆)
