Olen viime aikoina jälleen mietiskellyt paljon Kreikkaa ja aikaani siellä. Miten voimakkaita, koskettavia ja hassujakin muistoja Kreikan reissuihini liittyykään. Nämä muistot tuovat iloa ja voimaa arkeen, jonka pandemia on monella tapaa harmaannuttanut.
Kreikka edustaa minulle jotain paljon syvempää kuin aurinkoinen lomakohde. Se on mielentila, se on vapaus: keveys, irtipääseminen.
Erään kerran oivalsin, että Kreikka on minulle ennen kaikkea tie ulos kotiympäristön vaatimuksista ja velvoitteista - niistä pään sisäisistä näkymättömistä verkoista, joita itsellemme punomme. Kreikassa voin suorittaa periaatteessa samat asiat kuin kotona, mutta kevyemmin. Sitä ei pysty selittämään. On vain tunne, että on irti jostain, joka kotona pitää kiinni ja nalkuttaa ja vaatii jatkuvasti. Kreikassa tunnen, että riitän - itsellenikin.
Ehkä paras matkani koskaan on kahdeksan vuoden takaa syksyltä 2013.
Tuolla matkalla minulla oli elämäni alhaisin budjetti, ja saattoi olla, että juuri tämä oli yksi matkan erityiseen tunnelmaan ja voimakkaisiin muistoihin vaikuttanut tekijä.
Tällä matkalla jouduin miettimään kaiken rahan kautta: minulla oli käytössä päivittäin 35€, ja joillekin extrapäiville 50€. Muistaakseni lainasin rahaa ex-mieheltäni kesken matkan jotta nuo pari 50 euron juhlapäivää mahdollistuivat..!
Kun rahaa oli noin vähän, se ohjasi voimakkaasti kaikkia valintojani ja tekemisen mahdollisuuksia. Tämä toi matkaan aivan omanlaisen sävyn. Mutta se, ettei voinut valita aina maksullista tekemistä tai parempaa majapaikkaa, ei suinkaan tarkoittanut sitä, että matka olisi ollut kokemuksellisesti köyhempi. Ehkä jopa päin vastoin.
Rahan kautta ajatteleminen ja valitseminen teki kaikesta lopulta jollain tapaa kiinnostavampaa, koska rahan asettamat rajat olivat haaste - ja haasteet yleensä korottavat kokemuksia. Haastellisuus myös teki pienemmistä asioista merkityksellisempiä, kuin mitä ne väljemmällä budjetilla olisivat olleet.
Hyvänä esimerkkinä mieleen ovat jääneet mm. marketin halvin nestesaippua sekä Nivea Creme -voide, jotka ostin akuuttiin tarpeeseen. Etsin huolella budjettiini sopivaa SOS-voidetta lievittämään auringon kuivattamaan ihooni ilmestyneitä "aurinkoryppyjä", ja lopulta Nivea Creme tarjosi mitä parhaimman ratkaisun. Ilman budjetin asettamia rajoja en olisi ikimaailmassa katsonut Nivea Cremeen päinkään.
Evästauko Ateenan Akropolis-museon portailla
En luonnollisestikaan pystynyt käymään ravintoloissa, mikä normaalisti on minulle valtavan mieluisaa tekemistä matkoilla. Valmistin kaikki ateriat majapaikoissani ja tein päiväretkille eväät.
Kolmen viikon matkan aikana vain yhtenä päivänä oli varaa ravintolakäyntiin - ja miten mahtavalta se hetki ravintolan pöydässä tuntuikaan..! En koskaan unohda sitä. Vaikka ravintola ei varmasti ollut hienoin eikä ruoka parasta mitä olen Kreikassa syönyt, se hetki oli suunnattoman arvokas ja nautin siitä viimeiseen oliiviöljytippaan ja fetamuruun saakka.
Kolmen viikon kengännauhabudjettireissu vei minut Kreetalta Karpathokselle ja sieltä Kassoksen kautta Milokselle, Sifnokselle, Parokselle, Ateenaan ja sieltä vielä Symille ja Rhodokselle, josta palasin kotiin.
Matka oli poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että en lentänyt Ateenan kautta - koska en löytänyt riittävän edullisia lentoja Suomesta Ateenaan tai takaisin. Niinpä lensin halvimmalla mahdollisella Ryanairin lennolla Ruotsin Skavstasta Kreetalle, ja palasin Rhodoksen lennolla jälleen Ruotsin kautta.
(Laivamatkat Ruotsiin ovat tunnetusti puoli-ilmaisia, joten Ruotsi-etappeineenkin tämä vaihtoehto tuli edullisimmaksi.)
Matkalla oli myös hyvin erityislaatuisia kosmetiikkahaasteita, jotka pitivät sisällään niin ällötystä kuin tragikomediaa ja jättivät kuitenkin lopulta jälkeensä hervottoman hauskoja muistoja.
Moni pitkän linjan lukija muistaa saippuaoopperan; yritin hampaat irvessä saada hiukseni tottumaan saippuapohjaiseen palashampooseen. Ei onnistunut, ja kahden viikon jälkeen luovutin hiusteni ollessa niin tahmeat, että ne melkein seisoivat pystyssä. Tällä taustalla minusta ei tullut palashampoon ystävää - siis saippuapohjaisen sellaisen. (Lue täältä palashampoiden eroista.)
Huoneeni Ateenan ystävän luona <3
Nykyään minulla on halutessani varaa asua Kreikassa mitä tunnelmallisimmissa hotelleissa ja syödä kaikki ateriat tavernoissa. Tässä on oma viehätyksensä - erityisesti tavernoissa, sillä voisin matkustaa Kreikkaan vain syömään -, mutta silti tuo syksyn 2013 matka on jäänyt mieleen parhaana kaikista Kreikan matkoistani.
Luulen, että mieleni oli virittynyt kokemaan asioita jotenkin eri tavalla, ja kun ei ollut esimerkiksi varaa istuskella kuppiloiden terasseilla, vietin senkin ajan kävellen jossain päin kylää kirkkoihin, kortteleihin tai lähialueen polkuihin tutustuen. Tai etsien marketista edullisinta tonnikalaa. Siinäkin oli oma hauskuutensa ja haasteensa - tonnikala nimittäin on Kreikassa yllättävän kallista.
Taverna, jossa nautin matkan ainoan ravintolaillallisen
Olen miettinyt tätä budjettimatkaa monet kerrat. Nykyään vain valitsen matkoilla helpoimman ja mukavimman vaihtoehdon, tuolla matkalla jouduin usein näkemään paljon vaivaa että sain jonkin asian järjestymään.
Kuten vieraillessani Kassoksen pikkuisella saarella. Saari on niin pieni ja hiljainen, että syyskuun lopulla sieltä on todella vaikea löytää avoinna olevia majoituspalveluita - tai ainakaan sellaisia, jotka sopivat minun kengännauhabudjettiini. Muistan, kun kirjoittelin sähköposteja domatioiden vuokraajille ja vain yksi vastasi lopulta. Isäntä oli minua vastassa satamassa, vei minut talolle ja jätti yksin kadulle avain kädessä. Tunnelma isossa, tyhjässä talossa oli todella aavemainen.
Kuten koko Kassoksella - olin mitä ilmeisimmin saaren ainoa turisti.
Sielläkin söin markettitonnikalaa. Ja viimeisenä iltana saarella tapaamani kreikkalaispariskunta tarjosi minulle sataman rustiikkisessa tavernassa tuoretta kalaa. Myöhemmin pariskunnan rouva vei minut Ateenassa tutustumaan paikalliseen luomuviinitilaan..! ☺️
Rhodokselta mieleen taas jäi karismaattinen ja omalaatuinen perhe, joka majoitti minut Couchsurfingin kautta. Erikoisten raha-asioiden ohella minua hämmennettiin kertomalla vierailun aikana, että perheen vanhemmat ovat avoimessa suhteessa ja mieluusti pitävät vähän kivaa Couchsurfing-vieraidenkin kanssa, jos vain vieraat ovat sellaisesta viihteestä kiinnostuneita.
Tämä vieras ei ollut. Ja olin iloinen päästessäni Rhodoksen kentältä nousevaan koneeseen....
Ilman minibudjettia nämäkin erikoiset kohtaamiset olisivat jääneet kokematta. Kaikki ei aina ole säihkyvän upeaa, mutta oudotkin kokemukset ovat kiinnostavia matkamuistoja.
Voi Kreikka.
Miten minulla on ikävä. Ei pelkästään matkakohdetta ja kokemuksia, vaan minua itseäni sellaisena, kuin olen Kreikassa. Kevyenä, iloisena, kiitollisena... Olen matkustanut maassa myös murheen murtamana ja emotionaalisessa sumussa, mutta silloinkin olo on ollut kevyempi kuin kotona. Jo Kreikan valo muodostaa terapeuttisen tilan, jossa on helpompi olla.
Olen Kreikassa jopa kiinnostavampi bloggaaja.
En tiedä miksi voin Kreikassa niin hyvin, eikä sitä tarvitsekaan selittää. Maailmassa on monia upeita paikkoja joissa viihdyn ja rauhoitun. Mutta Kreikka on minulle kuin koti. Lämmin ja voimaannuttava syli, jonka turvaan on aina yhtä ihana palata.
Tänään aamupäivällä tein sen: varasin matkan Kreikkaan ja lähden jo tässä kuussa.
Odotus saa nyt olla ohi.
Pitkään ajatus ulkomaille matkustamisesta on tuntunut väärältä, enkä ole halunnut matkustaa koronahuolten painaessa mieltä ja maskin naamaa. En uskonut lähteväni Kreikkaan tai minnekään muuallekaan Suomen rajojen yli tämän vuoden puolella.
Nyt tämä on muuttunut. Rokotusten edetessä ja pandemian yhä vain jyllätessä mieleni on viimein luovuttanut ja hyväksynyt, että tämä on nyt uusi normaali. Rajoitukset, etäisyyden pitäminen ja maski ovat nyt elämäämme, ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään.
Se mitä kukin meistä voi tehdä on ottaa rokotukset ja pyrkiä sen jälkeen palaamaan kohti niitä tärkeitä ja iloa tuovia asioita jotka pandemia on riistänyt. Ja yrittää elää niin normaalia elämää kuin uusissa olosuhteissa on mahdollista. Muuta emme voi tehdä. Meidän on mentävä takaisin kohti iloa, tämä on minun tunteeni.
Ja jos valitsee olla ottamatta rokotuksen, niin sekin on toki ok, kunhan hyväksyy sen mahdolliset seuraukset. Minä haluan palata kulttuuritapahtumien, ihmisten tapaamisen ja matkustuksen pariin koska ne ovat minulle tärkeitä. Siksi otan rokotukset.
Syksyllä on siis kahden vuoden tauon jälkeen taas luvassa Kreikan saarihyppelyä - myös Karkkipäivän sivuilla.
Olisi vuorossa Novexpert-uutisia. :)
Hyaluronihappo-klassikkoseerumi uudistuu ja kaikki ulkopakkaukset saavat uuden ulkonäön. Myös osa tuotteista saa päivitetyn lookin.
Disclaimer: olen töissä Novexpertin maahantuojalla.
Tältä näyttävät uudet pakkaukset.
Look-uudistus koskee tässä vaiheessa vain osaa tuotteista, mutta voisi odottaa, että Novexpert päivittää kaikki tuotteet pikku hiljaa uuden tyylin mukaiseksi. (Kirjoitan 'voisi odottaa', sillä tästä ei ole annettu tietoa. Tällä hetkellä noin neljäsosa tuotteista on saanut uuden kuosin.)
Uudessa lookissa sarjojen pääaktiiviaineen kirjainlyhennys tuo pakkauksiin tunnistettavan graafisen ilmeen. Vc = C-vitamiini (Vitamin C), Mg = Magnesium, HA = hyaluronihappo, Zn = sinkki jne. Uusi design on vaaleampi ja raikkaampi kuin edellinen. Myös Ecocert-logo on nyt saanut näkyvämmän paikan pakkauksen etupuolella.
Ulkopakkauksissa on vähennetty pakkausmateriaalia; uudet pakkaukset ovat kapeampia ja vievät hyllyssä vähemmän tilaa ja sisällä ollut pahvikehikko poistuu. Tuoteinfo on nyt painettu pakkauksen sisäseinämiin erillisen infolappusen sijaan.
Luonnonkosmetiikkasertifiointi sekä vegaanisuus on myös tuotu uusissa pakkauksissa paremmin esiin. Aiemmin sertifikaatti oli niin piilossa, että moni kuluttajista suorastaan missasi, että kyseessä on luonnonkosmetiikkasarja. Tämä on vihdoin tiedostettu Novexpertilla.
Pakkausten sivusta voi nähdä yhdellä silmäyksellä tuotteen luonnollisuuspitoisuuden sekä sertifikaatin.
Novexpertilla on muutama hassu ei-sertifioitu tuote, kuten C-vitamiini-seerumi, Trio-Zinc-sarjan voiteet sekä aerosoli-pulloihin pakatut suihkeet. C-vitamiiniseerumin innovatiivinen, uudenlainen C-vitamiiniyhdiste ei ole Ecocert-sertifioitu raaka-aine, kuten ei myöskään Trio-Zinc-voiteiden sisältämä bakuchiol. Aerosoli-suihkeissa taas pakkausmuoto estää sertifioinnin.
(Off-topic, mutta se miksi jotkin ainesosat eivät saa Ecocert-hyväksyntää, on muuten aika kiinnostava ja ihmetystäkin aiheuttava juttu... Bakuchiol on täysin luonnollinen uute, mutta jostain syystä se ei "pääse" luonnonkosmetiikan sertifiointiorganisaatioiden listoille. Sama koskee mm. pakurikääpää.)
Sitten varsinaiseen pääuutiseen, eli ikonisen hyaluronihapposeerumin uudistukseen.
Booster Serum with Hyaluronic Acid on maailmanlaajuisesti Novexpertin myydyin tuote ja luonnonkosmetiikan kiistattomia kulttituotteita. Sitä pidetään hyaluronihappopohjaisen kosmetiikan referenssituotteena.
Superonnistuneenkin reseptin voi yrittää tehdä vielä paremmaksi, ja sen Novexpert on nyt tehnyt: uudessa koostumuksessa puhtaan hyaluronihapon määrä on tuplattu.
Muiden ainesosien osalta tuote on pysynyt samana, ja tuoksukin on ennallaan. Lisätty hyaluronihapon määrä on vaikuttanut uuteen koostumukseen paksuntavasti, ja uusi versio on täyteläisempi ja hitusen geelimäisempi kuin edellinen.
Tässä speksit vanhan ja uuden koostumuksen välillä.
Vaikka kosmetiikalla ei ole ihoon samankaltainen vaikutus kuin hyaluronihappopistoksella, Novexpert havainnollistaa käytetyn aktiiviaineen määrää pistos-vertauksella. Puhtaan hyaluronihapon määrä yhdessä pullossa uutta seerumia on sama kuin 40 hyaluronihappoinjektiossa.
Määrähän on siis oikeasti ihan valtava, ja kun jo edellinen koostumus sisälsi enemmän hyaluronihappoa kuin mikään muu hyaluronihapposeerumi EU:n markkinoilla, on uutukainen nyt jättänyt kaikki muut kilpailijat kauas taakseen. Novexpertin omien sanojen mukaan uuden koostumuksen hyaluronihappoipitoisuus on "mahdollisesti korkein koko maailmassa"!
Mielenkiinnolla odotan kuluttajien vastaanottoa ja kokemuksia uudistetusta HA-superseerumista.
Ja mitä tämä kulttiseerumi tekikään? Se silottaa, täyteläistää ja kosteuttaa ihoa ja auttaa myös pitkällä aikavälillä stimuloimaan ihon omaa kollageenin sekä hyaluronihapon tuotantoa. Vaikutus on sekä välitön että pitkäaikainen. Tässä postauksessani voit tutustua koko Novexpertin hyaluronihappolinjaan ja sen teknologiaan tarkemmin. Buusterissa käytetään neljää eri molekyylikokoa hyaluronihappoa.
Booster Serum with Hyaluronic Acid sopii kaiken ikäisille, mutta jos ihosi on vielä sileä ja täyteläinen kuin tuoreen persikan pinta, silloin tämä buusteri ei ehkä tarjoa ihollesi mainittavaa hyötyä ;)
Vinkki: hyaluronihappo-boosteria voi käyttää myös silmienympäryksillä! Levitä ihan pieni tippa seerumia aamuisin silmien ympärille erityisesti juonteiden alueelle, ja saat välittömästi sileämmän näköisen ihon! Toimii!
Tässä kolme Novexpert-suosikkiani uudessa lookissaan.
Magnesium-suihkeen vesimäinen koostumus on tyyppiä "ei-tunnu-iholla-miltään" mutta se raikastaa, kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja tuo antioksidanttista suojaa erityisesti saasteita vastaan. Säilytän sitä jääkaapissa ja sitä oli aivan ihana sumutella koko vartalollekin kesän helteissä. Tiesittekö muuten, että tämä simppeli tuote on Novexpertin myydyin tuote Suomessa?
Syötävän herkullisen tuoksuinen ja ultrakermainen C-Vitamiini-linjan puhdistusvaahto on pumppuvaahtojen aatelia! Tuplavaikututteinen putsari myös kuorii ihoa PHA-hapolla ja papaija-entsyymillä.
Omega-linjan öljyputsari taas on kestävän meikin sekä aurinkovoiteen luotto-poistaja. Minulla on monia öljyputsareita mutta tämä on hoitavimman tuntuinen, eikä iho jää kuitenkaan klähmäiseksi.
...ja vaikka hyaluronihappobuusteri on pop, oma seerumisuosikkini sarjalta on silti ilman muuta C-vitamiiniboosteri. Tämä oranssi pullo on minulle seerumi no. 1 kaikista käyttämistäni seerumeista.
C-Vitamiiniseerumin pullo pysyy toistaiseksi samannäköisenä kuin ennenkin.
.
Kuulutko sinä Novexpertin hyaluronihappobuusterin faneihin? Aiotko kokeilla uudistunutta koostumusta?
👉 Uusi koostumus ilmestyy kauppoihin sitä mukaa kun vanha myydään pois. Jos vanha koostumus on ehdoton suosikkisi, nyt hamstraamaan ;) Kannattaa pitää silmät auki - vanhaa koostumusta saattaa nähdä syksyn aikana alennuksessa riippuen jälleenmyyjien varastoista.
Iho on minulle tänä päivänä tärkein kauneus-statement, jos näin voi sanoa. Ilmaisu kuulostaa pompöösiltä, mutta tällä haluan sanoa, että iho on meikin tärkein alue.
Kun Karkkipäivä sai alkunsa 12 vuotta sitten, iho oli vähiten tärkeä osa-alue. Karkkipäivä syntyi juhlimaan värikkäiden silmämeikkien ilosanomaa, ja ihonhoito oli siinä vaiheessa yhtä inspiroiva pohdiskelun tai bloggauksen aihe kuin hampaiden harjaus. Iho pestiin ja kosteutettiin joka päivä, mutta koska iho oli joka päivä saman näköinen (sekä helppohoitoinen), se kulki omaa äänetöntä matkaansa vailla mitään, mikä olisi nostanut sen meikkauksen ja hiustenhoidon kaltaiseksi intohimoksi.
Kaksitoista vuotta on aika pitkä aika naisen ja hänen ihonsa elämässä, ja ihon merkitys on syystäkin muuttunut.
Minun ikääntyessäni silmät ja kasvojen iho vaihtoivat pikku hiljaa paikkaa intressikentällä.
Silmäluomien alkaessa löystyä silmien meikkaus alkoi muuttua haastavammaksi, kun taas naaman muuttuessa ruttuisemmaksi ja läikikkäämmäksi ihon meikkaus alkoi tuntua yhä kiinnostavammalta.
Työssäni kosmetiikkaliikkeen kauneusneuvojana olin tuntenut suurta mielenkiintoa asiakkaiden ihoa kohtaan jo kauan ennen kuin, ironista kyllä, kiinnostuin omasta ihostani. Rakastin päivittäisiä minimuodonmuutoksia ja taianomaisia ahaa-elämyksiä, kun asiakkaille löytyi se täydellinen meikkivoide. Harva asia tuntui työssä yhtä antoisalta kuin saada kokea asiakkaan kanssa "my skin but better" -hetkiä.
Ihomeikki voi olla parhaimmillaan huomaamaton, todellakin kuin oma iho, kun taas silmämeikki on aina selvä meikki. Siinä on silmä- ja kasvomeikin olennaisin ero. Moni asiakas ei välttämättä halua näyttää meikatulta, vaan jollain tapaa vain paremmalta versiolta itsestään. Tässä asiassa hyvä ihonhoito yhdistettynä hyvään meikkipohjaan on koko jutun juju.
Tähän olen nyt viimein saapunut omassakin meikkielämässäni.
Rakastan edelleen värikosmetiikkaa, ja meikkaan aina myös silmät. Mutta iho on tärkein. Vuosi vuodelta, iho on tärkeämpi.
Tänä kesänä kaipasin lomalla meikkivoidetta ensimmäistä kertaa. En ole koskaan käyttänyt meikkivoidetta kesäisin, se on ennen tuntunut täysin tarpeettomalta. Oivalsin, että meikkipohja on alkanut rutiineissani lähestyä ihonhoidollista ulottuvuutta. Meikki tasoittaa ja suojaa ihoa, viimeistelee ihon päiväkuntoon.
Meikkipohjan ei tarvitse olla paksu peittävä pakkeli, eikä aina edes meikkivoide, vaan kevyt kerros vanhaa kunnon mineraalipuuteriakin ajaa asian. Sekin suojaa ja tasoittaa. Se on vähän kuin ihon vaate.
Sanni silloin joskus... (Menneen elämän kulmakarva-"muoti" tulee varmasti hämmentämään minua aina...)
Tässä on ihoni meikattuna sellaiseksi, kuin siitä eniten pidän. Ihon pinta saa heijastaa valoa ja ihon omat värivirheet saavat mielellään kevyesti kuultaa meikkipohjan läpi. Kun ihoa ei meikkaa täysin tasaiseksi peittävällä meikkivoiteella, se näyttää luonnollisemmalta.
Kuten olen todennut, mineraalimeikki ei nykyään enää ole ykkössuosikkini, vaikka sitä paljon käytänkin helppoutensa ja nopeutensa takia. Se ei enää näytä yhtä hyvältä ikääntyneellä ja kuivuneella ihollani, ja voidemainen meikkipohja tekee ihosta nuorekkaamman näköisen - etu, joka näin nelikymppiselle on mieleen, pakko myöntää.
Tähän meikkiin lisäisin silmiin persikkaista tai kuparista luomiväriä, ruskean eyelinerin, maskaraa ja alaluomelle nude-sisäkajalin. Perus-lookkini olisi siinä. Muuta en juuri silmissä enää käytä, enkä leiki monivärisillä fantasiameikeillä tai kontrastimeikeillä. Silmämeikki saa mieluusti olla pehmeän sävyinen ja korostaa silmien sinisyyttä. Eyeliner on ehdoton, se piirtää esiin silmien muodon. Voin olla ilman luomiväriä, mutta rajaus pitää olla :)
Kuvien meikki on syntynyt näillä kolmella tuotteella: Essen meikkivoide sävyssä 5, Alima Puren voidemainen poskipuna sävyssä Wink ja Alima Puren voidemainen highlighter sävyssä Element.
(Paitsi että onhan kasvoilla myös Lumenen peiteaine, Urban Decayn silmämeikinpohjustaja ja NYXin kulmakarvageeli... ☺️)
Olen saanut Essen ja Aliman tuotteet töistä.
Mites teillä - iho vai silmät?