Joulukalenteri, luukku 7.
Neljä vuodenaikaa.
Yksi asioista joita rakastan Suomessa on neljä vuodenaikaa. Olen monella tapaa ääripäissä ja kontrasteissa viihtyvä ihminen (en kuitenkaan poliittisesti..!), ja tämä näkyy myös suhteessani vuodenaikoihin.
En pidä haaleudesta. Pidän siitä, että kun ollaan, ollaan kunnolla. Rakastan sitä, että talvella on kunnolla lunta ja pakkanen nipistelee poskia kuten myös sitä, että kesällä on reilusti lämmintä ja aurinkoista ja saa läträtä aurinkovoiteilla ja ostaa kotiin tuulettimen.
Lempivuodenaikani on syksy väreineen ja hämärtyvine iltoineen, syksyn tunnelma on lyömätön. Rakastan jopa syksyn kosteutta; kosteiden lehtien multaisessa tuoksussa on jotain oudolla tavalla viehättävää.
Syksyn jälkeen lempivuodenaikani on talvi. Etenkin silloin, kun on oikein kylmä ja paljon lunta.
Juuri talven voimakkuudessa ja dramaattisuudessa - että paleltaa ja on puettava päälle monta kerrosta että selviää, ja ripset ja parta huurtuvat pakkaskävelyillä uniikeiksi taideteoksiksi, on jotain äärettömän kaunista ja lumoavaa. Jotain, joka saa tuntemaan syvästi.
Talvi on suurelle osalle maapallon väestöstä vieras ja pelottavakin ääriolosuhde. Pimeys, jäätyvät järvet ja meret, höyryävä hengitys sekä hyytävä alle -30 asteen kylmyys on monelle ihmiselle todellisuutta, jota heidän on vaikea edes kuvitella - puhumattakaan, että he pystyisivät asumaan ja selviytymään arjesta normaalisti näissä olosuhteissa.
Ja me suomalaiset koemme tämän joka vuosi. 💙
(...ainakin he, jotka asuvat Lapissa.)
Huurteinen delfiini juhlisti eilen itsenäisyyspäivää Tampereen Särkänniemessä. ❄️
Neljä vuodenaikaa on yksi asioista, jotka tekevät suomalaisista suomalaisia. 🇫🇮❤️
Joulukalenteri, luukku 6.
Loviisan joulukodit.
Toiveeni oli tänä vuonna päästä Loviisan Wanhat Talot tai Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtumaan. Pääsin jälkimmäiseen. ❤️ Kiertelin eilen suloisessa joulutunnelmassa loviisalaisissa kodeissa, joiden omistajat avaavat ovensa vieraille yhtenä joulukuisena viikonloppuna.
Olen ihminen, jonka usein tekisi mieli pistäytyä ventovieraissa kodeissa, kun kuljen talojen ohi etenkin hämärän aikaan, ja valaistut ikkunat välittävät ripauksen elämästä seinien takana. Joulukodit-tapahtumassa tähän on mahdollisuus luvan kanssa. :)
Näiden tunnelmallisten kuvien myötä toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää.
Ehkä jonain päivänä minullakin on joulu omassa kodissa...?
Kiitos loviisalaiset kotienne avaamisesta ja kauniin tunnelman jakamisesta muiden kanssa. ❤️ Jaettu ilo - paras ilo.
Joulukalenteri, luukku 5.
Wolfgang Amadeus Mozart.
Näin kahdeksannella luokalla tv:stä elokuvan Amadeus. Se on Miloš Formanin vuonna 1984 ohjaama kahdeksan Oscar-palkintoa voittanut elokuva, joka kertoo säveltäjä W.A.Mozartin ja Antonio Salierin välisestä kilpailusta ja Mozartin viimeisestä elinvuodesta.
Elokuva vaikutti minuun käsittämättömällä tavalla. Seurauksia voi kuvata lähes fanaattisiksi: ihan kuin olisin nähnyt rock-konsertin ja mennyt sekaisin karismaattisen tähden lumovoimasta. Se oli todella kummallinen kokemus 15-vuotiaalle - ainakin sille rämäpäiselle 15-vuotiaalle, joka minä olin. Klassinen musiikki oli ehkä viimeisin minua kiinnostava asia. Kuitenkin, yhtäkkiä elokuva oopperasäveltäjästä kahden sadan vuoden takaa sai minut täysin pianoa soittavan peruukkipään pauloihin..!
Mozartin tarina ja elämä koskettivat minua syvästi. Epäilemättä Tom Hulcen mainiolla roolisuorituksella, kuten myös Salieria näytelleen F. Murray Abrahamin Oscarilla palkitulla vedolla, oli asiaan perustavanlaatuinen vaikutus. Lainasin kirjastosta kaikki Mozartia käsittelevän kirjallisuuden ja myötäelin sydän pamppaillen nuorena kuolleen säveltäjäneron elämänvaiheita.
Kiihkeyttäni ei millään lailla vähentänyt huomio, että jaamme saman syntymäpäivän.
Meillä oli kotona runsaasti klassisen musiikin levyjä, mutta ostin Mozartin sävellysten levytyksiä myös itse.
Syvimmin minuun vaikutti Amadeus-elokuvassa dramaattisesti soiva Requiem, joka saa minut yhä kananlihalle.
Elämäni muistorikkaimpiin hetkiin kuuluvat Requiemin sekä Don Giovanni -oopperan esitysten näkeminen Prahassa. Praha symboloi minulle yhä vahvasti Mozartia - viettihän säveltäjä siellä monta vuotta elämästään ja moni hänen oopperansa sai siellä ensi-iltansa. Olen myös matkustanut Itävallan Salzburgiin vain nähdäkseni Mozartin synnyinkaupungin.
Mozartilla on elämässäni omalla tavallaan yhtä suuri merkitys kuin eilisessä luukussa esitellyllä toisella muusikolla. Välillä mietin, tuliko Mozart musiikkeineen elämääni vain sen sattuman kautta, että eräänä jouluna teini-ikäisenä satuin näkemään tv:stä yhden elokuvan..?
Niin ihmeellisesti voivat pienet asiat vaikuttaa elämän mittaisesti.
*
Suositeltavaa kuunneltavaa: Amadeus soundtrack.
