Katselin hiljattain vanhoja kuva-albumeita tietokoneellani ja löysin mm. tämän kuvan vuoden 2015 Indiedays Awardsista.
Tämä on mun mielestä pähein look, joka mulla on koskaan ollut. (Sen loi kampaajaystäväni Leena, joka vastasi monista blogigaala-aikojen hiustyyleistäni.)
Vanhat kuvat erilaisista juhlalookeista virittivät pitkästä aikaa hereille alemmuuskompleksini tyyliin - tai pikemminkin sen puutteeseen - liittyen. Olen kirjoittanut tästä lukuisia kertoja blogin historian aikana. Ja täällä se tunne yhä kutittelee osana mun itsetuntoa vielä 4-kymppisenä.
Olen ihan tyytyväinen itseeni, mutta samalla koen jatkuvasti, että olen jollain tapaa vääränlainen erilaisissa tilanteissa. Ikäänkuin mun pitäisi koko ajan vaihtaa roolia ollakseni hyväksytty. Tai: tunteakseni oloni hyväksytyksi. Tässä on vissi ero. Järkeni uskoo, että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen, mutta tunnepuoli viestii toisin.
Minulla on aika lailla pysyvästi epämukava olo olemukseni kanssa muissa kuin perusarkeen liittyvissä tilanteissa.
Ehkä siksi viihdyn niin paljon mökillä, jossa "habitus-koodiin" kuuluu verkkarit ja virttyneet paidat. Mökillä kukaan ei ihmettele, miksei mulla ole käsilaukkua tai hiukset laitettuina.
Perustyylini ja tapani olla kiteytyy kaiketi sanaan luonnonlapsi. Poislukien meikkaus, se ei ehkä niin sovi ajatukseen luonnonlapsesta.
Joka tapauksessa, en ole koskaan ollut kiinnostunut muodista tai siitä, että harkituilla toimenpiteillä loisin itsestäni tietyn tyylisen. En osaa tätä oikein selittää, mutta lähestulkoon vihaan esimerkiksi vaatteiden ostoa. Vaatteet ja asusteet ovat mitä suurinta epämukavuusaluettani.
Kaikkein eniten viihdyn retkeily- ja ulkoiluvaatteissa. Ne ovat mukavan tuntuisia päällä ja jollain tapaa anonyymeja, eivät määrittele tyyliä. Ne ovat kuin vaatteiden "sukupuolineutraali" genre.
Mulla on tyyliin kaksijakoinen suhde:
en jaksa yhtään käyttää aikaa näyttääkseni tietynlaiselta, mutta samalla kuitenkin aika ajoin toivon, että olisi toisin. Ja haaveilen siitä, että mulla olisi stailisti, oma palkattu "Leena", joka toisi mulle pari kertaa vuodessa uusia kivan näköisiä vaatteita ja fiksaisi mut kuntoon erilaisiin tilanteisiin tuulipukutakkien tuolla puolen. Ja laittaisi välillä mun hiukset toisella tavalla. 🙏🏻
Kun mietin asiaa, niin mulla on ihan aina aikuisuudessa ollut tyyli-alemmuuskompleksi. Teini-ikään se ei kuulunut, vaan syntyi vasta myöhemmällä iällä. Ehkä liittyen myös odotuksiin, joita "aikuiseen" suunnataan. (Tai siis joita kuvittelen aikuisuuteen tai tiettyihin aikuisuuden ilmentymiin suunnattavan.)
Ylipäänsä minua mietityttää se, millaisia "normeja" mieleni tuntuu erilaisiin asioihin liittävän. Normeja, joille tavallaan on kulttuurillinen peruste, mutta joiden ei silti tarvitse eikä kuulu olla mikään sabluuna sille, miten ihmisen kuuluisi olla. Vaikka käsitän koko homman naurettavuuden, silti mulla on huono olla, jos en mielessäni täytä oletettua normia. Yksi klassinen esimerkki on naisiin usein liitetty kiinnostus muotia ja kaikenlaista naisellista kohtaan. Erityisesti tänä päivänä tämä "oletus" alkaa olla vanhentunut, mutta silti minusta yhä tuntuu, että olisin jollain tapaa hyväksytympi ja öh, "parempi", jos olisin tällainen nainen. Simppelisti: minusta tuntuu, että mun pitäisi jotenkin selitellä tai puolustella itseäni, koska en esimerkiksi ole kiinnostunut käsilaukuista ja kannan nykyään kamojani repussa tai kangaskassissa.
Johtuvatko nämä tuntemukset mun omasta lähiympäristöstä kuten ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä ja työstä jota teen, vai laajemmin koko minua ympäröivästä kulttuurista..? Välillä kieltämättä mietin, tuntisinko näin, jos olisin koko elämäni asunut muiden "tuulipukutyyppien" kanssa ja päätynyt töihin alalle, jossa ei ole odotuksia tietynlaisesta ulkonäöstä..?
Oli miten oli, huomaan ihailevani ihmisiä, joilta erilaisten roolien vaihtelu sujuu vaivatta. Nimenomaan tyylillisten roolien. He ovat ulkoisesti yhtä lailla kotonaan ja mukavuusalueellaan niin iltapukujuhlissa, mökkiaskareissa kuin työhaastattelussa. Joka tilanteeseen löytyy puku ja kampaus.
Minullekaan ei ole ongelma olla eri rooleissa ja olen innostunut hyvin eri tyylilajin asioista. Minulle maittaa yhtä lailla viiden tähden elämys fine dining -ravintolassa kuin patikkaretki suolla. Ongelmani vain on se, että mieluiten tekisin kaiken fleece-hupparissa.
Ja se taas saa mut tuntemaan itseni vääränlaiseksi.
Olen aina haaveillut matkustelusta asuntoautolla. Se ei ole toistaiseksi toteutunut elämässäni (kai jotain pitää jättää eläkeikäänkin), mutta sen sijaan olen päässyt kokemaan asuntoautoilun vesi-versiota eli veneilyä.
Otsikko viittaa seuraamaani Instagram-tiliin @tinyhouse.yes, jossa esitellään toinen toistaan hurmaavampia minikoteja taloista autoihin ja mökkeihin. Todella ihana hyvän mielen tili, tulen jotenkin tosi iloiseksi, kun näen kuvia erilaisista minikotiratkaisuista!
En haluaisi pysyvästi asua minikodissa, mutta elämä ja asumisratkaisut pikkuisissa tiloissa jostain syystä viehättävät minua. Tyyppiä hobittikolot..! Ahtaat tilat, joihin saa oikein ryömiä ja käpertyä tuovat minulle turvan tunnetta (toisille taas klaustrofobiaa...).
Tällä pohjalla ei tule yllätyksenä, että pienen purjeveneen ahdas kajuutta on muodostunut minulle mieluisaksi "kodiksi". 🙂
Olen nyt purjehtimassa neljättä kesää miesystäväni purjeveneellä. Purjehdustaitoja en ole juurikaan oppinut, fakta, jota surin erityisesti viime kesänä, mutta jonka olen nyt hyväksynyt. Veneilysesonki on lopulta niin lyhyt, että minkä parissa-kolmessa viikossa oppii, unohtaa äärimmäisen tehokkaasti seuraavan 11 kuukauden aikana. Ainakin mun pää.
Tämä ei kuitenkaan estä minua nauttimasta veneilyelämästä ja sen mukanaan tuomasta mahdollisuudesta kokea Suomen saaristoa. Veneessä asuminen on niin söpöä, etteivät sateiset välipäivät vierassatamissa haittaa yhtään. :) Mikäs täällä on ollessa pikkuisessa lämpimässä sopessa, kun netti toimii ja voi tehdä töitä kuten kotonakin. (Mun loma on jo ohi, mutta olen vielä tämän viikon purjehtimassa.)
Tässä postauksessa jaan hieman tinyhouse -tunnelmia veneestä. Kaikkea muuta kuin Instagram-materiaalia, mutta filtteröimätöntä elämää. ☺️
Veneen salonki eli "olohuone" koostuu sohvaryhmästä ja pentteristä eli keittiöstä. Tai tämän veneen tapauksessa keittonurkasta.
Tilaa salongissa on ehkä 4-6 neliömetriä..? Vene on 30-jalkainen. Olen huono arvioimaan tilavuutta. Salonki toimii ruokailu- ja oleskelutilana - sekä mun täällä ollessa mun työhuoneena.
Salongin ja keulassa olevan makuusopin välissä olevassa tilassa on WC sekä pieni vaatekaappi.
Keittonurkkaus. Ja tiskit, jotka odottavat pääsyä vierassataman tiskipisteeseen. Vesillä ei luonnollisestikaan tiskata, ettei mereen pääse tiskiainetta. Ellei sitten halua tiskata pelkällä vedellä.
Jääkaapit eli kylmäsyvennykset ovat sohvatyynyjen alla.
Etenkin taaemmasta kaapista on välillä rasittavaa noukkia eli kaivaa jotain kaikkein alimpana olevia ruokajuttuja... 😛
Keulan makuutila
Veneeseen mahtuu nukkumaan viisi henkeä. Keulassa on makuutila kahdelle, sohville mahtuu nukkumaan kaksi ja peräosassa on vielä yhden hengen makuusoppi, joka tosin meillä toimii varastotilana.
Keulan makuutila on kuin jalkopäätä kohti kapeneva "pesäkolo". Korkeudeltaan tila on noin puoli metriä ja sinne ryömitään. Siellä nukkuminen voi varmasti jollekulle olla klaustrofobinen kokemus. Mä nukun siellä hyvin!
Pyrimme pitämään kajuutan siistinä, mutta jos totta puhutaan, välillä siellä näyttää tältä.... 😂
Tällaisina hetkinä viihtyvyys kieltämättä kärsii, ja joskus tulee suoranaisia "aaargh, mihin nää kaikki kamat mahtuu!" -melt down -momentteja.
Mä olen yleisesti köökki-vastaava. Sehän sopii :) Salaattia syödään joka päivä.
Purjehduksen aikaisina eväinä toimivat nopeasti fiksattavat näkkärit tai voileivät. Minulle on omat siemen- ja kauraleivät ja äijälle ruisleivät ja saaristolaislimput. Lidlin säilykesardiini on myös tutuksi tullut on-the-go-eväs. Vinkkinä muillekin, jotka eivät niin ole ihastuneet tomaattikastikkeessa lilluvaan sardiiniin (kuten mä): Lidlistä saa älyttömän hyviä säilykesardiinifileitä öljyssä. Erittäin maukkaita!
(...ja tuo Tenholan juusto.... 🤤 Harmi ettei tätä herkkua saa Tampereelta...)
Ei tiny house -juttua ilman vähän kosmetiikkaakin. ☺️ Mun oma tilpehöörihylly on muuten yllättävän siisti. :) Siellä on kosmetiikkapurkkien lisäksi matkapahoinvointitabletteja, topsipuikkoja, vanulappuja ja puhdistusliinoja.
Puhdistusliinat ovat käteviä silloin, kun käytössä on rajallisesti vettä, mutta mulle tulee niiden käytöstä - ja ylipäänsä epähuolellisesta huuhtomisesta - helposti näppyjä. Siksi pyrin veneelläkin aina järjestämään kunnon puhdistusolosuhteet, eli keitän iltaisin kuumaa vettä kasvojenpesua varten, jos emme ole vierasvenesataman fasiliteettien lähellä.
On kyllä jännä, miten nopeasti huono puhdistus näkyy iholla epäpuhtauksina! Lämmin vesi ja tätä nykyä myös öljypuhdistus ovat mun iholla aivan must.
Tällä kertaa mukana on tällainen joukkio:
KASVOT
Taiga-puhdistusöljy
Djusie-puhdistusöljy (matkapakkauksessa, käytetty jo loppuun)
Evolve Daily Detox -puhdistusgeeli
Cattier-miselligeeli silmämeikin puhdistukseen
Bränditön ruusuvesi
Esse Sensitive -kasvovesi
Leahlani Bohemian Ruby -kasvovesi
Pure Beauty -hyaluronihapposeerumi
Patyka Dark Spot Correcting -seerumi
Mádara Strawberry Vitamin Blend -kasvoöljy
Urang Vitamin Oil -kasvoöljy
Medik8 R-Retinoate -silmänympärysvoide
Lavera My Age -silmänympärysvoide
HIUKSET
Bruns Jasmiini-shampoo
Bruns Bergamotti-hiusnaamio
Bruns Minttu-hiusgeeli
VARTALO
Dermosil Hydrogeeli
Lemon Juice & Glycerine -kantapäävoide
Taika-jalkavoide (jota käytän myös käsi- ja vartalovoiteena)
Lavera-palashampoo (jota käytän suihkuvaahtona)
Lavera Natural & Sensitive -deodorantti
Olen muuten nyt alkanut käyttää jalkoihinkin "tuplakosteutus"-metodia, eli alle geeli eli vesikosteus, päälle tuhti voide eli rasvakosteus. Tällä metodilla sain käsieni ihon ja suojabarriäärin kuntoon, ja nyt testaan, saisinko jalkojenkin kovettuneesta ihosta pysyvämmin pehmeän tällä systeemillä. Aiemmin olen käyttänyt jalkoihin pelkästään rasvaisia ja karbamidipitoisia voiteita.
Tuntuu hassulta laittaa vesimäistä geeliä etenkin rutikuiviin kantapäihin, mutta selvästi sillä on sellainen vaikutus, että paksu karbamidivoide (kantapäävoide) imeytyy sukkelammin. Ja samalla lukitsee Hydrogeelin kosteuden ihoon.
Veneillessäkin käytän hajuvettä! 😊 Tosin vahvempi iltatuoksu Love, Chloé Eau Intense oli mukana vain, jotta saatoin käyttää sitä hääjuhlissa Ahvenanmaalla. (Hoitolapseni Frida meni naimisiin. ❤️)
Aimée de Marsin sitrustuoksu Divine Émeraude on mun kesäinen arkituoksu. :)
Entä harrastaako joku asuntoautoilua tai veneilyä? ☺️ Tai siirtolapuutarhamökkeilyä? 😍 Oi, siinäpä muuten yksi tiny house -tyyppi, josta tykkään..!
Kaupallinen yhteistyö: Ruohonjuuri
Ruotsalainen Bruns on ollut mun ultimaattinen suosikki-hiustuotesarja Suomen lanseerauksestaan lähtien. ❤️ Tämä ekokampaajien perustama luonnonkosmetiikkalaatuinen salonkisarja tarjoaa niin toimivia ja laadukkaita tuotteita, että kritiikin peitsi tylsistyy täysin. Kun tutustuin sarjaan kolme ja puoli vuotta sitten, minusta tuli fani kertalaakista!
Tänään kerron Bruns-tuotteiden uudistuneista koostumuksista ja siitä, mikä tekee juuri Brunsista mun mielestä sen parhaan hiustuotesarjan, sekä hiusteni kihararutiinista Brunsin tuotteilla. 🙂
Blogiani pitkään seuranneet tietävät, että aloin vuonna 2018 noudattaa hiustenhoidossa Curly Girl -metodia, ja sille tielle myös jäin. Metodi toimii mun hiuksissa täydellisesti, ja kun jokin toimii, minusta tulee uskollinen kuluttaja – niin rutiinien, brändien kuin tuotteiden. Ultrakosteuttavat Bruns-tuotteet sopivat täydellisesti kiharahiusmetodiin, mutta yhtä hyvin ne sopivat suorille hiuksille tai kun haluat elvyttää oikein kuivaa ja käsittelyissä vaurioitunutta hiusta.
Curly Girl’issä on yksinkertaisimmillaan kyse hiusta rasittavien käsittelyjen, välineiden sekä kemikaalien minimoimisesta ja hiusta kosteuttavien toimenpiteiden maksimoimisesta.
Brunsin tuotteet ovat yhteensopivia klassisen Curly Girl -metodin kanssa: tuotteet ovat silikonittomia ja sulfaatittomia ja pursuavat kaikkein parhaita kosteuttavia ja hoitavia ainesosia kuten kookos- ja avokadoöljyä.
Bruns-sarjasta löytyy myös Curly Girl’ille niin olennainen kosteuttava ja lempeä hiusgeeli, joka on avainasemassa kiharoiden jäntevöittämisessä.
SPICY JASMINE -SHAMPOO 32,95€ / 330 ml
Spicy Jasmine eli Kryddig Jasmin on Brunsin kosteuttavin shampoo. (Aika hauska, joskin myös erikoinen valinta brändiltä laittaa etikettien tekstit sekaisin ruotsiksi sekä englanniksi - tuotteen nimi lukee pakkauksissa aina pelkästään ruotsiksi, mutta markkinointimateriaalissa tuotteilla on englanninkieliset nimet.)
Uudistettu koostumus on entistäkin kosteuttavampi ja ylipäänsä koostumus on hiottu vieläkin miellyttävämmäksi. Uusi koostumus on hieman tiheämpi kuin alkuperäinen, sekä vaahtoaa runsaammin, samalla kun se ainakin minun hiuksissani tuntuu vielä selvittävämmältä kuin entinen. Tämä shampoo todella myös esiselvittää takkuja ja jättää hiukset silkkisiksi. Ei minkäänlaista narskuvuutta.
Tuoksukin on mielestäni erilainen uudessa versiossa: paljon miedompi ja pehmeämpi, vaikka nimi on yhä spicy.
SPICY JASMINE -HOITOAINE 32,95€ / 330 ml
Hoitoaine tuntuu läpikäyneen vieläkin suuremman muutoksen kuin shampoo. Avainainesosissa ei ole paljon muutosta, mutta koostumus on nyt paljon paksumpi ja kermaisempi ja huomattavasti hoitavampi. Hiusten takut selviävät hetkessä kun hoitoainetta työstää hiuksissa, ja silkkiseksi sekä pehmeäksi tekevä vaikutus on heti havaittavissa.
Muistatteko kun hiljattain kerroin, että kookos-, avokado- ja oliiviöljy ovat ihan parhaita öljyjä hiuksille? Niiden on tutkimuksissa todettu imeytyvän hiukseen kaikkein parhaiten ja ne vahvistavat ja pehmentävät hiusta parantaen hiusten elastisuutta ja vetolujuutta. Brunsin Spicy Jasmine -hoitoaineessa on sekä kookos- että avokadoöljyä. Niiden lisäksi pörröjä taltuttavat sheavoi ja oliiviöljy, ja tottahan toki mukana on ehdottoman tärkeä kvattiyhdiste, joka selvittää takut ja tuo hiuksiin liukkautta.
Tämä on vain niin hyvä, että oksat pois!
BERGAMOTTI-HIUSNAAMIO 36,95€ / 350 ml
Nyt kun hoitoaineen koostumus on parannettu, se kilpailee tehossaan jo naamion kanssa, mutta yhä naamio on vieläkin tiiviimpi hoitopakkaus. Kuten olen moneen kertaan intoillut, Brunsin naamiot ovat niin tiivistettyjä, että puolikas teelusikallinen riittää enemmän kuin hyvin mun pitkien hiusten hoitamiseen. Tätä tarvitsee niin vähän, että parin ruokalusikallisen satsi riittää kuukauden reissuun. Bruns-naamio onkin mun ehdoton matkakaveri; lusikoin sitä aina minigrip-pussiin, joka vie minimaalisesti tilaa matkatavaroissa. Hämmästyn joka kerta, miten pieni määrä riittää hoitamaan koko tukan.
Jos saisin käyttää vain yhtä ainutta hiustenhoitotuotetta, se olisi varmaankin tämä.
Vaikuttavat aineet ovat samat kuin Spicy Jasmine -hoitoaineessa, naamiossa koostumus vain on tiivistetty ja vettä on vähemmän. Naamion voi antaa löhöillä hiuksissa jopa tunnin. Mitä pidempään jaksat antaa naamion muhia, sitä pehmeämmät kutrit…!
Naamiosta on myös hajusteeton versio hajusteherkille.
MANDARIINI-HOITOAINESPRAY 20,95€ / 200 ml
Hiuksiin jätettävän hoitoaineen uudistettu koostumus on entistä nestemäisempi, ja uudessa pullossa on myös entistä parempi suihkemekanismi, joka tuo hyvin hienojakoisen suihkun. Ihan törkeän hyvä, jos tällaista adjektiivia saa käyttää!
Pullossa lukee Sprudlande Mandarin, markkinointimateriaaleissa ja jälleenmyyjien sivuilla Exciting Tangerine, mutta puhutaan me tästä tuotteesta Mandariini-suihkeena. 😊
Minulla on sen verran ohuet hiukset, että moni hiuksiin jätettävä hoitoaine tekee niistä herkästi tahmean tuntuiset, mutta Bruns ei tee. Toki oikea annostelu on tärkeää, mutta Brunsia voin suihkuttaa keskimääräistä enemmän, eikä hiuksissa silti tunnu tahmaa.
Myös tässä on kookos- ja avokadoöljyä. Miellyttävä mandariinin tuoksu on täyttä plussaa. (Suihkeesta on myös hajusteeton versio.)
Omassa vakkarirutiinissani suihkautan Mandariini-suihketta pestyihin, märkiin hiuksiin ennen kuin käärin hiukset hellästi ploppaustyylillä t-paitaturbaaniin. Curly Girl -metodissa hiuksia ei pyyhekuivata eikä etenkään fööni-kuivata, vaan niistä puristellaan enimmät vedet, minkä jälkeen niiden annetaan hiljalleen kuivua pehmeässä t-paitaturbaanissa. T-paidassa siksi, että t-paidan sileä materiaali ei pörrötä hiusta, toisin kuin perinteinen froteepyyhe. Hiuksiin voi halutessaan lisätä kosteutta sitovaa hoitista ennen turbaania, kuten minä teen.
Syy siihen, miksi hiuksia ei kiharametodissa etenkään föönata, liittyy kosteuteen. Pesun hiuksiin jättämät vesimolekyylit halutaan sitoa hiukseen, sillä kosteudesta täyttynyt hius hakeutuu kuin itsestään kiharaan muotoonsa (niillä, joilla hius luonnostaan on kihara tai taipuisa).
Kun kosteaan hiukseen levittää jätettävää hoitoainetta, hoitoaineen sisältämät humektantit sitovat hiuksiin vettä, samalla kun muut hoitavat aineet kuten kookosöljy ja kvatit imeytyvät hiukseen. Turbaanin ansiosta vesi haihtuu hyvin hitaasti, mikä mahdollistaa maksimaalisen kosteuden määrän sitoutumisen hiukseen sen sijaan, että se haihtuisi ilmaan.
Kun avaat turbaanin, hiukset ovat jäntevät ja kiharat.
TANGY MINT -MUOTOILUGEELI 29,95€ / 200 ml
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja ruotsalaiset haluavat kutsua tätä sufleeksi, suomalaiset jälleenmyyjät muotoilutuotteeksi, mutta mun mielestä tämä on ihan rehellinen geeli. Ohut sellainen, mutta teknisesti ihan selvä geeli. Tuotteen koostumusta ei pakkausuudistuksessa juurikaan muutettu, vaan se on ihan samanlainen kuin alkuperäinen.
❤️🔥 Tämä nimenomainen tuote on mun hiusten ulkonäön tekijä numero yksi. Minulla on taipuisat ja laineikkaat hiukset, mutta vain geelin avulla niistä tulee selvästi kiharat. Geelejä on monenlaisia, ja Brunsin on miedoimmasta päästä: se kosteuttaa samalla kun kevyesti kiinnittää kiharan muotoonsa. Hius ei jää jäykäksi koppuraksi, mikä on oma muistoni geeleistä varhaisella 90-luvulla. Brunsin geeliä ei voi edes verrata niihin tuotteisiin.
Mietojen, kosteuttavien geelien juju ja nerokkuus on siinä, että niiden aikaansaaman ”kuoren” voi puristella pehmeäksi, ja sitten taas seuraavana päivänä aktivoida lisäämällä hiukseen vettä. 😍
Myös tästä tuotteesta on hajusteeton versio.
Pehmeän t-paidan käyttö hiusturbaanina on kiharametodin avainjuttuja
Levitän noin puoli teelusikallista Tangy Mint -geeliä kosteisiin, t-paitaturbaanissa levänneisiin hiuksiin, ja joko käärin ne takaisin turbaaniin maksimaalisen kiharan muodostumiseksi, tai annan hiuksen kuivua auki. Kun hiukset ovat kuivuneet, puristelen kevyen geelin tunteen pois, ja tuloksena on luonnolliset, pehmeät ja joustavat kiharat.
Nukutun yön jälkeen hiukset ovat lättänät, mutta geelin ja sen kiharoita tukevan vaikutuksen voi elvyttää kosteuttamalla hiukset. Minulla on tapana kostuttaa hiukset joko pelkällä vedellä (kukkien suihkepullo) tai kosteuttavalla hoitosuihkeella ja voilá, geeli aktivoituu ja napakoittaa hiukset uudelleen. :)
En mene minnekään ilman tätä tuotetta. 🙏🏻
Geelittöminä hiukseni ovat kuin ryhditön hattarapilvi. Vain puoli teelusikallista geeliä muuttaa niiden ilmeen täysin.
Tutustu Brunsin upeisiin tuotteisiin verkossa tai oman paikkakuntasi Ruohonjuuressa. :) Myymälät löydät täältä.
