"Väriterapia" jatkui tänään oranssilla kynsilakalla.
En ole todella pitkään aikaan jaksanut lakata useammalla kuin yhdellä sävyllä. Nojoo, onhan tässäkin lakkauksessa vain yksi sävy, oranssi, mutta sentään kolme lakkaa.
Alla kolme kerrosta China Glazen Sun Worshiper -lakkaa, sitten viirut valkoisella koristelakalla ja päällä "sokerikuorrute" Color Clubin oranssilla kimallelakalla sävy Turn The Other Chic (kiitos vain lahjoituksesta, Charming Nails ;)). Yksinkertainen "koristelu" ja tuntuu kynsiblogien häikäisevään matskuun verrattuna ihan säälittävältä, mutta minä tykkään tästä lakkauksesta kovasti. Turn The Other Chic muutti valkoiset viirut hauskasti keltaisiksi ja multisävyinen vihreään shiftaava kimallus tuo kivan bling-extran. Harmi ettei se näy kuvassa niin hyvin.
Kyllä, kynteni ovat edelleen yhtä eri pituiset kuin ennenkin. :)
Dependin valkoinen koristelulakka, China Glaze Sun Worshiper (yhdellä p:llä, kielipoliisi ärtyy!) ja Color Club Turn The Other Chic.
Ei ole oranssin voittanutta.
.
P.S. Bikiniraja-update: Venus Naked Skin -testijakson aloituksesta on nyt 7 viikkoa ja olen ehtinyt tehdä käsittelyn neljästi. Tällä viikolla tulokset alkoivat näkyä. Edellisestä käsittelystä on viikko, ja vain muutama haiven on jaksanut puskea itsensä pintaan. Muut alkavat vaipua luvattuun uneen. Karvan kasvunhan luvattiin hidastuvan neljän käsittelykerran jälkeen, ja juuri näin on käynyt. So far näyttää siis hyvältä.
P.P.S. Mä vastailen edelleen pikkuhiljaa noihin Torstai-postauksen kommentteihin....
Eilinen pakasteinventaario paljasti, että meillä oli jostain kumman syystä jäljellä kantarelleja syksyltä 2011..!! Hämmentävää, minä kun rakastan sieniä eivätkä ne yleensä kauaa pakkasessa lepäile syksyn jälkeen. Löytö muodosti loistavan tekosyyn pyöräyttää pitkästä aikaa yksi suurimmista herkuistani, "syntisen" rasvainen ja suussasulava sienipiirakka!
Erittäin nam!
Olen luonut oman versioni vähähiilihydraattisesta piirakkapohjasta. En oikein ole ollut tyytyväinen netistä löytämiini vhh-piirakkaresepteihin, useimpiin tulee juustoraastetta ja/tai maitorahkaa jotka tekee pohjasta pehmeän ja löysän. Maku ei vain ole ollut se oikea mikä tekee piiraasta täydellisen.
Toki juustoraaste vähentää pohjan hiilihydraattipitoisuutta, mutta kyllä maku ja oikea, rapea koostumus ratkaisevat tässä tapauksessa! :)
Speltin lisääminen tuo pohjaan rapeutta ja ruisleseet tuovat makua. Korvaa ruisleseet vehnäleseillä ja speltti soijajauholla jos haluat vielä vähähiilihydraattisemman pohjan. Tai jos syöt "normaaliviljaista" ruokaa, niin käytä 2 dl vehnä- tai grahamjauhoa ja puoli desiä ruisjauhoa.
Anna voin pehmetä hetki huoneenlämmössä. (Mantelijauhoa käyttäessä tuota voin määrää voi vähän vähentää, kun mantelijauho on itsessään niin rasvaista.) Nypi voi ja jauhot. Lisää muna ja painele vuokaan.
Kuullota sipuli ja sienet nokareessa voita. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Tuore timjami olisi tietysti parasta, mutta kuivattukin toki käy. Itse laitan 2 tl kuivattua timjamia, kun harvemmin jääkaapista löytyy tuoretta versiota.
Sekoita munat ja kerma yhteen ja lisää hieman jäähtynyt sipulisieniseos. Tarkista maku ja lisää mausteita jos tuntuu vielä kaipaavan. Lisää lopuksi juustoraaste. Kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa 15 minuuttia ja sitten 150 asteessa 20 minuuttia.
Minä tykkään tehdä piirakat aina tällaisiin pieniin annosvuokiin niin ne on helppo tarjoilla sellaisinaan vieraille tai pakastaa. Isompi piirakka kun tuppaa minulla monesti hajoamaan leikkausvaiheessa. Pikku vuoissa piiraat säilyvät ehjinä ja kauniin muotoisina pakkasessakin.
Esipaistan pohjaa n. 5 minuuttia ja lisään sitten täytteen. En tiedä olisiko tuo esipaistaminen välttämättä tarpeellista, mutta tottumuksesta teen niin. (Monissa VHH-leivonnan resepteissä pohjia neuvotaan esipaistamaan.)
Hetken kuluttua keittiön täyttää ihana timjamin tuoksu. Tuskin maltoin odottaa että piirakka jäähtyi että pääsin iskemään haarukkani siihen..! :)
Tämä piirakka olisi perusversionakin viljapohjalla aikamoinen kaloripommi (siitä pitävät voi, kerma ja juusto huolen..!), mutta vhh-version rasvaisemmat jauhot tekevät siitä vielä tirisevämmän herkun...! :) Ei ihan jokapäiväiseksi lounaaksi, siis. ^_^ Raikas vihersalaatti sopii loistavasti kylkeen rasvaisuutta taittamaan.
Vinkkejä hyvistä ja rapeista vhh-piirakkapohjista otetaan vastaan, jos jollain on jakaa oma löytönsä tai bravuurinsa! :)
Minulta toivottiin hiljattain ideapostausta IsaDoran Blooming Spring -paletin käyttöön. Päätin eilen piristää kosmetiikkaväsymystäni vastaamalla tähän toiveeseen, ja kaivoin vanhan lempparipalettini esiin. Toive oli mieluisa, sillä yksinkertaisesti rakastan meikata tällä paletilla. Käydään vähän Karkkipäivän "juurilla" - tämä ihanuus kuului ihan ensimmäisiin blogissa esittelemiini meikkirakkauksiin.
(Hassua lukea noita vanhoja postauksia joissa vaikutan vielä nimimerkillä 'Inkivääri'... en meinaa enää edes muistaa että bloggasin ensimmäisen vuoden sillä nimellä...!)
Tällainen "kukkiva" tuotos sillä syntyi tällä kertaa. Sävyjä voi yhdistellä vaikka mitenkä päin, kaikki tuntuu toimivan!
Paletti on varmasti monille tuttu, mutta kerrataan vielä jos vaikka ruudun takaa löytyisi Blooming Springille ihan uusiakin ystäviä. Paletti ilmestyi IsaDoran vuoden 2009 kevätlookissa ja jäi - thank Goodness for that! - sarjan vakiovalikoimaan. Edit. Syvä huokaus. Paletti on näköjään tänä vuonna klumpattu IsaDoran valikoimasta. :( Buuuu.
Pastellinen kokonaisuus on minusta kertakaikkiaan ihastuttava. (Ylisanavaroitus.... ;)) Vaalea persikka, hattaravaaleanpunainen, huurteinen liila, pistaasinvihreä ja pronssinen ruskea (sävyssä on ehkä aavistus khakiakin). Kaikki sävyt ovat kuulaan helmiäisiä, ja häivyttyvät niin vaivattomasti että ne voi asetella paikoilleen vaikka pelkällä vaahtomuoviapplikaattorilla.
Rajauksen tein Maybellinen Master Precise Eyelinerilla ja kulmaluulle levitin vaaleaa beigeä L'orealin Beige Taupe -paletista. Alaluomelle tein vihreän "pohjustuksen" Natural Coden vihreällä rajauskynällä (sävy 5 Green), jotta saisin Blooming Spring -vihreästä vähän voimakkaamman. Alaluomen sisänurkkaan käytin valopilkkuna vaaleansinistä sävyä Natural Coden Roxy-paletista.
Vaaleanpunainen ja liila sävy näyttävät käytännössä luomella hyvin samanvärisiltä, liila vain on tummempi.
Ideapostausta toivoneelle vielä lisää vinkkejä; jos ei halua joka kerta lähteä käyttämään paletin kaikkia sävyjä, niin esimerkiksi nämä simppelit yhdistelmät ovat mieleeni:
* * *
Torstain postauksesta; kommentteja on tullut niin paljon että ikävä kyllä en ehdi kaikkiin vastaamaan, mutta voitte olla varmoja että kaikki olen arvostaen lukenut ja saanut niistä paljon ajateltavaa. Jatkan vastailua vielä tänään, mutta haluan tässä välittää kaikille yhteisen kiitoksen! Olette nähneet hurjasti vaivaa pohdiskelevissa ja avoimissa kommenteissanne.
Minua alkoi ehkä vähän harmittaa että tein tuon postauksen, kun siihen tuli niin vakava kaiku... Itse en ole kokenut että suoranaisesti olisin masentunut. Omien - ehkä kohtuuttomien - vaatimusteni uuvuttama kyllä. Toisaalta, kaikki mitä kirjoitin on totta. Minulla on ollut huono olo. Kyllä se oli hyvä sanoa ääneen ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin.
Taidan yrittää päästää irti niistä raameista, että minun olisi "pakko" kirjoittaa niin-ja-niin-paljon kosmetiikasta. Toki, Karkkipäivä on alusta saakka ollut kosmetiikkablogi ja se aihepiiri tulee varmasti aina olemaan tärkeässä roolissa, mutta ehkä minun on vain aika hyväksyä että olen muuttunut, eikä minulla enää taida olla yhtä paljon sanottavaa kosmetiikasta kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Ainakaan tällä hetkellä.
Ehkä kaikki tämä kaupallisuus (jopa oma työni kosmetiikkamyyjänä, siis) on vienyt osittain sen "lapsekkaan" uteliaan innostuksen aiheeseen. Kulunut ilmaisu jälleen kerran, mutta kun harrastuksesta tulee työtä, niin..... no, siitä vain tulee erilaista.
Blogiani alusta saakka lukeneet ovat saaneet seurata aika jännää kehityskaarta - värikkäistä meikeistään intoilevasta harrastelijasta töihin alalle ja lopulta kosmetiikkaähkyyn. En halua nähdä, että kuppi on tullut lopullisesti täyteen. Ei varmastikaan ole. Kyllä minussa vielä elää ja hengittää se kosmetiikkafriikki joka voisi analysoida shampoovaahdon ominaisuuksia maailman tappiin...! :D
Sanni ja pikkuankka Kuopion torilla vuonna 1981. Ei liity mihinkään mitenkään. :) Minä vain tykkään tästä kuvasta.
Katsellaan mitä tässä tapahtuu. Kosmetiikkajuttuja saatte lukea Karkkipäivästä jatkossakin, mutta ehkäpä kirjoitan huomenna vaikka sienestyksen vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin? Tai sitten niistä Shelly Tambon villapaidoista...! Hahah! Jos osa lukijoistani minut tässä vaiheessa jättää, niin yritän sen hyväksyä ja tajuta, että bloggauksessa on järkeä vain niin kauan kuin se oikeasti on hauskaa ja oma tekemisen ilo välittyy myös ruudun toiselle puolelle...!
Hyvää pääsiäistä kaikille! <3
