Tiedoksi: huomenna klo 12.00 on blogissa jälleen Kosmetiikkahuutajaiset. Mikä tarkoittaa sitä, että lahjoitan kosmetiikkaa eteenpäin postikulujen hinnalla. Tai tällä kertaa päätin lisätä postikulujen päälle 20 sentin "käsittelykulun". Joudun kuitenkin ostamaan kuoria ja muuta pakkausmateriaalia ja tuotteiden pakkauksessa ja postittamisessa on jonkin verran hommaa. 20 senttiä lienee siitä ihan ok korvaus. :) Tuotteet ovat suurimmaksi osaksi täysin käyttämättömiä.

Joukossa on meikkejä, ihonhoito- ja hiustenhoitotuotteita.

(Kuva vuoden 2011 huutajaisista)

Tuotteita saa huutaa yksi per henkilö, ja tuotteet varataan huutojärjestyksessä.

Huudettavat ilmestyvät eetteriin maanantaina kello 12.00. Eli olkaapa ruudun äärellä silloin jos kiinnostaa! :)

Sain eilen illalla vastauksen sähköpostiini AR Cosmetics Academylta koskien kuvani luvatonta käyttöä koulun nettisivuilla. Kuten torstaina kerroin, on meikkikuvani esillä koulun Kauneusmeikkauskurssin kuvagalleriassa oppilastyönä.

Kirjoitin asiallisen viestin, johon sain sangen häkellyttävän vastauksen koulun anonyymiltä edustajalta. Vastaaja ei siis laittanut nimeään viestin alle, eikä nimeä näkynyt edes lähettäjätiedoissa.

Kirjoitin koululle seuraavanlaisen viestin:

"Moikka!

Kirjoitan Karkkipäivä-kosmetiikkablogia, ja yksi lukijoistani laittoi juuri linkkiä sivuillenne että olette käyttäneet meikkikuvaani osana kuvagalleriaanne.

Kuva nimeltä "päivämeikkiharjoitus" eli ruskea silmämeikki on otettu blogistani. Saanko tiedustella miksi käytätte koulunne sivuilla toiselta luvatta otettua kuvaa joka ei liity kouluunne millään lailla? Luulisi teillä olevan lähikuvia silmämeikeistä omasta takaakin. Ja kuvagallerian tarkoitus on varmaan kuitenkin esitellä oppilaidenne töitä, ei jonkun bloggaajan. 

Voisitteko poistaa kuvan? Kuulisin myös mielelläni selityksen, miten viitsitte käyttää toisen kuvaa edustamaan koulunne opetusta.

terveisin, Sanni XXX"

.

Sain hämmentävän ylimieliseen sävyyn kirjoitetun vastauksen. Nimetön vastaaja ilmoittaa heti alkuun ettei ole "varastanut" minulta mitään kuvia, ja että kaikki sivuilla näkyvät kuvat on kuvattu heillä koulussa ammattivalokuvaajan toimesta. Kirjoittaja lisää, että koska heidän opettajansa on lahjakas ja tunnettu meikkaaja, ei heidän tarvitse käyttää muiden kuvia.

Jos kuvaani kuitenkin on käytetty, niin sen on kirjoittajan mukaan täytynyt tapahtua Facebookissa jonne koulun oppilailla on oikeus lisätä kuvia. Hän jatkaa, ettei kuvissani selvästikään ole copyrightia, kun ne pystyy netistä kopioimaan. (!!) Kirjoittaja lisää, ettei kyseessä tällöin lain mukaan ole rikos tai väärinkäyttö.

Lopuksi hän ilmoittaa, että JOS minua nyt kovasti kuvani käyttö harmittaa, niin hän poistaa sen välittömästi ja korvaa mielipahani koulun opettajan työllä.

!!

Enpä ole ennen törmännyt näin epäammattimaiseen "asiakaspalveluun". Kuvani on päivän selvästi koulun nettisivujen kuvagalleriassa, ja kun täysin asiallisesti otan asian tiimoilta yhteyttä, saan nimettömän vastauksen henkilöltä, joka käytännössä kieltää kuvan käytön ja vieläpä väittää, että JOS kuvaa olisi käytetty, se olisi silti laillista.

Tässähän ei nyt edes omalla kohdallani ollut alkujaan kyse mistään maailmanluokan loukkaantumisesta kuvani käyttöön liittyen tai minkään tekijänoikeudellisen korvauksen vaatimisesta, vaan silkka hämmästys röyhkeästä toiminnasta ja kiinnostus saada selvyys miksi näin on toimittu. (Mutta ymmärrän kyllä teitäkin joiden mielestä tekijänoikeuslain rikkominen on vakava asia johon täytyy puuttua.)

Nyt kuitenkin koulun asenne sai minut todella kiukkuiseksi. Kuvaani ei ole edelleenkään poistettu, enkä saanut kirjoittajalta mitään vastausta kun kerroin, että kyllä minulla luonnollisestikin on tekijänoikeus omaan kuvaani ja kysyin, eikö hän katsonut tarpeelliseksi laittaa nimeään viestiinsä.

Edelleenkään, mitkään korvaukset eivät minua kiinnosta, koska itse kuvan "lainaus" ei siinä mielessä ole minulle iso juttu, mutta asiallista, ammattimaista ja ennenkaikkea pahoittelevaa suhtautumista olisin odottanut..! Oikeasti, todella röyhkeää!

Koululle voi varmaan laittaa palautetta ja kertoa, mitä mieltä tällaisesta toiminnasta on.

Edit. Sain kello 17.12 vastauksen nimensä tällä kertaa sisällyttäneeltä Anne Roseliukselta. Kuvani on nyt poistettu. Se oli kuulema joutunut koulun netti- ja Facebook-sivulle ulkopuolisen sivujentekijän toimesta. Tämä palveluntarjoaja on ottanut joitain kuvia Googlesta. Tämä on minulle annettu selitys.

Roselius myös tahtoi tehdä selväksi, että olin väärinymmärtänyt osan hänen ensimmäisestä viestistään; hänen aikeenaan ei suinkaan ollut korvata minulle aiheutunutta mielipahaa koulun opettajan työllä, vaan vain korvata luvatta otettu kuva galleriassa koulun opettajan kuvalla. Ja tämäkin siis alunperin vain siinä tapauksessa, JOS kuvan käyttö minua kovasti harmittaa. Eihän sen kai pitäisi. Ihme niuhotusta minulta puuttua siihen että kuvani esitetään jonkun vieraan koulun oppilastyönä.

Edit2. Toisen Roseliuksen kirjoittaman vastineen voi käydä lukemassa torstain postauksen kommenttilaatikosta TÄÄLTÄ.

Olen tässä viime aikoina mietiskellyt paljon kosmetiikkafriikin taivaltani. Olen ihan tarkoituksella etsinyt keinoja purkaa kevään aikana valtavaksi paisunutta kosmetiikkaähkyä ja tehnyt mielessäni retkiä kosmetiikkajuurilleni. On ollut ihanaa rentoutua noissa muistoissa.

Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa tänne koko kosmeettinen "historiani" 10-vuotiaasta shampootytöstä 3-kymppiseksi kosmetiikkabloggaajaksi. Juttu on pitkä, mutta ehkä jaksatte lukea..? Näiden muistelu käy ihan terapiasta. ^_^

Kuvituksena kuvia vuosien varrelta ja otoksia kaapeissani asustavasta, krhm, "vintage"-kosmetiikasta. (Olen säilyttänyt joitain tuotteita niiden "museoarvon" vuoksi... :p)

Ensimmäinen voimakas muistoni kosmetiikasta on XZ:n leväshampoo, joka oli ensimmäinen oma shampooni. Olisinkohan ollut joku 10-11-vanha ja valtavan ylpeä siitä, että sain oman shampoon. Jo silloin kiinnitin huomiota ominaisuuksiin kuten tuoksuun ja pullon ulkonäköön. En tiedä johtuiko sitten juuri tästä shampoo-lahjasta, mutta hiustenhoitotuotteista muodostui ensimmäinen syvä innostuksen kohteeni kosmetiikassa.

Ensimmäiset huulipunani vuodelta 1992

12- tai 13-vuotiaana otin ensimmäisen permanentin, ja sen Parhaan Mahdollisen shampoon ja hoitoaineen löytämisestä muodostui erittäin tärkeä harrastus. Kampaamotuotteisiin ei minulla ollut varaa, mutta päivittäiskaupan putelimeri riitti loistavasti täyttämään intoiluni. Harkitsin aina pitkään uuden shampoo-hoitis-parin ostamista, ja tein päätöksen useimmiten putelien ulkonäön ja pakkaustekstien lupausten perusteella. Muistan kuinka pettynyt olin aina jos/kun tuote ei tehnytkään hiuksista silkkiä.

Yksi erityisen suuri pettymys on jäänyt mieleeni; Freeman Botanicals -sarjan Kiwi-shampoo ja Kirsikka-hoitoaine. Lähes 500 millin putelit kestivät käytössäni ikuisuuden, eikä edes tainnuttavan ihana tuoksu auttanut surkeaa pesu- ja hoitotulosta. Luonteelleni tyypillisesti käytin kuitenkin väkisin pullot loppuun. Muistan kuinka hämmentynyt olin siitä, että "miten näin kauniit pullot voivat kätkeä sisäänsä näin huonoa tavaraa"...? Siitä oli vielä pitkä matka markkinointimielikuvien ja totuuden välisen epäsuhdan oivaltamiseen... ;)

Puuterimuodossa oleva huulipuna jonka voitin jonkun lehden arvonnassa joskus yläasteella. Ei käytetty kertaakaan

13-vuotiaana 7-luokalle mennessä aloin myös käyttää meikkejä. Perusmeikkiini kuului peitepuikkoa silmien alle, paksu kerros kivipuuteria meikkipohjana, sähkönsinistä maskaraa, sinistä kajalia ja liilaa huulipunaa. 13-vuotiaana sain tehdä ensimmäisen oman tilauksen Yves Rocherille. Siitä lähtien en enää jakanut edes suihkugeelejä tai vartalovoidetta muun perheen kanssa - minulla piti olla kaikki omaa. :)

Luomivärit ja kiinnostus kynsilakkoihin tulivat mukaan. Eräänä iltana ystäväni Sarin luona keksin yhtäkkiä, että haluan alkaa kasvattaa kynsiä. :) Sari teki minulle manikyyrin, ja seuraavana päivänä tilasin Yves Rocherilta koko Soin Beaute des Ongles -sarjan kynsille! (Mistäkö muistan jopa sarjan nimen...? Minulla on edelleen tallessa yksi tilauksen tuotteista - kynsikylpy...!)

Yves Rocherin kynsikylpymaito vuodelta 1993, taustalla Rocherin kylpyvaahto niinikään vuodelta 1993.

Aloin hoitaa kynsiäni tunnollisesti kynsinauhavoiteella ja kynsikylvyillä ja kas, nehän eivät enää lohkeilleet ja alkoivat saavuttaa pituutta. Kynsien "kulta-aika" sijoittui kuitenkin vasta lukioon, jossa niiden pituus oli jotain aivan järjetöntä ansaiten minulle "Se Kynsityttö" -lempinimen.

Ensimmäiset luomivärini olivat pinkkiä ja violettia (Lumenen paletti edelleen tallessa! :)) ja siitä siirryin 80-luvun vaikutteiden pikkuhiljaa hiipuessa beigeen, luunvalkoiseen ja ruskeaan. Kulmakarvoja aloin meikata kun kampaajani kerran hiustenvärjäyksen yhteydessä ehdotti kulmien värjäystä. Muistan aina sen suuren oivalluksen hetken, kun katsoin värjäyksen jälkeen peiliin ja tajusin, miten paljon kulmakarvat vaikuttavat ulkonäköön. Ei ollut enää paluuta "kulmakarvattomuuteen"! ^_^

Yläasteen aikaisista kirjevihoista on selvinnyt, että haaveilin tuohon aikaan Cliniquen ihonhoitotuotteista. Tuohon aikaan selektiivinen kosmetiikka perusteinin ihonhoidossa oli kuitenkin suunnilleen yhtä yleistä kuin Aqualan L Paris Hiltonin kylppärissä.

Aloin vihdoin ostaa kampaamotuotteita ja Helsingin Museokadun Hairstore-liikkeestä tuli minulle ja muutamille ystävilleni "pyhiinvaelluskohde". Käsittääkseni Hairstore-konsepti sai alkunsa juuri tuosta liikkeestä. Olin seitsemännessä taivaassa kun pystyin Hairstoresta ostamaan esimerkiksi neljä L'oreal Osmose-tuotetta kolmella kympillä (siis markkaa :)) tai kolme Kerastasea neljällä kympillä.

Muistan miten uskomattoman hienolta tuntui pestä hiukset kampaamotuotteilla..! Ei puhettakaan että muut perheenjäsenet olisivat saaneet koskea puteleihini - säilytin niitä visusti turvassa omassa huoneessani ja vein ne kylppäriin vain suihkun ajaksi. Voi *lol*...

Latvaseerumi vuodelta 1995. Tuohon aikaan laki ei vielä vaatinut tarkkaa ainesosalistaa ja pakkausteksti kertoo seerumin koostuvan "silikonimakromolekyyleistä". :)

16-vuotiaana ostin ensimmäiset selektiiviset meikkituotteeni; Lancômen puuterin ja ripsivärin (Definicils, edelleen markkinoilla! :)). Olin heti huomaavinani eron puuterin laadussa, muistan kuinka ihailin kiillottomana pysyvää ihoani lukion vessan peilissä. Käytin edelleen meikkipohjana pelkkää puuteria 90-luvun puuteroidun trendin mukaisesti.

Rakkaat TBS:n tuoksuöljyni 90-luvun alkupuoliskolta; Woody Sandalwood (edelleen paras puutuoksu minkä tiedän..!) ja ällömakea Dewberry.

16-vuotiaana aloin myös toden teolla kiinnostumaan hajuvesistä. Ensimmäiset "kunnon" hajuveteni ostin Lontoosta syksyllä 1995; Calvin Kleinin CK Onen ja Rochasin mausteisen makean Tocaden (joka myös on minulla edelleen..!).

Vaihdoin puuterin meikkipuuteriin. Suosikikseni muodostui Lumenen meikkipuuteri, jota käytinkin pitkään aina siihen saakka kunnes löysin mineraalipohjan.

Kosmetiikkaharrastukseni pysyi tässä vaiheessa vuosia staattisena, eikä siihen juuri ilmestynyt mitään uusia elementtejä. Olinhan "aikuinen" ja tyylini ja lempimerkkini löytänyt. Rakastin kosmetiikkaa, mutta sen käyttö pysyi vielä "normaalin" rajoissa. Kaikki tuotteeni mahtuivat muutamalle kylppärin hyllylle ja meikit pieneen meikkipussiin. "Jemmaan ostaminen" ei kuulunut tapoihini ja ostin uuden tuotteen vasta kun edellinen oli lopussa. Ainoastaan kynsilakkoja minulla oli useita, ja pidin n. 12 lakan kokoelmaani jopa suurena...! :)

Suosikkimerkkejäni olivat Yves Rocher, Lumene, Bonacure, Elvital (ainoastaan hoitoaineet), Aqualan L, Revlon ja The Body Shop. TBS tosin oli minun näkökulmastani luksuksen rajoilla, ja ostin merkin kalliina pitämiäni tuotteita vain harkitusti.

Hiustuoteperhe anno 2006

Tapahtui monta asiaa. Koin epäonnistuneen permanentin seurauksena hirveän hiuskriisin, ja tajusin etteivät Bonacuret ja Elvitalit pelastaneet kuontaloani. Löysin tieni netin keskustelupalstoille (tätä ennen en ollut käyttänyt nettiä ollenkaan kauneusinnostukseni tiedonlähteenä), ja uusi maailma avautui eteeni. Innostuin hetkessä kosmetiikan raaka-aineista ja ainesosien merkityksestä ihon/hiustenhoidon tulokseen.

Samoihin aikoihin, ihan kiitos netin, löysin myös VÄRIT. Kaikki lähti mineraalimeikeistä, joiden edulliset sample-koot mahdollistivat meikkikokeilut kaikissa mahdollisissa herkullisissa sävyissä. Tätä ennen ei olisi ollut puhettakaan, että olisin ostanut kerralla joku 10 luomivärisävyä!

Minusta tuli kosmetiikkahamsteri. Aloin ostaa netin arvosteluiden ja hehkutusten perusteella hulluna hiustuotteita ja pian huomasin "tarvitsevani" ehdottomasti myös Diorin ja MACin meikkejä. Koin ns. Totaalisen Hurahtamisen. :) Kaapit ja meikkipussit täyttyivät ja pian kosmetiikkaa piti alkaa varastoida vaatehuoneeseen ja meikeille oli ostettava oma pakki.

Aiemmin töissä huomiota olivat herättäneet vain kynteni, nyt työkaverit ja asiakkaat alkoivat kommentoida sateenkaaria luomillani. :) Luomivärileikistä tuli joka-aamuinen suosikkihetkeni. Valitsin aina illalla keittiön pöydälle (jossa meikkasin) valmiiksi sävyt seuraavan päivän meikkiä varten. Suunnittelin meikkejä paperille ja kirjoitin ylös onnistuneiden meikkien "kaavoja" ja sävy-yhdistelmiä. Parin vuoden ajan pidin myös meikkipäiväkirjaa (!!), johon kirjoitin joka ikinen päivä mitä tuotteita olin silmämeikkiini käyttänyt. Freak-yyyyy.

Aloin jakaa töissä vinkkejä hyvistä tuotteista ja nettikaupoista, ja pian yhdelle jos toiselle alkoi saapua liilalla nauhalla solmittuja paketteja.... ^_^

Jouduin muuton takia alanvaihdoksen eteen, ja kosmetiikkaan liittyvä työ tuntui aikalailla ilmiselvältä seuraavalta askeleelta. Löysin kosmetiikkamyyjän koulutusohjelman ja pian olinkin jo tiellä kohti uutta työtä ja entistä kokonaisvaltaisempaa kosmetiikkaelämää.

Samana vuonna aloin myös kirjoittaa Karkkipäivää. :)

Luin Rita Stiensin kirjan "Totuus Kosmetiikasta" ja päätin vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteeni luonnollisiin. Ensin kokeilun piti olla vain projektinomainen, mutta löytäessäni yhä vain parempia koostumuksia ja huomatessani eron ihollani, jäi luonnonkosmetiikka pysyväksi valinnaksi elämääni.

Vuoden loppuun mennessä kosmetiikka oli täyttänyt päiväni ja ajatukseni käytännössä 24/7.

Työllistyin heti koulusta valmistuttua ja olin onnellisempi kuin vuosikausiin. Lähdin päivittäin töihin kestohymy naamalla ja hyräilin hyllyjen välissä. Teki melkein mieli halata jokaista asiakasta, olin niin iloinen uudesta työstäni. Purkit ympärilläni olivat kuin uusi perheeni enkä saanut tarpeekseni niiden sisältöihin perehtymisestä. Kirjoitin päivittäin inci-analyyseja, vertailin työpaikkani eri tuotteita ja testasin kaikkea loppumattomalla innolla. Hyvä jos maltoin lähteä illalla kotiin...! :)

Työpaikan purkkiperheen alkaessa täyttää kosmetiikkatarvettani, alkoi ostomaniani hiipumaan. Ostin kosmetiikkaa edelleen peruspirkkoa runsaammin, mutta jätin nettikaupat lähes kokonaan ja kielsin itseltäni täysin hiustuotteiden oston jotta saisin jemmani joskus kulutettua loppuun.

Kosmetiikan syrjäytettyä lähestulkoon kaikki muut harrastukseni liikuntaa lukuunottamatta alkoivat ensimmäiset kosmetiikkaähkyn merkit nostaa päätään. Nautin edelleen työstäni, mutta kun meikeistä ja purkeista oli tullut ammatti, suhtautumiseni niihin alkoi muuttua. En enää meikannut joka aamu väreillä vaan valitsin yhä useammin nopean, vanhan beigeklassikon. Itse haalittujen tuotejemmojen ylpeä kuvailu ja listailu netin keskustelupalstoilla alkoi vaihtua ahdistukseen töiden ja blogin kautta sikiävästä purkkimerestä.

Ensimmäistä kertaa kosmetiikan kulutukseen alkoi liittyä negatiivisia tuntemuksia.

Ensimmäinen luomiväripalettini vuodelta 1992          

Tajusin, että kosmetiikka oli vallanut aivan liian suuren osan elämääni. Päätin hidastaa bloggaustahtia lähes päivittäisistä postauksista kolmeen julkaisuun viikossa ja aloin aktiivisesti palauttaa vanhoja harrastuksia elämääni. Otin yhteyttä vanhoihin kirjeystäviini (joiden kanssa yhteydenpito oli viime vuodet ollut lähinnä Facebook-tasoa) ja aloin sinnikkäästi opettelemaan taas lukemaan kirjoja. Myös ruoanlaitosta oli tässä vaiheessa tullut rakas harrastus.

Kosmetiikkaostokset hiipuivat hiipumistaan koska en enää tarvinnut mitään.

Kosmetiikkaähky kasvoi musertaviin mittoihin. Kosmetiikkablogin kirjoittajana aloin jopa kokea syyllisyyttä tuntemuksistani kosmetiikkaa kohtaan.

Helpotti kun sai sanottua ääneen, että en minä aina jaksa kosmetiikkaa. Oikeasti. :) Jokin paine hellitti ja sen jälkeen on löytynyt taas aivan uutta inspiraatiota purkki"paholaisia" kohtaan. Ja nyt olen antanut itselleni "virallisesti" luvan saada ottaa etäisyyttä kosmetiikkaan kun siltä tuntuu. Arvostelujonossa odottavat purkit eivät enää saa tulla niskan päälle! ^_^

Aiheeseen liittyviä:

Meikkiarsenaalin evoluutio

Minä ja hiukset - lyhyt historia

Hirmukynsien tarina, eli kuinka kasvatin pitkät kynnet

Kosmetiikkamyyjän työpäivä

P.S. Olen keksinyt tällaisen hassun "juurille palauttavan" leikin, jota aion harrastaa tässä lähiaikoina. :) Menen erilaisiin kosmetiikkaliikkeisiin ja leikin, ettei minulla ole kotona yhtään kosmetiikkaa. Mitkä merkit kiinnostaisivat minua? Mitä tuotteita haluaisin ostaa? Tietenkään en oikeasti osta mitään, mutta kirjoitan ylös mitä tuotteita hankkisin jos minun pitäisi aloittaa "puhtaalta pöydältä". :)