Nojoo, olipas taas "vague" otsikko.... Mutta tässä parin viikon kuluttua olisi tarkoitus haukata pieni pala Britanniaa. Aikeena jälleen toteuttaa "tie-reissu".

Alattekohan nyt väsyä tähän.... Muttamutta... Osoittauduitte niin mielettömän hyväksi avuksi Suomi-trippimme suunnittelussa, että ajattelin ujosti kysyä olisiko joukossanne ketään Englantia, ja etenkin Eteläisen Englannin kohteita tuntevaa...? Olen yrittänyt googlailla hakusanoilla "the prettiest towns in England" mutta en ole oikein löytänyt mitään välitöntä "Tuonne, joo!" -tunnetta herättävää paikkaa. Cotswoldsin alue on vaikuttanut tähän mennessä kiinnostavimmalta, sen pitäisi olla "perienglantilaista maaseutua ja historiallisia pikkukaupunkeja kauneimmillaan".

Autoilemme Herran kanssa kolme päivää, ja sitten minulla on ohjelmassa jotain niinkin hauskaa ja kauan odotettua kuin Lontoo-hengailua Virven kanssa! :) Misterin pitää palata Suomeen mutta minä jään tutustumaan Lontooseen Virve oppaanani.... Viimeisestä Lontoon visiitistä onkin hurahtanut yli 10 vuotta. En malta odottaa että pääsen kokemaan kaupungin uusin silmin, ja varmasti tulee tutustuttua etenkin kaupungin kosmeettisiin helmiin Virven kautta! ^_^ Viivyn Lontoossa viisi päivää, tai yhdeksi yöksi aion karata Oxfordin lähelle Wantageen tapaamaan kirjeystävääni Jeanettea.

Jossain rannikkokaupungissakin olisi kyllä kiva käydä... Ja joku ihana linna olisi myös mahtava saada reitille. Vaikkakin ymmärrän, että kolme päivää on liian lyhyt aika kovin laajaan kierrokseen. Täytyy varmaan tehdä valinta... rannikko vai sisämaa?  Kyllä me ollaan taas tosi ajoissa suunnittelemassa tätä reissua :D, mutta toisaalta keksittiin vasta viikko sitten että äijäkin voisi lähteä pariksi päiväksi mukaan. Alun perin olin lähdössä vain moikkaamaan Virveä. Tosi kivaa kyllä päästä näkemään ihan toisenkinlaista Englantia kuin Lontoo.

(....ja kun nyt ollaan aiheessa road trip.... eilen ajeltiin autolla yhteensä 11 tuntia, Maarianhaminasta aina Simskälaan saakka! Ahvenanmaalla ei juuri voi pidempää yhdensuuntaista matkaa autolla taittaa, ellei lastaa autoa välillä saaristolauttaan. - No tehtiin mekin pari lyhyttä lossiylitystä, mutta lossihan lasketaan liikkuvaksi maantieksi, right? :D Tänään on tarkoitus toteuttaa toinen samanlainen autoilu, tällä kertaa itä-länsi-suunnassa. :))

Noniin, nyt sitten vielä oikeuden ja tasapuolisuuden nimissä viimeinen osa heinäkuun alun Suomi-roadtripistämme. Kuopio, olokaa hyvät! :)

Selitys kalalle seuraa myöhemmin. Tai ehkä joku kuopiolainen arvaakin..?

Kuopion vierailu alkoi lounaalla ravintola Kummisedässä, joka sai kyseenalaisen kunnian toimia reissun huonoimman aterian näyttämönä. Valitettavasti annoksistamme ei ole kuvaa. Tilasimme lounasmenulta, jossa oli kaksi vaihtoehtoa; salaattilounas buffetista tai grillilounas suoraan terassilla sihisevästä grillistä. Minä otin salaattilounaan. Jouduin muuttamaan tilaukseni vain kahta minuuttia myöhemmin.

Salaattibuffetin ainoaksi rehelliseksi salaattiainekseksi saattoi laskea frisee-salaatin lehdet. Loput ainekset olivat mm. majoneesissa uivaa perunasalaattia, pastaa, krutonkeja, ja lähestulkoon tyhjäksi kaluttu kulho katkarapuja. Ja olisikohan siellä ollut jotain papuja. Kurkut, tomaatit ja muut klassiset salaattihärpäkkeet loistivat poissaolollaan. Grillilounas ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Mauttoman lohen seuraksi grillimaestrolla oli tarjota perunaa, paprikaa ja sitkeiksi jääneitä, aivan liian vähän aikaa lämmössä viihtyneitä munakoison viipaleita. Jäivät lautaselle.

Lauantain ohjelmassa oli maaseuturetki Vehmersalmelle. Lähdin ystäväni kanssa vierailulle Charming Nailsin luokse.

Tie kynsigurun luokse ei ollutkaan ihan yksinkertainen, ja kaverini kieltäytyessä uskomasta Navigaattori-"bitchin" ohjeita ("Siis kun ei tätä kautta vaan ajeta Vehmersalmelle!!") löysimme itsemme lopulta lossilta. CN nauroi kippurassa puhelimessa yrittäessään neuvoa tietä ja totesi, että olisihan tänne ihan pikkuisen suorempaakin reittiä päässyt... No, tulipahan nähtyä kauniita maalaismaisemia! :)

CN:n luona ohjelmassa oli - yllätys yllätys - kynsien lakkausta. Ystäväni sai lime-pinkit kynnet Konadoinnilla ja minulle sipaistiin valmiin lakkaukseni päälle mustavalkoiset glitterit kärkiin.

Alla oleva lakka on Lumenelta saamani "Aamun Valjetessa", lieköhän kevät- tai kesäkokoelmasta..? (Nimetön oli juuri katkennut...!) Kärjissä Maybellinen Chalk Dust (CN:n mukaan "maitomainen jelly-glitter, itse en olisi tiennyt miksi tuota hauskaa raetta olisi kutsunut... :)) Näyttää kuvassa sangen epämääräiseltä mutta olivat livenä tosi kivat. :)

Iltapäivällä menimme Kallavesi-risteilylle. Sää ei ollut mikään hempein.

Mutta tunnelmat sitäkin hempeämmät.... :)

Risteilyn jälkeen syömään. Osoitteena Kuopion klassinen muikkuravintola Sampo. Täällä en ole aiemmin käynyt.

Muikkumenun perusannokset ovat tietysti perunamuusilla, mutta edullisempi "pienemmän nälän" menu sisälsi annoksen jossa muikut tarjoiltiin pelkän tomaatin ja sitruunan kanssa. Kalaa oli hullua kyllä tässä halvemmassa annoksessa enemmän kuin muusiversioissa! :D

Hyvää oli, mutta........... nyt joudun toteamaan, että eivät ihan vetäneet vertoja Savonlinnan Seurahuoneen Muikkuterassin muikuille. Ne olivat rapeampia.

Hei älä puhu muikku suussa...! :)

Paikallinen "fisu-shotti" on jotain ihan muuta mihin on tottunut... Nimeä "Kännikala" kantava paukku ei mennyt ihan kokonaan mun kurkusta alas. :D

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja halusimme lähteä toriaamiaiselle. Keskustassa oli niin autiota että melkein odotti aavikkopensaan pyörivän vastaan ja jostain kuuluvan Clint Eastwood -länkkärin yksinäisen vihellyksen. Ovatko kaikki sunnuntait Kuopiossa tällaisia..?

Odotimme löytävämme torin täydeltä kahviloita, joissa kuopiolaiset nauttisivat kiireettömästi kahvejaan sunnuntaiaamupäivän auringossa.

Ei.

Torilla oli klo 11.00 auki tasan kaksi paikkaa - pikkuinen nakkikioski sekä Snacktori-niminen suurempi kioski. Snacktorilta sai sentään muutakin ruokaa kuin hodareita ja lihapiirakoita. Kuopiolaisia täältä ei löytynyt vaan kanssa-asiakkaamme koostuivat lähinnä turisteista. Santsikuppi kuului kahvikupin hintaan - "Pauligin mokkoo".

Mies otti tällaisen aamiaisen. Hämmentävän runsas salaatti taisi kustantaa alle viisi euroa.

Minun ei oikein tehnyt mieli salaattia, ja kun en tuota lihapiirakka/hampurilais/kebab-osastoakaan harrasta niin päätimme täyttää minun mahani kello 12 aukeavassa ravintola Rustikissa.

Rustik oli vierailumme aikana ollut avoinna vasta 9 päivää, eli se kuuluu kaupungin ihan uusimpiin ravintoloihin. Paikka sijaitsee todella viehättävissä tiloissa Kauppahallin alla. Täällä sijaitsi ennen Hallin kauppiaiden varastoja.

Ihastuimme miljööseen kovasti.

Tilasin menun ainoan kasvisannoksen, joka osoittautuikin varsin.....mielenkiintoiseksi.

Nimellä "Kasvispihvi" kulkeva annos on kaikesta päätellen suunniteltu vegaaneille, sillä kasvispihvi ei itse asiassa ole pihvi lainkaan, vaan viipale porkkanaa. Toinen pihvi oli viipale naurista. Ehdottomasti kyllä kauneimpia ruokia mitä matkalla söin, värikäs lautanen oli ilo silmälle.

Mutta tuo annoksen koostumus... Mitähän Masterchefissa todettaisiin, jos joku kokkikokelaista tarjoaisi jurylle porkkanapihviä ja keitettyjä porkkanoita porkkana-voikastikkeessa...? Annoksesta 80% oli tosiaan porkkanaa. En tiedä oliko ravintolalla mahdollisesti loppuneet muut kasvikset sinä päivänä kesken, kun menussa annoksen kerrotaan koostuvan "naurispihvistä, kauden kasviksista, suppilovahveroista ja porkkana-voikastikkeesta. Porkkanan ja yhden naurispalan lisäksi annoksen muut kasvikset olivat sipuli, kevätsipuli ja liekö tuo yrttisilppu persiljaa. Hyvinnnnn.... porkkanainen makuelämys, voin kertoa. :)

Sunnuntai-iltapäivä vietettiin Valkeisen lammella auringossa leppoisasti torkkuen ja kirjoja lukien. Valkeisen lampi ympäristöineen on kyllä Kuopion keskustan helmi-paikkoja, uskomattoman kaunis alue.

"Dawson's Creek" goes Savo...! I'll say!

Illan ruokailusta haluan vielä kertoa, että Kuopiossa on erittäin vaikea löytää sunnuntaisin auki olevia ruokaravintoloita. Amarillon ja Rosson lisäksi (kun Rustikissa ja Sampossa olimme jo käyneet) ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Wanha Satama. No, siellä söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista sienikeitoista - ja lautasellinen oli niin iso että vatsa tuntuu vieläkin olevan turvoksissa tuon mätön jälkeen..! :D

Ja näin oli Suomi-trippimme saatu päätökseen. Kivaa oli! :)

Sano muikku. 

...tuolla "Kännikalalla" piti sitten vielä leikkiä pihallakin... :p

Melkein jokaisella vähänkään trendejä seuraavalla kosmetiikkamerkillä on nykyään meikkipohjavaikoimassaan myös jauhemainen mineraalivaihtoehto. Jotenkin minulta oli jäänyt kokonaan huomaamatta, että myös Yves Rocherilla on sellainen. Tämä kuulostaa nyt ihan tätä juttua varten keksityltä selitykseltä, mutta tuote saavutti tietoisuuteni kesäkuun La Gacillyn matkalla, kun ihastelin matkaseuralaiseni Liisan hehkuvaa ihoa ja kysyin mikä meikkipohja hänellä oli käytössä. Vastaus oli, "meidän mineraalipuuteri". Ahaa..?

Liisa lupasi lähettää minulle tuotteen testiin, ja nyt olenkin käytellyt sitä kuukauden päivät.

Kerrotaan heti alkuun, että kyseessä ei ole 100-prosenttinen mineraalituote. 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista, kuitenkin. Näyttää siltä, että vain niillä pelkästään mineraaleihin erikoistuneilla firmoilla (kuten nyt vaikkapa Lily Lolo) on täysmineraalipohjia. Muut valmistajat tykkäävät sekoittaa omiin mineraalipohjiinsa muitakin aineita.

Katsotaanpa sitten YR:n mineraalipohjan rakennetta:

zinc stearate - steariinihapon suola, käytetään kosmetiikassa paakkuuntumisenestoaineena ja "liukastajana", vähentää puuterimaisen tuotteen kuivaa tuntua ja auttaa tuotetta levittymään iholle paremmin.

zinc oxide - sinkkioksidi, yksi yleisimmistä mineraalipohjien perusraaka-aineista, toimii UV-filtterinä ja tunnetaan erityisesti epäpuhtaan ihon hoitajana antibakteerisen ominaisuutensa ansiosta

lauroyl lysine - kookoksen rasvahaposta saatava aminohappojohdannainen, sitoo pohjan ainesosia yhteen ja tuo koostumukseen silkkistä tuntua. Mm. Everyday Minerals ja Bare Minerals käyttävät tätä ainesosaa pohjissaan.

talc - talkki (tämäkin lasketaan mineraaliksi mutta useimmat mineraalimerkit eivät sitä käytä pohjissaan), tuo tuotteeseen peittoa, imee iholta talia, toimii paakkuuntumisenestoaineena.

prunus amygdalus dulcis oil - manteliöljy, kosteuttaa ja ravitsee, vähentää jauhemaisen tuotteen kuivaa tuntua.

tocopherol - e-vitamiini, käytetään säilöntäaineena

mica - kiillemineraali, yksi mineraalipohjien perusraaka-aineista, tuo tuotteeseen peittoa ja hohtoa

rautaoksideja + titaanidioksidi - tuovat tuotteeseen värin ja peittoa

Mitä mieltä olen Yves Rocherin mineraalimeikkipohjasta?

* Yllättävän peittävää, vaikkakaan ei peittävimmästä päästä mineraalimeikkien maailmassa. Hitusen läpikuultavampaa kuin Lily Lolo, mutta ehdottomasti peittävämpää kuin The Body Shopin mineraalipohja.

* Jättää iholle selkeän hohteen, hyvin valoaheijastava koostumus. Aikalailla yhtä hohtava kuin Idun.

* Levittyy iholle kauniisti ja tasaisesti, ei tunnu kuivalta.

* Iho jää hyvin meikittömän ja luonnollisen näköiseksi, niinkuin mineraaleilla yleensäkin.

* Ihanteellinen normaalista kuivalle iholle. Hohde voi olla liikaa rasvoittuvalle ja suurihuokoiselle iholle  (hohde korostaa suuria huokosia). Sopii kuitenkin paikallisesti käytettynä highlighter-tuotteeksi myös rasvoittuvalle iholle, esimerkiksi mattaisen meikkipohjan päälle kevyesti poskipäille sipaistuna niin iho saa heleyttä.

* Oikein hyvä ja kauniin pinnan jättävä luonnollinen meikkipohja, mutta ei yhtä hoitava kuin 100-prosenttiset mineraalipohjat.

Olen tykännyt käyttää YR:n mineraalipohjaa yksinäänkin, mutta mieluiten sekoitan sitä Lily Loloon jotta saan hieman himmeämmän tuloksen. Näissä kuvissa YR:n pohja on yksinään.

Kesäsävyyni Lily Lolon In The Buffiin verrattuna YR:n testisävyni 200 Teint Clair on vaaleampi, mutta niin vain sekin sulautuu ihoon kuin "second skin" eikä näytä yhtään liian vaalealta päivettyneellä ihollani, niinkuin kuvista näkyy.

YR ja Lolo ovat hyvä tiimi, sillä välillä koen että Lolon pohja on hieman liian mattainen (joinain päivinä sitä vain haluaa kuultavamman ihon! :) ja silloin YR tuo siihen juuri sopivasti valoaheijastavuutta. Kesämeikkitutorialissani käytin YR:n mineraalia viimeistelypuuterina meikkivoiteen päällä, sekin toimii kun laittaa kevyesti.

En muuten oikein tiedä mikä tuon YR:n mineraalipohjan nimi oikeastaan on, purkissa lukee vain "100% Natural Origin Loose Powder Foundation" ja Rocherin nettisivuilla se on Couleurs Nature -sarjan alla. Siksi nimesin sen Couleurs Nature -mineraalipohjaksi. :)

Onko joku kokeillut Rocherin mineraalipuuteria? Hintaa tuotteella on 18,50€ ja pakkauskoko on 4 g (kilohinta kalliimpi kuin Lily Lolossa ja Flow'ssa mutta halvempi kuin The Body Shopissa ja Idunissa).