Meillä heräsi eilen illallisella herran kanssa kiivas keskustelu ruoka-annosten koosta, hinnoittelusta ja "reiluudesta". Ympärillä istuvat miettivät varmasti, mistä ihmeestä tuo outoa kieltä papattava pariskunta oikein alkoi noin antaumuksella väittelemään kesken ruokailun. :D
Asia koski ruoka-annosten kokoa, kun hinta on kaikille sama. Minä olen sitä mieltä, että jos illallismenu on tyyliä "3 ruokalajia 48 euroa" niin oli ne ruokalajit mitä tahansa, jokainen ruokailija saa suunnilleen saman verran ruokaa. Vähintään pääraaka-ainetta pitäisi minun mielestäni olla oletusarvoisesti saman verran kaikkien lautasella - tilasit sitten kalaa, lihaa tai kasvista. Right? Jokaisenhan on tarkoitus tulla kylläiseksi ruoasta.
Mies taas on sitä mieltä, ettei annoskokojen tarvitse tai kuulukaan olla millään lailla samalla linjalla. Kuulema fiksu ravintolakävijä ymmärtää jo menua lukiessaan, mitkä ruokalajit ovat toisia ruokaisampia tai kevyempiä, ja tekee päätöksensä sen perusteella. Jos sinulla siis on isompi nälkä, niin älä esimerkiksi tilaa vaaleaa kalaa. Whaaat?? Tämä ei nyt vain kertakaikkiaan uppoa minun logiikkaani!
Minä ymmärrän, että annoskoot saavat olla erilaisia kun kyseessä on "normaali" ruokalista jossa kaikki annokset on hinnoiteltu erikseen, ja josta usein löytyy kevyempien ruokien kategorioita kuten keittoja ja salaatteja. Jos tilaan 15 euron salaatin, niin en odota sen olevan yhtä täyttävä kuin 29 euron pihvi. Mutta jos menu on koostettu niin, että kaikki ruoat ovat samanhintaisia, niin miten ravintola voi perustella sen että eri valinnoilla voi saada puolet vähemmän raaka-ainetta?
Väittelyhalukkuuteni asiaan kumpusi odotetustikin siitä, että itselleni lankesi eilen illalla se osa, että tilaamani kahden ruokalajin päivällinen (hinta 30 puntaa) oli määrällisesti ainakin kaksi kertaa pienempi kuin herran tilaama. Olin valinnut alkuruoaksi vuohenjuustosalaatin ja pääruoaksi punakampelaa. Mies taas valitsi kananmaksapateeta ja rib eye -pihvin.
Kananmaksapatee oli koollisesti jopa 3-kertainen minun vaatimattomaan vuohenjuustopallukkaani verrattuna. Mies jaksoi hädin tuskin syödä pateetaan. Minun pääruokani kalaa oli varmasti alle 100 grammaa. Filee oli pienempi kuin edellisillan ravintolassa alkuruoaksi tilaamani savukala...! Miehen pihvi täytti puolet lautasesta. Siinä vaiheessa kun olin haarukoinut kalafileeni naamaan oli mies vasta pääsemässä pihvissään alkuun.
Sanonpahan rehellisesti, että tulin kiukkuiseksi. Jos me kummatkin maksamme ruoastamme saman summan, eikö minunkin kuuluisi sentään tulla ruoasta kylläiseksi? Annostemme koot olivat niin häkellyttävän erimittaiset että en vain päässyt asiasta yli. Miehen mielestä olin nolo ja valitukseni moukkamaista. "Kalasi on varmasti kalliimpaa kuin minun pihvini, ei sitä voi saada samalla hinnalla saman verran kuin pihviä", hän heitti. "Aijaa? No pateekin on sitten huomattavasti halvempaa kuin vuohenjuusto?" kontrasin. Siihen mies ei osannut enää viiltää takaisin.
Juuri sillä hetkellä tarjoilija sattui ilmestymään pöytämme viereen tiedustelemaan olihan kaikki hyvin. Koska ilmeestäni näki, että en todellakaan ollut tyytyväinen, en jaksanut alkaa feikkaamaan standardikohteliaisuuksia. (Ravintoloissa asiakkaan ja henkilökunnan välinen viestintä on usein kuin teatteria... kumpikin osapuoli sanoo ne odotetut mantrat ja ruokaa kiitellään vaikkei oltaisikaan tyytyväisiä.) Sanoin suoraan, että annokseni oli aika pieni. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja lupasi tuoda lisää kalaa. Vasta kakkosannoksen jälkeen tulin kylläiseksi.
Mies pyöritteli silmiään ja totesi, että en vain ymmärrä näitä asioita. Annokseni oli pieni koska satuin tilaamaan "sen sorttisen ruoan". Jaahas? Tässä ravintolassako - tai ravintoloissa yleensäkin ?? - lähdetään siitä, että kalansyöjillä on pienempi nälkä? Entäs kasvissyöjät? Kyllä ravintolassa on mielestäni tarkoitus tulla kylläiseksi. Pienet taideannosmaistelut fine dining -ravintoloissa ovat sitten asia erikseen, mutta jos tilaat ihan rehellisessä maalaisravintolassa kahden ruokalajin illallisen niin kyllä sillä pitää vatsan täyttyä.
Mitä te sanotte? Olenko minä mäntti moukka vai hermostuinko ihan syystäkin?
(Jos nyt jotakuta kiinnostaa, niin voin kuitata tähän alkuun viime yön postaukseen liittyen, että tämä päivä oli todellakin eilistä parempi ja erittäin onnistunut! :)
Taas yksi aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa tosi pitkään. Miesten tuoksut. Kuinka moni nainen tunnustaa tykkäävänsä miesten tuoksuista - siis jopa itsellään?
Minä olen aina pitänyt miesten tuoksuista. ("Aina" = siitä saakka kun n. 14-15-vuotiaana kunnolla kiinnostuin parfyymien maailmasta.) Ensimmäisiä miesten tuoksuja joihin hullaannuin oli Versacen Blue Jeans. Olin todella lähellä ostaa sen itselleni. Blue Jeans on sitruksinen, puinen tuoksu jossa on mausteinen sydän ja lämmin, makeahko pohja. Nyt 3-kymppisenä en tosin enää haista tuoksussa samaa vastustamattomuutta mitä teininä, mutta silti huvitan itseäni tasaisin väliajoin eri lentokenttien tax free -myymälöissä puntaroimalla josko vihdoinkin ostaisin pullon itselleni - silkasta nostalgiasta.
Klassinen naisten suosikki miesten puolella on Kenzon L'eau Par Kenzo Pour Homme. Siis muidenkin kuin minun. ;) Tämä sitruksinen, raikas vesituoksu on hyvinkin unisex, ja olen myynyt sitä pariinkin otteeseen myös naisasiakkaille. Tätä voisin hyvin käyttää itsekin. Pidän L'eau Par Kenzo Pour Hommesta jopa enemmän kuin naisten versiosta.
Viime aikojen suosikkituoksujani miesten osastolla ovat Givenchyn mausteinen, kahvilta ja tonka-pavuilta tuoksuva seksikäs Play For Him Intense (rakastan myös naisten versiota..!), YSL:n sensuelli, raikasta inkivääriä ja vesimäisiä sävyjä viettelevän puiseen pohjatuoksuun yhdistävä L'Homme Cologne Gingembre sekä ihan viimeisimpänä Diorin raikkaan makea, sofistikoitunut Homme Cologne (vuoden 2013 versio). Olin ensin haistavinani Homme Colognessa minttua, mutta sitä siitä ei virallisen kuvauksen mukaan löydy. Tuoksunuotit koostuvat bergamotista, greipin kukasta sekä myskistä. Ilokseni myös Mr. Karkkipäivä oli tahollaan ihastunut tuoksuun, ja ostanut sen itselleen. Välillä olen käynyt suihkuttelemassa sitä kylppärissä omaankin ranteeseen... :D
Play Intense sopii talveen ja on mausteisuudessaan ja ruokaisuudessaan jopa hyvin jouluinen. L'Homme Cologne Gingembre ja Homme Cologne taas ovat enemmän lämpimän vuodenajan tuoksuja.
(Myös ampiaiset näkyvät rakastavan Dior Homme Colognea.... Eräillä illalliskutsuilla kesäkuussa ampiaiset eivät jättäneet Homme Colognen -tuoksuista mister Karkkipäivää millään rauhaan, ja lopulta jopa pistivät häntä... Muut pöytäseurueen jäsenet jäivät täysin vaille amppareiden huomiota .)
Onko teillä jotain miestentuoksusuosikkeja joita voisitte itsekin kuvitella käyttävänne - tai käytätte jo?
Olen väsynyt.
Siis niin väsynyt.
Kuka sitä voi koskaan ennalta tietää liikenteestä? Ruuhkista? Että viattoman Lontoo-Bath -välin (185 km) taittamiseen voi mennä melkein kuusi tuntia?
Pahimmassa jumikohdassa etenimme 4 km tunnissa.
Sinne sitten meni Day 1.
No shit?
Saavuimme lopulta Bathiin klo 17.10. Menimme Roomalaiseen kylpylään, vietimme siellä kaksi tuntia ja siinä oli meidän Bath. Ihana, lämmin, aurinkoinen päivä kului hukkaan autossa. No, road trip'han tämän piti olla. Kello 20.45 saavuimme Painswickiin ja pääsimme lopultakin illalliselle. Edellisen kerran söin aamulla klo 9. Melkein nukahdin lautaselle.
Nyt hotellissa. Kun tulimme oli jo pilkkopimeää. Uskomaton väsymys ja harmitus. Ehkä huomenna parempi päivä?
