Kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. :)

Juttuvinkki: Indiedaysin etusivulla ilmestyi tänään mun kirjoittama juttu meikkisivellinten hoidosta ja puhdistuksesta. Minulta aina aika ajoin kysellään tuosta aiheesta, ja tänään tuollaisen jutun voi siis käydä lukemassa täältä. :) Te keitä kiinnostaa.

Asia 2: tämä saattaa kiinnostaa vielä harvempia kuin sivellinten pesu, mutta en malta olla jakamatta ilostustani mun ensimmäisistä kaalikääryleistä! ^_^

Olen tänä vuonna tehnyt keittiössä moniakin "ekoja", ja tällä viikolla tuli kaalikääryleiden vuoro. Kyllähän näin klassinen ruoka täytyy joskus kokeilla tehdä. :) Tosin en etsinyt mitään reseptiä käsiini eikä nämä rullat varmaan ole lähelläkään sitä klassista reseptiä (tiedän että normaalit kaalikääryleet valellaan ainakin siirapilla), mutta hyviä tuli päästä vetäistyllä ohjeellakin! :)

Tein kääryleet savoy- eli savoijinkaaliin, joka minusta on maukkaampaa kuin valkokaali. Ja onhan siinä nätimpi, "pitsinen" pinta! :)

Aloitin höyryttämällä kaalinlehdet. En tiedä kuuluisiko ne "oikeasti" keittää, mutta sama kai se lopulta on millä ne pehmentää.

Täyte valmistui quornista, sipulista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja chilistä. Pilkoin kasvikset ja kuullottelin öljyssä kunnes pehmenivät ja lisäsin sitten quorn-rouheen ja mausteet. Sambal Oelek -tahna kuuluu niihin käteviin "kädettömien" keittiöpelastuksiin joilla saa ruokaan makua helposti - vajaa teelusikallinen 400 g quorn-rouhesatsiin ja johan tulee mukavan pehmeä ja makeahko tulisuus. Sambal Oelekia käyttäessä ei välttämättä tarvitse chilipalkoa mukaan lainkaan.

Sidoin täytettä lorauttamalla joukkoon hitusen kermaa, unohtui tuosta ohjeesta. Tuorejuustokin olisi käynyt oikein hyvin, tai juustoraaste.

Lusikoin täytteen höyrytetyille kaalinlehdille ja taittelin rulliksi.

Sirottelin kääryleiden pinnalle parmesan-juustoa. Paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tulipa niistä söpöjä..! (Tässä siis vielä ennen uuniin menoa.)

Olen lapsellisen innoissani tällaisista jutuista. :) Kaalikääryleet kuuluu sarjassamme niihin ruokiin, joiden kuvittelin entisessä "lisää-vain-vesi -elämässäni" olevan niin vaikeita valmistaa että en kuunaan olisi kuvitellut niitä joskus tekeväni.

Ruoanlaitto on niin yksinkertaista kun siihen pääsee jyvälle että ihan naurattaa oma entinen kädetön itseni. Miten sitä ei osannut soveltaa yhtään mitään.... :)

Mä en lapsena itse asiassa edes tykännyt kaalikääryleistä. Niinkuin en juuri mistään liharuoista. (Siksi lopetinkin lihansyönnin 14-vuotiaana....)

Mutta nyt maistuu. :) Ei liha vaan kaalikääryleet, siis. Kääryleisiin voi laittaa vaikka mitä täytettä, miksipä sen tarvitsisi juuri lihaa tai lihankorviketta olla. Inspiroiduin yhdessä ravintolassa ihan hulluna punajuuri-vuohenjuustotäytteisistä kaalikääryleistä, niitä täytyy kokeilla seuraavaksi. :)

Tykkään syödä vähähiilihydraattisia proteiinipatukoita silloin tällöin treenin jälkeen tai välipalana, jos/kun ei ole mahdollisuutta syödä "oikeaa ruokaa". Nämä ovat uskomattoman kätevä eväs käsilaukussa ja treenikassissa pidettäväksi ja ovat pelastaneet minut monelta "pakko-saada-jotain-purtavaa" -tilanteelta.

Aiemmin suosikkini on ollut Atkins, mutta nyt se on jäänyt toisen patukan jalkoihin.

Quest. Jolle en ensi kokeilulla lämmennyt.

Kuten maaliskuisen patukkapostaukseni kommenteissa totesitte, olin onnistunut valitsemaan ensimmäiseksi Quest-maukseni yhden niistä kaikkein huonoimmista, Chocolate Brownien.

Nyt olen neljää uutta makua rikkaampi. Olen kokeillut Chocolate Peanut Butteria, Lemon Cream Pieta, Coconut Cashew'ta ja teidän suurinta suosikkianne (ainakin kommenttien perusteella, tein kommenttien pohjalta listan parhaista Quest-mauista :D) Double Chocolate Chunkia.

Näistä suosikkini on Chocolate Peanut Butter.

Se on juuri sitä mitä proteiinipatukalta haen, ja mitä Atkins ei ihan ole. Chocolate Peanut Butter ei maistu makeiselta. Niinkuin eivät muutkaan kokeilemani Quest-maut Double Chocoa lukuunottamatta, eikä sekään ole mikään valtavan makea. En halua että proteiinipatukkani maistuu karkilta - ja tässä Atkins häviää Questille 6-0. Atkins-patukoissa on (feikki)suklaakuorrute, mikä tekee niistä välittömästi suklaapatukkamaisen. En halua syödä välipalaksi tai treenin jälkeen makeista muistuttavaa tuotetta.

Quest ei ole sellainen. Missään Quest-patukassa ei ole kuorrutteita. Kiitos Quest!

Muut maistamani maut saavat tällaisen arvion:

Lemon Cream Pie - raikas, aivan erilainen kuin muut maut, mutta sitruunan maku on  synteettisen oloinen - vaikka pakkaus lupaa että käytetty aromiaine on "natural". En oikein tiedä millä lailla saadaan "natural lemon flavor", mutta tämä maistuu kuitenkin keinotekoiselta. Mukavaa vaihtelua muille, täyteläisemmille mauille.

Coconut Cashew - hyvä, mutta hitusen liian persoonaton ja kookoksinen makuuni. Tykkään kookoksesta, mutta tämän patukan kokonaisuus on jotenkin "lälly" - olisi vaatinut jonkun vaikka suolaisen elementin taittamaan cashewin, manteleiden ja kookoksen muodostamaa superpehmeää kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein hyvä maku.

Double Chocolate Chunk - maukas ja suklainen, mutta ei liian makea. Toimii suklaan himon tyydyttäjänä, mutta ei maistu samalla tapaa imelältä kuin vaikkapa Atkinsin suklaapatukan korvikkeet.

Double Chocolate Chunkissakaan ei ole kuorrutusta.

Kaikkien Quest-patukoiden koostumus on tahmean pehmeää massaa, aivan erilainen kuin jämäköiden Atkinsien. Questit kuitenkin kuivuvat todella nopeasti kun suojakääreen on avannut ja muuttuvat koviksi ja sitkeiksi. (Minä syön harvoin proteiinipatukkaa kerralla kokonaan, ja sitten unohdan jäljelle jääneen puolikkaan ja niitä löytyy kovettuneina kassin pohjalta.) Tällöin ei auta kuin heittää patukka mikroon. Olen nyt siis kokeillut myös mikrotusta, niinkuin neuvoitte, ja esimerkiksi karsea Chocolate Brownie muuttui mikrossa ihan eri tuotteeksi - kuin oikeaksi brownie-kakunpalaksi...! Taikuutta..! :)

Kesä helteineen oli Questeille kovaa aikaa. Löysin keittiön kaapissa säilyttämästäni patukkapurkista kesän jäljiltä ihan muodottomiksi sulaneita Questeja. Atkinseille ei ollut tapahtunut mitään.

Tällä hetkellä syön Atkinseja enää hyvin harvoin, oikeastaan vain silloin kun tulee harvinainen makean mieliteko. Esimerkiksi tämä Caramel Chocolate Nut Roll on ihan törkeän herkullinen Snickers-kohtaa-Lion-patukan -viritelmä. Maistuu ihan järkyttävän imelältä kun olen tottunut pois karkista, ja yhden patukan syötyä on ihan kunnon "namiähky". Mutta sillekin tunteelle on näköjään edelleen välillä "tilausta"...! ^_^

En kuitenkaan ylistä näitä karkin korvikkeita, vaikka ne mahdollistavat makean himon tyydytyksen ilman sokeria ja (maito)suklaata. Nämä ovat kaukana oikeasta ravinnosta ja ovat tavallaan yhtä kaukana terveellisestä kuin sokerikarkit ja suklaapatukat. Mikä näyttää suklaalta on suklaan näköiseksi ja makuiseksi tehtyä keinotekoista massaa.

Maun lisäksi juuri tämä keinotekoisuus on saanut minut vetäytymään Atkinsista ja siirtymään Questin leiriin.

Questit ovat sisällöltään ihan eri kamaa kuin Atkinsit. Näitä voisi raaka-aineidensa puolesta jo melkein kutsua terveysruoaksi. Keinotekoisten täyteaineiden sijaan Questien resepti koostuu proteiinisekoituksesta ja kasvipohjaisesta kuidusta sekä  pähkinöistä, pähkinävoista, manteleista, kookoksesta, kuivatuista marjoista tai hedelmistä ja aidosta kaakaosta.

Makeutusaineina käytetään pääsääntöisesti luonnollisia makeuttajia (Lo Han Guo, stevia ja erytritoli), joihinkin patukoihin on lisätty myös sukraloosia. Se onkin käsittääkseni ainoa QuestBareissa käytetty keinotekoinen ainesosa, enkä ymmärrä miten sen läsnäoloa vielä perustellaan niissä patukoissa joissa sitä on..? Itselleni se ei kuitenkaan ole mikään kynnyskysymys koska nautin muutenkin jonkun verran keinotekoisia makeutusaineita esimerkiksi limpparin muodossa.

Tein tähän loppuun ihan viihteen kannalta "inci"-vertailun Atkinsin ja Questin maapähkinävoipatukoista. Kumpaa tekisi mieli syödä "reseptin" perusteella...? :) Atkins-patukassa on vaatimattomat 48 ainesosaa - kuinkahan moni niistä on ravitsemuksellisesti tarpeellinen..?

Quest'han on vähän niinkuin luonnonkosmetiikkaa, Atkins "normikosmetiikkaa" :D

(Atkinsin ainesosaluettelossa on listattu patukan eri kerrokset ja osat sisältöineen erikseen, siksi sama ainesosa mainitaan useamman kerran.)

Vein tänään töihin "perjantaipullan".

Työkavereille suklaiset ja omena-rahkaiset vehnä-sokeriversiot, minulle vadelmaiset vhh-versiot vaniljasydämellä.

....en ole muuten leiponut vehnäjauholla kolmeen vuoteen... Kävin ihan varta vasten jauho-sokeriostoksilla - ja lahjoitin jäljelle jääneet jauhot ja sokerin kollegalle ^_^

Tein huomion, että vehnäversiot kohosivat ja levisivät paljon enemmän kuin rasvaisiin, raskaampiin jauhoihin leivotut vhh-"pullat". Päälle päin ei varmaan kukaan silti huomaa mitään eroa - ei välttämättä maussakaan ;)

Perusreseptini vhh-muffareihin on yläpuolella. Täytteeksi voi toki laittaa mitä vain :) Taikinasta tulee noin 8-10 muffinia, riippuen miten paljon jättää tilaa täytteelle ja minkä kokoisia vuokia käyttää.

Vatkaa/sekoita yhteen pehmennyt voi ja erytritoli (tai mitä makeutusta nyt käytätkään, suhteuta määrä makeutuksen laatuun). Vatkaa joukkoon kananmunat. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne munaseokseen. Vaniljasydän: sekoita ainekset yhteen (mä laitan vanilja-aromia aina silmämääräisesti pienen hulauksen pullosta, ehkä vajaa teelusikallinen) ja lusikoi muffinin keskelle kuoppaan. Lisää päälle marjoja, suklaata tai mitä nyt mieleen tulee. :) Tai nauti pelkällä vaniljasydämellä. Minä laitoin vadelmia ja kaakaonibsejä.

Paista muffareita uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Namia perjantaita!

Urakka on saatu päätökseen. Toivottavasti tästä on jollekin iloa, hyötyä tai jopa inspiraatiota. :)

Karkkipäivän kaikki ruokapostaukset ja reseptit on nyt järjestetty omalle alasivulleen. Ne on lajiteltu omiin osioihinsa ruokatyypeittäin niin, että  suolaiset pääruoat, jälkkärit, leivonnaiset, snacksit jne ovat selkeästi omina reseptiluetteloinaan. Myös ravintolavinkit ja -elämykset on listattu paikkakunnittain ja maittain.

Sivu löytyy tuolta yläpalkista bannerin alapuolelta, tai sinne voi klikautua suoraan tästä.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ruokapostaukset kuuluvat Karkkipäivän suosituimpiin postauksiin. En tiedä pitäisikö tässä alkaa alanvaihdosta harkitsemaan kun ruokaohjeet kiinnostavat lukijoita useimpia meikkipostauksiani enemmän. :D

Enpähän olisi tätä kieli poskessa väännettyä, Karkkipäivän ihka ensimmäistä ruoka-aiheista postausta kirjoittaessani ikinä arvannut, että ruoasta tulee jonain päivänä merkittävä osa blogin sisältöä. Tuo postaus lokakuulta 2009 on kyllä aika viihteellistä luettavaa kun vertaa tämän päivän juttuihin. :) Kyllä ihminen voikin sitten muuttua..! ^_^

Barilla + Sanni = forever? Onnemme ei ollut ikuista.... :)

.

P.S. Karkkipäivä ei kuitenkaan ole matkalla ruokablogiksi. Muistakin asioista höpötys kiinnostaa ihan liikaa ;)

Olen tänä kesänä syönyt vähän vapaammin (ja syönyt paljon..!), ja se näkyy vaa'alla ja tuntuu vyötäröllä. Siitä ilosta jaan pari siskoni reseptiä, jotka sijoittuvat vhh-asteikolla kategoriaan "hyvä-karppaus". Näissä on esimerkiksi kaurahiutaleiden ja papupastan muodossa enemmän hiilihydraatteja kuin aineenvaihdunnan säätelyyn tähtäävässä, tiukemman hiilarimäärän karppauksessa (aargh, inhoan edelleen tuota sanaa), mutta ne ovat hyviä, hitaita hiilihydraatteja.

Siskoni tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa! Oletteko huomanneet, että joillain ihmisillä on vain se jokin "tatsi" sormissaan, mitä tahansa he heittävät pannuun, on tuloksena mystisen maukasta, "Mitä sä olet tähän laittanut?" -kommentteja kirvoittavaa ruokaa. Jos itse toistat saman reseptin (vaikkei näillä taitajilla yleensä mitään täsmällisiä reseptejä tietysti ole...), saat lautaselle usein vain kalpean version alkuperäisestä ruoasta. Kummatkin siskoni ovat tällaisia luonnostaan lahjakkaita keittiövelhoja, on aina ihan mahtavaa päästä heidän ruokapöytäänsä. :)

Minä olen sen verran hiilihydraattiherkkä, että korkeamman hiilarimäärän nauttiminen, vaikka hitaidenkin, vaikuttaa nopeasti olotilaani ja johtaa näläntunteiden voimistumiseen ja napostelun himon palaamiseen.  Olen hyvällä mielellä kesän aikana nauttinut tällaisia herkutteluun rohkaisevia ruokia, mutta koska en halua enempää herätellä hiilarihimojani (nuo teeleivät.... aika paha tiketti takaisin leipäriippuvuuteen! :p), olen tällä viikolla siirtynyt "katkaisumoodiin" ja vedän pienen induktiovaiheen. Atkinsin induktio on vhh-ruokavalion starttauksen lisäksi, lyhennettynä  vaikka vain viikonkin mittaiseksi, kätevä tapa katkaista herkuttelukierteeltä siivet.

Mutta tänään muistellaan vielä kesän ihania "hyvä-karppaus"-herkkuja. :)

Ohjeesta riittää n. neljälle hengelle.

Pilko kasvikset. (Kasvisten määrä? Suhteuta tomaattimurskan määrään ja päätä itse miten löysää tai tuhtia kastikkeesta haluat.) Freesaa sipuli ja valkosipuli ja heitä joukkoon kukkakaalit, chilit ja tomaatit (kukkakaaleja voi hieman esihöyryttää niin eivät jää niin al-denteiksi ;) - tai käyttää esikeitettyä pakastekukkakaalia). Kun kasvikset ovat vähän pehmenneet, lisää quorn - tai soijarouhe (pakasteista löytyvä Anamman soija"jauheliha" on minusta parasta). Lisää lopuksi tomaattimurska ja kerma ja anna muhia. Mitä pitempään muhitat, sitä enemmän maut tiivistyvät. Mausta suolalla ja pippurilla.

Papupasta on loistava, ravinnerikas vaihtoehto vehnäpastalle. Papupastasta melkein puolet on proteiinia...! Hiilariakin on maltillisesti viljaan verrattuna, pavusta riippuen 16-20% (papupastaa on kolmea eri versiota).

Anoppi-Karkkipäivä leipoo legendaarista, pehmeää, runsas-voista vehnänäkkäriä (ei mitään tekemistä paremmin näkkärinä tunnetun kovan näkkileivän kanssa), johon kuka tahansa vehnäisen ystävä koukkuuntuu alta aikayksikön. Minäkään en ollut poikkeus, ja monta vuotta ehdinkin tuota taivaallista vehnäleipää mussuttaa silmät onnesta viiruina anoppilavierailuilla.

Kunnes kolme vuotta sitten tuli loppu.

Myös siskoni on maistanut anopin näkkäriä. Nyt hän oli puoli-vahingossa keksinyt reseptin, jonka tuloksena uunista putkahti hämmästyttävän paljon maultaan tuota vehnänäkkäriä muistuttavia leipäsiä. Kun maistoin näitä siskoni luona ihan kiljaisin riemusta. Valitettavasti ahmimisreaktiota ei voinut estää. :D Nämä ovat koostumukseltaan rapeampia kuin anopin näkkärit, mutta elämyksellisesti niin lähellä tuota vehnäihanuutta kuin vain vehnättömin keinoin voi tulla..!

Sekoita kaikki aineet keskenään, levitä pellille ohuehkoksi levyksi ja paista uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia. Leikkaa viipaleiksi.

Savolainen perinneruoka mustikkakukko on ehkä parhaita jälkiruokia maan päällä. Ainakin minun mielestäni. :) Aito kukko tehdään ruiskuoreen, mutta vhh-versiossa rukiisen maun saa taiottua sokerijuurikashiutaleilla (kauppanimi Fibrex).

Sekoita pohjan jauhoainekset yhteen ja puristele joukkoon pehmennyt voi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen niin kannen muotoilu on helpompaa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele noin 2/3 taikinasta pyöreän vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa n. 10 minuuttia. Sekoita mustikat ja makeutus ja kaada marjat vuokaan. (Perinteisessä reseptissä täytteeseen tulee vielä n. ruokalusikallinen perunajauhoja.) Laita loppu, kylmässä jähmettynyt taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli pieneksi levyksi. Aseta levy kukon kanneksi. Tai jos et jaksa kaulia, taputtele taikinasta pieniä lämpäreitä jotka asetat täytteen päälle kunnes täyte on peittynyt. Paista vielä n. 10-15 minuuttia kunnes kansi on ruskistunut.

Mustikkakukko tarjotaan kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaisin vhh-jäätelö syntyy sekoittamalla kermavaahtoa ja keltuaisia sekä haluttua makeutusta, mutta koska siskoni yrittää parhaillaan välttää eläinrasvoja, hän teki jäätelön kookoskermaan. Kokeellisena keittiöttärenä hän sujautti sekaan myös soijatuorejuustoa..! Toimi!

Vegaaninen kookosjogurttijäätelö

1 tölkki kookoskermaa

pari desiä soijajogurttia

100 g Tofutti-tuorejuustoa

1 tanko Bourbon-vaniljaa

pari rkl makeutusta

Sekoita aineet ja pakasta. (Kai tämän voi tehdä myös jäätelökoneessa jos sellaisen omistaa..?) Sekoittele jäätelöä noin puolen tunnin välein niin koostumuksesta tulee jäätelömäinen. Jätski on valmista noin parin tunnin kuluttua, halutusta kiinteysasteesta riippuen.

*

Muun muassa tällaisia eväitä on tullut tänä kesänä nautiskeltua. Olen syönyt myös paljon bataattia ja jonkun verran palkokasveja ja hedelmiä. Ja mahtuihan kesään myös se Épernayssa nautittu suklaajäätelöstä, keksistä ja tuulihatuista kasattu kunnon sokerijälkkäri. :)

Miten hyvä-karppaus ja "tavallinen" karppaus eroavat käytännössä toisistaan? Hyvä-karppaaja ei pyri ruokailemaan tietyn hiilihydraattirajan puitteissa, vaan koostaa ravintonsa niin, että valitsee hitaampia hiilihydraatteja nopeiden sijaan. Hän suosii esimerkiksi bataattia perunan sijaan ja täysjyväviljaa ja -riisiä valkaistujen sijaan. Karkit ja muut sokeriset herkut hyvä-karppaaja vaihtaa hedelmiin, pähkinöihin ja vaikka raakasuklaaseen. "Perus-karppaaja" taas välttää kaikkea viljaa ja syö esimerkiksi hedelmiä, palkokasveja ja bataattia vain harvoin. Sokeri ei luonnollisestikaan kuulu kumpaankaan ruokavalioon.

Minun oli alunperin tarkoitus siirtyä ruokavaliomuutoksellani hyvä-karppaajaksi. Huomasin kuitenkin, että hiilihydraattien sietokykyni on sellainen, etten hyvä-karppauksella saavuta samoja etuja kuin hiilaritietoisemmalla linjalla. Etuihin kuuluvat kevyt ja tasapainoinen olo sekä makean- ja yleisen herkuttelun himon poissaolo. Minulle sopiva päivittäinen hiilihydraattimäärä on noin 40-50 grammaa. Jos syön pidempään tuon määrän yli, voimakkaat napostelunhimot ja tiheät näläntunteet palaavat.

Nyt siis induktio-interventio ja uusin voimin kohti Kreikan piiras-houkutuksia elokuun lopussa! :)

En ollut eilen ainoastaan passikuvassa.

Tuli myös käytyä nosturin nokassa syömässä vähän lounasta :)

Elämyslahjat.fi tarjosi minulle kesän alussa yhteistyömahdollisuutta elämyslahjojen testaajana. "ElämysBloggaajana" minulla on mahdollisuus silloin tällöin päästä kokeilemaan erilaisia Elämyslahjat.fi'n välittämiä elämyksiä.

Tarjous kuulosti oikein hauskalta ja juuri minulta. :) Itse olen jo vuosia suosinut elämyksellisiä lahjoja materialististen sijaan ja minun joulupaketeistani löytääkin juttuja kuten lahjakortteja Kauppahallin lounaalle ja teatteriin, itsetehtyä näkkäriä tai vaikkapa itsekirjoitetun kirjasen. :)

Eilen koitti ensimmäinen Elämys.

Pääsin nauttimaan huippukokin loihtiman lounaan ystäväni Suvin kanssa Tampereen Keskustorilla 50 metrin korkeudessa.

Osa teistä on varmasti jo kuullutkin Dinner In The Sky -konseptista, joka taisi vierailla Suomessa ensimmäistä kertaa parisen vuotta sitten. Illallisen lisäksi yläilmoissa on mahdollista nauttia myös aamiaista, lounasta, cocktaileja ja kuohuvaa. Tänä kesänä Dinner In The Sky -tiimi on vieraillut Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä taivasravintolasta voi vielä nauttia elokuun 5.-10. päivä.

Tapahtumasta vastaa virolainen järjestäjä, ja osa henkilökunnasta on Virosta, osa suomalaisia. Taivasravintolan rakenteet on valmistettu Belgiassa.

Osallistujat istuvat taivasvisiitin ajan tiukasti turvavöissä ja kokki ja muu henkilökunta ovat kiinni valjaissa.

Vaikka olin koko kesän ollut tosi innoissani mahdollisuudesta päästä nauttimaan Michelin-tason ateriasta yläilmoissa, huomasin pienten paniikin poikasten alkavan lepatella vatsanpohjassa lähestyessämme vekotinta. Eihän siinä ole edes lattiaa...! Jalkojen välistä  näkyisi pudotus maahan..! Yritin naureskella pois hermostuneisuuttani mutta turvavyön kiristyessä kylmä hiki alkoi iskeä pintaan. Chamonixin köysiratahissit olivat vielä tuoreessa muistissa..!

Noo, tässä istutaan nyt seuraavat 40 minuuttia. :)

Suvilla oli huomattavasti rennompi ote.

"Hehh, koskahan se viinitarjoilu alkaa...?"

Kohta mennään...

Hii-jop.

Taivasraflan nytkähtäessä liikkeelle henkilökunta kertasi turvallisuussääntöjä (esim. ei missään nimessä tupakointia) ja meille kerrottiin, että jos kenellekään tulisi huono olo ja haluaa alas, niin ei kuin pyytämään.

[vimeo 102393989 w=700 h=393]

Suvi: "Hei, miten sä oikeesti lähdit tällaiseen, eikös sulla ole sitä lentopelkoakin...?"

Sanni: "Joo on mutta ei puhuta siitä nyt...!"

Sydän hakkasi ja samaan aikaan oli aivan mahtava ja tosi jännittynyt olo. Keskitin katseeni horisonttiin ja ympäröiviin maisemiin.

Yrittäen välttää katsomista alaspäin....

...koska jalkojen alla näytti tältä.

Ei muuta kuin Bon appetit! :)

Laatikkoa laatikkoa.... ;)

Lounaan meille loihti Helsingin Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.

Alkuruoaksi oli päärynää ja purjoa, jos ihan oikein muistan, sillä olin sen verran jännittynyt etten tajunnut a) painaa ruoka-aineita mieleen tai b) edes kuvata ensimmäistä annosta. ^_^

Oli vekkulia katsella, kuinka Sasu ja tiimi työskentelivät leppoisasti valjaissaan. Täällä sitä vain kokataan kaupungin yllä....

Pääruokaa ei tuotu taivaalle valmiina vaan se kokattiin siinä edessämme. Alkuruoka oli lautasilla kuvun alla tullessamme, ja jälkiruoka noudettiin välilaskulla alhaalta.

Pääruoaksi oli kuhaa.

Suvilla oli lisukkeena perunapyreetä, minulla joku juures. Maun puolesta veikkaisin maa-artisokkaa, mutta toisaalta kasvis ei näyttänyt ihan artisokalta... Pahoitteluni, Sasu, jos satut lukemaan tätä, olen kyllä vähän nolo kun en muista mitä annoksista kerrottiin... ^_^ On tässä meillä ruokaharrastaja. :D Mutta hei, tilanne oli aika tavallisesta poikkeava! ^_^

Ruoka oli hyvää, mutta tuuli hieman hankaloitti sen syömistä. Pari sientä lensi haarukasta matkalla suuhun. :)

Jotkut huimapäät hyödynsivät tuolin taaksepäinnojautuvuuskulmaa... Minulle liian hoo-ceetä! :)

Jälkkäriii! Minulla tuoreita marjoja.

Suvilla jäätelöä.

Sitten oli aika tulla alas.

...ja olihan se ihan huippukokemus, vaikka tosiaankin jännitti!

Poistuimme ravintolasta ihan vahvoin nilkoin ja kiitimme vielä Sasu Laukkosta.

Whoa, kaikkea sitä tulee elämässä koettua! :)

Jos huipputason ruokaelämys tai lasillinen kuohuvaa Helsingin kattojen yllä kiinnostaa, tsekkaa Dinner In The Sky'n ensi viikon tapahtuma-aikataulut täältä.

Mun miestä jäi selvästi vähän kutkuttelemaan kun ei päässyt mukaan, eli ensi kesänä kenties yläilmoihin yhdessä! :)

Näistä vinkeistä kaksi on pitänyt jakaa jo monesti aiemminkin, ja yksi on viimeisimmän eli Pearl Jam -reissun löytö.

1. Viinin, hyvän ruoan ja rennon tunnelman ystävälle:

19 Glas Bar & Matsal. Gamla Stan, Stora Nygatan 19.

Kuva Nelso.se (oma kamerani oli jäänyt hotellille)

Mr. Karkkipäivä löysi tämän kivan paikan niinkin perinteisesti kuin lyömällä Googleen 'best wine bar in Stockholm'. Yleensä tuollaisten hakujen kanssa ei ole mainittavasti käytännön onnea, kun valtaosa hakutuloksista on jotain mainoksia. Nyt kuitenkin tärppäsi.

Pikkuisessa 19 Glas Bar'issa on vain 19 asiakaspaikkaa ja se tunnetaan loistavasta viinivalikoimastaan. Paikka on suosittu, ja sinne kannattaa tehdä varaus etenkin jos on menossa lounas- tai illallisaikaan. Meillä kävi tuuri ja mahduimme salin perälle keskellä vilkkainta lounasaikaa.

Kuva iCity.se

Kahden ruokalajin lounasmenu vaihtuu viikottain ja maksaa vain 129 kruunua eli alle 14 euroa! Emme odottaneet tällaista hintaa Vanhan Kaupungin keskellä sijaitsevassa trendikkäässä paikassa. Pääruoan saa valita kolmesta vaihtoehdosta (joista yksi aina vege), alkuruoka on kaikille sama.

Annokset olivat runsaat ja kauniisti asetellut, raaka-aineet laadukkaat ja masut tulivat täyteen. Hinta-laatusuhde vähintäänkin kohdallaan..! (Verrokkina, edellisen kerran maksoin Gamla Stanissa nauttimastani kahden ruokalajin lounaasta viinilasillisella runsaat 50 euroa.... Tämä huomattavasti persoonattomammassa perusmestassa Västerlånggatanilla).

Netissä: 19 Glas Bar & Matsal (aika ankea kotisivu kyllä....)

* * *

2. Kaikenlaisen sisustus- ja säilytyssälän ystävälle:

Muji. Åhlens-tavaratalon -1 -kerroksessa (siis katutasosta yksi kerros alas).

Mujista olen vinkkaillut blogissa jo aiemminkin, täällä kun on ihastuttavan monipuolinen valikoima kosmetiikan säilytykseen sopivia pleksibokseja ja laatikostoja. Törmäsin Mujiin ensimmäisen kerran Italiassa Bolognassa syksyllä 2012, ja olen sen jälkeen ollut liikkeen suuri fani. Suomessa Mujia ei ole, vaan lähin liike löytyy Tukholmasta.

En tiedä miten olen aiemmin onnistunut missaamaan Mujin mittavan matkaputeli-valikoiman, mutta kesäkuun alun vierailulla juutuin varmaan puoleksi tunniksi hipelöimään kaikkia eri kokoisia ja mallisia matkapakkauksia.

Ostin "Ota 3, maksa 2" -tarjouksesta lopulta yhden pumppuvaahtopullon ja kaksi 50 millin tuubia. Etenkin nuo tuubit olivat niin mahtava löytö! Tuubi-mallisiin matkapakkauksiin en ole vielä Suomessa törmännyt, ja ne ovat mitä parhaita vartalovoiteille tai suihkugeeleille. Kovemmista pullo-mallisista pakkauksista niitä on niin hankala puristaa ulos.

Pakkausten hinnat vaihtelevat 30 kruunun kummallakin puolella, suurempi tuubikoko esimerkiksi taisi olla 25 kruunua.

Valikoimassa on todellakin ihan kaikenmallisia purkkeja, pulloja, rasioita, suihkepulloja, pumppupulloja, spaatteleita, pipettejä sun muita, mitä vain keksiä saattaa. Kannattaa todellakin käydä tsekkaamassa tämä paikka! :) Ne pleksiboksitkin on mainioita!

* * *

3. Edullisen ja laadukkaan take away -ruoan ystävälle:

Hemköp City Food Court. Åhlénsin tavaratalon -2 -kerros (eli kerros Muji-kerroksesta alaspäin)

Hemköpin salaattibuffet on ihan legendaarinen. Haen täältä ruoan joka ikinen kerta kun olen Tukholmassa, usein parikin kertaa päivässä. Saattaa näyttää himpun tylsältä kun joku vinkkaa ruokakaupan salaattibaarista, mutta kuvat eivät tee oikeutta tämän "markettibuffetin" mahtavuudelle. Missään en ole törmännyt yhtä laadukkaaseen take away -ruokabuffaan ruokakaupan yhteydessä, edes monissa ravintoloissa ei ole yhtä monipuolista, tuoretta ja hyvännäköistä valikoimaa.

Salaattibuffetissa on sellaiset vaatimattomat 40 eri ainesta.. On juustoja (kolmea-neljää erilaista!), keitettyä kananmunaa, lämminsavulohta, katkarapua, jättiravun pyrstöjä, marinoituja latva-artisokkia, kvinoaa, kuskusia, erilaisia tomaatteja (salsaa, kirsikkatomaattia, viipaloitua tomaattia, tomaatti-mozzarella-salaattia), avokadoa (en tajua miten he saavat kuutiot pysymään täysin vihreänä..!), omenaa, melonia, kaikenvärisiä paprikoita, porkkanaa, erilaisia pastasalaatteja, papuja, oliiveja, siemeniä, keitettyä ja tuoretta parsakaalia, maissia, herneitä, krutonkeja.... Ja tietty useita lihajuttujakin (ei jää mieleen kun en niitä syö :D). Nojoo, pointti varmaan selvisi. On mistä valita! :) Kaikki aineet ovat todella tuoreita ja raikkaan näköisiä ja laareja täytetään jatkuvasti päivän aikana.

Hinta on 12,90 kruunua eli noin 1,40€ / 100 g...!! Ei todellakaan hinnalla pilattu! Salaatinkastikkeen voi ostaa erikseen pienessä rasiassa, niitä on erilaisia ja purkki maksaa 5 kruunua.

Ostan täältä monesti aamiaiseksi pari keitettyä kananmunaa ja vähän tomaattia ja juustoa kylkeen, tai sitten lounassalaatin (lounasaikaan salaattibaariin on ihan jonoakin...) tai eväsrasian laivaan. Mun perussalaatti, jota yleensä en edes jaksa syödä kokonaan (täytän rasian ihan äärimmilleen vihreällä salaatilla, tomaatilla, juustolla, artisokalla, lohella ja katkaravulla), maksaa jotain 8 euroa. Talk about value for money..!

Lämminruokabuffet'kin näyttää todella hyvältä, mutta siellä on vähemmän vaihtoehtoja lihaa syömättömälle vhh-ruokailijalle.

* * Postaus on ajastettu, olen tällä viikolla vaeltamassa Kevolla. * *

Appelsiini ja kananmuna? Voiko nämä kaksi yhdistää?

Kyllä, ja vieläpä oikein hyvänmakuisella lopputulemalla. :)

Appelsiinimunakokkeli

3 kananmunaa

0,5 dl kermaa

1/2 appelsiinin mehu

Purista appelsiinista mehu ja sekoita aineet yhteen. Lisää halutessasi ruoho- tai kevätsipulia. Lämmitä pannu miedolla lämmöllä (munakokkelipannu ei saa olla liian kuuma jotta kokkeliin ei tule paistopintaa ja se säilyy mehevänä) ja sulata 1 rkl voita. Kaada seos pannulle ja sekoittele koko ajan puuhaarukalla kunnes seos alkaa hyytyä. Ota pannu pois levyltä kun seos on sopivan sakeaa. Kokkelin kuuluu jäädä kosteaksi ja mehukkaaksi.

Tarjoile viipaloidun avokadon kanssa.

Resepti on Ulrika Davidssonin LCHF På Mitt Sätt -kirjasta. Appelsiinilla maustettu munakokkeli kuulosti niin omituiselta makuyhdistelmältä että sitähän oli pakko kokeilla, ja kappas, sehän toimii! Vastapuristettu appelsiinimehu tuo kermaiseen kokkeliin miellyttävän hienovaraisen makuvivahteen joka yllättää. On tullut valmistettua jo useamman kerran. Myös mozzarella sopii sekaan ihan törkeän hyvin! :) (Ei kannata laittaa liikaa mehua, ruoasta ei ole tarkoitus tulla makeaa.)

Kuva Kostdoktorn.se

Luen paljon ruoanlaittokirjoja, ja ruotsalaisen Ulrika Davidssonin kirja löytyi viimeisimmällä kirjastoreissulla. Ruotsissa vhh- eli LCHF-keittokirjoja julkaistaan todella runsaasti.

Davidssonin kirjassa on ihastuttavia kuvia ja olen löytänyt sieltä monia inspiroivia reseptejä, mutta pikku-pedantti minussa nosti jälleen päätään... (Ja näköjään kirja oli ilmestyessään saanut Ruotsissakin kritiikkiä samasta asiasta.)

(Seuraava ei liity enää otsikkoon, mutta saanko vaikka ihan viihteen kannalta inistä asiasta pikkuisen... :D)

Kirjassa nimittäin viljellään ahkerasti ja ilmeisen väljällä käsityksellä ilmaisua "ilman hiilihydraatteja" tai "lähes täysin hiilihydraatiton". Davidsson on ammatiltaan ravitsemusneuvoja, mikä panee lukijan vähän ihmettelemään hänen ammattitaitoaan ja tietämystään ruoka-aineiden ravintoarvoista. Minusta tällaiset "ilman hiilihydraatteja" -ilmaisut ovat varomattomia siksikin, että juuri sen kaltainen vhh-ruokavalion "markkinointi" saa monen asiaa paremmin tuntemattoman vetämään sen väärän johtopäätöksen, että ruokavalion tarkoituksena ja tavoitteena on jättää kaikki hiilihydraatit pois ja suosia täysin hiilihydraatittomia ruoka-aineita. Sehän ei pidä paikkaansa, ja juuri tätä väärinkäsitystä vastaan moni vhh-ruokailija joutuu puolustautumaan.

Soo-soo Ulrika.

Ulrikan vohvelit "ilman hiilihydraatteja". Pelkästään manteli tuo reseptiin 26 g hiilihydraattia. Munan, maidon ja kerman kanssa koko taikinan hiilihydraattimäärä on 32,6 g. Sen kun jakaa viidelle vohvelille niin hiilareita näissä "hiilihydraatittomissa vohveleissa" on 6,5 g per plätty.

Ihan perus-vhh-ohje, mutta miksi väittää lettuja hiilarittomiksi?

Ulrikan marjaleivos "ilman hiilihydraatteja". Pohjassa hiilareita on mantelin, pekaanipähkinöiden, hunajan ja munan muodossa 42,5 g. Täytteen hh-pitoisuus on vähintään 15 g, fysaliksen hiilareita en tiedä mutta hedelmissä luonnollisestikin on hiilihydraatteja.

Yhdelle hiilarittomalle leivokselle tulee hiilaria sellaiset vähintään 12 grammaa. :)

Sananen olisi vielä sanottavaa Ulrikan "rapeasta pizzapohjasta", mutta sen jätän toiseen kertaan..! ^_^

Tapasin toukokuussa ehkä elämäni houkuttavimman näköisen voileipäkakun. Ja nyt puhuu henkilö, joka ei edes pidä voileipäkakusta. Siitä perinteisestä, kylmästä voileipäkakusta.

Ystävälläni Lenitalla on luotto"smörgåstårta"-resepti, josta valmistuu niin herkullinen mättö että se antaa aiheen kutsua kavereita kokoon pelkästään voileipäkakun merkeissä. Toukokuussa sain kutsun Lenitan mökille "och äta smörgåstårta". Vastasin, että tulen tietysti mielelläni, vaikka en leipää syökään.

Perillä odotti tämä näky. Lämmin, juuri uunista tullut voileipäkakku.

Kuolahan siinä lähti valumaan. Muiden haukatessa meheviä täytettä valuvia kakkuviipaleitaan ja pyyhkiessä tyytyväisinä suupieliään haarukoin itse suuhuni eväsboksista tonnikalasalaattia ja loin kakkuun merkitseviä katseita. "Me tapaamme vielä. Minä teen sinusta vhh-version, minä niin teen sinusta vhh-version.

Ja niin minä tein. Juhannuspöydän yllätysmomentiksi kaikkien perinteisten grilliherkkujen keskelle nousi Sannin Megamehevä Vhh-Voileipäkakku.

Se oli hitti.

(Paitsi Mr. Karkkipäivän mielestä joka ei pidä sienistä. "Ykköskerros hyvä, kakkoskerros liian sieninen." No, sun menetys! :))

Kakku tehdään alkuperäisen ohjeen  mukaan maalaisleipään, joka neuvotaan pilkkomaan kuuteen viipaleeseen. Kaksi viipaletta = yksi kerros.

Alkuperäisessä ohjeessa 2-kerroksen täytteeseen tulee sienten seuraksi 140 g pekonia (tällöin sienten määrä 250 g). Minä jätin sen pois kun en syö lihaa.

Täyte 1: keitä munat koviksi, anna jäähtyä, viipaloi ja sekoita jogurtin ja majoneesin kanssa. Pilko pinaatti ja lisää seokseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä täyte ensimmäiseen kerrokseen.

Täyte 2: (Paahda pekonikuutiot.) Viipaloi sienet ja paista voissa. Viipaloi purjo ja lisää sienten joukkoon. Lisää päälle (vehnä)jauho (minä käytin Pofiberiä) ja sekoita. Lisää ruokakerma ja tuorejuusto. (Minä käytin maustamatonta tuorejuustoa jonka maustoin itse kahdella murskatulla valkosipulinkynnellä ja mustapippurilla.) Anna kiehua hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää lopuksi (pekoni ja) mausteet. Levitä täyte toiseen kerrokseen.

Päällys: levitä kakun "kannen" päälle voita ja kerros ketsuppia. Nosta kansi kakun päälle. Laita päälle juustoraastetta ja kirsikkatomaatteja. Paista uunin alaosassa 200 asteessa kunnes juusto ruskistuu. Koristele valmis kakku tuoreilla pinaatinlehdillä.

Käytin kakkupohjana Adam'sin jauhoista leivottua loistavaa vhh-siemenleipää, jossa on ihan naurettavan vähän hiilihydraatteja - 100 grammassa vain 1,9 grammaa. Adam's-leipäjauhoja voi ostaa mm. Hyvinvoinnin Tavaratalosta ja YesDelistä. Adam's-leipä esitelty aiemmin täällä.

Kerrokset kasaan.

Arvatkaa mitä tapahtui viimeisen kuvan oton jälkeen.

Laitoin päälle juustoraasteen ja kirsikkatomaatit. Nostin kakkua.

Se putosi lattialle nurinpäin.

* * * ! ! ! % € @ § ≈ & #  ! ! ! * * *

Siksi kakusta ei enää ole kuvaa ennen uuniin menoa juustoraasteen ja tomaattien kanssa.

Olen kömpelö ja minulta putoaa käsistä tavaroita, ruokia ja meikkejä tuon tuostakin. Nyt minulla olisi tahtotila syyttää kakun putoamisesta mansikoiden seurana iltapäivällä nautittua juomaa.

;)

No. Kokosin itseni ja kakun, ja seuralaiseni vakuuttelivat että kakku näyttäisi varmasti ihan hyvältä tultuaan uunista kuorrutteineen.

Niin se näyttikin. Vaikka reunat olivat rähjäiset. :)

Sehän ei kuitenkaan vaikuta makuun! ^_^

Kakku nautittiin terassilla koirat jaloissa päivää paistatellen.

Ja tänään loppu kakku pakattiin rasioihin ja pakastettiin.

Yksi ensi viikon työpaikkalounas hoidettu. :)

Kuka tykkää voileipäkakusta? Kylmä vai lämmin? Itse en ole koskaan aiemmin maistanut - tai edes nähnyt, ennen Lenitan "voileipäkakkubileitä" - lämmintä voileipäkakkua. Kylmä ei maistu mutta tämä oli ihan eri planeetalta. Mums!