Kreikasta palatessa huomasin uuden ravintolan avautuneen Tampereen Koskipuistoon vanhan Rosson tiloihin; mukavan näköinen deliä, kahvilaa ja ravintolaa saman katon alle yhdistävä Puisto.
Uutinen Rosson poistumisesta ja rakennuksen remontoinnista oli mennyt minulta ihan ohi, eikä toisaalta ihmekään, sillä olen viettänyt toukokuun jälkeen suurimman osan ajastani toisella kotipaikkakunnallani ja ulkomailla.
Puiston katutasossa on kahvila, deli ja salaattibaari
Puisto tuli minulle siis täysin yllätyksenä. Toiset ihmiset innostuvat uusista kaupoista tai kahviloista, minä innostun ravintoloista...! :) <3
Kun vielä kuulin paikallisradion aamushow'ssa jutusteltavan pitkät pätkät Puiston "Suomessa täysin uudenlaisesta konseptista" (...pitääköhän paikkansa..?) ja hehkutettavan ravintolaa, täytyi uutukainen päästä heti testaamaan. Minäkö mainoksen uhri..? ^_^
Puisto on avautunut alle kuukausi sitten, syyskuun lopussa. Netti varoitti jonoista ja tälläkin hetkellä Puiston kotisivu ilmoittaa, että pöytävarauksissa on ruuhkaa, mutta me pääsimme sunnuntai-iltapäivänä sisään noin 10 minuutin jonotuksella. Toisaalta ajoituskin varmaan vaikutti, tulimme myöhäiseen lounasaikaan kolmen jälkeen.
Näkyvin uudistus koskee katutason kerrosta; sisään tullaan tilaan jota täyttävät salaattibaari, kahvila ja herkkupuoti (kuva ylempänä). Ravintola sijaitsee puoli kerrosta alempana kosken puolella, ja tämä puoli näyttikin jo tutulta. Mielestäni habitus ja yleinen tunnelma ei valtavasti eroa Rossosta, fiilis on enemmän "perheravintolamainen" kuin hienostunut. Eikä Puisto kaiketi hienostunut yritä ollakaan, mutta ehkä jotain asteen fiinimpää kuin Rosso. Rossosta poiketen tarjolla on myös useamman ruokalajin (4-5) menukokonaisuuksia.
Mistä Puisto saa erityiskiitosta on poikkeuksellisen hienosti kasvisruokailijoita huomioiva ruokalista; valmiista neljästä menukokonaisuudesta kaksi on kasvissyöjille; toinen lakto-ovo ja toinen vegaaninen. Mahtavaa..! A la Carte -listan annoksista kymmenen on kasvisruokaa, joista puolet vegaanisia tai saatavilla vegaanisina versioina. Lisäksi pizza-listalla on vegaaninen pizza. Tästä todellakin pisteet Puistolle! Silmäilen ravintoloiden menut aina erityisen tarkasti kasvisruokailijan näkökulmasta, sillä tähän puoleen panostaminen kertoo ravintolasta paljon.
Aamulehden Puisto-arvostelusta olimme lukeneet, että esimerkiksi grillikasvikset oli tarjoiltu jääkaappikylminä. Jääkaappilämpötilalla alkoi myös meidän vierailumme, sillä pöytään tuotu focaccia-leipä oli miehen raportin mukaan ihan kylmää, kuin se olisi juuri otettu kylmiöstä.
Kuka tykkää syödä kylmää leipää..? Eikö leivät olisi voitu vaikka käyttää nopeasti mikrossa ennen asiakkaalle tuomista? Tällaisiin asioihin luulisi kiinnitettävän huomiota, vaikka pieniä juttuja ovatkin.
Ja kyllä - alkuruoan grillatut kasvikset sekä juustot olivat kylmiä nekin.
Ymmärrän, että annos ("Juustoja puiston tapaan") ei ollut tyypiltään lämmin, mutta jääkaappikylmyys on harvan ruoan oikea, sopiva tarjoilulämpötila. Juustot kuuluu tarjoilla huoneenlämpöisinä jotta niiden maut pääsevät kunnolla esiin.
Tästäkin annoksesta on muuten vegaaninen versio, "Varmesania ja kasviksia" (vegaanista parmesania). Olin utelias vegaaniparmesanin suhteen, ja kysyin olisiko meidän normijuustolautaselle ollut mahdollista laittaa maistiaisiksi myös vähän varmesaania. Se onnistui.
Annoksen normijuustot (parmesan, pecorino ja mozzarella) olivat ihan ok, etenkin mozzarella joka on Mouhijärven Herkkujuustolan erityisesti Puistolle valmistamaa. Mielestäni annokseen valitut parmesan ja kovaksi kypsytetty pecorino ovat aika saman kaltaisia, valitsisin itse kolmanneksi juustoksi selvästi eri tyyppisen juuston.
Varmesan maistui jännältä ja toi annokseen kaivattua vaihtelua. Mausta tuntee että kyseessä ei ole oikea juusto, ja tuotteessa on jotain aavistuksen keinotekoista, mutta kyllä minä siitä ihan tykkäsin pienenä maistiaisena. Mies ei suostunut maistamaan..! ^_^
Miehen pääruoka, Puiston Burger, näytti hyvältä ei-lihansyöjän silmiin. (...minähän olen tunnustanut että hampurilaiset herättävät minussa jostain syystä houkutuksen tunteita...) Pihvi olikin kypsyydeltään erittäin onnistunut ja oppikirjamaisen roseen sävyinen, mutta jäi syöjän mukaan vajaaksi mehevyyden osalta. Kuivakan tuomion sai myös sämpylä. Majoneesikin oli kuulema peruskamaa.
Höh. No, ainakin annos näytti hyvältä.
Siltä näytti myös minun kalapääruokani, ja kaikeksi onneksi se myös maistui erittäin hyvälle.
Tilasin halstrattua kuhaa; "Pyhäjärven kuhaa hiiligrillissä halstrattuna, paistettua fenkolia ja porkkanaa sekä sahrami-balsamicokastiketta raikkaan salaatin, luumutomaatin ja itse tehdyn vinaigrette-kastikkeen kera."
Mielestäni annoksessa oli fenkolin sijaan sipulia, mutta fenkolikin olisi kelvannut, se maistuu minulle.
Sahramikastike oli erittäin hyvää ja mehukkaiksi kypsennetyt kasvikset pursuivat makua. Annos oli todella hyvän makuinen ja kypsyydet ja lämpötilat kohdallaan. Ruoka tuotiin pöytään niin kuumana että se vielä höyrysi.
Lautasella oli lisukekasviksia sen verran ettei erillistä salaattia olisi tarvinnut, mutta enpähän siitä valittanut :)
Kuhafile oli reilun kokoinen ja sitä oli ehdottomasti riittävästi. Ei jäänyt nälkä.
Rapeaksi hiiligrillattu nahka oli herkkua sekin.
Kyllä tämä kala oli paremman makuinen kuin aiemmin tässä kuussa kahden Michelin-tähden ravintolassa nautittu turska.
Mies testasi listan jälkiruokaosastolta Puiston suklaaleivoksen. Se sai oikein hyvän arvosanan eikä kuulema ollut lainkaan imelä.
Leivoksen marjainen mousse-kerros tosin hämmensi miestä jonka tulkinnan (ja varmaan myös halun ;)) mukaan suklaaleivoksen kuuluisi olla pelkästään suklaata. :)
Minun jälkiruokani oli cappuccino (juustot tuli syötyä jo alkuruokana), ja olikin muuten aromaattisin cappuccino jonka olen vähään aikaan (tänä vuonna?) juonut. Kahveissa on tunnetusti valtavasti eroja, ja tämä oli luokkaa erittäin hyvä kahvi. Maito ja espresso olivat juuri sopivassa tasapainossa ja kahvi oli voimakkaan intensiivisen makuinen ollen silti pehmeä.
Eikö muuten ole kumma, että cappuccinoja saa vaikka minkälaisilla maito/kahvi-suhteilla, vaikka oikeaoppisen cappuccinon mittasuhteet on määritelty? Kai baristan luulisi ne tuntevan..? (1 osa espressoa, 1 osa maitoa, 1 osa maitovaahtoa.) Silti valitettavan usein saa "cappuccinoja" jotka ovat tyyppiä höpölöpö-maitojuomia pisaralla espressoa, tai päinvastoin liian vahvana sekoituksena.
No, tällä kertaa juoma sai täydet pisteet tasapainostaan :)
Ei, täälläkään ei osata kypsentää munakoisoa... Sitkeä, mauton "Suomi-munakoiso" tuntuu olevan jokin ihan muu kasvis kuin se suuhun sulava 'koiso jota tarjoillaan Kreikassa.
.
Mitkä fiilikset jäivät vierailusta? Hyvää ja huonoa?
Hyvää:
Kasvisruokiin panostava menu
Hyvä hinta-laatusuhde
Annosten koko; esimerkiksi 9,90€ maksanut juustolautanen riitti mainiosti alkuruoaksi kahdelle, yhdelle se olisi jopa liian runsas tai ainakin pitää olla kova nälkä jos sen perään syö vielä pääruoan :)
Huonoa/kehitettävää (?):
Jääkaappikylmät alkuruoat
Ravintolatilan viileys; jopa yleensä niin lämminverinen mies paleli niin että joutui vetämään takin päälleen jo alkuruoan aikana
Epätunnelmallinen, epäintiimi ravintolatila. Kauniista koskimaisemista huolimatta miljööstä tulee vähän mieleen ABC-huoltamon ravintola.
Tulisinko toiste?
Kyllä, vegaaniystävän kanssa tai kahville :)
Minulla ja miehelläni on pienimuotoinen fine dining -harrastus.
Emme tee sitä usein, ehkä kerran pari vuodessa, mutta sitäkin hartaammin. Kuten tässä jutussa kirjoitin, hyvä, pitkän kaavan maistelumenu kiinnostavassa ravintolassa voi olla kuin pieni lomamatka, ja olen valmis myös laittamaan siihen saman verran rahaa.
Nämä harvat mutta sitäkin panostetummat illalliset ovat minun elämäni luksusta, minun "Luiskani" (- vaikka gourmet-illallinen on sentään paljon halvempi kuin Vuittonin laukku... ^_^)
Kuva: theworlds50best.com
Runsas viikko sitten pääsimme jälleen harrastuksen äärelle. Olen odottanut jo pari vuotta tilaisuutta päästä kokemaan Ateenan kahden Michelin-tähden ravintola Funky Gourmet, ja nyt oli se hetki.
Viime kevään reissulla kävin "nuuskimassa" aluetta jolla Funky Gourmet sijaitsee. Se on rähjäinen ja sanalla sanoen vähän epämääräinen ja rakennukset graffitien peittämiä. Ulkopuolelta et millään arvaisi että yksi rakennus kätkee sisäänsä huippuravintolan. Kadulta ravintolaa ei tunnista sillä ulkopuolella ei lue mitään. Paikan tunnistaa siitä, että hovimestari avaa oven kun taksi kaartaa oven eteen. ^_^
Funky Gourmet tunnetaan yllätyksellisyydestään ja modernista, epäperinteikkäästä otteestaan, kuten nimestä voi arvata. Ruoan ja ravintolaelämyksen on tarkoitus olla funky. Muutama illan annoksista tosin yllätti, no, lopulta aika perinteisellä tyylillään ja maullaan.
Kuvat ovat harmillisen huonolaatuisia sillä minulla oli mukana vain G7-pokkarini joka ei selviä näin hämärissä olosuhteissa. Ison järkkärin kanssa kuvailu ravintoloissa taas on vähän kiusallista, etenkin tämän tason paikoissa. Onneksi kuvauksen kiusallisuutta on vähentänyt kaikkialla yleistynyt annosten kuvailun trendi, ihan jokainen tuntuu nykyään ikuistavan ruokansa ravintoloissa vähintään kännyköillään, enää tähän ei tarvita bloggaajan statusta. :p
Funky Gourmetissa voi tilata ainoastaan maistelumenun joka koostuu 14 annoksesta. Hintaa menulla on 145 euroa. Ruokarajoitteet ja allergiat otetaan huomioon ja menu muokataan näiden mukaan. Oman lihattomuuteni olin ilmoittanut jo ennakkoon, mutta tarjoilija kysyi vielä pöytään istuessamme, halusiko joku tehdä vielä muutoksia ja olivatko ruoat kuten etanat ja lampaan aivot seurueelle ok. Katseet kohdistuivat anoppiini jonka arvasimme olevan vähemmän innokas aivo-cuisinen ystävä, mutta anoppi halusi maistaa kaikkea suunnitellun kokonaisuuden mukaan. "Nyt kun täällä ollaan niin kyllä maistetaan". :)
Itse en maistelumenujen yhteydessä ilmoita sokerittomuuden toivettani, sillä pidän sen tason muokkausta aika lailla kohtuuttomana odotuksena menuissa, joissa voi olla viisikin makeaa jälkiruokaa. Lähden fine dining -kokemuksiin sillä asenteella, että jos makeaa ei huvita syödä, löytyy pöydän toiselta puolelta kyllä syöjä..! :D ^_^ Useimmiten maistan makeita jälkiruokia ainakin vähäsen - ja tällä kertaa söin kaikki. Koska nyt on sanottava, että osuin paikkaan jossa jälkiruoat olivat ihan mielettömiä, ja oikeasti nautin niiden syömisestä. Olihan tuosta edellisestä sokerijälkiruoasta kulunut jo yli vuosi ^_^
Annosten nimet ovat suoraan menusta.
Rapea keksi täytteenään kuivattua kalanmätiä (bottarga). Päällä kerros valkoista suklaata. Mmmm.
Menun ehdottomia tähtiannoksia, kaikki olivat samaa mieltä. Niin yllättävä ja niin maukas..! Suolaisen, kuivatun mädin ja makean, hienostuneen suklaan yhdistelmä toimi käsittämättömän hyvin. Suklaata ei ylipäänsä olisi heti suklaaksi arvannut - anoppi luuli sitä juustoksi. Bottargan maku on todella intensiivisen kalainen, sitä ei mielestäni oikein voi verrata mihinkään meille tuttuun kalatuotteeseen. Bottargaa tuotetaan lähinnä muutamissa Välimeren maissa. Suomessa sitä saa kuulema jostain helsinkiläisestä delistä.
Tämä oli se annos josta appi inspiroitui niin, että uhosi tekevänsä oman version kotona. Ja on jo tehnytkin...! Minä seuraan perässä...! :D
Seepia-"Oreo". Seepia on se mustekalalaji josta sain kutakuinkin tarpeekseni kolme vuotta sitten Skyroksella...
En todellakaan ole enää ikinä tilannut seepiaa sen koommin, mutta Funky Gourmetin oreo-keksiin kätketty seepiamousse maistui. Eli nyt voidaan viivata yli se mitä kirjoitin syyskuussa 2014: että olin syönyt elämäni viimeisen seepian.
Henkilökohtainen suosikkiannokseni: punajuuriruusuke "mullassa", jonka ainesosia ei paljastettu. Rapean mullan alta paljastui vielä uskomattoman herkullinen, kreemimäinen, suolainen täyte. Ihan tajuttoman hyvän makuinen, enkä yhtään tiennyt mitä söin punajuuren lisäksi..!
(Se tosin oli taattua, ettei missään annoksessani ollut lihaa. Tarjoilija korosti sitä aina, kun pöytään tuotiin ruokia joiden normaaliversiossa oli aavistuskin lihaa. Minun annoksissani lihakomponentti oli korvattu kalalla tai kasvisvaihtoehdolla.)
Toinen illan tähti"annos", tai ehkä jopa illan suurin suosikki. Ainakin se teki kokonaisuutena suurimman vaikutuksen.
"Annos" oli nimeltään Picnic, ja se koostui yhdeksästä pienestä suupalasta, jotka katettiin pöytään picnicin muodossa.
Eteemme levitettiin picnic-liina ja kiviä aidon picnic-tunnelman luomiseksi ^_^
Seurasimme haavit auki kun liinalle katettiin suupala toisensa jälkeen. Nyt oltiin siis edelleen vielä menun alkupaloissa...!
Picnicin mukana tuli kortti joka antoi ohjeita herkkujen syömiseen. Esimerkiksi lämmin lihapulla (minulla falafel-pulla) suositeltiin syötäväksi ensimmäisenä.
Kaikki picnic-herkut olivat todella maukkaita, mutta oma suosikkini oli suussa poksahtava viiriäisen muna.
Cashew-pähkinöiden "muovi"pussi oli sekin syötävä :)
Ensimmäinen pääruoka, tai oliko tämä sitten väliruoka, oli merisiilipastaa. Apua, merisiili kuulostaa sympaattiselta olennolta.... Nyyh, en tykkää sea-urchinin suomenkielisestä nimestä. Nimi tulee sen piikkisyydestä.
Kyseessä on selkärangaton merenelävä, ja se maistuu kutakuinkin siltä miltä simpukat. Ensimmäinen kerta kun maistan merisiiliä. Pastasta en välitä yhtään, joten tämä annos oli pastaisuudessaan hieman tylsä (anoppi oli samaa mieltä). Kastike ja merisiiili olivat kyllä maukkaita.
Seuraavaksi oli vuorossa etanaa:
Etanaa ja ohraa vihreässä kastikkeessa jonka ainesosat jäivät mysteeriksi.
Mausta ja koostumuksesta tuli mieleen ohrasta tehty risotto-tyyppinen ruoka eli ohratto. Oikein hyvä, mutta menun vähemmän-yllättävää osastoa. Minusta annos oli kokoonpanoltaan ja maultaan aika perinteinen ja ei-yllättävä.
Etana-annosten päälle höylättiin tryffeliä. Tryffeli kuuluu sarjassamme niihin hienouksiin, joiden hienostuneisuuden päälle en ehkä niin ymmärrä :) Kyllä se ihan hyvältä maistuu mutta en pidä sitä hintansa ja maineensa arvoisena makuelämyksenä.
Ravintolan tunnetuimpia annoksia: kreikkalainen salaatti. Kyllä, tässä on luminokareeseen tiivistettynä kreikkalaisen salaatin maut; tomaattia, kurkkua, oliivia, punasipulia ja fetaa. Ihan täsmälleen.
Molekyyligastronomian taidetta jota voi vain hämmästellä.
Otimme ruoan kanssa myös viinipaketin joka oli kaikilta muilta osin onnistunut paitsi tämän annoksen kohdalla - "salaatin" kanssa tarjoiltu sherry (Manzanilla Papirusa) oli niin epäonnistunut yhdistelmä että jäi juomatta muutaman siemauksen jälkeen.
Minun pääruokani: kalaa. Tämä annos ei ole menussa joten sillä ei ole nimeä enkä tajunnut tehdä paikan päällä muistiinpanoja siitä mitä se sisälsi. Kala oli muistini mukaan 'cod' eli turskaa, mutta en kyllä ole varma...
Tämä oli menun tavanomaisin annos. Kaunis, mutta maullisesti sellainen, jonka voisin saada vaikka Fransmannissa. Mieto ja tunteitaherättämätön.
Lihansyöjien pääruoka sen sijaan herätti tuntemuksia...
Lampaan aivoa. Ympäröivä pyree taisi olla maa-artisokkaa. Tuo annoksen nimi.....
"Karskit äijät" eli Mr. Karkkipäivä ja hänen isänsä söivät aivot hyvällä halulla, anopin lautanen jäi puolilleen. Misteri on syönyt aivoja aiemminkin eikä makuelämys hänen mielestään ole kovin voimakas.
Sitten siirrytään jälkiruokaosastoon.
Jälkiruoka 1: Ferrero Rocher -tyyppinen suklaamakeinen, jonka täytteenä oli suussa sulavan suklaan lisäksi hanhenmaksaa (!) - minun annoksessani kalamoussea.
Jälkiruoka 2 on kreikkalaisen salaatin ohella Funky Gourmetin tunnetuimpia annoksia. (Osa annoksista säilyy menussa vuoden ympäri.)
"Pehmeäksi keitetty muna". Ihan mieletön..!
Hennon maitosuklaakuoren alla on kookosjäädykkeestä tehty valkuainen ja mangokeltuainen. Päälle kuului vielä ripotella "suolaa" ja "pippuria" eli kardemummaa ja jauhettua tonkapapua.
Jos kananmuna oli herkullinen, niin seuraava annos räjäytti minun makunystyräni...
Jälkiruoka numero 3: "suklaapommi".
Sytytettynä tarjoillun pommin tumman suklaakuoren alle kätkeytyi hasselpähkinäsuklaajäätelöä (rrrrakastan hasselpähkinää), kirpeää vadelmakastiketta ja suussa ihanasti raksuvia ja poksuvia juttuja joista en tiedä mitä ne olivat. Tämä annos oli todella makea mutta minä rakastin sitä, se oli niin älyttömän herkullinen että en tiedä olenko ikinä syönyt näin hyvää makeaa jälkiruokaa.
Jälkiruoka numero 4: mastic-palloja. Tätä annosta on vaikea kuvailla ja se oli todella persoonallinen; makeita pallosia jotka kuului laittaa suuhun kokonaisina, ja sitten ne "räjähtivät" paljastaen masticin makuisen nestemäisen sisältönsä.
Mastic-puusta saatavat mastic-mehu ja mastic-kumi ovat vähän niinkuin Kreikan koivunmahla ja ksylitoli; terveysvaikutteisia ja laajasti niin terveys- kuin kauneustuotteissa käytettyjä ainesosia. Kulhossa oli myös tuoreita mastic-puun oksia kera mastic-kumipisaroiden. Ne eivät ehkä olleet niin maukas elämys :D
Voitte kuvitella että suistamme purkautui kollektiivinen "Eikäääh", kun pöytään kannettiin kaikkien näiden jälkiruokien jälkeen vielä:
Valtava rasiallinen suklaata, makeisia, keksejä, marmeladeja, minimuffinseja ja macaronseja.
"Kahvin kaveriksi".
Tämä oli minusta jo liikaa muuten aika hienostuneen menun päätteeksi, voiko kukaan enää tässä vaiheessa jaksaa nauttia tällaisesta namimätöstä?
Rasia olisi yksinään riittänyt yhdeksi ainoaksi jälkruoaksi varmaan kuudelle ihmiselle.
Uhhh...
Jaksoimme maistaa muutaman hassun makeisen Red Boxista ja allekirjoittaneella jo vähän koski vatsaan. Mutta - kukas tätä pakottaa syömäänkään ;)
Kaiken kaikkiaan ilta oli todella onnistunut ja kokemus varmasti mieleenpainuvin kaikista Michelin-tähden illallisistani. Picnic ja suklaakalakeksi jäivät kaikkien mieleen illan kohokohtina ja munajälkkärikin teki vaikutuksen.
Jos Funky Gourmetista voi jonkun miinuksen sanoa niin sen, että sen yllätyksellisyys toimii vain kerran. Esimerkiksi ravintolan avaamisesta saakka menussa mukana ollut picnic-konsepti ei enää toimi tehokkaana "Mitä nyt tapahtuu?" -yllätysmomenttina seuraavilla vierailukerroilla. Tunnetut klassikot kuten jälkkärimuna- ja luminen salaatti -annoksetkin voi kokea vain kerran, sitten niiden juttu on "avattu" ja koettu.
Funky Gourmetin voi siis kokea parhaimmillaan vain yhden kerran.
Ja nyt se on koettu, suurella ilolla ja nautinnolla.
Kuten kerroin aiemmin, kävin Soulissa syömässä Michelin-tähdellä palkitussa vegaaniruokaravintolassa. Kyseessä on buddhalaista temppeliruokaa tarjoava Balwoo Gongyang.
Mitä on temppeliruoka? Se on Korean buddhalaisuudessa käytetty ilmaisu munkkien syömälle kasvisruoalle. Temppeliruoalle on ominaista vegaanius sekä tiettyjen ruoka-aineiden kuten sipulikasvien (sipuli, valkosipuli, ruohosipuli jne) puuttuminen.
Balwoo Gongyang -ravintolaa ylläpitävät Soulin Jogye-temppelin munkit ja se sijaitsee Insa-dongin kaupunginosassa Jogye-temppeliä vastapäätä.
Insa-dongista tulikin lempikaupunginosani Soulissa - kiitos munkkien ruokavalion, alueella on kaupungin tihein kasvisruokaravintolakeskittymä. :)
Balwoo Gongyang on niin suosittu että illalliselle tulee varata pöytä mielellään vähintään viikkoa aiemmin. Minä olin varauksineni liikkeellä myöhässä, eikä minulle meinattu ensin löytää pöytää ollenkaan.
Balwoossa on tavanomaisista ravintoloista poikkeava pöytäjärjestely; yhtenäisen ravintolatilan sijaan pöydät ovat pienissä, erillisissä huoneissa (kukin oman ovensa takana) ja niihin mahtuu 4-12 henkeä.
Yhden hengen seurueena minun tuli varata koko neljän hengen huone itselleni, ja ainoa jäljellä oleva vapaa aika tämän koon huoneeseen Soul-viikollani oli vain 90 minuuttia. Koska en halunnut menettää tilaisuutta päästä osaksi näin erityistä kasvisruokaelämystä, varasin tarjotun ajan tiedostaen, että se on aivan liian lyhyt aika pitkän maistelumenun nautiskeluun. Se sitten vähän kostautui ja verotti ruokailuelämystä, mutta sille ei voinut mitään.
Maistelumenuja on pituudeltaan kolme, joista valitsin keskimmäisen nimeltään Maeum, Awareness Of Mind.
Kolmanteen tulee varata koko ilta eli siihen minulla ei olisi ollut mahdollisuutta - enkä kyllä usko että vatsaakaan, keskimmäisen menun massiivisuuden todettuani ^_^
Ruokailutila oli yksinkertainen ja sanalla sanoen jopa karu. Tunnelmallisuutta tässä pienen luokkahuoneen mieleen tuovassa "kopperossa" ei ollut, mutta toisaalta, se on varmastikin linjassa buddhalaisuuden periaatteiden kanssa. Ruokailutilanne ei ole nautiskelutilanne - mikä toisaalta on jonkin asteisessa ristiriidassa ravintolakonseptin kanssa.
Seinällä oli pointtia alleviivaamassa teksti;
"Where has this food come from?
I am ashamed to be eating it.
I will take it as medicine to get rid of greed in my mind
and to keep my physical being in order to achieve enlightenment".
Että hyvää ruokahalua vain syyllisyyden tunteiden keskelle :)
.
Sitten sitä ruokaa alkoi tulla. Ryppäissä. Koska minulla oli vain 90 minuutin aika, ei menua voitu tarjoilla sen oikean rytmin ja jaottelun mukaisesti (joka näkyy yllä olevassa ruokalistassa). Todella harmi, mutta kuten todettua, mieluummin tällainen versio kuin ei Balwoo Gongyang -kokemusta lainkaan.
Ruoka tuotiin huoneeseen pienillä kärryillä, ja erittäin sujuvaa englantia puhuva nuori miestarjoilija esitteli jokaisen annoksen - tosin hengästyttävällä tahdilla ajan puutteen vuoksi.
Ensimmäinen tarjoilu, jossa yhdistettynä kaksi ruokalajia; Suljuksim (tehtävä kostuttaa suu) ja Juksang (korealainen "puuro", meille enemmänkin keitto. Tyypillinen munkkien aamiainen).
Annokset ylhäältä alas (suosikit sydämellä merkattuna):
❤Gaeul cheaso doobujang - syksyisiä vihanneksia ja fermentoitua soijapaputahnaa
❤Muhwagwa - Omija-marjauutteessa säilöttyä viikunaa
Danhobakjuk - bataattikeitto punaisilla pavuilla
Yeongeon Mulkimchi - vesi-kimchiä lootuksenjuurella
.
Kommentit:
Vihannekset ja viikuna-annos olivat oikein maukkaat, vesikimchi "ihan ok", bataattikeitto lähes mauton, kuin vettä ja bataattia ilman mausteita.
Toinen tarjoilu:
(alkuruoka nro. 1)
Annokset vasemmalta oikealle (minun lautasillani ollut ruoka tuntui eroavan jonkun verran menun virallisista kuvauksista):
Neutari beoseot muchae muchim - viipaloitua retiisiä ja osterivinokasta kolme vuotta kypsyneellä gochujang-kastikkeella.
❤Gaeul chaeso geojachae - "stir-fried" (wokattuja?) syysvihanneksia aasialaisella päärynäsinappikastikkeella. Minun kasvikseni eivät olleet paistettuja vaan raakoja, annos oli kuin salaatti.
Bugak - temppelityyliin valmistettuja juuressipsejä
❤Saenma doenjang chamkkae muchim - korealaista jamssia soijapaputahnalla ja seesaminsiemenillä. Minun annoksessani oli myös sientä.
.
Kommentit:
Syysvihannessalaatti ja jamssi(?)-sieniannos olivat erinomaisia ja pursuivat makuja. Päärynäsinappikastike oli todella mielenkiintoinen ja monivivahteinen.
Juuressipseistä päällimmäisessä (valkoinen kuivatulla kasvikoristeella) oli oikein hienostunut maku. Retiisiannos oli mieto ja mitäänsanomaton.
Kolmas tarjoilu, jossa yhdistettynä ruokalajit Dammi (alku/väliruoka nro. 2) ja Seongso (nuudeli-väliruoka).
1 Beoseot jaepi deulggatang - perillansiemenkeitto sienillä. Keitossa oli myös jotain viljaa, veikkaisin hirssiä.
2 Wooung jjim - Haudutettua takiaista (?) soijakastikkeessa
3 Deodeok muchim - deodeok-juurta männynsiemenkastikkeessa
4 Erilaisia korealaisia suolaisia pannukakkuja
5 ❤Neungi beoseot gangjung - uppopaistettua Neungi-sientä gochujang-kastikkeessa.
6 Yeongeunchojeolim - pikkelöityä lootuksenjuurta hapanimeläkastikkeessa
7 ❤Sancho-dubuseon - grillattua tofua ja pikkelöityjä prickly ash -marjoja
8 Temple mandu - temppelityyliin valmistettu dumpling kasvistäytteellä
9 ❤Pyogobeoseot-naengmyeon - kylmiä nuudeleita shiitakesieni-päärynäkastikkeella
.
Kommentit:
Tämä setti oli ihan mieletön (ja harmi tosiaan että se jouduttiin tuomaan eteeni kerralla), sisältäen laajan kirjon hyvin erilaisia makuja, tekstuureita ja lämpötiloja.
Annokset numero 5 ja 7, paistettu sieni ja grillattu tofu, kuuluvat parhaimpiin missään ravintolassa maistamiini ruokiin. Todella persoonallisen, mielenkiintoisen ja vivahteikkaan makuisia jännillä koostumuksilla. Meillä ei varmaan Suomessa näin kiinteitä sieniä kasvakaan, Neungi on purutuntumaltaan ja napakkuudeltaan melkein kuin lihaa. Kevyesti makeantulinen, rapea Neungi-annos menee ravintolakokemusten historiaani ihan killeri-annoksena, todella herkullinen ja aivan erilainen sieniruoka mitä olen missään syönyt. Tällaisia ruokakokemuksia rakastan :)
Tofu-annosta maustaneet luonteikkaat prickly ash -marjat, kuin pieniä pippureita, olivat täydellinen silaus suussasulavalle tofukuutiolle. Nuudeliannoksessakin oli todella hyviä makuja, päärynäinen kastike oli veikeä seuralainen nuudeleille.
Pannukakut olivat tämän satsin pettymys, niissä maistui mielestäni todella vahvasti halpa paistorasva ja mieleen tuli joku Mäkkärin moneen kertaan käytetty rasvaseos. Tietenkään sen ei pitäisi olla mahdollista tämän tason ravintolassa, mutta yhtä kaikki maku välittyi minulle sellaisena.
Voitte uskoa että olin tämän tarjottimellisen jälkeen aivan täynnä ja kiireessä syömisen takia oli jo melkein huono olo. Vatsassa tuntui ikävä möykky joka kerjäsi rauhaa päästä sulamaan.
Kuitenkin, kohta huoneen ovi avautui ja sisään tuotiin neljäs tarjottimellinen...
Meinasin päästää parahduksen, en meinannut uskoa silmiäni kun vasta nyt oli vuorossa:
eli pääruoka, temppeli-cuisinessa lääkinnällinen ateria
Mielenkiintoisesti, pääruoka oli kooltaan väliruokia pienempi. (No onneksi, minun tapauksessani..!)
Tältä tarjottimelta en pystynyt kuin vähän maistelemaan vatsan ollessa niin täysi. Pääruokana oli riisiä pienillä lisukkeilla.
Yeonip-bap - lootuslehden sisällä höyrytettyä riisiä
Doenjang-jjigae - soijapaputahnakeitto
Kahta erilaista temppeli-tyyliin valmistettua kimchiä (kimchi: fermentoitu kasvislisuke, valmistetaan yleensä kaalista tai retiisistä mutta voi lopulta olla melkein mistä tahansa kasviksesta).
Kahta erilaista namul muchimia (kauden kasviksia)
Kahta erilaista jangajjia (pikkelöityä kasvista)
Kommentit:
Pääruoka oli ruokalajeista miedoin ja vähämakuisin. Lootukseen kääritty riisi oli kaunis katsella mutta makua siinä ei ollut, vaikka tarjoilija korosti kuinka lootus tuo riisiin hienostuneen makuvivahteen. Maistoin matkan aikana huomattavasti maukkaampia riisejä katuruokapaikoissa tai perinteisissä superhalvoissa arkiruokaa tarjoavissa noutopöydissä.
Keitossa oli mielenkiintoisia, joskin hyvin mietoja nyansseja juurevan multaisella vivahteella. Kasvislisukkeet olivat vailla syvempää persoonallisuutta poislukien yksi kippo jossa aistin jännää eukalyptysmaista aromaattisuutta.
Ihan hyväkin kyllä että miedoin ja vähäeleisin ruoka tarjoiltiin viimeisenä, olisi kyllä harmittanut jos esimerkiksi Neungi-sieni olisi tuotu pöytään vasta tässä vaiheessa ja vatsa kipristellyt täyteyttään.
Mutta eihän menu vielä tähän päättynyt...
Totta kai vuorossa oli vielä jälkiruoka. Buddhalle kiitos että se oli pieni ^_^
Hongsi-gureum - pehmeää persimonia jamssi- ja päärynävaahdolla
Doraji jeonggwak - hunajaan säilöttyä Balloon-kukan juurta
.
Kommentit:
Sain kuulla tarjoilijalta, että temppeliruoassa ei käytetä lisättyä sokeria vaan jälkiruoissakin suositaan luontaista makeutta. Ei-makean ystävälle jälkiruoka olikin oikein hyvä! Persimoni-vaahto-annos oli ihastuttavan raikas ja Balloon-kukan (?) hunajaan säilötty juuri maistui pehmeältä, miedolta marmeladilta.
Nam!
.
Koko tämä maraton maksoi 65 000 wonia eli 49 euroa. Ei todellakaan paha hinta Michelin-tason ruoasta. Yksi asia aiheutti erityistä hämmästystä: ruokajuomaksi oli tarjolla vain yksi (!) mukillinen lämmintä teetä, eikä sitä tuotu tai tarjottu lisää tarjoiluhenkilökunnan toimesta ennenkuin itse huomautin asiasta. Ehkä tämä on joku temppeliruokailuun niinikään kuuluva asia, ruoan kanssa ei kenties kuulu juoda paljon nestettä..? Tee sopi maultaan kuitenkin oikein hyvin ruokien kaveriksi.
Alkoholi ei luonnollisestikaan kuulu temppeliruokaan, mutta Balwoo Gonyangilla on tarjota viiniä niille seurueille jotka ehdottomasti sitä ruokansa kanssa haluavat. Minä en halunnut.
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, ja menu kattoi mukavasti useita korealaiseen keittiöön kuuluvia klassisia elementtejä kuten gochujang-kastiketta, kimchiä, perillan lehtiä, soijapaputahnaa ja suolaisia pannukakkuja - temppelityyliin erittäin hienovaraisesti maustettuina versioina korealaiseen kotiruokaan verrattuna.
En vielä päästä teitä näpeistäni mitä korealaiseen ruokaan tulee, sillä jossain vaiheessa kasaan myös yleisemmän raportin safkarajoitteisen reissaajan yllättävän onnistuneeksi kääntyneestä ruokamatkasta ^_^ Mutta en vyörytä sitä tähän heti perään, chill. :) Välissä ehditään käydä syömässä Kreikassakin :)
Kävimme eilen miehen kanssa syömässä Maarianhaminan tämän hetken kenties suosituimmassa kesäravintolassa. Paikka ei päässyt mukaan viime kesänä kirjoittamaani Maarianhaminan ravintolaoppaaseen, sillä juttua kirjoittaessani ravintolaa oltiin vielä rakentamassa ja se avautui heinäkuussa 2016.
Brasserie Ångbåtsbrygganilla on vasta kaksi sesonkia takanaan mutta se on jo vakiinnuttanut paikkansa itäsataman suosituimpana ravintolana.
Brasserie Ångbåtsbryggan on erikoistunut kala- ja äyriäisruokiin, ja juuri tällainen paikka Ahvenanmaalta on puuttunut.
Olen viime kesästä saakka odottanut tilaisuutta päästä maistamaan heidän äyriäisvatiaan, eivätkä työkaverini vuolaat "Siellä on niiiin hyvää ruokaa, me käydään siellä koko ajan..!" -kehut ole ainakaan heikentäneet odotuksiani.
Nyt kun mieheni on täällä vierailulla ja hänenkin teki sopivasti mieli saksiniekkoja (tämän lihaistakin lihaisamman meaty-miehen seafood-fiilis iskee aika harvoin...), varasin pöydän Brasserieen.
Brasserie sijaitsee Maarianhaminan itäisessä vierasvenesatamassa ja on osa Ångbåtsbryggan-kokonaisuutta johon kuuluu myös suosittu Seikkailugolfrata ja sen yhteydessä niinikään suosittu pikaruokapaikka Bryggan.
(Tosin Brygganin kasvisruoka-annos on jäänyt historiaan ehkä mauttomimpana ravintolaruoka-annoksena mitä olen kuunaan maistanut...)
Brasserie on tunnelmaltaan ja miljööltään samalla rento mutta tyylikäs ja sijoittuu "fiiniysakselilla" samalle linjalle Indigon yläkerran bistron kanssa.
Maarianhaminasta löytyy mielestäni liikaa tavallisia ravintoloita vailla erityistä elämyksellisyyttä, hyvänä esimerkkinä hotellien lukuisat ravintolat ja yksinkertaiset lounasravintolat, siksi Brasserien kaltaiset uudet tulokkaat ilahduttavat erityisesti.
Indigo ja Nautical ovat hyviä paikkoja mutta aina ei tee mieli mennä fine dining -konseptin paikkaan. Dinosin välitön rock meets Rosso -tyylikään ei iske kaikkiin. Välimallin tyylikkäitä ravintoloita kaivataan, joten ei ihme että Brasseriesta tuli välittömästi supersuosittu.
Brasseriessa on myös viihtyisä baarinurkkaus.
Viikonloppuiltaisin ravintolassa on kello 22:n jälkeen elävää musiikkia ja jalalla laitetaan koreasti. Brasserie on siis oikeastaan kuin kesäinen versio Indigon yläkerran bistro-konseptista (jossa myös yhdistyy ruoka, baari, musiikki ja joraus) laajemmalla ruokalistalla.
Söin alkuruoaksi parsaa kera paahdetun hasselpähkinän. Mums.
Ja sitten the main event: äyriäislautanen.
Lautasella on katkarapuja savustettuna ja naturel, merirapuja, sinisimpukoita ja hummeria kera sitruunan ja aiolin, kuten asiaan kuuluu. :)
Vati ei ollut kooltaan ja merenelävien laajuudeltaan ihan yhtä mieletön kuin Siljan Happy Lobsterissa, jossa olen syönyt Suomen parhaat mereneläväannokset, mutta maultaan erinomainen. Kuka muuten muistaa tämän nolon välikohtauksen Happy Lobsterissa...? Vieläkin nousee karvat pystyyn kun muistelee tuota. Missä ovat ihmisten tavat....
Nuorempana en olisi voinut kuvitellakaan syöväni äyriäisiä.... en kerta kaikkiaan :D Ja nyt ne kuuluvat suurimpiin herkkuruokiini :) Mutta laatu vaihtelee ja välillä saa pettyäkin. Ero "tavis"katkaravun ja hyvän katkaravun välillä on valtava. Olen joskus saanut Kreikassakin ihan kumisiksi kypsennettyjä simpukoita ja sitkeitä katkarapuja.
Kun löytää ne parhaat paikat, kuten Happy Lobster, niihin haluaa aina palata. Brasserie Ångbåtsbryggan liitynee joukkoon. Ruoan laatu vakuutti, kaikki ravut ja simpukat olivat tuoreen makuisia ja täydelliseen koostumukseen kypsennettyjä. Ensimmäistä kertaa jopa hummeri maistui. (Myönnän, että en ole koskaan ymmärtänyt miksi hummeri on niin kallista ja miksi sitä pidetään niin erityisenä herkkuna....)
Äyriäisvadin sosiaalinen huono puoli on rajoittunut näköyhteys pöydän toisella puolella istuvaan kumppaniin.
Toisaalta; sehän voi olla jonkun tilanteessa hyväkin puoli; jos on vaikka menossa treffeille eikä ole ihan varma riittääkö kumppanin kanssa juttua... ^_^ :D Voi luontevasti kätkeytyä rapuvadin taakse.
Äyriäisten seuraksi suositeltu Chablis osui täydellisesti myös minun vaativaan valkkarimakuuni.
(Punkut ovat helpompia, valkkareissa sattuu useammin pettymyksiä...)
Brasserien palvelu oli ihan hyvää, mutta vähän noottia siitä että kuorilautasta ei tultu vaihtamaan koko ruokailun aikana. Loppuillasta se oli niin täynnä että kuoria tippui pöydällekin.
Jaksoimme syödä koko äyriäisvadin, ja tilaa jäi allekirjoittaneen masuun vielä juustoillekin.
Juustolautasen sopiva koko miellytti tätä suursyömäriä, ja jaettavaksi tästä ei kyllä olisi ollutkaan. :) Ihan hyvä siis että mies oli kahvi & calvados -linjalla.
Palveluun liittyen olisin toivonut, että paikalliset juustot olisi esitelty, sekin kuuluu mielestäni asiaan. Kolme juustoa olivat mukavasti eri vahvuisia ja koostumuksellisia. Juustojen seurana oli siemennäkkäriä, crostinia ja kahta eri hilloa.
Äyriäisvatiannoksessa on muuten vielä tämä mainio etu (ainakin minusta se on kiva juttu): koska rapujen availu ja syöminen on hidasta puuhaa, kestää illallinen pitkään :) Pitkät, rennot ruokailuhetket ovat parhaita :) Tavalliset alku- ja pääruoka-annokset tulee syötyä hyvinkin nopeasti (kolme ruokalajia menee helposti jopa tunnissa joissain paikoissa...), mutta äyriäisvadin äärellä saa helposti kulumaan pitkän illan. Äyriäisten kanssa ei tarvitse kiirehtiä ruoan lämpötilankaan takia, koska ne syödään jäähtyneinä.
Nytkin istuimme Brasseriessa mukavat kolme tuntia illan pimetessä tunnelmallisesti ikkunoiden takana.
Skål hyvälle ruoalle ja juomalle :)
.
Ensi viikonloppuna on muuten Syödään yhdessä -viikonloppu, oiva tilaisuus kutsua ystävät, kaverit, perheenjäsenet tai vaikka naapurit saman pöydän ääreen :) Ruoka on parasta jaettuna <3
Sain kaveriltani hiljattain vinkin uudesta pikaruokaravintolasta Helsingissä, ja paikkahan on kuin minulle luotu. Vinkki täytyy jakaa täälläkin, on niin mainio konsepti. :)
Kuvat: EGGin Facebook
Paikan nimi on EGG, ja siellä tarjoillaan, mitäs muita kuin munaruokia. :) Päätähtenä persoonalliset munakkaat.
Ravintola on avannut niinkin äskettäin kuin viime perjantaina, ja se löytyy osoitteesta Kanavaranta 7. EGG käyttää ainoastaan Vaahteramäen tilan Friida-ulkokananmunia (näitähän myydään myös supersuositussa EggsPress-munataksissa :) Josta sain muinoin vinkin lukijalta :))
Mikä tekee paikasta vielä erityisen kiinnostavan on vegaanien huomioiminen - EGG on kehittänyt omalla reseptillä vegaanisen munakkaan.
Vaikka itse syön ihan niitä kanojen munimia munia (suunnilleen kaksin käsin :D), niin tuo vegaanimunakas täytyy ehdottomasti käydä testaamassa jollain Helsingin reissulla. Kasvisruoka on lähellä sydäntäni ja olen aina innoissani kun kohtaan erityisellä huolella ja kekseliäisyydellä luotuja, makua pursuavia kasvisruokia (tähän liittyen ylistin eilen Instassa Helsingin Casa Largossa syömääni kasvispääruokaa joka oli parhaita naismuistiin).
Itse syön kananmunia joka päivä, aamiaisella menee jo 2-3. Ihmettelen miten en kyllästy niihin mutta vielä ei ole tullut raja vastaan ^_^
Karkkipäivässä on ollut aikoinaan munille omistettu viikkokin. :) Kokeilin viikon aikana uusia tapoja valmistaa lempiaamiaistani, mutta myönnettäkään, että lopulta klassiset pannumunat voittavat :) Paistettu muna aavistuksen valuvalla keltuaisella, kermainen munakokkeli tai muheva munakas pursuavilla täytteillä ovat minusta parhaita munaruokia. Olen aina yhtä vesi kielellä kun munakas tirisee pannussa. :) Kuvassa viime viikonloppuna mökillä nautittu munakas.
Munaviikon reseptianti sopii hyvin liitettäväksi tähän munaisaan postaukseen:
Munasilmäsämpylät ERIKOISIN, vähän niinkuin rahkapulla mutta suolaisena munaversiona ^_^
.
Kuinka usein te syötte munia?
P.S. Kiitos blogin lukijan, löysin muinoin myös shakshukan josta on niinikään muodostunut yksi lemppariruokiani <3
Ei mulla oikein muuta kuin että ohhhhhohh.
Sattuu.
Kuinka moni muu on jo syönyt jouluruokaa?
Smakbynin joulupöytä täytti kaikki odotukset. Jos täältä ei lähde vatsa väärällään niin on tehnyt jotain väärin.
Koko viikon olin vain odottanut että pääsen vuoden ensimmäisen joulupöydän ääreen. Vatsaan koskee mutta kyllä oli sen arvoista. Juustopöydän rusehtava sinihomejuusto lakritsaisen luumuhillon kanssa kruunasi koko komeuden, vaikka kyllä Smakbynin graavilohi taisi vetää illan parhaat makupisteet. Lohitartar tuorejuustolla ja rapupatee nousivat nekin kohokohtien joukkoon. Aijjai.
Sesonki on alkanut. :)
Jaksaisikohan sitä laivalla vetää huomenna uuden joulubuffamätön..? :D
En hämmästyisi vaikka jaksaisin ^_^
Jouluruoka <3
.
Mikä on teidän lempijouluruokaa?
Minun on:
Lihaton lokakuu -postaussarja jatkuu tänään aiheella kasvisruoka suomalaisissa ravintoloissa.
Monissa ravintoloissa on tänä päivänä jo ilahduttavan hyvin panostettu kasvisannoksiin, mutta vielä löytyy paljon niitäkin paikkoja joissa kasvisruokavaihtoehto on se tuttu ja tylsä risotto tai pasta-ateria. Tietysti nämäkin voi tehdä kiinnostavasti ja persoonallisesti, mutta näiden tyyppisten annosten kohdalla ruokaisuus jää usein reilusti jälkeen kala- ja etenkin liharuoista.
Itse pidän aina vakuuttavampana jos ravintola jaksaa miettiä kasvisruoka-annosta myös proteiinin ja rehellisen ruokaisuuden kannalta. Eivät kasvissyöjät ole mitään "laihisruokailijoita", hekin haluavat mahansa täyteen ja moni kaipaa myös kunnon proteiinin lähdettä niinkuin kala- ja liharuoissa.
Vaikka syön kalaa, tarkastelen aina ravintoloiden kasvisruokaosuutta erityisellä mielenkiinnolla. Mielestäni se kertoo paljon ravintolasta. Vegeannoksiin panostaneet ravintolat nauttivat välittömästi silmissäni suurempaa arvostusta :)
Perheessäni on lisäkseni toinen kala-kasvissyöjä ja yksi vegaani, joten ravintoloiden kasvisruokapuolta on tullut aktiivisesti tarkkailtua jo tälläkin taustalla. Valitettavan usein vegaaniruoka-annokset ovat tyyliä salaatti. Ymmärrän, ettei ravintoloilla ole resursseja tarjota vaihtoehtoja jokaiselle eri ruokavaliolle, mutta vegaanius on mielestäni jo sen verran valtavirtaa kasvissyönnissä että laadukkaalla ravintolalla pitäisi olla tarjota vegaanivaihtoehto (muukin kuin salaatti) vaikkei sitä suoraan lukisi menussa.
Minulla oli hienona ideana tehdä kokonainen ravintolakasvisruoalle omistettu teemaviikko, mutta en ehtinyt toteuttaa sitä, ainakaan vielä. Tutustutaan tämän päivän jutussa sen sijaan ravintoloiden kasvisruokatarjontaan yhden kaupunkiesimerkin kautta.
Kävin viime kesänä maistelemassa neljän eri maarianhaminalaisravintolan kasvisannokset ja kartoitin samalla kaikkien kaupungin paikkojen kasvisruokatason. Kiinnitin huomiota etenkin siihen, miten persoonallinen ravintolan kasvisruoka-annos/menu on ja onko annoksissa joku selkeä proteiinin lähde.
Tulos yllätti: seitsemällä kaupungin ravintolalla oli listoillaan ns. kunnon kasvisruoka-annos rehellisellä proteiininlähteellä. Kasvissyönti ei ole Ahvenanmaalla erityinen trendi eikä kasvisruoasta puhuta samaan tapaan kuin meillä mantereella, jossa lihansyönnin vähentäminen tai kokonaan lihasta luopuminen on ollut runsaasti tapetilla kuluneen vuoden aikana. Siksi kasvisruokien kirjo ja taso yllätti. Neljällä paikalla oli listoillaan rehellinen kasvisproteiinin lähde kuten seitania, tempeä, oumphia ja tofua.
(Huom: tiedän totta kai että ihan kaikessa ruoassa, kasviksissakin, on jonkun verran proteiinia, mutta kunnollisella proteiinin lähteellä tarkoitan ruoka-ainetta jonka proteiinipitoisuus on yli 10%. Kourallinen papuja tai pähkinöitä tai juustonokare salaatissa ei vielä merkkaa kunnollista proteiininlähdettä.)
Kesällä testaamani kasvisruoka-annokset:
PARAS.
Aloitetaan todellisesta yllättäjästä: kaupungin parhaana pihvipaikkana tunnettu Dino's.
Ehdin kesän aikana tutustumaan kahteen eri menuun listan vaihtuessa kesäkuun lopulla, ja kumpikin menu oli erinomainen. Dinosilla on vakituisesti listalla kaksi eri kasvisruoka-annosta, joista ainakin toinen on vegaaninen tai mahdollista saada vegaanisena versiona. Annoksissa on käytetty vähän laajempaa mielikuvitusta kuin risottolinja, ja kesän kasvismenu tarjosi mm. hirssipihvejä voissa paistetun mangoldin kera, chilissä ja valkosipulissa marinoitua tempeä ja juustotäytteisiä portobellosieniä kera hernelettujen. Mmm..!
Kuvassa sieni/hernelettuannos. Värikäs, kaunis ja hyvänmakuinen, mutta tämän annoksen heikkoutena oli epäruokaisuus. Juusto toimi käytännössä annoksen ainoana mainittavana proteiinin- ja energianlähteenä, eikä sitä ollut kovin paljon. Nälkä yllätti jo vajaan parin tunnin kuluttua tämän annoksen syömisestä.
Sen sijaan seuraava annos oli toisesta ääripäästä, melkein samanhintainen mutta sisälsi niin paljon tanakkaa syötävää että olin ratkeamispisteessä ruokailun lopussa:
Chili-valkosipulimarinoitua tempeä, yrttisienipaistosta ja kokonaisena paahdettu (pieni) kyssäkaali.
Soijapavuista fermentoimalla valmistettava tempe on suomalaisissa ravintoloissa edelleen harvinaisuus, ja oli vähintään yllättävää löytää sitä Dinosin listalta. Kysyin Dinosin henkilökunnalta miten juuri heillä on kaupungin kiinnostavin kasvisruokalista, sain kuulla, että ravintolassa oli tehty viime vuonna kasvisruoan osalta tietoinen päätös panostaa siihen. "Mietittiin, että haluamme erottua tällä. Kun muualta saa niitä salaatteja ja vetisiä kasvispihvejä, meiltä saa jotain muuta".
Ei muuta kuin peukut tälle :) Dinosin syksyn listalta löytyy täytettyä polentafrittataa linssiragulla ja paahdetulla bataatilla sekä seitania maissicremellä, limekastikkeella ja curryperunoilla.
VÄHÄRUOKAISIN.
Kesäravintola Von Knorringin listalta löytyy kaksi kasvisruoka-annosta, jotka ovat persoonallisempia kuin salaatti/risottolinja. Valitettavasti kunnollinen proteiinin lähde puuttuu ja toinen annoksista on ruokaisuudessaan alkuruoan tasoa.
Tilasin ihastuttavan kauniisti asetellun ja värikkään annoksen marinoitua munakoisoa (ylempi kuva) tuunattuna versiona, jossa oli riisin tilalla tomaattisipulipaistosta ja parsaa. Varsinaisia proteiinin lähteitä annoksessa on riisin kera tai ilman nolla. Erittäin hyvänmakuinen annos, mutta ei tällaisella nälkä lähde.
Verrokkina kuva ystäväni liharuoka-annoksesta (alempi kuva) joka oli yli kaksi euroa halvempi kuin kasvislautaseni: Jägarsmörgås eli paahdettua leipää jonka päälle on kasattu paistettua lihaa ja kermaista sienikastiketta. Aikamoinen mättö pariin munakoisoviipaleeseen, porkkanaan ja tomaattipaistokseen verrattuna.
Tällaiseen hinnoitteluun törmää välillä ja se vihastuttaa minua. Tarkoitan hinnoittelua, joka ei pohjaa annoksen raaka-aineisiin, kokoon tai ruokaisuuteen vaan annoksen "asemaan" listalla: ystäväni tilaama annos oli "vain" lämmin voileipä ja minun munakoisoni taas "hienostuneempi" annos. Jos olisin tilannut Jägarsmörgåsin kasvisversion, joka oli ravintolan toinen kasvisruoka-annos, olisin maksanut vähemmän ja saanut kaksin verroin enemmän ruokaa lautaselle (vaikkakin ehkä epäterveellisempää: puolet annoksesta on vehnäleipää ja ranskalaisia perunoita). Nämä ovat juttuja joita en vain tajua.
OIKEIN HYVÄ.
Ahvenanmaan kalleimman ravintolan Nauticalin listalla ei ole yhtäkään (!!) kasvisruokaa, mutta heidän vain kesäsesonkina toimiva terassinsa Nauticaltan paikkaa aukon. (Kasvissyöjät varmaankin välttävät Nauticalia talvisin... ;))
Olen aiempinakin kesinä nauttinut Nauticaltanissa kauniita ja raikkaita kasvisruoka-annoksia, mutta aikaisemmin niiden ainoa proteiinin lähde on ollut juusto, jos ylipäänsä jokin proteiinin lähde on ollut tarjolla. Tänä kesänä myös 'Altan oli lähtenyt mukaan uusien kasvisproteiinin lähteiden buumiin ja listalta löytyi Ruotsissa kehitettyä, nyt Suomenkin kaupoista löytyvää oumphia (alempi kuva). Pyysin annoksen ilman ranskiksia mutta ne tulivat joka tapauksessa ^_^
Oumph on valmistettu soijasta eli raaka-aine on siis sama kuin markkinoilla jo olevissa soijaproteiinituotteissa (kuten kuivatut soijaprotskutuotteet), mutta koostumus on uudenlainen. Oumphia saa nyt niin trendikkään nyhtölihan tyylisenä, fileenä ja suikaleina. Kaupasta en ole itse vielä oumphia ostanut mutta maistanut parissakin ravintolassa ja hyvää on :)
Ylemmässä kuvassa Nauticaltanin listan toinen kasvisruoka-annos: grillatut kasvikset salaattipedillä, brie-juustolla ja parmesanilla. Mmm...! Ei mikään mielikuvituksellisin kasvisruoka, mutta toteutus ratkaisee: salaatin voi tehdä siihen tylsimpään mahdolliseen jäävuorisalaatti-kurkku-tomaattipohjaan, tai sitten tällaiseen värejä pursuavaan tyyliin. Kasvisten seasta löytyi vielä rouskuvaa pähkinää, erilaiset tekstuurit annoksessa hivuttavat aina arvosanaa ylöspäin! :)
Jumbona kesän karsein ravintola-annos. Ulkonäkö ei sitä (ehkä..?) paljasta, mutta maku....
FLOPPI.
Kesän ravintolaoppaassani kerroin, että itäsataman Ångbåtsbryggan, puhekielellä Bryggan, on Maarianhaminan halvimpia ravintoloita. (Kesän aikana Brygganiin muuten avautui toinen puoli joka edustaa hienostuneempaa brasserie-tyyliä, sitä ei pidä sekoittaa perus-Brygganiin...)
No, edullisen hinnan mukana tulee totta kai myös edullisia ruokaratkaisuja. Ymmärrettävästi kastikkeet ovat tehdasvalmisteisia ja raaka-aineet muutenkin bulkkikamaa. Maustamiseen hinnan ei kuitenkaan odottaisi vaikuttavan, tai sitten kokilla oli kiire ja mausteet unohtuivat tällä kertaa...
Brygganin listalla oli kolme eri kasvisannosta, joista yksi perinteinen salaatti. Bongasin ilokseni tofun, ja annoin paikalle mielessäni peukkua kunnollisen kasviproteiinilähteen sisällyttämisestä listalle. Tofun sai tilata paahdetun maissin ja lohkoperunoiden kaverina tai tacojen täytteenä. Kumpikaan annos ei sovi ruokavaliooni, mutta päätin tilata tacot sillä vehnälätyt voi helposti jättää syömättä.
Annos saa kehuja tofun määrästä: tässä ei ole säästelty ja kasvissyöjä saa tosiaankin masun täyteen jo proteiinin puolesta. Arvioin että tofua oli lautasella varmaan 200 g. Mutta... sitä ei oltu maustettu millään tavalla. Se oli täysin naturelli. Kuten tofua maistaneet tietävät, se ei itsessään maistu yhtään millekään ja on täysin riippuvainen marinoinnista tai paiston yhteydessä tapahtuvasta maustamisesta.
Jääkaappikylmistä purkeista kaivetut teolliset salsat ja guacamolet eivät kohottaneet makuelämystä. Annos oli kertakaikkiaan niin hirveän makuinen että en tiedä saisiko kukaan opiskelijabudjetillakaan kaupan aineista näin kaameaa tacoannosta aikaan. Pikaruoka on pikaruokaa, mutta ihan näin karun makuista settiä en odottaisi ravintolassa saavani. Saattoihan olla, että kokilla oli huono päivä ja hän tosiaan unohti vähintään tofun maustamisen....
*
Haluaisin nyt kuulla teidän kasvisruokakokemuksianne ravintoloissa. Mikä on ollut huonoin, mikä paras kokemus? Mistä saa Suomen parhaat ja persoonallisimmat kasvissafkat?
Tässä tulee opas Maarianhaminan ruokapaikkoihin, olkaa hyvä :) Ehkäpä jokunen teistä on vielä tänä kesänä - tai tulevina - suuntaamassa Ahvenanmaan lomalle ja vinkeistä on hyötyä :)
Hyötyä tai ei, ainakin itselleni on ilo näitä kirjoittaa ^_^
Ahvenanmaalla melkein kaikki on kalliimpaa kuin mantereella eivätkä ravintolat tee poikkeusta. Jos haluaa mennä ihan "ravintola-ravintolaan" eli muualle kuin pikaruokaloihin tai lounaspaikkoina tunnettuihin kotiruokatyyppisiin paikkoihin, on keskihinta pääruoalle jossain 25 euron paikkeilla. Lasi viiniä + kaksi ruokalajia irtoaa harvoin alle viidellä kympillä Maarianhaminassa.
Vähän edullisempiakin paikkoja kuitenkin on, kun tietää mihin mennä :) Jaottelin ravintolat kolmeen ryhmään niiden hintatason mukaan. Oppaassa ei luonnollisestikaan ole mukana ihan jokainen Maarianhaminan murkinamesta mutta valitsin mukaan suosituimmat ja itsestäänselvimmät, tai sellaiset jotka mielestäni ansaitsevat olla mukana. Lopussa on lista Maarianhaminan ulkopuolella sijaitsevista tärkeimmistä ravintoloista.
Älkää antako hintojen pelästyttää, Ahvenanmaa on tunnettu erinomaisesta paikallisia ja pitkälle luomuja raaka-aineita suosivasta ruoastaan ja löytyypä saarelta myös yksi Suomen parhaimpiin lukeutuvista ravintoloista. Kyllä tänne passaa tulla syömään ja naatiskelemaan :)
MAARIANHAMINAN RAVINTOLAT
EDULLISET
Yksi kaupungin suosituimmista ja vakiintuneimmista ravintoloista, Dino's tarjoili rentotunnelmaisessa miljöössä messeviä pihvejään ja burgereitaan jo vuonna 2003 kun itse muutin kaupunkiin. Paikan konsepti on mielenkiintoinen; se on kaupungin rock-kansan suosima elävän musiikin rock-baari JA perheystävällinen, rento ruokaravintola. Tunnelman täydentää tatuoitu (ja ystävällinen) henkilökunta, joskus mietin onko Dinosin työllistymisehdoissakin vaatimus tatuoinnista... :) Tämä jos mikä on Maarianhaminan kaiken kansan paikka, jos et keksi minne mennä syömään ja tykkäät rehdistä, konstailemattomasta ruoasta joka täyttää vatsan, tule Dinosiin.
Erityishuomio: burgereistaan tunnettu Dino's yllättää kaupungin luovimmalla kasvisruokamenullaan! Täällä kasvisruokailijan ei tarvitse tyytyä tavanomaisiin risottoihin ja salaatteihin, kesän listalla komeilee mm, get this: tempehiä..!! Kasvisruoasta kiinnostuneena kävin testaamassa Dinon vegeannoksia ja vaikutuin, niistä juttua myöhemmin loppukesällä (suunnitteilla kasvisruoalle omistettu teemaviikko...)
Pääruoat 15,90€ - 29,80€.
En tiedä älyäisikö monikaan turisti suunnata tänne syömään, sillä paikka on itse asiassa minigolfradan yhteydessä. Koko nimi kuuluukin Ångbåtsbryggans Äventyrsgolf eli "Höyrylaivalaiturin Seikkailugolf" :D (Alueella sijaitsi muinoin kaupungin höyrylaivasatama.).
Ei-kulinaristisesta assosiaatiostaan huolimatta golf on supersuosittu myös ruokapaikkana, ja ravintola voi ylpeillä kaupungin halvimmilla hinnoilla. Ruoan tyyli on toki sen mukainen, ja Bryggan (kuten paikkaa puhekielessä kutsutaan) onkin jotain "kunnon" ravintolan ja pikaruokapaikan väliltä. Plussaa kasvisruokavaihtoehdoista, listalta löytyy mm. tofua. Mutta älkää odottako huolella harkittuja makuyhdistelmiä ;)
Pääruoat 12,50€ - 19,90€.
Kävelykatu-Torggatanin pienessä kauppakeskuksessa sijaitsevaa Sittkoffska Gårdenia voi suositella mitä lämpimimmin lounaspaikaksi tai miksei illallisellekin jos tykkää illastaa vähän varhaisemmin (ja jos kauppakeskusmiljöö vastaa toivettasi illallispaikasta...). Keittiö sulkee kello 19.30 ja ravintola kello 20.00.
Tunnelmallisesti sisustettu ravintola tarjoaa päivittäin maistuvaa lounasta lähiraaka-aineista ja listalla on aina liha-, kala- ja kasvisvaihtoehto. Ravintolan yhteydessä toimii delicatessen-puoti joka myy ahvenanmaalaisia herkkuja kuten mustaa leipää, juustoja ja leikkeleitä.
Lounas 10,50€, à la carte 15€ - 20€.
Ja sitten vähän pizzaosastoa:
Suosittu Niska itäsataman Merikorttelissa tarjoilee ahvenanmaalaisesti "plåtbröd"-nimellä kulkevaa pizzaa persoonallisilla täytteillä, ei kotipizza-meininkiä. Pizzan lisäksi listalla myös salaatteja ja uuniperunaa. Auki kesäisin.
Lyömättömällä paikalla auringonlaskun puolella kaupungin länsisatamassa museolaiva Pommernin kupeessa. Jos haluat pizzasi kaupungin parhaalla maisemalla (olettaen että tykkäät merestä ja veneistä ja tunnelmallisista auringonlaskuista), tule Albiniin. Niskan tavoin myös Albinin pizzat edustavat raikkaampaa, persoonallisempaa täyteideologiaa kuin perushalpispitserioiden tarjokkaat. Auki kesäisin.
Kotipizza
Löytyy täältä Kotipizzakin sen tutun ja turvallisen ystäville :)
Kotipizzan naapuri Diablo tarjoilee Maarianhaminan ainoat kiviuunipizzat kaupungin keskeisimmällä paikalla.
Länsisatamassa lähellä Vikingin ja Siljan terminaalia sijaitseva suosittu sport-baari ja pizzeria samannimisen hotellin yhteydessä. Miksi tulla tänne? No, ehkä katsomaan jotain matsia pizzan mätön ohella :)
.
KESKIHINTAISET (= kalliihkot, Ahvenanmaalla kun ollaan)
Kiistatta yksi Ahvenanmaan suosituimmista ja mukavimmista paikoista, Indigo on valintasi jos haluat varman nakin mutta naapuri-Dinosin "rock meets Rosso" -konsepti ei ihan iske ja haluat jotain asteen fiinimpää.
Yläkerran baarissa ja kesäterassilla voi tilata edullisemmalta ja simppeliltä bistro-listalta, alakerran ravintolassa harkitummalta ja hinnakkaammalta à la carte -menulta. Yläkerran hämyisä baari on viikonloppuisin supersuosittu alkuillan istuskelupaikka DJ'llä tai elävällä musiikilla höystettynä. Indigo kuuluu M:haminan ehdottomiin lempipaikkoihini ja tarkempi esittely paikasta löytyy täältä. Samalla tyylikäs, samalla kotoisa, samalla fiini, samalla rento, tänne voi tulla kahville, viinilasilliselle, tanssimaan, illallistreffeille tai vaikka tekemään töitä kun netti ei toimi kotona :D Indigo on ihan kaikkea <3
Pääruoat à la carte 21€ - 32€
Uudistuneen Hotelli Pommernin yhteyteen viime vuonna avannut Kvarter-vitonen Ålandsvägenillä on vuoden aikana voittanut puolelleen paikallisten suopeuden, vaikka ei suosiossaan Indigon ja Dinosin kanssa kilpailekaan. Hotellimiljöö antaa paikalle väistämättä leimansa, mutta ollakseen hotellin ravintola on "Vitonen" kuitenkin oikein viihtyisä ja erottautuu Maarianhaminan muista ravintoloista viini- & snacks -konseptillaan. Laadukkaan à la carte -listansa lisäksi paikka houkuttelee asiakkaita ahvenanmaalaisten tapasten ja viinilasin ääreen Indigon ohella kaupungin parhaalla viinilistalla.
Edit 2018 - vuoden 2018 aikana Kvarter 5 kapusi ruokansa puolesta minulle henkilökohtaiseksi suosikkiravintolaksi, ja etenkin kasvisruoka-annokset vakuuttavat mielettömän vivahteikkailla mauillaan ja fine-diningia lähestyvine kokoonpanoineen. Toivottavasti kasvisruoan taso säilyy tällaisena, ihan huipputasoa!
Terassi vilkkaasti liikennöidyn läpikulkuväylä Ålandsvägenin varrella ei ole ihan itsestäänselvä hitti (kuka haluaa katsella lasillisensa äärellä autotietä ja ruokakaupan seinää?), mutta Kvarter 5:n terassi onnistuu kummasti olemaan varsin viehättävä ja vetää ainakin allekirjoittanutta helposti puoleensa ilta-aurinkoisuudellaan. Muut keskustan terassit jäävät varjoon jo päivällä tai alkuillasta.
Pääruoat 14€ - 32,50€. Kvarter 5:n tarkempi esittely ruokakokemuksineen täällä.
Supersuosittu "auringonlaskupaikka" länsisatamassa ja kaupungin vanhimpia ravintoloita. Paviljongenin terassin tunnelmaa ei voita mikään aurinkoisena kesäiltana.<3
Rakastan tätä paikkaa vaikka hinta ja laatu eivät aina kohtaa; annosten koot vaihtelevat ja olen saanut Paviljongenissa niin naurettavan pikkuruisen taideahvenannoksen josta tuli vain vihaiseksi kuin hervottoman katkarapusalaatin jossa ällistyttävän valtava rapukeko hukutti alleen kaikki vihannekset. Mutta ruoka on täällä (minulle) melkein sivuseikka sillä paikka on tunnelmassaan ainutkertainen eikä näkymää veneiden mastojen taakse valuvasta auringosta lämpimänkultaisine hämyineen voita mikään. Auki kesäisin.
Pääruoat 19€ - 32€
Suosikkipaikkani itäsatamassa - ja muuten ainoa paikka itäisellä puolella jossa voi nauttia (ulkokannella) auringosta lähes sen laskuun saakka. Tärkeä tekijä aurinkofriikille ;) Muut itäsataman paikat jäävät varjoon jo alkuillasta.
Laivaravintola Von Knorringissa on monien muiden maarianhaminalaisravintoloiden tapaan kaksi menua, yksinkertaisempi terassi/ulkokansimenu ja arvokkaampi à la carte -lista. Paikan marinoitu munakoisoannos saa Sannilta (alias munakoiso-aficionado) täydet pisteet. Laivan kansi on ÅSS Paviljongenin jälkeen minulle mieluisin paikka nauttia lasillinen ilta-auringossa :)
Pääruoat 14,60€ - 30,90€
Kuva: Visitaland
Maarianhaminan yöelämän keitaassa eli hotelli Arkipelagin ("Arken") yhteydessä sijaitseva Arken Garden mainostaa itseään kaupungin suosituimpana kesäravintolana. Suosio perustunee Arkenin yökerhon ylivertaiseen dominanssiin koko Ahvenanmaan viihde-elämän keskuksena. Allekirjoittaneen mielestä katettu terassi hotellirakennuksen varjossa ei ole erityisen tunnelmallinen, mutta se on suosittu kuin mikä ja monelle etenkin viikonloppuisin itsestäänselvä illanaloituspaikka. Pääseehän Gardenista myöhemmin illalla ilmaiseksi yökerhoon joraamaan ;)
En tiedä onko Arken Garden turistille mikään erityisen persoonallinen Maarianhaminaelämys, mutta suosion paikallisten keskuudessa ymmärtää kun "täällähän ovat kaikki". Garden on yhtä lailla näyttäytymis- kuin ruokailupaikka. Yhdeksästä alkaen terassilla soi trubaduurimusiikki.
Pääruoat 15€ - 30€ (myös mukava valikoima kasvisruokavaihtoehtoja)
.
KALLIIT
White Guiden noteeraama, Ahvenanmaan arvostetuin, paras ja samalla tietysti kallein ravintola. Nautical on kohde sinulle, jolle ruokahetki on kulinaristinen elämys, ei pelkästään nälästä eroon hankkiutumista. Jos vain kukkaro sallii, suosittelen Nauticalin kuuden ruokalajin maistelumenua viiniparituksineen. Ravintola on tunnelmaltaan klassisen hienostunut valkoisine pöytäliinoineen ja hovimestari-tyylisine tarjoilijoineen. Palvelua saa myös suomeksi ja erityisruokavaliot huomioidaan maistelumenun yhteydessä kun niistä ilmoittaa varauksen yhteydessä. Itse söin lihattoman version maistelumenusta toukokuussa 2013, taivaallinen makumatka josta kerroin kuvineen täällä.
Nautical sijaitsee länsisataman puolella samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.
Pääruoat 34€ - 41€, maistelumenu 75€.
Jos yläkerran arvokkaampi "pönötys" - ja hinnat - eivät ole sinun juttusi (vaikka ei täällä tosiaan tarvitse pönöttää :D), valitse alakerran rennompi terassibaari Nauticaltan joka on auki juhannuksesta kesäsesongin loppuun. Altanilla tarjoillaan maukasta terassiruokaa terassihinnoin, Nauticalin korkeasta laadusta tinkimättä. Jos käyt syömässä Ångbåtsbrygganilla ja tulet sitten Nauticaltaniin jossa nautit samanhintaisen annoksen, voit vain miettiä mistä h*mmetistä ylipäänsä maksoit Brygganilla ;)
.
Hyviä ravintoloita Maarianhaminan ulkopuolella
Manner-Ahvenanmaa
HavsVidden, Geta - Upeassa ja uniikissa miljöössä meren ja karun luonnon keskellä, kaukana kaikesta muusta :) Hotelli HavsViddenin ravintolan keittiö tunnetaan Nauticalin ohella Ahvenanmaan parhaana. HavsViddenin esittely täällä.
Smakbyn, Sund - Ahvenanmaan oman tähtikokki Michael Björklundin ruokaelämyskeskus Kastelholman linnan kupeessa.
Soltuna, Geta - sympaattinen Soltuna Geta-"vuoren" huipulla ei prameile ulkonäöllään mutta tarjoaa erinomaista, huolella valmistettua ja kauniisti esillepantua ruokaa. Soltunan joulupöytä on Ahvenanmaan suosituimpia.
Pub Stallhagen, Finström - Stallhagenin panimon yhteydessä sijaitseva gastropub on yksi henkilökohtaisia suosikkejani, aina takuuvarman hyvää ruokaa rennossa, tunnelmallisessa miljöössä. Hinta-laatu-suhde etenkin lounaalla on aivan huikea. 2-3 annosvaihtoehdosta koostuva lista vaihtuu päivittäin. Stallhagenin esittely täällä.
Kuva: Seagram
Saaristo
Seagram, Föglö - kalaherkkuja notkuvasta saaristolaisbuffetistaan tunnettu erittäin suosittu ravintola Degerbyn keskustassa lähellä vierassatamaa. À la carte -listalla myös liharuokia, kasvisvaihtoehto puuttuu.
Glada Laxen, Kumlinge - omalla pienellä Bärön saarella sijaitseva kalaruokiin erikoistunut kotoisa ravintola. Bäröön pääsee omalla veneellä tai tilaamalla ilmaisen kuljetuksen, Laxenin omistaja Henrik hakee vieraat Kumlingen satamasta. Ei kasvisruokia.
Salteriet, Sottunga - saariston tuoreimpia krouveja, kesällä 2014 Sottungan vierasvenesatamaan avattu kotiruokaravintola Salteriet on noussut nopeasti suosioon.
Brudhäll, Kökar - Karlbyn vierassataman yhteydessä sijaitsevan hotelli Brudhällin tyylikäs ravintola tarjoilee suussasulavaa saaristolaisruokaa. Brudhäll ja Kökar kuuluvat paikkoihin joita suosittelen ehdottomasti osaksi Ahvenanmaan vierailua jos vain aikaa riittää retkeillä manner-Ahvenanmaan ulkopuolella. Brudhällin laiturista lähtee kesäisin taksivene Källskärin pikkusaarelle jota ei pidä missata, tämän uniikimpaa paikkaa saa hakea!
.
P.S. Olen vihdoin saanut päivitettyä aiemmat Ahvenanmaan "lomaoppaani" niin että tiedot ovat nyt ajan tasalla. :)
Löydät vinkit Ahvenanmaan ja Maarianhaminan vierailuille täältä:
Mä rakastan syödä hyvin. Hyvä ruoka ja hyvä tunnelma ovat intohimoni.
Missä ikinä kuljenkin, etsin aina ruokahelmiä. Kiinnostavia menuja, hyviä raaka-aineita, tunnelmaa ja omaleimaisuutta. Se voi olla loistava viini, hurmaava sisustus, erityinen kodikkuus, taivaalliseksi haudutettu munakoiso... Syitä ja reseptejä ihaniin ruokakokemuksiin on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää tämä: tähän paikkaan palaisin.
Tässä sellaisia paikkoja Prahan matkalta. :)
KOGO HAVELSKÁ
Osoite: Havelská 27, vanhakaupunki.
Hintataso: vähän Prahan keskitasoa korkeampi, pasta- ja risottoruoat irtoavat alle 15 eurolla.
Vähän fiinimpi mutta sopivan rento italialaisravintola. Astetta "fine dinempi" ja kalliimpi toinen Kogo sijaitsee Na Prikopé -kadulla, mutta minä tykästyin nimenomaan Havelskáan.
Tämä ravintola oli menunsa puolesta koko matkan suurin suosikkini: laajasta ruokalistasta löytyi niin monia houkuttavia kasvis, kala- ja äyriäisruokia että olisin voinut syödä täällä vaikka joka päivä.
Kogo sijaitsee vain kivenheiton päässä vanhankaupungin keskusaukiolta ja Venceslauksen aukiolta.
Ravintola sijaitsee kahdessa osassa; toisella puolella on savuton "valkopöytäliinapuoli", toisessa osassa (eri sisäänkäynti) savullinen ja kasuaalimpi bistro-puoli.
Jos menusta löytyy munakoisoa, minähän tilaan sitä :) <3 Se on selvää. Tämä juustogratinoitu munakoisotorni suli suussa.
Tällaisissa ravintoloissa ei voi kuin harmitella että ihmisellä on vain yksi mahalaukku....
Pahoittelen muuten kuvien heikkoa laatua, vaikka iPhone selviää luonnonvalossa mitä kiitettävimmin, hämärässä valaistuksessa kuvista tulee heti pehmeän rakeisia.
Seafood-lautasessa riitti syötävää. Tämä oli yksi ruokalistan tyyriimpiä annoksia runsaan 20 euron hinnallaan.
Palvelu oli sympaattista ja asiallista, viinilista vallan mainio. Paikallisten valinta kun haluaa syödä kaupungin parasta italialaista.
*
LA PICCOLA PERLA
Osoite: Perlova 1, vanhakaupunki
Hintataso: edullinen/keskitaso
Mies halusi eräänä iltana pizzaa ja googlasi: "best pizza in Prague". Vastaus oli La Piccola Perla. Itse en pizzerioista niin perusta mutta lähdin kuitenkin seuraksi ajatellen, että saa sieltä varmasti jonkun salaatin.
"Pikkuinen helmi" yllätti iloisesti: ruokalistalta löytyi pizzan, pastan ja monien salaattien lisäksi myös runsas seafood-kattaus simpukoista meribassiin ja kalmariin. Suomalaisessa pizzeriassa tällaisesta voi vain haaveilla.
Meidät ohjattiin savuttomaan alakertaan ja ajoituksemme oli täydellinen: hetkeä myöhemmin kaikki pöydät olivat täynnä. Yläkerran interiööri on alakertaa tunnelmallisempi, mutta käry on aika vahva enkä tiedä miten tupakoivat ihmiset itsekään jaksavat illastaa moisessa savussa.
Mutta simppeli alakertakin osoittautui tunnelmaltaan mitä viihtyisimmäksi, ja päädyimme istumaan mutkattoman ravintolan vilkkaassa puheensorinassa koko pitkän sateisen illan erinomaisen viinin seurassa. Kyseinen viini oli niin hyvää että olisin voinut palata Piccola Perlaan vain nautiskellakseni lisää tuota italialaista herkkujuomaa. :)
Mies arvioi pizzansa "ihan perushyväksi", ei lopulta kuitenkaan mitään tajunnan räjäyttävää. Pohja oli kuulema oikeaoppisen ohut ja rapea ja erityiskiitosta mies antoi pizzan miellyttävälle ja "elegantille" täytteen määrälle: pizzaa ei oltu hukutettu paksuun juustokerrokseen ja vaikka se oli kooltaan valtava, ei sen syötyä ollut kuulema tavanomaista pizzaähkyä.
Jos etsit tunnelmallista, vähän parempaa pizzeriaa laadukkaalla menulla ja törkeän hyvällä viinillä, ota osoitteeksi Perlova 1. :)
*
RISTORANTE GIOVANNI
Osoite: Kožna 11, vanhakaupunki
Hintataso: keskitasoa
Ja taas italialaista ^_^ "Eikö ne syöneet mitään paikallista", siellä jo mietitte. Söimmehän me, mies varmaan ihan väsymiseen saakka työlounailla (hän oli Prahassa työmatkalla) ja halusi illalla mieluummin jotain muuta. Pari kertaa kävimme yhdessäkin tsekkiläisen keittiön ravintolassa ja tuossa seuraavaksi sellainen tuleekin, mutta nyt vielä Välimeren kokkailuja :)
Giovanni tunnetaan erinomaisena pizzeriana, mutta myös kalaruoistaan. Tunnelmaltaan ja interiööriltään se on todella romanttinen, tätä paikkaa suosittelisin etenkin pariskunnille. Menu on suppeampi kuin Piccola Perlassa ja tunnelma fiinimpi, jotenkin ei tulisi mieleen tulla tällaiseen paikkaan syömään pizzaa.
Just tällaisista rustiikkisista, kaariholvikattoisista paikoista mä tykkään! <3
Tämän tyyppisissä ravintoloissa viihdyn ehkä kaikkein parhaiten: paikoissa, jotka ovat samaan aikaan kotoisia, rentoja ja lämmintunnelmaisia mutta kuitenkin vähän elegantimpia kuin "Rossot ja Amarillot", tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia "ei-ihan-fine-dining" -paikkoja, mutta hienompia kuin pubit, oluttuvat ja kotiruokamestat.
(Sille lukijalle, joka kommentoi lasieni vinoutta: ne on nyt kiristetty ja pysyvät taas toivon mukaan vähän aikaa suorassa :D)
Tilaamani grillattu kalmari oli täydellistä. Siis ihan nappi annos. Jos en tietäisi paremmin olisin voinut kuvitella olevani Kreikassa nauttimassa tuoretta kalmaria. Aijjai...
Kadulla jolla Giovanni sijaitsee, on muuten muutama erittäin kivan näköinen ja tunnelmallinen paikallista ruokaa tarjoava perinteinen ravintola hyvin edullisilla hinnoilla. Kožna-katu on huomaamaton, kapea sivukatu joka lähtee Zeleznalta. Ihan hätkähdin kun bongasin niin edullisia ja selvästi myös suosittuja ravintoloita niin läheltä vanhankaupungin aukiota. Jos aika olisi riittänyt, olisin käynyt testaamassa myös nuo! Kala/kasvis- tai kasvissyöjällä ei ole mitään ongelmia löytää listoilta ruokaa mistä tahansa ravintolasta Prahassa :)
*
U MODRÉ KACHNICKY
Osoite: Nebovidská 6, Mala Strana.
Hintataso: keskitasoa korkeampi (mutta suomalaiselle silti edullinen)
Tämä on ainoa opaskirjan perusteella löytämäni ravintola, paikkaa suositellaan Berlitzin viime vuoden Praha-painoksessa sanoin; "features art-nouveau images on the walls and olf-fashioned decor with lots of dark wood and overstuffed chairs". Kuulostaa hyvältä! :) Paikka tarjoaa perinteistä tsekkiläistä ruokaa, ja tänne suuntasimme eräänä iltana miehen työkaveriporukalla.
Vaikeasti lausuttava nimi muuten tarkoittaa "At the Blue Duck's", miten tuon nyt sitten suomentaisi, "Sinisen ankan kupeessa"? :) Ravintola on erikoistunut riistaruokaan, mutta kalansyöjälle löytyy "päivän kala" ja kasvissyöjille peräti kaksi pääruoka-annosta salaattien lisäksi. (I told you, Prahassa huomioidaan kasvissyöjät todella mahtavasti :))
Saimme yhden huoneen kokonaan itsellemme. Harmittaa kun en tullut ottaneeksi "Sinisessä ankassa" parempia kuvia, sillä paikka oli todella persoonallinen ja tunnelma samalla hienostunut ja "kuin mummolassa". :) Ehkä sellaisessa hienommassa mummolassa? :D
Saimme kuulla, että rakennus on aikoinaan ollut Prahan linnan hevostalli. Etummaisessa ruokailutilassa tallin rakenteet ovat vielä hahmotettavissa.
Aivan ihastuttava paikka! Vaati vähän pyörimistä Google Mapsin kanssa ennenkuin löysimme paikan (ei sijaitse vilkkaan turistikadun varressa), mutta suosittelen tuon vaivan näkemistä :)
Olimme yhtä mieltä paikan uniikista charmista ja kaikki paitsi muuan tietämättään peuransorkkia tilannut (ei tunnistanut "fallow deer knucklea" menusta ja luuli muuksi ;)) hehkuttivat maistuvia annoksiaan. Juurevaa tsekkiläistä ruokaa gourmet-tyyliin :)
"Päivän kala" ei näytä kuvassa kummoiselta, mutta oli suussasulavan herkullinen. Päällä on muuten pehmeäksi paistettua sipulia kermakastikkeessa, ei pastaa. :)
*
ALCRON
Osoite: Štěpánská 40, vanhakaupunki
Hintataso: kallis
Prahassa on kolme Michelin-tähden ravintolaa, ja halusimme juhlistaa miehen synttäreitä yhdessä niistä.
Päädyin varaamaan pöydän Alcronista, joka sijaitsee samannimisessä hotellissa yhdellä Venceslauksen aukiolta uuteenkaupunkiin päin lähtevällä kadulla.
Ravintolaan pääsee sisään hotellin aulatilan kautta.
Nyt puhutaan jo todella fiinistä, tämä on sellainen paikka jossa alkaa jo vähän hermostuttaa ettei vain mokaa.
Ja tottakai mä sitten mokasinkin heti alkuun... :(
En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerrotaan nyt, kai sille voi nyt jälkeenpäin jo nauraa. Tai sitten ei, kokea vain myötähäpeää jutun lukiessaan... ^_^
Minulla oli todella pitkästä aikaa huulipunaa. Halusin juhlistaa iltaa kirkkaanpunaisella huulipunalla, jota muutenkin käytän tosi harvoin.
Näemmä niin harvoin, että olin ravintolaan päästyä jo ehtinyt unohtaa, että minulla mitään huulipunaa onkaan.
Näette kuvassa kaksi lasia. Kummassakin on punaista huulipunaa.
Arvatkaa mitä tapahtui?
Olin siemaillut laseista muutaman siemauksen, kun tarjoilija tuli kattamaan pöytäämme seuraavan ruokalajin viinilasin. Sinä hetkenä kun hän laski uuden lasin pöydälle ja minä katsoin tähän lasiin, katseeni osui samanaikaisesti vieressä olevaan huulipunaiseen lasiin. Aivoissani tapahtui joku aivan käsittämätön synapsihäiriö, ja tilanne välittyi niihin tällaisena: tarjoilija oli kattanut pöytään huulipunaan tahraantuneen lasin. Ja minullahan ei ollut huulipunaa.
Hätkähdin ja osoitin lasia spontaanisti, ynähtäen jotain kauhistunutta tarjoilijalle, joka puolestaan katsoi minua hillityn hämmentyneenä. Ehdin sanoa, "There's... lipstick on my glass..!" johon tarjoilija vastasi tahdikkaan pehmeästi, "Yes, it is your lipstick".
Tajusin asian itsekin samassa sekunnin murto-osassa. Mutta en voinut enää peruuttaa reaktiotani. Luulin ohikiitävän sekunnin ajan, että minulle oli katettu Michelin-tasoisessa ravintolassa huulipunan tahraama lasi...! Voiko olla kiusallisempaa momenttia...?
Mieheni oli myös hetken kuin halvaantunut. "Oletko sinä ihan kunnossa?" hän kysyi hitaasti. Sillä hetkellä tuntui, että en tainnut kyllä olla ja istuin vain siinä miettien, mitä hemmettiä olin juuri sanonut, naama varmaankin yhtä punaisena kuin huulet. Mies tajusi onneksi samantien muuttaa äänensävynsä ja lämmittää tilanteen toteamalla, että relataanpas nyt, tänne tultiin viettämään mukavaa iltaa. Olin varmastikin niin ylijännittynyt että aivot sakkasivat.
Taisin alkaa rentoutua muutamaa lasillista myöhemmin... :) Tarjoilijakin vaikutti tajunneen nolostumiseni ja palasi hetken kuluttua kysymään lämpimästi hymyillen että onhan meillä kaikki kunnossa.
Meillä oli alku, eh, kankeuden jälkeen mitä mukavin ilta, maistellen kuuden ruokalajin menua. Pikkuisen vain häiritsi katsoa kirkkaanpunaisia huulipunanjälkiä laseissa koko ilta, enpä tiedä laitanko enää noin kirkasta huulipunaa hienoon ravintolaan...
.
Illan aikana syötyä (kuvista puuttuu yksi miehen hummeriannos):
Se sentään on kivaa, ettei älypuhelinten aikana ole enää millään lailla noloa kuvailla annoksiaan ravintoloissa, edes paremmissa.
Alcronissakin suunnilleen joka pöydässä kuvattiin kaikki annokset ^_^
Mies sai yllätysjälkiruokana pienen synttärikakun kynttilällä :)
Ja minä....
...aaa, now we're talking! ^_^
Illan päätti yksi parhaista juustolautasista mitä olen koskaan maistanut <3 Oi, taivas.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin rela ^_^
*
Minun oli tarkoitus esitellä tässä jutussa myös Prahan kasvisravintoloita, mutta jätän ne toiseen kertaan postauksen jälleen venyttyä varsin kiitettävään mittaan.
Minulle tuli Prahassa samanlainen tunne kuin viime keväänä Tallinnassa: mä haluan tulla tänne vain syömään. :) Mikä valikoima ihania, tunnelmallisia, persoonallisia, monipuolisia ravintoloita - ja millä hinnoilla...! Pelkästään kasvisruokaravintoloiden testailuun saisi kulumaan pari viikkoa. Halvin syömäni annos maksoi hädin tuskin neljä euroa. Kahdella kympillä Prahassa syö jo todella, todella hyvin.
Budjettitietoisen gourmandin paratiisi.
Prahan kävijät saavat mieluusti jakaa kommenteissa omiakin vinkkejään! :)
