Satunnaisesti etenevässä Maarianhamina-sarjassa esittelen kiinnostavia tai muuten vain minulle tärkeitä paikkoja kakkos-kotikaupungistani. Pitäisi varmaan laittaa "koti" suuriin lainausmerkkeihin, sillä enhän ole täällä syntynyt, mutta kyllä Maarianhamina minulle enemmän kodilta tuntuu kuin vaikkapa Tampere.
Lempiravintolani Maarianhaminassa on Indigo Restaurang & Bar Nygatanilla. Minulla ja ravintolalla on melkein yhtä pitkä Maarianhamina-historia, sillä Indigo avasi ovensa keväällä 2004, seuraavana keväänä Ahvenanmaalle muuttoni jälkeen. Tänä vuonna Indigo täyttää siis 10 vuotta.
Indigo on siitä poikkeuksellinen paikka Maarianhaminassa, että siitä tuli kertaheitolla paikallisten itsestäänselvä suosikki. Miksi tämä olisi poikkeuksellista..? Maarianhamina on kaupunki, jonka asukkaat ovat hyvin perinnerakkaita. Ja rutinoituneita. Täällä käydään vuodesta toiseen samoissa vanhoissa, jo vuosikymmenet sitten etablisoituneissa paikoissa ja uusi otetaan hyvin varovasti vastaan. Kaikkien saarella viettämieni vuosien aikana olen nähnyt lukuisten uusien kahviloiden, baarien, ravintoloiden ja kauppojen avaavan ja sulkevan vain vuotta tai paria myöhemmin. Olivat ne kuinka kivoja, erilaisia ja ihania tahansa, alkuhuuman jälkeen maarianhaminalaiset palaavat vanhoihin "kaninkoloihinsa" joissa he viihtyvät ja tuntevat olonsa tutuksi ja turvalliseksi.
Indigo löi itsensä läpi tällaisena kaninkolona saman tien. :)
Alakerrassa on ravintola, yläkerrassa baari ja bistro. Ja pihalla tietysti yksi saaren suosituimpia terasseja.
(Entä ruoka? Joo, hyvää on. Mutta ei parasta. Paras safka löytyy minun mielestäni Nauticalista.)
Mutta tsekatkaas tämä... :D Voisin väittää, että tällaista voi nähdä vain Ruotsissa tai Ahvenanmaalla, jossa vhh-ruokavalio on iso juttu. "Päivän kotiruoka - voit saada annoksen myös kasvis- tai vhh-versiona". ^_^ Kuva on Bistro-menusta.
Eilen vietin taas aivan huisin hauskan illan Indigossa.
Äitini on vierailulla Maarianhaminassa ja sattumoisin hänen kovasti diggailemansa Doina Klezmer heitti eilen keikan Indigon baarissa. Minulle Doina Klezmer on käytännössä tuntematon, vaikka klezmer-musiikista jotain tiedänkin. Ei minua kuitenkaan kauaa tarvitse keikoille houkutella, harvoin sitä lopulta kuulee jotain todella huonoa musiikkia. Ellei joudu Cheekin yleisöksi. (Anteeksi.)
Naurettiin äidin kanssa tälle kuvalle... siis katsokaa mitkä kaksoset. ^_^
Tuo setä tuolla takana viimeistelee potretin. :) Ja mulla rillitkin vinossa. <3
Keikan aikana näin yhtäkkiä basson ihan uudessa valossa. Siis nimenomaan tuollaisen "läskibasson". Miten mahtava soitin... Jotenkin... seksikäs...! Hot damn....!
Klezmer on juutalaisten kansanmusiikkia. Se on iloista ja samalla surumielistä, svengaavaa, jatsahtavaa.... Klarinetti, viulu ja haitari itkevät ja nauravat. Rytmi vaihtuu hetkessä iloisesta haikeaan. Musiikkia, jota kunneellessa alkaa väkisin hytkyä ja taputtaa mukana.
Nnnohh. Tässä tuli sitten illan pieni floppi, kun yhtäkkiä huomasin hakevani viinilasillista. Heipat sitten induktiolle pariksi päiväksi, alkoholi ei kuulu induktioon.
Mutta ei saa antaa myssyn kiristää liikaa. :) Ensi viikolla taas takaisin rattaille!
17 comments on “Minun Maarianhaminani: Indigo”
käytiin myös vuosi sitten kesällä indigossa syömässä :).
interiööri oli kiva, ruoka ei tosiaan parasta mahdollista vaikkakin hyvää - valkoviinilista ainakin tuolloin oli sen sijaan loistava ;)
Viinilistat tuolla tosiaan on hyvät :) Ruoka on mun mielestä sellaista perushyvää, ei mitään erityisiin sfääreihin kohottavaa eikä mitään yllättäviä makujuttuja mutta luotettavan hyvää ja laadukkaista raaka-aineista.
Vau, tuota pitää käydä testaamassa :)
Indigo on ihan paras "Mennäänkö jonnekin lasilliselle?" -paikka tai alkuillan hengailunurkka. Tai koko illan, jos ei halua varsinaiseen yökerhoon mutta tanssijalka silti vähän vipattaa. :) Mielestäni ainoa oikeasti tyylikäs ja tunnelmallinen baari/ravintola Maarianhaminan keskustassa.
Hei ihan sairaan hyviä nää postaukset Ahvenanmaasta! Mulla on herännyt kiinnostus lähteä sinne käymään (vaikka pyöräilee) nimenomaan tän sun blogin ja näiden postausten ansiosta. :)
Tosta koti-asiasta sen verran, että kyllä mun mielestä voi olla koti jossain semmosessa paikassa, missä ei ole syntynyt. Sama toisinpäin, ettei mun mielestä se syntymäpaikka automaattisesti ole kotipaikka. Ite oon syntynyt Järvenpäässä, mutta muuttanut ennen ekoja synttäreitä sieltä pois perheen kanssa. Sen jälkeen olen muuttanut yksin ja yhdessä monta kertaa eri puolille Suomea ja sieltä pois ja taas uudestaan. Olen kehittänyt itselleni kyvyn kotiutua nopeasti milloin minnekin. Tällä hetkellä asun Helsingissä, ja tää on se paikka, mihin muutin omista itsekkäistä tarkoitusperistäni, koska halusin muuttaa tänne. En siis muuttanut perheen kanssa tai opiskelujen tai poikaystävän perässä, vaan siks, että halusin vaihtaa maisemaa ja muuttaa nimenomaan tänne. Koen tämän kaupungin kodikseni enemmän kuin minkään ennen tätä, ja siksi kysyttäessä vastaan, että olen Helsingistä.
Tuli aika pitkä kommentti, mutta all and all: mun mielestä voit oikein hyvällä omallatunnolla kutsua Maarianhaminaa kodiksesi. :)
T
Kiitos kommentista :) Olen kyllä tavallaan samaa mieltä kanssasi, tai olenkin samaa mieltä siitä ettei syntymäpaikkakunta välttämättä ole se koti-koti. Oikeastaan olen aina mieltänyt, että ihmisen "kuuluisi" tuntea kodiksi se paikka, jossa on asunut pisimpään. Minulla se on juuri syntymäkaupunkini, mutta siellä olen käynyt viimeiset 11 vuotta enää vain pari-kolme kertaa vuodessa. Kaupunki tuntuu tietysti rakkaalta ja tärkeältä, mutta ei se koti ole ollut enää sen jälkeen kun sieltä muutin.
Kiva kuulla että Ahvis-postaukset ovat inspiroineet! :) Luitko muuten Hesarin kuukausiliitteen pitkän jutun Ahvenanmaasta?
Olet selvästi perinyt kauniit piirteesi äidiltäsi :) Muistelen, että äidilläsi oli joskus pitkät hiukset, tämä lyhyt malli tuo paljon paremmin hänen kasvojensa kauniit piirteet esiin.
Voi kiitos Aurinkoinen :) Äiti tuossa kihersi iloisena kun luin hänelle kommentin. ^_^
Hihi, minua kovasti nauratti tuo Cheek-kommentti :D Itse paasasin juuri tänään miehelleni että miten kukaan voi kuunnella tuollaista! Toki makuasia mutta on kiva tietää että joku muukin on samaa mieltä kanssani :)
:)
Mulla meni joku 10 vuotta ennenkuin saatoin vilpittömästi hörähtää jollekin yhdelle Petri Nygårdin biisin heitolle. Veikkaan, että Posken kanssa menee tuplasti se aika.
Nygård nyt on niin tyylitön alapää "huumoreineen" mutta kyllä Jaren voisin vaikka pulloon pistää, on se niin nätti poika
Äitisi on niin kaunis, todella tyylikäs uusi hiustyyli! Ja olet sinäkin hurjan kaunis. Mieletön selfie kyllä, toi setä etenkin... Haha.
Kiitos zubilainen! :) Terkut välitetty äidille. Olen muuten samaa mieltä että tämä lyhyt malli käy äidille paljon paremmin kuin pitkä. :)
Kiitos taas mielenkiintoisesta postauksesta! Mutta mun pitää kysyä vähän tuosta viimeisestä kappaleesta, en tainnut ihan ymmärtää. Siis pieni floppi, kun hait viinilasillista ja alkoholi ei kuulu Induktioon. Siis et halua juoda viiniä Induktiossa? Siellä ei tarjoilla alkoholia?(!) En vaan saa kiinni :)
Hehe :D Tuo induktio-juttu varmaan avautui vain niille lukijoille, jotka on seuranneet mun ruokavaliojuttuja :) Eli induktio on termi joka kuuluu Atkinsin ruokavalioon. Sillä viitataan vaiheeseen, jossa hiilihydraattien saanti rajoitetaan noin 20 grammaan per vuorokausi. Tarkoituksena on saada elimistö ketoositilaan eli vaihtamaan hiilaripolttoisesta aineenvaihdunnasta rasvapolttoiseen. Tähän tilaan pyrkiessä alkoholi ei sovi, sillä se katkaisee aina välittömästi ketoosin, ja elimistöllä menee noin pari päivää palautua.
Olin juuri viime viikon Maarianhaminassa työreissussa ja tuli käytyä Indigossa syömässä. Minun kohdalle osui oikein maukas kala-annos kesämenusta. Tykkäsin Maarianhaminasta paljon, en ollut siellä ennen käynytkään :)
Tosi kiva kuulla! :)