Ahh, viimein! Istuin alas ja sain koottua katsauksen ihanaan Milokseen, jossa vierailin viime syksynä.
Milos on Kreikan saarten verrattomia helmiä ja tarjoaa sellaisen kattauksen toinen toistaan upeampia - ja erilaisia - uimarantoja, että paatuneinkin rantojen välttelijä antautuu.
Allekirjoittanuthan ei ole millään muotoa biitsihengailija, ja saattaa lomailla Kreikassa käymättä kertaakaan rannalla. Miloksella oli minunkin kuitenkin myönnyttävä - rannat ovat monipuolisuudessaan todellakin Nähtävyys isolla N:llä. Kun ne vieläpä ovat sirottuneet mukavasti eri puolille Milosta, tarjoaa niille retkeily mitä mukavinta ajanvietettä.
Miloksella kannattaa vuokrata auto tai skootteri ja huristella ympäri saarta eri biitsejä bongaillen. Täällä voisi viettää viikon tai kaksiksin käyden joka päivä eri rannoilla.
Viime syksyn Kreikan loma oli minun ja Kalastajan ensimmäinen yhteinen oikea ulkomaan loma, muutoin olemme ulkomailla vain miehen työn vuoksi. Reissun aikana paljastui, että olemme tosi erilaisia lomailijoita. Ei se nyt ehkä varsinaisesti yllätyksenä tullut, onhan miehelläni esimerkiksi tiedossa, ettei Sanni juuri muuta teekään kuin valokuvaa, mihin ikinä päätykään, ja voi tällä viitekehyksellä olla ei-valokuvaavalle hieman hidasta seuraa. 😅
Minulle taas tuli (sinällään positiviisena) yllätyksenä, kuinka aktiivinen lomailija Kalastaja on, eikä hänkään tykkää varsinaisesti lojua rannalla. Sen sijaan hänestä on kivaa ajella ympäriinsä ja kokea maisemia, rantoja, sukeltaa tai snorklata. Rannalle ei tarvitse jäädä moneksi tunniksi, vaan voi viipyä hetken ja nousta sitten skootterin selkään ja hurauttaa seuraavaan mestaan.
Itse en koskaan tee tällaista, koska en aja (edes skootteria), joten muodostimme varsin toimivan tiimin. Sain nauttia ulkoilmasta ja maisemista skootterin selässä ja nähdä - sekä valokuvata - upeita rantoja, Kalastaja puolestaan sai uida ja snorklata. Ja kyllä minäkin uskaltauduin pari kertaa snorklaamaan...! 😌 Vesi on minulle jossain määrin pelottava elementti joten olin ylpeä itsestäni - ja jopa huomasin nauttivani snorklaamisesta.
Koska en pidä uimisesta, eivät rantakohteet siinäkään mielessä ole minulle kiinnostavia - muuten kuin esteettisesti. Miloksesta kuitenkin paljastui rantalomakohde, jonne voisin palata biitseilemään koska vain.
Olen käynyt Miloksella kerran aiemminkin, 11 vuotta sitten, mutta tuo reissu oli hyvin lyhyt ja kokemuksiltaan suppea. Nyt löysin uuden Miloksen, ja haltioiduin. On Miloksella ihania kyliäkin, joten saarelle voi matkustaa myös kokemaan klassista kreikkalaista kylätunnelmaa. Mutta kyllä rannat ovat Miloksella se juttu. Nyt ymmärrän, miksi.
🇬🇷 Kreikan saari Egeanmeressä, Kykladien saariryhmässä.
🇬🇷 Asukasluku noin 5000.
🇬🇷 Pääkaupunki (eli pääkylä) on vuorilla sijaitseva Plaka, suurin asutuskeskus satamakaupunki Adamantas.
🇬🇷 Milokselle matkustetaan useimmiten laivalla Pireuksesta, mutta saarella on myös pieni lentokenttä, jonne lentävät Ateenasta Olympic Air ja Sky Express.
🇬🇷 Miloksella on yli 70 erilaista uimarantaa.
🇬🇷 Milos tunnetaan rantojen ohella myös upeista kalliomuodostelmistaan, joiden tunnelma on paikoin kuin Maan ulkopuolelta.
Tervetuloa mukaan retkelle ympäri Milosta! :)
Me majoituimme pääkylä Plakassa, joka on saaren kuvauksellisin kylä. Suurin osa Miloksella vierailevista majoittuu Adamantasissa, ja kolmanneksi suosituin kohde on viehättävä rantakylä Pollonia. Pollonia on Miloksen paras kohde perheille.
Mandrakia on pieni kalastajakylä Miloksen pohjoisrannikolla. Tämä oli ensimmäinen kohde, jota meille suositeltiin, kun kysyimme vinkkiä hyvästä ruokapaikasta meren äärellä. Mandrakia tunnetaan ennen kaikkea syrmata-venevajoistaan, jotka ovat Milokselle tyypillinen arkkitehtuurinen nähtävyys, mutta täällä sijaitsee myös erittäin suosittu kalaravintola Medusa.
Syrmatat ovat värikkäillä ovilla ja usein myös värikkäillä parvekkeilla varustettuja 1- tai 2-kerroksisia venevajoja, joissa kalastajat säilyttivät veneitään, ja ennen vanhaan saattoivat myös asua. Tunnetuin syrmata-kohde Miloksella on Klima, mutta syrmatoja voi ihailla myös Mandrakian, Firopotamoksen, Fourkovounin ja Aretin kylissä.
Medusa-ravintolaan ei voi tehdä varausta, vaan sinne jonotetaan. Lokakuussakin ravintola on niin vilkas, että sinne on jatkuva jono. Me saimme odottaa melkein tunnin, että saimme pöydän, mutta odotus oli sen arvoista.
Mandrakiassa ei ole hiekkarantaa, mutta lähistöllä niitä on sitäkin enemmän, kuten maineikas Sarakiniko.
Sarakiniko on Miloksen tunnetuin ranta ja yksi koko Kreikan kuvauksellisimpia kohteita. Vulkaanisten kalliomuodostelmien muodostama paljas maisema tuo monelle mieleen näkymän, jota odottaisi ennemminkin Kuussa kuin Kreikan saarella.
Sarakinikon kalliot ovat täynnään luolia.
Uimaan voi pulahtaa joko suoraan kallioilta tai pieneltä hienohiekkaiselta rannalta.
Sarakiniko on tähän saakka ollut turismin kehitykseltä suojeltu luonnontilainen alue, eikä siellä ole ollut mitään palveluita. Vuoden vaihteessa sain kuitenkin kuulla kreikkalaiselta ystävältäni, että Sarakinikoon oltaisiin rakentamssa luksushotellia.
Sääli, että monet luonnonkauniit alueet niin usein lopulta taipuvat kaupallisuuden lonkeroille, kiitos tuloja ajattelevien päättäjien.
Googlasin vähän tilannetta, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että hotellihanke on kuitenkin kevään aikana laitettu kreikkalaisten ympäristöviranomaisten taholta jäihin. Ilmeisesti lupa-asiat eivät ole olleet täysin kunnossa. Mitä hankkeen osalta ikinä päätetäänkään, toivottavasti se tehdään aluetta kunnioittavalla tavalla.
Firopotamoksesta tuli suosikkirantamme. Pienen lahden pohjukassa sijaitseva ranta on pieni ja erittäin tunnelmallinen. Rannalla on varjoa antavia puita, rantabaari sekä vuokrattavia lomahuoneistoja.
Erityistä tunnelmaa luovat poukamaa reunustavat syrmata-venevajat, joita niitäkin voi vuokrata loma-asunnoksi, sekä Agios Nikolaoksen kirkko ja sen takana kohoavat vanhat rauniot.
Firopotamoksen rannalla vesi on kristallinkirkasta.
Täällä snorklasin ensimmäisen kerran..! Minulle jo pään painaminen veden alle on vaikeaa ja vaatii rohkeutta. Olen aina kokenut vesiympäristön epämiellyttävänä, eikä sille ole mitään ymmärrettävää syytä. Tuntui lähes terapeuttiselta, kun viimein uskalsin kurkistaa vedenalaiseen maailmaan ja pystyin rentoutumaan. 🩵
Miloksen pääkylä Plaka edustaa kreikkalaista kylätunnelmaa perinteisimmillään. Idyllinen kylä on taskukokoinen ja autoton; sen pikkuinen keskusta muodostuu kapeista labyrinttimaisista kujista ja pienistä hurmaavista aukioista.
Tunnetuin aukioista - ja samalla koko Miloksen suosituin paikka ihailla auringonlaskua - on kuvassa näkyvä Panagia Korfiatissan kirkon aukio.
Kirkon edusta muodostaa täydellisen "parvekkeen" auringonlaskun katseluun. Pehmeän autereinen valo ja aava näkymä merelle saarekkeineen tuo mieleen auringonlaskut Santorilla, myös siellä valo on samankaltaista.
Lukemattomia auringonlaskuja Kreikassa nähneenä olen oppinut yhdistämään tietyn valon ja tunnelman tiettyihin saariin. Santorinilla käyneet ja calderan reunalla auringonlaskuja ikuistaneet varmasti tunnistavat sen erityislaatuisen valon, josta puhun. 🧡
Valitsin majapaikkamme Plakassa puhtaasti maiseman perusteella. Olen maisemahaukka ja majoitun mielelläni paikoissa, joissa voi nauttia kauniista näkymistä vain avaamalla ikkunan tai astumalla parvekkeelle.
Tässä majapaikassa oli kahden huoneiston jakama terassi upeilla merimaisemilla.
Hauskana sattumana myös naapurihuoneistossa majoittuvat olivat Suomesta. ☺️
Plaka ei ole kylä Sinulle, joka etsit yöelämää ja shoppailumahdollisuuksia. Sellaisia on muutenkin Miloksella tarjolla vähän - jos niitä etsii, on paras kohde Adamantas. Plaka ei myöskään ole paras kohde perhelomailuun, täällä ei ole rantaa eikä uima-altaita. Plaka on kylä Sinulle, joka tykkäät rauhallisesta fiilistelystä esteettisesti nautinnollisessa ympäristössä.
Kastro on linnoitus Plakan yläpuolella. Kastrolta avautuvat huikeat 360 asteen maisemat ympäri saarta, ja myös tämä paikka on erittäin suosittu paikka auringonlaskun katseluun.
Plaka ylhäältä käsin.
Maisemia Kastron laelta.
Vain 4 km Plakasta sijaitsee saaren kuvatuimpiin nähtävyyksiin kuuluva pieni kalastajakylä Klima. Sen syrtama-venevajat ovat Miloksen komeimmat.
Tätä nykyä kaikki Kliman syrmatat on remontoitu loma-asunnoiksi, joten halutessasi voit herätä aaltojen huuhtoessa kotioviasi, kuten Klimassa usein tapahtuu. Kämpille pääsee harvoin kuivin jaloin!
Kliman lähellä sijaitsevat myös Miloksen tärkeimmät arkeologiset nähtävyydet: antiikin aikainen teatteri sekä varhaiskristilliset katakombit.
Klima on ällistyttävän kuvauksellinen, ja allekirjoittanut vietti täällä jo edellisellä Miloksen visiitillä tovin jos toisenkin kameransa takana. Meikäläisen kuvatessa - tälläkin kertaa - Kalastaja pulahti uimaan. ☺️
Klimassa sijaitsee yksi saaren suosituimpia kalatavernoita, Astakos. Täällä tosin ei ollut sellaisia jonoja kuin Mandrakian Medusassa. Astakos todennäköisesti houkuttelee asiakkaikseen enemmän turisteja kuin paikallisia. Astakoksessa myös hintataso on korkeampi kuin Medusassa.
Yhtä kaikki söimme täällä erittäin hyvän lounaan ja tilasimme vähän arvokkaamman viininkin, olihan kyseessä viimeinen päivämme Miloksella.
Pollonia edustaa klassista kreikkalaista rantalomakylää, ja on ainoa laatuaan Miloksella. Täällä voit istua kalatavernaan varpaat suoraan pehmeään rantahiekkaan kaivautuneina ja nauttia leppoisasta lomailusta aurinkovarjon alla.
Pollonia ei ole kuitenkaan mikään turismin ehdoilla rakennettu lomaympäristö, jollaisia Kreikan saarilta myös löytää, vaan perinteinen kalastajakylä. Miloksella ei ylipäänsä ole varta vasten rakennettuja turismialueita. Miloksen suosio kasvaa vuosi vuodelta, mutta se on yhä kaukana mainstream-turismikohteista, ja hyvä niin.
Minun matkailumieltymyksiini Milos on kutakuinkin täydellinen. Saarella on erinomaiset palvelut ja monia vilkkaita kyliä, ja matkailijan on helppo saada ruokaa, majoitusta ja vuokrapyörät alle melkein missä vain. Samalla Milos on kuitenkin hyvin kreikkalainen, eikä turismin leima ole (ainakaan vielä) muokannut alueita siten, että aito kreikkalaistunnelma olisi kärsinyt tai kadonnut.
Pollonian valkoiset sokerikuutio-talot edustavat Kykladien klassista arkkitehtuuria. Jos matkustat Kreikassa vaikkapa Sporadeille tai Joonian saarille, talot ovat aivan eri näköisiä.
Vinkki: Polloniasta pääsee naapurisaari-Kimolokselle lyhyellä laivayhteydellä. Laivamatka kestää noin 20 minuuttia.
Me vierailimme Polloniassa vain lounaspysähdyksen verran. Se olikin täydellinen valinta: söimme käsittämättömän edullisen sekä huikean herkullisen seafood-lautasen, joka oli niin runsas, että emme kahteen pekkaan saaneet kaikkea tuhottua. Hintaa lautasella oli 25€.
Vähemmän turistillisten Kreikan kohteiden etu on ilman muuta myös edullisemmat hinnat. Vaikka hintataso on merkittävästi noussut viimeisen 10 vuoden aikana kaikkialla Kreikassa, on yhä mahdollista löytää edullisia helmi-paikkoja niin majoituksen kuin ravintoloiden suhteen.
Tsigrado on Miloksen etelärannikolla sijaitsevan uimarannan nimi, mutta kuvailisin Tsigradoa geologisesti kokonaisvaltaisen upeaksi alueeksi. Katsokaa kuvaa!
Tsigradossa vulkaaniset, värikkäät kalliot kohtaavat massiiviset hiekkadyynit jotka tuntuvat kuin valuvan alas mereen. Se joka rohkenee kiivetä jyrkät tikkaat alas varsinaiselle rannalle, palkitaan mahdollisuudella pulahtaa uimaan upeaan kirkasvetiseen poukamaan. Halutessaan voi sukeltaa läheisiin luoliin.
Tsigradon rannalla ei ole palveluita, joten ota mukaan eväät, vettä ja varjoa!
Firiplakan ranta sijaitsee lähellä Tsigradoa ja maisemat täällä ovat, jos mahdollista, vieläkin tyrmäävämmät. Karun sekä rehevän luonnon kontrastit luovat vivahteikkuutta, kalliomuodostelmien värit sen kuin paranevat ja hienohiekkainen, ilta-auringosta nauttiva ranta on kerrassaan upea.
Kirkas vesi kutsui minut jälleen snorklaamaan, ja ihastelin kivien välissä lymyilevien värikkäiden kalojen "tanssia" kuin lapsi konsanaan. Viivyin vedessä niin pitkään, että Kalastajan piti jo tulla tarkistamaan, oliko kaikki kunnossa.
Olin niin innoissani uudesta vedenalaisesta aluevaltauksestani..! Ehkä ostan seuraavalla reissulla omat snorklausvälineet?
Firiplakan rannalla on pieni rantabaari, mutta se on auki vain korkeasesonkina. Lokakuussa rannalla ei enää ollut palveluita.
Toinen hienohiekkainen ja snorklaukseen soveltuva ranta on saaren lounaisrannikolla hieman eristyksissä sijaitseva Plathiena. Täällä palvelu pelaa, musiikki soi ja rantakuppila tarjoilee drinkkejä ja ruoka-annoksia aurinkotuoleissaan lojuville asiakkaille aamusta iltaan vielä lokakuussakin.
Plathienassa voi myös vuokrata aurinkotuolin ja aurinkovarjon.
Varjoa tarjoavat myös tamarind-puut rannan toisella laidalla. Me pötköttelimme täällä.
Milos-retkemme päättyy Paleochorin vulkaaniselle rannalle saaren etelärannikolle. Täällä sinua odottavat jälleen värikkäät, dramaattiset kallioseinämät.
Ranta on pitkä ja tilaa sekä palveluita riittää. Valvotulla rannalla on useita ravintoloita, aurinkotuolien ja -varjojen vuokrausta sekä loma-asuntoja. Hiekan laatu vaihtelee karkeasta hienoon ja pikkukiviseen.
Paleochorin erikoisuus on Sirocco-ravintola, joka kypsentää ruoan vulkaanisessa hiekassa.
Meillä ei harmiksemme ollut Paleochori-vierailun aikaan nälkä, joten Sirocco-kokemus jäi odottamaan seuraavaa Miloksen vierailua.
Laivalla
Laivamatka Pireuksesta (Ateenan satamakaupunki) kestää nopeimmillaan 3 h 25 min (kantosiipialus).
Hitaammalla autolautalla matka kestää 4 h - 6 tuntia reitistä ja laivayhtiöstä riippuen. Hitaammat alukset ovat huomattavasti edullisempia kuin kantosiipialukset.
Lentäen
Miloksella ei ole kansainvälistä lentokenttää. Voit lentää Milokselle Suomesta Ateenan kautta, ja ottaa Ateenasta Kreikan sisäisen lennon Milokselle. Milokselle liikennöivät Olympic Air (nykyään osa Argeania) ja Sky Express.
Lähtisitkö? ☺️
Toivotan kaikille leppoisaa ja mukavaa sunnuntaita.
Kaikki juttuni Kreikan saarista ja manner-Kreikan kohteista löydät tästä hakemistosta.
Olen viettänyt pääsiäistä Kreikassa kahdesti, ja kokemukset lukeutuvat Kreikan matkojeni kohokohtiin. Pääsiäinen on kreikkalaisten suurin juhla, jopa suurempi kuin joulu, ja tunnelma on jotain aivan upeaa.
Vaikka pääsiäinen on uskonnollinen juhla, sitä voi Kreikassa verrata myös kansanjuhlaan, sillä se kokoaa paikalliset yhteen tavalla, jota mikään muu juhlapäivä ei tee. Sitä viettävät myös vähemmän uskonnolliset tai jopa ei-uskovat ihmiset, näin on kertonut kreikkalainen ystäväni Marianna. Kun riisutaan pääsiäisen ydinviesti yksinkertaisimmilleen, siinä juhlitaan lähimmäisen rakkautta. Juuri yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkaus korostuu kreikkalaisessa juhlinnassa.
Jos sinulla on joskus mahdollisuus kokea kreikkalainen pääsiäinen, suosittelen sitä ehdottomasti, vaikka et olisikaan uskonnollinen. Minäkään en ole, ja vaikutuin syvästi Kreikan pääsiäisestä. Sen tunnelma on pakahduttava ja perinteet sellainen kulttuurillinen kokemus, joka herkistää kenet tahansa kulttuurista ja kansanperinteestä kiinnostuneen.
Vietin ensimmäisen kreikkalaisen pääsiäiseni Paroksen saarella ystävieni Mariannan ja Vassiliksen kanssa, ja seuraavana vuonna sain kutsun Amorgoksen saarelle juhlimaan pääsiäistä paikallisen ystäväperheeni luokse.
Pääsiäisviikonlopun pääperinteet kuten jumalanpalvelukset toistuvat saman kaavan mukaan kaikkialla, mutta niiden lisäksi eri kylissä, saarilla ja kaupungeilla on omia erityisiä perinteitään. Lisäksi tietyt paikat ovat aivan erityisen tunnettuja pääsiäisestään, esimerkiksi Paros ja Korfu kuuluvat sellaisiin paikkoihin.
Paroksella Marpissan kylän Pitkänperjantain ristisaatto sekä sekä pääkaupunki-Parikian Pääsiäisyön jumalanpalvelus Ekatontapiliani-kirkossa ovat kuuluisia läpi Kreikan.
Kreikkalainen pääsiäisen vietto alkaa 40 päivää ennen pääsiäissunnuntaita. Silloin alkaa paaston aika, jota kreikkalaiset noudattavat toiset enemmän, toiset vähemmän kirjaimellisemmin, kukin oman tapansa mukaan. Tiukimmassa paastossa kaikki eläinkunnan tuotteet sekä viini jätetään pois, kevyemmässä ja yleisemmin noudatettavassa paastossa karsitaan ainoastaan punainen liha ja syödään kalaa, mereneläviä ja paljon vihanneksia. Ystäväni Marianna esimerkiksi pyrkii noudattamaan jälkimmäistä.
Mielenkiintoisesti, jopa oliiviöljy kuuluisi jättää pois, ja moni jättääkin sen pois pääsiäistä edeltävällä Hiljaisella viikolla ja viimeistään Pitkänäperjantaina.
Pappien johtamat kulkueet saapuvat kirkkoihin kello 11 kantaen suojeluspyhimysten maallisia jäännöksiä. Edellisenä päivänä Jeesuksen arkku on koristeltu suurella pieteetillä kukkasin. Päiväjumalanpalveluksessa Jeesus otetaan ristiltä ja asetetaan arkkuun odottamaan illan suurta Epitaph-perinnettä eli ristisaattoa.
Osallistuin Pitkänperjantain päiväjumalanpalvelukseen Amorgoksella. Tholarian kylässä Pitkänperjantain perinteisiin kuuluu myös hiljattain poismenneiden läheisten kunnioittaminen leipäseremonialla. Kylän perheet tuovat kukin oman leipänsä kirkkoon koreissa, ja jumalanpalveluksen jälkeen korit tuodaan kirkon ulkopuolelle.
Koko kirkkokansa jonottaa leipäkoreille, osa ihmisistä jopa monta kertaa, sillä leipää kuuluu ottaa niin paljon kuin vain pystyy. Mitä useammasta korista leipää ottaa, sitä suurempi kunnioitus vainajia kohtaan.
Tämä mies selvästi tekee kaikkensa kunnioittaakseen poismenneitä. ☺️❤️
Tämä ortodoksinen perinne oli minulle aivan tuntematon. En tiedä onko ristisaatto eli Epitaph yhtä komea ja koskettava tapahtuma muissa ortodoksisissa maissa, mutta Kreikassa se on yksi pääsiäisen suurimmista ja tunnelmaltaan maagisimmista seremonioista. Minulla menee iho yhä kananlihalle, kun muistelen tapahtumaa.
Epitaph-juhlakulkueessa Jeesuksen ruumis kannetaan ulos kirkosta koristellussa arkussa eli symbolisessa haudassa, ja kulkue saattaa arkkua ympäri katuja ja kaupunginosia. Tämä tapahtuu myöhään illalla tai keskiyöllä.
Tuhannet ihmiset seuraavat arkkua ja reitti on yleensä valaistu kynttilöin. Yllä olevassa kuvassa Epitaph-kulkue Paroksen Naoussan keskustassa.
Ristisaatto-kulkue lähdössä Tholarian kirkolta Amorgoksella.
Pienissä kylissä, joissa ei ole katuvalaistusta, tunnelma kulkueen aikana on kaikkein maagisin.
Amorgoksen Tholariassa kävelimme lähes säkkipimeydessä, kynttilät ainoana valonamme. Reitti kulki ylös ja alas kukkulalla sijaitsevan pienen kylän kujia ja rappusia. Mukana kulkivat kaikki kynnelle kykenevät vauvoista vanhuksiin. En ikinä unohda tätä kokemusta.
Myös Paroksen Marpissan Epitaph on kokemus, joka ei hetkessä unohdu. Pitkänäperjantaina monessakin kreikkalaisessa kylässä voi nähdä asetelmia, jotka kuvaavat kohtauksia Kristuksen kärsimyskertomuksesta, mutta Marpissassa Passion toteutus on omaa luokkaansa. Paikallinen opettaja aloitti vuonna 1922 perinteen, jossa kylän lapset esittivät kohtauksia kärsimyskertomuksesta. Vuosien saatossa toteutus kasvoi ja muuttui yhä vain juhlavammaksi ja teatraalisemmaksi, ja tänä päivänä ristisaatto-kulkueen reitillä on 11 erittäin taidokkaasti toteutettua elävää kuvaelmaa, joissa on mukana niin kylän lapsia kuin aikuisia.
On vaikea kuvailla sanoin, miten omalaatuinen kokemus oli kulkea arkkusaattueessa kreikkalaisen maalaiskylän kujilla pimeydessä täydessä hiljaisuudessa, ja kohdata matkan varrella valaistuja, asentoihinsa jähmettyneitä dramaattisia ihmisasetelmia. Reitti vei lopulta kylän ulkopuolelle niittyjen ja metsän keskelle. Varmasti ikimuistoisin hetki oli, kun jo kaukaa pimeyden keskellä niityllä erottui liekkien loimotuksessa Kristus palavalla ristillä.
Toteutus on ensiluokkainen ja voi ymmärtää, että tällainen vaivannäkö on palkinnut Marpissan pääsiäisperinteet maineella, joka tuo pikkuiseen kylään vierailijoita joka puolelta Kreikkaa ja ulkomailta saakka.
Jos haluat kokea Kreikassa jotain täysin ainutlaatuista, hankkiudu Marpissaan pääsiäisenä. Paroksen muissakin kylissä sekä pääkaupungissa on tunnettuja pääsiäisajan perinteitä, joten Paros on ylipäänsä mitä suositeltavin pääsiäiskohde Kreikassa.
Kyläläisiä Epitaph-seremonian jälkeen Tholariassa.
Ristisaatto-kulkue vie arkun lopulta takaisin kirkkoon. Sen jälkeen kirkkokansa jää kirkon liepeille seurustelemaan ja viettämään aikaa. Moni jonottaa myös kirkkoon päästäkseen kulkemaan Epitaph-arkun alta; se tuo siunausta ja hyvää onnea.
Lauantai on tyypillisesti hiljainen päivä, jolloin otetaan rauhallisesti ja valmistaudutaan illan tärkeään jumalanpalvelukseen.
Poikkeuksiakin on, kuten Korfun erikoinen Ruukkujen rikkomis -perinne. Korfun pääkaupungissa Kerkyrassa pääsee todistamaan kello 11 jumalanpalveluksen jälkeen hyvin erityislaatuista tapahtumaa: talojen parvekkeilta pudotetaan kaduille vedellä täytettyjä saviruukkuja. Tuhannet ihmiset kokoontuvat seuraamaan tätä äänekästä spektaakkelia, ja se näytetään suorana Kreikan TV-kanavilla. YouTubesta löytää matskua tästä.
Jos onnistuu saamaan palan rikottua ruukkua, on onni myötä koko seuraavan vuoden.
Kirkkokansa odottaa jumalanpalveluksen alkamista Parikian Ekatontapliani-kirkossa.
Pääsiäislauantai huipentuu illan Anastasis-juhlaan eli Jeesuksen ylösnousemukseen. Paroksella kokoonnutaan komeaan Ekatontapiliani-kirkkoon, joka on nähtävyys itsessään.
Anastasis on juhla, johon yleensä osallistuvat ihan kaikki riippumatta siitä, onko uskossa vai ei. Jeesuksen ylösnousemus päättää paaston ajan ja heti puolen yön jälkeen alkaa juhla-ateriointi.
Ennen puolta yötä kokoonnutaan kirkkoon. Pääsiäisyön messu ei Kreikassa kestä kolmea tuntia, kuten ilmeisesti on perinne ainakin Suomen ortodoksisissa kirkoissa, vaan on nopeampi toimitus. Paroksella se kesti noin puolitoista tuntia.
Jerusalemista tuotu tuli sytytetään kirkon alttarilla puolen yön aikaan ja pappi kehottaa, "defte lavete fos”, ottakaa tämä valo. Tuli lähetetään kirkkokansalle, ja jokainen vuorollaan sytyttää kynttilän papin kynttilästä lähteneestä tulesta.
Kun kaikkien kynttilät ovat syttyneet, toivotetaan: "Hristos anesti" (Kristus nousi kuolleista"), johon vastataan, "Alithos anesti" ("Totisesti nousi").
Kynttilä tulee kuljettaa kotiin ilman, että tuli sammuu. Tämäkin tuo onnea ja tuli siunaa kodin seuraavaksi vuodeksi. Minä onnistuin kuljettamaan kynttiläni Paroksella sammumatta domatialleni..! ☺️
Kun päästään kotiin, syödään paaston päättävä yön juhla-ateria. Pääsiäisyön ateria on perinteisesti mageirista eli lampaan sisäelimistä valmistettu, sitruunalla maustettu ja kananmunalla suurustettu keitto.
Pääsiäisyön perinteisiin kuuluu myös keitettyjen kananmunien yhteenlyöminen. Paroksella Marianna oli ottanut munat mukaan jo kirkkoon, ja löimme ne yhteen heti puolenyön jälkeen.
Munien kärjet kopautetaan yhteen, ja se, jonka munan kuori ei hajoa, jatkaa munan lyömistä vierustoverin kanssa. Mitä pidempään muna säilyy ehjänä, sitä enemmän onnea. Kreikkalaiset ovat mestareita näissä taikauskoisissa jutuissa ja hyvän & huonon onnen merkeissä. ☺️
En muuten enää muista, miten kävi mun munalle..! 😅
Munat värjätään perinteisesti punaisiksi; punainen väri symboloi Kristuksen verta.
Tässä munia lyövät yhteen ystäväperheeni emäntä ja isäntä Amorgoksella.
Munien kolauttelun jälkeen alkaa syöminen.
Ja sehän sitten jatkuukin koko sunnuntain... 😄 Yöruokailun jälkeen vetäydytään hetkeksi nukkumaan, ja aamulla herätään valmistelemaan vuoden suurinta lammas-ateriaa, joka juhlintoineen on sekin itsessään nähtävyys.
Sunnuntaina juhlitaan. Tästä päivästä voi vaivatta käyttää ilmaisua: Kreikan Suurimmat Bileet. Pöydät notkuvat ruokaa, tanssitaan ja lauletaan.
Kuvassa Paroksen Pääsiäissunnuntain juhlinnan keskipiste Naoussan kylän keskusaukiolla. En päässyt itse juhliin, vaan kuvasin pöydät seuraavana päivänä (rehellisyyden nimissä nukuin puolet sunnuntaista 😅, enkä jaksanut lopulta ottaa taksia Naoussaan - jos sellaista olisi ollut edes saatavilla, koska ihan jokainen on Pääsiäissunnuntaina juhlimassa).
Amorgoksella sentään olin juhla-aterian alkaessa hereillä, ja Egialissa sunnuntain juhla-ateria näytti tältä.
Lammasta menee tänä päivänä sellaisia määriä, että sitä on vaikea kuvitella.
Käväisipä allekirjoittanut Egialin pääsiäisjuhlassa tanssin pyörteissä... ☺️
"Kristus nousi kuolleista", lukee lapsen pääsiäissuklaarasiassa. Vähän eri viesti, kuin Kinder-munissa..! :)
Joissain kylissä Kreikassa Pääsiäissunnuntain perinteisiin kuuluu myös Juudaksen polttaminen. Amorgoksen Tholaria on sellainen kylä, ja pääsin seuraamaan Juudas-nuken kohtaloa.
Ennen polttoseremoniaa kylän lapset parveilivat Juudaksen ympärillä ja heitä myös kuvattiin Juudaksen sylissä. Mietin, tiesivätköhän lapset, mitä nukke symboloi...
....ja hetkeä myöhemmin Juudaksesta oli jäljellä kasa tuhkaa.
Tholariassa Pääsiäissunnuntain illanviettoon kuuluu joukkuepelejä kirkolla. Tilaisuus alkaa Juudaksen polton jälkeen ja kestää monta tuntia aina pimeän tuloon saakka.
Mitä pienempi kylä, sitä vahvemmin pääsiäisen yhteisöllisyys korostuu. Amorgoksen Egialissa ja Tholariassa käytännössä koko pääsiäisviikonloppu vietetään ulkona ystävien ja kyläläisten kanssa; syödään, tanssitaan, pelataan pelejä, syödään taas, soitetaan musiikkia, kisaillaan. Paroksella Marpissa ja Naoussa ovat pääsiäisen suuria kansanjuhlan näyttämöitä, ja kylät ovat niin täynnä ihmisiä läheltä ja kaukaa, etteivät kaikki mahdu kaduille.
En ole Suomessa juuri pääsiäistä viettänyt, koska tulen epäuskonnollisesta perheestä, mutta Kreikassa voisin viettää.
Siellä se on todellakin ihmisten ja yhteisöllisyyden juhla.
Siinä riittääkin syytä juhlia kaiken masentavan, ihmisen itsekkyyttä ja häikäilemätöntä vallanhalua korostavan uutisoinnin keskellä: ihmisissä on myös lähimmäisen rakkautta.
Tässä kaksi vinkkiä teille, jotka reissaatte Kreikan saarilla :) Vinkki hyödyttää erityisesti saarihyppelijöitä, mutta voi olla iloksi jo yhden ainoan laivareissun tekijälle. Esimerkiksi jos teitä on vaikka koko perhe tekemässä päiväreissun Rhodokselta lähisaarelle.
Puhun laivayhtiöiden kanta-asiakaskorteista.
"Saa käyttää, mut ei oo pakko". 😁
Kortit/jäsenyydet ovat ilmaisia, ja helpot hankkia.
SeaSmiles -kanta-asiakaskortilla saa alennusta Blue Star Ferriesin, Hellenic Seawaysin ja Superfast Ferriesin laivoilla. Alennus koskee kaikkia yhtiön Saronian saarten laivayhteyksiä (Agistri, Egina, Poros, Hydra, Spetses) sekä kampanjakohtaisesti muita reittiliikenteen reittejä (Kreeta, kaikki Kykladien saaret, Dodekanesia, Pohjois-Egean saaret). Kampanjahintoja on tarjolla suhteellisen usein, ja ne ovat hyvinkin meheviä, tyyppiä -50% tai kiinteä hinta 50% Pireuksesta Dodekanesian saarille.
Itse olen missannut monet tällaiset tarjoukset kun minulla ei ollut Sea Smiles -korttia, ja kyllä harmitti. Esimerkiksi viime syksyn reissulla varatessani Kastellorizon laivamatkaa virkailija kysyi mun SeaSmiles-korttia; tyrkyllä olisi ollut mega-alennus kaikille Dodekanesian reiteille. No, eipä ollut korttia, ja maksoin hytillisestä lipustani 153€ (matka kesti 23 tuntia). Kanta-asiakkaalle hinta olisi ollut jotain 80€ luokkaa. Tämän takaiskun jälkeen päätin saman tien hankkia kortin.
Kortin/jäsenyyden saa, kun on 18-vuotias ja tehnyt ainakin yhden laivamatkan Attica Groupiin kuuluvalla laivayhtiöllä (eli Blue Star Ferries, Hellenic Seaways tai Superfast Ferries). Jäsenyyttä voi hakea netissä täällä, tai kortin voi saada saman tien SeaSmiles-automaatista laivalla paikan päällä, kuten mä tein viime syksynä. Jäsenyyttä hakiessa tulee syöttää viimeisimmän Attica Groupin laivayhtiön laivalipun numero.
Oletan, että hakemalla jäsenyyden netissä, saa virtuaalisen jäsenkortin sähköpostitse. Tällainen systeemi on Dodekanisos Seawaysilla.
Alennuksen saa näyttämällä muovikorttia tai antamalla SeaSmiles-asiakasnumeronsa paikan päällä Kreikassa matkatoimistossa, tai syöttämällä asiakasnumeron Attica Groupin laivayhtiöiden nettivarausjärjestelmässä. Argo-Saronian saariryhmän laivoilla alennus pätee aina; matkoista saa 10% alennusta. Muilla reiteillä alennukset ovat kampanjakohtaisia. Kampanjat voi tsekata laivayhtiöiden sivuilta tai kysyä Kreikassa matkatoimistosta.
Tämä jäsenyys on erityisen hyvä tärppi Dodekanesian saarilla reissaaville. Esimerkiksi, jos olet tekemässä laivamatkoja Rhodokselta käsin. Hyödyt tästä vinkistä vaikka olisit tekemässä vain yhden päiväreissun Rhodokselta Symille. Bonusways-jäsenyys on ilmainen, ja sillä saa -20% alennusta kaikilla Dodekanisos Seaways -yhtiön laivareiteille vuoden ympäri.
Dodekanisos Seaways on Dodekanesian saariryhmän oma laivayhtiö ja "paikallisvesibussi" ja linkittää toisiinsa lähes kaikki saariryhmän saaret (poislukien jotkin ihan pikkuiset saaret, aihe josta puhuin tässä postauksessa). Dodekanisos Seawaysin laivastoon kuuluu kaksi katamaraania ja yksi hitaampi perinteinen lautta. Katamaraanimatkat ovat aina paljon kalliimpia kuin perinteiset hitaat laivat, joten -20% on jo ihan kiva alennus.
Sen saa hyvin simppelisti täyttämällä hakemuksen netissä laivayhtiön sivulla täällä.
Saat sähköpostiin sähköisen kortin jossa on asiakasnumerosi. -20% jäsenalennuksen saa ainoastaan varaamalla laivaliput netissä Dodekanisos Seawaysin sivuilla. Matkatoimistoissa tai muilla laivalippujen varaussivustoilla alennusta ei saa - tai ainakaan Bonus Ways -perusalennusta, kampanjat voivat olla asia erikseen.
Hyviä laivamatkoja! ☺️❤️
P.S. Syksyn matka Kreikkaan jo varattu...!
Tapaus Pserimos.
Täydellinen esimerkki siitä, miten vaikeaa matkayhteyksien selvittely ja suunnittelu voi Kreikassa joskus olla. Ilmiö on tullut minulle hyvin tutuksi viimeisen 10 vuoden aikana, ja vaikka olen tottunut asiaan ja hyväksynyt, että Kreikassa vain on näin, yhä se hämmästyttää.
Oman sekavan ja monimutkaisen keissinsä muodostavat Kreikan kaupunkien ja provinssien väliset bussiyhteydet, joita on lähestulkoon mahdoton selvittää etukäteen. Tämän kirjoitukseni aiheena ovat kuitenkin laivayhteydet, ja tarkemmin sanottuna virallisen liikenteen ulkopuolella olevien pienten saarten yhteydet.
Pserimos on pieni saari Kosin ja Kalymnoksen välissä. Asukkaita saarella on noin 80 ja se on niin pieni, ettei saarella käsittääkseni ole edes kunnollista kylää. Silti - Pserimokselle voi varata pakettimatkan (!) ja saarella on charterlomahotelleja.
Johtuen tästä(kin), olen ollut Pserimoksen suhteen todella utelias. Mikä tekee 80 ihmisen saaresta sellaisen, että sinne on kehittynyt järjestäytynyttä turismia..? Pserimoksella on jopa all-inclusive-hotelli! Tällä matkalla halusin vihdoin ottaa selvää, mikä Pserimos on oikein laatuaan.
Tämä pieni saari on nimeltään Kastellorizo
Apollomatkojen sivulta:
"Tekemistä Pserimoksella
Pserimoksella ei ole ajoneuvoja eikä katuja, vaan matka taittuu täällä jalkaisin. Voit vaeltaa oliivilehtojen läpi kukkuloilla, nähden pieniä kirkkoja. Matkan päätteeksi on mukava pulahtaa kirkkaaseen mereen. Ilmassa tuoksuu timjami ja hiljaisuudessa arjen huolet unohtuvat."
Yritykset googlata ennakkoon laivayhteyksiä Pserimokselle eivät tuottaneet mitään tulosta, eikä sähköposteihini vastattu, kun lähetin pserimoslaisille hotelleille kyselyjä. "Hei, miten teille pääsee omatoimisesti?"
Netistä löytyy sivuja, jotka ohjaavat Pserimokselle liikennöivien laivayhtiöiden sivuille, mutta kun menet laivayhtiön sivulle ilmeneekin, ettei mitään yhteyttä ole.
Tiesin, ettei Pserimokselle ole ns. virallisia laivayhteyksiä. Kaikki Kreikan viralliset ja säännöllisen aikataulun mukaan vuoden ympäri tai sesongeittain kulkevat reittiliikenteen aikataulut löytyvät verkosta, esimerkiksi kreikkalaisten matkatoimistojenkin käyttämältä Openseas-sivustolta.
Silloin kun laivayhteys ei löydy Opeanseas'ista (tai muulta luotettavalta laivaliikennesivustolta), voi päätellä, että liikenne kyseiselle saarelle hoituu joko taksiveneellä tai paikallisen pienen yhtiön toimesta. Tällaisia pikkuisia saaria vailla virallista yhteyttä on Kreikan saaristossa valtavasti.
Koska Pserimos sijaitsee Kosin ja Kalymnoksen välissä, oli selvää, että yhteys kulkee jommalta kummalta saarelta. Apollomatkojen pakettimatkalla yhteys kulkee Kosin kautta, ja Apollo järjestää itse lomalaisilleen kuljetuksen kohteeseen.
Okei. Selvittäisin yhteydet Kosilla.
Kosin päiväristeilyillä on vahva piraattiteema
Kosin matkatoimistoissa selvisi, ettei asia ollutkaan selvä edes Kosilla - vaikka yhteys Pserimokselle todella on olemassa Kosin Mastiharin satamasta.
Ensimmäisessä matkatoimistossa ei osattu sanoa muuta kuin vinkata Kolmen saaren huviristeilyistä, joita tehdään Kosin kaupungista Pserimokselle ja kahdelle muulle saarelle. Mutta en halunnut millekään piraattiristeilylle Jack Sparrow'n ja kumppanien seurassa (pysähdys Pserimoksella vain tunti), minä olin menossa Pserimokselle yhdeksi tai kahdeksi päiväksi.
Toisessakaan toimistossa ei osattu auttaa, mutta vinkattiin toimistosta, jossa ehkä osattaisiin.
No, sinne sitten.
Tässä toimistossa virkailija ilokseni vastasi myöntävästi kysymykseeni, "Do you have information about boats from Mastihari to Pserimos?"
Mutta.... en saanut virkailijalta laivan aikataulua. Sen sijaan virkailija soitti puhelun ja kertoi; "Huomenna olisi yksi yhteys ja seuraava on sunnuntaina. Kummanko haluat varata?"
Sanoin, että en halunnut varata juuri nyt kumpaakaan. Halusin vain tietää, milloin laiva kulkee, jotta voin suunnitella matkaani. Virkailija vastasi: "Okei, tule sitten uudestaan kun tiedät, milloin pääset lähtemään, niin varataan sinulle lippu.
Toistin, että olisin vain halunnut saada laivan aikataulun. Mutta virkailija katsoi minua hymyillen silmiin ja sanoi, "Tule uudestaan kun pääset lähtemään, niin varaan sinulle lipun."
Olin niin häkeltynyt, että en osannut enää jatkaa keskustelua. Rouva ei selvästikään aikonut antaa minulle Mastiharin laivan aikataulua. Päättelin, että hän halusi varmistaa saavansa varauksesta tulevan komission omalle toimistolleen, eikä siksi halunnut antaa minulle avaimia omatoimiseen etenemiseen.
Kimpaantuneena päätin lähteä itse Mastiharin kylään selvittämään aikatauluja. Johan nyt on kumma!
Ylipäänsä tuntuu käsittämättömältä, ettei Kosin kaltaisen hyvin matkailullisen saaren pääkaupungissa muka yleisesti tiedettäisi saaren toisesta satamasta lähtevien laivojen aikatauluja.
Mutta – Kreikassa jotkin asiat toimivat juuri näin. Siinä missä meillä Pohjoismaissa on totuttu yleishyödyllisen informaation laajaan saatavuuteen, ja että käytännössä ihan kaiken liikenneyhteyksiin ja matkailuun liityyvän tiedon löytää netistä, Kreikassa informaatio on usein hyvin paikallista. Jopa niin paikallista, että 20 kilometrin säteellä toisistaan sijaitsevien paikkakuntien välillä ei välttämättä tiedetä toisen kylän bussi- tai laivaliikenteestä. Kreikassa saa hyvin tyypillisesti vastauksen; ”En tiedä, kysy paikan päällä”. Hyvin yleistä on myös se, että tieto ei ole netissä vaan asianomaisille täytyy soittaa tai kysyä suoraan henkilökohtaisesti.
Selvä, kysytään sitten paikan päällä.
Hurautin bussilla puolen tunnin matkan Mastiharin kylään.
Ihan bussipysäkin vieressä oli laivayhtiön pömpeli. Information – Tickets.
Menin kioskille. Se oli kiinni ja ikkunassa kyltti: ”Ticket Sales at the Issue Ticket Booth in the Port”. Ikkunassa oli myös kaksi aikataulua, toinen kreikaksi, toinen englanniksi.
Ticket sales -lapun nuoli osoitti kadun toisella puolella olevan tavernan suuntaan, ja tavernan sisäänkäynnin yläpuolella olikin kyltti ”Speed Boat To Kalymnos, Info here”. Kalymnokselle menevä alus varmastkin pysähtyy myös Pserimoksella, ajattelin. Kysyn sieltä, niin asia selviää kaikkein nopeiten.
Kävelin tavernaan. Erittäin ynseän näköinen baarimikko heitti minuun katseen ja sanoi, ”Just a moment, I’m making coffee”.
Miehellä oli ilmeisesti huono aamu meneillään kun oli jo tähän aikaan päivästä huonotuulinen. Kello ei ollut edes yhtätoista.
Odotin. Miehen palatessa tiskin taakse kysyin Pserimoksen laivasta.
Mies vastasi:
”Look, my job is to make coffee, I don’t know about boats. You have to ask at the port”.
Katsoin miestä ja vilkaisin sitten oven yläpuolella olevaa ”Speed boats – Info here” -kylttiä. Osoitin kylttiä varovasti. ”Tuossa lukee, että täältä saisi tietoa Kalymnoksen laivoista”.
Mies menetti vähänkin kärsivällisyytensä. Hän näytti silminnähden ärtyneeltä.
”Look, I know about coffee, not boats. Go ask at the port”.
Jahas, asia selvä.
Mutta sataman lippukioskit olivat kiinni. Ne oletettavasti avautuisivat vasta hetkeä ennen päivän ensimmäisen laivan lähtöä.
Palasin isommalle lipputoimistolle tutkimaan aikatauluja. Kreikan kielinen osoittautui Pserimoksen aikatauluksi.
Yritin muistella mitä olivatkaan viikonpäivät kreikaksi, kiriaki ainakin oli sunnuntai mutta mikä olikaan tetarti… Lopulta kävelin takaisin epäystävällisen baarimikon tavernaan ja kysyin apua eräältä asiakkaalta.
Varmistui, että Pserimoksen laivayhteys kulki keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Mikäli ei halunnut yöpyä saarella, sunnuntai oli ainoa vaihtoehto; vain sunnuntaina kulki sekä aamu- että iltavuoro Pserimokselle.
Noniin. Vihdoin selvitetty!
Selvisi myös, että Mastiharista liikennöi kaksi laivayhtiötä, Anek ja Anem, joista Pserimoksella pysähtyy vain Anem.
Aikataulusta löysin osoitteen Anem-yhtiön nettisivulle. Kävin uteliaisuuttani katsomassa, mitä tietoa sivu antoi Pserimoksesta. Ihmettelin, ettei Google-haku ollut löytänyt Anem-yhtiön aikatauluja.
No: Anemin sivulla ei mainita Pserimosta sanallakaan. Yhtiön aikataulun mukaan alus liikennöi vain Kosin ja Kalymnoksen väliä.
Case closed.
Pserimoksen aikataulu oli kirjaimellisesti mahdollista saada selville vain hankkiutumalla henkilökohtaisesti Mastiharin satamaan. Tätä on Kreikka.
Olen saapunut Tiloksen saarelle.
Mietittyäni eilisen, mikä täällä tuntuu niin tutulta, tajusin lopulta mistä tunne kumpusi: maisemat tuovat vahvasti mieleen Amorgoksen, ja täällä Livadian alueella aivan erityisesti Egialin kylän.
Vuoristoinen maisema yhdistettynä pieneen valkotaloiseen kylään sekä vuoren rinteessä kohoava maisemahotelli bougainvilleoineen muistuttavat Egialia. Ylipäänsä: tunnelma on erehdyttävästi Kykladinen.
Livadian kylä itsessään on lähemmällä tarkastelulla hyvin moderni, eikä siinä mielessä muistuta Kykladien saarten perinteisiä kyliä, mutta talojen valkoisuus luo mielleyhtymän Kykladeihin.
Halusin Tiloksella varata majoituksen parhailla näköaloilla, tällainen maisemamatkailija kun olen. Taustatyö kertoi parhaiden näköalojen avautuvan Ilidi Rock -hotellista, enkä pettynyt.
En varausta tehdessäni tajunnut assosiaatiota Amorgoksen Aegialis-hotelliin, mutta paikan päällä hoksasin, että Ilidi Rockissa on paljon samaa kuin ultimaattisiin majapaikkasuosikkeihin kuuluvassa Aegialiksessa. Ilidi on tasoltaan ja palveluiltaan arkisempi, mutta tyyli on kykladinen ja sijainti rinteessä kera kauniin näköalan Livadian lahdelle, tuo mieleen Egialin ja Aegialis-hotellin.
Tämä kykladinen kokemus keskellä Dodekanesiaa tuli odottamattomana mutta miellyttävänä yllätyksenä. :)
Livadian kylä on esteettisesti täysi vastakohta naapurisaari Chalkin idyllille. Moderneine taloineen, leveine katuineen sekä kauppoineen kylässä on jopa urbaani fiilis. Livadiassa on jopa pankki :) Livadia onkin "uusi" asutusalue, ja kehittyi toisen maailmansodan jälkeen paikallisten hylättyä ylhäällä sijaitsevan vanhan Mikro Horion kylän ja muuttaessa alas satamaan.
Minusta Livadia ei ole erityisen sievä, mutta mukava tunnelma täällä on, se tarttuu heti. ❤️ Toisaalta, netin kuvat eivät mielestäni tee Livadialle oikeutta, ja kylä osoittautui itse asiassa sympaattisemmaksi kuin internetin kuvasato oli antanut ymmärtää.
Kun lukee kävijöiden kokemuksia Tiloksesta, ystävällisyys sekä vierailijat osaksi ottava mentaliteetti nousevat saaren vahvoiksi valteiksi. Tiloslaisia kuvaillaan aivan erityisen sydämellisiksi ja vieraanvaraisiksi. Itsekin sain tämän kokea heti kättelyssä: hotellini omistajaperheen tytär piti minusta etänä huolta jo ennen kuin olin saapunut perille.
Kovan tuulen vuoksi osa laivavuoroista Chalkilta Rhodokselle oli lauantaina peruttu, enkä saanut selvitettyä, mikä oli Tiloksen laivan kohtalo. Laivayhtiön puhelinnumerossa ei kukaan vastannut, ja laitoin lopulta Tiloksen hotellille viestiä, että en ehkä pääsekään perille sinä iltana. Omistajaperheen tytär, Maria, otti asiakseen itse selvittää laivojen tilanteen, ja piti minut tekstiviestein ajan tasalla, lähetellen rauhoittavia viestejä koko iltapäivän. Kun laivani lopulta saapui pimeän laskeuduttua yli tunnin myöhässä Tiloksen satamaan, Maria oli minua vastassa, toivotti lämpimästi tervetulleeksi saarelle ja ajoi minut hotelliin.
Luonto ja erinomaiset vaellusmahdollisuudet ovat toinen valtti. Olin kuullut, että Tiloksella on hienoja patikkapolkuja, mutta paikan päällä selvisi, että Tilos on todellinen patikkamatkailijoiden kohde jonne tullaan varta vasten vaeltamaan. Olen törmännyt saarella yhden päivän aikana jo lukuisiin vaellusryhmiin.
Ja patikoinnista puheen ollen... päästään eiliseen vuohi-insidenttiin.
Tämä on varmaan kummallinen asia jakaa blogissa, mutta jaanpa kuitenkin. Tällaiset kokemukset ovat yhtä lailla osa matkamuistoja kuin kauniit maisemat ja tavernaruoat.
Päätin eilen myöhään iltapäivällä vielä lähteä vaellusreitille, joka veisi vuoren rinnettä Lethran rannalle ja sieltä Mikro Horion hylätyn kylän kautta takaisin Livadiaan. Päivällä sää oli niin kuuma, että olisi ollut pientä tuskaa patikoida varjottomalla vuoren rinteellä, mutta viiden aikaan sää oli mitä miellyttävin patikkaretkelle.
Lähdin iloisin mielin kulkemaan polkua.
Maisemat olivat huikeita, ja siinä kävellessä mun päässä lopulta avautui Tilos vs. Amorgos -assosiaatio. Kreikassa on paljon vuoristoisia saaria, mutta nämä näkymät kieltämättä toivat mieleen patikkaretkeni Amorgoksella.
Vuoren rinteillä oli paljon vuohia. Ne ovat söpöjä ja niiden taitavaa liikkumista jyrkillä kallioilla on mielenkiintoista seurata.
Ollessamme toissa viikolla Symillä, saimme kuulla autonkuljettajaltamme, että vuoriston villit vuohet saattavat olla äkäisiä. Toisin kuin kylissä elävät kesymmät vuohet, jotka jopa tykkäävät paijailusta, vuorilla elävät vuohet eivät ole ihmisrakkaita. Kuljettaja neuvoi meitä olemaan lähestymättä vuohia, vaikka ne kuinka näyttävät söpöiltä. Ohje oli epäilemättä suunnattu erityisesti seurueen 4-vuotiaalle, joka oli aivan haltioissaan vuohista. "They can be angry", kuljettaja sanoi.
Ihmisen lähestyessä villivuohet käytännössä aina pinkaisevat nopeasti tiehensä, enkä ole koskaan kokenut vuohia uhkaavina. Ei niitä pääse edes lähelle, koska ovat niin säikkyjä. Siksi hämmästyin näkyä, joka yhtäkkiä odotti minua lähestyessäni Tiloksen patikkareitin korkeinta kohtaa, juuri ennen kuin polku lähtisi laskeutumaan alas Lethran rannalle.
Keskellä polkua seisoi musta vuohipukki, eikä se näyttänyt olevan aikeissa liikahtaa mihinkään. Se tuijotti minua hievahtamatta. Jatkoin kävelemistä, mutta vuohi pysyi paikoillaan. Pysähdyin. Mitä ihmettä... mitä tässä nyt tapahtuu?
Katsoimme vuohen kanssa toisiamme. Otin askeleen eteenpäin, vuohi ei liikkunut sijoiltaan.
Tunsin, kuinka pulssini alkoi kohota. Miksi vuohi tuijotti minua eikä lähtenyt pois? Sen pitkät sarvet eivät todellakaan näyttäneet asialta, jonka kanssa halusin tehdä lähempää tuttavuutta. Vuohen katse näytti lähes haastavalta. "No, uskallatkos tulla tästä? Häh?"
Peräännyin ja lähdin kävelemään pois päin. Ajattelin, että vuohi lähtee kohta. Odottaisin etäämpänä.
Jäin odottamaan. Vuohi lähti kuin lähtikin hetken kuluttua liikkeelle, ja taivalsi laiskasti polkua sinne, minne minäkin olin menossa. Pian se katosi rinteen taakse polun kaartuessa alaspäin.
Odotin vielä hetken, ja lähdin sitten varovasti jatkamaan ylöspäin. Pääsin polun ylimpään kohtaan, vuohta ei näkynyt, huojennus. Paitsi - tuossahan se olikin! Vuohi seisoi ihan polun vieressä, osittain ison kivenjärkäleen peittämänä, vain kolmen metrin päässä minusta. Se katsoi minua tiiviisti, ja olin kuulevinani ikäänkuin matalaa kurkkuääntä. Tai sitten se oli mielikuvitukseni.
Vuohen tuijotus oli kuitenkin täyttä totta, ja yhtäkkiä tunsin alkukantaisen pakokauhun täyttävän minut. Vuohi käyttäytyi todella epätavallisesti, enkä halunnut jäädä ottamaan selvää, mitä tapahtuu, jos kylmän viileästi kävelisin sen ohi. Kaikki muut vuohet olivat kirmanneet tiehensä välittömästi minut havaitessaan - miksi tämä kaveri jäi haastamaan minua?
Tajusin, että minua rehellisesti pelotti ja halusin pois. Symin kuljettajan sanat kareilivat mielessäni. They can be angry, stay away. Samalla minua harmitti ja olin melkein vihainen. Millä oikeudella vuohi tuli pilaamaan mun ihanan kävelyretken? Eikö se olisi vain voinut juosta karkuun muiden kollegojensa tavoin?
Käännyin hitaasti pois päin ja lähdin kävelemään polkua takaisin. Pian vuohi katosi näköpiiristäni.
Harkitsin hetken, jäisinkö vielä odottamaan uutta yritystä, mutta tajusin, että kello oli liian paljon. En ehtisi todennäköisesti enää kävellä koko reittiä ennen auringonlaskua, enkä halunnut kävellä takaisin hämärässä, puhumattakaan pimeässä.
Kylää kohti kävellessä keho alkoi vapautua säikähdyksen kiristävästä tunteesta ja tilalle tuli hämmennys. Miksi en vain kulkenut vuohen ohi? Mikä mua vaivaa? Tästähän patikoi päivittäin varmasti kymmeniä ihmisiä, kyllä kai vuohet ovat täysin tottuneet siihen.
Mutta siinä kävellessäni tiesin, että en ikimaailmassa olisi uskaltanut ohittaa vuohea. Olin melkein jähmettynyt paikoilleni, en olisi päässyt ohi.
Tilanne palautti mieleeni kerrat, kun en Santorinilla - tai muuallakaan - ole uskaltanut ohittaa kapealla tiellä poikittain seisovia aaseja, ja olen joutunut muuttamaan koko kävelyreittini. Kärsin täysin irrationaalisesta pelosta hevoseläimiä kohtaan. Kauempaa ne ovat suloisia, mutta lähietäisyys saa mut heti varuilleni, ja hevoseläimen ohittaminen takaa on minulle käytännössä mahdottomuus. Olen kirjoittanut aiheesta Santorinin matkalla seitsemän vuotta sitten.
Eilinen välikohtaus oli yksi ilmentymä siitä pelosta. En vain ole ennen joutunut tilanteeseen, jossa olisi selvinnyt, että pelkään myös vuohia.
Pääsin tähän saakka...
Tiedättekö miten kreisiltä tuntuu, kun tajuaa, että pelko on täysin absurdi eikä sille ole mitään syytä (yksikään aasi, vuohi tai hevonen ei ole tehnyt mulle mitään pahaa), mutta ei vain pysty karistamaan tunnetta?
Olin samalla hämmentynyt ja kiukkuinen. Asiat, joita en hallitse, saavat minut tuntemaan avuttomuutta, ja avuttomuus saa minut noloksi ja kiukkuiseksi.
Kysyin Marialta, voivatko vuohet Tiloksella hyökätä ihmisten kimppuun. Maria puhkesi spontaaniin nauruun. "That would be the first time!" hän sanoi.
No. Mun täytyy yrittää kulkea polku vielä uudestaan. Mutta pakko myöntää: jos taas kohtaisin vuohen joka blokkaa mun tien, en todennäköisesti edelleenkään pystyisi ohittamaan. Ehkä porukassa, kyllä, mutta en yksin.
(Samaistuuko kukaan, vai onko tämä ihan hullua?)
Terveiset Kreikasta!
Ensimmäinen, perhelomalle omistettu viikko on edennyt hienosti ja huomenna jään jatkamaan saarihyppelyä itsekseni.
Charakin maisemaa hallitsee Ferakloksen linnoitus 1300-luvulta
Ensimmäinen viikko on vietetty Symillä ja Rhodoksella, ja ilokseni olen nyt viimein päässyt tutustumaan minulle mieleisempään Rhodokseen. ❤️
Kyselin teiltä aiemmin talvella vinkkejä "ei-niin-turistilliselle" Rhodokselle, ja vinkkien perusteella lomakyläksemme valikoitui pikkuinen Charaki itärannikolla, Archangeloksen ja Lindoksen välissä. Valinta ei olisi voinut osua enemmän kohdilleen. Olemme koko porukka ihastuneet viehättävään, puolikuun muotoisen pikkukivirannan äärellä sijaitsevaan Charakiin, jossa on rauhallinen tunnelma ja fantastisen hyviä tavernoita. Charaki on niin pieni, että kylän syvyys on vain yksi rantakatua reunustava talorivistö. Shoppailumahdollisuuksia täällä ei ole, ei myöskään hotelleja. Charaki on muinoin ollut kalastajakylä, ja täältä saa yhä ensiluokkaista kalaa ja mereneläviä. Pakko antaa suositus taverna Costas & Elenalle, jossa söimme niin herkullista ruokaa, että tulemme muistelemaan annoksiamme vielä eläkeläisinäkin.... 20 vuoden Kreikan matkailukokemuksella en ole missään syönyt niin tajuttoman hyvää grillattua seafoodia.
Toki turismi on vahvasti läsnä Charakissakin, sillä lähes kaikki rantakadun huoneistot on vuokrattu lomalaisille. Mutta tunnelma on aivan erilainen kuin hotelli-resorteissa.
Siinä missä Rhodos Townissa ja pääkaupunkia lähimmissä lomakylissä on jo täysi meno päällä, Charakissa sesonki on vasta aluillaan ja huoneistomme emäntä kertoi meidän olevan kauden ensimmäiset vieraat. Rantakadulla kävellessä voi nähdä talojen omistajia kunnostus- ja siivoustöissä laittamassa huoneistoja kuntoon talven jäljiltä.
Täällä on ihanan leppoisaa, ja tunnelma vertautuu pienempien Kreikan saarten menoon. Kreikkalaiset itse käyvät täällä myös, ja tavernoissa istuu enemmän paikallisia kuin turisteja.
Salakoksen kylä
Meillä on käytössä vuokra-auto ja olemme ajelleet sekä itä- että länsirannikolla että saaren poikki vuorten yli.
Eilen pysähdyimme lounaalle Salakoksen vuoristokylään, josta löytyi yksi viehättävimpiä aukioita joihin olen Kreikassa törmännyt. Kauniiden keltaisten rakennusten ympäröimä ja valtavan puun varjostama aukio oli niin tunnelmallinen, että tunsin suunnilleen sulavani onnen tunteeseen siinä syödessämme. Tällaiset paikat ovat mun Kreikkaa. 💕
Muuten - huoli seurueen lapsi-jäsenen viihtymisestä osoittautui täysin turhaksi. Juuri hänen vuokseen halusimme majoittua lapsiystävällisen uimarannan läheisyydessä, sillä lapsen äidin (=sisareni) kokemuksella tenava viihtyy lomamatkoilla ainoastaan rantaleikeissä ja hermostuu välittömästi jos yritetään tehdä jotain "aikuisten sightseeing -juttuja".
No, pikkuinen on kulkenut innolla mukana kaikilla retkillä ja ottanut tyytyväisenä ja kiinnostuneena haltuun niin Panormitiksen luostarin kuin Lindoksen Akropolin ja Antiikin Kamiroksen rauniot. Pidemmätkin autoretket taittuvat maisemia ja tien varsilla hengailevia vuohia tarkkaillessa. Se siitä huolesta! ☺️
Sää täällä on ollut poikkeuksellisen epävakaa vuodenaikaan nähden, ja tätä kirjoittaessani maanantaiaamuna on ensimmäinen varsinainen rantapäivän sää. Vaikka kuvista sitä ei ehkä voi päätellä, täällä on ollut tuulista sekä monina päivinä pilvistä ja sateistakin. (Ystäväni Marianna totesi, että tämä on kylmin toukokuu jonka hän muistaa.) Lapsi, kuten me aikuisetkin, pääsemme vasta tänään uimarannalle. :)
Huomenna minun on tarkoitus jatkaa matkaa Chalkin saarelle, mutta suunnitelma saattaa vielä muuttua.
Yllätyin hieman siitä, että toukokuu - no, ainakin alkupuoli, on yhä hiljaisempaa sesonkia, eikä laivojakaan vielä kulje kovin tiheästi saarten välillä. Dodekanesian pikkusaarten hyppely ei olekaan niin helppo palapeli saada kasaan, kuin olin toivonut. Ainakaan järkevällä aikataululla. Jos on aikaa viipyä yhdellä saarella viikko, niin sitten ei toki ongelmaa, mutta ihan niin paljon aikaa minulla ei ole tällä matkalla käytettävissä - ja toiveena oli vierailla ainakin viidellä tai kuudella eri saarella
Lisäksi suurta harmia aiheuttaa se, että eniten käyttämäni laiva-aikataulusivuston Openseas.gr'n "All Ports" -toiminto näyttää tällä hetkellä olevan pois toiminnasta. All Ports -hakuehto on ollut ihan mieletön apu saarihyppelyreittejä suunnitellessa: valitessa aikatauluhaussa kohdesatamaksi 'All ports', hakutulokset ovat näyttäneet kaikki sinä päivänä tietystä satamasta toteutuvat laivayhteydet. Sieltä on voinut sitten kätevästi valita, että heilahdanpa seuraavaksi vaikka tuolle saarelle. Nyt tämä haku näyttää pelkkää tyhjää.
Muutenkin Kreikan saarten online-laiva-aikataulut tuntuvat olevan poikkeuksellisen epäjärjestyksessä tällä hetkellä. Selvitellessäni Rhodos - Chalki - Tilos -välin aikatauluja, jopa suurimmat ja luotettavimmat sivustot kuten Kreikan matkatoimistojen käyttämä Openseas, GTP ja Ferries.gr näyttävät kaikki eri tietoja. Pserimoksen saaren aikatauluja ei löydy ensinkään - kyseessä on saari, jonne ei ole lainkaan virallisten laivaliikennesivustojen näyttämää liikennettä vaan saarelle liikennöidään paikallisilla pikkualuksilla Kosilta ja Kalymnokselta. Ainoan laivayhtiön, jonka pitäisi tätä liikennettä hoitaa, sivusto näyttää tyhjää Pserimoksen kohdalla. Yritä siinä sitten suunnitella... :D Saattaa olla, että tällä reissulla joutuu osittain matkaamaan old school -tyyliin eli siten, että saarten väliset yhteydet selviävät vasta paikan päällä.
Vähän seikkailua, ja mahdollista saarille jumiutumista siis kenties tiedossa :)
Palataan! ☺️🇬🇷
Nyt kun olen vihdoin päässyt käymään Kastellorizossa, tuolla ”mini-Syminä” pidetyllä saarella, pääsen vertaamaan näitä kahta kaunotarta. Ei pidä unohtaa myöskään Chalkia, joka täydentää kolmikon saman tyylisellä arkkitehtuurillaan ja yhden kylän rakenteellaan. Chalkilla minun on tarkoitus vierailla ensi toukokuussa, joten sitten pääsen liittämään senkin vertaukseen. :)
Symin satama lumoaa värikkäillä taloillaan
Dodekanesian saariryhmä tunnetaan Astypaleaa lukuunottamatta muutenkin värikkäästä arkkitehtuuristaan muihin Kreikan saariryhmiin verrattuna, mutta Rhodoksen naapuri Symi on aivan erityisen tunnettu väreistään ja uskomattoman kauniista taloistaan. Symin satamaa pidetään yhtenä koko Kreikan kuvauksellisimmista. Näky rinteessä toinen toisensa päällä kohoavista, amifiteatterimaisesti levittyvistä neoklassisista pastellitaloista todellakin saa leuat loksahtamaan yhdellä jos toisella.
Kun kreikkalainen ystäväni Marianna ensimmäisen kerran puhui minulle Kastellorizosta, hän kuvaili saarta sanoin: ”Se on kuin Symi, mutta miniatyyri-koossa.” Symikään ei ole valtava, mutta Kastellorizo on Symiin verrattuna taskukokoinen. Ja toden totta: Kastellorizo on kuin ilmetty mini-Symi! Sillä erolla, että allekirjoittaneen mielestä se on vieläkin viehättävämpi saari. Voin jopa todeta, että Kastellorizon satama kera kapeimman veden reunaa seuraavan ”kadun” mitä missään on nähty, on mahdollisesti kaunein ja idyllisin paikka jossa olen koko Kreikassa vieraillut.
Kastellorizo on kuin ilmetty mini-Symi
Tuo kylän pääväylä, hevosenkengän muotoista satamaa reunustava katu, tunnetaan nimellä Kordoni. Katu on niin kapea, että autot eivät siellä mahdu ajamaan ja ravintoloiden pöydät on hivutettu niin lähelle kadun merenpuoleista reunaa, että niiden voisi kuvitella hetkenä minä hyvänsä putoavan veteen.
Lazarakis-ravintolan kohdalla mereen työntyy pieni aallonmurtaja, joka sekin on omistettu ravintolan pöydille. Siinä on todennäköisesti kylän romanttisin paikka illalliselle. Ihan koko Kastellorizo on romanttinen, jos minulta kysytään. Täällä on vaikea löytää paikkaa, josta ei avautuisi postikorttimainen näkymä kuvankauniiseen satamaan, taustallaan Turkin rannikko.
Mikä Kastellorizosta tekee aivan erityisen viehättävän on sen rauhallinen ja autenttinen tunnelma. Täällä on todella vähän turismia, mikä heti vaikuttaa (ja pakko sanoa: positiivisella tavalla) tunnelmaan. Matkamuistomyymälät voi laskea yhden käden sormilla - mielestäni laskin niitä olevan kolme - eikä yhdenkään ravintolan edustalla ole ruokalistoja viidellä eri kielellä. Erään tavernan isäntä tosin tervehti minua suomeksi. On ollut töissä Rhodoksella, oli selitys..!
Toki on muitakin rauhallisia, epäturistillisia saaria, mutta Kastellorizon tunnelmassa on jotain aivan erityistä. Se täytyy kokea itse. Kuvailen itse tunnelmaa raukeaksi, romanttiseksi, viipyileväksi – ja arvokkaaksi. Täällä tulee välittömästi olo, että kastellorizolaiset ovat saarestaan ylpeitä ja pitävät ainoasta kylästään hyvää huolta. Kun perehtyy saaren surulliseen historiaan, huolenpidon voi todella ymmärtää. Ja sen, mitä saaren nykytila siellä asuvalle kouralliselle ihmisiä merkitsee.
Kastellorizossa asuu tänä päivänä noin 400-500 ihmistä (joista itse asiassa noin 100 on armeijan leivissä ja saarella työkomennuksella). Parhaimpina aikoinaan, 1900-luvun alussa, Kastellorizossa asui jopa 20 000 ihmistä. Vauras Kastellorizo oli erityisesti 1800-luvulla tärkeä merivoima ja kaupan, laivanrakennuksen ja -varustuksen keskus. Kauppa Vähä-Aasian kanssa kukoisti ja vaikutti saaren kehitykseen. Vanhoja kuvia katsoessa ei meinaa uskoa, miten paljon taloja kylässä – silloin kaupungissa – on ollut.
Kastellorizon kukoistus hiipui lopulta hyvin lyhyen ajan sisällä. Merkittävin vaikutus oli vuoden 1913 kansannousulla turkkilaisia vastaan: saaren irtaantuessa turkkilaisten monisataavuotisesta vallasta, katkesivat Kastellorizon kauppasuhteet Vähä-Aasiaan ja Lähi-itään. Tämä merkitsi talouden taantumista. Seuraava ikävä aikakausi oli italialaisten fasistien kausi vuosina 1921-1941. Italialaisten vaikutus saarella oli kaikkea muuta kuin positiivinen, ja fasistien sorto ja vainot saivat tuhannet jättämään kotisaarensa. Yli 10 000 kastellorizolaista muutti Amerikkaan, Egyptiin ja Australiaan. Lisäksi fasistien kaudelle, vuoteen 1926, osui myös mittava maanjäristys, joka tuhosi suuren osan Kastellorizon kaupungista.
Kavosin alue 1900-luvun alussa. Sama alue moskeijoineen näkyy tämän päivän kuosissaan ylemmässä kuvassa.
Se, mitä kaupungista vielä oli jäljellä, pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa. Brittien sytyttämä suuri tulipalo vuonna 1943 viimeisteli saaren tuhon, ja muinoin kukoistavasta kaupungista oli enää jäljellä muutama rakennus vesirajassa. Vuosien 1943-1945 aikana saaren viimeisetkin asukkaat evakuoitiin Lähi-Itään.
Kun Kastellorizo yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa vihdoin vuonna 1948 liitettiin – tai palautettiin – osaksi Kreikan valtiota, saarelle palasi muutama sata asukasta. Tämä pieni yhteisö on siitä saakka hitaasti lähtenyt elvyttämään tuhottua kotisaartaan. Taloja restauroidaan Kreikan valtion sekä erityisesti Australiassa asuvien kastellorizolaisten tuella. Australiassa asuu tänä päivänä jopa 30 000 kastellorizolaista ja heidän jälkeläistään.
Suuri osa Kastellorizon kunnostetuista pastellitaloista on tyhjillään talviaikaan, ja niissä asutaan silloin, kun etä-kastellorizolaiset saapuvat viettämään aikaa kotisaarelleen. Sain kuulla, että ”kassieille” (Australian kastellorizolaiset) on hyvin tärkeää säilyttää isovanhempiensa talot suvussa ja mahdollistaa niiden käyttö tuleville sukupolville. Sitä kuitenkaan tuskin koskaan tullaan näkemään, että saarelle enää muuttaisi tuhansia ihmisiä. Kylän kujilla vaellellessa tulee olo, kuin kävelisi tavallaan elvytetyissä muistoissa. Jossain, joka on haluttu palauttaa kunnianosoituksena isovanhemmille, mutta joka ei koskaan enää tule palaamaan entiseen. Siitä tulee liikuttunut olo. Varmasti juuri tämä vaikuttaa siihen tunnelmaan, joka Kastellorizossa vallitsee.
Monien talojen seinissä kyltit kertovat omistajuudesta ja siitä, minkä suvun vesa on kyseisen talon restauroinut.
Restaurointi muuten tulee suorittaa äärimmäisen tarkkojen sääntöjen mukaan. Kreikan arkeologinen viranomainen Rhodokselta tulee tarkistamaan, että ihan kaikki on pilkulleen sääntöjen mukaista ikkunoiden karmeja ja ovien leveyttä myöten. Talojen tulee noudattaa alkuperäistä arkkitehtuuria.
Koko kylässä taitaa olla vain yksi moderni rakennus, ja se on Hotelli Megisti. Kyseinen hotelli on uudisrakennus, eli sen ei ole tarvinnut noudattaa historiallista arkkitehtuuria, mutta eräs paikallinen ihmetteli minulle, miksi hotelli ylipäänsä haluttiin rakentaa niin silmiinpistävästi eri tyyliin. Minun silmiäni Hotelli Megistin ulkonäkö ei häiritse, etenkään kun se on satamakadun talorivistössä uloimpana. Minusta rakennus on myös sen verran neutraali, ettei se mitenkään pomppaa silmään, mutta onhan se kieltämättä eri näköinen kuin Kastellorizon muut talot.
Myös Symillä osa kaupunkia on raunioina
Symi jakaa pitkälti saman historian kuin Kastellorizo, sillä erolla, että Symillä myös pesusienten sukellus oli pitkään merkittävä elinkeino. Myös Symi kärsi suuria vaurioita vuoden 1926 maanjäristyksessä sekä toisen maailmansodan pommituksissa, mutta saaren asutuskeskukset eivät tuhoutuneet aivan yhtä totaalisesti kuin Kastellorizossa.
Sekä Symillä että Kastellorizossa kävellessä voi kunnostettujen talojen lomassa nähdä runsaasti raunioita, jotka muistuttavat ajasta ennen toista maailmansotaa.
Symillä asukasluku ylitti 1800-luvulla 22 000, tänä päivänä saarella asuu 2 500 asukasta. Toisin kuin Kastellorizossa, huomattava määrä Symin kunnostetuista kauniista taloista on ulkomaisten turistien, erityisesti brittien, ostamia ja restauroimia. Turismi sekä ulkomaisten asukkaiden vaikutus Symillä on paljon suurempaa kuin Kastellorizossa. Kesäsesongilla saaren asukasluku kasvaa jopa 6000:n. Ympärivuotisia ulkomaisia asukkaita on noin pari sataa – joukossa myös suomalaisia, joihin olen saarella tutustunut! Kastellorizossa talot ovat pysyneet paikallisten omistuksessa ja näin halutaan tilanteen myös säilyvän. Kassiet eivät helpolla myy talojaan – tai raunioitaan – ulkomaalaisille.
Symi tarjoaa henkeäsalpaavia maisemia
Kuten todettua, Symi on saarista huomattavasti turistillisempi ja tarjoaa paremmat matkailupalvelut. Symillä on paljon hotelleja ja saari on myös helpommin saavutettavissa kuin etäinen Kastellorizo. Symi sijaitsee vain 60-90 minuutin laivamatkan päässä Rhodoksesta ja laivavuoroja on useita joka päivä.
Kastellorizoon matka puolestaan kestää nopeimmillaan 2,5 tuntia katamaraanilla, perinteinen lautta vie 3 h 40 minuuttia. (Kaikkein hitain laivayhteys melkein 5 tuntia.) Laivoja ei kulje päivittäin, mutta Kastellorizossa on Symiin nähden se etu, että siellä on myös lentokenttä. Lento Rhodokselta kestää 40 minuuttia, mutta lentojakaan ei ole ihan joka päivä.
Vaikka Kastellorizoon ei pääse heilahtamaan tuosta vain, eristyneisyydellä on se positiivinen vaikutus, että juuri sen vuoksi matkailu ei pääse koskaan kehittymään superturismiksi. Kiitos eristyneisyytensä, saari tulee varmasti säilyttämään charminsa ja vetovoimaisuutensa pienten, rauhallisten ja autenttisten saarten ystävien keskuudessa.
Symille ja Kastellorizolle on yhteistä uimarantojen niukkuus, kumpaakaan ei tunneta hienoista hiekkarannoistaan. Kastellorizossa niitä ei ole käytännössä ollenkaan, vaan kirkkaisiin vesiin pulahdetaan uimaan laitureilta ja kiviltä.
Symin kaupungin pikkuranta Gialoksessa
Symillä on muutamia rantoja, joista parhaille pääsee kuulemma venetaksikuljetuksella (itse en ole niillä käynyt). Pääkaupungissa on yksi pikkuinen pikkukiviranta joka ajaa asiansa kun haluaa pulahtamaan, ja viereisessä Pedin poukamassa on vähän isompi pikkukivi-biitsi.
Rantalomalle ei näille saarille kannata tulla, vaan pääohjelmanumero on ihailla poikkeuksellisen kauniita kyliä ja arkkitehtuuria, sekä tietysti nauttia satamakylän ihanasta tunnelmasta lukuisine tavernoineen. Symi ja Kastellorizo ovat saaria ehdottomasti aikuiseen makuun, lapset todennäköisesti ikävystyvät näillä saarilla.
Symi on suurempi ja vilkkaampi kuin Kastellorizo, ja saarella on muutama asutuskeskukseksi laskettava alue, kun Kastellorizossa on vain yksi. Symin satamakylä Gialos on turistille kaikkein tutuin paikka ja ensimmäinen, jonka vierailija saarelle saapuessa kohtaa.
Gialos on kasvanut yhteen kukkuloilla sijaitsevan pääkaupungin Horion kanssa, ja yhdessä ne muodostavat jopa aika kosmopoliittisen asutuskeskuksen. Oikeastaan alueen voi nähdä ulottuvan vielä Pedin rantakylään saakka, kukkuloiden toisella puolella. Lähes kaikki saaren 2500 asukkaasta asuvat tässä kolmen kylän muodostamassa keskuksessa. Saaren muita pienempiä kyliä ovat Nimborio, Marathounda ja Panormitis, joiden väkiluvun voi laskea kymmenissä.
Panormitis
Panormitis on Gialoksen ohella Symin tunnetuin nähtävyys ja vierailukohde: siellä sijaitsee yksi Kreikan kuuluisimmista ja merkittävimmistä luostareista. Luostarissa on myös matkailutoimintaa, ja siellä voi majoittua. Suosittelen ehdottomasti visiittiä sinne, paikka on todellakin upea ja eloisuudeltaan kuin pieni kylä.
Symi on erittäin suosittu päiväretkikohde Rhodokselta, ja päivisin etenkin kesäaikaan Gialos täyttyy monien veneiden tuomista päiväretkeläisistä. Tällöin kylässä voi olla jopa ahdistava tungos – näin olen kuullut, itse olen vieraillut saarella vain syksyisin ja välttynyt tältä turismin ilmiöltä.
Suosittelen aina syksyä ajankohdaksi Kreikan matkoille, jos se vain suinkin on lomapäivien puitteissa mahdollista. Syyskuuta parempaa ajankohtaa ei olekaan: tukalimmat helteet ja suurimmat turistimassat ovat hiipuneet, mutta Kreikassa on yhä todella lämmin ja kaikki matkailupalvelut auki. Ja hinnat edullisemmat! Voit nauttia lomasta kaikilla palveluilla mutta paljon huokeammilla hinnoilla sekä ilman kesäsesongin ryysiksiä.
Syyskuun loppua kohden hotellit etenkin pienemmillä saarilla alkavat sulkea oviaan, mutta esimerkiksi Symillä matkailusesonki jatkuu lokakuun loppuun, jopa marraskuun ensimmäiselle viikolle. Dodekanesian saarilla vallitsee lämpimämpi ilmasto kuin lähempänä manner-Kreikkaa sijaitsevilla saarilla, joten täällä saa usein paistatella 30 asteen lämpötilassa pitkälle lokakuuhun.
Symillä riittää portaita
Matkailijan Symi pähkinänkuoressa:
Erittäin antoisa kohde kyläfiilistelijöille ja postikorttimaisemien metsästäjälle. Gialoksen ja Horion kylät suurine korkeuseroineen tarjoavat runsaasti palkitsevia kävelyretkiä, tosin eivät sen puolesta sovellu liikuntaesteisille. Värikkäät talot, kuvaukselliset kujat ja joka puolelta pilkahtavat huikeat merinäköalat tekevät Symistä esteetikon paratiisin.
Erityisesti Horiossa, kaukana päiväretkeläisten täyttämästä Gialoksesta, tunnelma on hyvin autenttinen etkä törmää matkamuistomyymälöihin. Ulkomaalaisiin tosin kyllä törmäät – esimerkiksi Horion suosituimpiin kuuluva, porraskadun yläpäässä sijatseva kahvila on Briteistä Symille muuttaneiden omistuksessa. Täällä kohtaa paljon brittejä, kuten myös australialaisia.
Parhaat majoituspalvelut löytyvät Gialoksesta, jossa on monia hotelleja. Mielenkiintoisesti, rantakadun maisemallisesti komeinta paraatipaikkaa ei kuitenkaan ole luovutettu hotelleille, vaan suurin osa hotelleista ja ns. etablisoituneista isommista majoituspalveluista sijaitsee kylän takaosassa vailla näköaloja. Rantakadulta löytää kyllä yksityisten vuokraamia huoneita ja huoneistoja, joista moni on vuokrattavana myös Booking.comin kautta, mutta jos perinteinen hotelli on sinun juttusi ja haluat majoittua sataman ikonisessa maisemassa, vaihtoehtoja on vain muutama. Yksi niistä on saaren tunnetuimpiin lukeutuva hotelli Nireus.
Jos haluat majoittua rannalla, tai rannan tapaisella (Symin uimarannat ovat tosiaan aika vaatimattomat), hyviä vaihtoehtoja ovat Pedi Beach Hotel Pedin kylässä tai Niriides Nimborion kylässä.
Miten Symille pääsee? Saarelle pääsee helpoiten Rhodokselta, mutta Symille on myös säännöllinen lauttayhteys Pireuksen satamasta Ateenasta. Noin 15-tuntinen laivamatka Pireuksesta on kuitenkin aika kallis, ja lento Rhodokselle tulee käytännössä halvemmaksi.
Hotelli Mediterraneo on valokuvaajien suosikki
Kastellorizossa retkeily- ja ajanviettomahdollisuudet ovat paljon Symiä rajallisemmat. Saarella on vain yksi asutuskeskus, Kastellorizon kylä, ja sen vieressä kukkulan toisella puolella Mandrakin alue, joka muinoin toimi laivanrakennuksen keskuksena. Mandraki ja Kastellorizon kylä yhdistyvät toisiinsa Horafian kaupunginosan kautta.
Pääasiallinen kulkuneuvo saarella on jalat, sillä autoteitä on alle 10 km. Saaren ainoa taksi kulkee lähinnä lentokentän ja kylän väliä, paljon muualle ei autolla pääsekään.
Ajanvietto saarella on yhtä kuin Kordonin rantakadun kuppiloissa rentoilu ja silmien lepuutus ympäröivässä maisemassa. Suosittelen myös pujahtamaan rantakatua tiheästi reunustavien talojen julkisivujen taakse, löydät toinen toistaan huolellisemmin restauroituja taloja ahtautuneina autottomille, hyvin kapeille kujille.
Kelpaisiko illallinen näillä näkymillä? Lazarakis on yksi saaren parhaita ravintoloita.
Se, että suurin osa kylästä on rauniota, tekee tunnelmasta omalaatuisen. Tunnelmassa on samalla jotain haikeaa mutta myös toiveikasta: rakkaudella ja pieteetillä kunnostetut karamellitalot kertovat saarelaisten sitkeydestä ja etä-kastellorizolaisten uskollisuudesta ja sitoumuksesta saartaan kohtaan. Joka puolelta voi kuulla työmaan ääniä ja vasaroiden kolketta, kun raunioista hitaasti yksi kerrallaan nousee henkiin herätettyjä taloja. En ole missään kokenut vastaavanlaista tunnelmaa.
Kävely kylän kujilla välittää vahvan rakkauden tunteen, ja siitä tulee valtavan hyvä olo. Ehkä juuri tuo tunne on se, joka sai minut niin kiintymään Kastellorizoon ja viihtymään siellä.
400 askelmaa vie sinut Kastellorizon parhaimpaan maisemapaikkaan
Kuten Symillä, myös Kastellorizon kylässä on paljon korkeuseroja mikä tarjoaa maisemanmetsästäjälle palkitsevia kävelymahdollisuuksia. Yksi klassinen näköalakohde on entisen Kavosin kaupunginosan yllä kohoava keskiaikainen linnoitus, tai sen rauniot, linnoitus tuhottiin 1700-luvulla. Kavos oli saaren suurimman kukoistuksen aikaan kylän tiheimmin asuttu alue ja rinne oli täpötäynnä merikapteeneiden ja laivanvarustajien komeita kolmikerroksisia taloja. Nyt kasvillisuus peittää kapteenien talojen raunioita.
Toinen, vielä upeammat näkymät tarjoava reitti kulkee 400 askelmaa ylös kylän takana kohoavalle vuorelle. Sieltä voi vielä halutessaan jatkaa patikkareittiä Ag. Georgios Tou Vounoun luostarille.
Kastellorizon tunnetuin nähtävyys sijaitsee merellä: hätkähdyttävä Blue Cave on Egeanmeren suurin ja hienoin laatuaan ja on koko Kreikan kuuluisin luola. Oviaukosta siivilöityvä auringonvalo saa luolan veden hehkumaan syvän sinisenä, hyvin harvinainen geologinen ilmiö. Luolaan pääsee vain matalan vuoroveden aikaan, ja silloinkin sisäänkäynti on niin matala, että veneessä olijoiden on mentävä makaamaan jotta vene pääsee sisään. En ole itse mikään suuri luolanähtävyyksien ystävä, mutta täytyy sanoa, että tämä paikka oli todella vaikuttava ja mielestäni se kannattaa ehdottomasti nähdä. Sininen valo on kauneimmillaan ja voimakkaimmillaan aamupäivällä. Uskaltauduin jopa uimaan luolassa, sillä vierailu tuntui niin erityiseltä..!
Luolassa asuu hylkeitä, mutta juuri minun visiittini aikaan hylkeet olivat muilla mailla.
Kylän ihanaa iltatunnelmaa
Matkailijan Kastellorizo pähkinänkuoressa:
Äärimmäisen rauhallinen Kastellorizo sopii esteetikoille, joille kuvankauniiseen maisemaan uppoaminen ja frappén siemailu rantakadulla on riittävää lomaohjelmaa. Toki saarella riittää muutamaksi päiväksi myös antoisaa käveltävää. Vedet ovat puhtaat ja kirkkaat, ja jos uimisesta tykkää, voi veteen pulahtaa esimerkiksi Hotelli Megistin uimalaiturilta (myös muun yleisön käytössä) sekä Faroksen baarin terassilta moskeijan vierestä.
Kylän arkeologinen museo sekä moskeijaan perustettu kansanperinnemuseo ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Moskeijan museossa näytetään päivittäin kello 12 lyhytfilmi (20 min) saaren historiasta, joka on hyvin tehty, informatiivinen ja koskettava.
Majoitusvaihtoehdot Kastellorizossa ovat suhteellisen vähäiset. Saarella on muutama hotelli sekä joukko yksityisten vuokraamia huoneita. Tunnetuimmat majoituspaikat ovat pieni putiikkihotelli Mediterraneo, joka saa jokaisen valokuvaajan pysähtymään kohdalleen ja zoomailemaan hartaasti, sekä Mediterraneon vieressä kohoava, saaren suurin ja vanhin hotelli Megisti. 1950-luvulla rakennettu perinteikäs Hotel Megisti tunnetaan erityisesti hääjuhlien pitopaikkana. Ei ihme, sillä sijainti on aivan järjettömän kuvauksellinen ja romanttinen, ja ollessaan kylän rakennuksista reunimmaisin, täällä on aivan oma rauhansa.
Megisti muuten on saaren kreikankielinen nimi. Saari tunnetaan kansainvälisesti kuitenkin Kastellorizona. Kreikassa käytetään kumpaakin nimitystä. Kastellorizo-nimeen liittyy monia tarinoita, joidenkin mukaan ranskalaiset tai italialaiset antoivat saarelle tämän nimen, joidenkin mukaan nimi juontaa jo Bysantin aikaan.
Hotel Megistin terassi
Mediterraneo ja Megisti tarjoavat kiistatta Kastellorizon parhaimmat näköalat. Itse majoituin Megistissä, ja olen vain haaveillut siitä hetkestä, kun pääsen sinne takaisin. Megistin suuri terassi ravintoloineen, uimalaitureineen ja aurinkotuoleineen takaa sen, että halutessaan koko lomapäivän voi viettää lähtemättä hotellilta – ja silti on voinut koko päivän nauttia vertaansa vailla olevista näköaloista sekä kirkkaista uimavesistä. Nälän iskiessä ruoat voi tilata vaikka suoraan aurinkotuolille.
Tämä jos mikä on mulle rentoilulomaa parhaimmillaan. Sitä hidasta, viipyilevää maisematkailua, jota nykyään niin arvostan. En kaipaa hiekkadyynejä, shoppailumahdollisuuksia enkä uima-altaita: kun saan levätä kuvankauniissa maisemassa vailla turistiryysistä, tärkeimmät palvelut kuten ruoka, juoma ja WC käden ulottuvilla, olen onnellinen ja tyytyväinen.
Kastellorizosta löytyi mun paratiisi.
.
Miten Kastellorizoon pääsee? Nopein tapa on joko lentää tai ottaa Dodekanisos Seawaysin katamaraani Rhodokselta. Katamaraani kulkee vain keväästä lokakuun puoleen väliin, aikataulut voi tarkistaa täältä. Blue Star Ferriesin perinteinen, hitaampi matkustajalautta kulkee Pireuksesta Rhodoksen kautta Symille kahdesti viikossa ympäri vuoden, matka kestää 23 tuntia. Dodekanesian alueella liikennöivän Saos Ferriesin superhidas Stavros-lautta kulkee sekin vuoden ympäri Kastellorizoon 2-3 kertaa viikossa. Matka Rhodokselta Stavros-laivalla kestää vajaa viisi tuntia. Kaikki aikataulut näkee kätevimmin Openseas-palvelussa.
Loppukaneetti:
Sisareni perhe on toukokuun matkalla lähdössä mukaani viikoksi, ja olin jo riemusta soikeana viemässä koko porukkaa Kastellorizoon. Kunnes se ilmeinen iski tajuntaan. Matkaseurueeseen kuuluu 4-vuotias, ja Kastellorizo ei ole lasten kohde. Siellä ei ole lapsiystävällistä uimarantaa eikä lasten altaita. Mitä pikkuinen siellä tekisi? Katselee vierestä, kun aikuiset sukeltavat laiturilta tai tilaavat drinkkejä rantakadun tavernassa? Joten Kastellorizo jää pois laskuista. Kuten myös Symi, osin samoista syistä.
Olen selvitellyt, että Chalkilla, tuolla kolmannella värikkäiden karkkitalojen saarella, on lapsiystävällinen ranta, joten tämä saari mahdollistaisi sekä aikuisten esteetikkojen että rantaleikeissä viihtyvän pikkutyypin onnistuneen loman! :) Keväällä selviää, pitääkö tämä paikkansa.
Minä ja Rhodos kohtasimme jälleen, kun minun oli vietettävä kaupungissa yksi päivä päästäkseni Symille.
Muistan, että en edellisilläkään vierailuilla ihastunut saaren pääkaupunkiin, ja nyt tunne vain vahvistui. Erityisesti vanhaakaupunkia kohtaan.
Se mitä jälleen kerran Rhodoksen vanhassa kaupungissa näin jäi vaivaamaan minua siinä määrin, että tekee mieli lausua aiheesta muutama sana. Aihe on: upeat kohteet ja ylituristillisuus.
Aloitan sanomalla, että Rhodoksen vanhakaupunki on mielettömän hieno ja ainutlaatuinen paikka. Muurien ympäröimä upeasti säilynyt keskiaikainen linnoituskaupunki on päässyt myös UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Tämän tunnelmallisen keskiaikaisen kylän mukulakivisillä kujilla tallustellessa voisi todella kuvitella, miltä tuntui elämä 1400-ja 1500-luvulla. Niin... voisi mahdollisesti, jos 800-vuotiset muurit, holvikaaret ja kadut eivät olisi peittyneet rantapyyhkeiden, t-paitojen, magneettien ja peniksen muotoisten avaimenperien alle ja joka puolelta ei kuuluisi "Hyvvä päivä terve terve tulkaa tänne syömään!"
Rhodoksen vanhakaupunki tunnetaan yhtenä Kreikan suurimmista turistirysistä. Vielä lokakuussakin siellä on ihmisiä tungokseksi asti. Skandikieliä, saksaa ja ranskaa huutavat kuppiloiden sisäänheittäjät vaanivat ohikulkijoita joka puolella.
Olin astunut arvokkaaseen maailmanperintökohteeseen, mutta näin ympärilläni loputtomiin t-paitoja, kangaskasseja, huiveja, koruja, muovileluja, tauluja, jääkaappimagneetteja, kylpypyyhkeitä ja isoja värikkäitä kuvia ruoka-annoksista.
Ahdistuin välittömästi astuttuani muurien sisäpuolelle.
Etsin shortsien ja irvokkaiden mallinukkien läpi tieni hotellilleni, jonka olin varannut vanhastakaupungista vain, koska alue sijaitsee lähimpänä satamaa ja laivani lähti aamulla kello 8.00. Se, että jopa hotellin sisäänkäynti on turistimyymälän peitossa, sai minut viimeistään melkein suuttumaan.
Löydä kuvasta hotelli ja kylä 1400-luvulta
Miksi paikalliset ovat tehneet tämän upealle, historialliselle perintökohteelleen..??
Ja asia on juuri näin, mitä enemmän olen asiaa mietiskellyt.
Rhodoksen vanhankaupungin meiningin vastenmielisyys ei johdu itsessään turisteista, vaan siitä maailmasta, jonka paikalliset matkailuyrittäjät ovat sinne vierailijoille luoneet. Turistit ostavat mielellään matkamuistoja ja syövät ravintoloissa, se on selvää, mutta tämän rakenteen voi toteuttaa monella tapaa. Miksi se täytyy toteuttaa näin?
Totta kai turistit saapuvat kauniisiin paikkoihin. On turha "suuttua" turisteille siitä että he 'pilaavat' jonkin paikan massaläsnäolollaan, koska onhan meillä kaikilla yhtäläinen oikeus tulla vierailulle kauniisiin ja ainutlaatuisiin paikkoihin. Jos mun mielestä esimerkiksi Santorini on upea, niin kyllä mä voin ymmärtää, että se on upea 10 000 muunkin tyypin mielestä.
Maailmassa on paljon tällaisia huikeita paikkoja, jonne matkustaa tuhansittain ihmisiä. Mutta kaikista ei tule leimallisesti "turistirysiä". Miksi joistain tulee?
Mun oletus on, että se on ennen kaikkea paikallisten matkailuyrittäjien ja -päättäjien käsissä. Matkailupalveluita ja -elämyksiä voi tarjota hyvin monella tapaa.
Kysymykseni kuulu: eivätkö paikalliset vaikuttajat esimerkiksi Rhodoksella lainkaan välitä siitä - tai valvo sitä -, miten historiallisesti merkittävää kohdetta käytetään ja hyödynnetään? Miten sallitaan, että upeasti säilynyt arvokas keskiaikainen kylä peitetään halvan rihkaman alle?
Ei hemmetti, oikeasti mua alkaa suututtaa taas ihan vain kun kirjoitan tästä. Matkustan Kreikkaan ihailemaan luontoa, kyliä ja satoja, jopa tuhansia vuosia vanhoja hienoja historiallisia kohteita, koska ne ovat niin upeita. Ja sitten joissain paikoissa kreikkalaiset kohtelevat näitä ainutlaatuisia kohteitaan näin..?
Rhodoksen vanhakaupunki ei ole ainoa ylituristillisuuden pilaama paikka, täällä on muitakin. Hanian vanhakaupunki tulee heti mieleen toisena surullisena esimerkkinä. Ja - onhan Ateenan Plakassakin monia krääsäkatuja, joille Sokrates ja kumppanit varmasti pyörittelisivät silmiään.
Kulutus, kaupallisuus, voitto.... Lopulta kaiken takana on tietysti voiton maksimointi ja hyötyminen. Turisteista täytyy hyötyä kaikin tavoin, joten heille myydään-myydään-myydään. Kalliita laatutuotteita ei osteta niin herkästi kuin edullisia made-in-China-matkamuistoja, joten niillä mennään.
(Sain Instagramissa oleellisen kommentin: "kuka näitä ostaa?" Aivan. Sekin jää ilmaan. Ostaako näitä lopulta kukaan..? Tai ostetaanko kaikkea tätä krääsää lopulta sellaisella volyymilla, että tuotoilla voisi perustella historiallisen miljöön pilaamisen?)
Totean lopuksi, että ei, asia ei ole niin yksipiippuinen. Matkailu on jonkun elinkeino. Monen elinkeino. Lukemattomat ihmiset elättävät itsensä I Love Rhodos / Tel Aviv / New York -t-paidoilla ja penis-avaimenperillä tai turistitavernan gyros-lautasilla. Keitä me olemme kritisoimaan jonkun tapaa saada leipää pöytään.
Ja silti. Tässä mä olen kritisoimassa.
En sano enkä halua, että yrittäjien pitää vaihtaa työpaikkaa koska mä en viihdy tietyissä Kreikan suosituissa turistikohteissa. Toivoisin vain, että matkailuyrittäjät voisivat löytää arvokkaampia ja kohdetta arvostavampia tapoja hyötyä meistä turisteista. Kohteen vetovoima on kuitenkin se, minkä vuoksi sinne saavutaan, eivät halpojen matkamuistojen shoppailumahdollisuudet.
On epäkunnioittavaa Rhodoksen hienoa keskiaikaista linnoituskylää kohtaan kaupallistaa se tällä tavalla. Tietyllä tapaa se on epäkunnioittavaa myös sinne saapuvia turisteja kohtaan. Ottakaa meiltä rahat pois, tienatkaa voi leivän päälle, mutta ei tällä tavoin.
Tämä on mun mielipide.
Terveiset Kreikasta.
Mun saarihyppelyn alku meni tällä reissulla mönkään.
Tätä kirjoittaessani istun laivassa matkalla Spetsesille, vaikka mun piti olla huomenna Symillä. Sääolosuhteet. 😔 Symin laiva peruttiin kovan tuulen vuoksi, ja seuraava lähtee vasta vuorokauden päästä (jos lähtee, kukaan ei tiedä tuulesta huomenna..)
Mua harmittaa ihan erityisesti, koska olin ensin aikonut lähteä eilisillan laivalla, mutta sitten päätin viime hetkessä venyttää Ateena-oleiluani vielä yhdellä päivällä… ja seuraus oli tämä. Ei laivan peruuntumisessa muuten olisi mitään suurempaa haittaa, mutta tämä matka on mun mittapuulla sen verran lyhyt (13 päivää), että yhden-kahden vuorokauden viivästykset suunnitelmissa vievät arvokkaita matkapäiviä. Etenkin, kun kohteena ovat Dodekanesian perimmäiset saaret, joille matka itsessään kestää lähes vuorokauden. Lisäksi olin jo ehtinyt varata Symille majoituksen huomisesta maanantaihin, enkä saa yhteyttä paikan omistajaan jotta saisin siirrettyä varausta. Jos se ylipäänsä onnistuu.
No voihan höh, sanon vain. Olen tänään hengaillut Pireuksen satamassa kello 14.00 lähtien yrittäen päättää, pitäisikö lentää Rhodokselle, sekä odotellen tietoa illan toisesta Rhodoksen suuntaan kulkevasta laivasta, joka *mahdollisesti* olisi saattanut lähteä. Mutta lopulta sekään ei lähtenyt, ja mä koin liian stressaavana lähteä satamasta lentokentälle koska olin henkisesti valmistautunut laivamatkaan. (Muutenkin inhoan lentämistä. Ja Kreikan saarihyppelyyn kuuluu mulle olennaisesti just laivat..!)
On se toisaalta vähän ironista. Lento Rhodokselle kestää tunnin, ei ole riippuvainen merenkäynnistä ja maksaa samana päivänäkin ostettuna alle 100€. Laivamatka kestää 20 tuntia ja maksaa 150€ ( jos haluaa hytin. Ja kyllä, mä haluan hytin noin pitkälle matkalle).
Nomutku!! Saarihyppely on laivamatkailua..! ⛴
(Saas nähdä joudunko oikeasti vielä muuttamaan mieleni…)
Anyways. Nyt istun heilahtelevassa katamaraanissa kohti Spetsesiä, koska en halunnut enää jäädä Ateenaan yhdeksi päiväksi odottelemaan. Yritän sunnuntaina uudestaan Rhodoksen laivaan. Tällä hetkellä voin vain todeta, että onneksi oli pahoinvointitabletteja mukana. Hetken aikaa oli epävarmaa, lähteekö tämäkään ”vene” koska sää on niin tuulinen.
Vasta laivassa tajusin, miten huono idea oli valita juuri Spetses kaikista Argo-Saronian saarista. Ensinnäkin Spetses on Saronian saarista kallein (mahdollisesti vielä Hydraakin kalliimpi) ja koska viikonloppu on edessä, Spetsesin majapaikat olisivat todennäköisesti ihan täynnä. Ja niin ne ovatkin. Tein päätöksen Spetsesille lähdöstä niin viime hetkessä, että aloin etsiä hotellia vasta laivaan päästyäni. Ja tilannehan ei näytä hyvältä. Sain varattua majapaikan täksi yöksi, mutta huomenna on edessä ”ovelta ovelle kolkuttelua” tai sitten siirtyminen toiselle Saronian saarelle. Huokaus.
Miksi en vain mennyt Porokselle tai vaikka Agistrille… Näillä saarilla on aina tilaa – ainakin off-sesongilla - koska eivät ole niin trendikkäitä.
Spetses
Miksi sitten valitsin Spetsesin? Koska se on mulle Saronian saarista vielä vähiten tuttu. Olen käynyt siellä kerran ja viivyin pari päivää, ja totesin, että paikka oli tosi upea mutta hervottoman kallis. Spetses on vähän sellainen ”Kreikan Beverly Hills”. Se mikä siellä on kivaa on kreikkalaisuus, eli turistit ovat pääosin kreikkalaisia. Ulkomaista pakettiturismia Spetsesillä ei ole lainkaan.
Spetses on Argo-Saronian saarista kauimpana Ateenasta ja matkaa sinne on 2,5 – 3 tuntia laivayhteydestä riippuen. Saari on ihan manner-Kreikan Porto Helin vieressä. Pitäisiköhän viikonloppuna vaikka käydä tsekkaamassa Porto Heli jos Spetsesille ei ”mahdu” – tai Spetses ei mahdu mun budjettiin…
Tällaista kreikkailua tällä kertaa. Mun pääkohde? Se on tällä matkalla pikkuinen, kuvankaunis Kastellorizo, ihan Turkin kainalossa.
Jos haluat seurata reissua, päivitän matkatunnelmia reaaliajassa Instagram-tilini stooreissa. :) Laitan Instaan myös oman kohokohdan Kreikalle. Blogiinkin tulee juttua, mutta IG:n virtaan päivittyvät jokapäiväiset kuulumiset.
.
Edit. Perjantaiaamun terveiset Spetsesiltä:
Selvisi, että täällä on tänä viikonloppuna suuri maratonitapahtuma, ja sen vuoksi kaikki hotellit/majatalot täynnä.
