Vuoden vaihtuessa koittaa aina bloggaavan tilastofriikin juhlapäivä, eli voi tarkastella koko vuoden tilastoa ja katsoa, mitkä postaukset ovat kiinnostaneet lukijoita eniten.
Top 10 luetuimpien listalla on aina enemmän edellisten vuosien kestohittipostauksia kuin kuluneen vuoden kirjoituksia. Niin myös vuonna 2015. Top 10 -postauksista vain neljä on kuluneelta vuodelta, loput vanhempia.
Lista on tämän näköinen:
1 Että ihan PROTEIINIrahka - koko blogihistoriani kaikkien aikojen suosituin postaus, tämän lukukertoja ei varmasti tule mikään ylittämään. Julkaistu helmikuussa 2015.
2 Joulupötsistä eroon kahdessa viikossa
Oletko uusi lukija? (Tai miksei vanhempikin, jolta viime tammikuun postaukset jäivät väliin :)) Painaako juhla-ajan herkuttelu vielä vyötäröllä? Etsitkö helppoa tietä karistaa pöhötykset? Suosittelen tällöin klikkaamaan yllä olevaa postausta.
Omakin vatsani on ollut tutussa turvonneessa joulukuosissaan, ja kovasti houkuttaisi ottaa pikatie takaisin normaalitilaan induktion avulla. Mutta tällä kertaa jätän induktion väliin ja kuljen hitaampaa tietä. Syy: liikunta. Kuten taatelikakku-jutussa kirjoittelin, valitsen nyt satsata juoksuharrastukseeni, ja induktio (eli erittäin matalahiilihydraattinen ruokavalio) ja pitkät juoksulenkit eivät sovi yhteen.
Jos valitset kokeilla induktiota, muista madaltaa liikuntaharrastuksesi tehoa. Induktion aikana suositellaan kevyttä, matalasykkeistä liikuntaa kuten kävelyä ja kevyttä hölkkää.
3 Sokerinatsi - kannanotto sokerin valtaan elämässämme
4 Tehokkaat kotikutoiset kuorinnat - tämän postauksen suosio on minulle suuri mysteeri, se oli top-kympissä viimekin vuonna vaikka on julkaistu jo joulukuussa 2012. Postaus on lyhyt eikä mielestäni sisällä mitään erityisen uutta tai erikoista tietoa, mutta silti sitä luetaan ihan hulluna.
5 Nettishoppailun ABC - tämänkin postauksen kestosuosiota ihmettelen, sillä nettishoppailu on muuttunut kuudessa vuodessa yhä vain luonnollisemmaksi ja itsestäänselväksi tavaksi ostaa, ja kuvittelisin ko. jutun sisältämän informaation olevan tänä päivänä melkein kaikille "selvää pässinlihaa" :D Kirjoitin jutun kesällä 2009 kun olin pitänyt blogia vasta 3 kuukautta - ja täällä se viihtyy kuutta vuotta myöhemmin edelleen luetuimpien joukossa. :)
6 Silmän muodot ja meikkaus - tämä on varmaan suurimmalle osalle pitkäaikaisista lukijoista tuttu! Tässä on mielestäni hyvää asiaa selkeästi havainnollistavassa muodossa ja pidän sitä edelleen hyvänä, informatiivisena postauksena, vaikka itse sanonkin. :)
7 Halpaa ja helppoa hiustenvaalennusta - ja tämä... aina vain top-kympissä!
8 Silmän rajaus, osa 1: Perusteet - samoin tämä. Onhan tässäkin ihan hyvää perusasiaa selkeästi kuvattuna, mutta toteutus näyttää nykysilmääni ehkä vähän kömpelöltä, en tiedä :D Tekisin jutun tänä päivänä vähän eri tavalla. Mutta ilmeisesti tästäkin kokee moni saavansa paljon hyötyä.
9 Sannin herkkucorner: julmetun mehevä vhh-porkkanakakku - siemennäkkärien ohella suosituin reseptini! Eikä ihme! ^_^
10 Käytännön vinkkejä ja ruoka-ainelista induktiojaksolle
*
Kun tarkastellaan suosituimpia postauksia pelkästään vuodelta 2015, lista näyttää tältä:
2 Joulupötsistä eroon kahdessa viikossa
4 Käytännön vinkkejä induktiojaksolle
5 Hellävaraisin hiustenpidennys: Mago - elämäni ensimmäinen hiustenpidennys/tuuhennos
6 Induktioviikko 1 - maanantai
7 Millä se elää? - onko se joku salainen agentti? Lottovoittaja? :)
8 Kulttisarja Urban Decay vihdoin Suomessa - UDPP ja Naked, ei enää pelkän nettikaupan tai ulkomaanmatkan takana!
9 Jemmaajan elämä ja teot - kun tavaroilla on tunteet ja "sitä voi vielä joku päivä tarvita"
10 Induktioviikkojen päätös ja tulokset - menihän se vetoketju kiinni :)
Omat vuoden suosikkipostaukseni liittyivät matkailuun. Vaikka kauneudesta rakastankin kirjoittaa, on itselle silti kaikkein antoisinta päästä jakamaan matkatarinoita. Jos yksi ihminen innostuu lähtemään vaikkapa Folegandrokselle minun kirjoitukseni inspiroimana... kyllä, se on monin verroin palkitsevampaa kuin se, että sata ihmistä ostaa Maybellinen maskaran koska tykkäsin siitä. :) On myös ihanan lämmittävää kuulla, kuinka moni kommentoi pääsevänsä ikäänkuin itsekin matkalle matkapäiväkirjojeni myötä. Tykkään matkustaa yksin, mutta te olette mun matkaseuraa. :)
Henkilökohtaisiin lempparipostauksiini vuodelta kuuluu mm. The Good Stuff - Kreikkalainen keittiö, koska siinä yhdistyvät kaksi suurta intohimoani, ruoka ja matkailu. Jutun kirjoittaminen kesti kolmatta päivää, ja materiaalia olin hankkinut jo edellisenä vuonna, mutta se oli vaivan arvoinen. On mahtavaa kun saa jakaa jotain joka on samalla itselle hurjan kiinnostavaa ja hauskaa, ja myös informatiivista muille. Juuri tällaiset jutut ovat bloggauksen suola! :)
Karkkipäivän lukijamatka Tallinnaan lähestyy, ja ilmoittautumisaika sulkeutuu jouluna. Vielä on siis vajaa kolme viikkoa aikaa ilmoittautua jos innostuu lähtemään mukaan.
Matkaan on jo lähdössä 37:n hengen porukka ja 14 mahtuu vielä mukaan.
Jos lukijamatkainfo on jäänyt väliin, lisätietoa ja matkaohjelman voi lukea täältä. Lähdemme 22.-24. tammikuuta Tallinnaan kauneusteemaiselle viikonloppumatkalle jonka aikana päästään mm. valmistamaan itse luonnonkosmetiikkaa.
Matkalle on muuten pätkähtänyt vielä kauneushoitoihin liittyvä lisäetu :)
Lukijamatkalaiset saavat erikoisetuna seuraavat alennukset varatessaan hoitoja Original Sokos Hotel Virun hoitoloista:
(Hotel Viru sijaitsee meidän hotellimme, Original Sokos Hotel Estorian, vieressä)
- 35% alennusta Kauneussalonki Si Stylen hoidoista (hotellin 2. kerroksessa)
- 15% alennusta Kauneushoitola Viru Ilusalongin hoidoista (hotellin 3. kerroksessa)
Matkalaiset saavat maihinnousukorttien yhteydessä näihin alennuksiin oikeuttavat kupongit, jotka luovutetaan hoitoloihin sinne saavuttaessa.
Hoidot kannattaa varata etukäteen ja kertoa varatessa 'Karkkipäivä' -koodi. Hoitolat ovat avoinna lauantaina 23.1. kello 20 saakka.
Hoitoloiden yhteystiedot:
Kauneussalonki Si Style: info@sistyle.ee
Kauneushoitola Viru Ilusalong: info@viruilusalong.ee
Lisätietoa hoitoloista: https://www.sokoshotels.fi/fi/tallinna/sokos-hotel-viru/hoidot-ja-hyvinvointi
.
Tammikuussa nähdään! :) Jännää!
...eivät ole sininen ja valkoinen vaan sininen ja punainen.
Niin kuin meri ja punaiset kalliot.
Moni kuvaaja lähtee Getaan ikuistaakseen punaiset kalliot klassisimmassa maisemassaan, mutta lähes yhtä upeaa maisemaa löytyy myös Maarianhaminasta. Nämä kalliot ovat lempikävelyreittini varrella Västernäsissä Fiskehamnenin jälkeen.
Vahinkokuvasta tulikin ihan hauska.
Tulen tänne usein katsomaan laivoja. Iltapäivän picnic-risteilijät saapuvat sopivasti kävelyaikaan, ensin Silja-kaksikko puoli kahden aikaan ja Viikkarit 40 minuuttia myöhemmin.
Täytyy joskus piirtää teille kartta tästä ihastuttavasta kävelyreitistä. Västernäsin ja Östernäsin rantapolut yhdistävää kohtaa Ytternäsissä on vähän hankala löytää.
Kuvankaunis kävelyreitti kiertää koko Maarianhaminan niemen. Västernäsin puolella polkua on picnic-pöytiä, sopivasti laivamaisemilla. Reitin alussa lähellä satamaa voi kallioseiniltä bongata myös My Little Pony -graffitin ;) Reitin kävelee runsaassa tunnissa jos ei pysähdy, tai parissa tunnissa jos pysähtyy kuvaamaan ja katselemaan laivoja, kuten minä tänään. :)
Punaposkisena kotiin päästyä keitin glögit ja istuin makuuhuoneeseen pöydän ääreen lukemaan lehtiä.
Intouduin tilaamaan Voi Hyvin -lehden kun siellä vaikuttaa olevan tosi paljon kaikkia hyvän mielen juttuja. (Tai sitten se on vain tämä ikä... :))
Yleensä istun aina keittiössä joka on enemmänkin työhuoneeni (ja ruokahuone ja hengailuhuone ja seurusteluhuone jne), mutta makuuhuoneen puolelle laskee aurinko.
Tänään oli mukava viipyä vielä hetki auringon kullassa. Tietokoneen vein toiseen huoneeseen että sain rentoutua vielä tovin old school -tyyliin ilman informaatioteknologiaa... :)
Iiik! Tämä on se juttu josta en ole meinannut malttaa olla hiljaa..! Mutta nyt se on ulkona! :)
Mun oma kauneusaiheinen lukijamatka...!
Lähdetään tammikuussa Tallinnaan kosmetiikkateemaiselle viikonloppumatkalle :)
Matkatoimisto Pohjolan Matka otti minuun yhteyttä viime keväänä ja kertoi olevansa kiinnostunut järjestämään kanssani kauneusaiheisen matkan Tallinnaan. Voitte kuvitella että melkein lensin sukistani, mikä tilaisuus...! Ihana Tallinna ja kauneusteema..! Ja vielä luonnonkosmetiikkapainotuksella!
Lähdimme ideoimaan matkaa, ja Pohjolan Matka leipoi kasaan niin hienon ohjelman että wow..! Luvassa on mm. workshop, jossa saamme itse valmistaa vartalonhoitotuotteita luonnonkosmetiikan raaka-aineista! En ole itsekään koskaan aiemmin päässyt osalliseksi tällaiseen työpajaan, vähänkö kiinnostavaa..!
Matkan kesto on perjantai-illasta sunnuntaihin ja ajankohta 22.-24. tammikuuta 2016.
Lähdemme matkaan Helsingin Länsisatamasta perjantaina 22.1. kello 18.30 ja paluu on sunnuntaina 24. tammikuuta Tallinnasta kello 12.30, saapuminen Helsinkiin kello 16.00.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvilla on mahdollisuus ostaa Pohjolan Matkalta liittymäkuljetukset matkalle, liittymäkuljetusten bussireitit näkee täältä.
Ohjelma Tallinnassa (lauantain retket omalla bussilla):
LAUANTAI
Kello 10.00 Vierailu Solaris-kauppakeskuksessa keväällä 2015 avattuun Pillerkaar-myymälään, jossa myydään vain Virossa valmistettuja luonnonkosmetiikkatuotteita. Vierailun yhteydessä pääsemme tutustumaan tarkemmin virolaiseen luonnonkosmetiikkamerkki JOIK'iin, jonka edustaja on paikalla kertomassa meille JOIKista.
Kello 11.15 Lounastauko Kalamajan Telliskivi-keskuksessa. (Tunnelmallinen, boheemi tehdasmiljöö joka toimii nykyään taide/käsityö/kulttuuri/ravintolakeskuksena.) Täällä on mm. ihana F-Hoone! Jokainen voi valita mieleisensä ruokapaikan.
Telliskivi
Kello 12.15 Vierailu Telliskivessä sijaitsevassa Mimemis-luonnonkosmetiikkamyymälässä. Mimesiksen valikoimaan kuuluu myös mineraalikosmetiikkaa.
(Toki olette vapaita pyörimään Telliskivessä myös muissa liikkeissä, keskus on täynnä toinen toistaan ihanampia käsityöläisliikkeitä sisustuksesta vaatteisiin ja kosmetiikkaan. Listaus liikkeistä täällä. Suosittelen itse mm. Minu Väike Maailm -myymälää jossa myydään ihania pöllötyynyjä <3 ja juuri Suomeenkin rantautunutta Nurme-kosmetiikkaa)
Kello 13.15 Siirtyminen Viimsin kartanoon Harmoonikum-keskukseen kauneuden maailmaan. Ohjelmassa luonnonkosmetiikan työpaja, jonka aikana saamme kuulla luonnonkosmetiikan valmistusperiaatteista ja pääsemme itse valmistamaan vartalokuorinnan ja hoitoöljyn. Työpajan opettaja valmistaa vielä vartalovoiteen, josta jokainen saa oman purnukkansa mukaan. Työpajan aikana tarjoillaan yrttiteetä, pikkuvoileipiä sekä kakkua.
Kello 16.30 Majoittuminen Tallinnan keskustaan Sokos Hotel Estoriaan kahden hengen huoneisiin. Illanvietto vapaasti; ostoksia Tallinnan lukuisissa liikkeissä, kauneushoitoja, kulttuuria, kävelyä kauniissa vanhassakaupungissa...
Ehkäpä osa haluaisi lähteä vaikka porukalla illalliselle? :) Esimerkiksi viime Tallinnan reissun lemppariini Rataskaevuun 16:een :)
SUNNUNTAI
Aamiainen hotellissa.
Omaa aikaa käydä vielä vaikkapa ostoksilla ennen laivan lähtöä.
Omatoiminen siirtyminen hotellilta satamaan (taksi maksaa 5 euroa tai jotain ;)), laivalla tulee olla viimeistään kello 12.00.
Saapuminen Helsinkiin Länsisatamaan kello 16.00. Liittymäkuljetuksen ostaneille bussikuljetus lähtöpaikkakunnille.
Mimesis
*
Matka hinta on 139 € ja sisältää:
- Laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki Tallinkin M/S Baltic Queenilla, menomatka valitussa hyttiluokassa ja paluumatka kansipaikoin
- Kuljetukset Tallinnassa ohjelman mukaan
- Opastetut vierailut suomalaisen oppaan johdolla ohjelmassa mainituissa paikoissa
- Harmoonikum-keskuksen ohjelma: luento + työpaja (pääosin englanniksi) sekä työpajan aikainen välipalatarjoilu
- Yöpyminen Solo Sokos Hotel Estoriassa kahden hengen huoneessa
- Aamiainen hotellissa
Hintaan eivät kuulu:
- Muut ruokailut kuin Harmoonikumin workshop-tarjoilu ja hotelli Estorian aamiainen
- Liittymäkuljetukset (kuljetusten hinnat riippuvat lähtökaupungista ja ne selviävät Pohjolan Matkan sivuilta, esimerkiksi Lahdesta kuljetus on 17 € / suunta ja Joensuusta 27,50 € / suunta)
.
LISÄTIETOA yhden ja kolmen hengen varauksista:
- Jos olet lähdössä matkaan yksin ja haluat varata ns. naispaikan, eli majoitut laivassa ja hotellissa toisen yksin matkustavan kanssa, varaus on tehtävä Pohjolan Matkalle soittamalla (puh. 0201 303 303) tai sähköpostitse info@pohjolanmatka.fi. Netin kautta varatessa järjestelmä ei tarjoa naispaikkaa, vaan lisää yhden hengen varaukseen automaattisesti yhden hengen huoneen lisämaksun 68 euroa.
- Jos teitä on lähdössä kolmen hengen porukka, kolmas henkilö mahtuu samaan hyttiin ja hotellihuoneeseen lisävuoteella. Tällöin kolmannen hengen hinta lisävuoteessa on 85 euroa. Tämän voi varata netin kautta.
*
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivuilla.
Koen tarpeellisena kertoa, että itse en hyödy taloudellisesti teidän varauksistanne, eli en saa matkasta mitään provikkaa. Oma lukijamatka on minulle suuri kunnia :) Ei taida olla ennen tällaista Suomessa järjestetty - pioneerijuttu...! ^_^
Olen iloinen ja innoissani Pohjolan Matkan tarjoamasta mahtavasta tilaisuudesta. Reissupaketti kuulostaa huisin kivalta, toivottavasti innostutte lähtemään mukaan! :) Kavereita messiin ja pidetään hauska tammikuinen viikonloppu! ^_^
.
Lue juttuni Tallinnahurahduksesta viime huhtikuulta. <3
Ja shoppailua... Natura Siberica, Puhas Loodus, Lush.. (etenkin Lush on halapoo tuolla Virossa, vink vink...). Plus laivan tax free tietenkin.
P.S. Ja mun kanssa ei ole pakko hengata matkalla... :D ^_^ Saa tulla juttelemaan ja vaikka kyselemään kosmetiikka- tai meikkivinkkejä, mutta mun seura ei ole pakollista :D
Ateenassa sijaitsee yksi parhaita kasvisruokaravintoloita joissa olen koskaan käynyt: Rosebud. Olen syönyt siellä Ateenassa käydessäni neljä tai viisikin kertaa, saaden aina erinomaista palvelua - viime viikon maanantain tehdessä mieleenpainuvan poikkeuksen.
Kirjoitin ravintolasta kaksi vuotta sitten blogiinkin, kehuen heidän taivaallista mustaa makkaraansa. Missään, toistan: missään en ole saanut näin hyvää kasvismakkaraa. En edes Zürichin maailmankuulussa Hiltlissä.
Halusin tarjota Mariannalle illallisen kiitoksena hänen vaivannäöstään Urban Decay -meikkijutun kanssa.
Marianna halusi Rosebudiin. Hän kertoi, että kahden vuoden takainen Rosebudissa jakamamme kikhernepizza oli edelleen muistoissa yhtenä erikoisimmista ja herkullisimmista ruokakokemuksista. Marianna ei ole kasvissyöjä, eikä hän normaalisti käy vegeravintoloissa. Siksi Rosebud edustaa hänelle hyvin erityistä ravintolaelämystä.
Eli osoitteeksi Rosebud, Kolonaki siis. :) Kolonaki muuten on Ateenan keskustan rikkaiden kaupunginosa, ns. mini-Beverly Hills. ("Todellinen" Beverly Hills on Kifissian lähiö keskustan ulkopuolella.) Kolonakista et juurikaan löydä perinteisiä halpoja tavernoita vaan valkopöytäliinaisia, kalliimman tason ja lähtökohtaisesti myös paremman palvelutason ravintoloita, ovathan alueen asukkaat jotain ihan muuta kuin perusduunareita.
Mukava illanviettomme sai hämmentävän käänteen, kiitos kuvassa näkyvän pizzan.
Tilasimme alkuruoaksi punajuuri-vuohenjuustosalaatin. Nam. Rosebudin hintataso on kreikkalaisittain korkeampi, mutta suomalaiselle ei mitenkään erityisen kallis; punajuurisalaatti esimerkiksi maksoi 9,50€.
Minä tilasin pääruoaksi samantyylisen kustomoidun setin kuin aiemminkin, eli kasvismakkaraa ja grillattuja kasviksia. Tällä kertaa pyysin mukaan myös hampurilaispihvin (lautasen ylälaidassa näkyvä köntti), sitä kun en ole aiemmin maistanut. Normaalisti kasvismakkara ja hampparipihvi kuuluvat hot dog - ja hampurilaisannoksiin, mutta ravintolalle ei ole koskaan ollut ongelma tuunata minulle special-lautasta jossa saan nautiskella näistä herkuista ilman leipää ja ranskalaisia perunoita.
Sillä nämä ovat oikeasti jotain NIIN hyvää. N-i-i-n hyvää. Rosebudin kasvismakkara valmistetaan sienestä ja fava-pavuista, hampurilaispihvi taas kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta. En kertakaikkiaan voi tarpeeksi ylistää näiden herkullisuutta. Olen syönyt elämäni aikana hemmetin monta versiota kasvisnakeista ja -pihveistä, mutta nämä ovat aivan eri levelillä. Kasvisruoan gourmet-tasoa, todellista artesaaniruokaa.
Marianna halusi myös maistaa kuuluisaa hot dogia, ja tilasi omansa normaaliversiona.
"Taivaallista!" kuului kommentti. "En ole koskaan syönyt yhtä hyvää hodaria, vaihtaisin normaalihodarin tähän koska tahansa!"
.
Mutta sitten se pizza.
Ennen tilausta varmistimme, että pizza todellakin oli se sama jonka olimme syöneet aiemmin. Kyseessä on siis raaka-vegaanipizza, jonka pohja tehdään vehnän sijaan kikhernejauhosta, eikä pizzaa kypsennetä uunissa. Osoitin sormella pizzaa menun sivulla, ja kysyin, tehdäänkö pohja edelleen kikherneistä. "Kyllä", kuului vastaus.
Kun pizza tuotiin pöytään, huomasimme heti, että se oli perinteinen paistettu, vehnäpohjaan tehty pizza. Marianna kysyi tarjoilijalta, oliko keittiössä sattunut joku erhe, sillä tilasimme kikhernepizzan. Keskustelu käytiin kreikaksi, mutta kielimuurinkin yli pystyi havaitsemaan, kuinka tarjoilija närkästyi. Seurasi Mariannan ja tarjoilijan välinen keskustelu, joka nopeasti sai väittelyn sävyn. Tässä vaiheessa Marianna kääntyi puoleeni ja kysyi, emmekö todellakin olleet syöneet kikherneestä tehdyn pizzan täällä aikaisemmin.
Tottakai olimme syöneet, minullahan oli siitä kuviakin. Sanoin tämän tarjoilijalle englanniksi, joka flippasi täysin.
"It is impossible!" tarjoilija sanoi, ja äänenvoimakkuus vain kohosi hänen jatkaessaan, "Rosebud has never, ever had a pizza made out of chick peas! It is impossible that you order such pizza because we don't have one! I bring you the only pizza we have on the menu!"
Huomauttessani tarjoilijalle, että olin varta vasten ennen tilausta kysynyt, valmistetaanko pizza edelleen kikhernejauhosta, tarjoilija hermostui yhä enemmän. Hän kiisti että olimme ikinä pizzan raaka-aineista keskustelleetkaan, ja väitti luulleensa, että olin puhunut kasvisnakeista. (Häh? Nehän tehdään ihan muusta kuin kikherneistä...)
Olimme Mariannan kanssa hyvin hämmentyneitä. Tiesimme kummatkin, miten tilanne oli mennyt, ja tässä tarjoilija seisoi inttämässä vastaan raivon partaalla, vieläpä väittäen että olimme keksineet aiemman kikhernepizzan päästämme.
Sanoin tarjoilijalle, että voisimme näyttää blogista kuvan kikhernepizzasta. Tällöin tarjoilija menetti loputkin itsehillinnästään. Hän huusi: "You are making me crazy! There has never ever been a chick pea pizza in this restaurant, never!"
Sitten hän syöksyi keittiöön. Jäimme istumaan järkyttyneinä.
No, ainakin pizzan täyte näytti hemmetin hyvältä.
Hetken kuluttua tarjoilija palasi. Hän oli mitä ilmeisimmin keskustellut asiasta keittiöhenkilökunnan kanssa.
"Okay. So there has been a chick pea pizza here before."
Saatoin vain arvata miten vaikeaa oli tunnustaa tappionsa.
"But so what? There isn't one anymore, so there you have it, the only pizza we offer right now."
Sitten mies poistui, eikä palannut ennen kuin halusimme maksaa illan päätteeksi. Mies ei pyytänyt anteeksi käytöstään emmekä luonnollisestikaan saaneet laskuun mitään hyvitystä miehen väärinkäsityksestä.
Sanomattakin on selvää, että loppuiltamme oli osittain pilalla pizzavälikohtauksen jälkeen. Herranjestas - joutua nyt tarjoilijan riehunnan kohteeksi kun hän ymmärtää väärin..!
Suomessa mies olisi todennäköisesti saanut käytöksestään vähintään varoituksen. Itsekin asiakaspalvelualalla työskennelleenä tiedän, ettei vastaan väittäminen, äänen korottaminen ja asiakkaalle inttäminen ole millään muotoa sopivaa tai hyväksyttävää käytöstä, totaalisesta itsehillinnän menetyksestä puhumattakaan. Miehen olisi pitänyt mennä välillä keittiön puolelle vetämään henkeä ja laskemaan kymmeneen. Uskomatonta, ettei hän pyytänyt anteeksi edes siinä vaiheessa, kun myönsi olleensa väärässä pizzan suhteen.
Illasta jäi paha mieli.
Mutta - siitäkin huolimatta, ja melkein harmittaa edelleen suositella paikkaa jossa voi joutua tällaisen asiakaspalvelukokemuksen kohteeksi:
Rosebudissa saa maailman parasta kasvisruokaa mitä olen maistanut.
Jopa se pizzan täyte; sientä, jotain kermaista tuorejuustoa, kasvis"bolognese"kastiketta, yrttejä... en edes tunnistanut mitä kaikkea herkullista siinä oli mutta se oli käsittämättömän hyvää. Voisin tilata mokoman vehnäplätyn uudestaan ja maksaa koko hinnan pelkästä täytteestä.
Ja ymmärrän, ettei yksi tarjoilija ja hänen huono päivänsä kerro mitään koko ravintolan henkilökunnasta tai asenteesta. Meillä vain kävi huono tuuri juuri tuona iltana.
Mutta mielenkiintoisesti - Rosebudista ei ole vastattu mitään, kun laitoin sinne palautetta miehen epäasiallisesta käytöksestä. Se tietysti kertoo jotain.
P.S. Oletteko te koskaan joutuneet tarjoilijan kiukun kohteeksi?
Lähdön tunnelmissa.
Halusin päättää Kreikan matkani Ateenan sydämeen, ja valitsin ystävieni "lähiösohvien" (niin mukavia kuin ne ovatkin <3) sijaan Airbnb'n aivan kaupungin keskustassa Plakassa. Kolme huonetta ja keittiö, kotoisa kuin mikä. 27 euroa yö.
Tajusin maanantaina jotain. Kävellessäni Plakan katuja, ymmärsin, että en enää koe olevani ulkomailla. Ateenasta on todellakin tullut kuin koti.
Yksi niistä monista. :)
Haikeana teen lähtöä ja pakkaan syksyä kasaan. Mutta yhtä totta kuin haikeuteni on se, että seuraava syksy on pian taas edessä. Ja miksi en tulisi Kreikkaan joskus keskellä talvea? Sehän voisi olla mitä kiinnostavin kokemus, hyytävä Ateena! :)
Matkan ensimmäinen kuva. 5. syyskuuta kello 06.14 Helsinki-Vantaa.
Tunnelmia tältä aamulta. Pakkausta ja kahvia, ja tietysti suomalainen radio taustalla.
Kreikka-kassi on saanut syksyn aikana uutta sisältöä, nyt sinne jäävät myös rantasandaalit ja keittiö-"survival-kit" :)
Uskollinen matkakumppanini La Meloise -pikakahvikin loppui juuri sopivasti tänä aamuna.
Ai niin se NG:n idea La Meloise -kahvin arpomisesta lukijoiden kesken...! :D Vieläkö pitäisi siis kipaista kauppaan kahviostoksille... ^_^
Käytän blogia myös muistiinpanovälineenä :) Laitan sinne joskus ylös asioita, jotka tiedän muuten hukkaavani tai unohtavani.
Nyt kirjoitin listan Kreikka-kassin sisällöstä, että en enää ensi vuonna tuo turhaan Suomesta juttuja jotka jo odottavat minua täällä kassissa. Kuten tänä vuonna höylän, hammastahnaa ja deodoranttia.
Nähdään ensi syksynä, kamat!
Traveller-kynnet ;)
Huomenna on edessä kynsihuolto. On laittajallani taas hupia. :)
8 viikon aikajana. :)
Matkalaukun pohjalta löytyi merikapteeni-Dimitrikseltä muistoksi saamani kivi. "Kun syöt niin paljon kananmunia...!" :)
Kun minulla ei ole älypuhelinta ja online-karttapalvelua, piirrän majapaikkojeni kartan usein muistikirjaani. :)
Sain muistikirjan viime syksyn reissulla Korres-liikkeestä ja se on täynnään bussi- ja laiva-aikatauluja, uusien ystävien puhelinnumeroita ja meiliosoitteita, ravintolavinkkejä, kävelyehdotuksia ja vaikka mitä. :) Oli hauska lueskella viime syksyn muistiinpanoja joista jotkut olivat hyvinkin kryptisiä numero- ja kirjainsarjoja...
Kotiovella.
Illallisella Plakassa Tiinan kanssa.
Tiina on ainoa suomalainen ystäväni, joka jakaa rakkauteni Ateenaa kohtaan - ja ymmärtää täysin mitä tässä likaisessa, ränsistyneessä kaupungissa näen.
Olemme tunteneet toisemme yli 20 vuotta, ja muistan, kuinka Tiina fanitti Kreikkaa jo ollessamme teinejä.
Välillä kadotimme yhteyden elämän kierteissä niin kuin lapsuuden ystäville usein käy, mutta löysimme toisemme uudestaan joitain vuosia sitten. Ateenassa, kaikista mahdollisista paikoista.
Tiina - yamas ystävyydelle ja Ateenalle! :)
Ja Marianna <3 On jo nyt ihan kamala ikävä, vaikka näemme vielä tänään illalla.
Kuvassa muuten jälleen uusi kattoterassituttavuus, Ateenan New Hotel Filelinon-kadulla.
Syksyn uusi perheenjäsen: Miltonin ja Saivan Izabel-tyttären marsu Kanelicza <3
.
Tiedättekö. Jos en olisi parisuhteessa rakkaan mieheni kanssa, harkitsisin todennäköisesti muuttoa Kreikkaan. Ainakin joksikin aikaa.
Aiemmin olen aina sanonut, että en voisi kuvitella asuvani Kreikassa vaikka täällä niin tykkään käydä. Nyt on alkanut tuntua toisenlaiselta.
Täällä on vain mielellä niin hyvä olla.
. . .
. . .
P.S. Koska Kreikka-materiaalia on ihan hurjasti, ajattelin, että jospa tekisin niin, että julkaisisin joitain Kreikka-juttuja syksyn ja talven aikana ikään kuin pieninä aurinkomuistoina pimeän ajan keskellä. :) Miltäs kuulostaa? Tai no, en kai minä keneltäkään lupaa kysy :D
Kirjoitin aiemmin, kuinka tällä matkalla on tullut tavattua aivan erityisen kiinnostavia ihmisiä, ja suurin osa ihan mielettömien sattumien kautta.
Haluan jakaa vielä yhden tällaisen tarinan.
Ai että, olin tästä niin superinnoissani että olin lähellä purkaa intoni blogipostaukseen jo samana iltana tavattuani ihmiset. Lopulta oli ihan hyvä, että en sitten tehnytkään niin.
Tapaus sattui Lefkadalla toiseksi viimeisenä iltanani.
Olin menossa illalliselle jo ennalta valkkaamaani paikkaan satamakadulla, mutta päädyin kävelemään vielä vanhaan kaupunkiin aikeena ottaa jotain kivan hämyisiä iltakuvia.
(Voi, Lefkadan vanha kaupunki... niin paljon materiaalia matkan varrelta josta oli vielä tarkoitus kirjoittaa.... huokaus... on hyväksyttävä, että kaikkea ei vain ehdi...)
Kuljeskelin pääkadulta lähteviä koukeroisia sivukatuja. Yhdellä kapealla kujalla osuin kiinnostavalle sisäänkäynnille; ovi avautui pienelle, tunnelmalliselle sisäpihalle jossa oli pöytiä ja tuoleja. Mavros Lagos Café & Wine Bar, luki kyltissä.
Paikka oli melkein tyhjä muutamaa pöytää lukuunottamatta, ja pujahdin sisään ottaakseni kuvia.
Ihastuin täysin paikan tunnelmaan ja ajattelin, että jos täällä vain tarjotaan ruokaa, niin jään syömään. Lähestyin yhtä paikan työntekijöistä kysyäkseni menusta. Ruokatarjonta rajoittui voileipä-tyyppisiin snack-annoksiin, mutta aloimme sitten jutella enemmänkin, ja kävi ilmi, että viinibaari oli osa luksusvuokrahuonekompleksia nimeltään Aigli. Kiinnostuin yhä vain lisää, ja keskustelu laajeni koskemaan Lefkadaa matkakohteena ja Kreikan saaria ylipäänsä ja lopulta blogiani.
Tässä vaiheessa läheisessä pöydässä istuva pariskunta liittyi keskusteluun. He olivat Aiglin omistajaperheen ystäviä ja asuivat Aiglissa aina Lefkadalla käydessään. He halusivat kuulla lisää blogistani ja Kreikan matkoistani ja pyysivät minua liittymään seuraansa.
Pian vatsani murina oli vaimentunut taka-alalle, ja olin keskellä mitä mielenkiintoisinta illanviettoa.
Pariskunta, George ja Andrea, osoittautuivat laajasti matkustelleiksi kosmopoliiteiksi ja useiden ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen heillä oli tavallista laajempi perspektiivi Kreikkaan ja maan nykytilanteeseen. Lasiani täytettiin viinillä talon tarjoamana ja pöytään kannettiin juustoa, hilloa, leikkeleitä ja viinirypäleitä.
Puhuimme eri saarista, niiden tunnelmista ja siitä, mikä tekee jostain paikasta "Laganasin" ja jostain "Ithakan" tai "Santorinin". Keskustelu oli äärimmäisen antoisaa ja seuralaiseni niin kiinnostavia ja inspiroivia, että saatoin jälleen vain kiittää uskomatonta tuuriani joka niin usein johdattaa minut täysin odottamatta tällaisiin tilanteisiin.
Ja ette edes usko seuraavaa askelta; jossain vaiheessa iltaa selvisi, että Andrea on töissä Apivitalla. En meinannut uskoa korviani, tämäkin vielä! Ei ole todellista.
Apivita on Kreikan suosituin kosmetiikkamerkki, Korresin tavoin kasvipohjainen ja lähes 100-prosenttisesti luonnollinen. Apivita oli syy, miksi Andrea ja George ylipäänsä olivat Lefkadalla, Andrea oli saarella työasioissa.
Voitte uskoa, että keskustelu kääntyi aivan uusille urille. Kerroin vierailustani Apivitan kilpailijalla Korresilla ja viime syksynä kirjoittamastani Apivita-blogijutusta. Seuraavan tunnin puhuimmekin vain Apivitan raaka-aineista ja filosofiasta ja Apivitan ja Korresin eroista. :)
Andrea vaikutti niin innostuneelta, että ei meinannut pysyä aloillaan. Hän juoksikin pari kertaa keskustelun lomassa pariskunnan huoneeseen hakemaan minulle Apivita-näytteitä.
Andrea sanoi, että voisi järjestää minulle tehdasvierailun Apivitalle, ja sanoi lähettävänsä minulle mielellään täysikokoisia tuotteita testattavaksi. Hän kertoi Apivitan erityisestä Experience Store -konseptiliikkeestä Ateenan Kolonakissa, ja sanoi järjestävänsä minulle vierailun myös sinne kera spa-hoitojen. Olin vain että wow, tämän tapaamisen oli pakko olla tarkoitettu tapahtuvan..!
Sovimme, että tapaamme seuraavana iltana uudestaan illallisen merkeissä. Vaihdoimme yhteystietoja ja aloin tehdä lähtöä. Oli jo myöhä, mutta nälkä muistutteli edelleen olemassaolostaan. (Olin syönyt pöydän antimista vain vähän juustoa.) Sanoin, että lähden tästä vielä johonkin tavernaan syömään.
Tässä vaiheessa George, joka arvioni mukaan alkoi olla jonkin verran päihtynyt kaikesta illan aikana nautitusta viinistä, nousi myös ja sanoi, että lähtisi saattamaan minua pääaukiolle ja näyttämään jonkun hyvän ravintolan. Yritin kohteliaasti torjua ehdotuksen, olimmehan ihan pääaukion lähellä ja tunsin Lefkadan kadut jo varsin hyvin. George ei ottanut tätä kuullakseen, vaan ilmoitti lähtevänsä saattamaan. Minusta se oli tarpeetonta, mutta eihän miestä voinut alkaa estämäänkään. Andrea jäi istumaan pöytään Aiglin omistajapariskunnan kanssa.
Lähdimme, ja George näytti minulle suosimansa ravintolan pääkadulla. Itse en niin innostunut lihapitoisesta menusta, ja sanoin meneväni mieluusti alkuperäisen suunnitelmani paikkaan.
George halusi kuitenkin vielä lähteä näyttämään jotain toista ravintolaa, ja lähdimme kävelemään katua takaisin Aiglin suuntaan. Kun tulimme pääaukiolle, päätin päättäväisesti hyvästellä Georgen, koska halusin todellakin jo ruokaa ja mennä juuri siihen paikkaan, jonka olin aiemmin tsekannut. Tartuin Georgea kädestä ja puristin sitä kaksin käsin, kiittäen mukavasta illanvietosta ja loistavasta seurasta.
Tässä vaiheessa tarinaa on tarpeen painottaa, että George ei koko illan aikana ollut osoittanut minua kohtaan mitään sellaista käytöstä, jonka voisi tulkita sisältävän minkäänlaista romanttista virettä, ei edes lähtiessään saattamaan. Päinvastoin, pariskunta vaikutti hyvin rakastuneelta ja illan aikana he kertoivat myös tarinansa; kuinka olivat tavanneet, löytäneet sielunkumppanuuden ja menneet naimisiin.
Siksi seuraava tilanne oli varsin odottamaton.
Juuri kätellessäni Georgea, Andrea ilmestyi aukiolle. Ja se katse. Nainen tietää heti, mitä tuo katse tarkoittaa. Hetki kesti vain sekunnin tai kaksi, mutta ehdin tuntea voimakkaan latauksen.
Andrea käveli reippaasti luoksemme ja tarttui Georgea kädestä, kuin signaloiden, että käsi kuuluu hänelle. Ymmärsin heti, että Andrea oli lähtenyt katsomaan, mihin hänen miehensä oikein oli jäänyt saattoretkellään.
"Thank you for a wonderful evening, it was absolutely great meeting you", Andrea sanoi, mutta jokin äänensävyssä oli muuttunut. Pehmeä, hymyilevä ilme Mavros Lagosin pöydästä oli muuttunut huolestuneeksi.
"Soita minulle huomenna niin sovimme illallisesta", Andrea sanoi. "See you tomorrow!"
Halasin molempia, mutta jotain oli särkynyt.
Lähdin kävelemään poispäin.
Ei hemmetti, ajattelin. Miksi Georgen piti lähteä saattamaan minua..?
Menin syömään ja hetki aukiolla pyöri hitaasti päässäni. Olinkohan kuitenkin tehnyt ylitulkintoja...?
Kotiin päästyäni harkitsin postaavani tapaamisesta saman tien. Into voitti epäilyksen, ja olin vain ratkeamaisillani halusta päästä kertomaan teille uusista tuttavuuksistani ja mahdollisuudesta päästä Apivitan tehtaalle. Postaus jäi kuitenkin tekemättä.
Seuraavana päivänä laitoin Andrealle sähköpostilla hänen pyytämänsä linkit blogiini ja Apivita-juttuuni. Iltapäivällä lähetin tekstiviestin, jossa kysyin, mihin aikaan ja missä ravintolassa tapaisimme.
Päivä kääntyi iltaa kohti ja aavistukseni voimistuivat. Ei vastausta kumpaankaan viestiin.
Kahdeksan aikaan sain viimein tekstiviestin jota osasin jo odottaa; "So sorry but we have to cancel the dinner, I have a late meeting with a customer".
No niin, niin se sitten meni.
"Myöhäinen tapaaminen", niin varmaan.
Seuraavana aamuna Andrea oli vastannut lyhyesti myös sähköpostiini, viittaamatta millään lailla blogilinkkeihin joista hän oli ollut niin kovasti kiinnostunut. Viestissä luki, "Ota yhteyttä jos tarvitset tietoa Apivitasta". Kirjoitin takaisin, vaikka osasin jo arvata jatkon. "Olen edelleen kovasti kiinnostunut vierailemaan Apivitalla", oli viestini sisältö.
En ole kuullut Andreasta sen koommin.
.
Sellainen kohtaaminen.
En voi väittää, etteikö olisi jäänyt harmittamaan. Että Georgen pitikin lähteä saattamaan minua.
Mustasukkaisuus - mikä ikävä voima.
*
P.S. ...mutta eihän kukaan estä minua vierailemasta Apivitalla omatoimisesti...! ;)
Eilen sitten kävimmekin Mariannan kanssa Kolonakin Apivita Experience Storessa, ja wow mikä paikka! Tulette lukemaan tästäkin vielä jutun! ^_^
.
P.P.S. Kysyin Mavros Lagosissa Georgelta ja Andrealta, saisinko kirjoittaa tapaamisesta blogiini ja ottaa heistä kuvia. Heillä ei ollut mitään sitä vastaan. Päätin kuitenkin vaihtaa nimet (en tiedä onko siinä mitään logiikkaa..), koska tapaaminen päättyi miten päättyi ja halusin jättää heidät osittain anonyymeiksi.
Sanon vain yhden asian.
Älkää missatko Santorinia.
Jos teillä ikinä on mahdollisuus tulla Kreikkaan.
Vaikka olen saarella jo viidettä kertaa, vaikutus on joka kerta yhtä mykistävä. Ympärillä levittäytyvää harmoniaa ja kauneutta on vaikea uskoa todeksi.
Valo - missään muualla Kreikassa ei ole tätä pehmeää, utuista valoa. Joka käärii maiseman unenomaiseen hattaraan.
Sanat eivät tee Santorinille oikeutta. Jätetään yritykset.
Katjan ja Drew'n koti Imeroviglin kylässä calderan reunalla.
En ollut pahoillani, kun saavuimme luolatalolle.
Kaukana saaren kärjessä näkyy Oia, kylä, jossa olen asunut kahdella aiemmalla Santorinin vierailullani.
Calderan reunaa kulkee polku (välillä leventyen kaduksi), jota voi kävellä 2,5 tunnin reitin aina pääkaupunki Firasta Oiaan saakka.
Tässä reitti Imeroviglin kylän kohdalla.
Drew'n ja Katjan majapaikan aamiaisterassi.
Drew ja Katja ovat intohimoisia valokuvaajia. He ovat parhaillaan 12 kuukauden maailmanympärimatkalla jonka aikana toteuttavat Wanderborn-valokuvausprojektia. Drew'n ja Katjan upeaa kuvamatkaa voi seurata Wanderbornin sivuilla Facebookissa tai Instagramissa.
Kuvassa Drew (ja muutama muu :D) ikuistamassa eilistä auringonlaskua.
Sunset girls
Olen niin kiitollinen, että pääsin jälleen osaksi tätä kauneutta.
Kiitos, Drew ja Katja. <3
Niin sitä tilanteet muuttuvat hetkessä.
Mietin pitkään Paros-viikon aikana, mille saarelle vielä lähtisin. Serifos tuli nähtyä, mutta vielä on aikaa ainakin yhdelle uudelle saarelle, miksei kahdellekin. Ios, Amorgos, Kythnos… Pyörittelin aikatauluja ja selasin majoitustilannetta.
Lopulta annoin periksi tunteelle, joka kaikesta saariuteliaisuudestani huolimatta tuntui vahvimmalta – en lähde enää minnekään. Jään Parokselle kotoilemaan. Sillä kodilta Paros todellakin tuntuu, ehkä kaikkein kotoisimmalta kaikista Kreikan saarista.
Vaikea kuvailla sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota tunnen kävellessäni Parikian katuja. Tuntuu, kuin olisin käynyt täällä 10 enkä vasta 3 kertaa. Hassua. Mutta Paros on valinnut minut ja tarttunut minua kädestä otteella, joka on luja ja lämmin.
Voisin kuvitella jääväni tänne vaikka asumaan. Jos jossain päin Kreikkaa pitäisi asua.
Ja hei – Happy Green Cow oli vielä auki tänä syksynä! :)
Nyt kuitenkin istun laivassa tätä kirjoittaessani, Paroksen etääntyessä ikkunoiden takana.
Olin päätökseni jo tehnyt, mutta se joutui eilen illalla rankan koetuksen kohteeksi.
Juttelin illallistavernassa paikan omistajan Yanniksen kanssa. Kun kerroin harkinneeni lähteväni Iokselle, Yannis totesi, ”Oh, Ios would be worth it, it is beauuutiful”.
Ei, älä sano noin kun olin jo päättänyt jäädä… Sain illan aikana kuulla kerran jos toisenkin, että ”Sinun todellakin kannattaisi vielä miettiä…”
Kotia kohti kävellessä muutin sitten mieleni. Lähtisin Iokselle yhdeksi yöksi ja palaisin vielä viikonlopuksi rakkaalle Parokselle.
Istuin kämpillä koneen ääreen etsimään majapaikkaa Iokselta.
Siinä istuessani Facebook-chattiin tuli viesti: ”Wanna come see us in Santorini? We have a very comfortable couch waiting for you..!”
Viesti oli Drew’lta ja Katjalta. (10 pistettä jos joku muistaa missä tapasin Drew’n ja Katjan…!) Tämä pariskunta myi koko omaisuutensa ja lähti vuodeksi kiertämään maailmaa. Tutustuin heihin toukokuun lopussa Sloveniassa ystäväni Natashan häissä.
Drew ja Katja ovat kaltaisiani superspontaaneja matkailijoita, ja olivat vain pari päivää sitten päättäneet ex-tempore lentää Barcelonasta Kreikkaan – minun Facebook-kuvieni inspiroimina..!
Ja nyt sain kutsun tulla sohvasurfaamaan heidän luolataloonsa Santorinille…! (Jep, hekin ovat majoittuneet sellaiseen. Oih.) Kuka voisi vastustaa tuollaista kutsua?
Mikä tämä juttu on Santorinin ja yllätyssohvapaikkojen kanssa..?
Olin ihan kiemurassa. Apua, mitämitämitä… osa minusta halusi edelleen jäädä leppoisaan olotilaani Parokselle. Onhan tässä jo näitä uusia paikkoja nähty kuukauden ajan Joonialla… Osa oli päättänyt lähteä päiväksi Iokselle. Ja nyt osa ei kyennyt löytämään mitään syytä kieltäytyä Drew’n ja Katjan kutsusta!
Vastasin Drew’lle, että nukkuisin yön yli ja päätös olisi toivon mukaan aamulla päässäni.
Ja niin se olikin.
Istun nyt laivalla, joka saapuu tuokion kuluttua Iokselle. Jään sinne yhdeksi yöksi. Huomenna jatkan Drew’n ja Katjan luokse.
Voi Santorini. Kuukausi sitten kirjoitin, että kaipaan sinne niin.
Kai meidän sittenkin oli tarkoitus nähdä tällä matkalla..!
