No niin, en mä sitten eilen saanutkaan tätä postattua. Koska en enää palannut kämpille ennen puoltayötä. Ei oikeasti ole montaakaan raivostuttavampaa asiaa kuin tekniikan *ittuilu kun yrität saada jotain valmiiksi. Bloggaajat ainakin voivat varmasti samaistua tähän 100-prosenttisesti - istut innoissasi käsittelemään kuvia ja kirjoittamaan ja odotat vain että kohta tää on valmis ja pääsee jakamaan tämän..! Ja sitten Computer says no.
Teki kyllä hyvää päästä eilen ulos tynkäpostauksen jälkeen, olin ihan ylikierroksilla ja lounaskin oli unohtunut koneen kanssa taistellessa. Menin suoraa tietä syömään ja tilausta tehdessä tajusin että kello oli jo 17 - vaivaiset 8 tuntia aamupalasta. Melkein tärisin kun oli niin nälkä. (Sori, nää ei liity mitenkään postauksen varsinaiseen aiheeseen, kunhan vain puran taas pään sisältöä tähän alkuun...)
Ruoan jälkeen lähdin kävelylle Ano Syrosiin. Kävelin siellä pimeän tuloon saakka. Ai että teki hyvää tuulettua. Loppuillan vietin elokuvafestivaalilla. Tällä kertaa filmit eivät olleet ihan niin ahdistavia kuin muutamat aiemmat, lukuunottamatta illan viimeistä, jonka väkivaltaisuus veti jälleen mykäksi. Kolmen päivän festivaalikokemuksen perusteella voisi vaivatta vetää sen johtopäätöksen, että aikuisten animaatiofilmimaailmassa ei kerrota kauniita ja iloisia tarinoita.
Mutta nyt: kauniiseen ja iloiseen kosmetiikan maailmaan :)
Kun ollaan suuremmassa kaupungissa, on kosmetiikkatarjontaakin taas vähän enemmän. Rakastan kosmetiikkaliikkeissä haahuilua. Työ liikkeessä ei mitenkään vähentänyt tätä viehtymystä, enkä koskaan väsy niiden kotoisten Sokosten ja Stockmannienkaan kosmehyllyjen hiplailuun.
Otin perjantain päiväkävelyn teemaksi kosmetiikkaliikkeet. Seuraavassa esittelyssä Ermoupolin kosmetiikkatarjontaa.
Ermoupolin pääostoskadun, Stamatiou Proioun varrelta bongasin erityisen viehättävän, retrohenkeen somistetun apteekin näyteikkunan. Ihana!
Apteekit muodostavat Ermoupolinkin kokoisessa kaupungissa sen suurimman kosmetiikan myyntiväylän. Kreikkalaiset ovat tottuneet ostamaan peruskosmetiikkansa sieltä. Esimerkiksi Korresia ja Apivitaa saa vain apteekeista, poikkeuksena Ateena (ja varmaan Thessaloniki, Kreikan toiseksi suurin kaupunki), jossa ko. merkit löytyvät edudstettuina myös tavarataloista ja Hondos Centeristä.
Protopapadakhi-kadulta löytyi tyylikkään näköinen Dust + Cream -liike. Ulkoa olisin päätellyt valikoimaa erilaiseksi, mutta sisältä löytyi halpiksen oloisia, vähemmän tunnettuja meikkimerkkejä. Nuo ihanat My Little Pony -värimaailman eyelinerit houkuttivat kovasti.... Vain 2,50€. :) Muuten olisin varmaan ostanutkin, mutta kämmenselkään tekemäni swatchit eivät kuivuneet koko liikkeessä viettämäni 15 minuutin aikana. Voi siis arvata miten hienosti ne pysyisivät luomilla....
Liila + keltainen -yhdistelmä olisi kyllä ollut niin makea....
Pääkadulta, läheltä retroapteekkia, löytyi liike nimeltä Glossy. Tämä myymälä oli niin ulkoa kuin sisältä todella halvan näköinen, sisustukseen oli panostettu tasan sen verran että liiketilaan oli tuotu hyllyt ja kassatiski. :P Näyteikkunastakin saattoi toki päätellä jotain... Esteettinen silmäni hämmästelee aina tällaisia kohtaamisia. Minulle täysin tuntemattomien merkkien joukosta löytyi sentään China Glazen kynsilakkoja. :)
Oletteko muuten koskaan ostaneet ulkomailta noita feikkituoksuja? (Suomessa en ole niitä nähnyt... Suomessa ei tosin oikein ole sen tyyppisiä liikkeitäkään mistä feikkituoksuja voisi kuvitella löytävänsä. Ehkä jotain markkinakojuja lukuunottamatta.) Tuoksuttelin liikkeessä muutamia ja kyllähän ne aika hyvin on kopsattu. On tietysti asia erikseen millaisiksi nuo muuttuvat iholla.... Yksi nuuhkuttelemani oli suursuosikkini Diorin Hypnotic Poison, erittäin hyvin kopsattu. (Eilen illalla elokuvafestivaalilla muuten tunsin teatterin hämärässä Hypnotic Poisonin tuoksun leijailevan joltain penkkiriviltä...)
Myyjä esitteli minulle innostuneesti muutamaa kreikkalaista kosmetiikkasarjaa, Yellow Rosea ja Venus Secretsiä. Kumpikin vaikutti pakkaustensa perusteella halpatuotannolta (muovikin niin ohutta että pullot ihan lommolla), mutta Venus Secretsillä on yllättäen oma nettikauppa joka toimittaa muualle maailmaankin.
Premium Natural Products, kertoo Venus Secretsin esite. No mineral oil. No, kääntelin tietysti purkkeja, on ihan ammattitauti katsoa aina ensimmäiseksi inciä. (Henkilökunta tarkkaili toimintaani selvästi ihmetellen...) Veden jälkeen seuraavana paraffinum liquidum. Lähes joka tuotteessa.... Ilmeisesti tuote-esitteiden väsääjät luottavat siihen, ettei kukaan osaa lukea incejä. Voi morjens. "Only natural ingredients", myyjä vakuutti. Katsoin häntä enkä viitsinyt sanoa mitään. Tuskin nainen itsekään ainesosalistoista mitään ymmärtää. Vai minkähänlainen keskustelu meillä olisi syntynyt parafiiniöljyn ympärille? :)
Ermoupolin rantakadulta löytyy se Suurin ja Kaunein, Kreikan oma "Sephora/Kicks", eli Hondos Center. Täältä löytyvät kaikki tunnetut merkit niin selektiiviseltä kuin edullisemmaltakin puolelta. Hondos Centereitä on kaikissa vähänkään suuremmissa kaupungeissa ympäri Kreikkaa.
Oli pakko tsekata Diorin viisikoiden hinta. 52 euroa ja rapiat...! (Tosin tässä oli joku pieni prosenttialennus, Hondoksella on käytännössä koko ajan meneillään jotain alennuspromootioita.) Taidan kuitenkin odottaa vielä Ateenan lentokentälle... Sieltä, oi sieltä olisi tarkoitus kotiuttaa joku niistä uusista kaunokaisista.... :)
Protopapadakhi-kadulta löysin apteekin, jonka Korres- ja Apivita -valikoima vaikutti laajimmalta. (Etsin sellaista apteekkia jotta saisin parhaimmat kuvat ^_^)
Oikean alakulman kuvassa muuten FrezyDerm, jälleen yksi kreikkalainen sarja. Tämä on enemmänkin Avénen ja La Roche-Posayn tyylinen, erilaisiin iho-ongelmiin erikoistunut apteekkisarja. Värikkäät Korresit ja Apivitat edustavat toista kosmetiikkamaailmaa - ylipäänsä on hassua että ne ovat apteekkisarjoja. Kiitos näiden, Kreikassa apteekkien yleisilme onkin värikkäämpi kuin meillä päin.
Juttelin pitkään apteekin myyjän (vai pitäisiköhän häntä kutsua farmaseutiksi..?) kanssa Korresista ja Apivitasta ja kreikkalaisesta kosmetiikasta ylipäänsä. Täältä kuulin taas saman vastauksen; "Apivita on parempi kuin Korres". "More natural", myyjä lisäsi jostain syystä. Mariannakin tuntuu olevan siinä uskossa, että Apivita olisi luonnollisempi kuin Korres. Kuitenkin incit kertovat toista, samoin purkkien kyljissä ilmoitetut luonnollisuusprosentit (kumpikin merkki ilmoittaa tuotteissaan luonnolisten ainesosien pitoisuuden), joita sentään tavalliset kuluttajatkin ymmärtävät. Jotenkin Apivita on silti onnistunut markkinoimaan itsensä luonnollisempana kuin kilpailija.
Myyjä nosti esiin seikan, joka erottaa Korresin Apitivasta. Värikosmetiikka. Apivitalla ei ole meikkejä. Ehkä tämänkin vuoksi Korresin on ollut helpompi saavuttaa kansainvälinen menestys, sillä on tarjota kokonaisvaltaisempi paketti. Tai kenties Apivita ei edes halua laajentua ulkomaille samalla volyymilla kuin Korres..? Mä vain jatkan näiden merkkien välisen kilpailutilanteen pohtimista... :D
Oli miten oli, minua itseäni Korresin (vasemmalla) graafinen ilme ja pakkaus-design miellyttää paljon enemmän kuin Apivitan (oikealla).
Jos pitäisi ostaa pelkkien pakkausten perusteella, valitsisin ilman muuta Korresin.
Niinkuin perjantaina taas teinkin. :)
Suihkugeelini ja vartalovoiteeni korisevat viimeisillään, ja oli aika ostaa uudet. Päädyin Päärynä-Bergamotin sijaan lopulta Santorini Vineen, tässä on jotain jännän persoonallista. Ja nuo pakkaukset... Kyllä minuun vain uppoaa. Niin kauniit. Täydellinen Santorini-fiilis.
Apteekin myyjä kertoi, että ulkomaiset "Korres-turistit" ovat heille perusasiakaskuntaa. :D Korres on Kreikassa niin halpaa että sarjan ulkomaiset fanit riehaantuvat täällä totaalisesti ja palaavat kotiin kassit täynnä purkkeja. Ja onhan teiltä lukijoiltakin tullut vastaavia kommentteja... :)
Vahdin vaihto... :) Tuntuu muuten hullulta että ihoni on imaissut sisäänsä koko tuon tuubin - 2oo milliä voidetta viidessä viikossa. Kotioloissa 200 ml:n kropparasva kestää mulla runsaat kolme-neljä kuukautta.
Kuivaihoiset saavat ostaa useammin uusia voiteita... ;)
Sain apteekista myös läjän näytteitä. Apivitan silmänympärysvoidenäytteet tulivat juuri sopivasti tarpeeseen, Kiehl'sin matkasilmänympärysvoiteeni vetää sekin viimeisiään. Noilla näytteillä pärjään loppumatkan.
Voi sitä onnea kun saa korkata uudet Santorini Vinet.... :) Täällä kosmetiikkailo on niin erilaista kuin kotona ^_^
Tämä on nyt taas niitä aiheita, joista todennäköisesti tulee kuraa niskaan. Hoikkienhan ei kuulu sanoa ääneen mitään kielteistä kropastaan, etenkään jos se liittyy pehmeään navanseutuun - se oikeus on varattu ylipainoisille. Kun hoikka valittaa turvotuksesta, ylipainoiset pyörittelevät silmiään. "Ettäs kehtaa, mokoma luikku, ihan kuin tolla olisi jotain oikeita ongelmia".
Ainiin, ja tietysti tästä aiheesta tulee negaa myös kuvituksensa puolesta. Minähän olen joidenkin näkemysten mukaan niin huomionhakuinen että pitää esitellä kroppaa ja muutenkin kerjään blogissa kehuja. Sanni-ressu. Tämä postaus on ihan paras esimerkki - niin monelta meni koko jutun pointti totaalisesti ohi. :/ Hoikka ihminen ei voi laittaa kuvia joissa hänen vartalonsa on esillä, ilman tulkintaa huomion ja ihailun kerjäyksestä.
No, ajattelin kuitenkin uskaltaa. Minä haluan kirjoittaa turvotuksesta. Ja hiilihydraateista. Koska tällä matkalla niiden vaikutus on ollut taas niin mielettömän selvä. Ehkä joku saa kirjoituksestani apua omaan turvotukseensa..?
Olen aina ollut hoikka, koko ikäni. Koko perheeni on hoikkia ihmisiä. Minun ei tarvitse esitellä kuvia itsestäni saadakseni vahvistuksen tälle faktalle.
Mutta minulla ei käytännössä koskaan ollut litteää vatsaa. Olin litteä kaikkialta muualta paitsi vatsasta. Littana perse, lättänät tissit jne. Ja sitten keskellä pullottava vatsa. Kyllähän se aika hassulta tuntui ja näytti. Laiha tyttö jolla on möhömaha. Ei kumpu millään lailla ainakaan imarrellut vartaloani. Ajattelin nuorempana, että kai minulla vain kertyy jostain syystä rasvaa juuri vatsan seudulle. Ja yritin raukka saada pömppää litistymään loputtomilla situps-kuuri-yrityksillä.
No eihän se maha millään rutistuksilla tai rasvanpolttojumpilla lähtenyt. Koska kupu ei muodostunut läskistä. Se oli turvotusta. Turvotus voi liittyä ruoansulatuksen häiriöihin tai johtua nesteen kertymisestä elimistöön (kantsii lukea vaikka Kiloklubin artikkeli Turvotus ei ole lihomista). Turvotuskumpu koostuu aina joko nesteestä tai kaasuista, tai molemmista. Kun jonkun jättiläismäisen pasta-aterian jälkeen vatsa on kuin rantapallo, niin pastan hiilarit ne siellä juhlivat ja sitovat hulluna nestettä ja keräävät ilmaa kehoosi.
Minun pallomahani johtui ruokavaliostani. Kuten olen täällä niin seikkaperäisesti kertonut, söin 32-vuotiaaksi saakka ravintoa, joka koostui 90-prosenttisesti nopeista hiilihydraateista. Elin voileivillä, muroilla, pastalla ja riisillä. Kehoni oli jatkuvassa turvotustilassa.
Muuten, tärkeä huomio - kaikki ihmiset eivät ole yhtä hiilihydraattiherkkiä. Moni voi syödä muroja ja makaronia niin paljon kuin sielu sietää ilman mitään turvotusoireita. En siis sano, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kaikilla turvotukseen. Myös maitotuotteet voivat olla syntipukkina. Samoin gluteeni. (Toinen juttuvinkki: Ainon hyvä postaus Mistä tukala olo ja turvotus johtuu?).
Minun kohdallani toteutui epäonnekas yhtälö: erittäin huono hiilarien sietokyky plus erittäin suuri addiktio hiilihydraattivoittoiseen ruokaan. Eipä ihme että masu pömpötti kroonisesti.
Vatsa littaantui pysyvästi vasta ruokavalion totaalimuutoksella. Vuosia samana pysynyt peruspainoni ei pudonnut (olen saavuttanut takaisin ruokavaliovaihdoksen alussa menettämäni kaksi kiloa), mutta pallomaha on poissa. Niin kauan kuin vältän nopeita hiilihydraatteja. Tahalliset tai tahattomat lipsahdukset näkyvät kropassa saman tien.
Mitä ovat tahattomat lipsahdukset? Ravintoloissa ei valitettavasti ihan aina voi olla varma siitä mitä annos sisältää, vaikka kuinka luulee pysyvänsä turvallisella alueella. Salaatti on oiva esimerkki. Kasviksethan ovat aina mitä parhainta ravintoa. Niiden kastikkeet ikävä kyllä kuuluvat harmaalle alueelle - menussa harvoin listataan mitä salaatinkastike sisältää. Minua ei todellakaan haittaa jos kastikkeessani on esimerkiksi vähän hunajaa, mutta monet makeat salaatinkastikkeet on tehty makusiirappipohjaan.
Yllä olevan kuvan vatsa oli seurausta kahden vuorokauden aikana nautituista kahdesta salaatista - jotka käytännössä uivat sokeriliemessä. Minulla kävi kahdesti peräkkäin huono tuuri ja sain kahdessa eri ravintolassa salaatin supersokerisella kastikkeella. Oli niin imelää että melkein hampaat tippui suusta (kuka tykkää syödä tuollaisia salaatteja..?). Seurauksena kolmen päivän tukala turvotus.
No, opinpahan ainakin kysymään tästä lähin aina onko kastike makeaa vai ei. Olen niin tottunut täällä Kreikassa pelkkiin oliiviöljy- ja viinietikkapohjaisiin kastikkeisiin että jotenkin ei tullut edes mieleen kysyä.
Vain viittä päivää myöhemmin, pysyteltyäni visusti kasvis-juusto-kala- linjalla, vatsa näytti tältä:
Ja nyt, noin kahta viikkoa myöhemmin, masu on tässä kondiksessa:
Olo on kevyt ja normaali. :)
Nopeilla hiilareillakin on eroja. Toiset ovat pahempia kuin toiset. Ja tietenkin sillä on väliä, missä muodossa ne nauttii. Puhdas sokeri on tietysti pahinta.
Kaikki tietävät, että sokeroidut limsat ja mehut ovat kuin vetäisi naamaan lasillisen sokeripaloja. Nestemäinen sokeri vaikuttaa kehossa kaikkein nopeiten ja verensokeri nousee hetkessä pilviin. Niinpä siirappipohjainen kastikekin on pahempi kuin esimerkiksi leivitetty pyörykkä. Olen sallinut täällä itselleni kreikkalaiseen meze-valikoimaan perinteisesti kuuluvia pyöryköitä. (Niitä on kaikissa mahdollisissa mauissa - kesäkurpitsaa, rapua, tomaattia, munakoisoa, juustoa, kalaa, sipulia, kikherneitä.. Ihan törkeän hyviä.) Itse taikinassa jauhoja ei yleensä käytetä (tarkistan aina ravintolasta ;)), mutta pyörykät käytetään kevyesti korppujauhossa ennen paistamista. En ole saanut näistä pyöryköistä mitään oireita. En ole niitä tosin joka viikko syönytkään, mutta ero salaatinkastikkeen välittömään seuraukseen on selkeä.
Piirakoita en ole syönyt yhtäkään. Ei vain ole tullut sellaista mielitekoa. Mitä todella hämmästelen.
Kaikkea muuta ruokaa kyllä on tullut syötyä sitäkin enemmän. Ja minähän tosiaan syön! On niin hassua miten eri lailla ihmiset, ruokavalionäkökulmasta riippuen, näkevät terveellisen ruoan. Toiset välttävät rasvaa. Se on ihan ok. Minä en. Öljyssä kylpevät ladera-ruoat ja rasvainen jogurtti ja juustot ovat Kreikassa jokapäiväistä murkinaani. Normaalin pohjoiseurooppalaisen rasva-asenteen omaava henkilö saisi sydänkohtauksen nähdessään suuhuni katoavat oliiviöljyä ja fetaa tihkuvat paistokset. :)
On ihanaa voida nauttia ruoasta ilman pallomahaa. Se on niin suuri etu ettei piirakoista luopuminen ole siitä suuri hinta. ;)
Me tunnemme Korresin. Kiistatta Kreikan tunnetuin kosmetiikkamerkki kansainvälisesti. Trendikkään ”vihreän aallon” harjalla ratsastava, alun perin apteekkarin kehittämä menestyssarja, jossa kreikkalaisia yrttejä ja lääkekasveja hyödynnetään pääosin luonnollisista ainesosista koostuvissa kosmetiikkatuotteissa, yhdistettynä tyylikkääseen, tunnistettavaan graafiseen ilmeeseen.
Mutta Kreikassa on toinenkin kosmetiikkasarja hyvin samankaltaisella imagolla ja tuotefilosofialla. Tätä sarjaa suosivat kreikkalaiset itse. Apivita.
Kuva: Apivita
Ei ole (kreikkalaisten mielestä) sattumaa, että sarjojen imago on niin samanlainen.
Useampikin kreikkalainen tuntuu olevan sitä mieltä, että Korres on kaupallisempi, heikkolaatuisempi kopio Apivitasta. Heidän näkemyksensä mukaan Korres otti Apivitan idean ja muokkasi siitä oman, kaupallisen version. Oli tässä sitten perää eli ei, minusta tämä asenne Korresia kohtaan kreikkalaisten itsensä taholta on kiinnostava. Ja sanalla sanoen yllättävä – kuvittelin Korresin olevan Kreikassa niin kuin Lumene Suomessa – kaikkien oma ”kotisarja”.
Kun minä hehkutan Korres-ihastustani, katsovat paikalliset ystäväni minua vähän oudosti. Sympatiat menevät toiselle merkille.
"The Tinted Lip Balm Queen" :)
”Sinunhan pitäisi tehdä juttu Apivitasta!” huudahti ystäväni Marianna, kun kaksi vuotta sitten syksyllä olin menossa vierailulle Korresin tehtaalle.
Tällöin sain ensimmäistä kertaa kuulla Apivitasta. Sen jälkeen tuntuikin, että törmäsin merkkiin kaikkialla. En pelkästään kaupoissa ja apteekeissa (Apivitalla on myös samat myyntikanavat kuin Korresilla, usein ne ovat apteekeissa vierekkäisillä hyllyillä) vaan ihmisten puheissa ja kylpyhuoneen kaapeissa. Jopa Symillä asuvat suomalaiset Lasse ja Pekka vannoivat Apivitan nimeen. ^_^
Apivitan perusti vuonna 1979 nuori apteekkaripariskunta, Nikos ja Niki Koutsianas. Tarina on hyvin samankaltainen kuin Korresilla (ja miksei monella muullakin luonnollisiin ainesosiin pohjautuvalla sarjalla); Nikos ja Niki olivat kiinnostuneita lääkekasvien ja muiden luonnollisten raaka-aineiden hyödyntämisestä kosmetiikassa, ja alkoivat valmistaa yrtteihin ja mehiläistuotteisiin (vaha, hunaja, propolis) pohjautuvia tuotteita.
Nimi APIVITA tarkoittaa ”Mehiläisen elämää” ja tulee latinan sanoista APIS (mehiläinen) ja VITA (elämä).
Apivita mainostaa itseään Kreikan ensimmäisenä luonnollisena kosmetiikkasarjana. Sertifikaatteja sillä ei ole, eikä se täysin kunnioita luonnonkosmetiikan perusperiaatteita. Tuotteissa on mm. parabeeneja. Luonnollisuuspitoisuus on silti korkea ja Korresin tavoin sarja välttää mineraaliöljyjä ja silikoneja.
Apivitan ”the juttu” on edelleen tänäkin päivänä mehiläistuotteiden, etenkin propoliksen käyttö. Propolista on lähes kaikissa heidän tuotteissaan. Propoliksella on mm. antimikrobisia ominaisuuksia.
Haastattelin juttua varten ystävääni Mariannaa, ja kysyin häneltä, minkä hän arvelee olevan Apivitan suosion salaisuus Kreikassa. Miksi se on paras? Mariannan mielestä Apivitan tuotteet yksinkertaisesti vain toimivat, hän ei ole kokeillut sarjalta yhtäkään huonoa tuotetta. Apivita on onnistunut vakiinnuttamaan aseman luotettavana, laadusta tinkimättömänä sarjana. Kysyt keneltä tahansa, saat saman vastauksen. Apivita on laatua.
Juuri tällaisia juttuja tykkään pohtia kosmetiikan maailmassa… Kerrassaan hurjan mielenkiintoista. Miksi jostain merkistä tulee The Merkki? Miksi joku on suositumpi kuin toinen?
Tässäkin tapauksessa meillä on kaksi todella samankaltaista sarjaa samanlaisella taustalla ja filosofialla – näennäisesti on hyvin vaikea ymmärtää, miksi toinen on kotimaassaan suositumpi kuin toinen. Mariannan mukaan positiivinen ”word-of-mouth” on luonnollisestikin paras tae minkä tahansa sarjan suosiolle. Kreikkalaiset kokevat Apivitan tuotteet parempina kuin kilpailijoiden. Niistä puhutaan. Niitä suositellaan. Ne ovat yksinkertaisesti saavuttaneet laadukkaamman maineen kuin Korres. Vaikka tokihan Korreskin on täällä hurjan suosittu. Apivitalla vain on maine sinä ”laadukkaampana Korresina”.
Vaikka en Apivitan tuotekehittelyyn olekaan tutustunut, en voi olla miettimättä, että kreikkalaisten asenne Apivita vs. Korres -asiassa voi olla myös puhtaasti tunnepohjainen. Apivitalla on pidempi historia. Se oli ollut markkinoilla jo melkein 20 vuotta Korresin tullessa mukaan pelikentälle. Incejä silmäillessä minusta itsestäni vaikuttaa, että Korres ainakin on luonnollisempi eli käyttää vähemmän synteettisiä raaka-aineita. Se ei tietenkään ole mikään universaali laadun mittapuu, mutta itselleni tällaisilla asioilla on merkitystä.
Syy, miksi en ole aiemmin kirjoittanut Apivitasta, on simppeli: merkkiä ei saa Suomesta. Sarjan saatavuus kansainvälisesti on heikohko, sitä myydään vain 11 maassa Kreikan ulkopuolella. Meitä lähin maa on Ruotsi. Nyt sitten ajattelin, että miksipäs en esittelisi Apivitaa joka tapauksessa, voihan joku innostua tutustumaan merkkiin Kreikassa lomaillessaan.
Apivitalla on myös nettikauppa joka toimittaa EU-maihin. Marianna on selvästi hellyttävän innoissaan lempisarjansa promoamisesta Suomeen (hän ei siis todellakaan ole Apivitalla töissä ;)), ja haluaa kertoa, että ”joka tilauksen yhteydessä saa kolme ilmaista näytettä”. :)
Entä minä ja Apivita?
Toistaiseksi olen kokeillut vain hius- ja suihkutuotteita ystävieni luona (hyviä ovat), ja nyt sitten ostin vihdoin ensimmäisen oman Apivitani – matkakokoisen kasvoputsarin. (Kun Suomesta mukaan otettu kasvoputsari loppui, jee! Aina on ilon aihe kun saa perustellun syyn ostaa uuden!)
Creamy Face & Eye Foam Cleanser on sulfaatiton, miedosti ja todella kermaisesti vaahtoava putsari. Aivan ihanan tuntuinen, tykkään todella paljon. Silmämeikkiä en kyllä tällä poista, sillä en pysty laittamaan mitään vaahtoavaa silmiin (olkoon kuinka mieto), seurauksena on aina kirvely.
Tuote on koostumukseltaan paksua maitomaista geeliä ja se on todella riittoisaa, tarvitsee vain 20 sentin kolikon kokoisen pisaran ja se muodostaa iholla veden kanssa paksun kermaisen massan.
Seuraavalla Kreikan reissulla pitäisi kenties ostaa Apivita-setti matkakosmetiikaksi Korresin sijaan. Ihan jotta saisi perusteellisemman kuvan sarjasta. Se tosin riippuu myös budjetista – Apivita kun on Korresia arvokkaampi merkki. ;)
Onko Apivita entuudestaan tuttu merkki jollekin teistä?
Kuva: dkd
Lukijani Outi teki Santorinilla erittäin spontaanin Apivita-hankinnan. Olimme Firan apteekissa nuuskimassa kosmetiikkaa ja olin hetkeä aiemmin pitänyt Outille ”luennon” Apivitan suosiosta Kreikassa. Outilla oli jo ostoskori täynnä Korresia. Nostin Apivitan shampoon hyllyltä ja luin ääneen pullonkylkitekstin, ”Kuiville pituuksille ja rasvoittuvalle päänahalle”. Outi vain nappasi sen mun kädestä ja sanoi, ”Kuulostaa just siltä mitä mä kaipaan, tänne kiitos!” :)
Mitäs olet tykännyt, Outi? ;)
Alan olla yhä häkeltyneempi Karkkipäivän lukijoiden levittyneisyydestä universumissa. Minne tahansa menen, siellä tuntuu olevan lukija. :)
Voitteko kuvitella, että minut on jo tälläkin matkalla bongannut yksi lukija Ateenan Henkkamaukalla. Siis 4 miljoonan ihmisen kaupungissa, 3000 kilometrin päässä Suomesta, joku lukija sattuu samaan aikaan Hennesille kuin minä..! Kyllä siinä vähän hämmentyy maailman pienuudesta.
Olin alustavien suunnitelmieni mukaan menossa Sporadien jälkeen Koillis-Egean saarille.
Mutta nyt olenkin Santorinilla.
Sain nimittäin tänne kutsun Karkkipäivän lukijalta. :)
Lukijani Outi on Santorinilla kirjoittajakurssilla, ja keksi hetken mielijohteesta tarjota minulle kattoa pään päälle jos sattuisin olemaan Kykladeilla samoihin aikoihin. Koin kutsun mitä erinomaisimpana syynä muuttaa suunnitelmaa. :) Outi vaikutti niin kiinnostavalta ihmiseltä. Ylipäänsä tilaisuus päästä surffaamaan lukijan sohvalle kesken saarihyppelyni tuntui niin hauskalta ja odottamattomalta "seikkailulta" että ei muuta kuin lippu Santorinille!
Olen tosi iloinen että tulin. Meillä on ollut oikein mukavat kaksi päivää ja Outin seura toi piristävää vaihtelua viime viikkoina yksin viettämiini päiviin. Olemme "kälätttäneet" niin paljon että Outilla varmaan korvat soivat vielä kotonakin ja minä sain täydennettyä sosiaalisuus-varastoni pitkälle ensi viikkoon! ^_^
Ja Santorinihan nyt on yhtä huikea kuin viimeksikin.
Auringonnousu Kamarissa.
Auringonlaskun värejä Firassa.
* * *
Lopuksi varaan oikeuden jakaa tarpeettoman ja informaatioköyhän kynsilakka-ilostuksen. :) Tätä varten blogit onneksi ovat alunperin syntyneetkin! ^_^
Ette tiedä miten erilaisen merkityksen kosmetiikka saa kun olet siitä eristyksissä...! Tai ainakin eristyksissä normaalielämäsi kosmetiikkamaailmasta. Kotona hukun kosmetiikkaan. Kynsilakan valintaan voi mennä kaksi päivää kun selaan sävykarttojani ja yritän päättää ottaisinko tällä kertaa siniseen taittavan vai marjapuuron sävyisen liilan, vai kenties kultaan shiftaavan. Vai lakkaisinko nyt kuitenkin vihreällä... Lakkoja on niin paljon että yksilöt katoavat massaan.
Ja täällä..! Kyllästyin nopeasti nuden väriseen, ainoaan matkakynsilakkaani ja päätin ostaa pienen värikimaran. Koin suunnatonta riemua pähkäillessäni Ateenan Hondos Centerissä mitä sävyjä ostaisin. Ja nyt olen niin innoissani kolmesta uudesta lakastani. :) Samaan tyyliin kuin olin teininä innoissani jokaisesta uudesta lakasta. Ne eivät kadonneet massaan.
Valinta kohdistui tietysti budjetin puitteissa niihin halvimpiin, ja Kreikassa halvin merkki on (käsittääkseni saksalainen) Essence. Merkki on minulle entuudestaan tuttu ulkomaan reissuilta ja olen aiemmin ostanut Essenceltä mm. hyvän geelilainerin. Tuotteet maksavat alkaen 1,30€.
Ostoskoriin päätyivät siniseen ja kevyesti turkoosiin shiftaava violetti, kimaltava vedenvihreä ja ahhhhh niin ihana henkäyksen verran pinkkinä hohteleva pastelliliila. Suosikki-liilani MACin Beautiful Iris -luomivärin kaksonen. <3
Essencen kynsilakat maksavat 1,99€.
Liila on vain niin täydellinen..! <3 Toivottavasti saan nämä jotenkin mahtumaan litran kosmetiikkapussiini niin saan ne mukaan Suomeen.
Tänä aamuna satoi. Siksi vesipisarat kynsillä.
Mun kynnet alkaa jo näyttää joltain...! :) :)
(Säästäkää kommenttinne eripituisuudesta, kuuluu asiaan! ^_^)
*
Huomenna suuntaan saarelle, jonne olen halunnut päästä jo todella pitkään. Sen Choraa kuvaillaan oppaassani vastustamattomasti näin; "The town of five squares, free of traffic and sitting atop a spectacular cliff, arguably the most beautiful inland island capital".
Saa nähdä voinko huomenna allekirjoittaa tuon väitteen...! :) Mahanpohjaa kutkuttaa joka kerta kun pääsen uudelle saarelle. Koskaan ei voi minkään opaskirjankaan tai netin kuvien perusteella päätellä, millainen persoona siellä odottaa. Saarilla on taipumus yllättää jollain tavoin joka kerta. :)
...mutta lokakuun numerossa muutama bloggari kertoo lempiripsareistaan, ja mun suosikki sitten EI ole kuvasssa näkyvä Maybelline. ;) Demillä oli mennyt mun ja Dixi-blogin Helenan lempparit ristiin. Ainakin kuvat siis. En ole tuota lehteä itse nähnyt mutta sain Demin toimittajalta viestin mokasta.
Ja koska mulle on tärkeää, ettei mun lemppariripsariksi kuvitella Maybellinea, niin koin pakolliseksi tehdä tämän minitiedotuksen asiasta :D Mun suosikki on IsaDoran Precision Mascara (esitelty mm. tässä ripsarivertailupostauksessa).
Ei mulla muuta. :)
Paitsi että ostin tänään (lue: keskiviikkona) hetken mielijohteesta kolme kynsilakkaa ja vihdoin sen uuden sinisen rajauskynän. Tietenkään en löytänyt yhtäkään sävyä joka olisi lähellekään niin makea kuin se YR:n kuivahtanut sininen. Murr. Eikä Kreikassa myydä Yves Rocheria.
Mutta kynsilakat ilahduttavat erityisesti...! Kun mullahan alkaa jo pikkuhiljaa olla niitä kynsiä mitä lakata...! ^_^
No niin, asiaa! :) Vastaisuudessa voin taas vähän keventää matkapakaasia - jättämällä hiusten hoitoaineen pois :)
Yksi lukija heitti Hiusporno-postauksen kommenteissa, että "Ostaisin esmes Korresin ihanan suihkugeelin ja pesisin kuontaloni sillä". No, minähän olin ostanut Korresin suihkugeelin. Kokeillaan sitten! :)
Tokihan suihkugeelilläkin voi hiukset pestä, eihän siinä mitään, nehän sisältävät samoja peseviä ainesosia kuin hius-shampookin. Useimmat suihkugeeli-nimellä myytävät tuotteet vain ovat - etenkin huonokuntoisille hiuksille - liian vähän hoitavia. Vaikka pesevät ainesosat ja monet muut kemikaalit suihkugeelissä samoja ovatkin kuin varsinaisessa hiuksille kehitellyssä tuotteessa, niin suihkugeelin ei tarvitse sisältää mm. antistaattisia tai hiusten kammattavuutta helpottavia ainesosia.
Matkakäyttöön ostamani suihkugeeli on Korresin Citrus. Se kertoo vieläpä olevansa "Moisturising".
Ihofiiliksen perusteella allekirjoittaisin lupauksen, sillä tuote tuntuu selvästi keskivertosuihkugeeliä hellävaraisemmalta ja vähemmän kuivattavalta. Sitä vain en ymmärrä, miksi Korres on liittänyt tämän lupauksen vain osaan suihkugeeleistään - valtaosassa niistä on hajusteita lukuunottamatta sama inci. Vertasin 3-4 eri suihkugeeliä, toisissa teksti 'Moisturising', toisissa ei, ja ainesosat olivat ihan samat hajusteiden määrän vaihdellessa.
Hoitavina ainesosina incistä voi poimia mm. aloen, arginiinin, castoyr maleaten (risiiniöljyjohdannainen), guar-yhdisteen ja vehnägluteenin. Etenkin tuo guar on tehokas kalvonmuodostaja ja hyvä hoitava ainesosa hiustuotteissa.
Kookosmaito-suihkugeeli erosi porukasta hienoisesti sillä, että siinä on vehnän sijaan kauraa.
Harmillisesti täältäkin löytyy imidazolidinyl urea, formaldehydiä vapauttava säilöntäaine, joka on näitä kosmetiikan ristiriitaisia ainesosia.
Mutta joo! Tämähän toimii! :) Eikä tarvitse edes hoitoainetta..! Kyllä - mun hiukset jäävät tämän jäljiltä ihan takuttomiksi, eivätkä myöskään ole kuivuttuaan sähköiset. Hämmentävää. Että suihkugeeli voi olla näin hoitavaa..!
Hiuksiin ei tokikaan jää samanlainen liukkaus ja silkkisyys kuin hyvää hoitoainetta pois huuhdellessa, mutta eivätpä ne myöskään jää karheiksi ja takkuisiksi. Kuivana hiukset tuntuvat lähes yhtä sileiltä kuin hoitiksen kanssa.
Pesevyydestä kuitenkin yksi sana - Korresin suihkugeeli ei ole yhtä pesevä kuin hius-shampoo. Ainakaan täällä kovan veden olosuhteissa - voihan olla että Suomessa tulos on eri. Hiukset puhdistuvat, mutta eivät täysin perusteellisesti. Useampi vaahdotuskaan ei vaikuta asiaan. Pesutulos on kuitenkin huomattavasti parempi kuin Lushin palashampoolla ;) Godiva on nyt valitettavasti jäänyt vaihtopenkille - niinkuin myös mukaan otettu hoitoaine. Käytän hiustenpesuun ainoastaan Citrus-suihkugeeliä. :)
Muuten - täytyy vielä mainita tuoksusta. Olen tullut siihen tulokseen, että Citrus-suihkugeelin tuoksu on unisex. Itse asiassa se muistuttaa enemmän miesten kuin naisten kosmetiikan tuoksumaailmaa. Hassu juttu. En haistanut tuoksua tällä lailla alun perin, kun tein valintaa myymälässä... Tämä ei ole sellainen perinteinen kirpeän raikas sitrus, vaan lämpimän aromaattinen (- ja hyvin mieto).
Tässä viikkojen aikana olen jo alkanut haikailla uuden suihkutuoksun perään... No, tällä käytöllä (kroppa + hiukset) pullo tyhjenee ennen reissun loppua ja voin ostaa uuden :) Olen jo Korresin hyllyillä vähän katsellut Päärynä-Bergamottia sillä silmällä... ;)
P.S. Hehheh, tajusin juuri että eihän mun siis tarvitse vastaisuudessa pakata shampootakaan..! ^_^ Kun ostan suihkugeelin aina paikan päältä. ;)
Jes! Jes! Vihdoin! Tampere liittyy Suomen MAC-pisteisiin! :)
Tietoa ei käsittääkseni ole vielä julkistettu, mutta.... kuinkas moni on bongannut Työkkärin sivuilta pari varsin ilostuttavaa työpaikkailmoitusta; MAC Retail Make-Up Artist ja MAC Counter Manager Tampereelle? :)
En ollut näitä itsekään huomannut, mutta "pikkulinnut" lauloivat... ^_^ Kiitokset vain linnulle :) Mikä mahtava uutinen!
Tampereesta tulee MACin kolmas piste Suomessa. Ensimmäinen avattiin Helsingin Stockmannille vuonna 2007 ja seuraava Turun Stockmannille vuoden 2009 syyskuussa. Spekulaatiot seuraavasta pisteestä ovat leijuneet ilmassa siitä saakka, ja Tampere on ollut koko ajan vahvin kandidaatti. Aika monta vuotta saatiin odotella että asia vihdoin toteutuu! :) HURAA! :)
Hymiö-overload!
.
MAC-juttuja Karkkipäivässä:
Mikä ihmeen MAC? Aloita tästä: Merkit esittelyssä: MAC
Makeoverissa Kapkaupungin MACilla
Muutamia lempparimeikkejäni MACilla:
Bright Sunshine (keltaista ja mustaa)
Goldmine & Coppering (kultaista ja oranssia)
Shimmermoss / Humid / Expensive Pink (vihreää, turkoosia ja oranssia)
Shale & Copperplate (harmaata ja harmaanliilaa)
Katsaus matkakosmetiikkaani - osa 2.
Vartalon kosteutus – pari näytekokoista pussukkaa ensimmäisten päivien tarpeeseen. Ateenastahan ostin sitten matkavartalovoiteeksi Korresia. :-*
Iho on imenyt voidetta täällä niin hulluna että en voi kuin pyöritellä päätäni kun mietin viime syksyn vartalovoidetilannettani. Meinasin pärjätä viisi viikkoa vetisellä halpis-lotionilla. No, silloin matkabudjettini oli vielä paljon tämän vuotista tiukempi, ja yritin säästää voiteessakin - tuo viime syksyn hankintani maksoi euron (!). Iho menikin aivan kauheaan kuntoon…
Vihreä neste ei ole kosmetiikkaa vaan tiskiainetta. Ja se on mukana silmälasien puhdistusta varten..! :D Mä en saa rillejä kunnolla puhtaaksi millään muulla kuin tiskiaineella.
Blistex nyt ei varmaan esittelyjä kaipaa.
Kynsituotteet – Trind Nail Repair ja värilakkana Lumenen syyskokoelman Utuharso. Kynsilakanpoistoaineen ostin paikan päältä.
(Kuvasta muuten jäi puuttumaan Benecosin kynsibalsami, se kuuluu myös nesteisiin.)
Meikit.
Tällä kertaa olin fiksu ja jätin luomivärin suosiolla kotiin. En mä sitä täällä käytä, viimekin syksynä taisin laittaa luomiväriä peräti kahdesti.
Mutta vaikkei ole luomiväriä, luomen pohjustaja on silti ehdoton! :) Olen niin tottunut siihen, että se on mulle samanlaista rutiinia kuin kasvojen puhdistus ja kosteutus. Se vain kuuluu asiaan. Ilman pohjustajaa paljaat luomeni kiiltävät hikisinä. (Ja mitä väliä sillä on? En osaa sanoa, mutta on vain. :p Tykkään ylipäänsäkin pohjustajan tuomasta värin tasoituksesta - luomeni ovat luonnon tilassa punertavat ja verisuonten kirjailemat.) Kicksin Eye Shadow Primer ei tosiaan ole laadukkaimmasta päästä, mutta kelpaa reissuolosuhteisiin.
Huulikiilto on oltava aina! Mukaan pääsi Kicksin Lip Plumper johon olen erittäin ihastunut, kirjoittelin siitä aiemmin täällä.
Peiteaine on myös must, tosin sen käyttö rajoittuu vain iltoihin. Illan hämärässä tummat silmänaluset ja pigmenttiläiskät tulevat selvemmin näkyviin kuin päivällä, ja tykkään tasoitella nämä alueet iltaisin ”kylille” mennessä.
Silmämeikki on yhtä kuin rajaukset. Mukana on neljä rajaustuotetta, yksi niistä on Lumenen Intense Liner joka on vuoden suosikkituotteitani.
Maskaraksi mukaan valikoitui Jane Iredalelta saamani näytekokoinen Longest Lash -maskara, josta en valitettavasti tykkää yhtään. En ollut vielä kertaakaan käyttänyt sitä ennen matkaa, joten en ollut tajunnut että kyseessä on kuitumaskara. Eli sen tyypin ripsari joka löytyy alimmalta portaalta maskara-mieltymyksissäni.
Minun hennoissa ja harvoissa ripsissäni toimivat parhaiten volyymia tuovat, helposti kerrostuvat, polymeeriharjaiset maskarat. Iredalen Longest Lash ei kerrostu (koska sen tarkoituksena on tuoda pituutta, ei tuuheutta), ja kuidut vain tekevät massasta jotenkin sotkuista. Ripsien päihin kuidut eivät asetu - niinkuin ei tapahdu mun ripsissä koskaan minkään kuitumaskaran kanssa. Harja on paksu eikä erottele ripsiä tarpeeksi minun makuuni.
Lisäksi maskaratuubi hajosi ensimmäisellä käyttökerralla. Sen sauma ratkesi auki päästään. Korjasin tuubin teipillä, mutta taitaa olla vain ajan kysymys koska se ratkeaa uudestaan. Tämä ei ollut hyvä matkakumppani.
Ja viimeiseksi vähän väriä. Olen jo useampana kesänä tykännyt käyttää Yves Rocherin vedenkestäviä automaattikyniä (automaatti = tarkoittaa että rullataan päästä, ei teroiteta) koska ne pysyvät niin hyvin ja niissä on tosi kivoja värejä. Olen saanut kynät blogin kautta Yves Rocherilta.
Olisi tehnyt mieli ottaa vaikka kaikki sävyt mukaan, mutta lopulta valitsin turkoosin, sinisen ja tuon aina-niin-käytännöllisen ruskean.
Sininen on ollut suurin lempparini kaksi viime kesää. Se on niin täydellinen väripilkku päivettyneellä iholla että aijjai... Sininen on hankala väri, sävyn pitää olla ihan tietynlainen että tykkään siitä. Ei yhtään kasari-sininen. Mieluiten ihan aavistuksen violettiin taittava.
Ja arvatkaapa harmittiko ihan pikkuisen, kun perille Ateenaan päästyä huomasin, että kynän korkki oli jäänyt löysälle – ja kynä oli kuivunut..! :( Tiedän, että nämä vedenkestävää laatua olevat meikkikynät kuivuvat nopeammin kuin ei-vedenkestävät, ja korkkia sulkiessa on muistettava olla huolellinen, mutta enpä olisi uskonut että kynä voi kuivua jo parissa päivässä..! (Otin kuvat muutama päivä ennen reissuun lähtöä.)
Niinpä olen sitten meikkaillut vain tuolla turkoosilla. Sinisen kuivuminen harmittaa kuitenkin sen verran, että aion ostaa täältä uuden sinisen kynän. Ja ehkä jotain muitakin värejä. Olen huomannut kaipaavani lisää värejä, ruskea osoittautui tällä kertaa vääräksi valinnaksi :p
Mutta juu. Tässäpä nämä mun matkakosmetiikat. Vähemmällä en oikeasti pärjäisi :) Tai no - ei kai meikkaus mikään välttämättömyys ole toisin kuin ihon puhdistus ja kosteuttaminen, mutta kyllä se turkoosi välähdys ripsen tyvessä kummasti ilahduttaa kun katsoo peiliin! :) Niin pienillä asioilla on merkitystä.
No niin ystäväiset, nyt on tullut taas se aika reissua kun siirrytään "hiuspornon" pariin. :)
En koskaan lakkaa ällistelemästä kuinka ihaniksi mun hiukset täällä Välimerellä muuttuu. Se on se ilman kosteus. Kotioloissa niin pörröisen kuiva tukka muuttuu lauhkean laineikkaaksi kuontaloksi. Hamppuisen hattaran sijaan latvat pysyvät nätillä kiharalla. Tässä ilmastossa mun hiusten luonnonkiharuus todella tulee esiin.
Voi, voi, kun ne aina voisivat näyttää tältä.... Mutta minä asun Pohjolassa.
.
Sitten saippua-asioihin. Matkashampooksi valikoitui sitten kuitenkin...
Lushin Godiva.
(En ymmärrä noiden kuivattujen kasvihärpäkkeiden merkitystä shampoopalassa... Estetiikkaa?)
Huomio # 1: haju on vihdoin laantunut. Matkalaukkuni sisältöineen ei ole jasmiinin "löyhkän" täyttämä. Huraa! Toki klöntti haisee edelleen voimakkaasti, mutta olen jopa alkanut hitusen tottua siihen. Päänsärky-vaaraa ei onneksi enää ole.
Huomio # 2: ette usko tätä, mutta... vaikka Godiva ei ole oikeaa saippuaa vaan sulfaattishampoo kiinteässä muodossa - - mun hiukset jää taas tahmeiksi...! Ei lähellekään siihen malliin kuin viime syksyn saippua-"tragediassa", mutta tahmeiksi kuitenkin.
"Kutripornoa" väliin.... Oih, nuo, korkkiruuvit...! Ihan kuin katselisin jonkun muun hiuksia kuin omiani..!
Godivasta kerrotaan Lushin sivuilla näin:
"Godiva cleans and conditions with a host of nut oils and butters, and then leaves a heady, lingering scent of jasmine on your newly-glossy tresses.
It's stuffed with butters and oils to condition, moisturise and soften the hair; cocoa butter, cupuacu butter, shea butter, camellia oil, organic macadamia nut oil, and extra virgin coconut oil".
Ehkä tuo selittää hiusten tahmeuden. Tykkään kyllä käyttää öljyjä hiusten hoidossa, mutta Godiva sisältää niitä ilmeisesti pikkuisen liikaa mun hiustyypille. Lisäksi uskon, että Kreikan kova vesi vaikuttaa asiaan - täällä tarvitsisi tujumman sulfaattipommin irrottamaan lian - ja myös ne liiat öljyt - hiuksista.
Tein tosiaan Godivalla kotona vielä yhden testipesun ennen reissuun lähtöä, ja silloin se tuntui toimivan hyvin. Minulla ei ollut tällä kertaa muotoilutuotteiden jäämiä hiuksissa ja tukka tuntui jäävän kiitettävän puhtaaksi ja normaalin tuntuiseksi. Niinpä se sai matkalipun Kreikkaan.
Nyt sitten tahmaillaan täällä. *huokaus*
Luulen kylläkin, että Ma Provence -palashampoolla olisi ollut näissä olosuhteissa samat ongelmat. Ehkä on vain hyväksyttävä, että kovan veden maissa kunnon pesevä shampoo, nestemäisessä muodossa, on kohdallaan. (Tai en tiedä miten olisi mennyt esim. sen teidän suositteleman, pesevämmän Lushin Seanik-palan kanssa..?)
No, hiukset kuitenkin näyttää ihanilta..! ^_^ Tahmasta huolimatta, Godivan jättämä efekti ei kuitenkaan muistuta millään lailla Blondi-saippuan luomaa megalomaanista tuuheutta.
Nämä ja monet muut kuvat viime syksyltä ovat piirtyneet ikuisesti mieleeni... Ensimmäisen saippuapesun tuoma tulos oli jotain ihan mieletöntä.
Vaikka tukka tuntui kertakaikkisen ällöttävältä, voin ainakin todeta että elämässäni on ollut kokonainen kuukausi, jolloin minulla oli oikeasti tuuheat, PAKSUT hiukset.
Uusille lukijoille kerrottakoon, että viime syksyn Kreikan reissussa testasin ensimmäistä kertaa elämässäni saippuaa hiusten pesuun.
Hius-saippualla (eri asia kuin kiinteä shampoo, kuten Lushin palat) on oma, innokas fanijoukkonsa. Ne keillä se toimii, saavatkin aivan upean tukan volyymilla vailla vertaa. Minäkin sain tuuheutta olan takaa, mutta valitettavasti myös lähmäisimmät, tahmaisimmat ja likaisimmat hiukset ever. Saippua kerrostui kerrostumistaan hiuksiin viikkojen aikana, kunnes hiukset lopulta olivat niin tahmaiset että pysyivät ylhäällä itsestään (ehkä kuvottavimmat hiuskuvat koskaan Karkkipäivässä...).
Nuo saippua-jutut olivat muuten, hassua kyllä, blogin suosituin juttusarja viime vuonna. :)
Uudemmat lukijat, jos saippuapesu herätti uteliaisuuden, tsekatkaa vaikka nämä postaukset:
Saippua hiustenpesuaineena on oikeasti yksi kiinnostavimpia kosmetiikan ilmiöitä joihin olen törmännyt. Toiset saavat täydellisen tuuhean, puhtaan tukan joka kiiltää eikä tarvitse edes hoitoainetta, toiset taas minun tavoin maailman ällöimmän lähmämopin.
Oletko sinä kokeillut..?
Tänä syksynä hiukset eivät ole tuuheat. Mutta tykkään niistä jopa likaisina Kreikan olosuhteissa. (Kuvissa likainen tukka.)
Minua ilostuttaa jopa nuo pään ympärille kertyvät haituvat. :) Kotona tukka makaa aina päätä myöten, edes haituvat eivät jaksa nousta...
It is true. Välimeri tekee sinut kauniimmaksi. ^_^
