Oikeasti, yllätitte minut totaalisesti! :)
Karkkipäivän vuoden mieleenpainunein juttusarja on mielestänne ylivoimaisesti palashampooprojektini Kreikassa, a.k.a Saippuaooppera.
Oli kokeilu omastakin mielestäni kiinnostava, mutta enpä arvannut että moni kävisi jopa monta kertaa päivässä tarkistamassa onko tullut uutta saippuapäivitystä ja mitä hiuksille kuuluu. :) Ihan hulvatonta :D
Jos jollakulla jäivät syyskuun saippuatarinat väliin, poimin tähän sarjan pääasialliset postaukset:
Kommenttienne perusteella yhden naisen taistelu saippuan kanssa Kreikan saaristossa jäänee blogihistoriani suosituimmaksi tekstisarjaksi. Hullua ja odottamatonta! :) Osoittaa jälleen sen, että koskaan ei voi tietää mikä lukijoihin kolahtaa. :)
Muita vahvasti mieleenne painuneita blogijuttuja vuoden varrelta ovat syksyinen sarja rinnoista, Mr Karkkipäivän vieraskynäilyt, kirjoitukseni sisarestani, radiofrekvenssihoito sekä matkajutut - erityisesti Kreikka sai paljon mainintoja.
Ruokapuolelta munaviikko tuntui olleen suosittu. :) Myös lokakuinen iltapukujuhlani ja marraskuun gaalamekon etsintä jäivät monen mieleen.
Odotetusti loppuvuoden postailut ovat tuoreemmassa muistissa kuin alkuvuoden, mutta kevään ja kesän jutuista mm. Pariisi, kemisti Vesa Rämön haastattelu sekä vierailuni Yves Rocherin kotikylässä La Gacillyssa mainittiin monissa kommenteissa. Pohdiskelevammista jutuista Rintakirjoitusten lisäksi maaliskuiset Rikas Köyhä ja itsetunto-"oksennukseni" Torstai 28.3.2013 ovat jääneet mieleenne.
Jos saan nostaa vielä pari omaa kohokohtaa vuodelta, niin niitä ovat keväinen vierailu Make Up For Ever Academyssa jossa minulle tehtiin klassinen balettimeikki, lukijani Tiian vierailu Ahvenanmaalla, stressinhallintasessiot life coachilla ja Suomen road trip jonka aikana opin että olen koko elämäni pitänyt veistä ja haarukkaa väärin.
Myös päiväni "prinsessana" ja blogigaala jäävät mieleeni vuodelta 2013 - useimpina vuosina en koskaan käy missään erityisissä juhlissa tai tapahtumissa.
Kyllä on taas ollut vilkas ja kokemustentäyteinen vuosi, ei voi muuta sanoa. :)
Karkkipäivän vuosiarvontaan voi osallistua vielä 1.1.2014 klo 21.00 saakka.
Onnellista uutta vuotta kaikille!
Viimeinen, kokoava katsaus Braunin kotikäyttöiseen valoimpulssilaitteeseen.
(Uudet lukijat voivat käydä lukemassa laitteen tarkemmat tiedot tästä postauksesta. Sain laitteen vuoden alussa kokeiltavaksi Braunilta.)
Kuten kerroin syyskuussa, olin onnistunut nukuttamaan karvat jatkamalla aloitusvaihetta vielä puolitoista kuukautta. Laitteen ohjeissa kerrotaan, että aloitusvaihe kestää 3-6 kk, ja itse siirryin ylläpitovaiheeseen 4 kuukauden jälkeen. Mikä sitten osoittautui liian varhaiseksi. Osoitan edelleen (mielestäni hyvin perusteltua) kritiikkiä käyttöohjeita kohtaan - mistä asiakas voi tietää, jatkaako aloitusvaihetta 3, 4, 5 vai 6 kuukautta? Braunilta ei osattu vastata minulle tähän kysymykseen.
No, olin kuitenkin tyytyväinen kun olin syksyllä saavuttanut karvojen optimaalisen "unitilan". Mutta kuinkas sitten kävikään? Laite oli jäänyt minulta Ahvenanmaan asuntooni ennen Kreikan matkalle lähtöä, eikä minulla Kreikasta tultua ole ollut aikaa käydä Ahvenanmaalla - ennen kuin nyt. Ylläpitovaiheen käsittelyni olisi ollut lokakuussa. Karvat ovat luonnollisestiki tehneet comebackin.
Koska olin erittäin mieltynyt karvattoman bikinirajani huolettomuuteen, aloitin nyt koko käsittelysyklin alusta. Vaikka vaivalloista tämä tulee olemaan.
Yksi laitteen käytön (kirjamellisesti) suurimmista haasteista on sen koko. Vaikka Naked Skin on toki saatu hyvinkin kompaktiin kokoon verrattuna hoitolalaitteisiin, on se kuitenkin aika massiivinen kapistus kanniskeltavaksi mukana. Kun aloitusvaiheen 14 päivän välein tapahtuviin käsittelyihin täytyy sitoutua pysyvän tuloksen varmistamiseksi kuudeksi kuukaudeksi, niin sehän tarkoittaa sitä, että puolen vuoden ajan elämä on suunniteltava niin, että laite varmasti on ulottuvillasi aina kahden viikon välein. Minun kaltaiselleni paljon matkustavalle ja eri asuntojen välillä liikkuvalle ihmiselle tämä on lopulta aika hankalaa.
Kun syyskuun alussa lähdin Ahvenanmaalta, ei laite yksinkertaisesti mahtunut matkatavaroihini. (Olin elätellyt toivetta että mies tulisi hakemaan minut autolla, mutta se ei sitten onnistunutkaan.) Laite vie laukustani yli kolmanneksen. Ja kun en ehtinyt jatkamaan ylläpitokäsittelyjä aikataulun mukaan, joudun nyt siis aloittamaan koko homman alusta. Tai haluan, sehän on oma päätökseni. :) Edessä siis jälleen puoli vuotta zäpäyttelyä joka toinen viikko.... Jos haluan lähteä parin viikon matkalle, niin tämä köntys pitäisi raahata mukaan. Hyvästit käsimatkatavarareissailulle...
Käyttökokemukset ja kritiikki pähkinänkuoressa:
+ Pysyvä tulos kun jaksaa sitoutua aloitusvaiheeseen
+ Kun hoidettavana vain pieniä alueita kuten kainalot tai bikiniraja, käsittely on nopeaa ja suhteellisen vaivatonta. Se vie vain muutaman minuutin.
+ Kivutonta
- Suuri koko hankaloittaa laitteen mukanakuljetusta
- Pieni käsittelypää tekee suurten alueiden käsittelyn erittäin aikaavieväksi
- Käsiteltävien alueiden seuraaminen on haastavaa, ja on vaikea saada varmuutta siitä ettei "zäpäytä" samaa kohtaa kahdesti (valoimpulssin saa ampua yhteen kohtaan vain kerran). Geelipinta ei käytännössä toimi niin, että pystyt sen avulla seuraamaan minkä alueen olet jo käsitellyt.
- Laitteen käyttöohjeissa sanotaan, että käsittelypää ampuu valoa vain silloin, kun se on ihoa vasten = turvallista, sillä valoon ei saa katsoa. Käytännössä olen kuitenkin huomannut, että hoitopää ei vaadi ihokontaktia ollakseen "valonampumisvalmiudessa". Ampumisvalmiuteen vaikuttaa geelikerros. Kun hoitopää on geelin kuorruttama, se tulkitsee saavansa ampua, ja käsiosan merkkivalo syttyy vaikkei laitteen ja ihon välillä ole kontaktia. Jos painat tuolloin vahingossa nappia, ammut valoimpulssin "ilmaan". Tämän ei pitäisi olla vaarallista ellet satu samalla myös katsomaan valoon.
Onko joku teistä hankkinut Naked Skinin kaveriksi kotiin? Millaisia kokemuksia teillä on?
Silmiini osui Sokoksen mainoslehdessä erikoinen tuote - 35 euron hintainen seerumi lupaa kohottaa povea. Whaat?
Muistan joskus 90-luvulla nähneeni Kuponkiuutisissa (muistatteko nuo hassut, postimyyntitarjouksia täynnä olevat lätyskälehtiset? :)) jonkun voidepaketin joka lupasi suurentaa rintoja ja aiheutti aikamoiset päänpuistelut, mutta sen koommin en ole vastaavia tuotteita bongaillut. (Tai ainakaan niitä ei ole mitenkään näyttävästi Suomessa markkinoitu.)
Nyt sitten yhtäkkiä ripsiseerumien, kulmakarvageelien ja kosteusnaamioiden keskellä loisti seerumi, joka vaatimattomasti lupaa kohottaa povea. Tuotemerkki on Talika, ja pakkohan se oli klikata itsensä Talkikan sivuille lukemaan lisätietoa.
Bust Phytoserum - "luonnollinen push-up efekti". "Johdettu ayurvedalaisista tekniikoista".
Ookei...
Teksti on kuvakaappaus Talikan sivuilta, en saanut sitä suuremmaksi. Jos teksti ei näy niin siinä kerrotaan, että Talika on luonut luonnollisen reseptin rintojen näkyvään kiinteytykseen ja kohotukseen, ja kliinisin testein todistetut tulokset näkyvät jo kuudessa viikossa.
Seerumin sisältämä kasvipohjainen kompleksi koostuu mangostanista, kvittenistä ja merilevästä. 28 päivän jälkeen rintojen volyymin luvataan kasvavan jopa 71%.
Siis mitä?? Miten tällaista voidaan luvata? Hyvänen aika, jos jollain hedelmä- ja leväuutteilla saisi oikeasti kohotettua rintaa, niin sehän olisi jo kaikkien tuntema tieteellinen breakthrough ja kilpailisi kirurgisten toimenpiteiden kanssa..! Miettikää - 35 eurolla saisi 71% lisää volyymiä tisseihin! Jos tämä tuote toimisi, hinnassa olisi varmaan pari-kolme nollaa perässä!
No, ihan sattumalta törmäsin sitten saman tien toiseenkin rintaseerumiin.
Easybust ei puhu enää pelkästään rintojen "kohotuksesta" ja "kiinteytyksestä", vaan lupaa suoraan suurentaa rintaa. Formula on "akateemikkojen ja tutkijoiden 7 vuotta kestäneen tutkimuksen tulos". "Luonnolliset fytoestrogeenit auttavat kehoa tuottamaan uutta rintasolukkoa ja suurentamaan rintoja luonnollisesti."
Siis ei hyvänen aika oikeasti. Mitä nämä tuotteet oikein väittävät?
EasyBustin valikoimassa on seerumi, voide sekä kapselit. Rinnat lähtevät kasvamaan alkaen 39 eurolla.
"Jos haluat suuremmat rinnat, ovat kapselimme oikea tuote sinulle". Alrighty!
Kuva täältä.
Siitä sitten vain seerumikuurille! Pitäisiköhän testata? ^_^ Ehkäpä munkin povi saadaan sitten vihdoin täyttämään liivit? :D
Hei - kemistit, estenomit, lääkärit - jos teitä on lukijoiden keskuudessa, voisitteko avata meille muille näiden tuotteiden toimintamekanismia? Voiko rinnan suurennus kosmetiikalla olla mahdollista? Minä en saata sitä mitenkään uskoa, mutta miten purkit saavat esittää näin mielettömiä lupauksia? Nyt jää jo Lorealit sun muut "nuorentuneine ihoineen" ja "kadonneine ryppyineen" kauaksi taakse :D
Toiset meistä ovat aivan heikkona tuoksuviin vartalotuotteisiin. Suihku- ja rasvailurutiinista saa itselleen pienen hemmotteluhetken kun tuotteiden tuoksua oikein odottaa..! :)
Itse kuulun niihin, jotka ennen luonnonkosmetiikkaan siirtymistä eivät kiinnittäneet vartalotuotteen tuoksuun sen kummempaa huomiota. Ihan kiva jos se suihkugeeli on hedelmäinen, mutta etenkin kropparasvoissa käytin lähes tuoksuttomia perusvoiteita. Sitten tulivat Anne Lind ja Lavera ja kaikki muuttui (haha, meikä osaa dramatisoida ihon kosteutuksenkin..! ^_^).
Sain Laveralta keväällä aivan ihanan Macadamia Passion -tuoteduon; vartalovoin ja "cream oil" -suihkuvaahdon. Ja juuri nyt en meinaa malttaa odottaa että pääsen taas tuon kaksikon luokse kotiin (ja onhan sitä miestäkin ihan kiva nähdä pitkästä aikaa). Juuri nyt Macadamia Passionin kaltaiset tuotteet ovat sitä, minkä perään kuivunut ihoni huutaa.
Normaalisti vartalovoi on minulle liian tuhtia kamaa eikä oikein meinaa imeytyä (käytän aina emulsiokoostumusta), mutta nyt rasvaisempi kosteutus tulee tarpeeseen. Jopa Nivea Cremenkin jäljiltä iho on aamuisin sen näköinen että "tarttis saada lisää ravintoa".
Macadamia -suihkugeelikin on täyteläistä; se sisältää triglyseridejä ja makadamiaöljyä. (Laveran muut suihkugeelit eivät sisällä öljyjä.)
Ja tuoksu... En tiedä miltä makadamiapähkinä tuoksuu luonnossa, mutta Laveran Macadamia-tuotteissa on aivan pyörryttävän herkullinen, makea tuoksu. Ei karkkimaisen imelä, mutta sellainen pähkinäisen lämmin ja makea kuitenkin.
Macadamia Passion -tuotteet lanseerattiin ensin vain kausituotteena viime jouluna (siitä tuo Limited Edition -teksti), mutta ne jätettiin pysyvään valikoimaan suosion myötä.
Valitsetteko te vartalotuotteenne tuoksun perusteella?
* * *
Sitten en malta olla mainitsematta Laveran uudistuneesta hiustuotelinjasta, joka pitäisi ennakkotietojen mukaan esitellä tulevana viikonloppuna I Love Me - messuilla, mutta tuotteista ei ole valitettavasti vielä edes saatavilla pressikuvia. Minulla on vain tuollainen suttuinen kuvakaappaus tukuille menneestä tiedotteesta.
Uudistuneessa linjassa formuloinnit on päivitetty ja Hair Pro -nimeä kantava linja on nyt myös sertifioitu. Laveran aiemmat hiustuotteethan eivät olleet sertifioituja sillä ne sisälsivät muutamia synteettisiä ainesosia. Suurena hiustuote"bimbona" odotan innolla että pääsen kokeilemaan uusia koostumuksia! Voi kunpa Mango -hoitoaine olisi pysynyt yhtä loistavana kuin vanha versio...!
Vielä sokerina pohjalla pieni "tiiseri".... Laveran uudistuvat meikit!
Sain meikkejä testiin alkusyksystä ja meinasin poksahtaa halusta päästä HETI intoilemaan teille niiden laadusta, mutta koska julkaisupäivämäärää ei oltu lyöty lukkoon (eikä sitä ilmeisesti edelleenkään tiedetä..?), en saanut edes laittaa kuvaa tuotteista. Mutta nyt huomasin, että Laveran Englannin sivuilla on tuo allaoleva kuva ja tieto "coming soon", niin kai minäkin saan sen tänne laittaa! :D Julkista tietoahan tuo on kuitenkin! ^_^
Useimmiten testiin saapunut tuote saa odottaa pitkänkin tovin blogiin pääsyä, sillä tuotejonoa tosiaan riittää, mutta välillä joku tuote aikaansaa välittömän "tää on pakko päästä jakamaan heti!" -tunteen. Pikkuisen harmitti kun näiden meikkien kohdalla piti pitää "mölyt mahassa". :)
No, toivottavasti julkaisuajankohta vahvistuu pian ja pääsen esittelemään nämä ihanuudet teille perusteellisesti!
Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!
Itselläni on illalla edessä paluu saarille, tarkemmin sanottuna Rhodokselle josta lentoni lähtee lauantaina.
Kävin tässä höyläostoksilla. Ja jäin miettimään samaa asiaa kuin joka kerta.
Neidot, kertokaahan - miksi ottaa kolmen terän kalliimpi höylä, kun 2-teräinenkin hoitaa homman - alemmalla eurolla? Ja onhan valittavana vielä viidenkin terän höylä..! Puhumattakaan kaikista huvittavista spesiaalifeatureista - come on, kosteuttava "tyyny"?
Luonnollisestikin ostin itse halvimmat mahdolliset kertakäyttöterät - ja kyllä minä niitäkin käytän useamman kuin yhden kerran. ;) Olen joskus ostanut kolmen terän version jostain tarjouksesta ihan silkasta uteliaisuudesta. En huomannut niin minkäänlaista eroa. En tunnussa, en tuloksessa, en käsituntumassa. Käsituntuma: kun niiden höylien varretkin ovat joko "halpiksempia" tai "luksuksempia" jolloin karvanpoistosuoritus on joko arkinen tai maustettu ripauksella elämyksellisyyttä - Soft Grip Handle For Great Control... ;) Specially Designed Handle With Tropical Scent - kyllä, hajustettu höylän varsi!! ^_^ Ahh, tuostapa maksan mielelläni pari euroa lisää!
Olen pohdiskellut tätä triviaalia asiaa hyvänkin tovin elämäni aikana. Onko minulla niin hennot karvat, että en siksi huomaa eroa? Ehkä jollekin paksu- ja tiheäkarvaiselle brasiliattarelle on enemmän merkitystä sillä, montako terää hänen höylässään on? Kiinnostaisi tietää. Minun sääressäni yksi veto halvimmalla mahdollisella 2-teräisellä Pirkalla (tai millä tahansa muulla merkillä) tuottaa halutun tuloksen eli täydellisen sileän pinnan höylän vetokohdalta. Mihin niitä lisäteriä tarvitaan? Mitä minä saan, jos maksan 10 euroa enemmän deluxe-höylästä? Paremmantuoksuisen käden (--> kiitos hajustetun varren) operaation jälkeen?
Mies sanoo, että "mitä enemmän teriä, sitä vähemmän haavoja". Noh, kasvot ovatkin haastavamman muotoiset kuin sääret, joissa on vain suoraa pintaa. Ja parta hieman jämerämpää tavaraa kuin ihokarvat. Itse en ole koskaan saanut haavaa höylästä.
Toinen asia, jolle jaksan huvittua säärikarvabisneksessä, on nämä kaikenmaailman sheivausgeelit ja -mousset. Markkinointijampat ovat onnistuneet saamaan todella monet naiset uskomaan, että karvojen ajeluun vaaditaan joku aivan oma, erityinen tuotteensa. Että terä liukuu optimaalisesti. Että iho ei vain ärsyynny.
Tosiasiassa mikä tahansa liukkaan pinnan tekevä aine sopii hommaan. Saippua, suihkugeeli, shampoo, hiustenhoitoaine, you name it. Miksei ihan joku ruokaöljykin? No, öljystä en mene takuuseen, mahdollisesti se voi tylsistyttää terää mikäli ei käytä kertakäyttöistä. Mutta mikä tahansa veden kanssa vaahdotettava tai muuten vain liukkaan kalvon muodostama tuote sopii karvojen ajeluun höylällä. Tarkoitus on vain helpottaa höylän liukumista iholla. Itse käytän kotona pumppukasvoputsaria ja täällä reissussa nestemäistä käsisaippuaa.
Kuka tunnustaa käyttävänsä erityistä sheivaukseen tarkoitettua ainetta? Oletteko saaneet tuotteella jotain erityishyötyä? :) Mitenkäs terät? Kulkeeko homma kakkosella, tuleeko parempaa jälkeä kolmosella vai kuuluuko moni jopa vitosleiriin?
Lisää ihmettelyä ihokarvabisneksestä ja naisten suhteesta karvoihinsa täällä:
Ei ole naista karvoihin katsominen
Edit. Wow - olipas opettavainen hetki lukea läpi kaikki teidän kommentit! :) Kiitos runsaasta osallistumisesta. No nytpä tiedän miksi joku valitsee 3 tai 5 terää! ^_^ Tosi kiinnostavaa. Mutta samalla jäin hämmentyneeksi - kuulun ilmeisesti itse todella onnekkaaseen vähemmistöön karvoineni. Teidän kuvailemanne näpyt, naarmut, "tukistuksen" tunteet ja tarve vetää höylällä samasta kohtaa monta kertaa ovat minulle ihan tuntemattomia ilmiöitä sheivauksessa, enkä olisi arvannutkaan kuinka paljon terä- tai liukastusvalinnoilla voi vaikuttaa noihin ongelmiin.
Muistattehan valoimpulssilaitekokeiluni Venus Naked Skin –laitteella? Joka ensin toi niin lupaavia tuloksia ja sitten karvat alkoivatkin kasvaa takaisin?
Aiemmat jutut aiheesta löydätte täältä:
Karvoille tuli nukkumatti - vai tuliko?
Jatkoin sitten aloitusvaihetta vielä kolmen käsittelyn verran, ja nyt viimeisestä käsittelystä on… hetkinen, olisikohan siitä kolme viikkoa..? Laskin, että seuraava ylläpitovaiheen käsittely menee sopivasti Kreikan reissun yli. (Ylläpitovaiheessahan käsittely tehdään vain kahden kuukauden välein.) Ja ainakin toistaiseksi bikiniraja on kuin onkin pysynyt siistinä.
En ottanut tänne reissuun mukaan mitään karvanajovälineitä kun painoraja laukussa paukkui, ja nyt onkin jo korkea aika uhrata muutama euro höylään. Verrokkikuva säärikarvoista tässä (sääriähän en ole Naked Skinilla käsitellyt, ainoastaan bikinirajaa):
Kun taas bikiniraja on karvaton:
Toivottavasti kenestäkään ei ole jotenkin epäsopivaa joutua näkemään bloggaajan haaroväli..! ^_^ Ei tätä oikein muuten voi paremmin havainnollistaa tulosten tukemiseksi.
Josko siis Naked Skinin tulos nyt jäisi lupausten mukaisesti pysyväksi…?
Nyt minulla on kiire laivaan! Tänään on edessä piiiitkä 17 tunnin laivamatka Miloksen saarelle, jonne saavun vasta aamuyöllä. Hei sitten, Dodekanesia! Huomenna herään Kykladeilla!
Siniset ovet Kassoksella.
.
P.S. Menin kuin meninkin eilen vihdoin ulos syömään. :) Grillattu kala, runsas salaatti ja lasi valkoviiniä maksoivat yhteensä 6€. Pikkuisten, ei-turistillisten saarten etuja... ;)
Eilen halusin tehdä jotain kahdelle asialle.
1. Halusin saada ihoni normaaliksi ja puhtaaksi. (Joo, tämä "tauti" on levinnyt hiuksista muuallekin... :p)
2. Halusin saada hälyttävään kuntoon päässeet päkiät ja kantapäät pehmeiksi ja sileiksi.
Apu kumpaankin löytyi keittiöstä.
Minullahan on ollut palashampoon lisäksi matkakäytössä myös Flow Kosmetiikan kasvosaippua - suihkugeelinä. En ole edes jaksanut mainita asiasta tässä kaiken palashampoo"oopperan" keskellä, mutta ei tuo toinenkaan saippua ole toiminut mitenkään kiitettävästi. Iho ei tunnu sen jäljiltä siltä miltä se normaalioloissa suihkun ja peseytymisen jälkeen tuntuu. Se tuntuu nahkealta ja... vahamaiselta. Pahoin pelkään, että myös tämä saippua jättää kalvon. Näköjään myös iholle. Olen ymmälläni. Kotona käytän kuitenkin kaiken aikaa palasaippuaa käsienpesuun. Eivät kädet koskaan tunnu jäävän nahkeiksi ja kalvotetuiksi...? Tahmeudesta puhumattakaan.
No, tilanne täällä reissussa on nyt kuitenkin se mikä on. Mukaan otetut saippuat eivät suostu toimittamaan tehtäväänsä odotetulla ja toivotulla tavalla. Hiukset pystyn sentään sitomaan pois kosketusetäisyydeltä. Mutta vartalon ihoa en. Läppärin näppiskin on alkanut kerätä vahamaista kalvoa sormieni kautta... Tämä on ihan pikkuisen disturbing...! :/
Tultuani eilen kattoterassilta aurinkovoiteet iholla kiillellen tiesin jo minkä puoleen kääntyisin. Hyvästi kasvosaippua, nyt minä kuuraan itseni perusteellisesti astianpesuaineella. Ja näin tein. Keittonurkkaukseni tiskiaine on vieläpä vadelman tuoksuista - ihan kuin suihkugeeliä...! ^_^ Ahhh. Suihkusta tultua iho oli sileä, kalvoton ja pehmeä. Ei yhtään kuiva, vaikka niin saattaisi odottaa noin voimakkaalla pesuaineella pesun jälkeen. Ilmankosteus kuitenkin palauttaa ihon kosteustasapainon lähes välittömästi, eikä kalansuomuefektiä varmasti ole havaittavissa niin kauan kuin oleilen Kreikassa.
Tänään ostan suihkugeelin.
Avun kantapäiden ja päkiöiden karheuteen sain suolan ja oliiviöljyn muodossa. Nämä suola/sokeri/öljy-kotikuorinnat ovat varmasti suurimmalle osalle teistä jo ihan "selvää pässinlihaa", mutta jos joku ei ole tällaisesta ennen kuullut, niin sekoittamalla suolaa tai sokeria ruokaöljyyn saa loistavan ja ihoa tehokkaasti pehmentävän, ravitsevan vartalokuorinnan. Nimenomaan vartalo, kasvoille tämä on minusta liian stydiä kamaa rakeiden koon puolesta. (Kasvokuorinnan saa sekoittamalla öljyyn ruokasoodaa ;))
Edellisen asukkaan kaappiin jättämä suola pääsi kiitolliseen käyttöön. Sekoitin 3 ruokalusikallista suolaa n. yhteen ruokalusikalliseen oliiviöljyä (öljyä voisi laittaa enemmänkin mutta en ala haaskaamaan herkkua extra virgin -öljyäni kantapäähän, mieluummin nautin sen suun kautta ^_^). Sitten vain öljysuolamassaa sormiin ja raivokas hinkkaus kantapäihin ja päkiöihin. (Raivokkuus ei ole mitenkään pakollista, mutta omalla kohdallani sopi tunnelmaan.) Oijjoi mikä vauvaniho sieltä paljastui kun huuhdoin suolat pois.... Ja kädetkin olivat muuttuneet silkiksi! ^_^ Kuorin siitä ilosta vielä kasvotkin, tosin siihen käytin mukaan ottamaani Korresin Timjami-Hunaja-kuorintaa.
Kyllä nyt on pehmeä ja sileä olo kaikin puolin. :) Kaipaan enää jalkaraspiani ja jotain superpaksua jalkavoidetta... Viime syksyn reissussa kestin peräti marraskuuhun ilman jalkavoidetta! :D Nyt yritän sinnitellä voiteetta kotiin saakka. Ehkäpä uhraan vielä yhden ruokalusikallisen oliiviöljyäni ja hieron sitä jalkoihin vaikuttamaan ensi yöksi. :)
P.S. Vielä sokeri/suolakuorintaakin tehokkaamman ihonsileyttäjän saa kahvinporoista, muistatteko tämän vinkin?
Joukko miehiä, jotka innostuvat luonnonkosmetiikasta niin, että perustavat oman yrityksen ja avaavat verkkokaupan. Kuulostaako utopiselta? Ehkäpä, mutta niin todella tapahtui tämän vuoden keväällä Tampereella.
Parikymppisten opiskelijakavereiden Taneli Jaakonsaaren, Ari-Petteri Tynskän, Jyri Linnan ja Niko Niemisen huhtikuussa perustama yritys kantaa nimeä Enviro Cosmetics. Yritys maahantuo luonnonkosmetiikkaa ja pitää omaa verkkokauppaa nimellä Kosmeettinen.fi.
Ari-Petteri Tynskä ja Taneli Jaakonsaari
Olin kuullut Kosmeettisesta jo aiemmin (kiitos lukijavinkin), ja kun Taneli Jaakonsaari kesällä otti yhteyttä, otin mielelläni testiin tarjottuja tuotteita. Koin miesten tarinan kiinnostavana ja ehdotin haastattelua. Tapasin Taneli Jaakonsaaren ja Ari-Petteri Tynskän syyskuun alussa Enviro Cosmeticsin toimitiloissa Tampereella.
Miesten tie luonnonkosmetiikan ystäviksi kävi kaveripiiriin kuuluvan kosmetologiyrittäjä Sallan kautta. Sallalla oli oma pienimuotoinen verkkokauppa, ja hän toi maahan muutamaa luonnonkosmetiikan merkkiä. Sallan omistautuminen luonnonkosmetiikalle inspiroi miehiä, ja he alkoivat kiinnostua siitä, miksi juuri luonnonkosmetiikka. Sallan kautta miehet tutustuivat lähemmin luonnonkosmetiikan ideologiaan, ja Taneli löysi pian itsensä lukemasta Noora Shinglerin ”Marjoja ja Maskaraa” –kirjaa.
”Se kirja todella inspiroi ja jotenkin herätti”, Taneli kuvailee. ”Kyse ei ollut vain kosmetiikasta vaan kokonaisvaltaisesta elämänmuutoksesta. Sitä alkoi kiinnittää eri lailla huomiota omaan hyvinvointiinsa ja ympäristön kemikaalikuormaan.”
”Koko elämäntapa lähti terveellisempään ja tiedostavampaan suuntaan”, Ari-Petteri komppaa.
Kun Salla halusi keskittyä kosmetologin töihinsä ja luopua verkkokaupastaan, miehet kiinnostuivat bisnesideasta. Kaupat tehtiin alkuvuodesta ja niin miehet olivat uudella tiellään kosmetiikkayrittäjinä. Miehet hankkivat yksinoikeuden Sallan maahantuomiin brittiläisiin sarjoihin Evolveen ja Skin Blossomiin.
Minun on tietysti kysyttävä, käyttävätkö miehet itse myymäänsä kosmetiikkaa.
”Totta kai”, miehet lausuvat yhteen ääneen.
Tanelin suosikkeja ovat Skin Blossomin suihkugeeli ja shampoo ja Ari-Petteri käyttää Skin Blossomin kasvoputsaria ja suihkugeeliä sekä Evolven Single Cream –kasvovoidetta.
”Eihän se vaaleanpunainen purkki mikään kaikkein miehekkäin ole”, Ari-Petteri nauraa, ”Mutta eipä se siellä kylpyhuoneessa kenenkään kaverin silmiin hyppää.”
Miehet uskovat vakaasti tuotteisiinsa ja luonnonkosmetiikkaan. ”Teemme tätä idean vuoksi, emme pelkän bisneksen. Meidän mielestämme luonnonkosmetiikka on yksinkertaisesti parempi vaihtoehto”, Taneli sanoo ja katsoo silmiin.
Ja vilpittömiltähän kundit todella vaikuttavat projektinsa kanssa. Miksipä mies ei voisi kiinnostua kosmetiikasta ja ympäristön hyvinvoinnista? Niinpä. Ei kai siinä mitään kummaa pitäisi olla, mutta tuntuu naisvoittoisessa kauneusmaailmassa kuitenkin omalaatuiselta.
Kysyn, miten vaimot ovat suhtautuneet miesten luonnonkosmetiikkainnostukseen. Miehiä hymyilyttää.
”No sainhan minä ensimmäiseksi kuulla että ’Oletko nyt ihan tosissasi?’” Taneli nauraa. Ari-Petteri nyökyttelee vieressä. Pian vaimot kuitenkin huomasivat, että miehet ovat tosissaan, ja antavat yritykselle kaiken kannustuksensa. Vaimot toimivat myös tärkeänä tuotetestausapuna.
”En minä esimerkiksi pysty mitenkään itse vastaamaan kysymykseen, sopiiko joku voide meikin alle vai ei”, Ari-Petteri sanoo. Näissä asioissa naisten antamasta palautteesta on suuri apu.
Miehet haluavat tulevaisuudessa laajentaa toimintaansa, mutta vielä mennään ”vauva-askelin” päivä kerrallaan. ”Omat tietomme ovat vasta kehittymässä, joka päivä oppii jotain uutta”, Taneli miettii. ”On tämä kyllä mielenkiintoinen matka”.
Puhumme myös siitä, miten haasteellista on erottua kilpailijoista. Luonnonkosmetiikkamarkkinat ovat tätä nykyä Suomessakin jo todella laajat, miten oman tuotteen saa erottumaan kymmenistä muista merkeistä? Siinäpä se. Kuvio on toki tuttu alalla kuin alalla.
Miehet eivät tosin ole erityisen huolissaan ja uskovat merkkiensä Skin Blossomin ja Evolven löytävän asiakaskunnan. Alku ainakin näyttää hyvältä! Toiminnan käynnistyttyä huhtikuussa jälleenmyyjiä on jo yhdeksän, ja Evolve on otettu myös joihinkin hoitoloihin.
Omien merkkien lisäksi Kosmeettinen.fi-verkkokaupan valikoimasta löytyy muutaman muun merkin tuotteita, kuten Benecosin ja K Pour Kariten. Valikoima tulee laajentumaan pikkuhiljaa, ja parhaillaan on käynnissä mm. oman meikkisarjan etsintä.
Kiitän iloisia miehiä haastattelusta ja toivotan kaikkea hyvää kosmetiikkakauppiaan uralla.
. . .
Esittelen Skin Blossomin ja Evolven tarkemmin omassa postauksessaan. Lyhyesti kerrottuna Skin Blossom on edullinen, ”kaikilla-täytyy-olla-varaa-luonnonkosmetiikkaan” –brändin mukainen sarja, ja Evolve taas hieman ylellisempi, arvokkaampien raaka-aineiden sarja jonka kohderyhmänä ovat kauneushoitolat.
Olin viime keväänä tekemässä entisessä työpaikassani vuoroa, kun esimieheni veti minut sivuun ja näytti vakavalta. ”Kuule, pääsisitkö töihin toukokuussa? Minna on jäänyt sairaslomalle. Häneltä löydettiin rinnasta kasvain eikä vielä tiedetä onko se hyvän- vai pahanlaatuinen.”
Se oli aivan hirveä säikähdys. Tuttavapiirissäni ei ollut aiemmin ollut ketään jolla olisi ollut kasvain. Olin aivan neuvoton ja suruissani Minnan puolesta. Minnahan oli vielä niin hurjan nuorikin...!
Nyt Minna on käynyt läpi leikkauksen ja toipuu. Ajattelin Minnaa heti kun aloin miettiä kirjoitussarjaa erilaisten naisten suhteesta rintoihinsa. Vähän emmin ennen kuin rohkenin pyytää häntä mukaan, mutta Minna suhtautui juttuun myönteisesti ja kirjoitti kokemuksistaan todella avoimesti.
Tässä on siis Minnan tarina.
Kaikki alkoi siitä, kun Minnan mielialat alkoivat heilahdella rajusti. Tunteenpurkaukset olivat niin voimakkaita, että Minna luuli olevansa tulossa hulluksi. Hän sai selittämättömiä raivokohtauksia, hakkasi välillä nyrkillä sänkyään kun ei muutakaan voinut lyödä tai itki vuolaasti keittiön lattialla.
Elettiin syksyä 2012. Minna oli 21-vuotias.
Joulun jälkeen tilanne tuntui alkavan tasaantua. Mutta sitten alkoivat säryt.
”Olin huomannut jo edelliskesänä että vasemmassa rinnassani oli jokin pieni patti,” Minna kertoo. ”Se vihlaisi aina välillä mutta ajattelin, että se oli vain jokin normaali kysta.”
Minna kävi tuolloin lääkärissä, joka tunnusteli rinnan ja totesi, että kyseessä on varmasti kysta joita esiintyy usein nuorilla naisilla. Sille ei tarvitsisi tehdä mitään. Minnaa neuvottiin rauhoittumaan ja tarkkailemaan tilannetta.
Tämän vuoden alussa, tammi-helmikuun tienoilla Minna muistaa tuskailleensa, kuinka vasen rinta pulpahti aina ulos rintaliiveistä. Hän oli jo joulun jälkeen huomannut rinnan suurentuneen. ”Halusin ajatella vielä silloinkin, että tämä on normaalia ja rintani varmaankin kehittyvät vielä, täytyy vain lähteä rintsikkaostoksille”.
Lopulta Minnan avomieskin alkoi kiinnittää asiaan huomiota. Minnan rintaa särki jatkuvasti, se oli kivikova ja kosketusarka. ”En ollut halunnut kokeilla rintaani enää aikoihin koska jo tavallaan tiesin että jotain oli pahasti pielessä. Olin todella peloissani.”
Minna varasi ajan tutkimuksiin. Lääkäri oli jälleen varma, että kyseessä oli normaali kysta joka vain oli kasvanut suureksi. Patti oli tässä vaiheessa halkaisijaltaan n. 10 cm. Lääkäri sanoi, että se painaa tervettä rintakudosta ja rinta on siksi niin kipeä. Minnalle kerrottiin, että asia hoituisi punktoimalla, ja hänelle varattiin aika rintaklinikalle.
”Muistan kun tulin kotiin kädessäni lähete rintaklinikalle. Itkin ja olin aivan poissa tolaltani. Olin tavallaan helpottunut lääkärin sanoista, mutta samalla kauhuissani edessä olevasta operaatiosta. Jossain mieleni sopukoissa tiesin, että rinnasta saattaisi paljastua jotain paljon pahempaa.”
Punktioaika olisi ollut kuukauden päästä, mutta Minnan äiti sai aikaistettua sitä. Ja onneksi sai, sillä kävi ilmi että ”rinta-asukki” kasvoi vauhdilla.
Minna kertoo saaneensa rintaklinikalla epäempaattista kohtelua. Minnaa pelotti niin, että hän olisi halunnut äitinsä mukaan tueksi operaatiohuoneeseen. Tätä ei kuitenkaan sallittu. Hoitohenkilökunta ei osoittanut Minnan kaipaamaa myötätuntoa. Minna makasi hoitopöydällä eikä pystynyt pidättelemään itkuaan. ”Siinä minä makasin yksin eriparirintojeni kanssa. Hoitaja ei sanonut mitään ja lääkäri jäi oviaukkoon rupattelemaan toisen hoitajan kanssa, ovelta oli suora näkymä käytävään”.
”Lääkäri pisti kylmää geeliä rinnoilleni ja alkoi ultraamaan. Hetken päästä hän totesi; ’Ei täällä mitään kystaa ole. Täällähän on valtava kasvain, verenkierrot ja kaikki.’”
Minna kertoo menneensä niin shokkiin että loput tutkimuksista menivät sumussa. Minnasta otettiin koepaloja ja hänelle tehtiin mammografia. ”Muistan hämärästi kun seisoin mammografialaitteen vieressä ja pyörrytti kamalasti, radiosta soi Pelle Miljoonan Tahdon rakastella sinua jota hoitaja lauleskeli. Hän käski minun seisoa suorassa ’ettei tarvitse montaa kertaa ottaa’…”
Tutkimusten lopuksi ilmeetön lääkäri toivotti Minnalle hyvää kevättä (!) ja kertoi oman lääkärin ottavan yhteyttä leikkaukseen liittyen. Minna käveli huoneesta ulos lähes lamaantuneessa tilassa. ”En tiedä olinko järkyttyneempi kasvaimesta vai saamastani tunteettomasta kohtelusta.”
(Minna ja hänen äitinsä antoivat klinikalle palautetta hoitohenkilökunnan käytöksestä. Minnaan otettiin myöhemmin yhteyttä ja hänen saamaansa kohtelua pahoiteltiin.)
Rintaklinikan ikävän kokemuksen jälkeen kaikki muuttui paremmaksi. Minna pääsi esitapaamiseen leikkaavan kirurgin kanssa ja hänelle selitettiin perin pohjin mitä leikkauksessa tulisi tapahtumaan. Minnan huojennukseksi lääkäri kertoi, että leikkauksen riskit olivat erittäin vähäiset. Koepaloista selvisi, että kasvain oli hyvänlaatuinen. Se oli valtavan kokoinen, mutta ei ollut levinnyt mihinkään.
Tässä vaiheessa Minna sai myös selityksen syksyisille raivokohtauksilleen. Kasvain oli laittanut hormonit sekaisin.
Minna kertoo, että ainoa leikkauksessa jännittänyt asia oli se, tulisiko rinta palautumaan normaaliksi kasvaimen poiston jälkeen. Minna näki pelkokuvia epämuodostuneesta möykkyrinnasta jossa nänni roikkuisi, ”vai olisikohan minulla nänniä enää ollenkaan”… Hän ei ollut myöskään aiemmin ollut leikkauksessa tai nukutuksessa, joten itse operaatiokin jännitti.
Minna naureskelee, että siinä tilassa hänen päässään ei tuntunut olevan montaakaan fiksua mietettä. ”Olimme varanneet ystäväni kanssa jo talvella matkan Kyprokselle, ja lähtö oli heinäkuussa. Pelkäsin kuollakseni miltä rinnat tulisivat näyttämään bikineissä ja pääsisinkö edes uimaan lomallani. Kirurgini varmasti muistaa kuinka monesti kysyin että pääsenkö matkalleni…”
Leikkauspäivä koitti 15. toukokuuta. Minnan avomies saattoi Minnan sairaalaan. Avomiehen mukaan Minna oli niin sekaisin jo pelkästä esilääkkeestä, että jos hän olisi vielä saanut toisen ei nukutusta olisi tarvinnut ollenkaan. Minna itse muistaa olonsa olleen uninen ja sekainen mutta todella hyvä. Viimeinen muistikuva leikkauspöydällä oli hymyilevästä kirurgista.
Sitten Minna heräsi heräämössä hoitajan lausuessa hänen nimeään. Kipu rinnassa oli kova, mutta se vaimeni heti lääkkeillä.
Osastolla lääkäri ja hoitaja tulivat tapaamaan Minnaa. Leikkaus oli onnistunut täydellisesti. Minna sai kirurgilta kuvan kasvaimestaan – se oli painoltaan 318 grammaa ja halkaisijaltaan 14 cm. ”Voi helv****!, sanoin. Siinä oli semmoinen mötti ettei oltu ennen nähty!”
Ei ihme ettei Minnan vasen rinta ollut mahtunut 75C:n liiviin, tuollaisella ”salamatkustajalla”.
Seuraavana aamuna kirurgi tuli poistamaan suurimmat sidokset ja Minna pääsi näkemään rintansa. Huojennus oli mieletön. ”Siinä se oli, kaunis pyöreä pikku tissini hieman runnellun näköisenä mutta ennalleen palautuneena. Nyt sitä koristi vain pitkä haava vasemmassa reunassa. Sinä hetkenä olin niin onnellinen että vain itkin, kiitin kirurgia että hän oli palauttanut takaisin rintani, minun kauniit pienet rintani.”
Minna on äärettömän kiitollinen perheeltään ja ystäviltään saamastaan tuesta, mutta haluaa nostaa esiin yhden asian.
”Tiedän, että ystäväni tarkoittivat vain hyvää, mutta pahinta mitä minulle sairauteni aikana sanottiin oli, ’Mutta onneksi se on vain rinta’, ’Eihän sitä kukaan näe, tissi sinne tänne’. Haluan sanoa kaikille noin ajatteleville, että siltä se varmasti tuntuu jos olet terve ja haluat lohduttaa toista, mutta rinnat ovat suuri osa naisen minäkuvaa, ja on loukkaavaa vähätellä niiden tärkeyttä.”
Minna käy säännöllisesti kontrollitarkastuksissa jotta kasvaimen mahdollinen uusiutuminen huomataan ajoissa. Hän sanoo ettei aio elää pelossa, vaikka jättiläiskasvain luonnollisestikin jättää loppuelämäksi erilaisen huolen tunteen terveydestä. ”Minulla oli onnea että kasvain oli hyvälaatuinen. Mutta aivan yhtä hyvin tilanne olisi voinut olla toinen. Arpi muistuttaa minua joka päivä elämän tärkeydestä.”
Minna esiintyy jutussa nimimerkillä.
* * * * * * * * * *
Sanni:
Minun täytyy tunnustaa, että en ole vuosikausiin tunnustellut rintojani kovinkaan säännöllisesti, vaikka jokaisen naisen pitäisi. Rinnan koskettelu on aina ollut minulle vastenmielistä. Rintani ovat - en sitten tiedä johtuuko siitä, että rasvakudosta on niin vähän -, inhottavan "muhkuraisen" tuntuiset ja kun niitä painelee, niin tuntee kaiken maailman muljahtavia juttuja... Joskus alle 2-kymppisenä luulin löytäneeni kyhmyn ja varasin huolesta suunniltani ajan lääkäriin, mutta patti olikin sitten vain luonnollinen osa rintakudosta.
Tämän jälkeen lakkasin pikkuhiljaa tunnustelemasta rintojani. Se vain jotenkin... jäi. Koin sen niin inhottavaksi puuhaksi ja rinnan luontainen muhkuraisuus aiheutti "vääriä hälytyksiä". Vasta tänä vuonna olen taas alkanut muistaa suorittaa tutkinnan, teen sen ehkä kerran kuussa. Se pitäisi varmasti tehdä vieläkin useammin. Minnan kaltaisia tarinoita lukiessa ymmärtää, että rintojen tunnustelun pitäisi kuulua jokaisen naisen itsestäänselvään arkirutiiniin.
Kuinka moni teistä tunnustelee rintansa säännöllisesti?
