"Kerrankin kamppis just mulle!!" ajattelin, ja hain mukaan.
Tehän tiedätte, että olen aniharvoin mukana missään Indiedaysin kampanjassa. Tällä kertaa olin aivan innosta soikeana kun pääsin mukaan! Kyseessä on Indiedaysin ja Nivean Stress Protect -kampanja, jossa pääsin life coach Anne Karilahden valmennukseen opettelemaan stressinhallintaa. Olin ollut aikeissa kirjoittaa blogiin juttua elämänhallintaan liittyvästä stressikierteestäni ilman Niveaakin - ja nyt tarjoutui tilaisuus päästä ammattilaisen vastaanotolle saamaan apua asiaan!
Kuva täältä.
Minulla on viime vuodet ollut yhä vain paheneva ja ikävä ongelma - stressaan nimittäin kotonani. Siinä missä joku muu stressaa töissä tai koulujuttujen parissa tai yleisesti jännittävissä tai haasteellisissa tilanteissa, minä kärsin omassa kodissani. Juuri siellä, missä ihmisen odottaisi osaavan rentoutua parhaiten. Paikassa, jonka pitäisi olla turvavyöhyke kiireen ja ahdistuksen keskellä.
Kodista on muodostunut minulle suorituskenttä. Näen ympärilläni loputtomiin asioita, jotka täytyy korjata, siivota tai puhdistaa. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki, mutta nyt en pysty rentoutumaan elleivät kaikki pinnat ole puhtaat tavararöykkiöistä, pyykkikorit tyhjiä ja astiat paikoillaan. Mitä on tapahtunut?
Olen aina ollut ihminen, jonka pään sisällä myllertää hirveästi asioita. Pääni pulppuaa 24/7 ideoita, projekteja, tunteita, levottomuutta, intoa... Kutsun sitä positiiviseksi kaaokseksi. Vastapainona tälle kaaokselle kaipaan rauhallista, tyyntä ympäristöä joka tasapainottaa minua. Tavaroista vapaat, siistit pinnat tyynnyttävät minua ja auttavat keskittymään.
Ikävä kyllä asumme hyvin pienessä asunnossa, jossa säilytystilaa on minimaalisesti ja tavaraa vähennysyrityksistä huolimatta edelleen liikaa. Rojut jäävät helposti "esille" kun kaapit ovat täyteen ahdettuja. Olen kuin ikiliikkuja joka kiertää kehää. "Luetut lehdet paikoilleen, täytä tiskikone, vie vaelluskengät alas varastoon, raivaa tilaa että mahtuu syömään, keksi paikka miehen paperipinoille, siirrä pesuaineet kylppärin kaappiin, pese wc....." Näiden pitäisi olla yksinkertaisia perusarkiaskareita jotka joku neljän lapsen äiti hoitaisi vasemmalla kädellä samalla kun tenavat syövät aamiasta - ja minä olen aivan hajoamassa tähän hallitsemattomuuden tunteeseen!
Mikä minua oikein vaivaa?
Tästä pääsin avautumaan Anne Karilahdelle, ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen poistuin peläten, että taidan ennemminkin tarvita terapiaa kuin life coachia. Anne kuitenkin sanoi, etten ole hänen apunsa ulottumattomissa. :) Omaa toimintaansa voi ohjata "ohjelmoimalla" tunteitaan. Seuraavalla kerralla sain kotiläksyksi mielikuvaharjoituksia, joilla pyrin ohjaamaan mieltäni rauhoittumaan ja pääsemään irti ahdistavista tuntemuksista. Kirjoitan aiheesta vielä jatkopostauksen jossa kerron, miten harjoitukset ovat auttaneet.
Mutta sitten siihen deodoranttiin. Ai mihin deodoranttiin? Nivea on lanseerannut tammikuussa Stress Protect -deodorantin, joka on kehitetty erityisesti stressiperäiseen hikoiluun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuote on ns. "perusantiperspiranttia" voimakkaampi ja siinä on korkeampi pitoisuus antiperspiranttiainesosia. Yleensä päivittäistavarakauppojen dödöissä käytetään yhtä hikoilua estävää ainesosaa, Nivean Stress Protectissa on kahta (aluminun chlorohydrate ja aluminumsesquichlorohydrate). Näiden lisäksi tuotteessa on hienhajua hillitsevää sinkkiyhdistettä.
Deodoranttia on saatavilla sekä sprayna että roll-onina, omansa sekä miehille että naisille. Itse pidän enemmän roll-on -koostumuksesta, ja olen testannut sitä versiota. Arvaan, että oletatte minun "joutuvan" kehumaan tuotetta, kun olen mukana kampanjassa, mutta onnekseni minun ei tarvitse. Joutua, siis. :) Sillä voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että perskules, tämä on varmasti tehokkain deodorantti mitä olen käyttänyt!
Koska en kärsi liikahikoilusta, en ole koskaan kokeillut mitään apteekin superantiperspirantteja. Päivittäiskaupan normidödöt ovat pitäneet kainaloni riittävän kuivina.
On kuitenkin muutamia erikoistilanteita, joissa hiki tulee aina läpi. Yksi niistä on mielenkiintoisesti aamuinen meikkaussessio. Joka kerta kun istun meikkipöytäni ääreen vääntämään päivämeikkiä, kainalot ovat kohta kosteat. En sitten tiedä mikä tässä tilanteessa kehoani niin jännittää...! ^_^ Myös asiakasmeikkauksissa kainaloni tuppaavat kostumaan. Ilmeisesti meikkaus tuottaa minulle stressiä josta en ole ollut tietoinenkaan... ;) Joka tapauksessa, Nivea Stress Protect on kuin onkin pitänyt kainaloni kuivina meikkauksen ajan. Ja koko päivän. Joinain päivinä olen tunnustellut kainaloitani aina välillä ja todennut että uskottava se kai on, kuivat on ja pysyy.
Nyt kahdella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen Nivean tuotepaketti joka sisältää kaksin kappalein sekä miesten että naisten Stress Protect -deodorantteja sekä muita Nivean ihonhoitotuotteita. Osallistut arvontaan kertomalla, mikä juttu teille aiheuttaa helpoiten stressiä. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.2. klo 21.00 saakka. Löytyykö joukosta muita kotistressaajia kuin meikäläinen? :) Ja jos jollain on vinkkejä kodin järjestykseen liittyvän stressin hallintaan, niin niitä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään..!
Ja hei - Indiedaysin Nivea-sivulla on jaossa vielä neljä samanlaista tuotepakettia, käykää ihmeessä osallistumassa sielläkin. Samoin siellä on videoklippi, jossa kerrotaan miten stressiperäinen hikoilu eroaa lämmön ja liikunnan aiheuttamasta hikoilusta - ainakin mä mietin ensin että eikös ne ole ihan sama asia... Mutta eipäs olleetkaan, siitäs sain, ainainen epäilijä...! ^_^
P.S. En ehtinyt lukea ajatuksella kuin vasta neljänneksen kommenteista (tulin kotiin ja pääsin kommenttien kimppuun vasta myöhään illalla), vastailen loppuihin tiistai-iltana kun olen taas kotona.
0 comments on “Kotiressaaja”
Stressaan eniten koulusta, tapanani on jättää valmistautuminen viimeiseen iltaan. Alan stressaanaab sitä jo viimeisen illan aamuna, miksi jätinkään kaiken viimeiseen iltaan?
Koiran pesu :D Meillä on havannankoira ja sen peseminen ja turkin selvittely vie parisen tuntia. Se stressaa kaikkein eniten koska siihen ei oikeesti olisi aikaa.
Haaa, se stressaa täälläkin! Ihana ihana koira, mutta se turkki... tulis kesä niin saisi taas leikata lyhyeksi.
Helpoiten stressiä tällä hetkellä aiheuttaa gradu, joka ei ole vielä lähellekään valmis...
Vinkkinä tavarapaljouden selättämiseen: osta samanlaisia koreja kylppäriin ja työnnä kaikki ylimääräiset purnukat niihin. Säilytä koreja pesukoneen ja kaappien päällä. Toimii myös muualla asunnossa, esimerkiksi lipaston päällä korit ovat siistimmät kuin tavarakasat. Asunto näyttää heti paremmalta, kun tavarat ovat piilossa koreissa ja korit nätissä järjestyksessä! Poissa silmistä, poissa mielestä? :D
Meillä onkin itse asiassa kylppärissä tuollaisia koreja mutta jostain syystä niiden sisältö usein tyhjenee kuitenkin viereisille pinnoille.... *syvä huokaus*
Hyvä aihe! Itse olen "luonteeltani" stressaaja, eli stressaan useista asioista, töistä, kodista, välillä harrastuksistakin. Etenkin suuremmat elämänmuutokset aiheuttavat suurtakin stressiä, esimerkiksi työpaikan vaihto ja lapsen saaminen, vaikka ovat aina loppujen lopuksi olleet ihan huippu juttuja! :)
Olen tullut siihen tulokseen, että stressiini eniten auttaa se, että koetan pitää kiinni riittävästä unensaannista ja suht terveellisestä ruokavaliosta ja ihan kaikkein tärkeimpänä: Olemaan armollinen itselleni. Tuo viimeisin kaikkein tärkein, sillä vähentää stressin tunnetta ja kun itselleen on armollinen, yllättäen hommat sujuukin paremmin, jolloin ikuisella stessaajalla ei ole niin paljon stressattavaa ;)
Tsemppiä Sannille stressin vähentämiseen, olisi mielenkiintoista kuulla miten homma etenee ja mitä uusia juttuja opit tai oivallat. Meitä samassa veneessä olevia on taatusti monia.
Mä olen myös kotistressaaja! En ole ikinä ollut mikään supersiisti ihminen enkä yleensä pienistä sotkuista hätkähdä. En ole myöskään mikään kovin järjestelmällinen ihminen vaan tavarat jää lojumana eivätkä löydä omille paikoilleen. Nyt olen vaan aikuisiällä ja äitinä huomannut että koen jotenkin huonommuutta sekaisesta kodista. En tiedä onko se äitien kilpavarustelua vai mitä mutta kun käyn ystävien luona tuntuu että heidän kotinsa ovat aina siistejä ja tiptop kunnossa. Eniten ahdistun siitä kun joku tulee ilmoittamatta kylään ja talo on ihan kaaoksessa. Yleensä kun joku ilmoittaa olevansa tulossa niin alkaa paniikkisiivous että edes ne likapyykit ja -astiat kerkiää raivata pois silmistä ennen vieraan saapumista. Kai sitä jotenkin kokee että ei hallitse elämäänsä jos ei koti ole siisti. Mutta ei sitä kyllä aina kerkiä eikä jaksakaan ja sinänsä oltava itselle armollinen. Kun on kolmen alle 5v lapsen kotiäiti niin sitä aikaa menee kummasti muuhunkin. Pitäs opetella joku tietty rutiini ja sitten olla vaan itselleen armollinen.
No älä...! Tuo on kyllä niin ahdistavaa, tulee todellakin "ei hitto mä olen huono emäntä" -olo.
Joidenkin kodeissa sentään on suuria komeroita tai jopa vaatehuoneita jonne sotkut saa yllärivieraiden saapuessa tungettua piiloon, meillä ei ole sitäkään... :/ Ja usein pahimmat krääsät heitetään sitten kylppäriin ja ovi tiukasti kiinni!
Taidan stresaata eniten aikatauluihin liittyviä asioita, olenko jossain ajoissa perillä ja jos en, niin sitten stressaan :) inhoan siia myöhästymistä.
mulle aiheuttaa stressiä esiintyminen. :P
Hyvä postausaihe ja kiva palkinto! Olen nähnyt Nivean mainoksia, mutta en ole vielä testannut tuotetta.
Täällä myös stressataan paljon kotona villakoirista, pitkin pöytiä ja lattioita olevista lasten leluista, sekaisista huoneista ja noista ikuisista, ihmeellisistä tavarakasoista, joita aina salakavalasti kertyy nurkkiin. Ja mikä näiden merkitys on loppuen lopuksi elämässä?
Oi, mulla on kotona just samanlainen olo, että en hallitse tätä sekamelskaa ja kotitöitä. :( Eikä se äitiys ainakaan mua ole opettanut yhtään sen paremmaksi näissä asioissa. Pikkurakas vain kasvattaa tätä sekamelskaa ja häntä hoitaessa ei minulta ainakaan oikein kotitöiden teko onnistu kun ei voi jättää sekunniksikaan yksin eikä ole oikein energiaakaan. Päässä kuitenkin pyörii, että pitäisi tehdä sitä ja tätä.
Mua stressaa eniten tekemättömät työt, mutta eniten työ- ja koulujutut. Kotijutut stressaa vaihtelevasti. Välillä en välitä yhtään, miltä kotona näyttää ja välillä sekin aiheuttaa stressiä.
En tiedä kuinka toimiva vinkki, mutta itse teen usein niin, että asetan itselleni jonkun kellonajan, jonka jälkeen ei saa tehdä mitään hommia, vaan pitää vain rentoutua.Arkisin tuo kellonaika on mulla yleensä puol yhdeksän tai yhdeksän.
Mä olen yrittänyt säveltää sellaista sääntöä että koneella ei saisi olla välillä 14 ja 20 että silloin voisi keskittyä kodinhoitoon tai muihin harrastuksiin (ja on kyllä kertakaikkiaan uskomatonta että hädin tuskin 50 neliön kokoisessa, kahden hengen asuttamassa kämpässä VOI olla päivittäin siivottavaa ja järjesteltävää useaksi tunniksi...!! :/), mutta eihän siitä ole tullut oikein mitään. :(
Eniten stressiä aiheuttaa kasautuvat,päällekkäiset asiat,joita ei kerkeäisi hoitaa.
Postaus oli kuin suoraan omasta elämästäni. En vaan voi istua sohvalla, jos kämppä on sekainen tai likainen. Asiaa ei auta yhtään se, että poikaystäväni on mahdoton sotkija... Olen todella stressaantunut kotioloissa. Haaveilen kodista, joka olisi kuin suoraan sisustuslehdestä. Saankohan sellaista koskaan?
Työ ei taas niinkään aiheuta stressiä, sillä en mieti työasioita kotona, eikä työni ole erityisen stressaavaa. Ainoa stressinaihe, joka liittyy töihin on ulkonäkö ja pukeutuminen.
Hirveästi en stressaa mistään, mutta monesta asiasta ahdistun niin, että hikoilen ja henki ei kierrä. Tai ehkä se on juuri sitä stressaamista, mikä loppuu vain nukkumaan menemällä. Tekemättömät asiat (joilla olisi jo kiire mutta en vain saa aikaiseksi), oma tulevaisuus, suhteet eri ihmisten kanssa, työt.. Huh, mie varmaan tarvisin myös jotain life coachia.
Minun stressinaiheuttaja numero yksi on ajanhallinta. Tunne siitä, että työ, kotityöt ja harrastukset pitäisi kaikki ennättää tehdä kympin arvoisesti, vaikka kaikkeen ei yksinkertaisesti aika riitä. Pitäisi esimerkiksi ymmärtää, että ei ole niin väliä pesenkö sen koneellisen pyykkiä tänään vai huomenna..
En stressaannnu kovinkaan helposti. Nyt kuitenki on tulossa tilanne, jonka vuoksi täytyy lähteä melko vieraaseen kaupunkiin yksin, pitkät päivät kestävään seminaariin yksin ja kaukaisten sukulaisten nurkkiin pyörimään pariksi päiväksi; tälläiset asiat saavat minunkin stressinappulan vilkkumaan punaisena.
Mukana kisassa siis!
Minulle eniten stressiä aiheuttaa esiintymistilanteet. Tilanteen ei edes tarvitse varsinaisesti olla esiintymistä, vaan yksinkertaisesti riittää, jos joudun tekemään jotain muiden katsellessa. Silloin hiki pukkaa pintaan, luojan kiitos se on kuitenkin vähentynyt vuosien myötä. Teininä ongelma oli niin suuri, että koulupäivistä selvitytyminen oli vaikeaa.
Stressiä aiheuttaa arki. Ja elämä. Että onhan niitä siinäkin.
Itse stressaan eniten sitä mitä toiset ihmiset ajattelevat minusta, mikä on kyllä täysin hölmöä ja turhaa. Kukaan ei luultavasti edes kiinnitä huomiota mutta silti mietin vain: 'mitäköhän toiki mietti kun se vilkas? Onkohan mulla hiukset hyvin kun se kattoi mun hiuksia?" ym. Argh.
Opiskelut. Se tunne, kun ei ole varma onko edes oikealla alalla, mutta kaikki sanovat ettei kannata jättää nykyistä koulua kesken ja vaihtaa alaa. Ja kun niitä kursseja on jäänyt rästiin ja kursseista osasuorituksia palauttamatta, niin stressi, mitä tunnen ihan vain ajattelemallakin opintoja, on ihan valtavaa.. :/
Tuo dödö vaikuttaa hyvältä, voisin kokeilla!
Itseäni stressaavat yllättävät suoritustilanteet. En päässyt nuorena ajokokeesta ensiyrittämällä läpi, kun kouluttajani laittoikin minut ajamaan sen päivää aiemmin kuin oli sovittu. Työreissulle lähtö päivän varoitusajalla sai minut melkein oksentamaan. Esiintyminen ryhmälle tunnin varoitusajalla sai minut hermostuneesti vaeltelemaan samalla kun yritin kirjoittaa nopeasti powerpoint-esitelmää.
Kaikki tällaiset tilanteet ovat ihan ok, enkä menetä niiden vuoksi yöunia, jos vain saan kunnon varoitusajan. Kyse lienee toisten arvosteltavaksi asettumisen kamaluudesta. Jos joko minua tai töitäni arvioidaan, minun täytyy saada henkisesti valmistautua siihen. Siitä syystä itselleni kodin sekamelska on karmivaa. Koen, että minua arvostellaan, mikä on täysin hupsua kun ei muillakaan ole aina sen siistimpää.
Olen himoinnut Ikean Expedit -hyllyjä, jotta saisin tunkea kaikki askartelu- ja puuhailutavarani yhteen paikkaan. Nyt minulla on kolme askartelulaatikkoa, joissa tavarat ovat sekaisin. Pitäisi vaan tuo kulta taivutella uuteen tyyliin...
Mulle aiheuttaa eniten stressiä työt. Alan tilanne tällä hetkellä on Haastava isolla Haalla, eikä sen seurauksista työpulana olla vältytty meilläkään. Näinpä siis tehtävää tulee monelta osa-alueelta ja silti osa päivistä on ihan kuolleita. En juuri nyt muutamastakin syystä johtuen ihan kauheasti viihdy työssäni, mutta muualtakaan ei vakituista paikkaa saa, ja asuntolainan takia en määräaikaisuuksia uskalla ottaa.
Stressiä aiheuttavat eniten tekemättömät koulutyöt. Pari kirjallista hommaa kun saisi pois alta, niin pääsisi itse pääpirun, gradun, pariin. Ja sekös tulee luultavasti vasta stressiä aiheuttamaankin...
Mua stressaa kaikista eniten aika. Se, miten mun pitäisi keretä tekemään kaikki suunnittelemani jutut töiden jälkeen, on yleensä silkka mahdottomuus, kun aika loppuu kesken. Pakkohan sitä on kuitenkin nukkua, ettei seuraavana päivänä olisi aivan kuollut. Tää ajan stressaaminen aiheuttaa siis myös kamalia ikäkriisejä. Tänä vuonna mittariin pamahtava 27 saa mut päivä päivältä enemmänn stressaantuneeksi. Multa on tekemättä vielä se ja tää ja tuo, mitä olin suunnitellut tekeväni ennen tiettyä ikää. Tyhmäähän tää stressaaminen ajasta on, kun sille ei vaan voi minkään. Pitäisi antaa itselle rauha ja tehdä ne mitä kerkeää.
Minä stressaan eniten uusista asioista, eli rutiineista poikkeamisesta. Pahin on uusi työ, uusi vastuu siinä ja tunne ettei tiedä osaako. Stressaan muutenkin, tai no ahdistuneisuudeksikin sitä sanotaan kun menee yli.
Olen myös tietyllä tapaa kotistressaaja, tai nyt homma kurissa. Aiemmin "tavallinen" sotku eli tekemättömät kotityöt ahdistu tosi paljon ja pyöritin mielessäni. Sain sille nimen, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Itsellä auttanut terapia, sekä lääkkeet, minulla kun oireilu uusia asioita kohdatessa meni pahan paniikin puolelle enkä pärjännyt. Sanoisin, että jos stressailusi alkaa haitata elämää, siihen saa kyllä apua eikä se ole enää ns normaalia :) Turha kärsiä kun elämää voi helpottaa.
Voisin pikemminkin kertoa mikä ei stressaa! :D Yleisimpiä stressin aiheuttajia ovat työ, itsestään sotkeutuva koti (kissat auttavat tässä) ja kolmen tai neljän kuukauden päässä oleva muutto uuteen maahan poikaystävän luo.
Helpoiten stressaan kaikesta täysin turhasta. Esim. tällä viikolla olen stressanut meilin kirjoittamisesta siinä mitoissa etten nukkunut yötä kunnolla vaan näin painajaisia koko yön.
Hamajo
Lukutoukka789@hotmail.com
Pitkän ajan päähän tulevat deadlinet esimerkiksi koulutehtävissä. Motivaatio ei yleensä riitä ryhtymään heti hommiin, kun tehtävän palautus on vasta usean viikon päästä, mutta silti tiedän koko ajan että tehtävä pitäisi tehdä. Tilannetta pahentaa se, että olen tottunut tekemään koulutehtävät kotona, enkä yliopistolla, joten kaikki aika jonka yritän rentoutua kotona on samalla myös potentiaalista opiskeluaikaa. Kotona rentoutumista häiritsee siis deadlinejen aikaan tietty aikaansaamattomuuden tunne, joka ei todellakaan auta jaksamaan arjessa.
Itse olen (tai kuvittelen olevani?) henkilö, joka ei stressaa kovin pienestä. Mutta näin lukuloman alkaessa oon huomannu pientä stressinpoikasta joka kerta kun vilkaisen kirjapinoa mikä pitäis kolmessa viikossa kaluta läpi!
Osallistun arvontaan! Minulle helpoiten stressiä aiheuttaa ihan arkipäiväiset asiat samaan tapaan kuin sinullekin :/ Olen tosi paha stressaaja, eikä kyse tarvitse olla kuin jostain pienestä opiskeluun liittyvästä asiasta tai sekaisin olevasta asunnosta, ja olen jo ihan hermona. Lisäksi tuo stressaaminen tuntuu vain pahenevan ajan myötä, koska en mielestäni ole aiemmin ollut ihan näin paha stressimonsteri.
Minua stressaa tekemättömät asiat ja täyteenbuukattu kalenteri. Kotonakin stressaannun juuri niistä ympärilläni näkyvistä asioista, joita pitäisi tehdä, mutta en vain saa mitään aikaiseksi ja ahdistus kasvaa.
Tällä hetkellä sressi ei näy pelkästään kainaloissa vaan näen myös toistuvia unia, joita kaveri sitten intoutui unikirjastaan selittämään. "Unennäkijä on joko kadottanut tai kadottamassa asioiden hallinnan elämässään tai tuntee muuten itsensä avuttomaksi jossain elämäntilanteessaan."
Tästä saamme syyttää opinnäytetyötäni, jota yritän kovasti tehdä, mutta joka junnaa paikoillaan, kun en saa kyselyyni vastauksia. On ihan hirveää, kun haluaisi tehdä hyvän oparin ja aihe kiinnostaa itseään, mutta sitten varsinainen tutkimusosio uhkaa jäädä ihan tyngäksi, kun ihmiset ei viitsi vastata. Tästä tilanteesta on jo muutamat hermoromahdukset vedetty...
Lisäksi mieheni etsii epätoivoisesti töitä, on etsinyt jo marraskuusta lähtien. Ja tässäkin ongelmana on se, että niitä vastauksia joutuu odottamaan niin hemmetin kauan. Mies kävi joulukuussa kahdessa haastattelussa ja molempiin tuli vastaus vasta tammikuun lopussa-helmikuun alussa. Ja nyt taas odotetaan yhdestä paikasta päätöstä, jotta voisimme antaa vastaukseen toiseen paikkaan, joka haluaisi mieheni töihin. Paikat ovat Vaasassa (odotetaan vastausta) ja Espoossa (paikka varma) ja me itse asumme Seinäjoella, joten on aika selvää, että työpaikka Vaasasta olisi meille helpompaa. Ei olisi niin kiire etsiä asuntoa, kun työmatka on vain tunnin. Espooseen on hiukan eri lähteä...eikä sieltä mistään, lähikunnistakaan, saa yhtä ihanaa, täysin uutta kaksiota tällä vuokralla.
Huoh...voi vaan yrittää tyynnytellä itseään, että nämä ovat vain tilapäisiä asioita (ainakin opari).
Ollaan varmaan sukulaissieluja, sillä tällä hetkellä minuakin stressaa eniten kodin siivottomuus. Venynyt vaatehuoneprojekti toi mukanaan metrin korkuisen vaatekasan, joka on jäänyt möröksi kummittelemaan makuuhuoneen lattialle.
Raha-asiat aiheuttaa eniten stressiä.
Vaikeat asiakaspalvelutilanteet töissä
Tällä hetkellä helpoiten stressaan opiskeluista, mutta tällaiselle stressierkille stressiä aiheuttaa ties mikäkin asia - ihan naurettavatkin jutut. Stressistä seuraa sitten sellaisia ikäviä vaikutuksia kuten unettomuutta ja sitä kautta mielialan laskua. Stressi onkin sellainen mörkö hengittämässä niskaan, että olisin IKIONNELLINEN, jos joku päivä onnistuisin pääsemään siitä eroon, tai siis edes hallitsemaan sitä, koska mulla ei ole mitään otetta siihen. Stressi vie mua satanolla! Mokomakin kakkiainen :P
Stressiä aiheuttaa, kun monet asiat kasautuvat samalle viikolle, esimerkiksi kohta tuleva muutto ja valmistujaiset samana viikonloppuna! Molemmista pitäisi nauttia, mutta katsellaan pystyykö tätä stressiä hillitsemään! :)
Mä taidan olla ihan normaali stressierkki, duuni- ja raha-asiat ne eniten stressaa, ja toisena ihmissuhteet. Vaikka oonkin kotona siisteysfriikki, se ei stressaa mua, koska siivoan ja pidän paikat järjestyksessä ihan automaattisesti ja mielelläni. Olis kyllä kiva kokeilla tota Nivean dödöä, mä oon apteekin supertuotteisiin joutunut turvautumaan ja nekään ei aina toimi niin kuin haluaisin.. :(
Stressaan kaikista "hölmöistä" asioista kuten vieraille ihmisille soittamisesta ja opiskelujutuista. Varsinkin opiskelusta stressaaminen on ihan pöhköä, koska selviäisin asioista paljon nopeammin jos pystyisin jättämään väliin sen "apua, en pysty/osaa/ehdi/kykene/jne." panikoimisen.
Kodin järjestysstressiin mulla ainakin auttaa se, että sovin itseni kanssa tekeväni yhden jutun päivässä (esim. imuroin). Näin kaikkea ei tarvitse yrittää tehdä kerralla mutta kuitenkin jotain on saatu aikaiseksi.
Kuulostaa jotakuinkin tutulta. :)
Haluaisin niin kovasti, että koti olisi selkeä ja siisti, mutta röykkiöitä vain ilmestyy. Eniten stressaa se, etten minä niiden ilmestymiseen kovinkaan paljoa vaikuta, vaan mukelot ja mies. Heh, hyvä syytellä muita kun eivät ole puolustautumassa. ;P
Stressiä tulee siis tilanteista, jolloin pitäisi jo olla liikenteessä, mutta etsitään hanskoja/pipoa/avaimia/puhelinta tms.
Kotistressaukseen auttaa siivouspäivä ja max. puolituntia kotitöitä päivässä muuten. Siivouspäiväksi ei kannata valita perjantaita vaan mielummin torstai. Viikonloppua ei kannata ns. pilata siivoamisella. Aina kun ahdistus ottaa niskalenkin, voit ajatella, että torstaina otan tämän haltuun ja torstaina on jälleen siistiä. Ylläpitoon huolellisuutta tavaroiden kanssa ja puolituntia päivässä siivousta.
Mä käytän joka päivä vähintään 40 minuuttia siivoukseen ja silti tilanne on se mikä on.... :( Mutta joo, tuo olisi varmaan hyvä että omistaisi sen lisäksi yhden kokonaisen päivän viikossa kodinhuoltoon.
Kyllä auttaa. Käytännössähän tuo siivouspäivä toteutuu väsyneenä illalla. Yleensä lopetellaan siinä klo 23 aikaan illalla. Siinä oppii kummasti laittamaan tavaroita paikoilleen, kun tietää että taas seuraavana torstaina saa siivota yötä myöten, jos on jättänyt asiat levälleen. Lisäksi vielä yksi vinkki, jota olen soveltanut. Etityisen ahdistavat röykkiöt nimeän ongelmakohteiksi. Ongelma 1, ongelma 2 jne. Sitten päätän aina arkena,, että mihin röykkiöön käytän oman puolituntiseni kunakin päivänä. Jos sinua yhtään lohduttaa niin minullakin tämä siivoussekoilu alkoi vasta yksiöön muuttamisen johdosta. Liian vähän tilaa, liikaa tavaraa =ainainen sotku.
Helpoiten aiheuttaa stressiä aikataulujen pettäminen työssä. Kotistressaajakin olen satunnaisesti. Joskus kotona on kaaos, mutta pystyn olemaan huomioimatta sitä. Joskus taas iskee hermostuminen tavaranpaljouteen ja se aiheuttaa järjestelyä hullun lailla.
Paras tapa saada kotikaaos kuriin on meillä ollut siivoojan palkkaaminen! Siivooja kävi imuroimassa ja pesemässä lattiat jne ja halusin tehdä hänen työnsä mahdollisimman helpoksi. Niinpä oli pakko aina edellisiltana järjestellä kaikki tavarat paikoilleen. Kun tämä oli säännöllistä, ei isoja tavaravuoria ehtinyt kertyä mihinkään. Siivooja lähti opiskelemaan ja lopetti työt jonkin aikaa sitten ja sen jälkeen homman on taas lähtenyt käsistä :D
Suurimmat stressinaiheeni ovat opiskeluun liittyvät esitelmät ja työt. Vaikka en tietoisesti jännittäisi niitä, huomaan stressihien pukkavan pintaan jo paljon aiemmin.
Itse myös stressaannun sotkusta. Tämän vuoksi olen karsinut tavarat minimiin ja hommanut sängynaluslaatikoita ja koreja ja säilönyt niihin roinaa. Raivaan jatkuvasti ohikulkiessani pitkin päivää. Sitten illalla kaikki on siistiä ja voin rentoutua. Jonkinlaiset siivousrutiinit helpottavat paljon.
Stressiä aiheuttaa tulevaisuus ja se, että pärjäänkö elämässä. :( Tuohon kotistressiin voin omasta kokemuksesta sanoa sen, että jos muuten on tyytyväinen elämäänsä, pieni epäsiisteys kotona ei haittaa. Jos taas on muutenkin ahdistunut tai onneton, myös kotiasiat ahdistavat. Näin ainakin mulla. Olen myös huomannut, että jos mulla ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä ja sisältöä päivässä (tai välttelen jotain stressaavaa hommaa), rupean ahdistumaan pienimmistäkin asioista ja teen päässsäni listoja kaikesta "turhasta" (kuten tiskaus, sähköpostin tarkistus) ja luon itselleni tyhjästä stressin aihetta. Toivottavasti tästä Nivean kamppiksesta on sinulle hyötyä stressin hallinnassa!
Olen ihminen joka stressaa kaikesta... Nykyään pahin stressinaiheuttaja on koulu, koska meillä on meneillään niin monta ryhmätyötä ja muitakin juttuja samaan aikaan - pää meinaa räjähtää!
Kiitos avoimesta bloggauksestasi!
Itse stressaan yleisesti siitä, kun "narut ei ole käsissä", töissä, kotona, harrastuksissa, yleensä ajan- ja elämänhallinnassa. Ahdistun voimakkaasti, kun huomaan, että vuori on liian korkea kiivettäväksi nytheti, kun kakku on liian suuri syötäväksi yhdellä suupalalla..
Toisaalta suurimman nautinnon ja rauhan saan, kun asiat, tavarat ja aikataulut ovat hallinnassani, oikeilla paikoilla :)
Ja kainalothan siinä kastuu..
-Kath
Putkiremontti... kamalaa! Ja tylsä stressin aihe mutta se siivo, osien ostaminen ja koko asunnon miettiminen on ollut ylivoimaista. Siinä sitä kotistressiä kerrakseen!
Kyllä huusholli on asia, joka nousee täälläkin stresstitekijöiden kärkipäähän. Ehkä VIELÄ enemmän otan stressiä korjaamattomista aine- ja koepinoista, mutta sitä stressiä on suhteessa kotihommiin paljon vähemmän. Saan kilarit siitä, että hankaan, puunaan, pyykkään, silitän, järjestän, imuroin ja moppaan, ja sitten tulee kolmen tenavan lauma (ikäväliltä 6 veestä aina 17 veehen asti), joka järjestelmällisesti tuhoaa koko homman. Jos kaapista otetaan jotain, kaapin ovi jää auki. Jos ylle aiottu pusero ei ollutkaan just se mitä tänään halutaan, niin kokeiltu vaatekappale jää ryttyyn lattialle, jos omenaa on syöty telkkaria katsellessa, niin omenankara jää sohvapöydälle. Kolme lasta siis myytävänä. Ostatko?
Itseäni stressaa luentojen ja seminaarien pitäminen suurelle yleisölle. Etenkin opetustilanteet stressaavat jo viikkoja etukäteen, sillä tunnen vastuuta siitä, että opiskelijat varmasti saavat laadukasta opetusta ja käytän valmistautumiseen aika tuntikausia.
Olen samanlainen suorittaja kuin sinäkin, eli kotiin kertyvät tavararöykkiöt ja jokapäiväinen epäjärjestys stressaa kaikista eniten. Sen lisäksi kerään lisästressiä murehtimalla mm. maksamattomia laskuja, huonosti nukuttuja öitä, väsymystäni... u name it!
Minä kyllä stressaan aina jotakin, poikaystävänkin edestä. Ja minäkin ahdistun kotona kaikesta rojusta ja tavaramääristä, mutta olen oppinut jotenkin sulkemaan sen ahdistuksen pois. Ehkä se johtuu siitä että olen niin laiska :D Olen keksinyt itselleni terminkin: laiska perfektionisti :D Pakko muuten ostaa tuota antiperspiranttia, tunnistan itseni stressihikoilijaksi! Ja perus markettidödöt eivät minulla oikein toimi, varsinkaan roll-onit, jonka takia olen käyttänyt Nivean stickejä jotka likaavat vaatteet ja menevät epähygieeniseksi mössöksi :( Kuulostaa hyvältä siis! Ja tsemppiä kotistressinselätykseen!