Minä ja Rhodos kohtasimme jälleen, kun minun oli vietettävä kaupungissa yksi päivä päästäkseni Symille.
Muistan, että en edellisilläkään vierailuilla ihastunut saaren pääkaupunkiin, ja nyt tunne vain vahvistui. Erityisesti vanhaakaupunkia kohtaan.
Se mitä jälleen kerran Rhodoksen vanhassa kaupungissa näin jäi vaivaamaan minua siinä määrin, että tekee mieli lausua aiheesta muutama sana. Aihe on: upeat kohteet ja ylituristillisuus.
Aloitan sanomalla, että Rhodoksen vanhakaupunki on mielettömän hieno ja ainutlaatuinen paikka. Muurien ympäröimä upeasti säilynyt keskiaikainen linnoituskaupunki on päässyt myös UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Tämän tunnelmallisen keskiaikaisen kylän mukulakivisillä kujilla tallustellessa voisi todella kuvitella, miltä tuntui elämä 1400-ja 1500-luvulla. Niin... voisi mahdollisesti, jos 800-vuotiset muurit, holvikaaret ja kadut eivät olisi peittyneet rantapyyhkeiden, t-paitojen, magneettien ja peniksen muotoisten avaimenperien alle ja joka puolelta ei kuuluisi "Hyvvä päivä terve terve tulkaa tänne syömään!"
Rhodoksen vanhakaupunki tunnetaan yhtenä Kreikan suurimmista turistirysistä. Vielä lokakuussakin siellä on ihmisiä tungokseksi asti. Skandikieliä, saksaa ja ranskaa huutavat kuppiloiden sisäänheittäjät vaanivat ohikulkijoita joka puolella.
Olin astunut arvokkaaseen maailmanperintökohteeseen, mutta näin ympärilläni loputtomiin t-paitoja, kangaskasseja, huiveja, koruja, muovileluja, tauluja, jääkaappimagneetteja, kylpypyyhkeitä ja isoja värikkäitä kuvia ruoka-annoksista.
Ahdistuin välittömästi astuttuani muurien sisäpuolelle.
Etsin shortsien ja irvokkaiden mallinukkien läpi tieni hotellilleni, jonka olin varannut vanhastakaupungista vain, koska alue sijaitsee lähimpänä satamaa ja laivani lähti aamulla kello 8.00. Se, että jopa hotellin sisäänkäynti on turistimyymälän peitossa, sai minut viimeistään melkein suuttumaan.
Löydä kuvasta hotelli ja kylä 1400-luvulta
Miksi paikalliset ovat tehneet tämän upealle, historialliselle perintökohteelleen..??
Ja asia on juuri näin, mitä enemmän olen asiaa mietiskellyt.
Rhodoksen vanhankaupungin meiningin vastenmielisyys ei johdu itsessään turisteista, vaan siitä maailmasta, jonka paikalliset matkailuyrittäjät ovat sinne vierailijoille luoneet. Turistit ostavat mielellään matkamuistoja ja syövät ravintoloissa, se on selvää, mutta tämän rakenteen voi toteuttaa monella tapaa. Miksi se täytyy toteuttaa näin?
Totta kai turistit saapuvat kauniisiin paikkoihin. On turha "suuttua" turisteille siitä että he 'pilaavat' jonkin paikan massaläsnäolollaan, koska onhan meillä kaikilla yhtäläinen oikeus tulla vierailulle kauniisiin ja ainutlaatuisiin paikkoihin. Jos mun mielestä esimerkiksi Santorini on upea, niin kyllä mä voin ymmärtää, että se on upea 10 000 muunkin tyypin mielestä.
Maailmassa on paljon tällaisia huikeita paikkoja, jonne matkustaa tuhansittain ihmisiä. Mutta kaikista ei tule leimallisesti "turistirysiä". Miksi joistain tulee?
Mun oletus on, että se on ennen kaikkea paikallisten matkailuyrittäjien ja -päättäjien käsissä. Matkailupalveluita ja -elämyksiä voi tarjota hyvin monella tapaa.
Kysymykseni kuuluu: eivätkö paikalliset vaikuttajat esimerkiksi Rhodoksella lainkaan välitä siitä - tai valvo sitä -, miten historiallisesti merkittävää kohdetta käytetään ja hyödynnetään? Miten sallitaan, että upeasti säilynyt arvokas keskiaikainen kylä peitetään halvan rihkaman alle?
Ei hemmetti, oikeasti mua alkaa suututtaa taas ihan vain kun kirjoitan tästä. Matkustan Kreikkaan ihailemaan luontoa, kyliä ja satoja, jopa tuhansia vuosia vanhoja hienoja historiallisia kohteita, koska ne ovat niin upeita. Ja sitten joissain paikoissa kreikkalaiset kohtelevat näitä ainutlaatuisia kohteitaan näin..?
Rhodoksen vanhakaupunki ei ole ainoa ylituristillisuuden pilaama paikka, täällä on muitakin. Hanian vanhakaupunki tulee heti mieleen toisena surullisena esimerkkinä. Ja - onhan Ateenan Plakassakin monia krääsäkatuja, joille Sokrates ja kumppanit varmasti pyörittelisivät silmiään.
Kulutus, kaupallisuus, voitto.... Lopulta kaiken takana on tietysti voiton maksimointi ja hyötyminen. Turisteista täytyy hyötyä kaikin tavoin, joten heille myydään-myydään-myydään. Kalliita laatutuotteita ei osteta niin herkästi kuin edullisia made-in-China-matkamuistoja, joten niillä mennään.
(Sain Instagramissa oleellisen kommentin: "kuka näitä ostaa?" Aivan. Sekin jää ilmaan. Ostaako näitä lopulta kukaan..? Tai ostetaanko kaikkea tätä krääsää lopulta sellaisella volyymilla, että tuotoilla voisi perustella historiallisen miljöön pilaamisen?)
Totean lopuksi, että ei, asia ei ole niin yksipiippuinen. Matkailu on jonkun elinkeino. Monen elinkeino. Lukemattomat ihmiset elättävät itsensä I Love Rhodos / Tel Aviv / New York -t-paidoilla ja penis-avaimenperillä tai turistitavernan gyros-lautasilla. Keitä me olemme kritisoimaan jonkun tapaa saada leipää pöytään.
Ja silti. Tässä mä olen kritisoimassa.
En sano enkä halua, että yrittäjien pitää vaihtaa työpaikkaa koska mä en viihdy tietyissä Kreikan suosituissa turistikohteissa. Toivoisin vain, että matkailuyrittäjät voisivat löytää arvokkaampia ja kohdetta arvostavampia tapoja hyötyä meistä turisteista. Kohteen vetovoima on kuitenkin se, minkä vuoksi sinne saavutaan, eivät halpojen matkamuistojen shoppailumahdollisuudet.
On epäkunnioittavaa Rhodoksen hienoa keskiaikaista linnoituskylää kohtaan kaupallistaa se tällä tavalla. Tietyllä tapaa se on epäkunnioittavaa myös sinne saapuvia turisteja kohtaan. Ottakaa meiltä rahat pois, tienatkaa voi leivän päälle, mutta ei tällä tavoin.
Tämä on mun mielipide.
Tiedättekö, mikä on jossain määrin tylsää lyhemmillä Kreikan matkoilla? Sen lisäksi tietysti, että matka on lyhyt?
Se, että ei ehdi bloggaamaan reissutunnelmista, koska ns. luppopäiviä tai -hetkiä ei juuri jää. Olen aamusta iltaan ulkona hyödyntämässä käytettävissä olevaa aikaa. Silloin kun tein pidempiä monen viikon reissuja, oli helpompi nipistää päivistä aikaa blogille.
No, ei auta kuin kirjoittaa pidemmät tunnelmoinnit sitten kun olen taas Suomessa.
Tämän matkan ehdottomaksi helmeksi on noussut Kastellorizo, joka hurmasi minut jokaista solua myöten. Edellisessä postauksessa kirjoittelin hitaasta maisemamatkailusta, ja Kastellorizo jos mikä tarjoaa mitä hienoimmat puitteet tällaiseen matkailuun.
Saaren ainoa asutuskeskus, suurta hevosenkengän muotoista luonnon satamaa halaava pääkylä Kastellorizo (toiselta nimeltään Megisti), on viimeistä kulmausta myöten niin kuvauksellinen, että voi pysähtyä mihin tahansa ja edessä on täydellinen postikorttinäkymä. Saaren toisessa maailmansodassa maan tasalle pommitetut ja nyt huolella restauroidut talot ovat karamellimaisessa suloisuudessaan melkein liikaa. Ensimmäiset tunnit (tai koko ensimmäinen päivä) saarella kuluu siihen, että seisahdut joka kolmannella askeleella huokailemaan ja painamaan kameran laukaisinta.
Paikka on niin tyrmistyttävän kaunis, että mun piti jäädä hotellihuoneeseen hetkeksi kokoamaan itseäni saavuttuani saarelle. Mulla meni ihan pasmat sekaisin kylän kuvauksellisuudesta (…. erityisherkkyys….). Olen aiemmin kokenut yhtä vahvaa aistien esteettistä ylikuormitusta vain Santorinilla ja Monemvasiassa.
Viivyin saarella kolme päivää ja olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin, mutta viime viikolla peruuntuneen laivayhteyden sotkettua kuviot oli valittava, jätänkö Symin tällä reissulla kokonaan väliin vai lähdenkö Kastellorizosta tänään. Ja kyllä mä haluan nähdä myös Symin, joten jätin Kastellorizolle haikeat hyvästit ja istun nyt laivassa kohti Rhodosta.
Jaan yhden sympaattisen detaljin Kastellorizosta.
Kun saavuin saarelle maanantaina, kuulin jonkun huutavan nimeäni rantakadulla. ”Sani, Sani, Sani..!” Katselin ympärilleni miettien, kuka täällä tietää minut nimeltä, kunnes tajusin huudon kohdistuvan lempeän näköiselle spanielille, jota kutsuttiin kahvilan pöytään rapsuteltavaksi. Viimeisenä Kastellorizon iltana tutustuin saarella yli 30 vuotta vierailleisiin israelilaisiin, ja he kutsuivat minut lempiravintolaansa illalliselle. Kävi ilmi, että Sanni-koira on kyseisen ravintolan isännän Giorgoksen koira. Jotain sielujen sympatiaa Sanni tuntui kaimaansa kohtaan tuntevan, sillä se istui tiukasti vieressäni koko illan. ☺️
Oli muuten valtavan mielenkiintoista tavata ihminen, joka on käynyt Kreikan lempisaarellaan yhtäjaksoisesti 37 vuotta. Israelilaisnainen oli saapunut Kastellorizoon ensimmäisen kerran vuonna 1985, kokenut kenties samanlaisen veret seisauttaneen hurmaantumishetken kuin minä laivasta astuessani, ja on palannut saarelle joka vuosi sen jälkeen. Sittemmin naisen ystäväkin ihastui saareen ja on vieraillut siellä hänkin vaatimattomat 25 vuotta. Nykyään matkaseurueeseen kuuluu myös puolisoita ja muita ystäviä.
Kun kerroin uusille ystävilleni aikovani kirjoittaa Kastellorizosta blogiini, naiset sanoivat, ”Älä tee sitä!” He eivät halua suuren yleisön löytävän Kastellorizoa, jotta saaren rauhallinen ja omintakeinen tunnelma säilyy. Rauhoittelin heitä kertomalla, että valtaosa suomalaisista Kreikan kävijöistä on uskollisia pakettimatkalaisia, eikä minun kirjoitukseni varmastikaan tuo saarelle ei-toivottua massaturismin aaltoa.
Ilman muuta jaan tällaisen helmen. 🙏🏻 Jos kastellorizolaisilta itseltään kysytään, he ovat vain iloisia kun turistit löytävät saarelle. Koska saarella ei ole massoja tyypillisesti houkuttavia hiekkarantoja, jo se takaa tietynlaisen turismin tason, joka tuskin koskaan on vaarassa muuttua ”Zakynthoksen Laganasiksi”.
Tämä matka on ollut mulle opettavainen.
Minulla on aiemmin ollut se useiden reissuviikkojen tuoma etu, että reitin ja kohteet on voinut suunnitella suhteellisen vapaasti eikä niin haittaa, jos juuttuukin huonojen tai peruuntuneiden yhteyksien takia jollekin saarelle pidemmäksi aikaa. Kun aikaa on enemmän, on enemmän vapautta. Nyt kun käytettävissä on vain 13 päivää, harmittaa luonnollisestikin menettää matkapäiviä huonon suunnittelun tai ei-toteutuneiden laivayhteyksien takia.
Jos nyt saisin varata koko tämän matkan uudestaan, lentäisin ilman muuta Tampereelta suoraan Rhodokselle. Jos suunnitelmissa on Dodekanesian saarille suuntautuva reissu, ei kannata lentää Ateenaan vaan Dodekanesian sydämeen Rhodokselle. Okei, puolustuksekseni voin todeta, että varatessani näitä lentoja maaliskuussa minulla ei vielä ollut hahmotelmaa mille saarille olin tällä kertaa menossa. Luulin myös viipyväni neljä viikkoa, mutta moneen kertaan siirretty matka kutistui lopulta kahteen viikkoon. En myöskään maaliskuussa tiennyt, että Air Baltic alkaisi lentää kotikaupungistani reittilentoja Kreikkaan.
No, ensi kerralla teen asiat toisin. Olen jo kovaa vauhtia suunnittelemassa reissua keväälle, jolloin tekisin Rhodokselta käsin Dodekanesian saarihyppelyn ja kävisin pitkästä aikaa taas ihanalla Karpathoksella. ❤️ Sekä Tiloksella ja Chalkilla, jotka ovat vielä mulla näkemättä.
✈️ ✈️ ✈️
Yleisesti ottaen annan myös sellaisen vinkin, että lennot Ateenasta kauimmaisille saarille kuten Rhodokselle, Kreetalle ja Karpathokselle ovat paljon edullisempia kuin laivat. Minusta olisi ihana aina tehdä saarihyppelyitä vain laivoilla, mutta jos hintaeroa alkaa olla toista sataa euroa, tulee harkinta kysymykseen. Tällä matkalla päädyin lopulta varaamaan lennon takaisin Ateenaan (68€), kun saatavilla olevat hytit Pireuksen laivassa olisivat maksaneet melkein 200€. Halvinkin laivalippu ilman hyttiä oli 79€. Minusta on todella tylsää, että laivat (ja junat!) ovat niin kalliita lentämiseen nähden. Tällä hintakehityksellä ihmisiä ei ainakaan rohkaista vähentämään lentämistä.
Tänään minun on vietettävä päivä Rhodoksella, koska tälle päivälle ei enää ole laivayhteyksiä Symille (huokaus). Eli menetän jälleen yhden Symi-päivän. Rhodos Town ei ole turistillisuudessaan suosikkipaikkani, mutta ihan uteliaana odotan mitä fiiliksiä kaupunki nyt herättää. Edellisestä vierailusta on 9 vuotta.
Palaan Kastellorizon pariin myöhemmin omassa saarelle omistetussa postauksessaan. 💕
Minusta on tulossa – ja tullutkin jo - hyvin erilainen matkailija kuin nuorempana. Huomaan tämän paremmin joka vuosi. On tietysti luonnollista, että tarpeet ja mieltymykset muuttuvat ihmisen tullessa vanhemmaksi, mutta oma muutokseni liittyy varmasti myös herkistyneeseen stressitasooni ja taipumukseen uupua runsaasta stimulaatiosta.
Kaipaan matkailulta nykyään kasvavassa määrin rauhallista tempoa ja viipyilevyyttä. Haluan tehdä asioita hitaasti, ja tämä näkyy kaikilla elämän alueilla. Kiire ja nopeat aikataulut syövät keskittymistäni ja kykyäni nauttia. Haluan viipyillä. Haluan asioiden imeytyvän minuun hitaasti, niin että ehdin - ja pystyn - vastaanottamaan – kuten myös tekemään.
Matkoilla tämä näkyy siten, että en tykkää etukäteen päättää aikatauluja, koska aikataulut stressaavat ja kutistavat vapautta. En halua suunnitella ennalta, kuinka kauan viivyn missäkin kohteessa – jos kyse on useamman kohteen reissusta kuten saarihyppely – tai mitä teen minäkin päivänä, jos olen menossa yhden kohteen matkalle.
Kaikki ennalta suunnittelu tuntuu hyvin stressaavalta. Tämä on ominaisuus, joka alle 3-kymppiselle Sannille olisi ollut täysin vieras. Nuorempi Sanni rakasti suunnittelua, tehokkuutta ja minuuttiaikatauluja. Matkoilla hän halusi mahduttaa reissupäiviin niin paljon näkemistä ja tekemistä kuin mahdollista. 25-vuotias Sanni olisi varmaan kiitänyt saaria läpi ”kerään niin monta kuin ehdin!” -mentaliteetilla - ja nauttinut siitä. En ollut koskaan stressaantunut ennen Internetin valtakautta.
(Ja kyllä, pidän nettiä ja teho/tietoyhteiskuntaan siirtymistä ilman muuta suurimpana tekijänä kuormittumisessani. Netti mahdollisti mun tiettyjen hyvien ominaisuuksien kääntymisen itseään vastaan.)
Nykyään mun matkailutyylissä korostuu ajanvietto kauniilla maisemapaikoilla. Oli se sitten kattoterassilla sijaitseva kahvila, idyllinen majatalo, kallioinen kukkula tai tunnelmallinen rantabaari. Hakeudun mielelläni paikkoihin, joissa voi yhdellä istumalla saada paljon: saan viipyä, mutta samalla vastaanottaa palkitsevaa stimulaatiota virikkeellisen maiseman myötä.
Kauniit näköalat inspiroivat minua. Parhaita ovat korkealta avautuvat maisemat. Kun saan pysähtyä idyllisen tai jollain tavoin puhuttelevan maiseman ääreen rauhoitun, ja minulle tulee hyvä olo. Maisema voi liittyä luontoon, tai se voi liittyä kaupunkiin. Maisemaan voi kuulua muita ihmisiä, tai sitten ei. (Mielellään kyllä saa kuulua, etenkin urbaanissa miljöössä, sillä ihmiset ovat mielenkiintoisia ja ihmisten tarkkailu on hyvin antoisaa.)
Tämän uuden tendenssin myötä mun matkailuun on liittynyt uudenlainen toive, tai ehkä jopa tarve, majoituksen suhteen. Haluan majoittua kauniilla näköalalla. Ennen tällaisella asialla ei ollut mitään merkitystä, koska kävin kämpillä vain nukkumassa tai tekemässä töitä. (Tai kokkaamassa ruokaa, alhaisimman budjetin matkoilla, kun en syönyt lainkaan ulkona.)
Nyt maisemasta on tullut minulle tärkeä lisäarvo. Sellainen, josta olen valmis maksamaan.
Toki edelleen olen reissuillani myös aktiivinen enkä lähde Kreikkaan vain istumaan hotellin terassilla, mutta maisemahengailu on bonus, jonka hyvin mielelläni liitän matkakokemukseeni.
Ja olenpahan löytänyt kohteita, joissa majapaikan näkymät ovat sitä luokkaa, että niiden äärellä viipymistä voi todellakin pitää itsessään lomana. Egialis-hotelli Amorgoksella on yksi sellainen, samoin Santorinin luolahotellit ja viime syksynä Monemvasiasta löytynyt Hotel Bastione Malvasia, jonka terassia ajattelen yhä kiihkeällä kaipauksella. Tuo paikka oli sellainen, että veret suunnilleen seisahtuivat. Harvoissa paikoissa olen kokenut yhtä voimakkaita tunteita maiseman äärellä.
Tällä matkalla olen valikoinut majapaikkoja puhtaasti maisema-spekseillä. Ateena on kattoterassien luvattu maa, ja siellä voi tehdä harrastuksen uusien katto-paikkojen etsiskelystä. Muutamia sellaisia olen aiemmin esitellyt tässä postauksessa, sekä tässä. Tämän kertainen hotelli oli hotellina aika tympeä ja epätunnelmallinen, eikä kattoterassillakaan ollut palveluja, mutta näkymät olivat todellakin upeat. Ja säästäähän siinä tietysti kun voi viedä katolle omat drinksut ja eväät..! ☺️
Spetsesillä valitsin hotellin, joka oli niin lähellä merta ja rantaa kuin vain Spetses Townissa olla voi. Poroksella majoituin tutussa majatalossa, jonka hienot maisemat tarjoava kattoterassi on tuttu jo kahdelta aiemmalta vierailulta. (Päädyin Spetsesiltä Porokselle, koska Spetses oli todellakin täyteen varattu viikonlopuksi.) Symille olin myös varanut kattoterassillisen paikan – kodikkaalta näyttävän tunnelman ohella ennen kaikkea myös siksi, että kyseisellä terassilla on myös aurinkotuolit. 🙏🏻
Kastellorizon majapaikka oli etsautunut päähäni jo muutaman vuosi sitten. En ole koskaan käynyt Kastellorizolla (-ossa..?), mutta näin eräässä kreikkalaisessa matkailunedistämislehdessä pari vuotta sitten artikkelin Kastellorizosta, ja artikkelin kuvissa esitelty hotelli maisemineen kaivertui aivokuorelleni pysyvästi. Tuonne oli päästävä!
En kuitenkaan lopulta varannut huonetta juuri tästä hotellista, vaan sen viereisestä. Syy? Artikkelin hotelli osoittautui saaren kalleimmaksi eikä hotellin huoneisssa ole jääkaappia/minibaaria (tai vedenkeitintä), seikka, joka on minulle ratkaisevan tärkeä. (Sain hotellista myös hyvin tylyyn sävyyn kirjoitettuja vastauksia tiedusteluihini, joka tuntui äärimmäisen epäkreikkalaiselta ja varmisti, että vien asiakkuuteni toiseen paikkaan.)
Viereinen hotelli ei ole yhtä värikäs ja persoonallinen, mutta se on paljon halvempi, sieltä vastattiin heti erittäin ystävällisesti ja siellä on huoneissa jääkaapit ja vedenkeitin. Ja tietenkin siellä on sama maisema kuin naapurilla..!
Huomenna selviää, lunastuvatko maisemalliset odotukset Kastellorizon suhteen. Tämä päivä kuluu myös stressiä lievittävän hitaissa merkeissä, sillä istun koko päivän laivassa. Mietin pitkään, olisinko kuitenkin lentänyt Rhodokselle, koska se on nopeuden lisäksi puolet halvempaa kuin laiva. Mutta… ei. Kyllä laiva kuuluu olennaisesti mun Kreikan saarihyppelyyn. Hitaassa matkustamisessa on jotain meditatiivista.
Joten: täällä sitä nyt istutaan 23 tuntia. Mutta ei se mitään.
Nautin merimaisemasta. ❤️
.
P.S. Postauksen kuvat ylintä lukuunottamatta ovat tältä reissulta: Ateenasta, Spetsesiltä ja Porokselta. Ylin kuva on Serifokselta 7 vuoden takaa.
P.P.S. Kastellorizon maisemat eivät todellakaan pettäneet, tässä auringonnousu huoneestani tiistaina. 🙏🏻
Terveiset Kreikasta.
Mun saarihyppelyn alku meni tällä reissulla mönkään.
Tätä kirjoittaessani istun laivassa matkalla Spetsesille, vaikka mun piti olla huomenna Symillä. Sääolosuhteet. 😔 Symin laiva peruttiin kovan tuulen vuoksi, ja seuraava lähtee vasta vuorokauden päästä (jos lähtee, kukaan ei tiedä tuulesta huomenna..)
Mua harmittaa ihan erityisesti, koska olin ensin aikonut lähteä eilisillan laivalla, mutta sitten päätin viime hetkessä venyttää Ateena-oleiluani vielä yhdellä päivällä… ja seuraus oli tämä. Ei laivan peruuntumisessa muuten olisi mitään suurempaa haittaa, mutta tämä matka on mun mittapuulla sen verran lyhyt (13 päivää), että yhden-kahden vuorokauden viivästykset suunnitelmissa vievät arvokkaita matkapäiviä. Etenkin, kun kohteena ovat Dodekanesian perimmäiset saaret, joille matka itsessään kestää lähes vuorokauden. Lisäksi olin jo ehtinyt varata Symille majoituksen huomisesta maanantaihin, enkä saa yhteyttä paikan omistajaan jotta saisin siirrettyä varausta. Jos se ylipäänsä onnistuu.
No voihan höh, sanon vain. Olen tänään hengaillut Pireuksen satamassa kello 14.00 lähtien yrittäen päättää, pitäisikö lentää Rhodokselle, sekä odotellen tietoa illan toisesta Rhodoksen suuntaan kulkevasta laivasta, joka *mahdollisesti* olisi saattanut lähteä. Mutta lopulta sekään ei lähtenyt, ja mä koin liian stressaavana lähteä satamasta lentokentälle koska olin henkisesti valmistautunut laivamatkaan. (Muutenkin inhoan lentämistä. Ja Kreikan saarihyppelyyn kuuluu mulle olennaisesti just laivat..!)
On se toisaalta vähän ironista. Lento Rhodokselle kestää tunnin, ei ole riippuvainen merenkäynnistä ja maksaa samana päivänäkin ostettuna alle 100€. Laivamatka kestää 20 tuntia ja maksaa 150€ ( jos haluaa hytin. Ja kyllä, mä haluan hytin noin pitkälle matkalle).
Nomutku!! Saarihyppely on laivamatkailua..! ⛴
(Saas nähdä joudunko oikeasti vielä muuttamaan mieleni…)
Anyways. Nyt istun heilahtelevassa katamaraanissa kohti Spetsesiä, koska en halunnut enää jäädä Ateenaan yhdeksi päiväksi odottelemaan. Yritän sunnuntaina uudestaan Rhodoksen laivaan. Tällä hetkellä voin vain todeta, että onneksi oli pahoinvointitabletteja mukana. Hetken aikaa oli epävarmaa, lähteekö tämäkään ”vene” koska sää on niin tuulinen.
Vasta laivassa tajusin, miten huono idea oli valita juuri Spetses kaikista Argo-Saronian saarista. Ensinnäkin Spetses on Saronian saarista kallein (mahdollisesti vielä Hydraakin kalliimpi) ja koska viikonloppu on edessä, Spetsesin majapaikat olisivat todennäköisesti ihan täynnä. Ja niin ne ovatkin. Tein päätöksen Spetsesille lähdöstä niin viime hetkessä, että aloin etsiä hotellia vasta laivaan päästyäni. Ja tilannehan ei näytä hyvältä. Sain varattua majapaikan täksi yöksi, mutta huomenna on edessä ”ovelta ovelle kolkuttelua” tai sitten siirtyminen toiselle Saronian saarelle. Huokaus.
Miksi en vain mennyt Porokselle tai vaikka Agistrille… Näillä saarilla on aina tilaa – ainakin off-sesongilla - koska eivät ole niin trendikkäitä.
Spetses
Miksi sitten valitsin Spetsesin? Koska se on mulle Saronian saarista vielä vähiten tuttu. Olen käynyt siellä kerran ja viivyin pari päivää, ja totesin, että paikka oli tosi upea mutta hervottoman kallis. Spetses on vähän sellainen ”Kreikan Beverly Hills”. Se mikä siellä on kivaa on kreikkalaisuus, eli turistit ovat pääosin kreikkalaisia. Ulkomaista pakettiturismia Spetsesillä ei ole lainkaan.
Spetses on Argo-Saronian saarista kauimpana Ateenasta ja matkaa sinne on 2,5 – 3 tuntia laivayhteydestä riippuen. Saari on ihan manner-Kreikan Porto Helin vieressä. Pitäisiköhän viikonloppuna vaikka käydä tsekkaamassa Porto Heli jos Spetsesille ei ”mahdu” – tai Spetses ei mahdu mun budjettiin…
Tällaista kreikkailua tällä kertaa. Mun pääkohde? Se on tällä matkalla pikkuinen, kuvankaunis Kastellorizo, ihan Turkin kainalossa.
Jos haluat seurata reissua, päivitän matkatunnelmia reaaliajassa Instagram-tilini stooreissa. :) Laitan Instaan myös oman kohokohdan Kreikalle. Blogiinkin tulee juttua, mutta IG:n virtaan päivittyvät jokapäiväiset kuulumiset.
.
Edit. Perjantaiaamun terveiset Spetsesiltä:
Selvisi, että täällä on tänä viikonloppuna suuri maratonitapahtuma, ja sen vuoksi kaikki hotellit/majatalot täynnä.
Kaupallinen yhteistyö: Mádara
Happokuorinnat sen kuin kasvattavat suosiotaan, ja tähän trendiin vastaa myös Mádara. Sarja on saanut vahvistusta kahdesta uudesta AHA-happo-tuotteesta, joiden myötä Mádaralla on nyt varsin kattava hydroksihappotuoteportfolio.
Mikä hydroksihappo? AHA, BHA ja PHA -hapot ovat hydroksihappoja, ja näillä hapoilla on keratolyyttinen eli kuoriva ominaisuus. Kosmetiikassa käytetään valtavasti erilaisia happoja (on aminohappoa, rasvahappoa, hyaluronihappoa, askorbiinihappoa...), mutta vain pieni osa niistä kuorii ihoa. Alfa-, beta- ja polyhydroksihapot kuorivat ihoa, kun pitoisuus on riittävän korkea ja tuotteessa tietty pH.
Suosituin ihonhoidossa käytetty hydroksihappo on AHA eli hedelmähappo. AHA-happoja on useita erilaisia, joista tehokkain ja pienimolekyylisin on glykolihappo. Seuraavaksi tehokkain on maitohappo, joka on molekyylikooltaan hieman suurempi kuin glykolihappo. Kiitos suuremman kokonsa, se on myös hellävaraisempi. Maitohappoa on ihossa luonnostaankin osana ihon luontaista kosteustekijää NMF:ää. Mádaran AHA-tuotteet pohjautuvat maitohappoon.
Jo pitkään valikoimassa ollut Brightening AHA PEEL Mask saa nyt seuraa Creamy Clay AHA Peel -naamiosta sekä Intense Peel -seerumista. Uutuudet ovat alkuperäistä AHA-naamiota voimakkaammin kuorivia. Sarjan kasvaessa Mádara haluaa tuoda selvemmin esiin tuotteiden vahvuuserot, ja tuotteiden AHA-happoprosentti on painettu näkyvästi pakkauksiin. Myös vanha Peel-naamio tulee saamaan prosenttimerkinnän: se sisältää 5% maitohappoa. Uusi Creamy Clay AHA -naamio sisältää 7% maitohappoa ja Intense Peel -seerumi 10%.
CREAMY CLAY AHA PEEL MASK 36,90€ / 60 ml
Savi-maitohappo-naamio on suosikkini uutuuksista. Tässä tuplavaikutteisessa naamiossa yhdistyvät mekaaninen ja entsymaattinen kuorinta: kaoliini-savi imee ihosta epäpuhtauksia, maitohappo liuottaa kuolleita ihosoluja ja hienojakoinen hiilijauhe kuorii ja silottaa ihon pintaa.
Mielenkiintoisesti, Creamy Clay -naamio aikaansaa ihollani hienoisia tuntemuksia, mutta sarjan voimakkain tuote, AHA-seerumi, ei tunnu iholla lainkaan. Savi-maitohapponaamio ei suoranaisesti kihelmöi, mutta hapon vaikutuksen kuitenkin tuntee pienenä lämpönä ja hyvin kevyenä nipistelynä iholla. Tämä on normaalia happotuotteiden yhteydessä.
Hiilijauhe on niin hienojakoista ja mukana sen verran maltillisella pitoisuudella, että sen läsnäolon tuntee vain hyvin hienoisesti. Itse asiassa: kun ensimmäisen kerran testasin naamiota, en edes tajunnut sen sisältävän myös rakeita.
Olen savi/muta-naamioiden ystävä, joten tämä savea ja hedelmähappoja yhdistävä uutuus on oikein mieleinen. Naamio ei kuivu iholla vaan jää kosteaksi ja voidemaiseksi. Naamion annetaan vaikuttaa iholla 3-10 minuuttia (ihon happo-tottumisasteesta riippuen), minkä jälkeen se huuhdotaan vedellä. Naamiota suositellaan käytettävän 1-2 kertaa viikossa.
INTENSE PEEL SERUM 36,90€ / 30 ml
Päheän punaisen värisessä AHA-happoseerumissa on 10% maitohappoa seuranaan 1% kosteuttavaa ja ihoa täyteläistävää hyaluronihappoa. Seerumin punainen väri tulee retiisinjuuriuutteesta, jonka vaikutus iholla on supistava.
Intense Peel -seerumi silottaa ihoa ja häivyttää ikääntymisen merkkejä sekä pigmenttiläiskiä. Näin tehokas pitoisuus hedelmähappoja uudistaa ihoa ja sopii erinomaisesti osaksi anti-age-ihonhoitorutiinia. Seerumilla ei kuitenkaan ole ”ikärajaa”, vaan sitä voi käyttää, vaikkei iholla näkyisikään juonteita tai muita ikämuutoksia. AHA-kuorinta sopii myös samealle ja epäpuhtaalle iholle, vaikkakin BHA-kuorinta on aina parempi näppyiselle iholle jossa on esimerkiksi mustapäitä.
(Mádaralla on 2% BHA-tuote Acne-sarjassaan, vinkki, jos etsit happotuotetta epäpuhtaalle iholle.)
Intense Peel -seerumia voi käyttää 1-2 kertaa viikossa, ja se levitetään kasvoille iltaisin. Tuote on kaikkein tehokkain, jos sen jättää vaikuttamaan iholle yksinään, mutta halutessaan päälle voi levittää myös kosteusvoiteen. Huuhdo kasvot aamulla vedellä. (Tuote ei jätä iholle tahmeaa tunnetta, mutta kuorivan yötuotteen jäljiltä iholta on hyvä huuhtoa aamulla kuolleet ihosolut.)
Huolehdi kasvojen aurinkosuojasta, jos menet suoraan auringonvaloon seerumin käytön jälkeen.
MIKÄ PEEL-TUOTE SOPII MINULLE?
➕ Alkuperäinen AHA Brightening Peel Mask – ”perinteisin” linjan tuotteista, sopii kaikille ihotyypeille poislukien oikein herkkä ja hauras iho. 5% pitoisuus maitohappoa kirkastaa ja uudistaa ihoa. (5% alempi pitoisuus maitohappoa ei enää kuori, vaan ainoastaan kosteuttaa.)
➕ Creamy Clay AHA Peel Mask – monipuolisempi kuin Brightening Peel Mask; sisältää samat hyödyt kuin alkuperäinen, mutta on ihoa puhdistava ja tehokkaammin silottava ja uudistava. Sopii erityisen hyvin epäpuhtauksiin taipuvaiselle, samealle ja/tai karhealle iholle. Ei sovi herkälle ja hauraalle iholle.
➕ Intense Peel Serum – tuotteista kaikkein tehokkain on erityisen hyvä tuote tukemaan anti-age-ihonhoitorutiinia ja lievittämään pigmenttiläiskiä. Tai iholle, joka on jo tottunut miedompiin AHA-kuorintoihin ja etsit jotain tehokkaampaa. Henkilölle, joka mieluummin käyttää ei-huuhdeltavaa happokuorintaa kuin naamiota.
MÁDARAN MUUT KUORIVAT HAPPOTUOTTEET
Time Miracle Sleep & Peel Overnight Serum – aktiiviaine: laktobionen (PHA) happo. Emulsiomainen hienostunut seerumi kosteuttaa, silottaa, rauhoittaa ja uudistaa ihoa. Ikääntyneelle iholle. Miten tämä eroaa Intense Peel -seerumista? Time Miracle -yökuorinta on hellävaraisemmin kuoriva sekä ainesosiltaan paljon monipuolisempi ja hoitavampi; se sisältää C- ja E-vitamiinia, koivunmahlaa, bisabololia, hyaluronihappoa, tyrniöljyä sekä jojobaöljyä. Käytetään kolmesti viikossa tai kuukauden mittaisena intensiivikuurina 2-3 kertaa vuodessa.
Intense Blemish & Pore Treatment – aktiiviaine: salisyylihappo (BHA). Tämä maitomainen hoitotuote sisältää 2% BHA-happoa ja auttaa tehokkaasti pitämään huokoset puhtaina ja epäpuhtaudet loitolla. Kirkastaa ihoa. Voidaan käyttää aamuin illoin ihon ongelma-alueilla kosteusvoiteen alla.
AHA + Mineral Body Peel – aktiiviaine: maitohappo. Ihana tuplavaikutteinen vartalokuorinta sisältää perliittirakeita sekä 10% maitohappoa.
Mádaran PEEL-uutuudet ovat nyt saatavilla Jolien ja Mádaran verkkokaupoissa, sekä syksyn aikana kivijalka-jälleenmyyjillä.
Mun keittiö on valmis. Ja mä rakastan sitä. ❤️
** Keittiöurakan suoritti Mestaripuuseppä Tingander ja olen saanut urakasta alennusta blogiyhteistyönä **
Olen kertonut keittiöremontin taipaleesta helmikuusta lähtien ja kaikki aiheeseen liittyvät postaukset löydät Keittiöremontti -tunnisteen alta. (Mukana myös keväinen postaus, jossa pakenin remontti- ja kodinlaittoahdistusta Kööpenhaminaan ja vedin jarrua... oli muuten paras veto tässä projektissa!)
Kirjoitin jo aiemmin, että keittiön remonttiin liittyvät valinnat ovat ahdistaneet minua aika lailla. Yht’äkkiä tajusin, että olin jostain syystä onnistunut istuttamaan päähäni ajatuksen, että keittiön pitäisi olla valmis kesään mennessä. Ja juuri tämä aikataulu oli alkanut painostaa minua ja nostamaan kiireen tunnetta. Mitä pidemmälle talvi ja kevät etenivät sitä ankarammin sisäinen ääneni nuhteli minua, koska kyllä valintojen piti nyt olla jo valmiina.
Remontin suunnittelu ja valinnat todellakin ahdistivat minua enemmän kuin osasin odottaakaan, ja siksi tuntuukin uskomattomalta (ja huojentavalta), että kaikki on viimein takana ja keittiö valmis..! Ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoin, yllätyksenä paljastuneen tiiliseinän lisällä vielä ihanampikin..! 😍 Olen niin onnellinen tästä keittiöstä.
Ja siitä, että päädyin tilaamaan keittiön lopulta puusepältä. Suuri kiitos olohuoneeni tapetoineelle Hanna Kinnarille, jolta sain vinkin puuseppä Eetu Tinganderista. Remontin hintalapusta tuli kalliimpi kuin olin kaavaillut, mutta hinta on kaiken arvoinen. Ja toisaalta: en tiennyt tammikuussa keittiöiden hinnoista oikeastaan yhtään mitään. Kevään aikana minulle selvisi:
a) mun keittiön kokoinen remonttiurakka oli jo lähtökohtaisesti paljon kalliimpi kuin olin luullut
b) jos haluaa keittiön edullisesti (ja hyvä keittiö on ilman muuta mahdollista saada myös edullisesti), täytyy osata/jaksaa tehdä paljon itse
Vastauksena kohtaan b voi todeta, että itse en ollut ennen tätä vuotta edes pitänyt maalisutia kädessäni, eikä minulla ole realistisia mahdollisuuksia tehdä keittiöremontin eteen omalla työllä yhtään mitään. Valmiskeittiöfirmojen kanssa hommat etenivät tahmeasti kuin marmeladitehtaalla, ja eri urakoitsijoiden kontaktointi persoonallisemman ja kustannustehokkaan keittiöpaketin kasaamiseksi itsenäisesti oli jotain, johon sai kulumaan kohtuuttomasti niin hermoja kuin aikaa.
Aika on rahaa, ja hermoni ovat mulle arvokkaat, joten puusepältä saamani avaimet käteen -remonttitarjous oli lopulta kaiken väärti. Kirjaimellisesti maksoin siitä, että mun pää ei hajonnut ja sain unelmieni keittiön todella priimalla palvelulla sekä aikataululla, joka piti. Kaikenlaisia remontti-kauhutarinoita kuulleena voin todeta, että tämä remontti meni sujuvasti vailla mitään viiveitä tai ihmetyksiä. En pääse voivottelemaan, että remppaäijät olisivat laiskotelleet tai jokin asennettiin päin prinkkalaa.
Yllä moodboard, jonka toimitin Eetu Tinganderille remonttisuunnittelun alussa. Tätä henkeä halusin keittiööni.
Tässä tulos:
♥️ ♥️ ♥️
Olen myös äärettömän tyytyväinen Teknoksen maalisävyihin, jotka valitsin keittiöön. Alakaapit ovat Happiness-sävyä, yläkaapit Hyggeä ja seinät Nakua.
(Ja hei - eipä haittaa että sävyt puhuvat onnellisuudesta ja hyggestä...! 🥰)
90-lukulainen kellertävä pyökkikeittiö paneeleineen sai väistyä ja tehdä tilaa 2020-luvun maalaisromanttiselle citykeittiötulkinnalle. Asunnossani ei voi purkaa seiniä, joten I:n muotoisen pitkulakeittiön mallia ei voi muuttaa eikä tilaa laajentaa. Remontin kautta tunkkaiselta tuntuneeseen laivahyttimäiseen tilaan (hytti on useamman vieraani heittämä mielikuva!) saatiin raikkautta ja avaruuden vaikutelmaa. En voisi olla tyytyväisempi.
Ennen
Jälkeen - ilman välitilan koukkuja
Jälkeen - koukkujen kera. Ripustetut jutut tuovat ratkaisevan kodikkuus-lisän tunnelmaan! 😍
Joku kommentoi minulle aiemman postauksen yhteydessä - vai olikohan Instagramissa - että tuollaiset koukut ovat onnen omiaan vähentämään siistiä vaikutelmaa, kun niihin tulee sitten ripustettua vaikka mitä sälää.
Olen tästä tietoinen, ja riski on suuri mun kaltaisen säläihmisen kotona, mutta halusin koukut siitä huolimatta. Vaikka tavoitteena on sotkuista vapaa keittiö, en halua kliinisen siistiä tilaa, vaan tavarat tekevät mulle tunnelman. Mun keittiössä saa näkyä tavarat, vaikka pyrkimyksenä onkin hallita kaaosta paremmin.
Kuka muistaa nämä kuvat... Tähän verrattuna parit koukuissa roikkuvat patalaput ja kauhat eivät ole mitään..! :D
Avain onneen: astianpesukone.
Mikään, ei mikään muu asia vaikuta yhtä merkittävästi mun keittiön olemukseen ja siisteyteen. Voi hyvänen aika että kiitän astianpesukonetta! Jos jotain kodin askaretta inhoan niin se on tiskaaminen. Inhoan sitä yli kaiken, enkä jaksa pestä astioita koko ajan käytön jälkeen.
Näen astianpesukoneen ennen kaikkea "likaisten astioiden säilytyskaappina", sillä yksin asuvana tiskari ei pyöri päivittäin. Sen tärkein rooli onkin kätkeä sisäänsä likaiset astiat, kunnes niiden on aika peseytyä. 🙏🏻
Tää muutos..!
Ennen. Oven suussa kohoava möhkökaappi pimensi pitkulaisen keittiön hämäryyttä entisestään.
Jälkeen. Seinää esiin jättävä alakaappi-ratkaisu lisää keittiön valoisuutta ja avaruutta.
Tiiliseinä? Kuvista näkyykin, millä tavoin se päädyttiin jättämään näkyviin.
Kerroin edellisessä postauksessa, että puretun kaapin takaa paljastui upean näköinen tiiliseinä.
Halusin hyödyntää sitä jollain tavalla, ja vaihtoehtoja pureskeltuaan puuseppä Eetu Tingander päätyi "ikkuna"-ratkaisuun. Tiiliseinästä jätettiin näkyviin ikkunan muotoinen aukko.
Näin. :)
Ennen - keltainen pyökkimaailma
Jälkeen - ihana raikkaus!
Seinälle tehtiin kaksi tammihyllyä pienesineille.
Näidenkin funktio on tuoda kodikkuutta, säilytystilaa lisähyllyjen muodossa en varsinaisesti tarvitse enempää.
Viherkasveja täytyy olla joka huoneessa! ❤️
Ennen
Jälkeen
Harmaanvihreä Happiness-sävy osoittautui livenä vaaleammaksi mitä odotin, ja lopulta keittiöni yleissävytys on nyt jopa pastellinen..! Mikä ei haittaa yhtään tätä pastellisävyjen ystävää.
Yläkaappien beige Hygge-sävy saa valaistuksesta ja vuorokauden ajasta riippuen liilan, harmaan tai puuterisen vaaleanpunaisen vivahteen. Sävy on livenä kylmempi kuin miltä se vaikutti näytelappusessa. Keittiön ollessa valmistumassa sävy näytti ensi alkuun niin liilaiselta, että mietin, oliko se liiankin viileä. Mutta nyt kun olen nähnyt Hyggen monessa eri valossa ja olemme päässeet tutustumaan, mulla ei ole muuta kuin rakkautta sävyä kohtaan. 🥰
Välitilan puulistaan halusin rustiikkisen näköiset takorautakoukut.
Sopivat löytyivät lopulta K-Raudasta - ja olivat edullisetkin! Merkki on Beslagsboden. (Erilaisten sisustusliikkeiden myymät takorautakoukut olivat 50-100% kalliimpia...) Vaikka välillä ehdin jo empiä ja testasin myös messinkistä vaihtoehtoa, kontrastia ja ryhtiä luovat mustat koukut saivat jäädä.
Tykkään! :) Sirot ja käsityläishenkiset.
Vetimet olivat itse asiassa ainoa asia, jonka löysin jo talvella keittiöfirmoissa pyöriessäni. Ihastuin tähän vetimeen heti kun näin sen, ja kerroin puusepälle, että haluan just nämä. Olen ehdottomasti vedin-ihmisiä eikä vetimetön ovi olisi tullut kyseeseen mun keittiössä.
Sen tosin huomasin, että yläkaapeissa nämä näyttävät hitusen liian massiivisilta, oletettavasti, koska yläkaappien vetimet ovat silmien tasolla ja erottuvat siksi paremmin. Eetu Tingander kysyikin suunnitteluvaiheessa, halusinko (tosiaan) samat vetimet yläkaappeihin. Itsellä kun ei ole kokemusta eikä tajua tällaisiin seikkoihin, ihmettelin kysymystä ja sanoin, että totta kai haluan. Valmiissa keittiössä tajusin heti, mitä puuseppä oli tarkoittanut. Yläkaappeihin olisivat sopineet vähän sirommat vetimet.
Nyt olen kuitenkin tottunut vetimiin eikä niiden koko enää häiritse yläkaapeissa. Tykkään jämäköistä vetimistä ja aina kun avaan kaapin oven, olen tyytyväinen..! :)
Mun keittiön materiaali on tammi, koivu ja mdf-levy. Kaapit ovat maalattua mdf-levyä, ovien kehykset massiivikoivua ja työtasot ja laatikoiden pohjat tammea.
Välitilan laattoja mietin varmaan kaikkein pisimpään. Tiesin haluavani tiilen muotoisen ja sävyltään vaalean laatan, mutta näillä spekseillä vaihtoehtoja toki riittää..!
Minulla oli lopulta pari todella tasaväkistä vaihtoehtoa, kummatkin Cellon Vintage-sarjaa. Vintage-kokoelman laatoissa on kiiltävälasitteinen struktuuripinta, ja ne heijastavat valoa todella kauniisti. Lopulta päädyin valitsemaan Cello Cottage -laatan luonnonvalkoisena. Cottagea saa myös kahdessa koossa mikä vaikutti valintaani: halusin laatoitukseen kahden eri koon tuomaa eloisuutta.
Toinen vaihtoehto olisi ollut vaalean harmaa laatta. Se olisi varmasti sopinut keittiöön yhtä hyvin, mutta luonnonvalkoinen tekee tilasta jollain tapaa raikkaamman.
Tuntuu vieläkin vaikealta tunnistaa tätä mun keittiöksi, niin siistinä se on pysynyt...!
Ja raikkaus saa koko olon tuntumaan kevyeltä tunkkaisen keltaisen jälkeen.
30 vuotta sinä hallitsit...
Entä kodinkoneet? Sain puusepältä remonttitarjouksen yhteydessä ehdotuksen mööpeleistä, mutta päädyin valitsemaan lopulta eri jääkaapin ja liesiratkaisun.
Valitsin uunin ja keittotason itse asiassa puhtaasti ulkonäön perusteella. Kävelin Giganttiin, valkkasin mun silmään kivoimmat koneet ja kysyin sitten myyjältä, mikä oli valintojeni laatu ammattilaisen vinkkelistä. Ekalla kodinkonekierroksella tein sen virheen, että aloitin kysymällä myyjän apua, ja huomasin, että homma toimi huonosti. Sain liikaa vaihtoehtoja, mikä ei sovi mun kaltaiselle jahkailevalle ja valinnoista kuormittuvalle asiakkaalle.
Kun lähdin siitä, että teen alustavat valinnat ensin ulkoisen miellyttävyyden perusteella ja valitsen niistä sitten ammattilaisen mielestä järkevimmän/laadukkaimman vaihtoehdon, löysin sopivat koneet nopeasti. 👍 Mun keittiössä ei siis ole saman merkin koneita, eikä se haittaa minua. (Siskoni oli ihan "ou-mai-gaad, eikö sua häiritse niiden eriparisuus..?!" No ei todellakaan. :D) Uuni on Samsungin, induktio-liesitaso Electroluxin, jääkaappi LG:n ja astianpesukone Boschin.
Jääkaappi-pakastimessa no frost -ominaisuus oli ehdoton (aiempiin "on lunta tulvillaan..." -jääkaappeihin lopen kyllästyneenä), ja toinen tärkeä kriteeeri oli tilavuus. Etenkin pakastimessa - olen super-pakastaja.
En myöskään tykkää siitä, että jääkaapin pinnassa on lämpötila-näyttöjä tai muuta häslää, kaapin pinnan pitää olla sileä ja vailla mitään mihin voi kertyä likaa.
LG:ltä löytyi mulle täydellinen yhdistelmäkone, tässä kaapissa on ihanteellisen sileä ulkonäkö ja sisuksissa todella paljon tilaa - ja extrasyvät pakastinlaatikot. Perus-rosterin sävyä hopeisempi pinta sopii mielestäni kauniisti keittiön kaappien vaaleanvihreän ja greigen pariksi.
Induktiolieden ihanuus!
Olen ollut useamman vuoden vailla induktioliettä, ja kyllä sitä on kaivattu. Kun ehti tottua vanhan keittiöni 30 vuotta vanhaan lieteen, jolla meni kananmunaveden kiehuttamiseen 20 minuuttia, tuntuu induktiolieden nopeus lähes yliluonnolliselta...! 🤩
.
Mitä mun keittiö kustansi?
Mestaripuuseppä Tinganderin keittiöhinnat ovat alkaen 20 000€, ja omankin keittiöni hintalappu alkoi kakkosella alennuksen jälkeenkin. Arvokas investointi, siis, mutta kuten todettua: minulle ehdottomasti sen arvoinen. Palvelu ja toteutus oli ensiluokkainen. Tämä remonttistressaaja sai ison kiven sydämeltään ja tilalle lämpöisän kotoilu-köökin jossa glögit jo höyryävät ja kynttilät tuikkivat.
Mestaripuusepän Instagramista:
Jos siis haluat samanlaisen kuin muilla, me ei olla sinun keittiön tekijä. Jos taas haluat jotain juuri sinun taloon sopivaa persoonallista niin sitten kannattaa kääntyä meidän puoleen. Me kyllä ihan varmasti keksitään miten tehdään Sinulle kaunis ja persoonallinen keittiö.
Mestaripuuseppä Eetu Tinganderin keittiöitä sekä muita projekteja voi ihailla parhaiten yrityksen Instagram-tilillä. Kotisivut löytyvät osoitteesta tingander.fi Upeat saunat kuuluvat myös tämän puusepän intohimoihin. (Sellainen mulle sitten seuraavassa elämässä - onneksi ei ole tässä kämpässä edes mahdollisuutta saunaan..!)
Kiitos Tinganderin porukalle upeasta työstä.
Kyllä tässä keittiössä kelpaa nyt kokkailla. ❤️
Nyt on nostalgian havinaa..! Ja jälleen upea sarjamakeover!
Ranskalainen Couleur Caramel on luonnonkosmetiikan meikkien sekä vielä tarkemmin luomumeikkien pioneeri. Sarjan tarkkaa perustamisvuotta en tunne, mutta Couleur Caramel on ollut olemassa toista kymmentä vuotta. Olen itse esitellyt sarjan tuotteita blogissa vuonna 2011, ja jo tuolloin CC oli vaikuttanut kentällä pitkään.
Nyt olen päässyt töiden merkeissä tutustumaan sarjaan uudelleen, kun Couleur Caramel liittyi Transmerin portfolioon. (Disclaimer: olen siis töissä sarjan maahantuojalla.) Nyt edessäni olikin aivan uusi Couleur Caramel jota hädin tuskin tunnistaa samaksi sarjaksi kuin 10 vuotta sitten..!
Huulilla heleän herkullinen Couleur Caramel -huulipuna #503
En rehellisesti ollut ihan valtavan vakuuttunut Couleur Caramelin meikkien laadusta vuonna 2011, mutta 2020-luvun CC on aivan eri tasolla.
Voisin kuvitella laadun parantuneen jo tässä välillä, koska teknologia on mennyt aivan huimasti eteenpäin, mutta nyt myös ulkoinen design on päivitetty kokonaan. Tykkään kympillä! Ihanan raikas ja tyylikäs look.
Vanha look näytti tältä: pahvikotelot olivat toki ekologisia, mutta myös epäkäytännöllisiä. Kuva on blogistani vuodelta 2011.
Tässä postauksessa keskityn erityisesti Couleur Caramelin maskaroihin, jotka kuuluvat tänä päivänä sarjan suosituimpiin tuotteisiin. Esittelen myös muutaman jo lempparikseni muodostuneen tuotteen.
Couleur Caramelin valikoima on valtavan laaja, joten jaan sarjan esittelyn pariin postaukseen ja kirjoittelen enemmän huulimeikeistä ja spessummista tuotteista lokakuussa. On pohjustajaa, erilaisia neutraloijia, highlightereita, nestemäistä rajausta, kohl-rajausta, eri laatuisia puutereita ja kuusi (!) eri meikkipohjaa.
Olen sarjasta tosi innoissani, sillä luonnonkosmetiikkamarkkinoilla ei tunnetusti ole meikkisarjoja tungokseksi asti. Couleur Caramel on Laveran ohella laajin Suomessa saatavilla oleva sertifioitu luonnonkosmetiikan meikkisarja. CC:n valikoima on vielä paljon Laveraa laajempikin. Hintataso on myös mukava: tuotteet ovat arvokkaampia kuin Laveran ja Benecosin kaltaisten "marketti"sarjojen meikit, mutta edullisempia kuin premium-tason brändit kuten Kjaer Weis ja Ilia.
Hintaesimerkki maskara:
Lavera 8,90€ - 19,70€
Couleur Caramel 25,30€
Kjaer Weis 37,40€
Ilia Beauty 37,50€
COULEUR CARAMEL -LOOK ennen / jälkeen
Hydra Jeunesse -meikkivoide sävyssä 24
Poskipuna sävyssä 53 Light Pink
Huulipuna sävyssä 257 Ancient Rose
Luomiväri sävyssä 104 Bora Bora
(sama sävy myös poskipäillä highlighterina)
Ripsiväri Revolution Mascara
Yksi juttu Couleur Caramelista on hyvä tietää, ja tämä kohta saa minulta perusteltua kritiikkiä. Sarjan sävyjen englanninkieliset nimet. Ne ovat paikoin täysin epäonnistuneita.
Älä päättele sävystä mitään verkkokaupan nimen perusteella, vaan suosittelen googlaamaan sävyistä swatcheja. Tai paras vaihtoehto: käymään katsomassa sävyjä livenä, jos asut paikkakunnalla jossa on Stockmann.
Pakkauksissa on vain numero, ei nimeä, mutta markkinointitarkoituksia ja erityisesti verkkokauppoja varten Couleur Caramel on antanut sävyille myös englanninkieliset nimet. En tiedä onko kyseessä jokin ranskan ja englannin kieleen liittyvä sekaannus vai mistä epäonnistuminen johtuu, mutta osa nimistä on niin kaukana todellisesta sävystä kuin olla voi. Erityisesti pink-sanaa käytetään kuvaamaan sävyjä, joilla ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ole mitään tekemistä pinkin tai vaaleanpunaisen kanssa.
Esimerkkinä suosikikseni muodostunut poskipuna, sävy 53 "Light Pink", joka on todellisuudessa lämmin beigellä taitettu ruusun sävy. Huulipuna 503 "Nude Pink" on lämmin, jopa hieman korallinen punainen.
Lähdetään sitten tutustumaan maskaroihin :) Täällä ei ainakaan ole haasteita sävynimien kanssa, koska kaikki maskarat ovat mustia!
Sarjassa on neljä hyvin erilaista maskaraa, joista kahdessa on kuminen polymeeriharja ja kahdessa perinteinen kuituharja. Kaikki maskarat ovat vegaanisia ja Cosmos Organic -sertifioituja.
🔥 Mitä suoritukseen tulee, nyt viimeistään voi varmaan "lukita" sen tiedon, että luonnonkosmetiikan maskarat ovat lopullisesti siirtyneet uuden teknologian aikakauteen. Vaisut, kerrostumattomat koostumukset alkavat olla historiaa. Kaikki viimeisen parin vuoden aikana testaamani luonnonkosmetiikan uutuusmaskarat kerrostuvat fantastisen hyvin ja niillä saa aikaan näkyvää tuuheutta.
Nyt kun tämä haaste alkaa olla selätetty, on jäljellä enää vettä hylkivän luonnollisen maskaran kehitys. 👍
COULEUR CARAMELIN MASKARAT
⭐️ Erottelevin: BACKSTAGE MASCARA. (25,30€) Backstage-ripsarissa on ohuin ja erottelevin harja. Harja kapenee kärkeä kohti ja on hyvin siro. Materiaali on polymeeria. Paras harja alaripsiin! Yhdellä kerroksella saa ripsiin väriä ja erottuvuutta, toisella kerroksella tulee nopeasti näyttävää tuuheutta. Huom: kerrosten välillä ei kannata odotella kuivumista, vaan parhaan tuloksen saa harjaamalla kerrokset ripsiin rivakasti. Jos edellinen kerros ehtii kuivua, uusi kerros voi levittyä paakkuisesti.
⭐️ Klassisin: DEFINITION MASCARA. (25,30€) Definition-ripsarissa on porkkanan mallinen kapea kuituharja. Harja kaareutuu aavistuksen. Definition kerrostuu nopeammin kuin Backstage, mikä voi johtua harjastakin, jonka tiheämmät harjakset annostelevat ripsaria enemmän kerralla. Tällä ripsarilla saa helposti nukkemaiset alaripset.
Vaikka Backstage tuntuu selvästi erottelevammalta kuin Definition, visuaalisesti lopputulos on ripsissäni sama kummallakin maskaralla. Tämä ilmiö on tuttu monista ripsareista ja aina ihmettelen sitä. Eri maskaroiden harja, massa ja käytettävyys voivat tuntua tosi erilaisilta, mutta ripsissä tulos näyttää lähes samalta! Onko tuttua teillekin..?
⭐️ Tuuheuttavin: REVOLUTION MASCARA. (25,30€) Tässä maskarassa on piikkipallomainen kärki ja tasapaksussa varressa kahta eri pituutta harjaksia: pidempiä ja ihan pikkiriikkisiä. Materiaali on polymeeri. Kokonaissuoritus on sekä erotteleva, kiitos piikikkäiden polymeeriharjasten, että todella runsauttava, kiitos piikkipallokärjen. Varren pitkät harjakset erottelevat ripset, miniharjakset lataavat ripsiin massaa joka paksuntaa ja pallokärjellä saa rakennettua vielä megatuuheutta ja tarkkuuseroteltua ripsiä. Pallokärjellä ripsaria on mahdollista täsmäsyöttää ripsiin osuus kerrallaan.
Tällainen erikoisharja voi tuntua jollekulle liian tekniseltä ja kinkkiseltä, mutta mä tykästyin tähän välittömästi! Revolution onkin suosikkini Couleur Caramelin ripsareista. Revolutionin massa on myös vähemmän paksua kuin muissa CC:n ripsareissa, minkä puolesta se kerrostuu vähän hitaammin, mutta antaa enemmän pelivaraa eikä ala klimppiintyä tai hapsuuntua vaikka edellinen kerros olisi ehtinyt kuivahtaa. Tällä saan siisteimmän tuloksen useammallakin kerroksella! Tosi näyttävät ripset!
⭐️ Pörröharjojen ystäville: PERFECT MASCARA. (25,30€) Tässä ripsarissa on iso ja pörheä kuituharja joka hieman kapenee keskeltä. Näin suurikokoinen maskaraharja vaatii laajan silmäalueen ja "pinnassa" olevat silmät jotta se ei sotke levittäessä, ahtaissa ja syvällä olevissa silmissä tulos on herkästi sottainen. Perfect-maskara tuo hanakasti tuuheutta, mutta minun ripsissäni jälki on epäsiistiä. Ahdas silmän rakenteenikaan ei ole yhteensopiva tämän tyyppisen harjan kanssa.
Mielestäni tämän tyyppiset pörröharjat sopivat parhaiten ripsille, joissa on jo luonnostaan vahvuutta ja jotka eivät ole kovin harvat. Tietysti harjan koko ja malli ovat myös makuasioita; toiset rakastavat kapeita miniharjoja, toiset muhkeita pörröharjoja :)
Lopuksi vielä muutama Couleur Caramel -meikkilook ja -suosikkituote.
❤️ Hydra Jeunesse -meikkivoide 36,80€ / 30 ml
Hydra Jeunesse on Couleur Caramelin meikkivoiteista tekstuuriltaan ohuin ja kuultavin; se jättää satiinisen, ohuen ja luonnollisen näköisen pinnan. Peittävyys on valmistajan mukaan puolipeittävä, minä sanoisin kevyt/läpikuultava. Koostumus tasoittaa hyvin ihon punoitusta mutta antaa ihon oman sävyn kuultaa läpi.
Hoitavassa koostumuksessa on 21% ihoa hoitavia aktiiviaineita kuten hyaluronihappoa, arganöljyä, ruskolevää ja avokadoöljyä. Hydra Jeunesse tuntuukin iholla kosteuttavalta.
Sävy 24 on ihoni tämänhetkiselle after-summer-sävylle kutakuinkin täydellinen. Lämmin vaalea beige. 😙
Olen käyttänyt tätä tosi paljon saatuani pullon testiin, niin kaunilta sävy ja pinta näyttää. Tällainen läpikuultava koostumus sulautuu ihoon paremmin kuin peittävämmät laadut. Kun iho on kesän jäljiltä ruskettunut, just oikean meikkivoidesävyn löytyminen jemmoistani on vaikeampaa kuin talvisin. Peittävällä meikkivoiteella sävy on oltava "just eikä melkein", jotta tulos on hyvä.
Poskipuna sävyssä 53, luomiväri sävyssä 104 ja huulipuna sävyssä 257 ovat myös muodostuneet suosikeiksi.
❤️ Ihanan lämmin ruusuinen poskipuna 53 (29,90€) on saanut ranskalaisten käsissä nimen "Light Pink". Hylsyssä sävy näyttää beigemmältä kuin iholla. Arvatkaa olinko hämilläni kun avasin tuotepaketin ja odotin näkeväni nude-vaaleanpunaisen poskipunan, ja näin tämän..? No, nyt olen todella tyytyväinen että sävy oli jotain ihan muuta, sillä se on ihollani todella imarteleva - ja sellainen, jonka tyylistä minulla ei ennestään ole poskipunakokoelmassani. 🤗
❤️ Luomiväri 104 "Bora Bora" (18,40€) on sarjan suosituimpia luomivärisävyjä, enkä ihmettele miksi. Hohtava persikan sävy on riittävän mieto ja neutraali sopiakseen kaikille, mutta kiinnostavampi kuin perus-beige. Kuvaisin Bora Boraa sanoilla iridescent light coppery peach. Iridescent-sanalle ei oikein löydy hyvää suomen vastinetta, sillä tarkoitetaan sellaista hohtavaa koostumusta, jossa varsinaisen sävyn joukkoon on jauhettu myös vaaleaa helmiäispigmenttiä joka tulee esiin, kun sävyn levittää iholle. Niinpä Bora Boran persikkaisuus on iholla vaaleampaa kuin hylsyssä. Sävyssä on myös häivähdys kuparia. Bora Bora toimii myös upeasti poskilla highlighterina!
❤️ Huulipuna #257 "Ancient Rose" (21,85€) on aavistuksen malvainen murrettu ruusubeige. Sävy on minusta viileähkö ja tuo mukavan raikasta vaihtelua lämpimiin huulimeikkeihin, joita yleensä käytän. Sävy näyttää hylsyssä jotenkin ruskealta, mutta on huulilla imartelevampi!
MEIKKILOOK ANCIENT ROSE
Meikkivoide Hydra Jeunesse, sävy 24
Poskipuna sävy 53 + päällä Bora Bora -luomiväri
Huulipuna sävy 257 Ancient Rose
Ripsiväri Backstage
MEIKKILOOK PINK NUDE
Huulipuna 503 Pink Nude (joka on siis kaikkea muuta kuin 'pinkki nude'...)
Poskipuna sävy 53
Ripsiväri Revolution
(Meikkipohja tässä kuvassa Aliman mineraalipuuteri)
MEIKKILOOK ORANGE NUDE
Meikkivoide Hydra Jeunesse, sävy 24
Luomiväri sävy 104 Bora Bora
Huulipuna sävy 505 Orange Nude - joka on selvästi oranssihtava punainen, mutta ei tosiaankaan nude....
Poskilla huulipuna sävy 503
Ripsiväri Definition
Tässä meikissä olen levittänyt Hydra Jeunesse -meikkivoiteen sormin, jolloin se jää läpikuultavammaksi. Ancient Rose -meikkikuvassa olen levittänyt Hydra Jeunessen beauty blender -sienellä, jolloin tulos on peittävämpi.
*
Couleur Caramelin uudistuneet meikit ovat saatavilla kaikissa Stockmann-tavarataloissa sekä Jolien myymälässä sekä verkkokaupassa.
Jos olette tulossa I Love Me -messuille, myös siellä on mahdollisuus päästä ihastelemaan CC:n meikkejä livenä. 😍Ja uskokaa pois, erityisesti huulimeikit kannattaa nähdä livenä..! Aivan mielettömiä sävyjä!
Pitkästä aikaa rehellistä "Sanni ihmettelee" -asiaa.
Söin eilen kuvan ruoka-annoksen.
Vaikka kasvisruokien laatu on parantunut ja monipuolistunut aivan huimasti viime vuosina, aika ajoin saa yhä törmätä ajatukseen, että kasvisruokailijalle "riittävät" pelkät kasvikset - ilman proteiinia. Suomenlinnassa eilen lounaaksi nauttimani porkkana-palsternakkapyörykät kera muusin ja parsakaalin -annos sai minut pohtimaan, miksi tällaisia annoksia on yhä tarjolla. (Tilasin annokseeni erikseen vuohenjuusto-lisän, että sain siihen proteiinia.)
Kyllä - tiedostan aiheen olevan "ensimmäisen maailman ongelmat" -osastoa, ja ilman muuta arvostan ruokaa ja sitä, että saan elää maassa jossa emme koe nälkää. Esiin nostamani seikka ei missään tapauksessa ole merkittävä huolenaihe. Se on kuitenkin asia, jota perustellusti ihmettelen, ja joka on mielestäni pinnallisessa ulottuvuudessaankin väärin. Joten sallinette minulle tämän asian ääneen pureskelun.
En näe itseäni aatteellisena ravitsemus-aiheen taistelijana, mutta välillä tasa-arvoa vaativa ääni nostaa päätään ruoka-asioissa. Erityisesti kasvisruoka-asioissa. Ajatelkaa tilannetta, jossa lihansyöjälle tarjottaisiin pelkkiä perunakroketteja kera perunamuusin. Menisikö läpi? Ei menisi, sillä lihansyöjän lautasella on aina proteiinia, koska hän syö lihaa. Proteiinin lähde on itsestäänselvyys. Olen lukuisat kerrat kuullut lihansyöjien toteavan, ettei ruoka-annos ole ylipäänsä kokonainen ilman lihaa tai kalaa.
Sekasyöjien ruoka-annoksissa proteiini on siis aina annoksen pääraaka-aine. Seurana tarjotaan lisukkeita kuten kasviksia ja jokin hiilarin lähde kuten perunaa, riisiä tai pastaa. Jos sekasyöjän buffetissa on kasvispyöryköitä, nekin ovat lisuke.
Kasvissyöjän kohdalla asia ei olekaan niin. Kasvissyöjälle voidaan silmääkään räpäyttämättä ja asiaa kyseenalaistamatta tarjota pääruoaksi lisuketta kera lisukkeen. Kuten nyt klassisena esimerkkinä juureksia eri muodossa; pihvinä, pyörykkänä, muusina, keitettynä. Tai jopa pelkkää hiilaria, kun puhutaan risotosta.
Kutsukaa minua oudoksi tai lillukanvarsiin tarttujaksi, mutta mun mielestä tämä on väärin. Kun kerran viralliset ravitsemussuosituksetkin puhuvat lautasmallista, jossa on aina proteiinin lähde, miksi tämän ei tarvitse toteutua kasvisruokailijan kohdalla?
Kohdistan kysymykseni ennen kaikkea ravintoloitsijoille, jotka tarjoavat lounas- ja a la carte -listoillaan kasvisruokaa. Eikö juurespihvejä kokkaavilla keittiömestareilla ole mitään kunnianhimoa tai kiinnostusta ravitsemuksellisesti monipuoliseen kasvisruokaan? Vai onko kyse kustannuksista?
Liha ja kala eivät ole pelkästään täyttävämpää ruokaa, ne ovat myös kalliimpia raaka-aineita kuin juurekset, riisi tai makaroni. A la carte -listoilla tämä otetaan huomioon ja kasvisruoat maksavat vähemmän kuin muut ruoat. Lounaslistoilla hinta on kuitenkin sama, valitsit sitten lihapullat tai porkkanapullat.
Porkkanaa kyllikseen legendaarisessa kasvispihvi-annoksessa
Yksi hämmentävimmistä ravintolakasvisruoista joita olen elämässäni syönyt, koostui lähes pelkästään porkkanasta. Nimellä Kasvispihvi kulkenut annos koostui porkkana"pihvistä" (iso viipale höyrytettyä porkkanaa), keitetyistä porkkanoista ja porkkana-voikastikkeesta kera juuresten, sienen ja sipulin...! Tämä varsin oranssi taideteos nautittiin Kuopion jo edesmenneessä ravintola Rustik'issa.
Jotenkin ymmärsin tämän tyyppisiä ruokia paremmin silloin, kun ei vielä ollut tämän päivän kasvisproteiinitarjontaa. Mutta nyt kun erilaisten vegeproteiinien tarjonta on aivan v-a-l-t-a-v-a, ei pitäisi olla mitään syytä tai veruketta olla käyttämättä kasvisruoassa asiallista proteiinin lähdettä.
👉 Kaverien kekkerit ovat kenties asia erikseen, mutta jos menette ravintolaan, odotatteko, että listan kasvisruoissa on myös proteiininlähde?
En tiedä, ehkä mä olen vain "metsittynyt" omaan ajattelutapaani, jossa lautasella kuuluu aina olla proteiinin lähde ja muutenkin monipuolisesti eri ravintoaineita, ja siksi aihe menee mulla tunteisiin. Voihan olla, että moni kasvissyöjä todella syö pelkästään kasviksia ja on ihan tyytyväinen proteiiniköyhiin ruokiin..? Ja se on syy, miksi näitä "juureksia kera juuresten" -annoksia yhä näkee?
.
P.S. Onneksi on myös paljon ravintoloita, jotka tarjoavat kekseliästä, ravitsevaa sekä proteiininkin huomioivaa kasvisruokaa. Kaikki kunnia näille paikoille.
Mutta... aina kun törmään juures-viritelmiin, olen vain niin pettynyt. (Ja ehkä vähän suuttunutkin, puhtaasti ruokatasa-arvon näkökulmasta.)
Olen pitkään pyöritellyt luonnoksissa tällaista aihetta, josta kirjoittaminen tuntuu vähän kuin kosmetiikkafriikki jakaisi ajatusvirtaa toiselle kosmetiikkaintoilijalle.
Koska te lukijat olette mun "kosmetiikkaystävä", niin miksipä en jakaisi myös tällaisia juttuja :) 💕
Joten tänään kirjoitan minulle merkityksellisimmistä ja mun mielestä parhaista kosmetiikkasarjoista. :)
Työni ja omien mieltymysteni puolesta suosikeissani korostuvat luonnonkosmetiikkasarjat, mutta mukaan mahtuu myös muutama "normi"kosmetiikan sarja.
YVES ROCHER
Mun ensimmäinen ihonhoitosarja. Tästä brändistä on mun kosmetiikkaelämä alkanut 13-vuotiaana, kun 7-luokalla tilasin Yves Rocherilta ensimmäiset ihonhoitotuotteeni. Äitini oli uskollinen Yves Rocher -asiakas, joten rocherius siirtyi minulle ns. verenperintönä. :)
En enää tänä päivänä juurikaan tunne Yves Rocher -tuotteiden koostumuksia muutamaa lempparituotetta lukuunottamatta, enkä sen puolesta voi nimetä Rocheria tämän hetken "parhaisiin" sarjoihin, mutta kokonaiskuvassa Yves Rocher on minulle ilman muuta jopa kaikkein merkityksellisin kosmetiikkabrändi. En liioittele kun sanon, että en ole käyttänyt minkään muun sarjan tuotteita yhtä paljon. Olin todella uskollinen Rocherille yli 10 vuoden ajan ja olen aina ollut sitä mieltä, että tuotteiden laatu on paljon mainettaan ("ikuinen aletuotesarja") parempi.
Vierailu Yves Rocherin tuotantotiloissa ja elämyskeskuksessa Ranskan La Gacillyssa kesällä 2013 on kirkkaasti hienoin kokemukseni minkään kosmetiikan valmistajan luona, siellä todella kiteytyi Rocherin Bretagnen luonnosta ja maaseudusta ammentava henki, joka ei koskaan kunnolla saavuttanut Suomea sarjan brändäydyttyä täällä "leikkaa-ja-liimaa-askartelukuponki"-sarjaksi.
Vahvuudet: laaja valikoima, edullinen hintataso, tuotteissa ihania tuoksuja, alkujaan postimyyntiin liittyvä kuvastoelämyksellisyys. Mun vanhat Yves Rocher -kuvastot 90-luvulta muuten ovat mukana Postimuseon Paketoidut Unelmat -näyttelyssä, joka avautuu lokakuussa Tampereen Vapriikissa! :)
Puutteet: kivijalkamyymälä. On todella suuri harmi, että Yves Rocherin myymälät lakkautettiin Suomessa. Toinen puute on sertifioitu luonnonkosmetiikkalinja, jollainen YR:llä oli hetken aikaa. Tuotteet olivat todella hyviä ja mieluusti näkisin sertifioidun linjan uudelleen brändin valikoimassa.
Yksi lempituotteeni: Low Poo Shampoo.
DERMOSIL
Dermosil on Yves Rocherin jälkeen pitkäaikaisin kosmetiikkasarja elämässäni. Lumene on kieltämättä vaikuttanut elämässäni vielä pidempään, mutta jostain syystä Lumenesta ei lukuisista hyvistä tuotteistaan huolimatta ole tullut minulle erityisen läheistä sarjaa. En koskaan ole kokenut Lumenea "mun sarjaksi". Dermosil, johon tutustuin vanhassa työpaikassani puoli elämää sitten, taas tuntuu hyvin mun sarjalta.
Dermosil on aina tuntunut kiinnostavalta, sympaattiselta ja helposti lähestyttävältä. Ehkä asiaan vaikutti myös kuvastotilaus-aspekti, kuten Rocherin kohdalla. Alkujaan Dermosilia sai ainoastaan tilaamalla kuvastojen kautta ja isompina ryhmätilauksina, tyypillisesti työpaikan tilausporukalla. Oli ihana selailla Dermosilin (silloin Dermoshop) kuvastoa töissä kahvitauolla. ☺️
Dermosilissa vetivät puoleensa kivat ja käytännölliset tuotteet, edulliset hinnat ja erittäin mukava asiakaskohtaaminen. Jokin Dermosilin tavassa viestiä asiakkaidensa kanssa on alusta saakka kolahtanut, kuulun selvästi firman kohderyhmään. Nykyisellään Dermosilin asiakaslehdet ovat puhdasta esteettistä iloa ja niissä on jotain ihanan nostalgista; nyt kun Yves Rocherin katalogeja ei enää ole, on Dermosilin lehti. ❤️
Vahvuudet: mahtava hinta-laatusuhde, hintaansa nähden todella hyviä tuotteita. Olen vuosien varrella löytänyt Dermosililta monia huippuluokan suosikkeja joille ei löydy vastinetta kilpailijoilta. Vahvuutena myös aikansa seuraaminen; Dermosil on aina kiinni ajassa ja lanseeraa tuotteita, jotka heijastavat viimeisiä trendejä.
Puutteet: no, eipä haittaisi jos jossain olisi Dermosilin kivijalkamyymäläkin! Tuotteiden livenä hipelöimisessä on aina oma taikansa..! :) Dermosililta puuttuu myös silmämeikinpoistoaine. Kuulun niihin herkkäsilmäisiin, jotka eivät missään tapauksessa voi laittaa silmiin kasvojenpuhdistusainetta.
Yksi lempituotteeni: Ideal BB-voide.
LAVERA
Tutustuin Laveraan vuonna 2010 etsiessäni netistä tietoa luonnonkosmetiikan meikkisarjoista. Olin aloittanut samana vuonna luonnonkosmetiikkaprojektini ja halusin kirjoittaa artikkelisarjan luonnollisista meikeistä. Otin yhteyttä Laveran maahantuojaan ja pyysin meikkinäytteitä testiin.
Siitä alkoi yhteistyö, joka on jatkunut tähän päivään saakka, tai oikeastaan enää ei voi puhua yhteistyöstä, sillä menin vuonna 2019 Laveran maahantuojalle myös palkkatöihin ja Laverasta tuli virallisesti ammattisarjani. Tunnen Laveran todennäköisesti paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Toimin nykyään mm. Laveran kouluttajana. Tykkään todella paljon Laveran luonnonkosmetiikka kuuluu kaikille -filosofiasta ja siitä, että sarja oli ihka ensimmäinen, joka suuntautui tavoittelemaan massayleisöä "vihreiden niche-hipstereiden" ja ekoilijoiden sijaan, jos ymmärrätte mitä tällä tarkoitan. Laveralla haluttiin lähteä kuromaan umpeen rakoa normikosmetiikan ja 'yrttikosmetiikan' välillä, jotta ekologinen valinta olisi helppo ja miellyttävä myös normikosmetiikkaan tottuneille. Ja koska suuren yleisön valinnoilla on todellinen vaikutus ympäristöön.
Vahvuudet: todella laaja valikoima jossa yhtä lailla hyviä ihon- ja hiustenhoitotuotteita kuin värikosmetiikkaa. Värikosmetiikasta löytää ihan huikeita helmiä, ja mielestäni Lavera erottuu edukseen monien kalliimpien meikkisarjojen rinnalla. Edulliset hinnat, tuotteissa tasainen laatu ja miellyttävät ja hyvän tuoksuiset koostumukset. Helppo sarja jonka tuotteista on helppo tykätä.
Puutteet: täyteläinen jalkavoide, vaahtoputsari (tosin jälkimmäinen palaa valikoimaan nyt syksyllä! 😍).
Yksi lempituotteeni: Charming Rose -poskipuna.
MÁDARA
Mádara on vaikuttanut elämässäni yhtä pitkään kuin Lavera, mutta Mádaraan tutustuin ensin myyjänä, en blogin kautta. Mádara kuului vuonna 2010 silloisen työpaikkani valikoimaan, ja yhdessä Estelle & Thildin kanssa se oli ensimmäinen moderni luonnonkosmetiikkasarja johon tutustuin. Koostumukset todella saivat aikaan wow-elämyksen, kun olin sitä ennen tottunut Dr. Hauschkan ja Weledan edustamaan hyvin erilaiseen tyylilajiin.
Mádara on tänä päivänä se sarja, jonka valitsisin, jos pitäisi käyttää vain yhtä ainutta ihonhoitosarjaa. Mádaralla on ihan kaikki tuotteet mitä tykkään (ja haluan) käyttää, ja todella hyvillä koostumuksilla. Sarjasta löytyy monta huipputuotetta, ja koostumukset sen kuin hienostuvat vuosi vuodelta tuotekehityksen mennessä eteenpäin. Oikeastaan ainoa asia mikä mun lempparituotteista Mádaralta puuttuu, on öljyputsari. Mádaralla on balmiputsari joka on hyvä sekin, mutta mä tykkään nestemäisistä öljyputsareista.
Mádara on tehnyt valtavasti modernin luonnonkosmetiikan eteen ja on muuttanut monella tapaa kosmetiikan kuluttajien suhtautumista luonnonkosmetiikkaan. Mádara on myös alusta saakka yhdistänyt tuotebrändiinsä vahvasti henkilöbrändin karismaattisen perustajansa Lotte Tisenkopfa-Iltneren myötä, mikä oli ihan uutta luonnonkosmetiikkakentällä Mádaran tullessa markkinoille. Eikä kentällä edelleenkään ole toista näin vahvasti perustajaansa henkilöityvää kosmetiikkasarjaa, jos ei puhuta julkkisten omista sarjoista, jotka ovat asia erikseen. Lotte oli tavallinen yrittäjä luodessaan Mádaran.
Vahvuudet: upeat koostumukset ja raaka-aineet, huikea tuotekehitys (yhteistyössä latvialaisten yliopistojen kanssa) ja laaja valikoima joka huomioi kaikki ihotyypit ja koostumusmieltymykset.
Puutteet: öljyputsari ja jalkavoide. Tietynlaisena miinuksena olen myös kokenut valikoiman vähän turhan nopean kasvun viime vuosina, mielestäni uusia tuotteita on tuotu valikoimaan liiankin runsaasti ja anti-age-tuotevalikoimassa on päällekkäisyyksiä. Minulla ei ole mitään suurta tuotevalikoimaa vastaan, mutta olen selkeyden ystävä ja tykkään siitä, että kaikille tuotteille on perusteltu paikkansa.
Yksi lempituotteeni: Purifying Foam -puhdistusvaahto, jota olen käyttänyt 12 vuotta.
WHAMISA
Jos katsotaan pelkästään ainesosalistoja, Whamisa on minusta kaikkein parhain ja laadukkain ihonhoitosarja. Incit ovat yksinkertaisesti huikeat, ja kun vesi on kaikissa (perus-Whamisan) tuotteissa korvattu aloe veralla, voi ymmärtää, miksi Whamisan tuotteet ovat niin mielettömän kosteuttavia. Fermentointi puolestaan tekee tuotteista jo lähtökohtaisesti tehokkaampia kuin fermentoimattomista "kilpailijoista". Teknisiä ainesosia käytetään hyvin vähän verrattuna lähes mihin tahansa muuhun moderniin luonnonkosmetiikkasarjaan, kun taas hoitavat uutteet, öljyt ja rasvat juhlivat korkeina pitoisuuksina. (Esimerkkejä eri sarjojen tekniset vs. hoitavat ainesosat -suhteesta voi lukea tästä postauksestani.)
Lisäksi minua viehättää Whamisan tietynlainen eksoottisuus verrattuna länsimaisiin sarjoihin, tuotteiden reseptiikassa näkyy aasialaisuus ja tuotteissa käytetään paljon kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia lääkekasveja. Arvostan myös Whamisan tapaa kirjoittaa inciin näkyviin tärkeimpien aktiiviaineiden prosentit. 👏
Ainoa syy, mikä estää Whamisaa nousemasta Mádaran ohi mun "jos pitäis käyttää vain yhtä" -sarjaksi, ovat puutteet muutamissa mulle tärkeissä tuoteryhmissä kuten silmämeikinpoistoaine, pH-ystävällinen vaahtoputsari sekä geelimäinen seerumi (koska haluan yhdistää kasvoöljyn nimenomaan geelimäiseen seerumiin).
Vahvuudet: erittäin korkea hoitavuus sekä miellyttävät ja hienostuneet koostumukset. Markkinoiden kosteuttavimmat hoitonesteet. Erityismaininta siitä, että yleensä tämän kaltainen kosmeettinen miellyttävyys saavutetaan teknisillä skin feel -ainesosilla, mutta Whamisan tuotteissa ei käytetä niitä. Mieletöntä tuotekehityksen taidokkuutta, joka kertoo Etelä-Korean ihan omasta tasostaan tällä saralla.
Puutteet: erityisesti pH-ystävällinen vaahtoputsari sekä silmämeikinpoistoaine.
Yksi lempituotteeni: Deep Rich Mist.
EVOLVE
Tyylikäs ja huikean kehityskaaren läpikäynyt brittisarja vakuuttaa vuosi vuodelta enemmän. Kuinka moni muistaa Evolven tämän näköisenä alkutaipaleellaan..? Vaaleanpunaisia halvan näköisiä muovipurkkeja ei tunnistaisi samaksi sarjaksi kuin tämän päivän Evolve.
Tykkään Evolvessa oikeastaan ihan kaikesta: elegantti ulkonäkö, harkittu ja hitaasti kasvava tuotevalikoima, hienostuneet koostumukset ja persoonallinen tuoksumaailma. Ihan oma lukunsa ovat sarjan hemmottelutuotteet, jonka veroisia ei löydy miltään kilpailijalta. Etenkin kulta- ja suklaanaamio ovat ihan mielettömät! Myös vartalomarmeladi ja African Orange -vartalotuotteet tuoksuineen saavat allekirjoittaneen huokailemaan ihastuksesta.
Sarjan Bio-Retinol + C-Booster on myös esimerkki hervottoman hienosti formuloidusta luonnonkosmetiikan anti-age-ihonhoitotuotteesta: samassa pullossa yhdistyvät ruusunmarjaöljy, todella tehokas C-vitamiinijohdannainen, bakuchiol ja tyrniöljy..! 🤩
Vahvuudet: kilpailijoista erottuva elegantti ja pelkistetty ulkonäkö, kosmeettisesti erittäin miellyttävät koostumukset, muutamia ainutlaatuisia tähtituotteita joita ei muilla sarjoilla. Harkittu valikoima, joka ei ole lähtenyt rönsyilemään.
Puutteet: silmämeikinpoistoaine, hoitoneste (kasvovedestä saisi olla kosteuttavampikin versio). Yleisesti miinuksena purkki-pakkausten runsas käyttö, minkä samalla kuitenkin ymmärrän, koska se on esteettinen valinta ja sopii Evolven nostalgiseen vanha apteekki -designiin. Ehkä brändillä jonain päivänä keksitään yhtä nostalginen pakkaustekniikka ilman avattavia kansia.
Yksi lempituotteeni: Daily Detox -kasvoputsari.
FLOW COSMETICS
Ensimmäinen suomalainen luonnonkosmetiikkasarja johon olen tutustunut. Myös ensimmäinen kosmetiikan valmistaja, jonka tehtaalla olen vieraillut. 😍 Evolven tapaan Flow on kulkenut mielettömimmän kehityskaaren muuttuen alkuaikojen arkisesta lookistaan aivan uudeksi ja supertyylikkääksi sarjaksi. Feeniks-linnun tavoin nämä kaksi sarjaa ovat käytännössä luoneet itsensä kokonaan uudestaan.
Olen aivan erityisen innoissani Flow'n aromaterapia-tuotelinjasta, jossa herkulliset värit ja terapeuttiset, toinen toistaan ihanammat tuoksut ja hemmottelevat vartalotuotteet minglaavat upeassa ja laadukkaassa kokoelmassa. Ne vartalokuorinnat..! 🙏🏻
Myös sarjan kasvoöljyt ovat huikeita, eikä Flow'sta voi puhua mainitsematta sen sisarsarjaa Korentoa, jonka täytyy olla Suomen ihastuttavin luonnollinen värikosmetiikkasarja.
Flow'ssa viehättää myös yrityksen perhetausta sekä pienuus: vaikka sarja on kasvanut kohisten viime vuosina, brändiä luotsaa yhä äiti-tytär-duo Riitta ja Suvi. Ympärillään heillä on noin 10 hengen tuotantotiimi. Olen kenties puolueellinen koska olen tavannut nämä hienot naiset useasti, mutta sanon silti, että tässä on mielettömän sympaattinen, kunnianhimoinen sekä ammattitaitoinen kaksikko joka on kaiken menestyksensä ansainnut. Kuten koko Flow'n tuotannon porukka.
Vahvuudet: kotimaisuus, korkealaatuiset tuotekoostumukset, helpostilähestyttävä lämminhenkinen brändi-imago, design joka on samalla söpöä ja tyylikästä.
Puutteet: Flow'n valikoima on tarkoituksella harkittu ja rajallinen, eikä sarja (kenties?) koskaan pyrikään tarjoamaan jokaista ihonhoidon perustuotetta. Flow'n valikoimasta et löydä vaahtoavaa putsaria (ellet käytä saippuaa), puhdistusmaitoa, silmämeikinpoistoainetta, silmänympärysvoidetta tai monia eri kasvovoiteita. Vaikea tavallaan kutsua näitä puutteiksi, kun sarjan ei ole tarkoituskaan olla kaiken kattava, mutta jos jonkin tuotteen itse mieluusti sarjassa vielä näkisin, se olisi varmaan silmänymärysvoide. Turhake monen mielestä, mutta mulle tärkeä tuote! ☺️
Yksi lempituotteeni: Vanillaberry Body Polish.
KORRES
Korres on minulle normikosmetiikan parhautta ns. ylellisessä kategoriassa. Vaikka sarja ei ole millään tapaa brändätty luksukseksi, tuotteiden koostumukset tuntuvat iholla hyvin ylellisiltä ja tuovat mieleen selektiivisen kosmetiikan. Myös tarkkaan harkittu ja ihana tuoksumaailma tukee tätä kokemusta.
Korres tuli minulle alkujaan tutuksi himoituista vartalotuotteistaan, joita kosmetiikkahullut raahasivat Kreikan matkoilta tai tilasivat nettikaupoista. Tämä oli aikaa, ennenkuin Korresia sai Suomesta. Minulle tulee aina olemaan hieman mysteeri, miksi Korres on monelle tuttu nimenomaan suihkugeelien ja vartalovoiteiden kautta, sillä brändin todellinen sydän on kasvotuotteissa. Jokin Korresin kroppatuotteissa edusti poikkeuksellista hemmottelevuutta ja kiinnostavuutta yhdistelmällään herkullisia tuoksuja, ihania koostumuksia ja persoonallisen kauniita pakkauksia. Vasta työssäni kosmetiikkamyyjänä perehdyin myös Korresin kasvotuotteisiin ja totesin, että sarjahan on kaiken kaikkiaan fantastinen.
Luonnonkosmetiikkaa Korres ei ole, mutta tuotteissa käytetään paljon kreikkalaisia kasveja ja koostumuksista on jätetty pois mm. silikonit.
Vahvuudet: ylelliset ja hemmottelevat koostumukset yhdistettynä kohtuulliseen hintatasoon, esteettisyys sekä tuoksumaailma, joka minusta on parasta mitä kosmetiikkamarkkinoilla on tarjota. Korresilla on todella tajuttu, mitä on ihonhoidon sensorisuus. Sarja hemmottelee kaikkia aisteja.
Puutteet: kosteuttava kasvosuihke, öljyputsari, silmämeikinpoistoaine (miksei kaikilla sarjoilla ole silmämeikinpoistoainetta... Korresillakin oli ennen ja tosi hyvä olikin, ja lopettivat sen...).
Yksi lempituotteeni: Wild Rose Spotless Serum (C-vitamiiniseerumi).
NOVEXPERT
Viimeisenä minulle merkityksellisenä sarjana nostan Novexpertin. Tässä on brändi, jonka imago ei suinkaan hurmannut minua "jaloiltani" kun sarja saapui Suomeen. Minusta sarja näytti supertylsältä ja purkkien totaalinen epäluonnonkosmetiikkamaisuus hämäsi. Ostin Novexpertin tuotteita testiin kesällä 2017 kysyttyäni lukijoilta, mistä tuotteista he haluaisivat mun kirjoittavan blogiin. Tuotteiden vetovoima oli lopulta sitä luokkaa, että ostamani tuubit jäivät lojumaan varastoihini vuodeksi ja muistin ne seuraavana kesänä..! :D
Kun lopulta jaksoin perehtyä Novexpertiin olin suunnilleen ihan, "holy shit!", koska sarja osoittautui poikkeuksellisen vakuuttavaksi monella tapaa. Taustalla on nimekäs, myös normikosmetiikan puolella vaikuttanut tutkijajoukko, joka halusi luoda luonnollisen mutta yhtä tehokkaan vastineen synteettiselle anti-age-ihonhoidolle. Name-drop: yksi Novexpertin tuotekehityksen ansioituneimpia nimiä on Matrixyl-peptidikompleksin isänä tunnettu Karl Lintner. Tämä maineikas tutkija on kehittänyt Novexpertin Magnesium-tuotelinjan.
Novexpertista tuli myöhemmin Laveran tapaan ammattisarjani, ja voisin sanoa tuntevani Novexpertin nykyään yhtä hyvin kuin Laveran. Olen todella vaikuttunut sarjan tieteellisestä lähestymistavasta ja kompromissittomuudesta: tuotekehitys menee kaiken edelle kaupallisuudenkin kustannuksella. Siinä mm. syy sille, miksi tuotteet rehellisyyden nimissä näyttävät vähän tylsiltä.
Tykkään Novexpertin valikoiman loogisesta rakenteesta ja helppoudesta, täällä ei ole mitään ylimääräistä eikä tuotepäällekkäisyyksiä. Sarjasta löytyy tehokas ratkaisu kaikkiin ihohuoliin. Ehkä jotain Novexpertista kertoo, ettei sarjaan kuulu lainkaan normaalin ihon tai "koko perheen" tuotteita - spesifien ihohuolenaiheiden ratkaisu on tämän firman ydin. Toki sarjan tuotteita voi myös käyttää normaalilla iholla. ☺️
Vahvuudet: jäätävän vakuuttava tuotekehitys ja tieteelliset perusteet kaikkeen, looginen ja fiksu tuotevalikoima, miellyttävät koostumukset, kohtuullinen hintataso - voisi laatuun nähden olla kalliimpikin sarja. Sopivuus herkälle iholle: sarja on kauttaaltaan formuloitu ilman hormonin häiritsijöitä, tunnettuja allergeeneja sekä eteerisiä öljyjä. Tuotteet sopivat myös raskaana oleville
Puutteet: no täälläkin: silmämeikinpoistoaine. En voi käyttää mitään Novexpertin putsareista silmämeikin puhdistukseen. Novexpertilta puuttuu myös täyteläinen silmänympärysvoide. Odottelen kovasti, että sellainen liittyisi jonain päivänä Omega-sarjaan :)
Yksi lempituotteeni: C-vitamiiniseerumi.
*
P.S. Kun puhutaan parhaista kosmetiikkasarjoista, niin tällä perusteella postaukseen olisi voinut nostaa vielä useita muitakin sarjoja, kuten kotimaiset Taiga Cosmetics ja Ekopharma jotka ovat ihan älyttömän hyviä ja laadukkaita, sekä korealainen Urang ja ranskalainen Patyka. Ja edullisista markettibrändeistä ilman muuta L300. Nämä eivät kuitenkaan isossa kuvassa ole vaikuttaneet elämässäni yhtä voimakkaasti kuin postauksessa esiin nostamani sarjat. Siksi ne eivät ole mukana postauksessa, vaikka hyviä ja omalla tavallaan parhaita ovatkin. :)
