Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Arvasin heti pentuja katsomaan mennessäni, että tuo kauemmas ujona tuijottamaan jäänyt pentueen pienin poika oli se, joka meille olisi tulossa, samalla kun muut pennut tulivat innoissaan syömään kengännauhojani ja sormiani.
Meillä on ollut paljon vaikeuksia, sillä hän osaa olla todella haastava ja vaikea persoona, mutta sitten kun saa onnistumisia, tuntuu, että me pystytään mihin vaan. Vastapainona sieltä löytyy myös kiltti, rakastava ja lojaali puoli.
On maailman paras tunne, kun tuo pieni 34kg sylikoira kiipeää syliin, ja rojahtaa siihen nukkumaan vaikka koko sohva tai sänky olisi vapaana. Useasti olen nukahtanut siihen, kun kuuntelen sitä niin rauhoitavaa tuhinaa korvan juuressa.
En osaa sanoin kuvata miten paljon rakastan tuota suloista pientä poikaani. ❤️
Tämän 'kaverikuvasarjan' valitsin siksi, koska tätä katsoessa tulee aina jotenkin hyvä mieli."
- Suvi ja Lemmy
🇫🇮
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Tässäpä esittely meidän eläinystävistä: Suomenlapinkoirat (paimensukuinen) Myy ja Ruu.
Myy (kuvassa vasemmalla)
Myyn kanssa elämä ei ole mennyt helpoimman kautta. Myy tuli meille kodinvaihtajana 6 kk:n iässä. Se oli ollut pääasiassa ulkokoirana emänsä kanssa samassa häkissä, joten muuttaminen rivitaloon ei sujunut ongelmitta. Muutimme lopulta omakotitaloon (tämä oli ollut jo haaveissa aiemmin) ja elämä helpottui huomattavasti.
Myyllä on eroahdistusta, mutta koirakaverin kanssa se pärjää hyvin työpäivät ulkotarhassa, mutta muuten meillä koirat ovat siellä missä ihmisetkin. Myy on hurjan kiltti ja rauhallinen. Se hurmaa yleensä ihmiset, jotka eivät välttämättä niin kovin välitä koirista. Hieman reppanasta olemuksesta johtuen Myy on saanut useita tsemppipalkintoja. Myystä löytyy myös riehakkaampi puoli, joka näkyy vain kotona.
Ruu
Ruu on kaksivuotias uros. Se on luonteeltaan hyvin mutkaton ja tasapainoinen, kaikin puolin ihana ja helppo kaveri. Vaikka Ruu on ihmisystävällinen, kodin ulkopuolella se ei usein juurikaan välitä vieraista. Tämä on ihan mukava ominaisuus harrastuskoiralle.
Ruu tuli meille Myyn kaveriksi, kun nyt jo edesmennyt koiramme Tiku täytti 14-vuotta. Sen tehtävän Ruu on täyttänyt paremmin kuin hyvin. Myyn mielestä Ruu on varmasti välillä oikea kiusankappale, mutta siitä huolimatta ne riekkuvat yhdessä päivittäin. Itselle on nyt vahvistunut ajatus, että kotona pitää olla vähintään kaksi koiraa kerrallaan. Vaikka välillä joukossa tyhmyys tiivistyy, niin kyllä näiden kahden rinnakkaiseloa on ollut ilo seurata.”
-Kirsi
Myyn ja Ruun löytää Instagramista nimellä @pienipaimenlauma ☺️
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Tahvo saapui meille 13 vuotta sitten pienenä pentuna, nimenään tuolloin Keisari. Kotiin päästyämme totesimme hyvin pian, että Tahvo sopisi tälle pienelle pallerolle paremmin. Hänelle on vuosien saatossa kerääntynyt useita nimiä, kuten Rontti, Höntti, Mamman hyvä poikanen, Tahveli, sekä Sudenpentu ja Pikkutassu.
Tahvo on jo elämänsä ehtoopuolella, ja tärkeintä onkin antaa Tahvolle hyvä loppuelämä rakkaiden ihmisten ympäröimänä.
Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vaan säälivästi.
-Tommy Tabermann
-Satu
⭐︎
Busan-kissa osallistuu Ahvenanmaalta, ja alkuperäinen teksti on ruotsiksi. Käännän sen kalenteriin suomeksi.
🇦🇽 "Busan oli alunperin lainakissa, josta lopulta tuli meidän kissamme viisi vuotta sitten.
Kissan alkuperäinen on Scarlett, mutta hän oli meillä hoidossa usein jo pienenä, ja aloimme jo tuolloin kutsua häntä Busaniksi, koska hän oli niin vallaton. ('Busig' = vallaton, ilkikurinen, riiviömäinen.) Nykyään nimi on lyhentynyt Bus'iksi. Busan on rodultaan norjalainen metsäkissa.
Pikku-Bus on nyt 7 vuotias. Mieheni, joka on allerginen kissoille, ei ole allerginen Busanille. :)
Busanin lempipaikkoja talvella ovat digiboksi tai kylpyhuoneen lämmin lattia."
-Tina
✧
Sannin kommentti: Tommy Tabermanin runo ja digiboksin päällä lämmittelevä kissa made my day...! ♥️
(Muutamaan luukkuun laitan useamman ystävän, kuten tänään, koska kalenteriin tuli niin paljon osallistujia enkä halunnut jättää ketään ulkopuolelle.)
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Otto tuli isovanhemmilleni huostaanotettuna, pelkäsi humalaisia (enemmän kuin normikoirat), käskyjä oli selvästi tehostettu lyömällä.
Isovanhemmilleni tullessaan Otto oli hieman arka, mutta joko hyvin sosiaalistettu aikoinaan tai sitten vain hän oli luonteeltaan vain chilli, mutta kun Otto oppi luottamaan taas ihmisiin, hän kulki kanssani kaikkialle. Hän lähti Helsingin keskustaan, lähti Kainuun pelloille, aivan kaikkialle. Hänelle ei ollut tärkeää että missä oltiin, kunhan hänen ihmisensä (minä tai isovanhempani) oltiin mukana.
Hän oli tyynynäni kun menin kesällä Suomenlinnan kallioille nukkumaan yövuorojeni jälkeen, hän oli kaverina töissä vanhainkodissa ja hellyydenkipeänä nautti rapsutuksista ja kuunteli mummoja ja pappoja.
Mutta mikä eniten merkitsi minulle oli että teininä, niinä myrkyisinä vuosina minulla oli joku joka kuunteli, lähti kanssani joka päivä ulos, minne vaan, kenellä ei ollut kiire luotani pois, vaan nautti ja tykkäsi olla kanssani. Hänen kauttaan opin koirista paljon, elekielestä, koirien välisestä kommunikaatiosta, hän johdatti minut koirien maailmaan.
Vielä vuosia myöhemmin hän pelkäsi, kun tuli iso porukka kylään, meni yleensä sängyn alle piiloon, vaikka isovanhempieni luona kävi vain rukouspiiriläisiä.
Tässä on kuvassa hän juuri kuuli minun tulleen hakemaan häntä lenkille. Menneisyyden peikoistaan huolimatta hän oli ja on elämäni koira, isovanhempieni Otto-poika."
– Jasmin
Blogimaailma sen kuin hiljenee hiljenemistään. On luonnollista, että erilaisten viihdemuotojen kulutus muuttuu ja ilmiöt tulevat ja menevät. Silti, on tässä jotain haikeaa. Blogit olivat oman aikakautensa suuri ilmiö. Nyt niiden kulta-aika on ohi.
Oletteko huomanneet, että melkein kaikki suuret blogit ovat hiljentyneet tai lopettaneet? Hämmästyin, kun huomasin, että jopa ikoninen Mungolife on kadonnut eetteristä. Siinä on todellakin yhden aikakauden loppu. (Ja entäs Ostolakossa.... 💔) Jatkaahan osa vanhoista nimekkäistä bloggaajista tietysti sosiaalisen median puolella, mutta se ei ole sama asia.
Vaikka suuret blogit sulkevat oviaan, en siltikään pidä todennäköisenä, että blogit katoavat kokonaan. Niille riittää aina oma yleisönsä, ihan kuten aikakauslehdillekin yhä riittää. Pitkään puhuttiin, että lehdet näivettyvät pois blogien noustessa mainstream-lukuviihteeksi - kuka enää maksaa lehdistä kun blogeja voi lukea ilmaiseksi? - mutta eivät lehdet mihinkään kadonneet. Valikoima on toki pienentynyt, mutta yhä lehdille riittää lukijansa. Näin uskon olevan blogienkin kohdalla.
Mutta ei blogi enää ole the juttu. 2020-luvulla se on vanhanaikaista hidasta mediaa.
Juuri tuon hitauden menetys niin monilla elämän alueilla surettaa minua eniten. Hitaat ja keskittymistä vaativat viihdemuodot korvautuvat nopeatempoisella fast food -sisällöllä. Tästä saisi laajemmankin pohdiskelevan kirjoituksen liittyen kaikenlaisten hitaiden ajanvietteiden hiipumiseen, aina kirjeiden kirjoitukseen saakka. Jotain, joka oli itselleni valtavan tärkeää. Olin hiljattain Postimuseossa, ja kirjeiden historia sai silmäni melkein kyyneltymään. Enää ei kirjoiteta kirjeitä. Miksi kirjoitettaisi, kun Whatsapp-viesti singahtaa perille sekunnin nano-osassa.
Haluan tässä kirjoituksessa heittäytyä pienelle nostalgiatripille ja muistella blogivuosia. Myös sitä, millaisen kehityskaaren bloggaus on ammattina käynyt läpi.
Aloitin itse bloggauksen juuri blogien kaupallistumisen ja suuren suosion kynnyksellä. Vuonna 2009 ei juurikaan vielä puhuttu kaupallisuudesta, ja blogiscene Suomessa oli niin pieni, että kaikki vähänkään tunnetummat blogit pystyi luettelemaan nimeltä. Muistelen, että Stella Harasek oli Suomessa ihan ensimmäisiä palkkaa bloggauksesta saaneista alan tekijöistä. (Mikä hänen ensimmäisen bloginsa nimi olikaan..? Paras Aika Vuodesta..!) Olivia-lehti osti Stellan blogin omille sivuilleen vuonna 2009, ja tästä alkoi bloggauksen ammatillistuminen Suomessa.
Muita tuon ajan suuria bloggaajanimiä olivat mm. Nelliina Vaatehuoneen Nelliina, Mou Mou -Iina, No Fashion Victims -Emmi ja mielettömään supersuosioon "kuin yhdessä yössä" ponkaisseen More To Loven Peppi ja Mimmi. More To Loven naiset olivat ensimmäisiä bloggaajia, jotka nousivat käytännössä julkkistasolle esiintyen TV-ohjelmissa ja lanseeraten oman vaatemalliston.
Kuka muistaa ajat, kun blogit saattoivat päivittyä kahdestikin päivässä..? Bloggaajilla oli vain niin paljon sanottavaa, ja lukijat ahmivat innolla kaiken.
Minulle erityisesti Mou Mou oli jonkin asteinen idoli, ihailin häntä suuresti ja luin blogia, vaikka en vaatteista ja muodista niin piitannutkaan. Tuohon aikaan suurin osa suosituista blogeista oli ns. muotiblogeja, joissa bloggaajat esittelivät päivän asujaan ja tyyliään. Tällaisena muistan Iinan, kaunis ja helposti lähestyttävän oloinen nainen seisoi kuvissa parvekkeella tiiliseinä taustanaan. ❤️ Muistan myös elävästi sen, kuinka Iinan aamubloggaukset oli ajastettu tulemaan ulos kello 5 aamulla, jotta varhain töihin lähtevät ehtivät nauttia Iinan seurasta aamukahvinsa ääressä..! Se oli jotain niin herttaista.
INDIEDAYS
Vuonna 2010 perustettu Indiedays oli merkittävä askel blogien kaupallistumisessa. Suomen ensimmäinen blogiportaali kokosi yhteen joukon suosituimpia muotiblogeja - tällä termillä mainstream-blogit tunnettiin pitkään -, ja maksoi bloggaajille palkkiota perustuen mainoksiin, joita portaalin sivuilla näytettiin.
Indiedaysin ensimmäisiin blogeihin kuuluivat mm. Mou Mou, No Fashion Victims, P.S. I Love Fashion (sittemmin Linda Juhola), Tyyliä Metsästämässä, Nelliinan Vaatehuone ja Johanna Piispan luotsaama Fashion Week. Mielestäni Indiedaysissa vaikutti hetken aikaa myös Mungolife, mutta liittyiköhän hänen lähtöönsä peräti jotain draamaa, ja Indiedays-aika jäi lyhyeksi..! Myöhempinä vuosina draamasta saattoi vastata muuan WTD-Nata - kaikella rakkaudella. 🔥
Karkkipäivän liittyessä Indiedaysiin keväällä 2010 se oli portaalin ensimmäinen kauneus-genren blogi. Muistan, miten jännitti mennä tapaamisiin ja olla se ainoa ei-muotibloggaaja joukossa, jossa kaikki muut olivat mun silmissä suuren luokan fashionistoja. En muutenkaan ollut millään lailla verkostoitunut bloggaaja enkä tuntenut oikein ketään. Tietyllä tavalla tämä ei hurjasti koskaan muuttunut. (🤷♀️) Tamperelaisena pysyin aina ulkopuolisena pääkaupunkiseudun blogipiireistä, enkä oikein sujahtanut tamperelaistenkaan alan ihmisten joukkoon. Tein blogia aina yksin omassa kuplassani, nyt kun mietin.
Indiedaysin luokkaretkellä vuonna 2013. Mukana menossa mm. Uino, naaG, MouMou, Avec Sofie, Janni Ehari ja Annika O. (Montako henkeä sinä tunnistat kuvasta..? ☺️)
TAPAHTUMIA, GAALOJA JA BLOGIEN KULTAISET VUODET
Alkuvuosina blogimaailma oli kuitenkin todella sosiaalinen ja täynnä tapahtumia, vaikka allekirjoittanut kuplassaan oleilikin. Ei edes voi puhua 'alkuvuosina', vaan tapahtumarikkaat vuodet kestivät pitkään, viimeinen suuri blogigaala oli vuonna 2018. Bloggaajien itse järjestämät miitit olivat yleisiä, ja Indiedays järkkäsi bloggaajilleen yhteisöllisiä hyvinvointipäiviä. Meistä pidettiin hyvää huolta, ja vaikka tunsin aina oloni omalla tapaa ulkopuoliseksi muotimimmien (ja myöhemmin lifestyle-kirjoittajien) keskellä, todella tykkäsin portaalin järjestämistä tapahtumista ja arvostin vaivannäköä, jota niiden eteen nähtiin. Siihen aikaan yhteisöllisyys korostui voimakkaasti. Oli tosi paljon juhlia, kekkereitä ja gaaloja. Huh, yhteen aikaan oli jopa kaksi blogeja palkinnutta Awards-tilaisuutta vuodessa...!
Blogien suosio oli arvioni mukaan korkeimmillaan vuosina 2014, 2015 ja 2016. Noina vuosina tuntui olevan eniten pöhinää blogien ympärillä, ja omassakin blogissani kävijämäärät pysyivät tasaisesti 100 000 kuukausivierailijan tasolla. Mun kävijämääräennätys on muuten maaliskuulta 2015. Olin helmikuun lopussa kirjoittanut viraaliksi menneen proteiinirahkapostaukseni, jota maaliskuun puolella jaettiin monessa mediassa lehdistö mukaanluettuna. Kuka muistaa tuon postauksen..? 😅 Kiitos "rahka-gaten", blogissani vieraili maaliskuun aikana 191 459 ihmistä. (Pidin näistä tilastoa!) En voi valitettavasti kauneusbloggaajana ylpeillä sillä, että jokin kauneus-aiheinen kirjoitus olisi vetänyt kaikkein kovimmat lukijamäärät..!
UNELMADUUNI: KUUKAUSIPALKALLA VAPAATA SISÄLTÖÄ
Näihin vuosiin liittyy myös toinen hieno muisto. Tavallaan rahka-postauskin symboloi sitä aikaa ja kiteyttää sen, kuinka vapaa olin kirjoittamaan ihan mistä vain mieleen pälkähti. Kun nyt mietin tuota aikaa, se on tavallaan kuin liian hyvää ollakseen totta. Siihen aikaan bloggauksesta maksettiin kuukausipalkkaa, eikä tuo palkka ollut riippuvainen kaupallisista yhteistöistä. Olin siis kuin oman Karkkipäivä-lehteni päätoimittaja, ja saatoin täyttää sivut millä ikinä halusin. Sama pätee toki nykyhetkeenkin, mutta tänä päivänä kukaan ei maksa sulle, kun kirjoitat lentopelosta, vaikeasti irtoavasta ripsarista tai "humpasta ja hernekeitosta". Kuukausipalkat ovat vaikuttaja-alalla kaukainen muisto (oikeastaan kuin kangastus... oliko se todella mahdollista..?) ja palkkiot tulevat suoraan yhteistöistä. Jos haluaa tehdä blogia työkseen, on tehtävä kaupallisia yhteistöitä.
Bisnes-vaistoisemmat tekivät tietysti kaupallisia yhteistöitä jo kuukausipalkkojen aikaan, koska silloinhan saattoi tienata vielä enemmän. Miksipäs ei :) Mä taas olin tyytyväinen mun kuukausipalkkaan - tai, tarkastelukulmasta riippuen, olin tyhmä ja naiivi. Välissä kuluneiden vuosien tarjoamalla viisaudella ajattelen nyt, että toimin minulle tyypillisesti, koska en ole koskaan ollut bisneshenkinen voittojen maksimoija - mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että oikeasti olin myös vähän naiivi. Tarjosin yrityksille ilmaista näkyvyyttä 100 000 lukijan mediassani vuosikausien ajan. Tein valtavasti töitä, josta muut hyötyivät taloudellisesti, ja minä sain sen ilon, että blogissani oli paljon tyytyväisiä lukijoita. :)
Sittemmin tilanne on alan luontaisten muutosten myötä muuttunut, ja nyt kaupalliset yhteistyöt ovat luonnollinen osa bloggaajuuttani. Jos jokin harmittaa, niin se, että enää ei ole aikaa kirjoittaa kaikista niistä hassuista random-aiheista, jotka olivat Karkkipäivässä vuosien ajan niin tyypillisiä. Toisaalta, tämä ei ole pelkästään kaupallisten tekstien "syytä", oma ajankäyttöni on myös muuttunut, ja nykyään teen blogin ohella myös muita töitä sekä opiskelen.
MEIKKIBIMBOSTA AIKUISEKSI?
Tuntuu samalla hienolta sekä hullulta, että olen kirjoittanut blogia niin pitkään, ja että meikki-intoiluna alkaneesta höpöttelystä kasvoi mulle ammatti. Karkkipäivä on ollut pääasiallinen työni vuodesta 2012. Vuosiin mahtuu aivan valtavasti kaikkea, ja kyllä tässä kohtaa on heitettävä niinkin kliseinen lause, että olen jollain tapaa kasvanut aikuiseksi Karkkipäivän myötä. Vaikka olin jo 3-kymppinen blogin perustaessani.
Blogia aloittaessa kuvailin itseäni "ikuiseksi Peter Paniksi", ja taitaapa tämä kuvaus yhä lukea mun esittelytekstissä. Olen aina kokenut olevani tosi lapsellinen ja lapsenmielinen, ja aikuisuus on tuntunut vieraalta asialta. Olen nähnyt ympärilläni nuoria, lapsia ja aikuisia - ja mä olen ollut kuin se ihme tyyppi, joka ei kuulu mihinkään ikälokeroon. Mutta nyt viime vuosina, ja etenkin kun mietin kuluneita kolmeatoista vuotta, tajuan, että olen tullut aikuiseksi. En ole enää se nuori Sanni, joka teki värikkäitä meikkitutorialeita ja jakoi autuaana VHH-reseptejä. Tunnen vihdoin konkreettisesti ajan kulun ja näen ne muutokset, joita minussa on tapahtunut. Syvemmät, kuin silmäkulmien harakanvarpaat.
Uteliaana jään seuraamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja dokumentoinko ryppyjäni vielä kymmenen tai 15 vuoden kuluttua. Miltä blogien maailma näyttää silloin...? Olemmeko minä ja Mou Mou yhä pystyssä...? 😄
Ainakin vielä nyt saan nöyrän kiitollisuuden saattelemana kirjoittaa Karkkipäivää - tämä blogi ei ole hiljentynyt, ja runsaslukuinen lukijakunta ilahduttaa aktiivisuudellaan. Jokaisen postauksen kommenttilaatikossa on elämää, mistä olen hurjan iloinen ja otettu. Kiitos siis myös teille, Karkkipäivän lukijat, kun olette mukana ja teette osaltanne Karkkipäivästä sen paikan, mikä se on.
Pidetään hitaan median lippu liehumassa! 🤗 ❤️
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Haluaisin osallistua sun joulukalenteriin, ensisijaisesti siksi, että Suomessa on meneillään kissakriisi - eläinsuojeluyhdistyksillä ympäri maan on hallussaan käsittämätön määrä kodittomia kissoja, joista monet niiden omistaja on kyllästyttyään vain hylännyt. Oheisesta linkistä voi lukea lisää:
Adoptoin itse eläinsuojeluyhdistykseltä kissan kuukausi takaperin. Kaaos on ehtinyt olla meillä vasta lyhyen aikaa ja tämä on sen vuoden mittaisen elämän aikana sen neljäs koti.
Se otettiin talteen 15.6.22 osana monikymmenpäistä kissapopulaatiota. Kaaos oli vielä meille tullessaan arka, väisti kosketusta ja livahti herkästi saunaan lauteiden alle piiloon. Sen toisessa etutassussa oli karvaton läikkä, jota se oli stressipäissään kalunnut.
Nyt kuukautta myöhemmin Kaaos on valloittanut koko talon; se roikkuu verhoissa, osallistuu joka ikiseen askareeseen saunan pesusta ruuan laittoon, leikkii matoilla, hiirillä ja omalla hännällään. Aina herätessään se tulee kiehnäämään jalkoihin, naukuu ja vaatii mahan rapsutusta. Yöt se nukkuu polvitaipeessa.
Olen tosi tyytyväinen ja jo hirveän kiintynyt tuohon retaleeseen ja surettaa ajatella, kuinka paljon vastaavia, omaa kotia etsiviä kissoja on. Haluaisin siis kehottaa jokaista kissan ottamista harkitsevaa tutustumaan oman alueensa eläinsuojeluyhdistysten adoptoitaviin lemmikkeihin ja muistamaan, että eläin otetaan sen eliniäksi ja siitä täytyy pitää huolta!"
– Nimetön
✧
Sannin terveiset: Kaaoksen tarina on valitettavan yleinen. Joulukalenteriinkin osallistuneista kissoista useammalla on samanlainen tausta. Tarinoita lukiessa kissojen hylkäämisen tosiasia palautui taas vahvasti tietoisuuteen.
Lemmikki todellakin otetaan sen eliniäksi, ja jos jokin painava syy estää lemmikin pitämisen, sille on etsittävä uusi koti. Vastuu ei lopu siihen, jos lemmikki ei syystä tai toisesta sovikaan omaan elämään. On surullista ja käsittämätöntä, että kissoja hylätään niin paljon: Suomessa vuosittain yli 20 000. Onneksi edes osa hylätyistä saa Kaaoksen tavoin uuden mahdollisuuden. ❤️
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Minun koirani, Sulo ja Kauno, ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita, että minun on sitä vaikea sanoittaa.
Sulo on ihan ensimmäinen oma koirani, toteutunut unelmani. Pikkutyttönä, ja hieman vanhempanakin omasta koirasta haaveillessani, en olisi voinut kuvitellakaan niin ihanaa koiraa kuin Sulo. Sulo on lempeä ja paras mahdollinen ensikoira, jonka kanssa on yhdessä opeteltu kaikenlaista peruskäytöshommista jäljestykseen. Sulo on hieman itsepäinen ja tasainen ilopilleri ja Sulolta koetan oppia tuota ihanan optimistista suhtautumista elämään.
Sulo pitää kaikista ja uskoo lähtökohtaisesti kaikkien olevan hyviä, ja Sulo tekeekin mielellään tuntemattomista ihmisistä ystäviään kuitenkaan nöyristelemättä ketään. Sulo käy mielellään kylässä sekä ottaa iloisena vieraat vastaan ja lumoaa lempeällä katsellaan he, jotka Sulon lämpöisen ja hyväksyvän energian ottavat vastaan.
Sulon lohdutus kaikkiin murheisiin on se että se tuo iloisena lempilelunsa syliini, keltaisen vinkuvan rinkulan: leikitään! Se piristää! Ei tarvi murehtia.
Sulo on koirista tummempi, Kauno vaaleampi
Kauno on sielunkumppanini. Reaktiivinen ja herkkä. Kauno on opettanut minulle minusta itsestäni ihan valtavasti. Olen oppinut armollisuutta niin itseäni kuin muita kohtaan.
Ulkopuolinen maailma määrittää paljon sitä, millainen on hyväkäytöksinen koira, ja huonosti käyttäytyvä koira leimataan usein kurittomaksi, omistaja koulutustaidottomaksi, huomioimatta sitä, että käytös ei muutu napista painaen. Oli pitkä tie ensin oppia hyväksymään Kaunon reaktiivisuus ja sen jälkeen oppia olemaan välittämästä muista (päästä siis eroon "mitä tuokin meistä ajattelee"-ajattelusta ja keskittyä omaan tekemiseen), ja oppia ymmärtämään se, miksi Kauno käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Vasta tämän jälkeen voitiin tosissaan yhdessä alkaa työstää tapoja, millä elämä ehkä helpottuisi, ja nykyisin esimerkiksi jopa suurin osa koiraohituksista menee hiljaa, hienosti kontaktissa rauhassa kulkien meidän omassa kuplassa.
Olen ollut aina liian nöyrä kuuntelemaan ulkoa tulevia ohjeita enkä ole löytänyt luottoa omaan tekemiseeni. Kaunon kanssa tämäkin on ollut pakko opetella, on pitänyt oppia tuntemaan tavat toimia mitkä sopivat Kaunolle ja luottaa siihen, että loppukädessä tiedän itse, mikä Kaunon kanssa toimii. On opittu olemaan läsnä ja toimimaan yhdessä. Kaunossa ja minussa on loppujen lopuksi ihan valtavasti samankaltaisuutta, ja ymmärrän todella paljon itseni kautta Kaunon herkkyyttä, epäluuloa ja vahvaa reagointia.
Kerron koirilleni lähes joka aamu, että aamu on maailman paras, koska saan herätä koirieni kanssa. Kun meditaatiossa ohjataan menemään johonkin turvalliseen tilaan mielen sisällä, menen mielessänikin koirieni viereen. Vaikka koirani ovat kummatkin ihan erilaisia, ne ovat aivan yhtä rakkaita: ne hyväksyvät minut juuri tällaisena ja minä hyväksyn ne juuri sellaisina, kuin ne ovat. Ihan täydellisinä rakkaina.
Luovuimme lentomatkustuksesta ottaessamme koiria, mutta reissaamme lomilla koirien kanssa, ja mikä olisikaan parempaa matkaseuraa kuin parhaat kaverit!
Koirille jokainen lenkki samoissakin ympyröissä on aina uusi seikkailu, joka lenkillä on kaikkea mielenkiintoista, kun vain tarkkaavaisesti havainnoi. Tällä hetkellä koetan oppia koirilta elämään entistä enemmän hetkessä, nauttimaan juuri siitä mitä on nyt."
– Leena
Huomenna se avautuu:
Karkkipäivän Eläinystävät-aiheinen joulukalenteri.
Kalenterin myötä haluan tuoda lukijoiden päiviin ja vuoden pimeimpään aikaan hymyä ja lämpöä. Ystävyys on arvokas asia, ja eläinystävä on monelle yhtä tärkeä ystävä kuin ihminenkin. Jopa tärkeämpi.
Minulle oli ihana joululahja jo lukea lähettämiänne tarinoita. Osa tarinoista oli lyhyitä kuvauksia lemmikin persoonasta, osa pitkiä kertomuksia koskettavine historioineen. Osa ystävistä on jo enkeliystäviä. Sanojen lukumäärään katsomatta jokainen tarina kertoi riveillä tai rivien välissä ystävän merkityksestä ja tärkeydestä kirjoittajan elämässä. Kyllä siinä silmäkin kostui useaan kertaan näitä lukiessa.
Kalenteriin osallistui lähes 30 eläinystävää, ja kaikki pääsevät mukaan. ❤️
Kiitos kaikille osallistuneille. Toivotan lukijoille hyvää joulukuuta ja iloa tämän vuoden joulukalenterin parissa, kuului joulunvietto suunnitelmiisi tai ei.
Sanni
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
On jälleen se aika vuodesta: aika esitellä Dermosilin joulutuotteita. 🥰
Tämän vuoden pakkausten kuvitus on saanut allekirjoittaneen ihan herkistymään. Kun joulupakkaukset julkistettiin, heräsin aamulla ystäväni lähettämään viestiin, jossa koreili Dermosilin pöllö-vartalovoide kera innostuneiden terveisten. Kaikki ystäväni tuntevat rakkauteni pöllöihin. 🥰 Klikkailin itseni saman tien Dermosilin sivulle, jossa odotti kokonainen tuotekokoelma toinen toistaan hellyttävämmillä eläimillä.
Joulun suloiset pakkaukset ovat syntyneet yhteistyössä valokuvaaja Konsta Punkan kanssa. Punkka lienee muuten Suomen seuratuin valokuvaaja sosiaalisessa mediassa: itseoppineella kuvaajalla on yli miljoona seuraajaa.
Dermosilin joulutuotteet ja -pakkaukset eivät ole vain söpöjä, ne ovat myös edullisia. ❤️ Ja nyt niitä voi saada vieläkin edullisemmin:
WILD FOREST -KÄSIVOIDE 6,50€ / 250 ml
WILD FOREST -VARTALOVOIDE 6,50€ / 250 ml
Käsivoiteen pakkausta somistaa nappisilmäinen kärppä talviasussaan. Nopeasti imeytyvä ja sileän tuntuinen käsivoide on täyteläisyydeltään light/medium-luokkaa, ja riittää kosteuttamaan minunkin tunnetusti kuivat käteni. Hoitaviin ainesosiin lukeutuvat glyseroli, sheavoi ja koivunmahla, ja onpa mukana ripaus tehokosteuttavaa karbamidiakin. Suloisella kärppä-kuvituksella on myös saatavilla lahjakasseja!
Vartalovoide on sekin helposti levittyvää ja hyvin imeytyvää. Hoitavat ja kosteuttavat aktiiviaineet ovat samat kuin käsivoiteessa, vartalovoide vain on koostumukseltaan ohuempaa ja hitusen kevyempää. Ja tää pöllö..! 😍 Aion hyödyntää joulukokoelman pakkaukset niiden tyhjennyttyä, ja täytän ne uudestaan muilla tuotteilla. Näin suloisia pakkauksia en heitä menemään..!
CHRISTMAS TREASURE -KÄSISAIPPUAPAKKAUS 11,90€ / 250 ML + 500 ML
Pöllö ilahduttaa myös puolukkaisessa käsisaippuapakkauksessa. 250 ml pullo sekä 500 ml täyttöpakkaus marjaisen makean tuoksuista puolukkasaippuaa saapuvat pöllö-lahjakassin kera. Suosittu puolukkasaippua on pakattu ihanan joulunpunaiseen pulloon, tosi herkullinen väri!
Minulle muuten tulee puolukkasaippuan tuoksusta ihan mieleen jokin Tigin tuote..! Tässä jopa karamellimaisen makeassa tuoksussa on jotain hyvin tigimäistä, tulee nostalginen tunne ja ajatukset vievät aikaan, kun parikymppisenä käytin paljon Tigin makean tuoksuisia hiustuotteita..!
HAPPY TOES -JALKOJENHOITOPAKKAUS 12,90€ / 125 ml + 150 ml
Kanelin tuoksuinen herkkupakkaus jaloille!
Kaneli-jalkakuorinta on raekoostumukseltaan juuri sopivan rouhea pehmentääkseen kovettuneetkin jalkapohjat (-> allekirjoittaneen..!). Geelimäinen koostumus on paksua ja tiivistä, ja pieni määrä kerralla riittää tehokkaaseen tulokseen. Mielenkiintoisesti tämän tuotteen pohjan muodostaa kosteuttava glyseroli, ja vettä on mukana vain ihan vähän. Parhaita kokeilemiani jalkakuorintoja!
Kaneli-jalkavoide on täyteläistä ja hyvin liukasta. Sen koostumus on itse asiassa sama kuin Dermosilin klassisessa Karbamidi-jalkavoiteessa, jouluversioon vain on lisätty tuoksuainetta ja kaneliuutetta! Kaneli-jalkavoiteessakin on siis 17,5% karbamidia. Näin korkea karbamidi-pitoisuus tekee voiteesta erittäin tehokkaasti kovettunutta ihoa pehmentävän. 👍
XMAS LUXURY -LAHJAPAKKAUS / EXTRA-VOITEET 8,50€ / 3 x 40 ml
Über-söpö napakettu tervehtii vastaanottajaa tässä kuivan ihon suosikkipakkauksessa. Pakkaus sisältää kolme versiota supersuositusta Extra-voiteesta, jota voi varmasti hyvällä syyllä kutsua yhdeksi Dermosilin rakastetuimmista kulttituotteista. Hämmentävän paksu voide hurmaa helmiäishohdollaan ja erittäin hoitavalla koostumuksellaan. Rasvaprosentti tässä voiteessa on peräti 40%.
Suosion salaisuus piilee koostumuksessa, joka on samalla todella paksua ja rasvaista mutta hyvin levittyvää ja kosmeettisesti mukavan tuntuista. Hohtava helmiäiskoostumus tuo voiteeseen oman persoonallisen lisänsä! Ne elämykset, ne elämykset... :) Itse myönnän juuri tämän efektin aikoinaan (15+ vuotta sitten..?) koukuttaneen minut Extra-voiteeseen. Se oli oikeasti todella erilainen mihinkään muuhun voiteeseen verrattuna.
Extra-voide jättää iholle suojaavan pinnan, joka ehkäisee kosteuden haihtumista ja pehmentää sekä suojaa kuivaa, erittäin kuivaa ja atooppista ihoa. Runsas glyserolipitoisuus kosteuttaa ihoa. (Vinkki: parhaan tuloksen saa, kun laittaa alle ensi ohuemman ja vesivoittoisemman voiteen, jonka sisältämän kosteuden Extra-voide lukitsee ihoon.)
Joulupakkaus sisältää kolme Extra-voidetta: alkuperäisen ja hajusteettoman version, vaaleanpunaisen Vitamin E -sarjan version sekä aivan uuden, Skin Comfort -sarjan kultaisen värisen version. Voiteiden ero tulee ennen kaikkea tuoksusta; Vitamin E - ja Skin Comfort -voiteissa on näiden sarjojen tuttu signature-tuoksu.
Nämä on niin ihania! 😍 Mulla lähti käsien iho taas uhkaavasti karhentumaan ilmojen kylmettyä, ja nyt on menossa Extra-voide-kuuri öisin. Harva voide jättää ihon saman tien niin pehmeän ja hoidetun tuntuiseksi kuin Extra. Vielä special-vinkki: sekoita Extra-voiteeseen tujaus Karbamidi-voidetta, niin johan pehmenee karheinkin ahavoitunut iho! Miksaa oma kanelin tuoksuinen Extra-voide sekoittamalla hajusteettomaan Extra-voiteeseen Kaneli-jalkavoidetta! 😍
WILD FOREST -KÄSISAIPPUA (loppuunmyyty)
WILD FOREST - SUIHKUVAAHTO 6,90€ / 500 ml
Orava-kuvioinen Wild Forest -käsisaippua on ehditty jo myydä loppuun. Kurre on ollut ilmeisen vastustamaton..! Tämä pullo kirvoittikin paljon kommentteja kun ensimmäisen kerran julkaisin Instagramissa materiaalia joulukokoelmasta. :)
Suihkuvaahdossa on kevyt, marjainen tuoksu. (Verkkosivun kommenttien mukaan toisten mielestä makea, toisten mielestä raikas..!) Glyserolia, koivunmahlaa ja betaiinia sisältävä koostumus ehkäisee ihon kuivumista.
Mun suosikki joulukokoelman suihkuvaahdoista on kuitenkin tämä ihanuus, joka sekin ikävä kyllä on ehditty myydä loppuun.
Winter Wonderland Sauna Soap -suihkugeelin intensiivinen mintun ja puun tuoksu on jotain aivan ihanaa..! 😍
GENTLE TOUCH -LAHJAPAKKAUS 7,90€ / 4 x 30 ml
Lahjaidea hajusteherkälle! ☁️ Kettu-pussukasta paljastuu neljä matkakokoista Sensitive-linjan tuotetta: shampoo, hoitoaine, suihkugeeli ja vartalovoide.
Hajusteettomat Sensitive-linjan tuotteet on kehitetty herkälle iholle ja sarjan tuotteilla on Allergia-, iho- ja astmaliiton tunnus. Samalla ne totta kai sopivat myös kenelle tahansa, joka arvostaa mietoa ja mutkatonta ihon- ja hiustenhoitoa. Matkakokoiset tuotteet ovat mielestäni ylipäänsä tosi kiva lahjaidea, joka varmasti otetaan ilolla vastaan. :) Kaikilla meillä on välillä tarvetta pienikokoisille tuotteille jotka sujahtavat helposti vaikkapa viikonloppureissun beauty boxiin.
TYRNI-KASVOÖLJY 12,50€ / 30 ml
Joulukokoelman kasvoöljy on mukava lisä edullisten kasvoöljyjen markkinoille. Tämän hintaluokan kasvoöljyjä ei juuri kaupoista löydä..! Tyrni-kasvoöljy sisältää hienon joukon ravitsevia, hoitavia ja antioksidanttisia kasviöljyjä: tyrnin siemenöljylle tekevät seuraa avokadoöljy, valkohilppaöljy, manteliöljy, ruusunmarjan siemenöljy sekä auringonkukkaöljy. Hyvin monipuolisesti hoitava kattaus, joka sopii niin kuivalle kuin ikääntyneellekin iholle.
Kokonaisuus olisi tällaisenaan aika rasvaisen tuntuinen, sillä avokadoöljy on hyvin täyteläinen ja ravitseva öljy, mutta cocktail on kevennetty esteriöljyllä. Tuloksena yhä ravitseva, mutta ohut ja helposti iholle levittyvä, miellyttävän tuntuinen koostumus.
Tyrniöljyssä on makean hedelmäinen tuoksu.
SOFT CHRISTMAS -LAHJAPAKKAUS 12,50€ / 125 ml + 15 ml
Taas niin älyttömän suloinen pakkaus..! 😍 Hellyttävä karitsa-lahjakassi kätkee sisäänsä erinomaisen hiusnaamion sekä latvoja silottavan ja kiillottavan hiusöljyn.
Soft & Shiny Hair Mask täyttää heti inci-vilkaisulla mun kriteerit erittäin hyvälle hiustenhoitoaineelle: se on silikoniton ja sisältää runsaasti kookosöljyä sekä joukon tehokkaasti hiusta silkkiyttäviä kvatteja. Kookosöljy on öljyjen ykkönen mitä tulee hiustuotteisiin, sillä se pystyy tutkitusti imeytymään hiukseen kaikista kasviöljyistä parhaiten ja sillä on hiusta kosteuttava, pehmentävä ja hiuksen vetolujuutta vahvistava vaikutus.
Koostumus on kermaisen voidemainen ja tuntuu hiuksissa aivan ihanalta. Takut selviävät vaivatta ja hiukset jäävät kuivuttuaan sileiksi ja pehmeiksi.
Soft & Shiny -hiusöljy sisältää sekin kookosöljyä ✔️, mutta tämä tuote on itse asiassa silikoni- & öljysekoitus, ei puhdas öljy. Kookosöljyn kaverina on arganöljyä sekä supersilottavaa dimetikonia. Jos tuote lupaa silottavuutta, sitä eivät öljyt yksinään tuo, vaikka kaikkea muuta ihanaa hiuksille tekevätkin. Erityisesti hiusten latvoille kehitetyissä "silkkitipoissa" silikoni on ylivertainen, sillä mikään muu aine ei toimi yhtä silottavasti jättäen samalla hiusta suojaavan ja rispaantumista ehkäisevän suojakalvon. Tämän tyyppisissä tuotteissa minäkin yhä "hyväksyn" silikonin, koska sille ei ole yhtä hyvää korvaajaa kasviperäisissä raaka-aineissa.
Soft & Shiny -hiusöljy on koostumukseltaan kuivaöljymäinen ja todella ohut, lähes nestemäinen. Tuotetta voi hieroa pyyhekuiviin tai kuiviin hiusten pituuksiin, tai sitä voi lisätä hiusnaamioon tuomaan lisäbuustia.
BONUS: MAURI KUNNAS -TUOTTEET
Tänäkin jouluna Dermosilin joulukokoelma sai Mauri Kunnas -lisän! ☺️ Rakastetun kirjailija ja graafikko Mauri Kunnaksen piirrokset koristavat joulun limited edition -käsisaippuoita. Mauri Kunnas -tuotteet tulivat myyntiin muuta joulukokoelmaa myöhemmin, ja vielä tällä hetkellä niitä on saatavilla..!
MAURI KUNNAS -KEITTIÖSAIPPUA 6,90€ / 500 ml
MAURI KUNNAS KÄSISAIPPUA 6,90€ / 500 ml
Keittiösaippuan koostumus on sama kuin suositulla Salvia-keittiösaippualla. Mauri Kunnas -käsisaippuan jouluinen kuosi taas kätkee sisäänsä vakiovalikoiman marjaisen makealta tuoksuvan Puolukka-käsisaippuan.
Keittiösaippuan ja "tavallisen" käsisaippuan koostumuksen ero tulee mm. vaahtoavuudesta: keittiösaippua kehitetään miedommin vaahtoavaksi, jotta sen saa huuhdottua käsistä nopeasti kokkauksen keskellä. Keittiösaippuan kevyesti yrttinen salvian tuoksu myös poistaa käsistä ruoka-aineiden kuten sipulin tuoksua.
.
.
Kertokaas Dermosil-fanit, joko joulun tilaus on tehtynä ja mitä tuotteita tilasitte tällä kertaa? :) Tai mitä aiotte tilata? Mä myönnän, että voisin suunnilleen ostaa Wild Forest -kokoelman pakkaukset tyhjinäkin, niin upeat ne ovat...! Eläinystävän toivekokoelma!
