Tiedättekö, mikä on jossain määrin tylsää lyhemmillä Kreikan matkoilla? Sen lisäksi tietysti, että matka on lyhyt?
Se, että ei ehdi bloggaamaan reissutunnelmista, koska ns. luppopäiviä tai -hetkiä ei juuri jää. Olen aamusta iltaan ulkona hyödyntämässä käytettävissä olevaa aikaa. Silloin kun tein pidempiä monen viikon reissuja, oli helpompi nipistää päivistä aikaa blogille.
No, ei auta kuin kirjoittaa pidemmät tunnelmoinnit sitten kun olen taas Suomessa.
Tämän matkan ehdottomaksi helmeksi on noussut Kastellorizo, joka hurmasi minut jokaista solua myöten. Edellisessä postauksessa kirjoittelin hitaasta maisemamatkailusta, ja Kastellorizo jos mikä tarjoaa mitä hienoimmat puitteet tällaiseen matkailuun.
Saaren ainoa asutuskeskus, suurta hevosenkengän muotoista luonnon satamaa halaava pääkylä Kastellorizo (toiselta nimeltään Megisti), on viimeistä kulmausta myöten niin kuvauksellinen, että voi pysähtyä mihin tahansa ja edessä on täydellinen postikorttinäkymä. Saaren toisessa maailmansodassa maan tasalle pommitetut ja nyt huolella restauroidut talot ovat karamellimaisessa suloisuudessaan melkein liikaa. Ensimmäiset tunnit (tai koko ensimmäinen päivä) saarella kuluu siihen, että seisahdut joka kolmannella askeleella huokailemaan ja painamaan kameran laukaisinta.
Paikka on niin tyrmistyttävän kaunis, että mun piti jäädä hotellihuoneeseen hetkeksi kokoamaan itseäni saavuttuani saarelle. Mulla meni ihan pasmat sekaisin kylän kuvauksellisuudesta (…. erityisherkkyys….). Olen aiemmin kokenut yhtä vahvaa aistien esteettistä ylikuormitusta vain Santorinilla ja Monemvasiassa.
Viivyin saarella kolme päivää ja olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin, mutta viime viikolla peruuntuneen laivayhteyden sotkettua kuviot oli valittava, jätänkö Symin tällä reissulla kokonaan väliin vai lähdenkö Kastellorizosta tänään. Ja kyllä mä haluan nähdä myös Symin, joten jätin Kastellorizolle haikeat hyvästit ja istun nyt laivassa kohti Rhodosta.
Jaan yhden sympaattisen detaljin Kastellorizosta.
Kun saavuin saarelle maanantaina, kuulin jonkun huutavan nimeäni rantakadulla. ”Sani, Sani, Sani..!” Katselin ympärilleni miettien, kuka täällä tietää minut nimeltä, kunnes tajusin huudon kohdistuvan lempeän näköiselle spanielille, jota kutsuttiin kahvilan pöytään rapsuteltavaksi. Viimeisenä Kastellorizon iltana tutustuin saarella yli 30 vuotta vierailleisiin israelilaisiin, ja he kutsuivat minut lempiravintolaansa illalliselle. Kävi ilmi, että Sanni-koira on kyseisen ravintolan isännän Giorgoksen koira. Jotain sielujen sympatiaa Sanni tuntui kaimaansa kohtaan tuntevan, sillä se istui tiukasti vieressäni koko illan. ☺️
Oli muuten valtavan mielenkiintoista tavata ihminen, joka on käynyt Kreikan lempisaarellaan yhtäjaksoisesti 37 vuotta. Israelilaisnainen oli saapunut Kastellorizoon ensimmäisen kerran vuonna 1985, kokenut kenties samanlaisen veret seisauttaneen hurmaantumishetken kuin minä laivasta astuessani, ja on palannut saarelle joka vuosi sen jälkeen. Sittemmin naisen ystäväkin ihastui saareen ja on vieraillut siellä hänkin vaatimattomat 25 vuotta. Nykyään matkaseurueeseen kuuluu myös puolisoita ja muita ystäviä.
Kun kerroin uusille ystävilleni aikovani kirjoittaa Kastellorizosta blogiini, naiset sanoivat, ”Älä tee sitä!” He eivät halua suuren yleisön löytävän Kastellorizoa, jotta saaren rauhallinen ja omintakeinen tunnelma säilyy. Rauhoittelin heitä kertomalla, että valtaosa suomalaisista Kreikan kävijöistä on uskollisia pakettimatkalaisia, eikä minun kirjoitukseni varmastikaan tuo saarelle ei-toivottua massaturismin aaltoa.
Ilman muuta jaan tällaisen helmen. 🙏🏻 Jos kastellorizolaisilta itseltään kysytään, he ovat vain iloisia kun turistit löytävät saarelle. Koska saarella ei ole massoja tyypillisesti houkuttavia hiekkarantoja, jo se takaa tietynlaisen turismin tason, joka tuskin koskaan on vaarassa muuttua ”Zakynthoksen Laganasiksi”.
Tämä matka on ollut mulle opettavainen.
Minulla on aiemmin ollut se useiden reissuviikkojen tuoma etu, että reitin ja kohteet on voinut suunnitella suhteellisen vapaasti eikä niin haittaa, jos juuttuukin huonojen tai peruuntuneiden yhteyksien takia jollekin saarelle pidemmäksi aikaa. Kun aikaa on enemmän, on enemmän vapautta. Nyt kun käytettävissä on vain 13 päivää, harmittaa luonnollisestikin menettää matkapäiviä huonon suunnittelun tai ei-toteutuneiden laivayhteyksien takia.
Jos nyt saisin varata koko tämän matkan uudestaan, lentäisin ilman muuta Tampereelta suoraan Rhodokselle. Jos suunnitelmissa on Dodekanesian saarille suuntautuva reissu, ei kannata lentää Ateenaan vaan Dodekanesian sydämeen Rhodokselle. Okei, puolustuksekseni voin todeta, että varatessani näitä lentoja maaliskuussa minulla ei vielä ollut hahmotelmaa mille saarille olin tällä kertaa menossa. Luulin myös viipyväni neljä viikkoa, mutta moneen kertaan siirretty matka kutistui lopulta kahteen viikkoon. En myöskään maaliskuussa tiennyt, että Air Baltic alkaisi lentää kotikaupungistani reittilentoja Kreikkaan.
No, ensi kerralla teen asiat toisin. Olen jo kovaa vauhtia suunnittelemassa reissua keväälle, jolloin tekisin Rhodokselta käsin Dodekanesian saarihyppelyn ja kävisin pitkästä aikaa taas ihanalla Karpathoksella. ❤️ Sekä Tiloksella ja Chalkilla, jotka ovat vielä mulla näkemättä.
✈️ ✈️ ✈️
Yleisesti ottaen annan myös sellaisen vinkin, että lennot Ateenasta kauimmaisille saarille kuten Rhodokselle, Kreetalle ja Karpathokselle ovat paljon edullisempia kuin laivat. Minusta olisi ihana aina tehdä saarihyppelyitä vain laivoilla, mutta jos hintaeroa alkaa olla toista sataa euroa, tulee harkinta kysymykseen. Tällä matkalla päädyin lopulta varaamaan lennon takaisin Ateenaan (68€), kun saatavilla olevat hytit Pireuksen laivassa olisivat maksaneet melkein 200€. Halvinkin laivalippu ilman hyttiä oli 79€. Minusta on todella tylsää, että laivat (ja junat!) ovat niin kalliita lentämiseen nähden. Tällä hintakehityksellä ihmisiä ei ainakaan rohkaista vähentämään lentämistä.
Tänään minun on vietettävä päivä Rhodoksella, koska tälle päivälle ei enää ole laivayhteyksiä Symille (huokaus). Eli menetän jälleen yhden Symi-päivän. Rhodos Town ei ole turistillisuudessaan suosikkipaikkani, mutta ihan uteliaana odotan mitä fiiliksiä kaupunki nyt herättää. Edellisestä vierailusta on 9 vuotta.
Palaan Kastellorizon pariin myöhemmin omassa saarelle omistetussa postauksessaan. 💕
9 comments on “Ihana Kastellorizo ja ajatuksia matkasuunnittelusta”
Hei Sanni,
Olen kauan jo pohtinut erästä asiaa, josta on tehnyt mieli kysyä näkökulmaasi. Ymmärrän, että aihe on herkkä, koska Kreikka on niin rakas paikka (monelle suomalaiselle..)..
Olet usein kertonut myönteisistä kokemuksistasi ja on tullut vahvasti se kuva, että Kreikka on turvallinen matkakohde yksinäiselle naismatkaajallekin. Kaduilla saa kulkea rauhassa, ravintolassa kukaan ei tuppaude seuraan, ym..
Viime aikoina kuitenkin olen lukenut ja kuullut toisenlaista.. mikä on saanut minut taas kyseenalaistamaan Kreikan ihanuuden ja lokoisuuden. Näin dokumentin siitä, miten maassa edelleen kukoistaa suorananen naisviha - samat arkaaiset asenteet, mitkä tekevät esim. Turkista haastavan lomakohteen. Siinä kerrottiin Rodoksella tapahtuneesta julmasta seksuaalimurhasta, jonka kohteena oli paikallinen nuori nainen (ei mikään turisti!).. ja pahinta oli, miten media reposteli ja raateli uhrin persoonaa halveeraavaan, mitätöivään sävyn.. Eli Välimeren ikiaikainen 'naiset pysyköön kotona'.-ajattelu ja machokulttuuri kukoistavat...
Samassa jutussa Rodoksella työskentelevät matkaoppaat kertoivat, miten kyse ei ole yksittäistapauksista - naisiin kohistuva ahdistelu on kuulemma arkipäivää, - naisturisteja häiritään ja raiskataan esim. yökerhoissa, ja tekijät vain harvoin joutuvat vastuuseen... teot on helpompi vaieta, ettei turismi kärsi ja Kreikalta mene maine. Jos paikallinenkaan nainen ei saa tukea ja sympatiaa (edes murhattuna!), niin mitä ihmisarvoa pohjoismaisella, lähtökohtaisesti kevytkenkäisenä pidetyllä matkaajalla enää on?
Tuo on jotain niin äärettömän surullista ja kuohuttavaa, ja toivoisin matkatoimistojen puhuvan rehellisesti kohdemaiden asenteista. (Tästä oli joskus puhetta, ja mainitsin esim. Pohjois-Afrikan maat, jotka ovat monella tapaa ongelmallisia... nyt sitten ei Euroopan rakastetuin lomakohdekaan ole mikään 'turvatalo'..)
Ohjeeksi annetaan liian usein se tavanomainen 'käytä maalaisjärkeä, ole avoin ja ystävällinen', mistä ei pahantahtoisten ja vaarallisten ihmisten kohdalla ole mitään hyötyä.. Ikäviä yksilöitä on kaikkialla, mutta jos ongelma on jo sisäänrakennettuna paikallisessa kulttuurissa, niin siitä on hyvä olla tietoinen yleisellä tasolla jo lomakohdetta harkittaessa.
Olisin kiitollinen, jos voit kommentoida hieman ja kertoa, oletko koskaan joutunut huomaamaan tätä 'pimeää puolta'..?
Mielenkiintoinen aihe ja välitin puheenvuorosi myös ystävälleni Mariannalle kuullakseni kreikkalaisen näkökulman. Palaan kommenttiisi myöhemmin kun ehdin, toivottavasti tänään illalla, tai sitten kun olen palannut Suomeen ja on taas paremmin aikaa blogikommenteille. :)
Noniin, nyt ehdin vihdoin vastata tähän.
Jaan tässä seka omia ajatuksiani että kreikkalaisen ystäväni Mariannan.
Minä en ole koskaan kokenut uhkaa, epäturvallisuuden tunteita tai naisvihaan viittaavia asenteita Kreikassa. En koskaan. En tunnista kuvaamaasi "naiset pysyköön kotona" -asennetta siinä Kreikassa, jossa vierailen.
Oma suhtautumiseni aiheeseen on, että naisvihaa -ikävä kyllä- on jollain tasolla olemassa ihan kaikkialla. Raiskauksetkaan eivät rajoitu vain tiettyihin maihin, vaan naiset joutuvat raiskauksien uhriksi joka puolella maailmaa. Onko naisviha juuri Kreikassa ongelma yleisellä tasolla ja jonkinlainen osa kansallista asennetta ja kulttuuria? Mä sanon, että ei ole. Kiinnostuin dokumentista johon viittasit, muistatko sen nimeä..? Minkä tahon toteuttama se oli?
Mitä raiskauksiin tulee, Marianna kertoi, että raiskaustapaukset maassa ovat kasvaneet viime aikoina, ja vaikka raiskauksista tuomittujen joukossa on myös kreikkalaisia, suurin osa tuomituista on muslimi-taustaisia maahanmuuttajia. Myös turisti-kohteiden raiskaustapauksissa suuri osa syytetyistä ja tuomituista on maahanmuuttaja-taustaisia. Jopa muita turisteja! Kuten tapauksessa, jossa neljä belgialaista joukkoraiskasi brittinaisen Rhodoksella. Belgialaiset olivat syntyperältään arabeja.
En todellakaan haluaisi olla tässä asiassa rasistinen, mutta tilastot tuntuvat puhuvan synkkää tarinaansa kulttuurillisen taustan vaikutuksesta raiskaustapauksiin.
Mariannan kommentti Kreikan naisasenteeseen oli seuraava (vapaasti käännettynä):
"Olen täysin eri mieltä lukijasi kanssa. Kreikkalaisena naisena koen jopa loukkaavana asian, jota hän esittää. Henkilökohtaisesti en ole koskaan kuullut yhdenkään median edustajan tai poliitikon sanovan tai edes vihjaavan siihen, että naisten kuuluisi pysyä kotona jne. Ainoastaan jotkin äärivasemmistoryhmät ovat ehdottaneet, että meidän pitäisi olla mukautuvaisempia muslimi-maahanmuuttajien suhteen ja olla paljastamatta ihoamme niin paljon julkisesti, koska muslimit eivät ole tottuneet siihen ja tällä perusteella ikäänkuin oikeuttavat naisiin kohdistuvia seksuaalisen väkivallan tekojaan."
Hei, kiitos kommentista, ja myös Mariannen vastauksesta.
Olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan muslimiturvapaikanhakijoista ja näiden yliedustuksesta rikostilastoissa kaikkialla Euroopassa. Suomikin on joutunut kokemaan samaa, mitä Ruotsi, Ranska ja varsinkin Saksa ovat saaneet kärsiä jo potemmän aikaa.. En mitenkään ylläty, jos Kreikassakin on vastaavaa. Todella ikävää... ja yhtä ikävää on joutua rasistisyytösten kohteeksi, kun ongelman ottaa esille.
Terveisiä Mariannelle, että en keksinyt kysymystä omasta päästäni (vaikkakin olen Kreikan-lomalla joutunut joidenkin ikävien huomionositusten kohteeksi paikallisten nuorten miesten taholta..)
Itse asiassa olin pitkään siinä luulossa, että Kreikka on jonkinlainen 'naisten paratiisi' verrattuna vaikkapa Turkkiin. (no, tästäkin kokeneet Turkin-käyjät ja tukkilaisnaiset voivat pahastua..)
Se dokumentti oli englanninkielinen, yritän kaivella siitä linkin.
Ja - siinä tosiaan yksi pääepäillyistä ja tuomion saaneista oli muslimitaustainen (Kosovon albaani), ja hänen syykseen yritettiinkin vierittää koko tapahtumasarja. Kuitenkin mukana oli myös syntyperäisiä kreikkalaisia, taisi olla joku rikkaan suvun vesa, joka oli aina tottunut saamaan naisen kuin naisen..
En keksinyt hatusta mitään ennakkoasetelmia, vaan toin esiin mm. paikallisten ihmisten puheita - murhatun tytön isä oli todella järkyttynyt median halveksivista ja mustamaalaavista reaktioista, joissa urhi pyrittiin leimaamaan kevytkenkäiseksi, jne..
Kyseinen tyttö oli kotoisin muistaakseni Rodoksen ulkopuolelta, mutta hän asui siellä opiskelun ja työn takia.
Uskon, että nuo asenteet muhivat monessa Välimeren kulttuurissa enemmän tai vähemmän, vaikka maa päällisin puolin vaikuttaa modernilta. Toki kaikki eivät koskaan joudu niitä käytännössä kohtaamaan. Mukavaa, että Marianne on niiltä säästynyt... ja Sanni myös.
Olen yrittänyt jo kahdesti aloittaa vastausta tähän, mutta en vain ehdi sitä kirjoittaa, koska aihe vaatii niin paljon aikaa etten vain löydä sitä. :D (Katsoin eilen myös linkittämäsi YouTube-dokumentin.)
Koska en taida löytää niin paljon aikaa, että pystyisin tähän perusteellisesti paneutumaan, vastaan lyhyesti. Kuvailemasi tapaukset ovat aivan karmivia, eikä sitä kiistä kukaan. Raiskauksia ja raakuuksia tapahtuu. Mitä tulee median suhtautumiseen Elenin (Rhodos) tapaukseen, siitä en löytänyt viitteitä linkkaamassasi dokumentissa, joten median vähättelyyn en osaa ottaa kantaa. Poliisin toiminta toki oli täysin epäonnistunut Elenin tehdessä ilmoituksen ensimmäisestä raiskauksesta.
Se mitä tässä nyt lyhykäisyydessään saan paketoitua repliikikseni on se, että vaikka tapaukset todella ovat kertakaikkisen karmivia ja niihin liittyen on varmasti tapahtunut monia ns. länsimaisen oikeuskäsityksen kannalta viranomaistasonkin epäonnistumisia, en silti osaa nähdä näitä tapauksia kuvaavina edustamaan jonkinlaista yleistä asennetta Kreikassa. Kreikassa asuu yli 10 miljoonaa ihmistä. Voidaanko esimerkiksi Rhodoksen keissin perusteella sanoa, että Kreikassa on "yleisellä tasolla naisvihaa"? Minun mielestäni ei. Mutta minä en asu Kreikassa enkä tunne kulttuuria ja ilmiöitä samalla lailla kuin maan kansalaiset. Marianna on kreikkalainen, ja vaikka hänkään ei varmasti ole perehtynyt joka ikiseen naisvihaan liittyvään tapaukseen kotimaassaan, hänellä on silti aivan eri perspektiivi maansa ilmiöihin kuin meillä, jotka luemme uutisia Suomessa tai katsomme YouTuben dokkareita. Ja usko pois, Marianna on äärimmäisen Kreikka-kriittinen, hän ei silottele maansa epäkohtia.
Mielestäni se, että ei itse ole kokenut halveksuntaa tai muuta asiatonta kohtelua, ei tee henkilöstä jääviä arvioimaan kotimaansa asenteita.
Summa summarum: näitä karmeuksia tapahtuu Kreikassa. Mutta en löisi niiden nimissä naisia vähättelevää leimaa koko Kreikkaan.
Löysinpä.. Tapauksesta on useitakin videoita, googlaamalla uhrin nimen löytyy jo tietoa.
The disturbin case of Eleni Topaloudi ..
https://www.youtube.com/watch?v=Ki29gm5IFjo
Tämä oli siis vain yksi saatavilla oleva 'doku', Elenin nimellä löytyy useita
(Coffeehouse Crime-kanavan video taisi olla se, jossa tuotiin esiin kreikkalaismedian törkeä uutisointi.)
Näkökulmia on tietenkin monia, joka maan kohdalla (olen tietoinen Turkissa pitkään asuneista naisista, joiden mielestä maa on niiiiin tasa-arvoinen, miehet reiluja ja ritarillisia, seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneet ymmärtämättömiä ja itse osasyyllisiä kokemuksiinsa ym..
samoin vaikkapa Arabiemiraattien kohdalla - ihmisten erilaiset kokemukset ovat kuin eri planeetoilta.. monet ovat kertoneet turvallisesta, suvaitsevaisesta yhteiskunnasta, missä naiset voivat kulkea kaikkialla turvassa.. samaan aikaan maasta saa kuulla kauheita tapauksia viranomaisten tekemistä vääryyksistä, ja seksuaalisesta ahdistelusta.. molemmat kokemukset ovat aitoja, mutta niistä saa täysin eri kuvan ko. maasta. Oma pukeutuminen ja käyttäytyminenkään ei riitä selittämään eriäviä kokemuksia.
Koen tärkeäksi tuoda esiin myös niitä potentiaalisia varjoja, vaikka ne ei kaikkien kohdalla - onneksi - realisoidu..)
Varmasti. Itselläni ei turistina ole kuin matkailijan kokemus Kreikasta, ja vaikka olen maassa yli puoli elämääni matkustanutkin ja viettänyt siellä paljon aikaa, ei minulla tietenkään ole käsitystä tai tietoa kaikista maassa vallitsevista ilmiöistä. Vaikka en itse ole kokenut naisena minkäänlaista vähättelyä ja uhkaa maassa, en väitä, etteikö tällaisia asenteita saattaisi Kreikassa silti olla olemassa. Toivoisin tietysti, että nämä asenteet kertovat enemmän kyseisistä yksilöistä kuin koko maasta. On joskus vaikea sanoa, milloin jokin "käytös" kuvastaa laajemmin ympärillä olevaa kulttuuria tai yhteisöä, vai milloin se kertoo vain kyseisestä yksilöstä/yksilöistä. En tiedä kuinka laajasti esimerkiksi Elenin kaltaisia keissejä pitäisi tapahtua, jotta tapaukseen liittyvät asenteet voisi nähdä liittyvän Kreikassa vallitseviin yleisiin asennerakenteisiin.
Vielä terkut Mariannelle, että loukkaantuminen kannattaa kohdentaa niihin, jotka moisiin tekoihin ovat syyllistyneet, ei niihin, jotka kysyvät Kreikan tilanteesta..
Hyvin usein ikävä kyllä on ollut vaarana, että ne, jotka eivät koskaan joutuneet kokemaan mitään ikävää, vähättelevät uhreja, joskus jopa syyllistämällä ja leimaamalla nämä itse syyllisiksi kohtaloonsa. 'mitäs menit treffeille' ym.. 😢