Tää on teille (meille) vaahtofiilistelijöille! ^_^

Nyt se on löytynyt: tihein, paksuin, kermaisin kasvojenpuhdistusvaahto johon olen koskaan saanut tehdä tuttavuutta.

(Ja samalla: meitsin L'Occitane-neitsyys meni!)

Olin viime viikonloppuna Helsingissä ja tein siellä pari targetoitua ostosvierailua. L'Occitane on ollut iät ja ajat niiden merkkien pending-listalla joita ehdottomasti haluan kokeilla, ja nyt sain vihdoin hankittua tuotteita testiin. En tiedä mikä L'Occitanessa kiehtoo, luonnonkosmetiikkaa se ei ole mutta jokin brändissä vetoaa. Myymälät ja esillepano ovat tyylikkäitä ja purkkien muotoilumaailmakin puhuttelee. Kaikki on aina kiinni kokonaisuudesta.

Ja tässä se on, TURBOvaahto:

Immortelle-linjan Intense Cleansing Foam.

L'Occitanen myyjän mukaan Immortelle-vaahto on öljyputsareiden jälkeen tai ohella L'Occitanen tehokkain kasvojen- ja meikinpuhdistaja. Pakkaustekstin taikasanat jotka vangitsivat mielenkiintoni kuuluvat näin: "Its distinctive and ultra-dense texture perfectly allows for a longer massage." Aaaah... Tämän täytyy siis olla aivan erityisen paksu ja liukas vaahto. Mulle, kiitos! :)

(Ostin muitakin tuotteita, niistä juttua myöhemmin.)

Myös tuotteen aerosoli-pakkausmuoto viestittää paksusta vaahdosta.  Aerosoliin pakattuja putsareita näkee todella harvoin.

Muistan että kauan sitten L'Orealilla oli Happyderm Mousse -niminen aerosolivaahtoputsari (puhutaan yli 10 vuotta sitten), mutta sitä en ehtinyt tuolloin koskaan kokeilemaan, se viihtyi lopulta kaupoissa aika vähän aikaa. Tuohon aikaan olin vielä uskollisia Sebamed-tyttöjä ja niin tottunut suosikkiini että oli suurenkin kynnyksen takana kokeilla muita putsareita.

Immortelle Intense Cleansing Foam on juuri niin kuohkeaa ja kermaista kuin odottaa saattoi. <3 Voi ihanuutta! Tämä jos mikä on minulle elämyksellisyyttä, kerta kaikkiaan vain rrrrrakastan hyvää, tiheää, pehmeää ja liukasta vaahtoa. :)

Taloudellista tällaisen putsarityypin käyttäminen ei tietenkään ole geeleihin tai nestemäisiin vaahtoputsareihin verrattuna. Kuten pumppuvaahdot, aerosolivaahtokin kuluu loppuun paljon nopeammin kuin nestemäiset, veden kanssa vaahtoa muodostavat tuotteet. En käyttäisi tällaista tuotetta säännöllisenä putsarina vaan pienenä hemmottelumomenttina silloin tällöin :)

Essien Bridal-kokoelman Groom Service -lakka pääsi vaahtokuvaan. :)

Vaahto on niin tiheää ettei se hajoa ja haihdu moneen minuuttiin vaikka sitä kuinka puristelisi ja nujuuttaisi kämmenellä.

Immortelle-vaahdon tuoksu on vaikeasti kuvailtava, tuoksussa on ikäänkuin jotain mausteista kukkaisuutta ja sitten sellainen tietty aerosolituotteelle ominainen tuoksu (tulisiko butaanista..?).

Puhdistavina ainesosina vaahdossa on käytetty trietanoliamiinia (jota saa käyttää kosmetiikassa vain rajoituksin) ja coco-glucosidea. Vaahto puhdistaa ihon pinnan nitisevän puhtaaksi eli kuivalle iholle tämä ei ole ihanteellisin tuote.

Iho jää vaahdon jäljiltä jännän tuntuiseksi: samalla mattaisen himmeäksi mutta kuitenkin ikäänkuin hieman (miellyttävällä, ei tahmealla tavalla) rasvamaisten aineiden pinnoittamaksi. Ihon pinnalla voi melkein nähdä kevyen vettä hylkivän pinnan kun kasvot on huuhtonut vedellä, mutta tunne ei ole lähmäinen tai muutenkaan ikävä. Vaahdossa on käytetty myös rasvamaisia aineita kuten auringonkukkaöljyä tasapainottamassa voimakkaasti puhdistavien ainesosien kuivattavaa vaikutusta.

En ole kovin perehtynyt tuohon TEAan eli trietanoliamiiniin, mutta se on näemmä (luotettavana ja yleisesti tietolähteenä käytetyn) EWG-tietokannan mukaan listattu "moderate hazard" -ainesosana, osaako joku esim. estenomi sanoa tästä aiheesta enemmän..? CosIngin mukaan TEAaa saa käyttää iholle jätettävässä kosmetiikassa max. 2,5% pitoisuudella, mutta poishuuhdottavien tuotteiden kohdalla ei ollut rajoituksia.

*

Survotaan va-va-vaahtojuttuun vielä toinenkin vaahtointoilu, koska sopii otsikon alle! :) (Mun pitäisi tosiaan Lilac Cornerin lisäksi perustaa Karkkipäivään Foam Enthusiasts' Corner :D Ihanat vaahdot ansaitsevat tulla erityishehkutetuiksi! ^_^)

Ostin Helsingin reissulla myös muutamia tuotteita tulevaa tuuheuttavien shampoiden vertailuani varten. Kicksistä ostoskoriin tipahti minulle ihan uuden merkin Marc Anthonyn sulfaatiton Volumizing Collagen Bamboo -shampoo.

Ja ai että kuulkaa mikä vaahto...! Sulfaatteja ei tosiaan tarvita kermaisimman, pehmeimmän vaahdon luomiseen (tosin korvaavat pinta-aktiiviset aineet eivät ole välttämättä sen hellävaraisempia, tätä moni sulfaatteja välttelevä kuluttaja ei tule ajatelleeksi). Marc Anthonyn shampoo on koostumukseltaan paksua hyytelömäistä geeliä ja vaahtoaa hiuksissa niiiiin ylellisesti että en muista milloin olisin näin ihanaa shampoovaahtoa kokenutkaan. Vaahto on todella tiheää, liukasta ja miellyttävästi hiuksissa liikkuvaa, ei lässähdä nopeasti vaan mahdollistaa (L'Occitanen Immortelle-vaahdon tapaan) pitkän työstämisen. Vaahtofiilistelijä nauttiiiii.... ^_^

Esittelen Collagen Bamboo -shampoon tarkemmin sitten shampoovertailun yhteydessä. Tässä vain vaahto-highlight! :) Ja voin sanoa että on shampoo kyllä kokonaisuudessaankin tosi hyvä. Hauskaa kun joku ihan random "never-heard" -tuote jonka nappaa hyllystä silkasta uteliaisuudesta osoittautuu hitiksi :)

En malta olla vielä kertomatta...

...että kävin tekemässä parit hankinnat myös Lushilta. Kiinteä, suihkussa käytettävä aurinkorasva? Kyllä, Lushilta löytyy kaikkea tällaista tosi erikoista. Ja ostin vihdoin myös kokeiluun kiinteän hoitoaineen. Rapsaa seuraa, kuten voitte arvata :)

.

Mites mun makeshift-kuvausstudio... Minulla on Maarianhaminan kämpillä ikuinen kuvausongelma kun täällä ei yksinkertaisesti ole hyvää paikkaa hyvällä valolla kuvata tuotteita. Välillä könyän parvekkeella, välillä pihalla kukkapenkissä, ettei kuvissa aina olisi pelkkä ruma ruokapöydän pinta.

Ärsyynnyin L'Occitane-kuvien kelmeän harmaaseen sävyyn ja yritin ratkaista asian leivinpaperilla. :) Parempi? ^_^ :D

.

Aijoo hintatiedot vielä:

L'Occitane Immortelle Intense Cleansing Foam: 24€ / 150 ml

Marc Anthony Volumizing Collagen Bamboo -shampoo 13,90€ / 250 ml

.

P.S. Edelleen tekee vielä mieli sanoa, vaikkei mun tarvitsisi näitä perustella, mutta kun te lukijat tavallaan tunnutte kavereilta ja kavereillekin pitää perustella jos heidän viesteihinsä ei ehdi vastaamaan :), että minulla on koko kesäkuun sellainen päiväaikataulu että blogille jää huomattavasti normaalia vähemmän aikaa. Täten esimerkiksi kommentit pakostikin kärsivät, enkä ehdi vastaamaan kaikkiin joihin haluaisin, sillä valitsen mieluummin käyttää käytettävissä olevan ajan uuden postauksen tekemiseen. Toivottavasti ymmärrätte. <3 Tuolla lihajutussa on vaikka kuinka paljon kommentteja joihin olisin halunnut vielä vastakommentoida (eläinten kohtelu maidon tuotannossa, b-vitamiinijutut) mutta en vain ehdi, ja huomaan että siitä tulee ikävä olo kun ajattelen että kommentoineet kuvittelevat etten edes lue kommentteja. Kaikki on luettu ja on mahtavaa että osallistutte keskusteluun niin aktiivisesti :)

Siis herranjestas, kaikkea ne keksiikin... Itseruskettava aurinkopuuteri..!

Sain joku aika sitten sähköpostiin tarjouksen kokeilla Vita Liberatan "uutuutta", Trystal Minerals -mineraaliaurinkopuuteria. Googlailtuani huomasin parin muun kauneusbloggaajakollegan vastaanottaneen tuotteen jo viime vuoden keväällä ja kesällä, eli ihan uutuudesta ei enää ole kysymys. Minun tietoisuuteeni tuote kuitenkin ennätti vasta nyt, olin kokonaan missannut viime kevään tuotearvostelut.

Oletteko te kuulleet Trystal Mineralsista aiemmin..?

Däämn, myöhästyin tänäkin vuonna, Virve oli juuri kirjoittanut kapistuksesta viime viikolla..! D'ough! ^_^

Kuva: Boots.com

Kyseessä on siis jauhemainen mineraaliaurinkopuuteri johon on lisätty DHA:ta eli itseruskettavaa ainesosaa. DHA vaatii kosteutta toimiakseen, joten iho olisi hyvä olla kosteutettu juuri ennen tuotteen levitystä. Puuterin voi myös levittää meikkivoiteen päälle, tällöin päivetysefekti on miedompi kuin suorassa ihokontaktissa.

Käyttöohje: "Levitetään kabukisiveltimellä kasvojen varjostusalueille aurinkopuuterin tapaan tai koko kasvoille luomaan ruskettunut look. Voidaan käyttää useana päivänä peräkkäin jolloin lopputulos syvenee asteittain."

Huomaan heti miettiväni, miten puuterin saa levitettyä kosteusvoiteesta kostealle iholle tasaisesti ja luonnollisesti..? Itseruskettavan tuotteen kanssa tasainen levittyvyys kuuluu tietenkin toivottuihin ominaisuuksiin.

Olisin toki voinut testata asian itse käytännössä mutta kieltäydyin puuterista koska itseruskettavat tuotteet eivät lopulta tuotetyyppinä niin kiinnosta minua. Käytän ainoastaan asteittain ruskettavaa kasvovoidetta silloin tällöin talvella. Vita Liberatan mineraalipuuterista teki mieli kirjoittaa sen kuriositeettiarvon vuoksi, on niin erikoinen tuote.

Kuva: Vita Liberata

Kuva: Amazon.com

Mitä kollegat tykkäsivät tuotteesta?

Nude-blogin Erikan mukaan Trystal Minerals -puuterilla "ei voi mitenkään saada rajoja aikaiseksi, jauhemainen koostumus leviää ihanasti ja häivyttämällä silmienkään alle ei saa kirveelläkään vaaleita rinkuloita".

Saara Sarvas kirjoittaa arvostelussaan, että pitää puuterin ideaa "todella kreisinä", mutta mainitsee plussina mm. sen ettei puuterilla ole itseruskettaville ominaista DHA:n hajua eikä käyttöön liity odottelua ja kuivattelua, niinkuin voidemaisen itseruskettajan kanssa.

No, löytyyhän tuotteelle joitain kivoja etuja voidemaiseen itseruskettajaan nähden, ainakin sellaisen käyttäjän näkökulmasta joka hakee nimenomaan hyvin mietoa itseruskettajaa ja pelkää rajoja. Myönnän kuitenkin, vaikka jännistä ja elämyksellisistä kauneusinnovaatioista tykkäänkin, että tuote tuntuu itsestäni aika hullulta etenkin varjostusten kannalta. Miksi joku haluaisi kasvoilleen pysyvät varjostukset..? Kuulun selvästi täysin väärään kohderyhmään kun en saa tästä kiinni :D

Kuva: FeelUnique

Hintaa Trystal Minerals -purkilla (9g) on 43,90€ ja puuteria saa kahdessa sävyssä, 01 Sunkissed (vaalealle tai keskivaalealle iholle) ja 02 Bronze (keskivaalealle tai päivettyneelle iholle). Trystal Mineralsia myyvät ainakin Sokokset.

Herättikö puuteri jonkun kiinnostuksen? Käyttäisittekö? :) "Good or dud?"

Tunnustan jotain, joka voi viime aikojen kasvissyöntiaallon valossa (joka on pelkästään positiivinen aalto!) vaikuttaa kontroversiaaliselta.

Mä himoitsen välillä liharuokia.

Erityisen outoa tästä tekee se, että en edes tiedä miltä useimmat himoitsemani ruoat maistuvat.

Lopetin lihan syönnin 14-vuotiaana eli yli puoli elämää sitten. En ole syönyt muruakaan lihaa sitten vuoden 1994 (ainakaan tietoisesti, kuka sitä tietää mitä ilkeä ravintolakokki saattaa pahana päivänään annokseen kätkeä).

Ja tiedättekö miksi mä lopetin lihan syömisen? Kyllä mukana oli eettisiäkin syitä, mutta kirkkaasti selkein syy oli se, etten ollut koskaan pitänyt lihasta. Se maistui pahalle, yksinkertaisesti. Käytännössä jopa ällötti. Lihaisat osuudet ruoista jäivät useimmiten lautaselle ja esim. kaverin luona vieraana ollessa pahin painajainen oli tulla kutsutuksi ruokapöytään jossa tarjottiin jotain liharuokaa. Muistan eräänkin kerran kun nolouden puna kasvoilla kätkin kuumeisesti lampaanpaistin paloja sylissäni olevaan serviettiin. En kerta kaikkiaan saanut niitä niellyksi. Kun äiti paistoi kotona keittiössä jauhelihaa, minua etoi niin että en voinut olla samassa huoneessa.

Kasvissyöntitrendejä tulee aina aika ajoin, jolloin uusia tulokkaita hyppää massoittain kyytiin. Yksi tuollainen aalto kulki Suomen yli juuri vuonna 1994, ja tuolloin huuhtouduin itse mukaan. Oli hassu tunne oivaltaa yhtäkkiä että hei, miksi ihmeessä edes yritän syödä lihaa kun – tadaa – voin jättää sen kokonaan pois ruokavaliosta ja lopettaa yrittämästä. Niin yksinkertainen asia eikä 14-vuotias Sanni ollut tullut edes ajatelleeksi tätä mahdollisuutta ennen kuin lihasta luovuttiin kaveripiirissä ”oikealla ja vasemmalla”.

Trendiaaltojen jälkeen osa palaa vanhaan tapaansa syödä, minä en. Olihan minulla ollut muutama hassu lemppari liharuokien joukossa, kuten lihikset (= kunnon kuopiolaiset lihapiirakat), good ol’ makaronilaatikko ja, get this: siskonmakkarakeitto. Jostain käsittämättömästä syystä olin tykännyt tästä lähes kaikkien kauhistusruoasta. Joka tapauksessa, en kesän 1994 jälkeen enää syönyt mitään näistä ruoista. Minusta tuli kala-kasvissyöjä, jota olen vielä tänäkin päivänä.

Pitkällisen detour-alustuksen jälkeen pääsemme kohti jutun varsinaista sydäntä. Minun piti kertoa teille, että himoitsen välillä lihaa. Miten tähän on päästy tilanteesta, jossa jopa äiti-kullan lihapullat etoivat?

En tiedä, mutta jotain tapahtui syksyllä 2003. Jotain muuttui, ja muistan tuon hetken aina. Olin hakemassa hoitolapsiani ahvenanmaalaisesta päiväkodista, ja heillä oli ollut sinä päivänä joku ulkoilmatapahtuma ja makkaranpaistoa tarhan pihalla. Löysin hoitolapseni pihalta natustelemassa grillattua makkaraa. Se hetki – yhtäkkiä minun teki aivan älyttömästi mieli sitä makkaraa. En ole koskaan pitänyt makkarasta, ja yhtäkkiä yhdeksän vuoden kasvissyönnin jälkeen halusin maistaa sitä. Sinapilla ja ketsupilla kuorrutettu rasvainen köriläs näyttäytyi tuona syksyisenä päivänä valtavan puoleensavetävänä, jopa tuoksu nosti veden kielelle. Mitä ihmettä..?

Soijanakit maistuvat mökkigrillattuina

En syönyt makkaraa mieliteosta huolimatta, en silloin enkä vielä tänäkään päivänä. Siis lihamakkaraa. Mutta tuo päivä muutti suhtautumiseni lihan kaltaisiin elintarvikkeisiin ja sen jälkeen aloin syödä myös kasvisproteiinipohjaisia lihankorvikkeita kuten soijapullia, -pihvejä ja -nakkeja.

Aiemmin olin kokenut nämä elintarvikkeet todella vastenmielisinä, niiden makuhan oli tehty muistuttamaan lihaa. Nyt minulla ei yhtäkkiä ollut mitään lihan makua vastaan, ja etenkin pakastealtaan soijapyörykät olivat suurta herkkuani. Tunsin itse asiassa suurtakin ylpeyttä ja voitonriemua kun olin löytänyt puuduttavan yksipuoliseen pastaruokavaliooni jonkun proteiinipitoisen raaka-aineen. Soijapullat + Oolannin aaltoranskanperunat – siinä kilpaileva vaihtoehto spagettia tomaattioliivikastikkeessa –vakkarille.

Quorn-purilaisen pihvi on vielä soijapihviäkin lihaisampi

Fast-forward tähän päivään.

Lihan houkuttavuus on hiljalleen kasvanut vuosi vuodelta. Se ei koettele minua siinä määrin että koskaan olisi käynyt edes pienessä mielessä maistaa lihaa tai luopua lihattomasta ruokavaliosta, mutta ilmiö on mielenkiintoinen ja sitä tulee ihmeteltyä ja mietittyä.

Mistä tämä johtuu? Miksi raaka-aine, josta en koskaan tykännyt ja jota en ylipäänsä ole elämässäni kovin laajakirjoisesti edes syönyt, voi alkaa vetää puoleensa vuosikymmen sen jälkeen kun sen on jättänyt pois? Miten voi tehdä mieli sellaista mitä ei ole koskaan edes maistanut - kuten ilmakuivattua kinkkua?

Liharuokia jotka saavat veden herahtamaan kielelle:

Gourmet-makkarat (eli ei HK:n sininen..)

Laadukkaat hampurilaiset

Miehen paistamat sisäfilepihvit

Ohuet, ilmakuivatut kinkut ja muut laadukkaat leikkeleet

Joskus jopa ribsit ällössä tahmamarinadissa

Mieheni rakastaa hyviä hampurilaisia, eli jotain ihan muuta kuin mitä saa pikaruokaloista. Laadukkaita pihvejä rapeapintaisella artesaanisämpylällä ja mehukkailla itsetehdyillä kastikkeilla. Ei jestas että kuola valuu kun katson kun äijä upottaa hampaansa näihin viettelevästi sulanutta juustoa, marinoitua, pehmeää sipulia (mun heikkous!) ja asiaankuuluvan röyhkeästi valuvaa kastiketta tihkuviin herkkuihin. Tuon täytyy maistua aivan sairaaaaan hyvältä! Itse en ole eläissäni maistanut hyvää (liha)hampurilaista, se kuului lihansyöjäaikoinani eniten inhoamiini liharuokiin. Harvat kokemukseni rajoittuvatkin pikaruokaravintoloihin.

Tavoitteenani on kehittää tai löytää jostain kasvishampurilainen joka vetäisi vertoja sille, miltä kuvittelen lihaisten gourmetburgereiden maistuvan. ;) Ateenan Rosebudissa nautittu kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta valmistettu hampurilaispihvi on toistaiseksi herkullisin kasvispurilaiselämys jonka olen kokenut.

Kuva: Milka Alanen / Nyt.fi

Kämp Burger on Mr. Karkkipäivän mielestä Suomen Paras Hampurilainen. Ja ilmeisesti ihan muutaman muunkin mielestä, Google tiesi kertoa.

.

En halua alkaa syödä lihaa enkä tule sitä tekemään. Minusta kasvissyönti on erittäin hyvä juttu, vaikka en tuomitse lihansyöjiäkään. On kuitenkin selvää, että etenkin punaisen lihan vähentämisestä hyötyvät ihan kaikki; niin ihmiset kuin ympäristökin, eläimistä itsestään puhumattakaan. Tämä kirjoitus ei siis ollut pro-liha. Se vain oli tunnustus jostain, joka vuosi vuodelta häkellyttää minua entistä enemmän.

Miten ihmisessä voi vuosien jälkeen muodostua himo johonkin, joka on ollut lapsuudesta saakka vastenmielistä?

Olisi muuten kiinnostava kuulla muidenkin kasvis- tai kala-kasvissyöjien ajatuksia lihasta. Te jotka olette luopuneet lihasta tilanteessa, jossa olitte aina tykänneet sen mausta, onko teillä edelleen lihamielitekoja vai onko ruokavaliomuutokseen liittynyt esimerkiksi niin voimakas vakaumus että se on muuttanut lihan kokonaisuudessaan vastenmieliseksi ravinnoksi?

Tänään (tiistaina) en pääse blogin pariin ennenkuin illalla, vastailen kommentteihin heti kun ehdin.

Oi kauneutta!

Innostun tosi harvoin punaisista kynsilakkasävyistä mutta nyt kohdalle osui niin ihastuttava sävy että piti lakata sillä kaksi kertaa putkeen, ja vieläkin jaksaisin katsella sävyä :) (En normaalisti koskaan laita samaa lakkaa useasti peräkkäin.)

Essien Bridal Collection 2016 -kokoelman ruusunpunainen creme-lakka Mrs always-right.

Olen huono kuvailemaan kynsilakkasävyjä mutta Rouva aina-oikeassa on puuterinen, marjapuuroinen, murrettu ruusunpunainen. Todella kaunis. Klassinen ja naisellinen, eli ei oikeastaan yhtään sannimainen mutta aiheutti silti välittömän oih!-efektin. <3 Välillä kohtaa näitä lakkoja jotka hurmaavat astetta ja paria syvemmältä. :)

Hienot lakkauskuvat kokoelmasta löydätte vaikkapa Charming Nailsin blogista. Itse lakkailen kynsiä niin harvaan tahtiin että kaikkien kokoelman lakkojen kuvaaminen veisi koko kesän, joten ohjaan lakkakiinnostuneet lukijat suosiolla asialle omistautuneisiin blogeihin :)

Sain Bridal Collection -lakat Essien maahantuojalta.

Hempeä nude-osasto ei ole oikein minun juttuni ja kokoelman nudet jäävätkin todennäköisesti kokeilematta, vaikka kauniita omassa genressään ovatkin.

Viralliset sävykuvaukset (välillä hupaisaa luettavaa):

Between the Seats: romantic grey lilac. Peittävä creme-koostumus. Mun silmät ei näe tässä lilaa (edes CN:n swatch-kuvassa) mutta nätti vaaleanharmaa sävy.

Steal his name: cheeky sheer peach. Läpikuultava persikka, mitähän cheekyä tässä on? ^_^

Coming together: lavish pink bouquet. Läpikuultava vaalea pinkki.

Läpikuultavista sävyistä olen itse aina innostunut kaikkein vähiten, ne kun paljastavat "armotta" kynsipedin muodon. Minulla on todella epäsäännöllisen muotoinen kynsipeti ja kynsiraja (miksi sitä kohtaa oikein kutsutaan jossa kynsi irtoaa sormenpäässä nahasta?) joten läpikuultava lakkaus ei imartele kynsiäni.

Tämä kolmikko on enemmän mun "teekuppi" :)

Mrs always-right: fierce terracotta rose. Terracotta...? Fierce? Hmm :) Jonkun mielestä ^_^

Groom Serive: deeply satisfying violet. Hääh? :D Mun sanoin: suloinen creme-pastelliliila, tämä on selvää Karkkipäivän "Violet Favorites" -osastoa. Lakkasin tällä tänään (lautalla matkalla Suomenlinnaan ^_^ Mies: "Onko sun pakko lakata just täällä?" Minä: "On, tässähän nää ehtii just sopivasti kuivua kannella tuulessa") ja jälki on yhtä moitteettoman tasaista ja peittävää kuin always-rightilla.

Passport to Happiness: whispering spring green. Ihana minttu creme-lakka hopeisella shimmerillä (kiitos CN kuvauksesta :)).

.

Fiilistellään vielä vähän ruusunpunaista rouvaa:

Viilautin muuten kynnet tavallista lyhyemmiksi edellisessä kynsihuollossa ettei tänä kesänä pääsisi tapahtumaan tätä kamaluutta...

Pääsen omalle vakkarilaittajalleni seuraavan kerran vasta viiden viikon kuluttua.

Essien morsiuskokoelma 2016 nyt myynnissä, yhden lakan suositushinta on 13,90€.

Ostatteko muuten koskaan kokonaisia lakkakokoelmia..? Hankkivatko täyskokoelmia vain kunnon lakkafriikit vai ostaako ihan "tavallinenkin" asiakas joskus kokonaisen pakkauksen useita lakkoja...?

Itse pidän itseäni jonkinasteisena lakkafriikkinä vaikka en lakkoja samalla pieteetillä hifistelekään kuin true-lakkaholistit ja kynsibloggaajat, mutta en ole koskaan ostanut mitään kokonaista kokoelmaa. Kynsilakkoja löytyy silti enemmän kuin ehdin koskaan käyttää... :p

Tässä aihe, josta olen mielinyt kirjoittaa pitkään.

Kuva: Ydelays/TooFaced.com

Contouring eli varjostus/korostus, viime vuoden suurin meikkitrendi. Kaikkialla puhutaan nyt contouringista, nimenomaan englanniksi, vanha kunnon kotimaan kielinen "varjostus" on auttamatta kokenut inflaation ja nyt kasvon piirteitä kuuluu muokata lontooksi.

Jos termi/ilmiö on vielä jollekin epäselvä, niin kyseessä on kasvojen muodon muokkaus meikillä käyttämällä voidemaista tai puuterimaista tummaa ja vaaleaa sävyä. Vahvoilla varjoilla (tumma sävy) ja korostuksilla (vaalea sävy) kasvojen rakennetta voidaan "veistää" halutunlaiseksi. Esimerkiksi poskien luusto saadaan esiin, vahvoja leukaperiä häivytettyä tai leveä nenä kavennettua.

Mitäpä tässä kiertelemään, sanon suoraan miten trendi minulle näyttäytyy: look on useimmiten kamalan ylimeikatun näköinen. Ei sillä etteikö lopputulos olisi usein myös hieno ja taitava, sitä en sano, puhun vain kokonaisuudesta yleisesti akselilla luonnollinen - vahvasti meikattu. Freesit, nuoret tytötkin varjostavat kasvonsa teatraalisen maskimaiseksi, häivyttäen luonnollisen raikkaan kauneutensa.

Kuva: LouLou's Star Fashions

2000-luvun alkupuolta leimasi voimakkaasti luonnollinen meikki, nyt on siirrytty selvästi viimeistellympään trendiin jossa meikki saa todella näkyä. Voi kai siis sanoa, että luonnollisuus on sekin kokemassa inflaatiota. Some-kanavien tutorialeissa meikkigurut esittelevät kilvan varjostustaitojaan ja mitä dramaattisempi muutos lähtötilanteesta, sitä parempi (ilmeisesti).

Kuva: Wonderwardrobes

Trendi ei näy pelkästään meikkifriikkien some-kanavissa vaan kaikkialla missä kaunottaret näyttäytyvät, gaalojen ja muiden julkisten kekkereiden kuvista voi bongailla toinen toistaan contour-veistellympiä kasvoja. Juhliin sopiikin totta kai vahvempi meikki, hell yes, mutta kaunistaako kasvojen voimakas varjostus kaikkia..? Minun mielipiteeni on, että ei. Contouring-trendi on tehnyt taidokkaasta varjostuksesta itseisarvon ja kasvoihin, jotka eivät luustonsa puolesta tosiaankaan tarvitsisi mitään extra-apuja näyttääkseen upeilta, vedetään hulluna vahvat varjot ja silmiä häikäisevät korostukset. Ihan vain kun osataan. Valmiiksi kauniit kasvot muuttuvat vain... hyvin meikatun näköisiksi kauniiksi kasvoiksi.

Termi contouring tuntuukin nykyään muuttuneen synonyymiksi nimenomaan vahvan ja näyttävän varjostuksen kanssa. Entinen arkinen "varjostus" on kai sitä huomaamatonta, vaatimatonta aurinkopuuterilla kolmosen vetelyä ohimolta leukaperään. Contouring on wham, pow, zhhhhrrr! Nenä on kuin kirurgin pöydältä konsanaan ja poskipäät hohtavat kilpaa paparazzien salamavalojen kanssa.

Kuva: TooFaced.com

Meikkifriikkinä ymmärrän valtavan hyvin meikkailuun ja sen kautta luovuuden toteuttamiseen liittyvän nautinnon. Meikin ei tarvitse aina näyttää luonnolliselta ja "peruskauniilta", myös överilookkien tekeminen on aivan ihanaa. En siis millään lailla asettaudu yleisesti contouringia vastaan, ja joihinkin tilanteisiin ja tilaisuuksiin vahvasti varjostettu meikki sopii ilman muuta. Tällä kirjoituksella haluan vain todeta, kuinka outona vallalla oleva ylimeikattu look jopa arkenakin näyttäytyy - ainakin tällaiselle muumiolle.

Sokeutuvatko ihmiset omien luonnollisten piirteidensä kauneudelle jonkun muotivillityksen takia? Kenties. Meikki- ja kauneustrendit elävät, muuttuvat ja vaihtuvat, niin kuuluukin. Kyllä luonnollisuuskin taas palaa aikanaan, eikä kaikista trendeistä tarvitse tykätä.

Minä en tykkää contouring-trendistä. Tämän halusin kertoa.

Kim Kardashian tunnetaan contouringin kuningattarena. Kuva: Kim Kardashianin Instagram

Mitä sanovat karkkipäiväläiset? Tuleeko contoroitua? Onko trendi teidän mieleenne, ja kuinka vahvasti toteutatte sitä?

Löysin tanskalaisen luonnonkosmetiikkapioneerin Urtekramin viime vuonna "uudestaan", ja ihastuin täysin uudistuneen sarjan koostumuksiin.

Koko Urtekramin konsepti vetoaa kympillä tällaiseen ikuiseen budjettivinkkelityyppiin joka etsii aina parasta hinta/laatusuhdetta. Urtekramin tuotteet on pakattu yksinkertaisiin pakkauksiin, ne eivät tuoksu luksukselta ja valikoima koostuu koko perheen perushygienia- ja ihonhoitotuotteista. Urtekram ei tarjoa viimeisimpiä ainesosainnovaatioita tai erityistuotteita kuten seerumeita ja hoitovesiä, sen sijaan se tarjoaa laajan kattauksen perustuotteita hintalapuilla jotka vetävät opiskelijankin hymyn korviin. Ainakin jos opiskelija haluaa kohdistaa roposensa vihreään kosmetiikkaan, Pirkkaa, Lidliä sun muita saa totta kai vieläkin halvemmalla.

Viime vuonna testailin Urtekramin vartalo- ja hiustuotteita ja tänä vuonna sain toiveeni mukaan testiin kasvotuotteita. (No, sain kyllä myös läjän uuden Kookos-sarjan vartalotuotteita, niistä tulossa esittely kesän aikana.)

Testituotteet:

Pohjolan Koivu -sarjan puhdistusemulsio, kasvovesi ja päivävoide ja vertailun vuoksi hajusteettoman No Perfume -sarjan päivävoide.

Urtekramilla ei harmillisesti ole vaahtoavaa kasvojenpuhdistustuotetta.

No Perfume ja Nordic Birch -sarjan kasvovoiteiden incit näyttävät hyvin samanlaisille, Pohjolan Koivussa on hajusteiden lisäksi peltokorteuutetta, magnoliankuoriuutetta ja (tietysti) koivu-uutetta. Vaikka voidepohja muodostuu samoista ainesosista, koostumukset ovat silti hieman erilaiset, mikä kertoo jälleen siitä kuinka incistä ei voi päätellä koostumusta kuin suuntaa-antavasti. Vaikka ainesosat olisivat ihan samat voivat pitoisuudet vaihdella.

Pohjolan Koivu on kaksikosta paksumpi ja jähmeämpi. Koostumus ei ole ihan yhtä "old school" kuin Weledan ja esim. Frantsilan voiteissa, mutta ei modernikaan. Ihan miellyttävä kuitenkin, ei vahamainen. Tuoksu on tismalleen sama kuin koko Koivu-sarjassa, eli (yllättävästi) ruiskaunokki, ei koivu. Urtekramin tuoksumaailma ei ole ns. hemmottelevaa elämysosastoa vaan juuri sitä mitä tämän konseptin arkikosmetiikalta odottaakin: neutraali mutta tunnistettavasti luonnonkosmetiikkamainen kasvi/yrttimäinen tuoksu.

No Perfume on voiteista suosikkini kevyemmän ja notkeamman koostumuksensa puolesta. Tämäkään ei ole mitään vetisen ohutta mutta kuitenkin selvästi kevyempää Koivuun verrattuna. No Perfumen ominaistuoksu muuten tuo mieleen teksturoidun soijaproteiinin, not kidding you..! :D Tarkoitan siis kuivattujen soijahiutaleiden ja rouheen tuoksua. :)

Hintaesimerkki (Hyvinvoinnin Tavaratalo): 9,80€ / 50 ml. Saattavat olla Prismassa vielä edullisempia, tietääkö joku? :)

Puhdistusemulsio

Urtekramin puhdistusemulsio on vesimäisestä päästä, jopa vesimäisempää kuin monet "maito"-nimellä myytävät puhdistusemulsiot. Se on tietysti pelkästään plussaa minun kaltaiselleni käyttäjälle joka ei pidä rasvaisesta tunteesta putsarissa. Eli sanoisin, että tämän tyyppinen emulsioputsari on sellainen, jota minäkin voisin "hätätapauksessa" käyttää vaikka koko pullon, se tuntuu iholla sen verran mukavalta ja jopa raikkaalta.

Meikki lähtee kiitettävästi, ei huomautettavaa. Silmämeikkiä en koskaan poista muulla kuin nimenomaan silmämeikin poistoon tarkoitetulla tuotteella koska 90% kaikista putsareista kirvelee silmissäni, silmämeikin osalta en siis osaa Urtekram-emulsion tehoja arvioida.

Kasvovesi

Nyt tulee ensimmäinen "höh": kasvovedessä on alkoholia. Hajusta ja ihotuntemuksesta päätellen aika paljonkin. Vaikka en itse lähtökohtaisesti välttele alkoholia kosmetiikkatuotteissa, niin kasvoveteen en sitä halua sillä vaikutus on selvästi kuivattava, eikä alkoholillisuus tuo minun ihotyypilleni mitään lisäetua.

Pidän ristiriitaisena tuotekuvauksen lupausta "supistaa ihoa ja antaa sille samalla superkosteuttava annos koivusokeria ja aloe veraa". Alkoholipitoisuus ilman muuta verottaa kosteuttavien aineiden vaikutusta. Jännä että Nordic Birch -sarjaan, jonka kaikissa muissa tuotteissa lukee "Superkosteuttava", on yllättäen valittu tällainen kasvovesi jonka ensisijainen vaikutus ei olekaan kosteuttava. Pakkaukseen onkin painettu "Superkosteuttavan" sijaan "Kiinteyttävä". Ei tämä millään lailla kiinteytä, sen varmaan ymmärtää jokainen, mutta ilmaisulla halutaan varmaankin viitata tuotteen voimakkaasti huokosia supistavaan vaikutukseen.

Myös hajusteettomassa kasvovedessä on alkoholia, Urtekramin valikoimassa ei ole 'holitonta kasvovettä lainkaan.

Summa summarum: Kyllä mä näitä käyttäisin (kasvovettä lukuunottamatta) ja tuotteet vahvistivat entuudestaan supermyönteistä kuvaani Urtekramista! Hyvä Tanska! :)

P.S. Vielä random off topic -juttu koostumuksista: oli kiinnostavaa kuulla ei-niin-kosmetiikkaan perehtyneen "peruskäyttäjän" spontaanit kommentit kolmen eri tyyppisen voiteen ihofiiliksestä.

Anopilta olivat päivävoiteet lopussa ja lahjoitin hänelle testituotelaatikostani L'Orealin Golden Age -päivävoiteen, Davvin päivävoiteen ja Frantsilan Nuorekas Hehku -päivävoiteen. Anopille erot "normi"- ja luonnonkosmetiikan välillä saati sitten "vanhanaikainen" ja "moderni" koostumus eivät sano mitään, eikä hän varmastikaan paljon analysoi käyttämiensä ihonhoitotuotteiden tuoksujakaan, mutta kas kummaa, silti hänen kokemuksensa oli hyvin yksiin minun kanssani.

Voidekolmikosta Davvi oli selvästi eniten anopin mieleen ja hän kehui voiteen mukavan marjaisaa tuoksua ja liukasta levittyvyyttä. Frantsilaa hän luonnehti "vähän tunkkaisen tuoksuiseksi" ja iholla erilaisen tuntuiseksi. "Tuoksun takia ei tule ehkä ensimmäiseksi käytettyä juuri tuota voidetta", hän sanoi. L'Oreal tuntui ja tuoksui oikein hyvältä, mutta ei päihittänyt Davvia.

:) Hyvä Suomi ja Hyvä Davvi ^_^

Sain pari viikkoa sitten toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja pääsin seuraamaan ammattimeikkitaiteilijan työpäivää.

Meikkitaiteilija ei ollut kuka tahansa, vaan L'Oreal Parisin Suvi Tiilikainen, jonka me "ysärinuoret" tunnemme vuoden 2000 Miss Suomena (os. Suvi Miinala). Itse seurasin vielä 2-kymppisenä missikisoja ja tiesin aina kuka on viimeisin missimme (toista on nykyään, myönnän). Suvi on jäänyt mieleeni koska hän oli minusta yksi kaikkien aikojen kauneimpia missejämme, ja olen seurannut Suvin uraa läpi vuosien aktiivimallivuosista meikkitaiteilijan ammattiin.

Siksipä minulla oli suunnilleen vähän "star-struck" -olo kun tapasin Suvin Fit-lehden toimituksessa varhain kuvauspäivän aamuna. (Jopa Mr. Karkkipäivä oli vähän että "Iiik, sä tapaat Suvi Tiilikaisen!" ^_^) Rempseän, syntyjään kemiläisen Suvin rento ja maanläheinen olemus sulatti pienen jännitykseni saman tien.

Suvi suoritti meikkitaiteilijan opinnot Helsingin kuulussa Makerissa 10 vuotta sitten ja on toiminut L'Oreal Parisin meikkitaiteilijana viimeiset viisi vuotta. Kolmen lapsen äiti tekee vielä satunnaisesti joitain mallin töitä, mutta työ meikkitaiteilijana on Suvin "leipä" ja suurin intohimo.

L'Oreal Parisin meikkitaiteilijan työviikko voi koostua esimerkiksi tavaratalojen meikkikeikoista, lehtien kuvauksista ja koulutustilaisuuksista.

Kysyn, kummanko tyyppisistä töistä Suvi pitää enemmän, tavaratalomeikkauksista vai lehtikuvauksista. Suvi vastaa että kummassakin on puolensa. Tavaratalomeikkauksissa oppii tuntemaan tuotteet kaikkein parhaiten, kun tuotteita pääsee kokeilemaan laajalle kirjolle erilaisia asiakkaita. Oppii mitkä sävyt menevät millekin iholle ja miten esimerkiksi erilaiset meikkipohjat käyttäytyvät eri tyyppisillä ihoilla, se on meikkitaiteilijalle arvokasta tietoa. Tämän voin itsekin allekirjoittaa entisestä työstäni johon kuului paljon meikkiopastuksia liikkeessä.

Lehtikuvauksissa on oma tunnelmansa ja tahtinsa, ja vaatimukset meikille tietysti aivan erilaiset. Suvi nauttii kaikenlaisista työhönsä kuuluvista tehtävistä ja pitää siitä, että päivät ovat niin erilaisia. Mukana kulkee valtava laukku (ei pelkkä pakki) meikkejä, kynsilakkoja, hiustenmuotoilutuotteita, kihartimia ja suoristusrautoja. Tarkastelen laukkua ja pakkia niiden ansaitsemalla kunnioituksella, kosmetiikkafriikin aarrearkku.

Olen esitellyt blogin pienessä Henkilökuva-sarjassa erilaisissa kauneus- ja kosmetiikka-alan tehtävissä toimivia ammattilaisia ja nyt sarja täydentyy Suvin myötä vihdoin meikkitaiteilijalla :) Jess!

Päivä Suvin "olan takana" oli aivan huikea ja osoittautui vielä paljon odotettua monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi, kun päivä jatkui studiolta vielä ulkokuvauksiin.

Olin siinä kuvitelmassa, että pääsisin seuraamaan lehden lukijan muuttumisleikkiä, mutta kyseessä olivatkin Fit-lehden heinäkuun numeron kansikuvaukset. Mallina toimi Lotta Hintsa, Miss Suomi (vuosimallia 2013) hänkin, ja oli siinä kuulkaa aika hauska kuunnella päivän verran kahden Miss Suomen jutustelua ja kokemuksia uransa varrelta. Päivän aikana saikin meikkitaiteilijan työn lisäksi myös aimo annoksen informaatiota mallin ammatista.

Sessio alkoi hiustenlaitolla.

Lotan hiuksiin haluttiin rento, laittamattoman näköinen beach-look.

Oli kiinnostavaa seurata, miten paljon vaiheita "laittamattoman" näköiseen tukkaan lopulta kuuluu; tulos on täysin luonnollinen mutta alla on huolellista föönausta, kiharrusta ja erinäisiä muotoilutuotteita.

Kiharat mutusteltiin auki luonnonkiharan näköisiksi rennoiksi laineiksi.

Sitten siirryttiin meikkiin.

Suvi kertoo, että useimpien ammattilaisten tavoin myös hän aloittaa mieluiten silmistä ja tekee meikkipohjan vasta sen jälkeen, mutta tällä kertaa tehtiin toisin päin. "Lotan silmämeikki tulee olemaan niin kevyt että tiedän ettei siitä juuri varise mitään kasvoille".

Lotan meikkipohja tehtiin True Match -meikkivoiteen ja Lumi Magique -primerin sekoituksella.

Suvi kertoo Lumi Magique -primerin olevan hänen ykkösluottotuotteensa, jota hän käyttää lähes kaikissa meikeissä. Kyseessä on valoaheijastava primer joka tuo iholle eteerisen kasteisen kuullon, tiedätte tuotetyypin. Kuin valokynän ja ohuen primerin risteytys. Suvi tykkää sekoittaa Lumi Magiqueta meikkivoiteeseen jolloin kuulto ei jää meikkivoiteen alle ja ihon pinnasta tulee erityisen kuulas, näyttämättä kuitenkaan rasvaisen hohtavalta.

"Suunnilleen kaikki mallit joita meikkaan haluavat meikkauksen jälkeen tämän primerin itselleen", Suvi kertoo. Lotta ei vaikuta poikkeukselta. :)

True Match - & Lumi Magique -yhdistelmällä meikkipohja on ohut ja luonnollinen.

Kansikuvalook on freesi ja sporttinen, siihen ei haluta paksua täyspakkelia.

Silmämeikki syntyy Color Riche La Palette Nude 02 Beige -paletin yhdellä sävyllä.

Kaunis hohtava toffeenruskea taittaa valoa niin, että tulos näyttää siltä kuin luomella olisi useampaa sävyä ja varjostus tummempi luomen ulkonurkassa.

Tätä sävyä meikkiin käytettiin.

Seuraavana vuorossa rajaus.

Suvi vannoo geelieyelinerin nimeen (mähän olen sanonut että geelit rules!) ja tekee rajauksen niin näppärästi ja siististi että ei voi kuin tuntea pientä positiivista kateutta. Tässä näkyy ammattimeikkaajan varma käsi.

Ripsivärin Suvi laittaa tiheällä, jämäkällä pikkusiveltimellä, ei pyöröharjalla.

Maskara on itsestäni kaikkein vaikein kohta asiakkaan meikkauksessa ja olen aina erityisen kiinnostunut näkemään millä tavoin muut ammattilaiset sen hoitavat. Osa käyttää perinteistä maskara-applikaattoria (pyöröharjaa), jotkut viuhkasivellintä ja toiset Suvin tapaan ns. tavallista littanaa sivellintä.

Minusta maskaran laitto pyöröharjalla jonkun toisen ripsiin on rehellisesti sanottuna aivan älyttömän hankalaa eikä tulos ole koskaan yhtä hyvä kuin itse laittaessa (tämän myöntävät ammattilaisetkin). On jotenkin turhauttavaa kun muuten voi luoda toisen kasvoille kauniin kokonaisuuden, mutta ripsistä en koskaan saa ns. täydellisiä. Usein olen käyttänyt tyven viimeistelyyn eyeliner-sivellintä. Pikkusivellin-tekniikka näyttää sen verran toimivalta että sitä täytyy kokeilla itsekin. Tosin siihen, kuinka paljon asiakkaan silmien räpyttely vaikuttaa tulokseen, ei auta mikään taikasivellin ^_^ :D

(Jos tätä juttua lukee muita ammattimeikkareita niin jakakaahan niksejänne jos sellaisia on :))

Yhden sävyn silmämeikki valmiina. Suvi ei laita edes korostussävyä kulmaluulle.

(Kulmakarvat meikataan irtoripsien jälkeen.)

Kuvausmeikissä irtoripset ovat aivan must, saan kuulla. "Paraskaan maskara ei saa silmiä kuvissa esiin niinkuin irtoripset", Suvi kertoo ja Lotta nyökkäilee.

Seuraavaksi Suvi pyöräyttää Lotan kasvoille poskipunan.

Suvin lemppari on tässäkin meikissä käytetty True Match Le Blush -sävy 165 Rose Bonne Mine.

Reilusti hohtava, raikas ruusuinen pinkki. Ihanan heleä ja tyttömäinen! Tämä sävy ei kuulunut valikoimaan kun itse vielä tein myymälätöitä, helmi on jäänyt minulta huomaamatta. Sävy #120 on muuten kuulunut vuosikaudet omiin lemppareihini, en edes omista sitä itse mutta se on yksi niitä huippuhelppoja arkisia sävyjä myydä ^_^

Sitten vuorossa kulmakarvat.

Lotalla on luonnostaan tuuheat, tummat ja kauniin muotoiset kulmat, joita Suvi täydentää ensin puuterimaisella kulmavärillä ja sitten Brow Artist Plumper -kulmageelillä - tuote, johon muuten sain itse joku aika sitten lukijalta vinkin. Geelissä on mukana pieniä kuituja jotka tarttuvat kulmakarvoihin ja tekevät niistä tuuheamman näköiset, for real.

Pakko se oli uskoa:

Lotan vasemmassa (teistä katsoen oikeassa) kulmassa Brow Artist Plumper -käsittely, toisella puolella vain puuterivärillä käsitelty kulma.

Tämä täytyy kyllä kokeilla itsekin!

Viimeisenä Suvi sävyttää Lotan huulet, ja meikki on valmis.

Nukkemainen Lotta ennen ja jälkeen.

Mietin koko päivän ketä ulkomaista julkkista Lotta Hintsa muistuttaa.

Myöhemmin sain sen päähäni:

Mena Suvaria. :)

Meikki ulkona.

  Meikkauspeilin kellertävät valot luovat aina oman ikävän sävynsä ihoon, luonnonvalossa meikin raikkaus tulee paremmin esiin.

Lotan meikki:

Lumi Magique primer + True Match -meikkivoide

Perfect Match -valokynä jota käytettiin myös luomenpohjustajana

Silmänrajaus Super Liner Gel Intenza -geelilainerilla, päälle pehmennys puuterimaisella luomivärillä

Ripsiväri False Lash Wings Sculpt + irtoripsiä

Poskipuna True Match #165 Rose Bonne Mine

Puuteri Nude Magique BB Powder (laitettiin vasta poskipunan jälkeen)

Kulmakarvat Brow Artist Genius Kit -puuteriväri + Brow Artist Plumper -geeli

Huulipuna Color Riche Lip Palette -huulipunapaletista

Minun oli totta kai utsittava Suvilta vielä hänen luotto- ja lempparituotteensa.

Lumi Magique Primerin ykkössija kävikin jo ilmi, muita Suvin suosikkeja L'Orealin valikoimassa ovat Cushion-meikkivoide ("Kaikkein luonnollisin, ihanan ohut meikkivoide"), True Match -poskipunat, geelieyeliner, kulmageeli, Color Riche -huulipunat ja kynsilakat. Maskaroista Suvin henkilökohtainen suosikki on alkuperäinen False Lash Wings.

Suvi puhuu paljon ohuen meikin puolesta, eikä vahvasti puuteroitu pinta kaunista ketään. Peittävämpää kestomeikkipohjaa Suvi käyttää vain tapauksissa, joissa asiakkaan iho on rasvoittuva ja helposti kiiltelevä. Iholle jolla on jo juonteita Suvi pitää BB-voiteen tyyppistä meikkipohjaa ihanteellisimpana; mitä ohuempi ja kosteuttavampi pohja, sitä paremmin juonteet ja ihon epätasaisuudet häivyttyvät ja ihon pinta näyttää nuorekkaalta.

Oli huikeaa seurata rautaisen ammattilaisen nopeaa ja varmaa työskentelyä ja tekniikkaa. Enpähän olisi halunnut ottaa selvää kuinka kauan meikäläisellä olisi mennyt meikin tekoon... ^_^ :D Olisin siinä arponut ja vertaillut sävyjä ja mietiskellyt rajaustyyliä ja varjostuksen korkeutta ja ennen kaikkea höpötellyt mallin kanssa.... :)

Tällä friikillä fiilistely menee useimmiten tehokkuuden ohi. :) Hahah, mm. siksi minusta ei koskaan tulisi ammattimeikkitaiteilijaa ^_^

Kiitokset vielä Suville, Lotalle, Fit-lehden tiimille ja L'Orealille antoisasta päivästä :)

*

Laitan blogiin kuvan Lotan valmiista kansikuvalookista ja lisää behind-the-scenes -kuvia kun lehti on ilmestynyt. :)

Ystäväiset, mä tiedän että siellä odotetaan kovasti (ainakin joidenkin taholta) mun Everyday Minerals -kokemuksia, mutta vielä ennen niitä en malta olla ruttaamatta ruutuun nopeasti aiemmin tänä vuonna esittelemääni Uoga Uogan mineraalipohjaan liittyvää havaintoa.

Talvisessa arviossani julistin Uoga Uogan liian kuivan tuntuiseksi ihollani. Näin se tosiaan olikin talviaikaan, ja myös Uogan poskipuna levittyi iholleni jauhoisesti. Nyt kun nappasin Uogan taas testiajoon verratakseni sitä Everyday Mineralsiin, yllätyin: tuntuma oli ihan erilainen. Nyt Uoga Uoga ei tunnu iholla yhtään kuivalta vaan jättää yhtä kauniin pinnan kuin muut vakkarimineraalimerkkini kuten Lily Lolo ja Flow Kosmetiikka.

Ja teinpähän sellaisenkin havainnon, että se on peittävämpi kuin Lily Lolo ja Everyday Minerals (Jojoba ja Semi-Matte -pohjat). Aiemmassa arviossani olin sitä mieltä, että peittävyys on samaa luokkaa Lolon kanssa mutta nyt perusteellisia vertailuja EDM-jaksolla tehtyäni sanoisin, että Uoga on näistä selvästi peittävin.

En tiedä olisiko erilaisesta tunnusta lopulta pitänyt niin yllättyä, ihohan on talvella huomattavasti kuivempi kuin kesällä ja kesäiholla kaiken meikin voi odottaa levittyvän nätimmin. Toisaalta, muut mineraalipohjat eivät ole käyttäytyneet eri vuodenaikoina ihollani yhtä "dramaattisen" eri lailla kuin Uoga.

Oli kivaa "löytää" Uoga nyt uudelleen oman ihoni kannalta miellyttävämmässä valossa. Etenkin kun olen ollut ehkä asteen tyytymätön EDM:n peittokykyyn.

Meikissä kasvoilla Uoga Uogan Champagne-meikkipohja ja Peachy-poskipuna, joka sekään ei enää levity yhtään niin jauhoisesti kuin talvella. Täysmatta koostumus kuitenkin tekee sen, että jälki näyttää aina kuivemmalta kuin sellaisten poskipunien joissa on mukana hohdetta. Lisäsin Peachyn päälle henkäyksen Lily Lolon Beach Babe -poskipuna tuomaan kaipaamaani kuultavuutta. :)

Huulilla Uoga Uogan Wind Catcher -huulikiilto ja luomilla tuttuja persikkasuosikkejani Idunilta ja L'Orealilta.

Uogan siveltimestä on myös muodostunut viime aikojen suosikkikabukini. Mieltymykset vaihtelevat kausittain, ja talvella esimerkiksi tykkään pehmeämmästä kabukista (kuten Idun) koska se tuntuu kuivemmalla iholla paremmalta kuin kovemmat ja tiheämmät, mutta tiheämmällä saa tietenkin pakattua mineraaleja iholle tehokkaammin.

Kun meikkipöydällä on valtavasti tuotteita, niin simppelisti sillä perusteella, mihin tuotteisiin käsi itsestään mieluiten hamuaa, voi päätellä omat suosikkinsa vaikkei joitain juttuja aina niin analysoisikaan :) Niinkuin kimpparipsaritesteissä; hyvin pian käy selväksi, mitä maskaraa kohden käsi kurkottuu eniten ilman että edes ajattelee sitä.

Vaikka minulla on testattavana myös EDM:n siveltimiä, olen ollut niin tykästynyt Uogan kabukiin että EDM:t ovat jääneet valitettavan vähäiselle käytölle. EDM:ltä testiin saamani kabukit ovat (ainakin tämän hetken makuuni) liian pehmeitä ja löysiä. Mutta niistäkin enemmän sitten omassa EDM-postauksessaan.

Ja missä se postaus siis viipyy? :D Nohh, olen vain rehellisesti ollut tosi laiska käymään läpi ja käsittelemään juttua varten ottamaani valtavaa kuvamäärää, muut jutut on tuntuneet kiinnostavammilta :) Mutta kyllä se EDM-arvio joskus lähiaikoina tulee ulos. ^_^

Meanwhile, työrintamalla on myös tällä hetkellä niin täyttä että en sen vuoksi ole ehtinyt päivittämään blogia viime aikoina yhtä tiheästi kuin normaalisti, ja tätä voi olla tiedossa koko kesäkuun ajan. Eli jos välillä tulee parin päivän hiljaisuuksia niin se johtuu siitä :)

Kaikki kunnia FitFarm-kokeilun tuomille oivalluksille, mutta on se vain ollut ihanaa palata omaan, tuttuun ruokailurytmiin ja -tapaan! ^_^ Nyt olen taas kuukauden verran murkinoinut menemään itselle luontaiseen tapaan, plus treeni/juoksupäivien hiilarilisät.

Pidin viikon ajan ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä söin. Blogissa on nähty induktioviikkojen ruokapäiväkirjaani sekä FitFarm-valmennusjakson kokeiluun liittyviä erikoisruokavaliojuttuja, jotka ovat kummatkin harvinaisia poikkeustilanteita. Ajattelin, kun jotkut ovat näiden äärimmäisten poikkeustilojen pohjalta (induktio-tyylinen syöminen ei kuulu arkeeni edes vuositasolla..!) kehittäneet huolta ruokailustani, että pidän kuvapäiväkirjaa ihan tavallisesta, arkisesta tavastani ruokailla.

Tällä tavalla olen syönyt viimeiset viisi vuotta vaihdettuani vhh:lle, erona ainoastaan tänä vuonna lisätyt säännöllisemmät hiilihydraattiosuudet kuten ohra ja kvinoa. Bataattia ja kaurapuuroa olen syönyt koko vhh:n ajan.

Ruokaviikko on tiistaista maanantaihin, kun kuvaaminen unohtui päiväkirjaviikon ekana päivänä :)

Kaksi mukia kahvia, ensimmäinen soijamaidolla, toinen mantelimaidolla, mukana loraus kermaa. Kananmunia, kasviksia, leipäjuustoa ja soijajogurttia proteiinijauheella, marjoilla & omatekoisella pähkinämyslillä.

Paistettuja kasviksia, lohta ja ohraa.

Tulin juoksulenkiltä ja teki hirveästi mieli tonnikalakauraleipää - mutta kotona ei ollut tonnikalaa. (Hyvin harvinainen tilanne.) Monesti syön juoksun jälkeen palauttavana ateriana kaurapuuroa, mutta just tänään teki mieli kauraleipää tonnikalalla. Oli siis lähdettävä kauppaan, ja söin nopeasti pienen juusto-manteli-snackin vaimentaakseni suurimman nälän tunteen.

Tonnikalakauraleipä, kasviksia ja raejuustosalaatti.

Joskus harvoin tekee mieli kahvia vielä illallakin.

(Olemme pyrkineet miehen kanssa eroon kaikista oudoista eriparimukeista jotka juontavat kummankin menneisyydestä, mutta miehen karmea Cartman-muki on saanut jäädä ^_^)

Soijajogurttia, rahkaa, lesitiiniä, marjoja ja pähkinämysliä. Lesitiini on oppeja FitFarm-ruokavaliosta.

Tuttu aamiainen. Olen syönyt tämäntyyppistä aamiaista viimeiset viisi vuotta, FitFarm-kokeilu vaikutti aamiaiseen siten että lisäsin kasviksia ja vähensin valtavaa juustomäärää. Toisaalta tämä saa myös aikaan sen, että vähempienergisenä aamiainen ei pidä minua kylläisenä ihan yhtä pitkään kuin juuston ja kananmunien varaan rakennettu aamiainen.

Tonnikala-katkarapu-mozzarella-salaatti ohralla.

Sattui päivä, jolloin minun teki mieli jotain makeaa. :) Niitäkin on vielä joitain kertoja vuodessa. :)

Kahvin kanssa maistui kolme palaa sokeroimattomalla hasselpähkinäsuklaalevitteellä voideltua raakakaakaomassaa (100-prosenttista suklaata).

Raejuustosalaattia sekä lohta, höyrytettyä parsakaalia ja vihreitä papuja.

Ja sama tuttu soijajogurtti-rahka-marja-pähkinämyslisekoitus.

Olen säännöllisrytmisinä treenipäivinä pyrkinyt noudattamaan FitFarmin mallia jossa päivän kaksi pääateriaa syödään lähellä toisiaan, treenin ympärillä. Tällaisina päivinä syön vielä illalla erikseen iltapalan. Muuten syön päivällisen myöhempään illallisena ja jogurtti jää pois.

Alkaako näyttää tylsältä... :D Joka aamu sama setti ^_^ Tähän ei voi kyllästyä <3

Palautusjuoma on myös perua FitFarm-valmennuksesta, siitä on tullut säännöllinen osa treenipäivien ruokailua. Juomani koostuu maustamattomasta heraproteiinista, vedestä ja raakakaakaojauheesta. Joskus lisään joukkoon myös banaanijauhetta.

En juo palkkaria reissussa ollessa (vaikka kävisin salilla) koska en jaksa raahata proteiinipulveria mukana. En myöskään tykkää ostaa valmiita kalliita ja lisäaineita pursuavia palautusjuomia.

Lounastreffit ystävän kanssa ravintolassa.

Kuvasta puuttuu alkukeitto, unohdin kuvata sen. Tuo toinen keitto oli vähän turha extra mutta pakko oli maistaa kun ystäväni sitä tyrkytti ja sanoi että on niin peijakkaan hyvää (hän otti ravintolan seisovan pöydän salaattilounaan johon kuului myös keitto, ja hän vain kylmän viileästi haki minullekin pöydästä keiton.... :p). Ja olihan se hyvää ^_^

Anoppilassa: lohta, salaattia, parsaa, kananmunasilppua.

Keltainen kukkamuki on mun vakkarimuki anoppilassa ^_^

Jäi vielä nälkä niin piti ottaa vähän lisää jogurttia ja marjoja.

Lohta ja kasviksia.

Kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen oli niin kova nälkä ettei pystynyt odottamaan illalliseen asti. Söin Koskenlaskija-juustoa, kurkkua ja porkkanaa.

Appiukon tekemää ihanaa uunilohta tuorejuustokastikkeessa, bataattimuusia, salaattia ja anopin munajuustoa.

Leivän näköiset palat tomaattikuutioiden vieressä ovat munajuustoa.

Samaa kuin perjantain illallisella + paistettua siikaa.

Lohta, paistettua munakoisoa, sinihomejuustolla täytettyä paprikaa ja salaattia.

Jälkiruoaksi lampaanmaitojuustoa ja pari lasia viiniä. Unohdin ottaa kuvat illalla, viinilasikuva on arkistosta. :)

Yhdistelmä edellispäivien jämäkaloja (savulohta, uunilohta, siikaa) + kasviksia ja viimeinen nokare bataattimuusia.

Automatkalla anoppilasta Kuopioon söin puolikkaan Vanilla Almond Crunch Quest -patukan ja pienen kourallisen manteleita. Unohdin ottaa kuvan joten kuvat netistä täältä ja täältä.

Söimme Kuopiossa illallista tosi myöhään ja olin ihan järjettömän nälkäinen. Alkuruoaksi iso rapukeitto (naaam!!) ja sen kylkeen savulohisalaatti.

Palan painikkeeksi lasi viiniä.

Hotelliaamiainen. Useimmiten yövyn Kuopiossa tietysti äiskän luona "koti-kotona", mutta tällä kertaa mies oli Kuopiossa työmatkalla ja yövyin hänen huoneessaan.

Kyseisen hotellin munakokkeli on kyllä jotain niin ala-arvoista että... En tiedä tunnistaisiko edes kananmunaksi jos sokkona maistaisi.

Kokkelit jäivät lautaselle ja hain tilalle pari vanhaa kunnon keitettyä munaa, näihin voi aina luottaa. :)

Ennen salille menoa tuntui siltä ettei aamiainen ollut ollut ihan riittävä ja vetäisin vielä lisäenergiat rahkan ja pähkinöiden muodossa.

Quest-patukka sai proteiinijauheen puutteessa toimittaa palkkarin virkaa.

Lounaalle äidin luokse. Tonnikala-leipäjuustosalaattia.

Yritys saada kuvaan eloisuutta äidin kissan kautta, eihän tuo pentele tietenkään suostunut poseeraamaan.

Illallinen myös äidin luona: paistettuja kasviksia ja lohikuutioita.

Liityin myöhemmin illalla miehen ja hänen työkaverinsa seuraan ravintolaan. Miehet söivät taas vaihteeksi älyttömän myöhäistä dinneriä. Mr. Karkkipäivän hamppariannoksen kyljessä olleet bataattiranut vetivät meikäläistäkin puoleensa, nehän ovat puuron ohella mun suurinta hiilariherkkua. :)

Lopulta piti tilata oma annos ^_^ :) On se jännä miten suuri ero perunan ja bataatin välillä onkin vaikka ovat niin samantyyppisiä juureksia, peruna on aina ollut mulle ihan "meäääh" mutta bataatti... Ihan sairaan hyvää.

Ruokaviikko sai hienon lopetuksen tällä näkymällä! ^_^

.

Tällaisella ruokavaliolla painoni ei nouse eikä laske ja pysyn ihan normikuosissa. Keho ei näytä yhtä kuivalta kuin FitFarm-ruokavaliolla ja olo on kaikin puolin normalisoitunut. Kehossa on tuttu olo. <3