Zakynthos. Mitkä fiilikset?
Zakynthos Town Bochalin kukkulalta päin.
Ensin muutamalla sanalla:
Suuri. Paljon kyliä ja paikkakuntia. Tunnelmaltaan ja maisemiltaan ei erityisen karismaattinen. Mukava. Positiivinen. Vahvasti juhlivaan brittiturismiin leimautunut.
Sitten useammalla sanalla.
Joonian saaret kuuluvat Kreetan, Evian ja muutamien Pohjois-Egean saarten kanssa pinta-alaltaan ja/tai väkiluvultaan Kreikan suurimpiin saariin. Tällä pohjalla ei yllätä, että Zakynthoksen tunnelma on erilainen kuin pienempien paikkojen, kuten useimpien Kykladien, Sporadien ja Dodekanesian saarten.
Zakynthos Townin modernia arkkitehtuuria.
Zakynthos on kaiken kaikkiaan sopiva lomakohde turistille, joka ei kaipaa historiallisia nähtävyyksiä tai perinteistä kreikkalaista saaritunnelmaa.
Täällä juhlitaan ja löhöillään rannalla. Ja bongaillaan uhanalaisia kilpikonnia.
Tottahan toki Zakynthos on kaunis ja siellä on upeita rantoja ja kuvauksellista luontoa oliivilehtoineen ja dramaattisine rantakallioineen, mutta se on kaunis aivan eri tavalla kuin vaikkapa Milos, Folegandros tai Mykonos, Santorinista puhumattakaan. (Okei, mitään Kreikan saarta ei voi verrata Santoriniin.)
Zakynthoksen kauneus on niin sanotusti tavallista verrattuna muihin, tunnelmaltaan ainutlaatuisempiin paikkoihin. Ja tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, joku muu kokee Zakynthoksen kenties eri lailla ja jokaisen kokemus on yhtä oikea. :)
Vierailin Zakynthoksella pääkaupungin lisäksi yhdeksässä kylässä, joista osa tosin on lähes yhteenkasvanutta, alueen päätien ja rannan tuntumaan rakennettua turistialuetta vailla kylämäisiä piirteitä.
Yhden päivän vietin risteillen koko saaren ympäri, eli vaikka en kaikkiin pohjois-Zakynthoksen kyliin päässytkään, voin ainakin sanoa nähneeni koko saaren rannikon.
Kerí
Tutustuin viikon aikana myös muuan paikalliseen, joka yllätti minut sanomalla (vaikka zakynthoslainen henkeen ja vereen onkin), että ”et missannut mitään kun et nähnyt saaren aidompia kyliä” (tai näinhän mä yhden, Kerín).
Miehen mielestä Zakynthoksen kylät eivät ole erityisen kuvauksellisia. Kaverin lojaaliutta kotisaartaan kohtaan kuvaa mielipiteestä huolimatta se, että vaikka hänen perheellään on talo myös Ateenassa, ja hän työllistyisi pääkaupungissa paljon paremmin (mies on ammatiltaan saksan opettaja), hän ei halua lähteä Zakynthokselta.
Zakynthos Townin vaatimattomalla, ilmaiset aurinkotuolit tarjoavalla pikkukivirannalla ei turisteja näy
Kohtasin muitakin hyvin tiukasti Zakynthokselle juurtuneita ja melkein pelkästään siellä pysytteleviä paikallisia. Eräs jututtamani keski-ikäinen nainen ei ollut mm. edes koskaan käynyt naapurisaarella Kefaloniassa, joka on tunnin laivamatkan päässä…!
Tie Kerín kylästä alas rannikolle
.
Jos bilemeininki kiinnostaa, niin silloin Zakynthos on varmasti oikea kohde Kreikassa. Laganasin rannikko saaren eteläosassa on melkein yhtä suurta baaria, opaskirjani sanoin ”a 24-hour party venue that doesn’t give up from Easter till the last flight home in October”.
Alueella kohtaa lähes pelkästään rannekkein varustettuja all-inclusive-rantahotelleissaan majailevia brittituristeja jotka juovat, juovat ja juovat. Kaikki Zakynthoksella puhuvat Laganasista ”paikkana, jossa ne juo”.
Laganas
Ajoin Laganasin läpi matkalla Kerín kylään. Se oli pelottavan näköinen. Ei melkein Kreikaksi tunnistaisi… Ei mutkittelevia pikkukatuja ja kujia, ei aukioita tai puistoja joilla vaellella eikä paikallista asutusta. Vain yksi todella pitkä, leveä katu reunustettuna baareilla ja ravintoloilla.
Laganas
Ihmisten lomakohdevalinnat ovat niin kiinnostavia. En minä party-reissaamista tuomitse, hell no, sehän on hauskanpitoa siinä missä luostarivierailu tai museot toisille. ;) Mutta juhliakin voi eri tyyppisissä paikoissa.
Esimerkiksi Mykonos on legendaarinen bilesaari, ehkäpä se Maineikkain. Mykonoksella saat loputtoman baarilabyrintin ja aamusta-iltaan tanssimusaa huudattavien upeiden rantaklubien lisäksi kaupan päällisinä myös yhden Kykladien kauneimmista, kuvauksellisimmista kylistä. Samoin Skiathos, Ios, Kos ja Santorini ovat tunnettuja niin vilkkaasta bile-scenestään kuin tunnelmallisesta kauneudestaan.
Silti joku menee Laganasiin. Meitä on moneksi.
Limni Keriou
Eniten mieleeni Zakynthoksen suosituista turistikohteista olivat häkellyttävän kirkasvetisen rannan äärellä nököttävä pikkuinen Limni Keriou sekä vilkas, Laganasin jälkeen saaren suurin turistikeskittymä Tsilivi.
Nämä paikat ovat enemmän perheorientoituneita. Toki Tsilivissäkin oli pääkadun varrella baaria baarin perään joissa britit seuraavat jalkapalloa, mutta tunnelmaltaan ja rakenteeltaan Tsilivi on ehdottomasti lämpimämpi ja inhimillisempi kuin Laganasin partyrannikko.
Saaren ympäri-risteilystä sanon vain, että jos teillä ikinä on mahdollisuus päästä vastaavalle risteilylle ympäri Miloksen, älkää missatko tilaisuutta.
Kun on Miloksen risteilyn tehnyt, on muilla paikoilla enää heikot tsäännssit häikäistä omalla versiollaan. Kaikki kreikkalaiset tuntevat Miloksen rannikon häkellyttävän dramaattiset kalliot, kivien värit ja upeat luolat. Tämän kokeneena Zakynthoksen tarjokas jäi vain kalpeaksi aavistukseksi. Valtaosa maisemasta on pelkkää karua ja kuivaa kalliota. Mutta kuuluisa Navaiyo eli Shipwreck Bay, joka on yksi Kreikan kuvatuimpia maisemia, on todellakin juuri niin upea kuin kuvat antavat ymmärtää.
Navaiyolla mä näin sitten caretta carettankin! Jes! Zakynthoksen visiitti ei kai ole täydellinen ilman kohtaamista kilpikonnan kanssa. :)
*
Vaikka Zakynthos ei tämän vierailun perusteella liittynyt niiden ihan suurimpien suosikkisaarteni joukkoon, löytyi saarelta kuitenkin jotain poikkeuksellista jonka vuoksi olisin voinut viipyä saarella pidempäänkin. Pelkästään sen vuoksi. Kerron tästä löydöstä myöhemmin omassa jutussaan.
10 comments on “Zakynthos, naapurin tyttö joka bailaa”
Näkyykö pakolaistulva millään tavalla tuolla seudulla? Joidenkin kreikan saarten rantaanahn näitä venepakolaisia on jo saapunut, ja paikalliset ovat ihmeissään ihmisvirran kanssa... Avustusjärjestöjä on saapunut auttamaan, kun Kreikan hallinnolla ei ole eväitä (kirjaimellisesti & kuvaannollisesti)
Zakylla ei näy millään lailla. Eikä paikallisten mukaan pitäisi näkyä muuallakaan Joonialla.
Oma kokemukseni Zakynthoksesta on pitkälti samanlainen - ei syntynyt ooh laah -elämyksiä. Lasten kanssa pyörittiin pääasiassa Tsilivissä (eli siis eat, sea, pool, repeat), mutta retkeiltiin myös muualla. Baarit ja sisäänheittäjät ja urpot britit jäivät mieleen. He mellastivat myös meidän (keskiluokkaisessa) hotellissa ja hyppelivät kännissä altaaseen lapsia pelottelemaan.
Zakynthos-klisee - se haaksirikkoutunut laiva - oli kyllä hieno.
Kyllä mun suosikit taitavat olla Karpathos, Santorini, Skiathos ja vanhanajan Kos :)
Mutta Sanni, näitä on IHANAA lukea!! <3
Kiva kuulla muidenkin Zakynthos-kokemuksia :)
Huhhuh noita brittituristeja... pitkään luulin että pohjoismaalaiset olisivat etelän kohteiden pahimpia känniääliöitä, mutta vähämpä tiesin silloin briteistä.....
Minua kiinnostaa, kun kerrot usein juttelevan paikallisten kanssa. Pärjäätkö hyvin noilla pienillä saarilla englannilla vai onko mukaan jo tarttunut vähän kreikankieltä? :)
Hei Eliisa! Kreikassa kohtaa aniharvoin kieliongelmia, etenkin nuorempi sukupolvi puhuu täysin sujuvasti englantia. Vanhemmatkin ihmiset osaavat useimmiten ainakin perus turistienglantia. Eilen itse asiassa yövyin ensimmäistä kertaa domatiassa, jonka omistaja puhui vain saksaa.
Hei Sanni!
Olen lukenut blogiasi jo pidempään ja käsittänyt, että vaikka palaatkin mielelläsi yhä uudelleen takaisin Kreikan saaristoon pyrit kuitenkin jokaisella kerralla kartoittamaan uusia saaria? Vai onko sinulla joitain "vakisaaria", kaupunkeja tai kyliä, joihin palaat toistuvasti? Olen itse tilanteessa, jossa olen menettänyt sydämeni eräälle maalle niin, että mieleni tekisi matkustaa sinne heti takaisin, vaikka palasin vasta muutama viikko sitten takaisin Suomeen.
Jollain tapaa tuntuu hieman hölmöltä matkustaa heti takaisin samaan maahan ja kaupunkiin, kun maailmassa on tuhansia sellaisia paikkoja, joissa en ole vielä käynyt ja joissa en ehdi koskaan käymäänkään, jos päädyn matkustamaan toistuvasti samoihin kohteisiin... Ajattelin, että sinä saattaisit ymmärtää tämän tunteen, miltä tuntuu, kun on löytänyt oman "henkisen kotinsa", mutta toisaalta hedonisti ja seikkailija itsessä haluaisi ahnehtia yhä uusia paikkoja. Toisalta taas niin monia lähialueita jäi vielä näkemättä...
Satu, ymmärrän sinua todella hyvin :) <3 Minä nimenomaan haluaisin aina vain palata uudelleen niihin lempipaikkoihini joihin minulle on muodostunut erityisen vahva suhde ja tunneside. Kreikassa näitä paikkoja alkaa olla jo pitkä liuta, se on saarihyppelyn "huono puoli, jos nyt mitenkään näin voi sanoa :D Mitä useammassa paikassa täällä vierailee, sitä pidemmäksi niiden Erityisen Paikkojen lista kasvaa, ja sitä haastavammaksi tulee uusien Kreikan vierailujen suunnittelu. Haluan ehdottomasti nähdä uusia saaria, mutta samalla haluan palavasti takaisin niille ihanimmille, erityisen vahvoja tunteita herättäneille saarille. Tälläkin matkalla huomaan koko ajan ikävöiväni esimerkiksi Santorinia, Skopelosta ja Parosta. Ongelmaksi saarihyppelyillä muodostuukin nyt siis aika - minun pitäisi alkaa viettää täällä ainakin kolme kuukautta kerralla jos mielisin moikata vanhoja lemppareita ja samalla tutustua kuitenkin myös uusiin saariin.
No, eihän näitä saaria toisaalta loputtomiin ole... :D Kai minä jokusen vuoden kuluttua olen käynyt kaikilla (ainakin asutuilla) ja sitten voin vain alkaa palaamaan niille lemppareille :)
Ihania Kreikka-postauksia! Kiitos näistä :) Suojellaanko noita kilpikonnia jotenkin? Tai siis onko niillä siellä oma alue jonne turistit eivät pääse vai ovatko nämäkin känniääliöiden armoilla :/
Suojellaan, niille on rajattu rannoilla omat, valvotut alueet joille ei saa mennä. Jotkut rannat ovat kokonaan kilppareille eristettyjä. :)