Tänä vuonna olen seurannut UV-indeksiä joka ikinen päivä maaliskuusta lähtien. Minua kiinnosti selvittää, miten voimakasta UV-säteily todella on Suomessa sinä aikana, kun UV-suojausta yleisesti suositellaan; eli huhtikuusta alkusyksyyn.
Tulos: historiallisesta helleputkesta huolimatta UV-säteilyn voimakkuus pysytteli suurimmassa osassa Suomea korkeimmillaankin 5:ssa eli "kohtuullisella" tasolla.
Suojautumistarve alkoi 15. huhtikuuta, jolloin UVI nousi ensimmäisen kerran keväällä tasolle 3.
UV-indeksi on Maailman Terveysjärjestö WHO:n kehittämä globaali mittausstandardi UV-säteilyn voimakkuudelle. UV-indeksi on työkalu, jonka avulla väestöä voidaan ohjeistaa suojautumaan haitalliselta UV-säteilyltä. UV-indeksiä käytetään samalla tavalla ympäri maailmaa.
Opin muuten vasta tätä postaussa koostaessani, että UV-indeksi on keksitty niinkin hiljattain kuin 1992..! Ensimmäisenä sen kehittivät kanadalaiset tiedemiehet, ja vuonna 1994 WHO standardisoi sen. Mun lapsuudessa ei siis indeksistä ollut tietoakaan.
UV-indeksin voi tarkistaa meterologisten instituuttien ja sääpalvelujen sivuilta tai sovelluksista. Suomessa UV-indeksin voi tarkistaa esimerkiksi Ilmatieteen Laitoksen sivuilta. Apple-puhelinten oma sääsovellus näyttää UV-indeksin erityisen selkeästi, kuva yllä.
UV-indeksissä UV-säteilyn voimakkuus ja riski terveydelle jaetaan viiteen eri värikoodattuun alueeseen. Värikoodeja käytetään myös sääkartoilla. Vihreä on miedoin, violetti voimakkain.
0-2 Heikko taso, ei rusketa eikä vahingoita ihoa. Poislukien erittäin aurinkoherkkä iho (Fitzpatrickin ihotyyppi 1), joka on hyvä suojata pitkässä aurinkoaltistuksessa heti kun indeksi ylittää nollan.
3-5 Kohtalainen taso. Suojautumistarve sekä ihon ruskettuminen alkaa tasosta 3. Suomen kesän UV-olosuhteet ovat tällä tasolla.
6-7 Voimakas taso. Tällä tasolla suojaamaton, pitkäaikainen altistuminen auringolle voi aiheuttaa iholle vahinkoa sellaisellakin iholla, joka sietää aurinkoa hyvin. Välimeren alue on kesäisin vähintään tällä tasolla. Suositus on vähentää aktiviteetteja auringossa ja pysytellä varjossa keskipäivän tunteina.
8-10 Hyvin voimakas. Tällä tasolla ja sitä korkeammalla suositellaan mahdollisuuksien mukaan auringon välttämistä ja ulos menoa kokonaan keskipäivällä, eli alueesta riippuen noin klo 11-15. Egyptissä ja Pohjois-Afrikassa ollaan kesäisin tällä tasolla, paikoin myös Välimerellä ja Euroopassa esimerkiksi korkeissa vuoristo-olosuhteissa.
11-20+ Äärimmäisen voimakas. Tämä taso vallitsee suuren osan vuodesta maissa, jotka sijaitsevat lähellä päiväntasaajaa. Australiassa UV-indeksi on tyypillisesti kesäisin vähintään 11, Tansaniassa 15. Chilessä Andeilla on mitattu UV-indeksin arvo 20.
Suomessa UV-indeksi on suurimman osan vuodesta 0-2. Talvikuukausina indeksi on meillä käytännössä nolla.
UV-säteilyn voimakkuuteen vaikuttaa maantieteellinen sijainti, pilvipeite, auringonsäteiden kulma, otsonikerros sekä korkeus merenpinnasta - mitä korkeammalla olet, sitä ohuempi ilma, ja sitä vähemmän ilmakehä suodattaa UV-säteitä.
Kuva: Emmanuelle Bournay, GRID-Arendal
Lähempänä napa-alueita UV-säteily on miedompaa, lähempänä päiväntasaajaa voimakkaampaa.
Pohjoisilla leveysasteilla UV-indeksi harvoin ylittää kesälläkään 8, päiväntasaajan alueilla UV-säteilyn voimakkuus on vuoden ympäri yli 11.
Tämän vuoden UVI-seurantani osoitti, että jopa tukalissa helteissä UV-säteilyn voimakkuus Suomessa ei eteläisintä Suomea lukuun ottamatta noussut yli kohtalaisen eli 5:n. Vietin itse suurimman osan heinäkuusta Etelä-Savossa, ja siellä 5 oli maksimi. Minusta tämä oli kiinnostavaa ja sanalla sanoen yllättävää. Vaikka tämän kesän porotus tuntui varmasti monen iholla kuumalta ja voimakkaalta, varsinainen 'voimakas' ja korkean terveyshaitan säteily alkaa vasta arvosta 6.
Googlailin UVI-uutisia ja tänä kesänä indeksi on ollut Etelä-Suomessa korkeimmillaan 6. Ilmatieteen Laitoksen tiedotteen mukaan "Heinäkuun toisena päivänä UV-indeksi lähenteli arvoa 7, mikä on korkeimpia Etelä-Suomessa mitattuja arvoja." (Lähde: Suomenmaa.)
On intuitiivista yhdistää iholla tuntuvan auringon kuumuus säteilyn voimakkuuteen, mutta kuumuus - tai pilvisyyskään - ei kerro UV-säteilyn voimakkuudesta. Olen itse kokenut elämäni pahimman ihon palamisen Brasilian Fortalezassa pilvisenä, ei-kuumana päivänä.
Tämä saattaa olla provosoiva (väli)otsikko, ymmärrän. Sen kirjoittaessani tiedostan, että aurinkoihotyyppejä on erilaisia, ja erittäin aurinkoherkällä iholla suojautumistarve voi olla fakta jo UVI 1-2:n tasolla. En missään nimessä halua vähätellä aurinkoherkän ihon tarvetta suojautua.
Kuitenkin, haluan tällä otsikolla - ja tällä kirjoituksella - herätellä ihmisiä tarkastelemaan aurinkoasenteitaan, ja suhteuttamaan aurinkoon liittyviä huoliaan globaaliin tilanteeseen. Suomessakin moni noudattaa kansainvälistä suositusta käyttää aurinkovoidetta kesät talvet - vaikka suositus on tehty maapallolla laajimmin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Nämä olosuhteet eivät toteudu Suomessa.
Oma kokemukseni on, että suomalaiset ovat nykyään kesälläkin ylimitoitetun huolissaan aurinkoaltistuksesta. (Z-sukupolvea lukuunottamatta, moni heistä toimii näemmä aivan päinvastoin.)
Asenteen näkee jo mediasta, jossa kesä-heinäkuussa jatkuvasti nostetaan esiin kärjistäviä aiheita tyyliin "UV-säteily vahingoittaa pilviselläkin säällä", "Ihotautilääkäri varoittaa: et suojaa ihoa riittävästi" jne. Ja muistutetaan, että käyttäväthän kaikki varmasti SPF 50 -voidetta, kuin vihjaten, että sitä miedompi suojakerroin olisi terveysriski. Voihan olla, että juuri media on ruokkinut suomalaisissa kasvaneen huolen.
Toisaalta, ehkä auringon vaaroja korostavat aiheet ovat tulleet meille muiden maanosien mediasta? Aiheiden käsittelyä ei vain sitten aina muisteta mukauttaa Pohjolan UV-olosuhteisiin.
Auringolta on hyvä ja tärkeääkin suojautua, mutta elämme maassa, jossa UV-säteilyn voimakkuus nousee suojakynnyksen yli max. viitenä kuukautena vuodessa. Silloinkin kuulumme UV-voimakkuuden asteikolla toiseksi alimpaan kategoriaan. Suomessa koettava UV-säteily on yli kaksi tai kolme kertaa miedompaa kuin ultravioletti-säteily, jolle suuri osa maapallosta altistuu.
Suojautuminen kannattaa suhteuttaa toteutuviin olosuhteisiin. Jos on kävelemässä bussipysäkille Espoossa tai menossa päiväksi pelaamaan rantalentistä Malediiveilla, auringon potentiaaliset riskit tilanteissa ovat ihan eri kaliiberia.
Maanosissa, joissa ympärivuotinen UVI >11 on fakta, voi ymmärtää, että suojautumatta jättäminen voi johtaa vakaviin terveyshaittoihin. Suomen olosuhteissa normaali arkielämä työmatkoineen tai ruokakauppareissuineen ei kuitenkaan anna aihetta pelätä auringon haittavaikutuksia. 
Kuva: Ilmatieteen Laitos
Ilmatieteen Laitoksen sivulla on havainnollistava kuva UV-säteilyn voimakkuudesta eri puolilla maailmaa ympäri vuoden. Tansaniassa UVI on 9-15, Välimerellä 2-9 ja Helsingissä 0-5.
Kysyin uteliaisuuttani kreikkalaiselta ystävältäni Mariannalta, miten kreikkalaiset suhtautuvat auringon haittoihin. Miten huolissaan ihmiset ovat UV-säteilyn vaikutuksista maassa, jossa UV-säteily on koko kesän voimakkalla tasolla?
Marianna kertoo, että ihmiset ovat nykyään paljon tietoisempia UV-säteilyn haitoista, ja aurinkovoidetta käytetään runsaammin kuin 10-20 vuotta sitten. Korkeat suojakertoimet ovat standardi. Kreikkalaiset rakastavat rantaelämää, ja aurinkovoiteen lisäksi heillä on tapana suojautua uimarannalla oleillessa aurinkovarjoilla. Mediassa muistutetaan auringon vaaroista, mutta se ei kuitenkaan vähennä kreikkalaisten halukkuutta viettää aikaa ulkona. Ulkona ollessa vain suojaudutaan paremmin kuin ennen.
Yllätyksekseni UV-indeksi ei ole yleisesti tunnettu käsite Kreikassa. Moni ei myöskään käytä SPF-voidetta vuoden ympäri. Marianna piti kysymystäni talviajan SPF-voiteesta suorastaan hieman outona.
Hän kirjoittaa: "jos mietit arkipäiviämme marraskuusta helmikuuhun, emmehän me oikeastaan näe aurinkoa lainkaan, istumme toimistoissa koko valoisan ajan." Kerroin hänelle, että Suomessa näemme aurinkoa marras-helmikuussa vielä paljon vähemmän, ja silti moni käyttää SPF-voidetta myös talvisin.
Marianna kertoo, että kreikkalaiset haluavat hyödyntää viileän vuodenajan auringonvalon saadakseen mahdollisimman paljon D-vitamiinia, ja tästäkään syystä ihmiset eivät käytä talvella SPF-voidetta. (Kreikkalaisilla on kuulema - hämmästyttävää kyllä auringon määrään nähden - alhaiset D-vitamiinipitoisuudet.)
Samaan aikaan meillä Suomessa saatetaan miettiä, riittäähän maaliskuisena aamuna laitetun SPF-päivävoiteen teho varmasti työpäivän loppuun asti. Mielenkiintoista.
Oletko sinä huolissasi UV-säteilystä?
Kiinnitätkö huomiota UV-indeksiin?
46 comments on “Kuinka vahvaa on UV-säteily Suomessa?”
En seuraa päivittäin UV-indeksiä, sillä kuulun näihin ihmisiin, jotka käyttävät spf 50 ympäri vuoden kasvoilla, vaikka samaan aikaan olen itsekin sitä mieltä, ettei se olisi välttämätöntä talviaikaan. Mutta pakko sanoa, että kyllä tämänkin kesän jälkeen huomaan, että taas yksi (itseäni häiritsevä) pigmenttiläiskä lisää kasvoilla. Eli siinä mielessä aurinko teki taas kerran temppunsa, vaikken ole varsinaisesti palanut auringossa varmaan vuosikymmeniin.
Ja vaikka kesäkuussa oli todella huono sää ja UV-indeksi suht matala, huomasin jo silloin, että rannekellon kohdalle tuli rusketusrajat. Tuntuu, että auringon "tuhoilta" on lähes mahdoton välttyä kokonaan, jos ei halua vuorata itseään vaatteilla päästä varpaisiin.
En ole kuitenkaan varsinaisesti huolissani UV-säteilystä, sillä rakastan kesää ja lämpöä liikaa, mutten kyllä ole näiden pigmenttiläiskien fani :/ Ja nehän ilmestyivät vasta 40+-vuotiaana.
Onko tuossa UV-indeksissä huomioitu, että Suomessa on talvella lunta ja auringonvalo heijastuu siitä, niinä hetkinä kun sitä on?
Olettaisin että on, mittauspaikkakunnasta riippuen. UV:ta mitataan Suomessa vain kuudella paikkakunnalla, jos oikein muistan.
Mutta voisi myös olettaa tai ainakin toivoa, että ihmiset tuntevat lumen UV-säteilyä voimistavan vaikutuksen ja ottavat sen huomioon aurinkoisilla hangilla ulkoillessaan. Kuitenkin ihon palamisriski Suomen talvessa vaatii enemmän kuin kävelyretken aurinkoisella Töölönlahdella tai Kuopion torilla. Lähinnä iholla on riski palaa talviolosuhteissa, joissa henkilö ulkoilee pitkiä aikoja hangen ympäröimänä, eli tyyppiä laskettelurinteissä tai hiihtoladuilla, tai järven jäällä kävellessä, ja aurinko paistaa koko ajan.
Kiitos tästä. Varsinkin naiset kuluttavat paljon kansainvälisten beauty gurujen ja ihotautilääkäreiden sisältöjä mm. Youtubessa, Instagramissa ja Tiktokissa, joissa neuvot on yleensä mitoitettu muille kuin meille vähäaurinkoisen pohjoisen asukkaille. Redditin ihonhoito-subredditeissä aurinkovoiteen pakollisuutta jaksetaan rummuttaa huomioimatta ollenkaan, miten globaalia käyttäjäkunta on.
Kieltämättä välillä tuntuu, että joillain auringonpelko rajoittaa jo normaalia ulkoilua ja elämästä nauttimista. Tämä on vähän surullista varsinkin, jos kyseessä on nuori ihminen, joka on omaksunut somesta epärealistiset ulkonäköpaineet, ja että vanhenemista vastaan on taisteltava kaikin keinoin.
Allekirjoitan 100-prosenttisesti.
UV-pelko on mielestäni mennyt paikoin överiksi. Itsekin mieluusti hidastan ikääntymisen merkkejä, mutta niin paljon en ryppyjä pelkää, että alkaisin käyttää SPF-suojaa ympärivuotisesti koko hereilläoloajan. Suojaan ihoni auringolta silloin, kun se aiheuttaa terveysriskin, en siksi, että haluan minimoida ryppyjä. En usko, että olisin käyttänyt SPF:ää talviaikaan nuorempanakaan, vaikka UV-tietoisuus olisi ollut nykytasolla. Aurinko kuuluu elämään, ja on mielestäni epäluonnollista kokea suojautumisen tarvetta auringolta aina kun menee ulos ja on pienikin mahdollisuus, että aurinko koskettaa ihoa.
Siitä lähtien kun kasvoille alkoi auringon lisävaikutuksesta ilmestyä enenevissä määrin melasma("maksa")läikkiä, niin olen yrittänyt muistaa paremmin suojata kasvoni auringolta, eli ulkonäöllisistä syistä. Aina ei muista tai jaksa. Itselle sopisi vähän päivettynyt ihonsävy, joten se on otettava purkista jos sellaisen haluaa.
Palamista en pelkää, kesällä toki jos oleskelen pidemmän aikaa ulkona niin rasvaan auringolle alttiit paikat, harvoin kuitenkin, koska en pidä helteessä. Olen palanut muutaman kerran sekä etelän lomilla että ihan Suomessa, ja muistan miten helposti se käy, enkä halua kärsiä seurauksista. Ihosyöpää en osaa pelätä, ehkä johtuu siitä että osaan ja ymmärrän suojautua
En paljon kiinnitä uv asiaan huomiota koska elän yöelämää eli yötöissä ja vapaatkin suurinpiirtein samassa rytmissä. En pidä helteestä ja vältän ulkoilua silloikin vaikka hereillä olisin. Rantalomat nou nou. Toki jos lähtisin reissuun tai olisin suomessa pahimpaan aikaan ulkona niin suojaisin itseni mutta tällä hetkellä ei tarvetta. Talvella joudun muutenkin suojaamaan ihoni kun on vähän herkkis. Itseasiassa joskus tästä sinulta kysyinkin kun suojaamisesta oli kyse ja olit samaa mieltä ei oikein tarvetta toki maalaisjärki mukana. Kiitos taas asiallisesta ja kiihkottomasta lähestymisestä asiaan.
Itse olen hyvin vaalea suomalaiseksikin ja ennen 30-vuoden ikää en edes ruskettunut lainkaan. Pelkästään paloin, ja sitten taas vaalea iho. 80- ja 90-luvun lapsuudessa vanhemmat suojasivat vaatteilla ja varjolla auringolta, automatkoilla isot sisarukset joutuivat joskus pitämään karttaa ikkunan edessä verhona. Teini iässä ja 20+ vuotiaana joskus poltin ihoani tahallaan, koska epätoivoisena halusin saada tummemman ihon. Se määrä mitä vaaleaa ihoani on elämäni aikana kommentoitu on aika uskomaton… ja lapsuudessa & nuoruudessa nimenomaan siihen sävyyn, että olin jotenkin epäterveellinen, kun olin niin vaalea. Nykyisin ihonsävyäni ei enää kommentoida, ei hyvässä eikä pahassa ja hyvä niin. Tämä pohjustuksena sille, että olen siis vaalean ihoni kanssa kokenut ihon palamista valitettavan monta kertaa tahallaan ja vahingossa niin suomessa kuin myös ulkomailla välimeren alueella & Madeiralla. Jännä ilmiö, mikä oma kokemukseni on, että ihon kunnolla punaiseksi palaminen sattuu suomessa paljon enemmän, kuin välimeren alueella. Suomessa palanut selkä kiusaa viikon yöunia, kun ihoon satuu niin paljon kaikki sängyn hankaus asentoa haihtaessa. Mutta lomamatkoilla hädin tuskin yksi yö on tukala. Ja tosiaan ihon sävyn ja kuorimisen perusteella palovamma näyttäisi samanasteiselta. En ole löytänyt tai keksinyt mitään perustetta omalle kokemukselleni. Sattuisiko sinulle tulemaan mieleen jotain? :)
Kuulostaa todella erikoiselta ilmiöltä, enkä keksi yhtään, mistä se voisi johtua.
Pilvisellä säällä uv-säteilyä pääsee vähemmän pilvien läpi maan pinnalle mutta siitäkin osa heijastuu takaisin maata kohti eikä heijastu taivaalle niin kuin aurinkoisena päivänä. Tämäkin lisää uv:n haittavaikutuksia.
Jos indeksi kohoaa päivän aikana yli 3 ja aion olla ulkona auringonpaistaessa, niin suojaan ainakin kasvot,kaulan ja dekolteen. Kevättalvi hankineen ja veden läheisyys heijastaa säteilyä,joten kevättalvellakin voi tarvita aurinkosuojaa.
Käytin koko kesän sitä beautyofjoseonin spf50+++ ja kun se loppui joskus elokuulla, niin vaikka oli aurinkoisia lämpimiä päiviä, niin en hankkinut enää uutta-huomasin,että UVI ei nouse yli 3 ja keskipäivän aikaan olin pääsääntöisesti sisätiloissa.
En aio käyttää aurinkosuojaa talvella ollenkaan,mahdollisesti maalis-huhtikuulla sitten.
Toki, jos matkustaisin jonnekin ulkomaille, niin minun olisi suojauduttava-ihoni palaisi varmasti ilman aurinkosuojaa jos UVI olisi korkeampi kuin 3.
Kun opin jostakin, että suojaustarve alkaa UV3-indeksistä, niin siitä asti olen seurannut säätiedotteesta indeksiä ja päättänyt sen perusteella, millainen tarve on suojautua, riippuen mitä kello on, mikä indeksi on, olenko ulkona vain hyvin lyhyesti vai pidempään jne. Koko tämän kesän vedin ohuilla pitkähihaisilla ja -lahkeisilla vaatteilla ja rasvasin vain kasvot, koska olisi pitänyt käyttää imetysajalle sopivaa fysikaalista aurinkovoidetta, enkä tykännyt ostamastani Atopikin voiteesta yhtään. Oli liian tahmeaa ja kasvoilla aiheutti välittömästi sen, että kasvot alkoi puskea hikeä tai jotenkin kerätä kosteutta ja sitten iho oli ihan märkä! Onneksi oli toinen kevyempi voide kasvoille. En ole niin huolissani, että laittaisin joka päivä vuoden ympäri aurinkosuojaa, mutta kyllä haluan suojautua silloin, kun oleskelen pidempään yli kolmosen indeksissä. En kylläkään pala helposti vaikken suojautuisi ja tosiaan vihaan tahmaisia voiteita, joten motia pitää kyllä kerätä suojautumiseen :D
Harmi kun sulle sattui valinnaksi Atopik, on niin paljon parempiakin fysikaalisia vaihtoehtoja, kuten nämä:
https://karkkipaivablogi.com/2025/05/luonnonkosmetiikan-parhaat-aurinkovoiteet-2025/
Sen siitä sai, kun pihistelin: moni noista hyvistä kun on varmaan ajateltu kasvovoiteiksi niin ovat kovin pienissä pakkauksissa, eikä olisi raaskinut käyttää vartalolle kun aika kalliiksi tulisi. Isommassa purkissa olevaa Alga Marista kokeilin joskus, niin se jotenkin kutitti ihoa! Voihan toki olla, että koostumus on sittemmin muuttunu. Mutta varmaan minun käytöllä olisi lopulta joku pienikin puteli riittänyt aika pitkään, ensi vuonna pitää ostaa joku noista paremmista sitten.
Kokeile Patykan vartaloaurinkovoidetta. On toki arvokkaampi kuin Atopik ja Alga Maris, mutta se (etenkin SPF 30) lyö kyllä miellyttävyydessään laudalta kaikki muut Suomessa myytävät luonnonkosmetiikan vartaloaurinkovoiteet.
Asun Kaliforniassa, ja täällä olen vasta ymmärtänyt UV-säteilyn vaikutukset. Kesäisin UV huippu on 11 (noin kesä-elokuu), ja silloin on turhaa tehdä mitään ulkona päivisin. Seuraan UV säteilyä Apple Watchin kautta monta kertaa tunnissa. Käytän täällä vain pitkähihaisia ja lierihattu on aina päässä, ja olen aina varjossa mikäli mahdollista. Aurinkorasva ei oikein riitä tällä säteilyllä!
Ensimmäisenä kesänä täällä menin suomalaiseen tapaan ulos kesäisin keskipäivällä. Tästä seurasi aina pääkipua, nestehukkaa ja parin tunnin päiväunet :D. Nyt osaan varoa, mutta on tosi turhauttavaa viettää kesäpäiviä sisällä, lämpötilat olivat tänäkin kesänä kuitenkin aina alle 30. Suomen kesä on aivan ihana myös tältä näkökantilta. Milloinkohan UV tasoa aletaan käyttää matkailun markkinointiin?
Samaa mieltä.
Kreikassa on sama tilanne, että päivällä on välillä täysin tuskastuttavaa olla ulkona ja olotilan kannalta olisi parempi olla sisällä ainakin klo 11-15. Mutta kyllähän se nyt ketuttaa viettää kauniita (loma-ajan) päiviä sisätiloissa. Vaikka Suomessakin mahdollisuuksien mukaan vältän klo 11-14 aikaan ulkoilua, niin ei ulkona oleilu kuitenkaan ole yhtä uuvuttavaa ja terveydelle haitallista, kuin korkeamman UVI:n maissa.
Juuri lopetin tältä vuodelta aurinkovoiteen käytön, ja aloitin ensimmäistä kertaa retinoliseerumin. Se kun kuulemma herkistää auringolle, niin löytyisikö neuvoa, pitäisikö tai kannattaisiko nyt kuitenkin jatkaa vielä päivisin aurinkovoidetta? Ja jos niin kuinka pitkään?
Ja oli kiinnostava kirjoitus uv:sta, en ollut kuullut, että Suomessakin jotkut käyttävät aurinkovoidetta talvellakin. Itse mietin keväisin ja syksyisin, onko aurinkovoiteen käytöstä silloin enemmän hyötyä kuin siitä seuraavasta ihon jatkuvasta pesemisestä on haittaa. Kun tuntuu, että oma iho välillä ärtyy pesusta, eikä aurinkovoiteet meinaa lähteä muuten. En varmaan osaa pestä oikein.
Jos sinulla on aurinkoihotyyppi 1 tai 2 (eli ihosi palaa herkästi eikä rusketu lainkaan, tai ruskettuu vain minimaalisesti ja aina punoituksen kautta), niin silloin jatkaisin retinolikuurin yhteydessä SPF:n käyttöä siihen saakka, kun UVI on nolla. JOS siis tiedät viettäväsi paljon aikaa ulkona. Jos päiväohjelmaan kuuluu alle tunnin verran ulkoilua etkä hakeudu suoraan auringonpaisteeseen, en näe, että SPF valtavasti hyödyttää sinua enää tähän aikaan vuodesta, kun UV-säteily on Suomessa jo heikkoa.
Jos aurinkoihotyyppisi on 3 tai siitä ylöspäin, silloin en välttämättä kokisi tarpeelliseksi käyttää retinolin yhteydessä SPF:ää silloin, kun UVI on alle 3.
Hei,
Pohdin tätä omalla kohdallani siten, että en varmastikaan aina laita suojavoidetta niin paksua kerrosta kasvoilleni, että suojaus toteutuisi täysimääräisenä, niin saan kuitenkin spf50:llä jonkinmoisen suojauksen. Käytän kasvoilleni korealaista aurinkosuojaa lähes ympäri vuoden ja vartalolle jotain muuta vain tarpeen mukaan kesällä (yleensä spf30). Minullekin tulee vanhoista (huonoista) suojaustavoista johtuen pigmenttiläiskiä nenän alle ja poskiin. Käytän kasvoilleni nykyään lähes ympäri vuoden spf50 tai spf30 aurinkosuojaa, ettei vain tulisi lisää pigmenttiläiskiä. Voisiko iholle tulla vaurioita, jotka näkyvät myöhemmin pigmenttiläiskinä, jos UVI on 0-2 ja ei käytä aurinkosuojaa, vai onko se käytännössä mahdotonta? Ihoni ei pala hetkessä, mutta ei se kyllä kovin paljoa rusketukaan kasvoista.
Tähän osaisi parhaiten vastata aurinkovaurioihin erikoistunut ihotautilääkäri.
Itse pidän tällaista skenaariota todennäköisenä ainoastaan, jos viettää todella paljon aikaa ulkona (siellä UVI 1-2:n säteilyssä). Ihmiset tuntuvat usein unohtavan auringon haittavaikutuksia pohtiessaan, että tavallisessa arjessa ulkona ollaan päivittäin hyvinkin vähän, ellei sitten oma työ liity ulkona olemiseen. Suurin osa ihmisistä käy työpäivinä ulkona sen verran, että kävelee töihin, autolleen tai bussipysäkille, ja sitten töiden jälkeen kotiin, mahdollisesti ruokakauppaan tai harrastukseen. Tavallisessa perusarjessa työpäivän aikana monikaan ei vietä ulkona yli tuntia. Jos mietitään, että tuo tunti vieläpä sijoittuu yleensä aamuun ja myöhäiseen iltapäivään, jolloin UVI Suomessa on nolla tai 1, niin UV-altistus on aivan häviävän vähäistä.
Minusta UV-säteilyn haittavaikutuksilta suojautumista kannattaa alkaa miettiä silloin, jos tietää viettävänsä ulkona reilusti aikaa keskipäivällä, useita tunteja välillä 11-15. Jos tämä ei toteudu, iho saa (kesän ulkopuolella) niin minimaalisen annoksen UV-säteilyä, että minun on hyvin vaikea uskoa, että se johtaisi vaikkapa pigmenttiläiskien kaltaisiin vaurioihin.
En ole varsinaisesti huolissani UV-säteilystä. Tosin aina kesän ja syksyn taitteessa tulee mietittyä, että "jokohan voisi hyvällä omallatunnolla skipata SPF:n tältä päivää"😅 Koen myös aika turhaksi käyttää aurinkosuojaa Suomessa pimeimpinä kuukausina. Tiedän kyllä, että vannoutuneet ihonhoitajat käyttävät SPF50 ympäri vuoden, joulunakin (hmm?).
Jäin miettimään, miltäköhän oma iho näyttäisi, jos olisin elänyt koko elämäni jossain korkean UV-indeksin maassa, vaikka sitten Tansaniassa. Olisinko ruttuinen rusina feat. amazing darks spots 🙈
Ei mun ole mitään hyötyä olla huolissaan UV-säteilystä, koska mun on ihan liian vaikea suojautua kunnolla. Mä hikoilen niin paljon nimenomaan päästä kun vähänkin olen ulkona aurinkoisella kelillä, että joudun pyyhkimään naamaa niin paljon, että mahdollinen rasva on pyyhkiytynyt pois jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Olen ihan liian laiska lisäilemään rasvaa vähän väliä, ja ylipäänsä jossain kaupungilla hikiseen naamaan lähmäisen rasvan lisääminen ei houkuttele. Tai jos teen ulkona jotain puutarhahommia, ei mitään saumaa saada mitään rasvaa pysymään viittä minuuttia kauempaa :D
En ihan hirveästi oleile ulkona kesällä, niin se UV-altistus mitä normi elämisestä nyt seuraa, on mitä on ja siitä seuraa mitä seuraa.
Minäkin olen poikkeuksellisen vaaleaihoinen jopa suomalaiseksi. En rusketu käytännössä lainkaan ja palan auringossa helposti. Lapsuus- ja nuoruusiällä paloin aina vähintään kerran kesässä, joten nykyään pyrin olemaan erityisen tarkkana auringolta suojautumisessa ihosyöpäriskin ja ennenaikaisten ikääntymisen merkkien vähentämiseksi. Seuraan keväästä syksyyn päivittäin UV-indeksiä ja päätän suojautumistarpeen sen mukaisesti. En koe tarpeelliseksi suojautua syys- ja talvikautena, kun UV on alle 3. Keväthangilla käytän aurinkosuojaa tapauskohtaisesti. Yleensä aloitan aurinkorasvan päivittäisen käytön huhtikuun alussa ja käytän sitä säännöllisesti syyskuun loppupuolelle saakka. Noudatan WHO:n suositusta auringolta suojautumisessa, kun UV on 3 tai enemmän, enkä tällöin mene ulos ilman aurinkosuojaa. Aurinkorasva ei ole ainut keino auringolta suojautumiseen, vaan olennaisia ovat myös vaatetus, hatut, aurinkolasit ja varjoon hakeutuminen. Minua ei yleensä kesäisinkään tapaa lyhyissä topeissa ja shortseissa, vaan käytän esimerkiksi kevyitä pitkälahkeisia housuja, pitkiä hameita, T-paitoja ja kevyitä takkeja. Hatun käyttämisessä minulla on petrattavaa.
Kansainvälisten kosmetiikkasisällöntuottajien ja -asiantuntijoiden kontenttia on tullut kulutettua, ja täytyy muistaa, että suojautumistarve on tapauskohtainen asia. Monissa paikoissa aurinkorasvaa täytyy käyttää vuoden ympäri. Myönnettäköön, että tietty määrä aurinkoahdistusta on näistä videoista tarttunut matkaan, ja muistuttelen itselleni, että auringonvalolla on myös terveyshyötyjä ja D-vitamiinia kannattaisikin tankata silloin, kun UV-säteily on lievempää.
Olen oppinut videoilta myös sen, että auringolta suojautuminen on tärkein ”anti age” -toimenpide, eikä monimutkaisen ja kalliin ihonhoitorutiinin käytössä ole mitään järkeä, jos tämä perusasia ei ole kunnossa.
Oon aika laiska spf-käyttäjä :D. Mutta toisaalta olen arkisin töissä 8-16, joten aika huoletta ulkoilen tuon ajan ilman aurinkosuojaa. Kesäpäivinä, kun tulee oikeasti oltua ulkona, yritän käyttää enenevissä määrin aurinkosuojia.
Olen myös "aurinkonarkki", tulen siitä auringon tunteesta niin hyvälle mielelle, etten todellakaan välttele aurinkoa. Uskon tämän tunteen olevan niin hyvä mun dopamiinijärjestelmälle, että kumoaa auringon haittavaikutukset :). Näitä tällaisia päiviä ei suomessa ole liian montaa, ja vielä niin että osuu sellaiselle päivälle, että niistä oikeasti pääsee vapaana nauttimaan.
Tarkoittaako se, että alimmilla UV-voimakkuuden tasoilla säteily ei vahingoita ihoa, vain terveydellistä haittaa (esim. syöpä) vai myös kosmeettista haittaa ("ennenaikainen" vanheneminen)? Pohdin myös että kuinkahan paljon tästäkin (Suomessa) auringolta suojautumistarpeesta on markkinakoneiston luomaa aurinkovoiteiden myynnin lisäämiseksi? :)
Ei ole terveydelle haittaa. UV-tasot 1 ja 2 voivat käsitykseni mukaan jonkin verran vaikuttaa ihon valovanhenemiseen, mutta eivät merkittävästi, ellei sitten iho ole erittäin aurinkoherkkä ja Fitzpatrickin tyyppiä 1 tai 2.
On myös hyvä pitää mielessä, että normaaliarjessa emme vietä ulkona tuntikaupalla aikaa, ellei sitten työn luonne vaadi sitä, joten vaikka UVI1 tai UVI2 saattaisivatkin vaikuttaa ihon valovanhenemiseen, käytännössä ihomme ei pääse altistumaan tavallisessa arjessa UV-säteilylle niin paljon, että näin matalat UV-tasot ehtisivät ihoa vanhentaa.
Sillä voi hyvin olla osansa, mutta itse olisin taipuvainen uskomaan, että nykyisen UV-"paniikin" takana on enimmäkseen media, niin sosiaalinen kuin perinteinen. Moni seuraa somessa ulkomaisia vaikuttajia, ja korkean UVI:n maassa asuvien vaikuttajien ihonhoitosisällöissä auringon vaarat ja (ympärivuotisen) SPF:n tärkeys ovat näkyvästi esillä. Tämän sisällön suomalainen kuluttaja saattaa unohtaa, että ai joo, meillä on täällä pohjoisessa eri olosuhteet. Perinteisessä mediassa saatetaan olla hyvinkin tietoisia siitä, että Suomessa auringon riskit ovat globaalilla tasolla miedot, mutta koska auringon vaaroista saa raflaavia otsikoita, niitä kirjoitetaan
Suojaudun huhtikuusta syyskuuhun ja talvella jos ulkoilen aurinkoisella säällä. Minulla myös pigmenttiläiskiä kasvoissa, joten olen vielä tehostanut kasvojen suojausta.
Oma kokemus viime kesänä Suomessa oli, että suuri osa ihmisistä ei käytä aurinkovoiteita. Olin 2 viikkoa lomalla Saaristomerellä ja ihmiset olivat todella ruskettuneita ja/tai palaneita.
Olen täysin samaa mieltä, että auringon vaaroista pelotellaan vähän liikaa. Osittain ymmärrän sen, suomalaisten iho on vaaleaa ja olemme herkimpiä sille. Mutta välillä se menee vähän yli. Iholääkärit puhuvat kuin aurinko olisi hiljainen tappaja ja päivällä ei kesäisin ikinä pitäisi mennä ulos. Mutta tämä ylimääräinen pelottelu menee vähän yli. Oma äitini suhtautuu täysin eri lailla, vähän sujauttaa aurinkorasvaa, jos jaksaa. Olen huomannut muillakin vanhemman sukupolven edustajilla samaa, ei heitä kauheasti kiinnosta.
Tänä kesänä olen ollut laiska aurinkorasvan laitossa, josta tunnen vähän syyllisyyttä. Kesällä lähdin töihin, kun UV oli nolla ja lähdin töistä kolmen aikoihin,joten usein en laittanut ollenkaan. Olin hyvin vähän auringossa, mutta silti.Toivon, etten joudu kärsimään tämän kesän virheistä. Toivoisin, että voisin suhtautua aurinkorasvan laittoon rennosti, mutta järkevästi.
Minua kiinnostaisi tietää UVA-säteilyn määrä Suomessa eri vuodenaikoina. Yritin sitä juuri tänään googlettaa mutta ainakaan pikaisesti en löytänyt vastausta. Käsittääkseni UVA-säteilyn määrä ei vaihtele yhtä suuresti kuin UVB:n, joten UVA:lta suojautuminen voisi olla tarpeen myös talvella jos oikein ikääntymisen merkkejä pyrkii minimoimaan. Mutta kuten sanottua, en löytänyt vielä Suomen tilastoja, en tiedä onko täällä pohjoisessa UVA:kaan niin paljoa talvisin että sillä on mitään merkitystä.
UVA:n määrä ei vaihtele yhtä paljon kuin UVB:n (olen mielestäni lukenut, ettei UVAn intensiteetti itse asiassa muuttu lainkaan vuodenaikojen välillä), mutta senkin saanti miedontuu talvella, johtuen säteiden tulokulmasta.
Talvella aurinko paistaa viistosti, minkä seurauksena maahan osuva valo leviää laajemmalle alueelle kuin kesällä, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että tietylle maanpinnan kohdalle osuu vähemmän auringon säteitä/energiaa, kuin kesällä. Näin ollen, kun seisot maan pinnalla tietyssä kohdassa helmikuussa pilvettömänä päivänä kello 12, saat ihollesi huomattavasti vähemmän UVA-säteilyä kuin seisoessasi samassa kohdassa pilvettömänä päivänä heinäkuussa kello 12. Helmikuussa säteet tulevat matalammalta ja hajautuvat laajemmalle, kun taas heinäkuussa säteet tulevat korkealta suoraan, jolloin UV-annos per maankohta on suurempi.
Kun ihotyyppi on 1 eli palaa pahimmillaan vartissa kun UV-indeksi on 3 tai yli, niin koko kesäkauden on SPF50. Ja kesällä käytän suojaa vaikka lähtisin vaan kauppaan, koska kummallisen usein päädynkin kävelemään kauppaa pidemmälle ja en halua, että menemisiäni rajaa se, etten kotona viitsinyt suojata itseäni.
Loka-helmikuussa en yleensä UV-suojaa käytä mutta sitten keväthangilla pitää taas alkaa käyttää kun aurinkoihottuma alkaa vaivata. Toki kämmenselät jää ihan liian usein suojaamatta kesälläkin kun käsiä kuitenkin pesee koko ajan, että kyllä sen iän niistä sitten näkee. Isällä ihosyöpä, niin siltä toivoisi välttyvänsä.
En seuraa UV- indeksiä oikeastaan ollenkaan.
Mutta minä olen niitä, joka käyttää ympäri vuoden päivävoidetta, jossa on aurinkosuoja. Mutta en varmastikaan niin paljoa, että purkin kyljessä oleva SPF luku täyttyisi. Teen tätä pääasiassa siksi, että muuten helposti unohdan vaihtaa keväällä sellaiseen voiteeseen, jossa aurinkosuoja on. Kesällä ulkona ollessa käytän lisäksi aurinkorasvaa, jossa on min. SPF50.
Kuulun siihen ikäluokkaan, joka ei lapsena eikä nuorena aurinkorasvoja käyttänyt ja sen kyllä huomaa kasvojen maksaläskistä.
Olen myös alkanut kiinnittämään huomiota tuohon aurinkorasvan käyttöön kesällä ulkona liikkuessa, koska minulta on poistettu luomi, jossa oli tyvisolusyöpä. Ja päähineen käyttöä olen myös tuon luomen poiston jälkeen opetellut. Aikaisemmin en koskaan käyttänyt mitään päähinettä kesäisin.
Rakastan aurinkoa kaikesta huolimatta ja pyrin nauttimaan siitä, silloin, kun se Suomessa on mahdollista.
Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka käyttää erillistä aurinkosuojatuotetta kesällä, kun auringossa ollaan pitempiä aikoja kerrallaan tai matkoilla alueilla, joissa on ihan eri uv-tasot kuin Suomessa koskaan. Tietenkin on plussaa, jos esimerkiksi päivävoiteessa on spf. Vaihtoehtoisesti tykkään sävytetyistä aurinkovoiteista kasvoille, tulee kaksi asiaa yhdessä.
Jos uv-indeksit kiinnostaa, ne löytyy säätiedotussivuilta, esimerkiksi Forecalla ihan tuntikohtaisesti. Tänään näkyi olevan 1-2.
Kesäisin olen huolissani, sillä tulee altistuttua kunnolla.
Mielestäni auringon vaaroilla peloittelu on mennyt yli. Enemmän voisi puhua auringon hyödyistä.
Kirja vinkki aiheeseen: Hyvä, paha aurinko. Kirj. Matti Hannuksela.
En juuri vaivaa päätäni suomen oloissa auringon haitoilta. Olen asunut lapsuuteni korkean indeksin uv-maassa ja ero on huomattava.
Ostin kirjan jo vuonna 2010 ja olen esitellyt siitä runsaasti katkelmia kanavissani tänä kesänä. Todella tärkeää ja hyvää asiaa. 🙏🏻 Voisi suoda kaikkien auringosta huolestuneiden lukevan sen.
Aurinko - hyötyä ja haittaa hipiälle. Kirj. Matti Hannuksela. Taisin muistaa nimen väärin 😅
Vuosia sitten olin itse myös huoleton, enkä käyttänyt tuskin milloinkaan aurinkorasvaa. Makoilin auringossa ja iho saattoi myös palaa usein, vaaleaihoinen kun olen. Mutta nyt kun kasvoistani on jouduttu poistamaan viime vuosina jo 2 ihosyövän esiastetta se havahdutti ja säikäytti.
Ihotautilääkärin tiukasta kehoituksesta korkeakertoimiset aurinkosuojavoiteet ovat nyt vakiokäytössä keväästä syksyyn. Keväthangilla ja kesällä käytössä myös aurinkolasit.
Ehkä tässä on ikäkriisiä taustalla (täytän piakoin 40v.), mutta päätin kokeilla laajentaa aurinkovoiteen käyttöä ylipäänsä valoisalle ajalle. Eli säästä ja vuodenajasta riippumatta. Näin syksyllä ja talvella kasvojen suojaaminen riittää. Kesällä ehdoton on SK50, mutta talvella voin laskea tasolle SK30. Otan tämän harmittomana "ihmiskokeena", katson mitä iho tykkää kun suojaan sitä hieman enemmän. Olen saanut kummastuneita kysymyksiä, sillä ihossani on tummaa pigmenttiä/se ruskettuu helposti ja paljon. Toisaalta parikymppisenä nautittu yliannostus säteilyä alkoi näkyä 30 ikävuoden jälkeen. Tähän mennessä olen suojannut ihoani juurikin keväästä syksyyn. En odota ihmeitä, mutta tuskin tästä haittaakaan on.
Tämä on astetta vakavampi kommentti, mutta näin elinsiirtopotilaana joudun (!) käyttämään aurinkovoidetta ympäri vuoden, koska ihosyöpä/-vaurioriskini on uusimman tiedotteen mukaan 60-200-kertainen. Ja mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä enemmän ihoni ohenee ja riskit kasvavat. Järkytyin tästä itsekin, kun luin tästä meikäläisille päivitetyn version. Siinä sai myös muistutuksen, että rusketus on ihovaurio sekin.
En kylläkään rusketu, mutta vaurioidun auringosta. En oikein meinaa muistaa suojata ihoa silti, Alga Mariksen vaaleinta sävyä kai sitä nyt sitten pitäs päivittäin läpi vuoden käyttää, ehkä vain sk +30 talvella. Mikään pelkkä päivävoide ei ole vielä vakuuttanut, tuon kanssa sentään tunnen näyttäväni terveemmältä.
Tuskin niiden, jotka ovat perusterveitä, eikä ehkä elämän loppukaaren päässä olevien ihmisten tarvitsee tästä olla niin huolissaan mutta me vaikean vaalean ihotyypin ihmiset, eri lääkityksien ja sairauksien/hoitojen takia auringolle alttiiden ihmisten kannattaa minusta olla tarkempana.
Ymmärrän erittäin hyvin.
Aurinkoihotyypin 1 ja 2 omaavat joutuvat olemaan tarkempia, koska heillä myöskään ihon oma UV-vaurioiden korjausmekanismi ei toimi yhtä hyvin kuin ruskettuvilla ihotyypeillä. Rusketus kertoo ihovauriosta, mutta aurinkoihotyypillä 3 ja siitä ylöspäin ihon oma kyky korjata näitä vaurioita on hyvä.
Auringolta suojautuminen kannatta ehdottomasti mukauttaa omaan henkilökohtaiseen tilanteeseensa ja tarpeeseensa.
Mukavaa saada välillä tätäkin perspektiiviä. Yleensä kaikkialla saa kuulla päinvastaista sanomaa: varo auringonsäteitä, muista UV-suoja aamusta iltaan, vuodenajasta riippumatta. Toki ulkomaisilla medioilla (ja ihonhoitovaikuttajilla) on tässä iso osuus.
Itse en jaksa aina laittaa suojakerrointa jo siksi, että koostumus vain ei ole yhtä miellyttävä kuin 'suojattomissa' kosteusvoiteissa. Korealaisissa nyt voi olla poikkeuksia, mutta vaikkapa L300 jo tuntuu kasvoilla paksulta.. talvisin se taas olisi nappi (toki kovilla pakkasilla ei riitä suojaamaan)
Pidän loppuvuodesta taukoa pari, kolme kuukautta, jolloin päivänvalo on vähäistä eikä uv-suojan käyttö ole perusteltua.
Hankisäteilyn vuoksi aloitan taas aurinkosuojan käytön joskus tammikuun puolenvälin jälkeen. Silloin on jo sen verran kirkasta, että ainakin nenänpää on syytä suojata..
Olen vaalea ja palan suht helposti, mutten silti käytä suojakertoimia kuin tilanteissa, joissa joudun olemaan auringonpaahteessa pitkiä aikoja (tyyliin kerran kaksi kesässä) tai ulkomailla etelässä ollessa. Välttelen kesällä auringossa oloa 11-15 välillä, tarvittaessa käytän vaikka lierihattua. Hieman huonoa omatuntoa tästä koen, kun luen noita mainittuja juttuja, jossa suositellaan spf 50 vuoden ympäri. Mutta sitten taas suhteutan asioita mielessäni juuri noihin matalahkoihin uv-indekseihin. En ole myöskään löytänyt kasvoille spf-voidetta, joka ei saisi silmiäni vuotamaan, poislukien fysikaaliset voiteet, joita käytän ulkomailla ollessa.
Niin. Kaikki tällaiset postauksen tyyppiset vähättelyt loppuu yleensä viimeistään siinä kohtaa kun ihotautilääkäri sanoo sanat: ”sinulla on valitettavasti ihosyöpä…”
Sitä päivää ei unohda koskaan ja sen jälkeen on turha miettiä mitä olisi voinut tehdä vielä enemmän.