"Erilainen" matka eli kaverimatka on nyt koettu, ja haluan jakaa hieman matkafiiliksiä Portugalista. :) Porto itsessään osoittautui värikkääksi ja mukavaksi kaupungiksi, ja reissun ultrasosiaalinen seuramatka-tyyli oli sekin hauska kokea, eikä lopulta käynyt liian väsyttäväksi - koska osa porukasta väsyi minua nopeammin. 😅
Tiedän, että amerikkalaiset ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia kuin suomalaiset, mutta eivät kaikki amerikkalaisetkaan jaksa jatkuvaa seurustelua montaa päivää putkeen. Tai jatkuvaa kävelyä, jota ystäväni - ja matkan emäntä - Sheila rakastaa. Näin ollen itse kullekin järjestyi jonkin verran myös omaa aikaa, jonka meikäläinen käytti joko blogin parissa tai omilla kävelyretkillä. 🩷
Kuvassa minä, Sheila ja hänen miehensä Matthew iloitsemassa pilvisen sadepäivän päättäneestä auringonlaskusta Sheilan syntymäpäivänä. ☺️
Porto, joka käytännössä muodostaa kaksoiskaupungin viereisen Vila Nova de Gaian kanssa, on Portugalin toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on hieman vähemmän kuin Tampereella, mutta toisaalta, koko Porton metropolialueella asuu 1,7 miljoonaa asukasta.
Porto sijaitsee Douro-joen rannalla noin 7 km Atlantin rannikosta. Porton vanhakaupunki Ribeira on kaupungin tunnelmallisinta aluetta; kiemurtelevista kujistaan ja värikkäistä taloistaan tunnettu historiallinen Ribeira on UNESCOn maailmanperintölistalla. Mutta eipä muukaan osa kaupungista jätä kylmäksi! Mäkinen Porto on täynnään kaunista arkkitehtuuria, kivoja kuppiloita, ihastuttavia puistoja ja kauniita näköaloja.
Täytyy sanoa, että Porton mäkisyys yllätti minut. Kävely täällä käy todellakin treenistä, sillä yksistään keskustan alueella on useita mäkiä ja tuntuu, että olet koko ajan menossa ylös tai alas päin. Portoa ei siis välttämättä voi sanoa hyväksi kohteeksi liikuntarajoitteiselle. Minulle mäkisyys on tervetullut bonus, sillä mäet ja korkeuserot tarjoavat aina parempia näköaloja kuin tasainen maasto. 👌
Porton Top 5 -asiat tämän turistin näkökulmasta ovat:
🇵🇹 Kaunis kaakeliarkkitehtuuri
🇵🇹 Mäet
🇵🇹 Edullinen ruoka
🇵🇹 Douron jokiranta
🇵🇹 Praça de Lisboa -aukio
Kiinnostus Portoa kohtaan on kasvanut eksponentiaalisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja ennen suhteellisen low key -kohde on nyt turistien keskuudessa huippusuosittu.
Sheila ja Matthew tulivat Portoon ensimmäisen kerran kahdeksan vuotta sitten, ja kertovat huomanneensa matkailijoiden määrän kasvaneen joka vuosi sen jälkeen. Turistillinen kehitys sen kuin vain kiihtyy, ja keskustan laitamillakin tupakka- ja lehtikioskeihin on avattu matkamuistomyymälöitä. Sheila kertoi pöyristyneensä tammikuun matkalla, kun tutussa kulmamarketissa myytiin yhtäkkiä Porto-magneetteja ja postikortteja.
Myös Portossa yhä useampi keskustan asunto on muuttunut Airbnb-kämpäksi, tosin tilanne ei ole vielä niin paha kuin naapurimaa Espanjassa, jossa yliturismi ja Airbnb-kehitys on saanut paikalliset barrikadeille.
Kysyin Sheilan ja Matthewin paikallisilta ystäviltä, mitä mieltä portolaiset ovat kotikaupunkinsa turismista nykymuodossaan. Turistioppaana työskentelevä André vastaa, että asenne on noin 50/50, osa vastustaa kehitystä, osa näkee siinä paljon hyvää.
André kertoo, että monet keskustan taloista rapistuisivat purkukuntoon ilman ulkomaalaisten sijoituksia. Farmaseutti-Pedro nyökkäilee. Hän asuu itse vanhassa arvokiinteistössä, ja on käyttänyt viimeiset viisi vuotta monikerroksisen kiinteistön totaaliremontointiin. Vanhojen rakennusten ja asuntojen kunnostaminen on kallista, eivätkä paikalliset itse ole Pedron ja Andrén mukaan niin kiinnostuneita ostamaan ja kunnostamaan näitä kiinteistöjä. Niinpä ne rapistuisivat käyttökelvottomiksi ilman ulkomaalaisia.
Toki Airbnb-ilmiöllä ja turismin kasvulla on myös negatiivisia seurauksia. Ribeiran halutulla alueella sijoittavat ostavat taloja "vanhusten alta", Pedro kertoo. Taloissa iät ja ajat asuneita paikallisia pelotellaan muuttamaan pois, jotta rakennukset voidaan muuttaa tuottaviksi vuokra-asunnoiksi turisteille.
Kävimme turismista ja asuntojen lyhytvuokrakulttuurista paljon vivahteikkaita keskusteluja seurueen kesken. Ratkaisua paisuvan turismin mukanaan tuomiin ongelmiin on vaikea keksiä. Muun kuin - että ihmiset eivät enää matkustaisi näin paljon. Tai valitsisivat kohteita lähempänä kotiseutuaan, niin kohteessa ei välttämättä tarvitsisi yöpyä. Toisaalta - lyhyet pyrähdykset kasvattavat puolestaan ajoneuvoista koituvia päästöjä.
Tuntuu jotenkin masentavalta, että matkailun täytyy olla niin hyvä ja paha asia. Matkailu on monelle maalle suuri, jopa tärkein elinkeino, ja koko talous romahtaisi ilman matkailijoita, mutta samalla - oikeanlaista matkailua ei tunnu tänä päivänä olevankaan. 😔 Oikeanlaista maapallon kantokyvyn näkökulmasta.
Edellisestä Portugalin vierailustani oli kulunut niin pitkä aika, että olin ihan unohtanut maan upean kaakeliarkkitehtuurin, jota saa ihailla Portossakin runsain määrin. 😍
Jo vuosisatoja Portugalin taiteeseen ja arkkitehtuuriin kuuluneet keraamiset laatat tunnetaan nimellä azulejo, ja ne ovat alun perin olleet valkoisia ja sinikuvioisia. Yllä olevassa kollaasissa näkyvä Santa Catarinan kirkko on päällystetty azulejoilla. Niin kaunis..! Kirkko onkin Porton kuvatuimpia rakennuksia.
Siinä missä meillä päin kaakelilaattoihin törmää lähinnä kylppärissä ja keittiössä, Portugalissa keraamisia laattoja käytetään niin ulkoseinien, lattioiden kuin katupintojen koristeluun ja pinnoitukseen. Niitä näkee ihan kaikkialla ja tätä nykyä myös ihan kaikissa väreissä ja muodoissa. Azulejo-kulttuuri on alkujaan tullut Portugaliin ja Espanjaan arabivalloittajien mukanan.
Tällainen värikkyys kelpaisi Suomenkin katukuvaan..! ☺️ Jos multa kysytään. Suomalaiset kaupungit ovat niin harmaita, että ihmettelen, miksei meillä ole harmauden - ja valon vähyyden! - vastapainoksi haluttu tuoda arkkitehtuuriin enemmän värejä.
Lomat värejä tulvivissa kohteissa ovat todellista nannaa mun sielulle. 🧡 Harva asia elvyttää ja energisoi yhtä paljon kuin auringon valo sekä värit..!
Porton keskustan vanha kauppahalli, 1800-luvulla rakennettu vaikuttava Mercado do Bolhão, avautui muutama vuosi sitten uudelleen oltuaan pitkään remontissa.
Sheilan mielestä Bolhãon kauppahalli on liian turistillinen, mutta mä tykästyin! Totta on, että portolaisia itseään näkee enemmän kaupungin muissa kauppahalleissa - joita on monia -, mutta minulle kelpasi Bolhãon eloisa tunnelma ja ihanat ruoka- ja viinitiskit turisteineenkin! ☺️
Kauppahallin sisäportaat ovat suosittu paikka istua nauttimaan kauppahallin herkuista. Ylätasanteella on muuten piano, jota kuka tahansa saa soittaa, ja yhtenä päivänä syödessäni täällä lounasta, sainkin nauttia jonkun virtuoosin spontaanista pianokonsertista. ☺️
Mercado de Bolhãossa myydään juustoja, kalaa, mereneläviä, lihaa, leivonnaisia, hedelmiä, vihanneksia ja kukkia. Ja VIINIÄ. Portossa viini on läsnä kaikkialla, ja kieltämättä kauppahallissa hieman hämmästyttää, että alkoholitonta juotavaa tarjoaa vain yksi ainoa kahvila (!) hallin toisessa päädyssä. Ja halli on iso. Oletusarvo Bolhãossa on, että kaikki haluavat ruokansa kanssa alkoholia. Vaikka itse tykkään viinistä, tällainen alkoholijuomia yksipuolisesti korostava lähestymistapa kauppahallin kaltaisessa paikassa, jossa asiakkaina on paljon lapsiperheitäkin, ei tunnu asialliselta eikä liioin modernilta. Olkoonkin Porto viinialuetta. Viinitiskiltä ei saanut ostettua edes vettä!
Ruoan hintataso Portugalissa on suomalaiselle edullinen. Pääruoan saa helposti alle 15€:lla perinteisessä kuppilassa, turistillisessa ravintolassa hinta voi olla vähän kalliimpi - mutta yhtä kaikki suomalaiseen hintatasoon verrattuna edullinen.
Mercado de Bolhãossa on "kallista", ja esimerkiksi mun sashimi & sardiini -lounas koostuen kolmesta annoksesta (kuvassa ylempänä) maksoi 20€. Viini on kuitenkin halpaa, ja jopa Bolhãossa viinilasin saa edullisimmillaan alle kahdella eurolla.
Porton hienoimpia maisemia tarjoaa Douro-joen ylittävä Dom Luis -silta, jonka toisella puolella on jo toinen kaupunki; Vila Nova de Gaia.
Sillan voi ylittää ylä- tai alareittiä. Hyvä huomioida yläreitillä: siellä kulkee myös Porton metro, ilman mitään suojarakenteita jalankulkureitin ja raiteiden välillä. Ihmiset kävelevätkin raiteilla, ja kasuaalisti väistävät metrojunan ilmestyessä näkyviin. Totesin, että tällainen järjestely ei olisi sääntö-Suomessa ikinä mahdollista..! 😂
Näköala sillalta Ribeiran kaupunginosaan. Silta on pitkä ja maisemat ovat antoisat kaikkiin suuntiin.
....muista kuitenkin sillalla fiilistellessä pitää silmät myös raiteissa ja metroliikenteessä - tai pysyttele sillan reunassa, kuten me teimme. ☺️
Vila Nova de Gaian puoli joesta on rauhallisempi, ja täällä on myös pieniä viheralueita, joilla istua ja nauttia tunnelmasta.
Gaian puolen jokiranta Dom Luis -sillan läheisyydessä on myös tunnettu kuppiloista, joissa voi maistella portviinejä.
Porton ja Ribeiran puolella jokirannassa on ainainen kuhina.
Ribeiran rantakadun kapeimmasta päädystä löytää myös seesteisempää menoa ja romanttisia ravintoloita.
Minun ultimaattinen suosikkialueeni Portossa on kuitenkin Praça de Lisboa -aukio, joka on modernin arkkitehtuurin taidonnäyte. Alueella sijaitsi ennen ränsistynyt ja huonomainen Mercado do Anjo -kauppahalli, joka päätettiin purkaa uudenlaisen avoimen, urbaanin vapaa-ajanviettoon kutsuvan tilan luomiseksi.
Kaupunki järjesti suunnittelukilpailun, jonka voitti arkkitehtitoimisto Balonas & Menano. Arkkitehti Pedro Balonasin suunnittelemassa tilassa yhdistyvät moderni kauppakeskus kahviloineen ja liiketiloineen ja sen katolla sijaitseva puutarhamainen puisto, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Uusi Praça de Lisboa -aukio valmistui 2013.
Praça de Lisboa -puiston Base Porto -puutarhabaari on rento paikka tavata ystäviä tai viettää omaa laatuaikaa vaikkapa kirjan parissa. Oliivipuut tarjoavat varjoa ja mukavan nojailumahdollisuuden. ☺️ Jos asuisin Portossa, olisin varmaan aina täällä.
Aukion vieressä kohoaa vaikuttava Clérigosin kirkko torneineen. Torni on Porton suosituin näköalapaikka - ja kyllä, tottahan toki allekirjoittanutkin kiipesi sinne.
Näköala Clèrigoksen tornista Porton vanhankaupungin yli Sé-katedraalille, taustalla Vila Nova de Gaian kaupunki.
Enpä tiennyt sitäkään, että Portossa sijaitsee yksi maailman kauneimmista kirjakaupoista. Vuonna 1881 perustettu Livraria Lello (alkujaan Livraria Chardron) sijaisee sekin Praça de Lisboa -aukion reunalla.
Lelloon on nykyään aina jono, ja vuodesta 2015 lähtien sisään on päässyt vain pääsylipulla. Lipun hinta hyvitetään, jos ostaa jotain kirjakaupasta.
Kieltämättä kauppa on upea. Olen kuullut näistä historiallisista, kuvankauniista kirjakaupoista, joita on siellä täällä ympäri maailmaa, mutta vasta nyt vierailin itse sellaisessa.
Hengästyttävän kaunis tila, jossa koristeellisten yksityiskohtien runsautta olisi voinut ihastella tuntikausia.
Ostin itse 10€ peruslipun. Kalleimmalla 50€ lipulla pääsee myös vierailemaan kellarikerroksessa sijaitsevassa Gemma-huoneessa, jossa säilytetään myymälän harvinaisuuksia ja ensipainoksia.
Paikallista ruokaa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kovin värikkääksi tai vivahteikkaaksi. Esimerkiksi kreikkalaisesta keittiöstä poiketen kasvikset ovat vahvasti sivuroolissa, ja ruoka on kautta linjan raskaampaa ja yksinkertaisempaa kuin mihin monessa muussa Etelä-Euroopan maassa on tottunut.
Klassinen portugalilainen annos on lihaa tai kalaa kera perunan ja/tai riisin. Ei kastikkeita. Perunaa suositaan kaikessa muodossa: keitettynä, paistettuna, muusina, jopa sipseinä. Kyllä - perunalastut ovat Portugalissa erittäin yleinen lisuke.
Kasvislisuke on tyyppiä muutama keitetty parsakaali, keitettyä pinaattia, pari palaa tomaattia tai yksinkertainen raaste. Salaatti pääruokana ei kuulu portugalilaiseen keittiöön, eikä kasvisruokia omina annoksinaan oikein muutenkaan tunneta. Tämän vahvistivat minulle kaikki jututtamani paikalliset. "Kasvissyöjällä olisi vaikeaa, jos pitäisi pärjätä portugalilaisella ruoalla", André totesi.
Kuvassa on tyypillisiä portugalilaisia ruoka-annoksia. Alkuruokana syödään usein jokin keitto, kuten Porton alueella erittäin suosittu kaali-pohjainen Caldo Verde.
Eräänä iltana menimme syömään paikkaan, joka erikoistui täytettyihin voileipiin. (Moni meistä valitsi silti tilata muuta kuin voilepää. 😅) Etualalla kuvassa on francesinha, portolainen perinneruoka. Francesinha on yhtä kuin kerros paahtoleipää, jonka viipaleiden väliin on ladottu erilaisia lihoja kuten pihviä, makkaraa ja kinkkua, ja joskus myös kananmunaa, ja päällimmäisenä on paksu kerros sulanutta juustoa. Juusto sulatetaan kaatamalla leivän päälle kiehuvan kuumaa tomaatti-olut -kastiketta.
Francesinha on aikamoista sydärimatskua..! Kalaruoat sentään ovat kevyempiä. Kasvisten puutetta tosin ei mikään pelasta. Portugalin ilmastossa oletettavasti kasvaa paljon maukkaita vihanneksia, joten voi vain miettiä, myykö maa kasviksensa muualle maailmaan, koska paikalliset valitsevat perunan. 🤷♀️
Parhaita ruokaelämyksiä allekirjoittaneelle Portossa olivat simpukat. Söin matkalla elämäni heittämällä parhaat simpukka-annokset!
Kuvassa näkyvä Bulhão Pato sisältää simpukoita korianterin, sitruunan ja valkosipulin kera. Annos oli aivan käsittämättömän maukas. 🤤
Vielä yksi maininnan arvoinen portugalilainen erikoisuus on liekitetty chorizo-makkara, Chouriço à bombeiro.
Chorizo grillataan pienessä keraamisessa ruukussa avoliekin päällä asiakkaan pöydässä. Chouriço à bombeiro kuuluu Sheilan lemppariruokiin, ja viikon aikana sain todistaa useammankin makkaranuotion kajoa illaispöydässämme.
Söimme niin perinteisissä kuin modernimmissa ravintoloissa, mutta paikasta riippumatta aina oli tarjolla vähintään yksi portugalilaisista klassikoista: bacalhau'ta eli suolattua ja kuivattua turskaa, liekitettyä chorizoa tai franchesinhaa.
Tiesittekö muuten, että Portugalille niin rakas turska ei suinkaan tule portugalilaisten ruokapöytiin maan omilta vesiltä? Ehei, se ostetaan pääsääntöisesti Norjasta ja Islannista. Turskaperinteen Portugaliin toivat löytöretkeilijät vuosisatoja sitten. Merimiehet tarvitsivat pitkillä Atlantin ylityksillä hyvin säilyvää ravintoa, ja he kuivasivat Kanadan rannikoilla kalastamaansa turskaa. Tätä kautta bacalhau päätyi tunnetuksi ruoaksi Portugalissa. :)
Tämän matkan luonne oli todellakin hyvin poikkeuksellinen tavanomaiseen matkailutyyliini nähden. Matkustan mieluiten yksin, sillä haluan keskittyä 100% matkakohteeseen ja laatia itse päiväsuunnitelmani. Periaatteessa seura häiritsee matkakokemustani. Kyllä, olen varmasti monen mielestä outo matkailija, mutta tämä tapa sopii minulle. 🩷
Kaveri- ja perhematkat ovat asia erikseen, ja asennoidun niihin eri tavalla. Kun keskityn seuraan, en keskity ympäristöön, ja tälläkin matkalla huomasin, etten muistanut ollenkaan, mitä reittejä olimme liikkuneet porukassa. Tosin - sillä ei ollut tällä kertaa merkitystä, olinhan tullut tapaamaan Sheilaa ja Matthewia ja viettämään Portugali-aikaa heidän tavallaan. 🙏🏻
Taustatietona kerrottakoon, että ystäväni Sheila on poikkeuksellisen sosiaalinen ja rakastaa järjestää tekemistä isoille ihmisryhmille. Sheila on ollut pitkään mukana mm. Couchsurfing-toiminnassa ja järjestänyt kotikaupungissaan Kaliforniassa ohjelmaa kuten kävelyretkiä, ruoka- ja viinimaisteluita ja taidekierroksia reppureissaajille ja muille kiinnostuneille.
Tunnistan nuoren itseni Sheilassa. ☺️ Minäkin olin teininä ja parikymppisenä hypersosiaalinen ja rakastin viettää aikaa isoissa kaveriporukoissa. Hyvä jos kävin kotona nukkumassa..! Halusin vain olla ihmisten seurassa.
Tämä piirre minussa on kuitenkin pienentynyt sitä mukaa, kun ikää on karttunut. Rakkauteni ja kiinnostukseni ihmisiin ei ole muuttunut tai vähentynyt, mutta tarpeeni omalle yksinajalle on kasvanut. Tätä nykyä tarvitsen todella paljon omaa aikaa, jotta en uuvu. Luulen, että digitalisoitunut äly- & tehoympäristökin on vaikuttanut siihen.
Tänä päivänä ihan tavallinen arkikin on loputonta multitaskausta, koska viestit ja informaatiotulva pommittavat meitä joka puolelta. Luulen, että en kuormittunut sosiaalisuudesta ollenkaan näin paljon aikana ennen - - älylaitteita.
Meitä oli seurueessa kahdeksan (+ 2) henkeä, mutta jo alkuvaiheessa selvisi, ettei jatkuva yhdessätekeminen sopinut kaikille. Ihmisillä on erilaisia vuorokausirytmejä ja erilainen jaksamistaso. Sheila on siinä(kin) mielessä poikkeuksellinen (ollakseen amerikkalainen), että hän kävelee kaikkialle ja nauttii pitkistä kävelyretkistä. Hän ei ole se jenkki, joka on riippuvainen autostaan, vaan päin vastoin välttää autoilua ja kulkuneuvoilla liikkumista niin paljon kuin mahdollista.
Tämä on yksi syistä, miksi Sheila ja Matthew ihastuivat juuri Portoon. He tiesivät haluavansa loma-asunnon Portugalista, mutta kohde valikoitui sen mukaan, missä on kävely-ystävälliset olosuhteet ja kohtuullisella etäisyydellä paljon näkemistä ja eloisaa kaupunkikulttuuria. Porto on tällainen kohde. Jos jaksaa mäkiä. ;)
Olimme saapuneet Portoon Sheilan ja Matthew'in vieraiksi ja asuimme heidän talossaan, joten lähtökohtana oli luonnollisestikin viettää paljon aikaa isäntäparin kanssa. Kuitenkaan (etukäteen hieman jännittämäni) tilanne, jossa ollaan koko viikko jatkuvasti yhdessä samassa tilassa ja tekemässä jotain isolla porukalla, ei toteutunut. Kävi nopeasti ilmi, että kaikki esimerkiksi eivät jaksa kävellä yhtä paljon kuin isäntäpari, tai jaksa nousta samaan aikaan, joten päiväohjelma luontaisesti pirstaloitui.
Minäkin sain oikein mukavasti omaa aikaa, enkä lopulta kokenut uupuvani lainkaan. 🩷 Päin vastoin. Sosiaalisuuden taso oli lopulta juuri sopiva, vaikka poikkesikin vahvasti omasta arjestani.
Koin kaveriviikon suorastaan energisoivan minua, ja yllätin itseni - sekä muut - olemalla koko ajan pirteä: menin viimeisenä nukkumaan ja olin aamulla ensimmäisenä ylhäällä..! 😅 (Kotona väsähdän kymmenen jälkeen ja olen nolannut itseni nukahtamalla pariskuntaillanvietossa... 🙈). Portossa virtaa riitti!
Pisin yhteinen päivämme oli Sheilan synttäripäivä, jolloin olimme liikkeellä kokonaista 13 tuntia. No, ainakin osa meistä - osa liittyi seuraan myöhemmin herättyään 😅
Porton viikosta muistoksi ei jäänyt vain hauskoja hetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien keskellä. Ehdin tutustua kaupunkiinkin - ja todeta sen käymisen arvoiseksi! 🥰
