Mun piti tänään julkaista iloinen, kukkaiskuvilla kuvitettu ihonhoitotuotepostaus. En julkaissut.
Ajatukseni ovat kouluampumisessa, uhreissa ja heidän läheisissään. Kuten varmasti meistä jokaisen.
Mun tekee mieli sanoa, että olen niin surullinen siitä vakavasta pahoinvoinnista, jota yhteiskunnassamme koetaan. Jota nuoret kokevat. Aikuiset. Lapsetkin. Kaiken ikäiset. Miten olemme päätyneet tähän?
Suomi, maailman onnellisin maa. Silti me emme ole yhtään syvän pahoinvoinnin yläpuolella. Etenkin nuorten kokema ahdistus vain kasvaa, ja paha olo saa muotoja, joita emme ole halunneet edes kuvitella. Sitähän tapahtuu toisaalla, mutta ei meillä.
Miten saisimme resursseja nähdä, toimia ja auttaa, kun joku voi huonosti. Mitä voimme tehdä, ettei olonsa kanssa jäädä yksin. Mitä voimme tehdä... ettei jää yksin?
Tänään kuitenkin, ajatukseni ovat uhrien läheisissä ja toivon heille voimia selvitä tästä äärettömän surullisesta tragediasta.
Kunpa yksikään lapsi tai nuori ei enää päätyisi tällaiseen ratkaisuun.
16 comments on “2.4.2024”
Valitettavasti näitä tapahtuu Suomessa ja muualle. Tämä olisi ehkä voitu estää, jos tekijä olisi puhunut tunteistaan, ja hänet olisi pakotettu hoitoon. Mutta minun on vaikea tuntea mitään empatiaa tekijää kohtaan kun yksi oppilas kuoli ja välttämättä nämä kaksi haavoittunutta, eivät selviä. Tekijä pääsee täysin kuin koira veräjästä ja muut kärsivät...
Minusta asian vielä surullisemmaksi tekee se, että tekijä on lapsi. Mikä saa tuon ikäisen elämän siihen malliin, että päätyy näin hirveään tekoon?
Mielestäni ei voi sanoa, että tekijä pääsee kuin koira veräjästä, kyseessä on 12-vuotias lapsi joka joutuu loppuelämänsä elämään asia omatunnollaan. Todella surullista ja järkyttävää, kaikille osapuolille.
Samaa mieltä. Vaikka lasta ei voi tästä tuomita, henkilön koko loppuelämä on muuttunut tapahtuman takia ja tuskin hänelle ihan helppoa tulee elää asian kanssa. Vankila tai, onhan tällainen asia omansalainen "vankila" teon tekijän pään sisällä.
Tapahtuma on yhtä järkyttävä ja surullinen kaikkien osapuolten kannalta.
Jos hänellä on omatuntoa. Paljon varmaan riippuu siitä, mitä psyykkisiä ongelmia hänellä on. Kirjoitin, kuin koira veräjästä hyvin vihaisessa olotilassa. Arvasin,että motiivina oli koulukiusaaminen. Se,että teon tehtyään uhkaili vielä toisen koulun oppilaita, kertoo todella syvistä ongelmista ja minusta epävakaasta persoonallisuudesta.
Oma äitini sanoi, ettei haluaisi tätä lasta kotiinsa. Minusta vankila ei todellakaan olisi hänelle oikea paikka, mutta psykiatrinen sairaala.
Minusta lapsen käytös kertoo suuresta tuskasta ja epätoivosta. Mielen järkkymisestä.
Meidän on turha spekuloida mitä kaikkea on taustalla. Emme tiedä mitään hänen kotioloistaan ja perheestään. Lapsi on voinut jäädä yksin ja hänen tunteensa ignoroiduiksi jo kotioloissa. Emme tiedä tästä mitään. Moninaiset tekijät vaikuttavat persoonallisuuden kehitykseen.
Olen samaa mieltä, siitä, ettemme tiedä minkälaiset hänen kotiolonsa ovat olleet,hyvät vai huonot. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Epävakaata persoonallisuuttahan ei lapsella edes voi diagnosoida, lapsen persoonallisuushan vasta kehittyy. Tällainen keittiöpsykolointi ja spekulointi on ihan turhaa, tekijälle tullaan varmasti tekemään laajat mielenterveydelliset tutkimukset ihan ammattilaisten toimesta.
Kerroin vain oman mielipiteeni. En missään väittänyt,että tämä on totuus. Asiantuntijat tekevät lopulta analyysinsa, johon uskon kaikein eniten. Tärkeintä olisi, että,tästä opittaisiin ja ettemme olisi tässä taas 10 vuoden kuluttua.
Mulle tuli epäily, että taustalla on koulukiusaaminen. Ampuja on lapsi ja 3 uhria. Kunhan ei taas toiset ota mallia tästä. Kyllä tulee surullinen olo, että tähän on meilläkin menty.
Oli kiusaaja, ei kiusattu.
https://yle.fi/a/74-20081890
Olen todella surullinen tästä. Yksi lapsistani on samanikäinen ja tämä on koskettanut todella voimakkaasti. Tämän ikäiset ovat vielä todella pieniä ja olen kyllä tuntenut surua uhrien lisäksi myös tekijän puolesta. Hän on kuitenkin vielä aivan lapsi, ja mitä kaikkea hänen elämässään onkin tapahtunut, että hän on tällaisen teon tehnyt. Teen työtä nuorten parissa ja se pahan olon määrä on nuorilla ikävä kyllä todella suurta, välillä iskee asian kanssa kamala toivottomuus. Maailma on kyllä pahasti rikki. Meidän aikuisten olisi oikeasti aika katsoa todella monessa asiassa peiliin.
❤️😰
Kyllä, on raastavaa kuvitella, millainen tie ja kokemukset ovat johtaneet lapsen tällaiseen tekoon. Jostain ne kokemukset tulevat, jotka johtavat ihmiset hirmutekoihin. 😔
Kamala asia kaikille osapuolille. Minua kiusattiin rankasti koko peruskouluaikani (sitä ennen esikoulussa myös). Joka päivä pelkäsin mennä kouluun, kun en tiennyt, mikä siellä taas odottaa. Piileskelin välitunnit vessassa tai jossain koulun pihan nurkissa.
Mitä olisin tehnyt, jos minulla olisi ollut ase? En varmasti olisi tehnyt pahaa toisille (olin läpeensä kiltti), mutta itselleni olisin saattanut tehdä jotain.
Minusta kaikki ovat uhreja tässä tilanteessa.
Voi NK. 💔😥 Olen todella, todella pahoillani kuullessani tämän.