Luukussa 21 kurkistamme Kuopion sydämeen ja "mualiman napaan"; torille.
Tämä luukku ei ole hotelliesittely, mutta haluan vinkata Kuopio-turisteille, että tämä maisema - ja ne parhaat torimaisemat - avautuvat Kuopion vanhimman hotellin, torin laidalla jo vuodesta 1929 saakka seisseen Hotelli Atlaksen ikkunoista.
Yövyin Atlaksessa marraskuussa, kun kävimme Kalastajan kanssa vierailulla Kuopiossa. Ja tietysti halusin esitellä Kalastajalle Kuopion parhaat näkymät ❤️
Sama maisema 1930-luvulla, kuvattuna Atlaksen ikkunoista
Ja 2020-luvulla.
Kauppahalli, Lyseon rakennus ja kirkko ovat paikoillaan, moni muu asia muuttunut kokonaan. Vanhan Kalahallin paikalla on nyt pyöreä lasirakennus jossa toimii suosittu kahvila.
(Kalahallin purkamisesta on monilla vanhemman ikäpolven kuopiolaisilla vahvoja muistoja ja mielipiteitä.)
Hotelli Atlas on yksi torin laidan muuttumattomimpina pysyneitä maamerkkejä. Kun katsoo vanhoja valokuvia Kuopion keskustasta, ihan hätkähtää, miten samalta Atlaksen reuna on näyttänyt vuosikymmenten läpi.
Tämä kuva on 40- tai 50-luvulta, ja Atlas näyttää siltä kuin se voisi olla kuvattu eilen. Carlsonin logokin on täsmälleen samassa paikassa kuin tänä päivänä.
(Jouluinen arkistokuva roikkuu Hotelli Atlaksen seinällä, mutta vuosiluku ei ollut tallentunut kameraani. 40-50-luku on veikkaukseni.)
Kuopion tori 2000-luvulla Kaupungintalon tornista kuvattuna.
Tulee valtavan lämmin olo tätä näkymää katsoessa. Tämä oli minun elinympäristöni 24 vuotta. Asuin korttelin päässä torilta ja tori ympäröivine palveluineen on ollut minulle kaikki.
Torin reunan Anttilassa ja Sokoksella olen käynyt ruokaostoksilla, ostanut ensimmäiset kosmetiikkatuotteeni (Anytime..! Silloin turkoosinsinisissä pakkauksissa...) ja ostanut My Little Poneja - myös Atlaksen talossa sijaitsevalta Carlsonilta ❤️. Carlsonin leluosasto oli pitkään kaupungin paras..! Kauppahallin teesopista ostin hartaasti eri teelaatuja, ja haaveilin pääseväni sinne töihin jonain päivänä.
Torilla olen rymynnyt teinivuoteni viikonloput, ja kesäviikoilla istuttiin torin lavalla, jota ei enää ole.
Yläasteaikoina Sokoksen kongi ja sitä vastapäätä seisova torin parkkihallin sisäänkäynnin edusta (!) olivat meidän vakkarihengailupaikkoja. Ja tietysti Rosso...! 🙏🏻 Kun kahvilakulttuuria tai -tapaa ei vielä Kuopiossa ollut, Rosso oli meidän "kahvila". (En vielä silloin juonut kahvia, tilasin kavereiden kanssa istuskellessa teetä ja täytetyn patongin :))
Kauppahalli 1900-luvun alussa.
Kuopion tori on legendaarinen ja varmaankin Suomen tunnetuimpia toreja.
Minulle se on vielä enemmän. Se on minulle koti. Missään en ole niin paljon aikaa elämässäni viettänyt.
Pikku-Sanni torilla 1980-luvun alussa.
Isompi Sanni torin reunalla keväällä 2015.
Ja tuorein Sanni torilla marraskuussa 2020.
Onko sinulla muistoja Kuopion torilta? ❤️
4 comments on “Kuopijon tori”
Muutin ensi kertaa kotoa pois 17-vuotiaana Kuopioon ja Kuopiossa viihdyin seuraavat 20 vuotta. Nyt viitisen vuotta muualla asuttuani vieläkin tuntuu kotoisalta nähdä Puijon torni.
Lapsuudesta torin ympäristöstä on jäänyt mieleen Anttilan liukuportaiden välissä olleet tavarat koreissa, joita siirreltiin liukuportaissa kulkiessa seuraaviin koreihin.
Itse torilla on ostettu monet kesäkukat, juotu aamulla töihin mennessä torikahvit, kiirehditty bussiin aution torin läpi töiden jälkeen, syöty Partasen piirakat, käyty kauppahallissa patongilla, juhlittu vaput jaäitienpäivätivolit ja seisty grillijonossa aamuyön tunteina. Monesti olen viime aikoina pohtinut, että kun tilanne sallii, taidan varata hotelliviikonlopun Kuopiosta ja käydä katselemassa vanhoja kulmia ihan turistina.
Oi että... torimuikut! on niin symppis paikka ettei tosikaan ja sydämelliset paikalliset! Toivottavasti ensi kesänä taas pääsee loppukesästä lomailemaan Kuopijoon❤️
Oi, oi! On muistoja, todellakin! Niistä voisi kirjoittaa kirjan, mutta ehkäpä tyydyn mainitsemaan lapsena aina yhtä odotetut tammimarkkinat. Yllätyspussit maksoivat jotain kaksi markkaa ja niissä oli usein kuminauhassa roikkuva markkinapallo ja sellainen hevosen sukimisharjaa muistuttava pyöreä muovihärveli (muinaisaikojen Tangle Teezer, ehkä, haha). Hattara liimautui pakkasessa kasvoihin sokelihileeksi ja huopatossuissa oli liukasta palata kotiin Sankaripuiston läpi. Ja aina oli tosi kovat pakkaset. Vaikka vilukissa olenkin, kaipaan jopa niitä pakkasia nyt sateisessa, pimeässä Helsingissä. :)
On muistoja! Olen kyllä ehkä kertonutkin. Äiti oli kotoisin sieltä Kuopion takaa syrjäkyliltä ja lapsena reissattiin aina Kuopion kautta sukuloimaan. Kuopioon tultiin junalla ja siellä vaihdettiin bussiin. Joskus juostiin vaan kiireellä toiseen kulkuneuvoon ja joskus oli vaihtoaikaa niin että käytiin torilla. Tahdoin aina mennä katselemaan puluja ja heitellä niille jotain leivänmurusia :) Kerran kesällä oltiin torilla ja koko puluparvi lehahti lentoon ja mä jäin keskelle kun ne lensi ohi, muistan vieläkin kun säikähdin. Ei kumminkaan jäänyt mitään lintupelkoa :D