Kiitos blogin, olen tullut dokumentoineeksi ihoni (ja samalla kai mielenikin :)) ikääntymistä viimeisen 10 vuoden aikana sanoin ja kuvin. Kävin läpi arkistoani ja poimin sieltä postausten muodossa ihoni ikääntymisen elinkaaren 30-vuotiaasta 40-vuotiaaksi.
Kirjoituksistani löytyi aika kiinnostavia ja paikoin huvittaviakin havaintoja. "Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät 'harakanvarpaat'. Mistä ne olivat siihen ilmestyneet?" - Sanni 31 vuotta.
Ensimmäisen kerran olen maininnut vanhenemisen vuoden 2009 marraskuussa. Tervetuloa mukaan ihoni matkalle.
"Olen välillä niin huolestunut vanhenemisesta, mutta kun vertaan kasvojani äitiin niin näytän vielä ihan pikkutytöltä…!
Jutussa olin tehnyt meikin äidilleni. :) <3
30-vuotiaana minulla ei tosiaan käytännössä ollut vielä lainkaan ikääntymisen merkkejä, jos otsan ilmejuonteita ei lasketa mutta ne minulla on ollut teini-ikäisestä asti.
"Koska ihoni on aikalailla normaali enkä ainakaan itse koe kärsiväni iho-”ongelmista” (joita voivat olla kuivuus, epäpuhtaudet, couperosa, ihon sävyn epätasaisuus), eikä ihollani vielä näy ikääntymisen merkkejäkään, minun on vaikea perustella itselleni miksi muka tarvitsisin jonkun lisätuotteen kosteusvoiteen lisäksi."
Näin kirjoittelin postauksessa, jossa käsittelin ensimmäistä kertaa seerumeita. Postauksesta on oivallisesti nähtävissä juuri alkamassa oleva seerumimurros - siihen saakka "vanhojen ihmisten" juttuna nähty seerumi oli juuri lähdössä breikkaamaan ikäuniversaalimpana tuotteena.
Fast-forward vuoteen 2019, ja melkein joka iikka käyttää vaikka minkä tyyppistä nestemäistä seerumityyppistä hoitotuotetta tiivisteestä essenceen ja hoitovedestä ampulleihin.
Postauksesta: "Olen aina pitänyt seerumeita vähän vanhempien ihmisten tuotteina, mutta minkä ikäisenä sitten on 'vanha'? Joka tapauksessa, en ole itse kokenut seerumia tarvitsevani, ja vähän yllätyin kun samanikäinen ystäväni totesi, ”Siis täääh? Etkö sä muka käytä seerumia?” Aloin ihan miettimään. Mitä se seerumi nyt minun iholleni tekisi? Olenko ollut ilman jotain hyvinkin tärkeää ihonhoitotuotetta?"
Ensimmäinen postaus jossa kunnolla pohdin ja tarkastelen ihon ikääntymistä.
"Nuutuneen naturel-kuvani tarkastelu toi mieleeni 'ikääntymiskriisini'. En olekaan tästä aiheesta vielä blogissa kirjoittanut.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että 31 ikävuottani eivät vielä aivan täysin näy kasvoillani, ja useimmat ihmiset luulevat minua nuoremmaksi. Minulla ei ole juurikaan juonteita rypyistä puhumattakaan, ja ihoni on vielä suhteellisen kuulas ja kiinteä. Tai niin olen luullut.
Vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni jotain muuta, niin tämänkin ikinuoren ”namutädin” iho alkaa väistämättä menettää kimmoisuuttaan. Yksi selkeä osoitus siitä on ihon palautuminen. Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät ”harakanvarpaat”. Mistä ne olivat siihen ilmestyneet? Hieroin ihoa kauhuissani kosteusvoiteella, ja yritin keksiä äkillisen vanhenemiseni syytä. Päivän aikana juonteet katosivat."
Kirjoituksessa olin myös nostanut esiin silmänympärysiholla olevat minimaaliset pigmenttiläiskäni.
"Nämä pienet pigmenttiläiskät silmänympärysiholla voivat näyttää jonkun mielestä naurettavan vähäiseltä syyltä huolestua, mutta itse olen alkanut taisteluun niitä vastaan. En nyt väitä että menettäisin niiden vuoksi yöuneni, mutta minua on alkanut harmittaa, että en ole aina suojannut silmänympärysihoani auringossa."
Jep. Syytäkin harmittaa. Tämän laiminlyönnin seuraukset ovat nyt 40-vuotiaana näkyvissä selvemmin kuin olisin voinut odottaakaan. "Lapset", muistakaahan tosiaan suojata koko kasvojen iho silmänympärykset mukaanlukien auringossa.
(En edelleenkään menetä asian vuoksi yöuniani mutta aina voi miettiä miltä iho nyt näyttäisi jos olisin hoitanut UV-suojauksen asianmukaisesti...)
Mainitsen jutussa ensimmäistä kertaa myös huultenympärysten hyperpigmentaation.
"Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä. Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä."
Juonteista en edelleenkään ollut huolissani, mutta postauksessa havainnoin kasvoillani näkyvää väsymystä, joka on eri laatuista kuin aiemmin.
"Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, 'Häivytä väsymyksen merkit – ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi.' Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?"
"En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.
Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta."
Postauksesta Face-Off.
Peter Pan -ilmiö -postauksessa en niinkään tarkastele ihoni kuin mieleni ikääntymistä - tai anti-ikääntymistä. Tämä postaus oli mielenkiintoinen, ehkä niitä parempia sisältöjä blogissani jossa olen tavoittanut jotain haurasta itsessäni. Pysähdyin miettimään kirjoitusta pitkäksi toviksi.
"Mitä minä 33-vuotias akka teen täällä 18-20-vuotiaiden persikkaposkien joukossa keikuttamassa lanteitani, käsi drinkkilasia puristaen, pukeutuneena samaan toppiin kuin 10 vuotta sitten? Yrittäen olla kuin yksi heistä. Skannaan yökerhoa katseellani. Ani harvat kasvot ovat tutut. Ikätoverini ovat kotona hoitamassa lapsia. Minä en ole kotona hoitamassa lapsia. Minä olen lapsi. Jollain tasolla."
Tunnenko yhä näin?
Muistan hyvin nuo tuntemukset ja jossain määrin samaistun osaan niistä yhä. Diskossa en enää käy "heiluttamassa lanteitani" mutta hullua kyllä, koen edelleen olevani esimerkiksi "liian nuori" äidiksi. Minusta tuntuu, että en ikäänkuin ole ehtinyt kypsyä joihinkin juttuihin, aika menee liian nopeasti. Tämä tekee minut samalla myös surulliseksi. Asia on aika monisyinen.
"En ilmeisestikään halua kasvaa täysin aikuiseksi. Näytän ikäistäni nuoremmalta, ja ehkäpä senkin takia on ollut helppo elää 2-kymppisen loputonta 'roolia'. En sano, että aikuisuudessa ja vanhenemisen mukanaan tuomissa elämänmuutoksissa olisi mitään ikävää tai pelottavaa. Jostain syystä näytän kuitenkin ihannoivan nuoruutta, yrittäen hullun lailla takertua koko ajan etääntyvään nuoreen minuun."
Postauksesta Peter Pan -ilmiö.
RYPYT mainitaan ensimmäistä kertaa. Olin Kreikan matkalla. Otsikko Apua - ryppyjä!
"Kyllä se nyt vain on uskottava. Minä vanhenen.
Tässä parin viimeisen päivän aikana olen pannut merkille jotain, jota ei ole ollut havaittavissa aiempina 'aurinkolominani'. Ihoni on kuivunut auringossa niin dramaattisesti, että silmänympärysiholle on ilmestynyt aurinkorypyt. Ja nämä eivät ole mitään vain siristellessä näkyviä juonteita, vaan rehellisiä, jatkuvasti näkyvissä olevia ryppyjä."
Jutun jatkopostauksessa iloitsin, kun tehokas kosteuttaminen ja pehmentäminen okklusiivisella voiteella (Nivea Creme..!) häivytti aurinkojuonteet tehokkaasti.
"Pysähdyin katsomaan kasvojani kameran ruudulla. No mutta…. näytänpäs minä tosiaankin… kulahtaneelta. Tuoltako minä näytän..? Juonteet silmien ympärillä piirtyivät tavallista syvempinä, silmänaluset pussittivat, läiskät naamalla erottuivat pikselin tarkkuudella."
Ranskan lomalla kirjoitetun postauksen kuvissa silmänympärysihon ikääntyminen näkyy mielestäni ensimmäistä kertaa todella selvästi. Iho on ohentunut, se pussittaa ja juonteet ovat juurtuneet syvemmälle. Tai näkyvät nyt selvemmin koska iho on ohuempi. Silmänalusilleni tunnusomainen pienten juonteiden verkko on alkanut piirtyä esiin.
Kirjoitin: "Illuusio alkaa vuosi vuodelta karista. Ei tässä ole kuin viisi vuotta siihen kun täytät 40, missie. Sinä olet kohta keski-ikäinen. Älä luulekaan, että joku vielä viiden vuoden kuluttua luulee sinua 2-kymppiseksi. Tahti kiristyy koko ajan. Jos ikääntymisen merkit ennen ilmestyivät hitaammin, nyt niitä tulee tuplasti joka vuosi. Biologiaa ei voi huijata. Sori vaan, 'Forever Young.'”
Havainnollisessa jutussa listaan ja kuvaan kasvoillani näkyviä ikääntymisen merkkejä. Mainitsen myös ihon muuttumisen kuivemmaksi, mutta vuonna 2016 kasvojen ihon kuivuus oli vielä kausiluonteista:
"Kasvojen ihon kuivuminen on toistaiseksi ilmennyt vasta talvisin, mutta esimerkiksi käsieni iho on muuttunut lähes atooppisen kuivaksi vuoden ympäri."
Syksyllä 2017 toivotan ikääntymisen merkit tervetulleeksi ja kerron inspiroituvani iän mukanaan tuomista muutoksista.
"Tänä vuonna kokemus on ollut jotenkin erityisen konkreettinen: minun ihoni todellakin ikääntyy niinkuin kaikkien muidenkin, eikä ryppyjä ja läiskiä voi pysäyttää. Iho ohenee ja menettää kosteuttaan ja sitä mukaa hienoisetkin pintajuonteet piirtyvät yhä selvemmin esiin.
Olen mielestäni edelleen nuorekas ja geenitkin ovat vaikuttaneet ihoni suhteellisen hyvään kuntoon, mutta olen vihdoin saavuttanut iän, jossa voin alkaa oikeasti testaamaan niin kutsuttujen anti-age-tuotteiden tehoa."
Totean, että yleisilmeeni alkaa olla yhä väsyneempi.
"Joinain päivinä peilikuvani on näyttänyt jopa vieraalta. Nukun tavalliseen tapaan, ja kuitenkin varjot silmien alla ovat syventyneet ja hienojen juonteiden verkko kuin tihentynyt. Ennen kaikkea ihoni on ohentunut ja näyttää rasittuneelta. Siitä on tullut läpikuultavampi; sinertävyys silmien alla ja punoitus poskien alueella näkyy entistä selkeämmin."
Meikkaan väsyneille kasvoilleni eloa postauksessa, jossa vierailen 7-kymppisen äitini meikkipussilla. :)
Vuoden alussa olen viimein havainnut, että turvotus ja pussit silmien alla ovat nyt pysyviä.
31-vuotiaana silmänaluset olivat hyvin erinäköiset.
Täytyy myöntää, että Biothermin mainoksen lauseessa on perää: väsymyksen merkit muuttuvat ikääntymisen merkeiksi. Väsynyt ilme vanhentaa enemmän kuin mitkään läiskät tai juonteet.
Mitä sille voi tehdä? En olisi rehellinen jos sanoisin, että väsyneen näköinen naama inspiroi minua ja silmäpussien kehittymistä ja ihon kuivumista olisi yhtä kiinnostavaa seurata kuin juonteiden. Kyllä "Peter Pan" minussa hiukan vielä haluaisi jarruttaa ikääntymisen prosessia. Kaikkea voi aina fiksailla jonkin verran kosmetiikan keinoin, totta kai, mutta paras anti-age on kuitenkin asenne.
Pro-age, sehän on so 2019.
Hymyillään, ei oteta itseämme liian vakavasti ja nautitaan voiteilla läträämisestä, sekin on hyvä asenne ikään :)
Terveisin Sanni
Karkkipäivää vuodesta 2009 💜
40 comments on “Näin olen vanhentunut blogivuosina”
Ihana postaus! Mun silmissä sä näytät edelleen kolmekymppiseltä ja aina niin freessiltä <3 Tän postauksen myötä iski ihan pikkuiset paineet itselle, että miltäköhän mun oma matka näyttäisi :D Siis näin 31+ (vähän väsähtäneen) näkökulmasta tarkastellen... Tuo sun ensimmäinen kuvakin on kuin jostain Lumenen mainoksesta, enkä kyllä itse koe tällä hetkellä näyttäväni "samalta" - haha!
Odotan Beauty Highlights -blogiin samantyyppistä postausta sitten vuonna 2028...! ^_^ (Jos täytät silloin 40... :))
Kiitos Sanni, ihana postaus. Kiitos kun kirjoitit tämän ja kiitos kun olet antanut meidän seurata omaa ikääntymistäsi.
Olen seurannut sua lähes alusta asti. Olemme samanikäisiä, minulla on kolme lasta. Monta vuotta sun iho oli paljon nuorempi kuin mulla, mutta viime vuosina olemme tulleet ehkä tasoihin.
Yksi juttu mitä en tajua, joka näkyy meillä molemmilla, on ihon kellertyminen. Mistä se johtuu? Aiemmin, vielä viisi vuotta sitten ihoni oli selvästi kylmäsävyinen, punakka, ja nyt se on samalla tavalla muuttunut kellertäväksi kuten sinulla. Tästä ikääntymisen ominaisuudesta haluaisin mielelläni päästä eroon, mutta mikä siihen auttaisi?
Ihana aina kuulla pitkään seuranneista lukijoista <3
Minä olen myös ihmetellyt ihon kellertymistä, enkä toistaiseksi ole kuullut siihen mitään selitystä. Joku dermatologi saattaisi osata sanoa jotain, mutta en ole päässyt jututtamaan ihotautilääkäreitä viime vuosina. (Lukijoiden joukossa lääkäreitä..? ;D)
Minulla kyllä on aina ollut lämminsävyinen iho, mutta se on tummunut ja lämmennyt vielä lisää viimeisen 3-4 vuoden aikana. Näytän nykyään kevyesti päivettyneeltä vuoden ympäri vaikka en oleskelisi auringossa. Meikkipohjasävykin on nyt 1 tai 2 astetta tummempi kuin blogia aloittaessani.
Kiva postaus. Hyvin olet säilyttänyt nuorekkuutesi.Minun omalta kohdallani ei ole käynyt noin vaan ryppyjä ja veltostumista on tullut huomattavasti lisää. Kyllä ihonhoito kannattaa vaikka on vanhempikin. Aina ei ole varaa ostaa juuri tiettyä tuotetta jonka kokee hyväksi,mutta näillä eväillä mennään. Ihanaa pääsiäistä sinulle ja läheisillesi.
Hyvää pääsiäistä sinullekin Tuula :)
Ihonhoito todella kannattaa. Jos ei mitään muuta halua tai jaksa iholleen tehdä, niin puhdistus, kosteusvoide ja aurinkovoide on kolme kovaa joista ei kannata tinkiä. Jos iho ei ole kuiva niin edes kosteusvoide ei nuorempana ole mielestäni välttämättömyys, mutta aurinkovoide on. 👍
Juu et kyllä minustakaan näytä nelikymppiseltä, tai ainakaan siltä millainen mielikuva mulla on perus keski-ikäisistä, niin siihen verrattuna oot kyllä tosi hehkee ilmestys :)
Samaistuin moneen kohtaan tässä postauksessa, etenkin tuo että kun näytät ikäistäsi nuoremmalta niin sitä jotenkin haluaa elää kuin nuori tyttö, tosi vaikeaa hyväksyä että oon jo 35 kun ei tunnu yhtään siltä. Toisaalta on kiva järkyttää ihmisiä kertomalla oikea ikäni, monet kun veikkaavat minua noin kymmenen vuotta nuoremmaksi (ja oon salaa ihan sika iloinen siitä :D)
Kiitos :) Arvelen että mun kohdalla ikävaikutelmaan vaikuttaa myös olemus, olen kehonkieleltäni ja ehkä osittain ilmaisultanikin jollain tapaa tosi lapsenomainen, jos nyt näin voi sanoa. Olen vastakohta rauhallisesti liikehtivälle ja arvokkaan olemuksen omaavalle "aikuiselle". Ehkä tämä välittyy myös kuvista..? :p Mun tyyli on myös niin, ehm, "henkkamaukka" :D että sekin varmaan vaikuttaa... Ikuinen trikoopaitatyttö.
Mulla kävi kanssa noin kaiken aikaa kolmen kympin kieppeillä, multa kysyttiin jatkuvasti papereitakin vielä 30+ vuotiaana. Ei enää :D
Nyt olen kuitenkin iloinen että mieleni on iätön. <3
Samaistun tähän hyvin, vaikka olenkin vasta 22-vuotias. Koen itseni edelleen teini-ikäiseksi enkä toisaalta niin vakavasti otettavaksi siksi, että näytän niin paljon ikäistäni nuoremmalta. Tähän vaikutelmaan vaikuttaa toki se, että meikkaan hyvin luonnollisesti verrattuna nykyiseen Instagram-tyyliin.
Minulle on alkanut tulla vähän huijarifiilistä, kun minua luullaan välillä käyttäytymiseni(kin) perusteella nuoremmaksi. Olisin mieluummin kaunis ja ylväs nelikymppinen kuin ruma 25-vuotias, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Itse kun näen muutokset kasvoissani varsin selvästi enkä ole enää se nätti tyttö.
En ole ihan varma ymmärsinkö mitä tarkoitat, mutta surullista tietysti jos kokee noin itsestään :/ Toivottavasti näet itsesi vielä toisin, kauneus on laajempaa kuin kulttuurin ja estetiikan luomien "standardien" mukainen olemus.
Et varmaan lue näin vanhoja kommentteja, mutta tarkoitin siis, että mieluummin näyttäisin kauniisti vanhentuneelta ikäiseltäni kuin huonoa elämää viettäneen / huonot elämäntavat omaavan näköiseltä parikymppiseltä. Piirteet ovat myös tosiaan muuttuneet, nenähän esimerkiksi kasvaa kuolemaan asti ja kasvot kaventuvat. On aika kiusallista, kun minulle puhutaan "ylhäältäpäin" kuin olisin hirveän nuori tai kysellään, mitä haluan tehdä isona, kun olen vielä niin nuori. :D
OK, ymmärrän tämän paremmin. Vaikka on joka tapauksessa ikävää, jos kokee oman ulkonäkönsä negatiivisesti. Moni meistä tietysti tasapainoilee ristiriitaisten ulkonäkökokemusten kanssa koko elämänsä, todennäköisesti on aika harvinaista olla pysyvästi täysin tyytyväinen ulkoiseen olemukseensa. Se on ihmisyyttä.
Luen kaikki kommentit, kun vanhoihinkin postauksiin tulevat kommentit näkyvät bloginhallinnassa tuoreina. :)
Hei, kiitos todella hyvästä postauksesta. Nämä ovat sellaisia juttuja, joita on itsekin viime aikoina alkanut miettimään. Pikkuhiljaa sitä on huomannut muutoksia omassa ihossa, ennen niin rasvoittuva iho on alkanut kuivua (jota näin alkuun olen pitänyt positiivisena) ja naama näyttää paljon väsyneemmältä (jota en todellakaan pidä hyvänä). Huomaan nykyään, että vaikka kuinka nukkuisi niin aamulla peilikuva näyttää väsähtäneeltä.
Parikymppiseksi asti mua aina pidettiin ikäistäni vanhempana ja näin kolmekymppisenä saan jatkuvasti kuulla, että näytän ikäistäni reilusti nuoremmalta. Onkohan se myös sitä osaltaan, että ihmisten on vaikea määritellä mikä on 20 -ja 30-vuotiaan ero, jolloin 20-vuotiasta helposti pidetään "aikuisempana" ja 30-vuotiasta ikäistään nuorempana... Sun kohdalla tosiaan kyllä miellän sut paljon nuoremmaksi. Tosin en oikein osaa kuvailla, miltä 40-vuotiaan "tulisi" näyttää. Nuorekas asenne kyllä tekee niin paljon myös :) Aurinkoista pääsiäistä! :)
Varmaan tässäkin perää.. mun mielessä 20- ja 30-vuotiaat on ihan samaa ikäluokkaa, on tosi vaikea arvioida minkä ikäisiä ihmiset ovat juuri tuossa 20-35-akselilla. Monet ovat myös henkisesti ja elämänkokemuksellisesti ihan saman oloisia 22 tai 32-vuotiaina. On ollut kiinnostava huomata, kuinka iän merkitys ja iän arvioinnin kyky vähenee mitä vanhemmaksi tulee. Opiskeluikäisenä vielä 30-vuotiaat tuntuivat "kaukaisilta aikuisilta" ja 4-kymppiset keski-ikäisiltä perheenäideiltä, mutta kun itse täytti 30 huomasi, että ympärillä oli vain ihmisiä, ei ikiä. :) Kaveriporukassa saattaa olla 18-, 25- ja 55-vuotiaat eikä ikäero millään mainittavalla tavalla määritä kanssakäymistä tällaisessa porukassa, saati sitten suhtautumista heihin ikänsä puolesta.
Totta ehdottomasti, nuorempana helposti ikäänkuin määritteli ihmisiä enemmän iän kautta, kun se sijaan nykyään ympärillä on ainoastaan ihmisiä, ei minkään ikäisiä. Itsellä on tässä 10 vuodessa kaveripiiri sillä tavalla muuttunut, että parikymppisenä ystävinä oli oikeastaan vain saman ikäisiä ihmisiä, kun taas nykyään ystävien ikähaitari on suunnilleen 20-60 vuotta.
Minä olen koko ajan ajatellut, että olet kolmekymppinen kuten silloin, kun aloin seurata blogiasi. Mutta minähän olen kohta itse sen ikäinen - olen tainnut itsekin hukkua Peter Pan- syndroomaan ja sisäisesti kyllä tunnen edelleen olevani "ei oikeesti aikuinen", vaikka sitähän tässä just ollaan.
Hyvä postaus ja olet kyllä kaunis joka iässä, asenne taitaa olla nimenomaan parasta anti agea. <3
❤️
Peter Pan -fiilikset saattavat olla yleisempiä kuin ajatellaankaan... ehkä moni perheellistynytkin saattaa tuntea niin :) Ei koskaan tarvitse olla "aikuinen" jos ei siltä tunnu :D Kunhan on kuitenkin vastuullinen 👍
(Mun äitikään ei sanojensa mukaan tunne olevansa vieläkään minkään ikäinen... hän vain on :))
Pakko kyl kommentoida, et näytät yhä tosi fressiltä ja nuorekkaalta - meikillä tai ilman! :)
Kiitos :) Aina ei siltä tunnu mutta hyvät unet, valoisuus ja hyvä ihonhoitorutiini tekee jo paljon ^_^
Mielenkiintoinen postaus.
Olen ollut mukanasi aivan alusta asti. Löysin blogisi etsiessäni vinkkejä värikkääseen bilemeikkiin. Olin tuollon 19v. Inkivääri ja Golden Girl (tietäjät tietää ;)) saivat minutkin hakeutumaan alalle ja valmistuinkin kosmetiikkaneuvojaksi pari vuotta myöhemmin.
Muistan jo tuolloin miettineeni, minkälaisen mahtavan dokumentoinnin kosmetiikkabloggaajat saavat tehtyä ihon ikääntymisestä jos vain jatkavat blogia pitkään. Olisi myös mielenkiintoista nähdä samanlaista yksityiskohtaista materiaalia henkilöstä joka ei käytä kosmetiikkaa. Ovatko merkit ikääntymisestä nähtävillä jo aiemmin, vai tulevatko ne tietyn iän jälkeen selvästi kertarysäyksellä, kosmetiikan käyttäjien taas yrittäessä hidastaa niiden tuloa? Toki suuri rooli on myös geeneillä ja elintavoilla, mutta olisi kiva nähdä kosmetiikan rooli tässä.
Olen nyt 28v. ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut että ihossa on alkanut tapahtumaan muutoksia. Ilmejuonteita minulla ei ole koskaan ollut. Nyt otsalle on alkanut muodostua 2 vaakasuoraa juonnetta, jotka pysyvät siinä kovasta rasvauksesta huolimatta, eli ovat tulleet jäädäkseen. Mietin että tästäkö se ihon alamäki nyt alkoi. Samalla minua vaivaavat jatkuvasti lisääntyvät finnit ja tukkeumat. Olen kohta 30 ja minulla on 15-vuotiaan iho-ongelmat, ei oikein hivele itsetuntoa :D
Olet Sanni todella aito ja kaunis. Olet aina ollut minulle ja varmasti monelle muullekin ilon ja inspiraation lähde. Ihailen rohkeuttasi. Minun olisi vaikea kuvitella paljastavani ihoni ja sen muutokset julkisesti niin kuin sinä teet. Kiitos siitä. Uskon että se rohkaisee meitä muitakin jos ei nyt iloitsemaan, niin ainakin suhtautumaan niihin hyväksyvämmin.
Tuli muuten vielä mieleen, että useat, etenkin ulkomaiset kauneus vloggaajat joita olen myös vuosikausia seurannut, ovat yhtäkkiä muuttuneet ulkonäöltään todella paljon. Iho on pinkeä ja jotenkin "kuminen" , huulet ja poskipäät pullottaa. Ymmärrän että heillä on varmasti kovat paineet ulkonäön suhteen. Minusta se on todella surullista. Jokainen saa tehdä kasvoilleen mitä haluaa, enkä väitä ettenkö itse voisi turvautua joskus samaan. Vielä se ei tunnu vaihtoehdolta ja "kumimainen" olemus oudoksuttaa eikä mielestäni näytä kauniilta, toisin kuin sinun luonnollinen olemuksesi<3
Pahoittelut pitkästä kommentista, todella harvoin tulee kommentoitua.
Älä ihmeessä pahoittele pitkää kommenttia..! Kaikenlaisia ajatuksia on kiinnostavaa lukea, niin pitkiä kuin lyhyitä. Olen enemmänkin otettu, jos jokin postaukseni kirvoittaa lukijalta enemmänkin pohdintaa.
Sanoit tosi kauniisti minusta, kiitos Kirsikka <3
Hihi ^_^
Olisi myös mielenkiintoista nähdä samanlaista yksityiskohtaista materiaalia henkilöstä joka ei käytä kosmetiikkaa.
Niin minustakin! Olisi niin mahtavaa nähdä kaksostutkimus kosmetiikan vaikutuksista... ehkä sellainen on tehtykin, mutta toisaalta käsitän, ettei kaksostutkimuksen kaltaisia resursseja suunnata kosmetiikan kaltaisen pinnallisen alan tutkimukseen.
Omassa perheessäni olen kyllä voinut havainnoida kosmetiikan vaikutuksia jonkin verran. Minua 7 vuotta nuorempi sisareni on yhtä "ryppyinen" kuin minä, ellei jopa ryppyisempi (silmien ympäriltä). Hän on käyttänyt vielä minuakin vähemmän aurinkovoiteita ja oleskellut paljon auringossa.
Olen huomannut saman. En ehkä kuitenkaan ole surullinen heidän puolestaan koska nämä toimenpiteet varmasti ovat jotain mikä saa heidät tuntemaan olonsa ja itsensä paremmaksi. Elämme aikaa jossa on tärkeää näyttää hyvältä, ainakin tietyillä aloilla. Kyllä minäkin tunnen paineita ja välillä jopa pientä riittämättömyyttä siitä, että en näytä siltä kuin kauneusalalla tai etenkin somessa "pitäisi". En tosiaan täytä Instagram-raameja. Mutta riittämättömyyden tunteisiin auttaa kun keskittyy omaan tekemiseen eikä liikaa tuijota muiden kuvia some-kanavissa. <3 Haluan lopulta kuitenkin olla juuri minä, en se versio jota joku muu odottaa.
Kaunista kevättä sinulle Kirsikka! Olen niin iloinen että minulla on vielä lukijoita jotka tuntevat Inkiväärin.. ^_^ <3
Tulen tàhàn kommentoimaan, ettà minulla on sisko, joka on 8 vuotta minua vanhempi eli 53v. hàn ei ole ikinà kàyttànyt kosmetiikkaa eikà kosteusvoiteita, joskus on laittanut vàhàn poskipunaa ja huulipunaa suoraan iholle ilman mitààn esivalmisteluja. Hànellà ei ole ryppyjà ja iho on sileà ja kiinteà. Joskus taannoin hàn vàhàn mulle valitti ettà miten suihkun jàlkeen ihoa kiristàà, no àlà :-) Myòs 81 vuotiaalla àidillàni on vielàkin sileàt posket eli uskon ettà kyllà se on paljon niistà geeneistà kiinni. Hànkààn ei ole koskaan ollut sellainen kosmetiikkafriikki kuin minà, mutta ehkà vàhàn enemmàn on kiinnostusta kuin siskollani.
Minà sensijaan lotraan purkkiarmeijani kanssa, mutta onnekseni minulla oli nuorempana rasvainen iho, joten ehkà siksi se on vielà suht kimmoisa ja minua luullaan jonkin verran nuoremmaksi. Silmànympàrysryppyjà sen sijaan on, enemmàn kuin siskollani. Sekà otsaryppyjà, joihin on auttanut hieman The Ordinaryn Argireline.
Ja tosiaan Sanni ihan kolmikymppiseltà nàytàt edelleen. Nuorekkaalta ja freesiltà.
Ihan totta että perimä vaikuttaa valtavasti. Ehkä siskosi ja äitisi ovat myös vältelleet ihon pitkällistä "grillausta" auringossa..?
Minullakin on muuten parhaillaan The Ordinaryn Argireline käytössä. Päivittäistä käyttöä on vasta takana kuukausi (ja sen aikana 9 päivän tauko Kreikan matkan aikana), mutta mielestäni juonteet ovat aavistuksen miedontuneet. Toiveikkaana jatkan käyttöä :)
Olen 3 vuotta vanhempi ja 2 lapsen äiti. Mulla rypyt tuli tasan 7 vuotta sitten, kun menetimme esikoispoikamme. Suru ja kuukausien itkeminen teki tehtäänsä ja siitä tuli merkki kannettavaksi muuallekin kuin vain sydämeen. Muutoin minua on siunattu hyvillä geeneillä (ja paremmalla ihohoitorutiinilla kuin äidillä ja isoäidillä on/oli) ja näytän nuoremmalta kuin mitä ikäni on. Blogiasi olen seurannut varmaan alusta asti ja on ollut ihanaa nähdä kehityskaari siinä pelkästä kosmetiikkablogista myös matkailublogiksi.
Todella raskaan asian olette joutuneet käymään läpi, osanottoni näin vielä vuosia myöhemmin. <3 Suru ei varmasti koskaan jätä. Tällaiset kokemukset "ikäännyttävät" meitä tavalla jota kukaan ei toivoisi.
Valoisaa kevättä sinulle ja koko perheellesi, TerhiL <3
Ei vitsi miten aika rientää! Ite olin noin 20 kun aloin blogiasi seurata, ja täytän tänä vuonna 30, kauhulla odottaen ensimmäisten juonteiden ilmestymistä... heh. Oon kosmetologi, ja hoitanut ihoa hyvin huolellisesti jo alle parikymppisenä, saas nähdä onko siitä ollut apua. Silmänympärysihon ohentumisen tosin oon jo huomannut.. Entistä enemmän concealeria kuluu joka aamu kun verisuonet kuultaa läpi. :D Tosi mielenkiintoinen postaus, näytät kyllä edelleen mun mielestä kolmekymppiseltä heittämällä! :)
Kannattaa suhtautua niin että nyt pääsee lopulta heavy-testaamaan ryppyvoiteiden lupauksia..! :D ^_^ Mutta ymmärrän toki mitä tarkoitat :)
Lopulta on ollut jännä huomata, miten älyttömän nopeasti juonteet sitten lopulta tulevat kun ovat tullakseen. :p Ainakin auringonpalvojan historialla kuten mulla, valitettavasti...
Tunnistan tuon tunteen. Ollaan miehen kaa sitä mietitty. Että muut on jollain tapaa kasvaneet vastuullisiksi aikuisiksi, jotka hoitaa lapsia, samalla kun me makoillaan pitkin viikonloppua sängyssä, tehdään mitä huvittaa, syödään karkkia ym. Että ollaan jollain tapaa lapsia edelleen, koska meillä ei ole (eikä tod näk tule) sitä raskasta vastuuta toisesta ihmisestä.
Hyvin sanoitettu. "Peterpanismia" on mielenkiintoista pohtia. Ylipäänsä pidän biologisesti kiinnostavana ilmiönä, miksi osalle ihmisistä ei tule (koskaan) halua ja tarvetta vanhemmuuteen, senhän pitäisi kai olla luonnon sanelema ominaisuus jatkuvuuden näkökulmasta. Osalle ihmisistä ajatus vanhemmuudesta ja oman lapsen maailmaan saattamisesta tuntuu yhtä vieraalta kuin toisille basejumping-harrastus. Minusta se on erikoista, ja olen käyttänyt asian pohdintaan omalla kohdallakin paljon aikaa.
Mietin, onko ihmiskunnan historiassa aina ollut näin..? Siis jo kivikaudella.. että joku luolamies ja -nainen ovat tunteneet, että "nääh, ei me nyt aleta tässä yrittää lisääntyä... Ei ole meidän juttu." Vai onko epä-kiinnostus vanhemmuuteen vasta modernimpien aikojen ilmiö ja kulttuurin muovaamaa..? Maailman muuttuessa ja elinolosuhteiden kehittyessä pelkistettyjen selviytymistoimenpiteiden (ravinnon hankinta, uhkilta suojautuminen, lisääntyminen) prioriteetit ovat muuttuneet, ihmisen ei enää "tarvitse" keskittyä pelkkään ravinnon hankintaan ja lisääntymiseen. Varmaan tämä on aikojen saatossa muovannut aivojamme siten, että nykyihmiselle lisääntyminen ei välttämättä enää olekaan itsestäänselvyys ja toinen valinta voi tuntua yhtä luonnolliselta.
Nyt on pakko kommentoida, tämä kirjoitus kiinnosti heti kun instasta luin. Täytän pian 39v ja kyllä se näkyy naamasta... Tosin täytyy sanoa että ei niin paljon kuin osalla kavereista, nyt kostautuu selvästi jos on polttanut ja ottanut aurinkoa . Minulla on kyllä vielä tosi vähän ryppyjä ikäisekseni, en ole ikinä tykännyt ottaa aurinkoa ja silmänympärysvoiteen käytön tulokset ehkä näkyvät nyt. Eli tilanne on ihan hyvä, varmasti rasvaisuuteen taipuva paksumpi iho (geenit) jokin auttaa tilannetta. Mutta silmänaluset...ihan sama paljonko nukkuu niin tummat silmänaluset pysyvät, silmäpussien koko vain vaihtelee. :D Varmasti eivät ole edes siis pahat mutta kymmenessä vuodessa sitä on vain alkanut näyttää väsyneemmältä. Käytän aikaa ihon hoitamiseen ja viime vuosina olen kiinnittänyt erityistä huomiota ihon suojaamiseen. Tosin muistan jo parikymppisenä ostaneeni kesäksi aina uv-suojansisältävän päivävoiteen. Meikkaamisen koen vuosi vuodelta vaikeammaksi. En osaa meikata enää silmiä, näytän helposti vaan väsyneemmältä joten ripsarilla ja kulmakynällä mennään 99% ajasta. Tähän toivoisin kyllä muutosta, en vaan oikein tiedä miten. Ikääntyminen pelottaa vähän, lähinnä muut muutokset kropassa. Pakko jotenkin myöntää että ei ole enää nuori. En haikaile ollenkaan 20+vuosia, harmittaa lähinnä että ei tajunnut silloin kuinka nätti ja hehkeä oli.. Kolmekymppisen on ollut vallan ihanaa, mutta nyt tätä seuraavaa vuosikymmentä en odota yhtä innolla...
Ja vielä viimeiseksi haluan sanoa että näytät kyllä oikein hyvältä ja freesiltä ikäiseksesi! :)
Ihotyyppi vaikuttaa tosiaan myös paljon ikääntymisen merkkien näkyvyyteen, rasvoittuvammalla iholla juonteet näkyvät hitaammin kuin normaalilla ja kuivemmalla. Siinä mielessä rasvoittuvuudesta on siis myös iloakin :) :) Ja kuten kirjoitit, myös paksumpi iho on luontainen "anti-age-varustus". Mitä ohuempi ja kuivempi iho, sitä herkemmin siihen syntyy juonteita ja ryppyjä.
Silmänalustummuus on monella rakenteellista, silloin sille ei voi mitään. Muuta kuin sijoittaa hyvään peiteaineeseen :) Minäkin kuulun niihin joiden silmänaluset ovat lapsesta saakka olleet tummat. Silmäpussit taas ovat selvästi iän mukanaan tuoma "bonus".
Mun superyksinkertaiset vinkit "nuorentavaan" (tai siis ainakin ilmettä raikastavaan) silmämeikkiin on tällaiset:
1 Tasoita silmäluomen sävy ihonsävyisellä, kestävällä tuotteella, joko sävytetyllä (nude) silmämeikinpohjustajalla tai voidemaisella luomivärillä.
2 Valinnainen: levitä luomille neutraalin vaaleaa luomiväriä, joko hyvin vaaleaa ihonsävyistä tai ihan kevyesti persikkaan, shampanjaan tai beigeen taittavaa.
3 Rajaa alasisäluomi ihon sävyisellä nudekajalilla
4 Harjaa ripsiin luonnollisen tuloksen jättävää ripsiväriä
5 Harjaa kulmakarvat ojennukseen ja lisää tarpeen mukaan sävyä kulmakynällä/puuterilla/voiteella
Piristävään ja nuorentavaan silmämeikkiin ei lopulta vaadita kuin varjojen ja punertavien & sinertävien kohtien neutralointi silmänympärysalueella. Varjot vanhentavat, ja jo pelkästään sillä, että meikkaa silmäluomet tasaisesti luonnonvaalealla, saa yllättävän selkeän eron ilmeeseen. Sellainen "no-make-up make-up".
Kannattaa kokeilla :) Silmäluomen rakenteesta ja silmien muodosta riippuen myös ohut, ihan ripsen rajaan tai jopa ylä-sisäluomelle (ripsien alle) tehty rajaus toimii huomaamattomana liftaajana ja ilmeen skarppaajana.
Mukavaa pääsiäistä :)
Nämä lähtee kokeiluun ! Kiitos :)
Musta vanhenemisen kuuluu myös näkyä, niin se näkyy myös omalla 30-vuotisella ihollani :) Toki sitä on oikeus rakkaudesta itseen hoitaa ja ravita.
Kaunis olet aina ollut ja olet yhä.
Ida
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
Kiitos ida <3 :)
(Tämä kommentti oli jostain syystä päätynyt roskapostiin ja löysin sen sieltä vasta äsken.)
Itsekin monesti mietin, että miltä naama näyttäisi, jos olisin etelän auringossa vuosia asuessa käyttänyt aurinkosuojaa. Mutta kun tavallinen aurinkorasva oli naamalla inhottavaa ja valui silmiin kirvelemään, enkä palanut millään, olin vuosia ilman mitään aurinkosuojaa ja rypyt ovat sen mukaiset :P Myös decolte-alueella huomaan olevani ikäistäni ryppyisempi, koska sinnekään en jaksanut vuosiin laittaa aurinkorasvaa. En kyllä oikein jaksa vieläkään, vaikka olen asiasta tietoisempi. Ei ole vielä paikallisissa kaupoissa tullut vastaan yhtään aurinkorasvaa. Ehkä niitä saa vaan apteekeista, joissa ei ole juuri tullut käytyä.
Oon ajatellut, että täällä ei vielä oo liian kuuma aurinko enkä oo oleskellut auringossa, niin en oo käyttänyt DPD:ä, mutta olis pitänyt: huomasin ylähuulen yläpuolella uuden pigmenttiviivan :P Nyt oon pari päivää muistanut sentään huulten ympäryksen rasvata, koska en tahdo viiksiä!
En oo ennen asunut etelän maassa ja käyttänyt hajuvettä (oon innostunut tuoksuista vasta viime vuosina). Ootko sä kuinka tarkka, että laitatko hajuvettä aurinkoon mennessä? Tahtoisin jatkaa tuoksujen käyttöä, mutta en tiedä, tuleeko dekolteelle sen vuoksi jotain läiskiä... Muistelisin jostain lukeneeni, että ei olis hyvä mennä aurinkoon tuoksu iholla.
DSD, tuli väärää kirjainyhdistelmä tuonne, mutta varmaan tajusit kuitenkin, mistä kyse
Tajusin :)
😮😮 Nojoo, nyt kun mietin niin se johtuu varmaan talvisesongista. Kesän tullen niitä alkaa varmaan näkymään :) Ainakin paikoissa joissa käy turisteja.
Jos ihossa on taipumus hyperpigmentaatioon, mietokin aurinko (siis matalan UV-indeksin) riittää tuomaan pigmenttiläiskät esiin.
Auringosta ja tuoksuista - en laita hajuvettä jos tiedän meneväni suoraan "rehelliseen porotukseen". Minulla ei tosin ole tähän perusteltua syytä, sillä kaikki hajuvesien ainesosat eivät ole fototoksisia, mutta minusta vain tuntuu paremmalta olla laittamatta hajuvettä kun oleskelen suorassa auringonpaisteessa. Saatan kyllä itse asiassa laittaa tipan tuoksua korvan taakse, kun se ei altistu auringolle :D
Joo, tästä lähtien joka päivä DSD:ä ja kunnon auringossa vielä päivän mittaan lisää. Mulla on muuallakin kasvoissa isojakin pigmenttiläiskiä, mutta jotenkin ne ei huomattavuudestaan huolimatta häiritse mua, mutta "viiksiä" en halua!
Hyvä vinkki tuo korvan taakse laittaminen.