Luukku 20 liittyy lempiruokaani: juustoon.
Tai juustokehä, kuten lahjan antaja sanoisi.
Olen saanut kehän lahjaksi mieheni äidiltä, jonka erikoisuuksiin kotona valmistettu hämäläinen munajuusto kuuluu. Olen maistanut kyseistä juustoa ensimmäistä kertaa juuri hänen valmistamanaan, ja kyllä hänen kotijuustonsa edelleen on parasta.
Olen saanut miehen ädiltä hänen reseptinsäkin, jota en nyt tässä jaa jos sen niksit ovat vaikka sukusalaisuus, mutta yksi munajuuston resepti löytyy esimerkiksi täältä. Juustoon tulee vain maitoa, piimää, kananmunaa ja suolaa.
Miehen perheessä juustoa syödään välillä myös "raakana" eli paistamattomana, mutta parasta se on paistettuna ja juuri uunista tulleena. Kuvan munajuustot ovat Heikkilän Juustolasta.
Vähän harmissani joudun myöntämään, että kovin monta kertaa en ole lahjakehälläni valmistanut juustoa. Juuston valmistus on helppoa mutta kuitenkin aikaavievää - eikä kotijuusto itse asiassa tule ainakaan halvaksi. Yhteen pienehköön juustopalaan menee useampi litra maitoa.
Olen valmistanut juustoa lähinnä jouluisin - enkä hennoisi jakaa muille omasta pienen kehäni tuottamasta juustokimpaleesta ^_^
Nam!
Kuinka moni tykkää kotijuustosta? Tai kuinka moni on valmistanut sitä?
Tänään on vuorossa sokkotestausprojektin osa 2 - shampoot.
Osassa 1 testasin kasvovoiteita.
Testituotteiden ostajille annoin seuraavanlaiset ohjeet: ostakaa yksi luonnonkosmetiikan shampoo, yksi salonkishampoo ja kaksi ns. markettishampoota. Shampoon laaduksi toivoin joko normaalien tai värjättyjen/käsiteltyjen hiusten laatua.
Kootusti voin sanoa, että shampoissa ei ollut yhtä selkeitä eroja kuin sokkotestivoiteissa. Ne olivat yhtä lukuun ottamatta yllättävän samanlaiset, eikä kallis salonkishampoo erottunut millään lailla markettibrändien tarjokkaista. (Tämän usein toteutuvan faktan toki alan tuotekehittelijät tietävätkin :))
Numero nelonen, kuvan kellertävä shampoo, oli joukon omituisin ja ainoa, jota en käyttäisi.
Arvasinko mikä shampoo oli kampaamotuote ja mikä luonnonkosmetiikkaa? Luonnonkosmetiikan yksilö oli todella helppo päätellä, salonkilaatu ei ollenkaan.
Tässä nämä mötikät ovat. Tuotteet paljastuvat jutun lopussa. Kallein maksaa 26,90€, halvin 3,20€.
Koostumus: valkoinen perusgeeli, ei helmiäistä. Viskositeetiltaan eli paksuudeltaan perusluokkaa; ei valu kämmeneltä lattialle.
Tuoksu: makea, vaniljaa ja puuteria. Tässä on makein ja voimakkain tuoksu kaikista testatuista. Tuoksusta tulee mieleen saippua ja päivittäiskosmetiikka.
Vaahto: vaahtoutuu nopeasti ja kiitettävästi oikein likaisessakin hiuksessa. Napakka geelikoostumus tekee siitä helpon työstettävän hiuksessa. Vaahto tuntuu aika liukkaalta ja hoitavalta. Pieni määrä shampoota riittää likaisessakin, muotoilutuotteilla käsitellyssä tukassa.
Pesutulos/hoitavuus: huuhdellessa hoitavuuden tunne hälvenee merkittävästi ja tyvi jää nitiseväksi. Pituudet eivät myöskään tunnu erityisen sileiltä. Seuraavat testipesukerrat vahvistaa kokemuksen, tässä shampoossa ei tunnu olevan paljon hoitavia ja hiukseen silottavaa kalvoa jättäviä ainesosia.
Veikkaus: Tämän täytyy olla normaalien hiusten shampoo. Varmaankin jokin markettishampoo.
Koostumus: vaalean helmiäinen, hyvin ohut geeli, lähes fluidimainen. Hyvin "perus", ei tuo ylellistä tunnetta.
Tuoksu: makea, marjainen, ehkä vähän halpa mutta kuitenkin miellyttävä. Ei pistävä. Haistan parfymoitua mansikkaa ja vadelmaa. Tuoksuu pullon suusta haistaessa voimakkaammalta kuin hiuksia pestessä.
Vaahto: vaahtoutuu aika nopeasti ja pieni määrä riittää runsaaseen vaahtoon reilusti likaisessakin tukassa jossa muotoilutuotteita. Vaahto on koostumukseltaan tavanomainen, ei erityisen kermainen mutta ei halvan ja ohuenkaan tuntuinen.
Hoitavuus: tuntuu kevyesti hoitavalta, hiukset jäävät huuhdellessa hieman selvitetyiksi. Ei takkuefektiä eikä nitinää.
Pesutulos: Oikein hyvä, hiukset jäävät kiitettävän puhtaiksi ja ilmaviksi.
Yleiskokemus: ei herätä suurempia tunteita, toimiva, hoitava perusshampoo. Mietin kuitenkin testijakson puolivälissä, voisiko tämä olla nelikon kampaamoshampoo koostumuksensa ja tuoksunsa puolesta? Ykkösen ja kolmosen tuoksut ovat jotenkin "halvempia" ja ykkösen ei-helmiäinen koostumus tuntuu liian arkiselta ollakseen salonkituote. Nelonen taas ei missään nimessä voi olla salonkishampoo - ainakin toivon näin :D
Koostumus: vaalean helmiäinen ja viskositeetiltaan hieman tiheämpää ja kädessä-pysyvämpää geeliä kuin nro. 2.
Tuoksu: tuoksu on makea ja aika voimakas, taas tulee edullisemman markettibrändin vaikutelma. Sitä voisi kuvailla "epämääräiseksi" ykköseen ja kakkoseen verrattuna.
Vaahto: vaahtoutumiskokemukset vaihtelevat eri pesukerroilla. Ensimmäisessä testipesussa shampoo #3 ei vaahtoudu kunnolla ollenkaan (hiukset olivat reilusti likaiset), mutta muissa pesuissa vaahtoa muodostui nopeasti ja kiitettävällä tiheydellä. Vaahdon koostumus on tavanomainen, ei merkittävän liukas tai kermainen.
Hoitavuus: Tuntuma on hoitava, ja se varmistuu hiuksia huuhdellessa. Hiukset tuntuvat hoidetummilta kuin shampoo 2:n jälkeen. Ei minkäänlaista nitinää tyvessä. Minulla on kiire junaan ja skippaan hoitoaineen, kun se ei tunnu tämän shampoon jälkeen välttämättä tarpeelliselta.
Seuraavat testipesut vahvistavat hoitavuuden kokemusta, tämä on nelikon hoitavin shampoo. Pituudet jäävät todella kiitettävän takuttomiksi huuhdellessa.
Pesutulos: perushyvä, ei huomauttamista. Vaikka shampoo tuntuu hoitavalta, se ei lässäytä.
Veikkaus: Viimeisellä testipesukerralla päädyn arvaamaan, että kolmonen saattaisi kuitenkin olla joukon salonkishampoo. Ainakin kolmonen on hoitavin ja siinä on miellyttävin koostumus. Helmiäinen näyttää kivalle ja viskositeetti on erittäin hyvä. Koostumus on kenties "kampaamomaisin".
Koostumus: vaaleankeltaista ja nestemäistä, ei yhtään geelimäistä. Tosi erilainen. Tulee mieleen nestemäinen puhdistusaine. Jostain syystä tulee myös mieleen Burt's Beesin suihkugeeli.
Tuoksu: erikoinen. Lääkemäinen mutta samalla siinä on jotain kukkaisuutta. Luonnonkosmetiikkaa? Tuoksussa on taas jotain etäisesti tuttua.
Vaahto: Ei vaahtoa hyvin, tätä täytyy annostella monta kourallista. Mielikuva luonnonkosmetiikan shampoosta vahvistuu. Toisella kokeilukerralla sama juttu, shampoo hädin tuskin vaahtoaa edes toisella vaahdotuksella.
Hoitavuus: Nelosshampoo jättää hiuksiin huuhdellessa todella erikoisen pinnoitetun tunteen. Tällaista en ole kokenut minkään muun shampoon jäljiltä. Hiukset tuntuvat ikäänkuin vähän "jouhimaisilta", ne ovat takuttomat mutta eivät kuitenkaan sileät. Kyseessä on siis ainakin hoitava shampoo.
Pesutulos: keskinkertainen, hiukset eivät ole tämän jäljiltä yhtä ilmavat kuin muiden ja tuntuvat likaantuvan nopeammin.
Veikkaus: tämän täytyy olla luonnonkosmetiikkaa.
Pinnoitettu efekti on mystinen ja olen hyvin utelias sen suhteen, mikä sen saa aikaan?
Aika vaikea sanoa mutta ehkä numero 3.
Ykkönen, kakkonen ja kolmonen olivat lopulta hyvin samankaltaisia kokonaiselämyksensä puolesta, missään niistä ei ollut erityisen liukasta, tiheää ja kermaista vaahtoa eikä missään ollut jalat alta vetävää ihanaa tuoksua. Kaikki olivat pesuteholtaan ja -tulokseltaan hyvin tasaväkiset. Erona ainoastaan kolmosen selvästi hoitavimman tuntuinen koostumus ja mukavin viskositeetti.
Nelosshampoota en käyttäisi, se oli kokonaisuutena jopa todella huono
*
1 Moroccan Oil Hydration Shampoo
2 Dove Glowing Ritual Shampoo
3 Love, Beauty and the Planet Blooming Colour Shampoo
4 Centifolia Cream Shampoo For Dry Hair.
Ja sitten tarkempi katsaus pulloihin:
MOROCCAN OIL HYDRATION SHAMPOO 26,90€ / 250 ml
Tämä siis oli testisatsin salonkishampoo. Enpä olisi arvannut ("Varmaankin jokin markettishampoo"). Aika pliisu kokemus, ja huhhuh tätä voimakasta tuoksua. Parfum onkin incissä viidentenä.
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: ainesosaluetteloa lukiessa en ihmettele ettei tämä shampoo tuntunut selvittävän hiuksia, kasviutteet ja arganöljy eivät silota ja selvitä hiusta. (Valtaosa kasviuutteista ei itse asiassa taida tehdä hiukselle yhtään mitään, poislukien värjäävät ja hiuksia kirkastavat kasviuutteet.) Jotta shampoo voisi tuntua hoitavalta (= eli esiselvittävältä), siinä täytyisi ihanteellisesti olla joko kvatteja tai silikoneja. Moroccanoilin shampoossa näitä ei juuri ole, bongaan yhden kvatin hyvin alhaalta incissä.
Mutta! Tämä on oikein hyvä shampoo jos ei haluakaan erityistä silottavuutta tai selvittävyyttä vaan sulfaatittoman perusshampoon joka vähän pehmentää hiusta arganöljyllä.
Vinkkinä sanon, että sellaisen saa kyllä 27 euroa halvemmallakin ostamalla vaikka XZ:n sulfaatittoman shampoon ja lisäämällä siihen itse tipan arganöljyä :) En näe mitään mikä tässä shampoossa perustelisi sen korkeaa hintaa. Paitsi brändi tietysti.
DOVE GLOWING RITUAL SHAMPOO 3,20€ / 250 ml
"Tunteita herättämätön perusshampoo", kirjoitin. Ja sitähän Dove merkkinä onkin, ainakin minulle. Toisaalta pohdin testijakson puolivälissä voisiko tämä olla porukan salonkishampoo, mutta vain koska ykkösen ja kolmosen tuoksut olivat vielä halvemman oloiset. :)
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: ainesosiltaan ja koostumukseltaan supertavallinen miedosti hoitava shampoo.
LOVE, BEAUTY AND PLANET BLOOMING COLOUR SHAMPOO 9,90€ / 400 ml
Tämä shampoo oli testatuista eniten mieleeni: vegaaninen shampoo värjätyille hiuksille. (Huom: useimmat shampoot ovat luonnostaan vegaanisia, ko. ominaisuus ei siis tee tästä shampoosta poikkeuksellista vaikka valmistaja haluaa sitä vegaani-buumin mukaisesti korostaa markkinoinnissa.)
Mukava, hoitava shampoo. Voisin käyttää tätä ihan mielelläni.
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: todellakin, tämä on oikein hyvä kokonaisuus myös ainesosiensa puolesta, sopivasti kunnolla peseviä ainesosia mutta myös selvittäviä ja pehmentäviä.
CENTIFOLIA CREAM SHAMPOO FOR DRY HAIR 10,50€ / 200 ml
Joukon luonnonkosmetiikan edustaja. Ja nyt pääsin vihdoin testaamaan Centifoliaa, tämä on minulle uusi sarja josta lukijat ovat jo kyselleetkin.
Centifolia on nyt sitten se hiukset jouhimaisiksi pinnoittanut shampoo. Todella kummallinen efekti, jonka aiheuttajaa en heti pysty incistä päättelemään. Voisiko olla bentoniitti (savi)...?
Koostumuksesta:
Sanni sanoo: yksi oudoimmista shampoista joita olen kokeillut. En käyttäisi tätä itse. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy tietoa, jonka mukaan bentoniitilla olisi hiuksissa kosteuttavia, kiiltoa lisääviä ja pörröisyyttä taltuttavia ominaisuuksia. Hmm. On se vain jännä että sama ainesosa (savi) voi samalla imeä ihosta rasvaa ja epäpuhtauksia, MUTTA myös kosteuttaa ja tuoda hiuksiin kiiltoa.... Tästä haluaisin joskus kuulla jonkun kattavan esityksen savikosmetiikkakemistin pitämänä.
Loppuun vielä shoppaajien perustelut valinnoilleen:
Love Beauty And Planet: Tässä shampoossa kiinnosti pirteä ja puoleensavetävä ulkoasu. Uskon, että pakkaus vetää puoleensa etenkin nuorempia asiakkaita. Tuote myös tuoksui hyvältä. Pakkauksessa lupailtiin vegaanisuutta, mikä varmasti kiinnostaa monia
Dove: Halusin toisen shampoon olevan ihan perus markettikamaa, kun toinen oli hieman erikoisempi ja kalliimpi. Dove on merkki, joka itseäni ei kiinnosta. Tiedän kuitenkin, että monet käyttävät paljon Doven tuotteita. Tuoksu ei vaikuttanut ihmeelliseltä.
Centifolia: Valitsin tämän koska muistelin että merkki ei ole sinulle tuttu etkä ole vielä testannut Centifoliaa.
Moroccanoil: Tätä merkkiä on kehuttu paljon, valitsin sen kun kiinnosti kuulla mitä sinä siitä tykkäät.
Tässä sokkoilut tältä erää, palataan teemaan taas ensi vuoden puolella :) Seuraavaksi sokkotestaan erään lukijan minulle lähettämiä näytteitä.
Löytyikö näistä shampoista muuten teille tuttuja tai peräti luottotuotteita?
Tässä vielä linkki aiempaan sokkotestaukseen:
Sokkotestin tulos: yllättävä voide voitti
Luukun 19 muisto lämmittää kahden vuoden takaa.
Nämä eivät olekaan mitkä tahansa lapaset: ne ovat lahja blogin lukijalta.
Lapaset sisältänyt paketti oli lähetetty Kauneus & Terveys -lehden toimitukseen josta se päätyi minulle päivää ennen kuin lähdin lapsuudenkotiini joulunviettoon. Aika hyvä ajoitus!
Lukija oli neulonut lapaset itse ja käyttänyt mallina joulun alla blogissa ihailemani Bath & Body Works -kynttilän kuvaa...! Ihan mieletön lahja!
Lapasten mukana tuli vielä kaunis, käsinkirjoitettu saatekirje. Kyllähän siinä tuli vähän tippa linssiin. Lapasten lahjoittaja kertoi olevansa Karkkipäivän monivuotinen lukija ja että hänen aamupalarutiiniinsa kuuluu lukea viimeisimmät Karkkipäivän päivitykset. Hän halusi pysyä nimettömänä jotta en kokisi tunnetta laittaa hänelle jotain vastalahjaa. Blogini on kuulema hänelle jo lahja.
<3
En oikein vieläkään tiedä mitä sanoa.
Maailmassa on kyllä ihania ihmisiä jotka tällä tavoin haluavat toista ilahduttaa.
Lapaset ovat lämmittäneet muutenkin kuin vain käsiä. <3
Rakastatko jouluruokaa? Käytkö joululounailla jo ennen aattoa?
Minä käyn :)
Tässä vinkki suosikkipaikkaani Tampereella: tunnelmallinen Finlaysonin palatsi.
Joululounasta on tarjolla maanantaista perjantaihin 21.12. saakka kello 11-15.
Vanhan ajan tunnelmaa ja arvokkuutta henkivät puitteet ovat upeat. Noutopöytä on katettu sekä ylä- että alakertaan.
Hintaa lounaalla on 33 euroa. Noutopöydässä on kaikki perinteiset joulun herkut (- paitsi tänä vuonna näytti puuttuvan perunalaatikko ainakin sinä päivänä kun kävin..!), mutta kasvisruokailijoita ei juuri ole huomioitu. Paino siis sanalla perinteiset jouluruoat.
Olen käynyt Palatsin joululounaalla jo kolmena vuonna. Valinnanvaraa Tampereella on paljon mutta valitsen Finlaysonin Palatsin miljöönsä vuoksi.
Koko Finlaysonin alue tehtaalta Näsilinnalle kuuluu suosikkialueisiini Tampereella. Palatsin vieressä sijaitsee myös ihastuttava Tallipiha josta löytyvät Tampereen tunnelmallisimmat joulumarkkinat.
Onko teillä suosikkipaikkoja joululounaalle? Maistuuko jouluruoka ylipäänsä varsinaisten juhlapäivien ulkopuolella?
Vaihtoehtoiset ja vähemmän perinteiset, myös kasvispääruokia sisältävät joulupöytävariantit kiinnostaisivat kovasti.
Luukun 18 muisto on ehkä kaikkein erikoisin.
Posti julkaisi vuonna 1988 postimerkin juhlistamaan Matti Nykäsen kolmea olympiakultaa Calgaryn olympialaisissa.
Olin Matin triplakultavuotena 9-vuotias ja seurasin Nykäsen kisoja siinä missä muutkin suomalaiset, se "kuului asiaan". :) Mikään Nykäs-fani en sentään ollut mutta kyllä kisoja oli aina tosi jännä katsoa. Ja puhuivathan niistä kaikki. Katsoimme mäkihyppyä aina yhdessä äidin kanssa. Siskoni olivat liian nuoria ymmärtääkseen urheilusta mitään.
Kun juhlamerkki ilmestyi, äitini osti sen minulle lahjaksi. Muistan, että jo silloin pidin sitä erikoisena lahjana. Enhän harrastanut postimerkkeilyäkään.
Äiti kuitenkin ajatteli, että Nykäs-postimerkki juhlisti tärkeää virstanpylvästä suomalaisen urheilun historiassa ja sillä saattaisi olla tulevaisuudessa arvoa. Ensipäiväkuoren mukana tuli kirje, jossa äiti kirjoitti että minun kannattaa laittaa kuori hyvään talteen koska se saattaisi myöhemmin olla arvokas keräilykohde. Kirjeessä luki myös jotain Matti Nykäsestä poikkeuksellisen lahjakkaana urheilijana ja ilmiönä.
Kirje on kadonnut, mutta muistan hyvin nuo sanat kuoren tärkeydestä ja sen tallettamisesta.
Nyt 30 vuotta myöhemmin Matti Nykäsen olympiakulta-postimerkki ei ole arvokas, sitä myydään 50 sentillä. Ensipäiväkuoren arvosta en tiedä, en löydä siihen mitään referenssiä netistä.
Mutta kuori on tallella ja erikoisuudestaan huolimatta se on yksi mieleenpainuneimpia lahjoja joita olen saanut elämässäni. On siinä jotain sympaattistakin. Siihen on taltioitunut jotain olennaista 80-luvun suomalaisista ilmiöistä ja puheenaiheista.
Ja 30 vuotta myöhemmin suomalaiset seuraavat edelleen Matin edesottamuksia. :)
Kuten tunnettua, sillehän ei mitään voi että netissä julkaisemansa kuvat voivat päätyä vaikka mihin ja kenen käyttöön. Ei ole käsittääkseni keinoa estää ketään ottamasta kuvaa jos heitä huvittaa. Meikkikuviani on aikaisemminkin käytetty niin virallisemmissa kuin epävirallisemmissa yhteyksissä nettikaupoista sanomalehtien verkkojulkaisuihin.
Eilen illalla sain kaverilta viestiä että hän oli törmännyt Amazonin meikkivoideilmoituksessa tutun näköisiin kasvoihin.
Katsos, meikän naamahan siellä "mainostaa" jotain random-merkkistä "Color Changing" -meikkivoidetta :)
Liekö ilmoituksen kaikki meikkikuvat otettu netistä vailla yhteyttä kaupiteltavaan tuotteeseen, näyttävät ihan eri yhteyksistä napatuilta.
Jep.
Ja joku ostaa sitten tuotteita näiden ihan muita meikkejä demonstroivien kuvien perusteella. Varmasti sitä tapahtuu näillä suurilla eBayn ja Amazonin kaltaisilla saiteilla kaiken aikaa monien eri tuotteiden yhteydessä.
Tuo ilmoituksessa käytetty kuvani on jutusta jossa esittelen Vichyn Dermablend-meikkivoidetta. (On muuten hyvä meikkivoide.) Millähän hakusanalla "Color Changing" -meikkivoiteen promomateriaalin laatija on kuvia netistä esinyt kun on päätynyt valitsemaan mun dermablend_test1-nimisen kuvan... :P
Amazonilla on useita myyjiä jotka myyvät tätä TLM:n Color Changing -meikkivoidetta. Kaikkien käyttämissä promokuvissa on mukana mun naamakuva.
On se kai ihan viihdyttävä ajatus, että jotkut saattavat ostaa tällaisen halpismeikkivoiteen kenties mun Dermablend-meikkikuvan vakuuttamana :D
(Näille kuvavarkauksille ei myöskään voi oikein tehdä mitään. Kuvan ottanut taho todennäköisesti kyllä tietää, että mikäli kuvan tekijänoikeuksien omistaja, useimmissa tapauksissa "vain" bloggaaja, pääsee vihille kuvan käytöstä, ei kuvavarkaalle kuitenkaan tule seuraamuksia koska harva jaksaa lähteä oikeusteitse vaatimaan korvauksia kuvan käytöstä. Itse olen mm. laittanut laskun kuvani käytöstä isolle islantilaiselle sanomalehdelle, ja turha luullakaan että he maksoivat. Tiesivät etten kuitenkaan tee jatkotoimenpiteitä jos eivät maksa.)
Luukku 17 vie Ateenaan.
Tämä on yksi parhaita konsertteja joissa olen koskaan ollut.
Kun syksyllä 2012 matkustin Kreikkaan, sain kuulla ystävältäni Eryniltä että edelliskuussa uuden pitkäsoittonsa (16 vuoden tauon jälkeen) julkaissut Dead Can Dance oli saapumassa konsertoimaan Ateenan Lykavittos-teatteriin matkani aikana.
Tykkään Dead Can Dancesta mutta en nyt voi sanoa olevani mikään kaikki levyt omistava fani. Sen verran kuitenkin olen yhtyeen musiikkia kuunnellut että kiinnostuin konsertista, ja olin jo ehtinyt vähän kuunnella uutta Anastasis-levyäkin. No, Ateenan konsertti oli tietysti loppuun myyty.
Eryn sai kuitenkin konserttipäivän aamuna hommattua minulle lipun jonkun kaverinsa kautta, ja niin pääsin keikalle.
Ja - mikä keikka se olikaan. Iho oli melkein kananlihalla koko kaksituntisen ajan. Jos joku teistä tuntee Anastasis-levyn ja kiertueelta julkaistun livelevyn, tiedätte mistä puhun. Ja jos kukaan on sattunut olemaan Ateenan Lykavittos-ulkoilmateatterissa, niin tietää, mikä mieletön akustiikka siellä on. Kuin tehty tällaisille esityksille, äänille kuten Lisa Gerrardin ja Brendan Perryn.
Olen kokenut monet elämäni parhaat musiikilliset elämykset sellaisten artistien keikoilla, joihin minulla ei ole ylitsepursuavan intohimoista suhdetta. Kun jotain tahoa oikein fanittaa, se vaikuttaa vahvasti siihen miten live-esiintymisen kokee, miten sitä tarkkailee. Musiikkiin suhtautuu eri lailla, kuin tietynlaisen filtterin läpi, ja huomio kiinnittyy myös muihin juttuihin. Kun fanitus on riisuttu, jäljelle jää vain musiikki.
Ja mitä musiikkia Dead Can Dancen Anastasis-konsertti tarjosi..! Suosittelen In Concert -levyä jos DCD yhtään kolahtaa - tosin jos se kolahtaa, olet varmaan jo kuunnellut levyn. Ei herranjestas, edelleen tulee kylmät väreet kun kuulee levyn aloittavan Children Of The Sunin majesteetillisen melodian ja Perryn kumean, dramaattisen äänen. Kuvitelkaapa kuulevanne tuo Ateenan yön pimeydessä kaupungin parhaimman akustiikan ympäröimänä...
[vimeo 50041843 w=640 h=360]
Tämä video kyseiseltä keikalta ei sinällään ole mikään erityinen highlight mutta se on ainoa pätkä jonka kuvasin keikalla ja muisto illasta.
Tiedättekö mikä on minusta uskomattoman kiehtovaa?
Katsella talojen valaistuja ikkunoita hämärällä.
Minulla on ollut tähän viehtymys vuosikaudet.
Valaistut ikkunat vetävät puoleensa ja herättävät paljon ajatuksia.
Millainen koti niiden takana on? Millaisia ihmisiä kodeissa asuu? Miten huoneet on sisustettu? Kuinka monta eri perhettä, yksinäistä tai pariskuntaa siellä on asunut vuosikymmenten aikana?
Miltä talossa näytti kun se oli vasta rakennettu..?
Minun tekisi mieli kurkistaa sisään. Haluaisin tehdä sitä ihan hirveästi.
Eikä tämä mieliteko rajoitu pelkästään hämärän aikaan. Mutta silloin se on tietysti vahvimmillaan, kun valaistut ikkunat luovat aivan erityisen kutsuvaa tunnelmaa.
Myös sisäpihat vetävät minua puoleensa.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten erilaisia maailmoja kätkeytyy kaupungeissa kerrostalojen ja kokonaisten korttelien sisäpihoille..? Siellä voi näyttää ihan erilaiselta kuin millaisen fiiliksen talon julkisivu antaa. Sisäpihoilla ei ole pelkästään jätekatoksia ja ränsistyneitä mattotelineitä. Siellä voi olla kokonaisia betoniviidakon keskelle luotuja puutarhoja ja mukavia leikkipuistoja lapsille. Taloyhtiöiden panostuksessa viihtyvyyteen on aikamoisia eroja.
Ja entäs sitten taloyhtiöiden kattoterassit.... Niitäkin on.. Ei edes lähdetä puhumaan niiden kiehtovuudesta. :)
Tunnistaako joku muu itsessään ikkuna"stalkkerin"?
Luukussa 16 mennään taas lapsuuteen.
Tämä kirja on ihan mahtava! Klassikkokertomus on vuodelta 1957. Grinch oli suosikkisatukirjojani lapsena.
Sain kirjan lahjaksi Amerikassa asuvalta Irmeli-tädiltäni joskus 80-luvun alkupuoliskolla ja tiedättekö mitä - se tuoksuu vieläkin ihan Amerikalta..! Jos kukaan teistä on saanut lahjapaketteja Amerikasta, ehkä tiedätte että niissä on ihan tyypillinen tuoksu josta ei voi erehtyä. Lapsena tuo tuoksu oli aivan erityisen jännä. Kuusen alla paketteja nuuhkiessa tiesi aina mitkä niistä olivat Amerikan tädeiltä :)
Omistuskirjoituksessa Irmeli kertoo että Dr. Seuss'in kirjat ovat aina runomitassa ja niissä on kaikkia hassuja nimiä ja sanoja joita ei voi kääntää sanasta sanaan, mutta "ehkä äiti voi kääntää tämän kertomuksen, sillä siinä on hyvä sanoma". :)
Ja niinhän siinä on, ikiaikainen. Ystävyys voittaa ja läheiset ovat materiaa tärkeämpiä.
(En muuten ole suostunut katsomaan Jim Carreyn tähdittämää Grinch-elokuvaa koska en halua nähdä mitään Hollywood-versioita tästä sadusta..!)
Jos joku ei tunne Grinchin tarinaa, niin se menee kutakuinkin näin:
Grinch on ilkeä peikko joka vihaa joulua. Hän vihaa myös Who-kylän asukkaita, jotka taas rakastavat joulua. Eräänä jouluna Grinch saa tarpeekseen Who-laisten jouluilonpidosta ja päättää varastaa Who-laisten joulun, jotta ne eivät enää voisi laulaa ja pitää hauskaa.
Grinch vie kaikki Who-laisten joulukoristeet, paketit, kuuset ja jouluherkut jouluyönä ja aikoo dumpata ne alas vuoren rinnettä.
Mutta Who-laiset eivät välitä kadonneista joululahjoistaan ja koristeistaan vaan heräävät jouluaamuun laulaen ja aloittavat iloisen juhlinnan.
Grinch kuulee laulun vuorelle ja hämmentyy kun suunnitelma ei toiminutkaan. Who-laiset olivat yhä iloisia ja viettivät yhä joulua.
Ehkä lahjat eivät teekään joulua.
Grinchin ilkeä sydän sulaa.
Grinch palauttaa lahjat ja liittyy Who-laisten joukkoon viettämään joulua.
Joo, kuulostaahan tämä aikuisen korvaan peijakkaan klisheiseltä tarinalta mutta on se vain ihana! Lapsena oli aina yhtä riemuisaa kuulla että Grinch heltyy ja kutsutaan mukaan viettämään joulua Who-laisten kanssa :)
Eikö ole muuten jotenkin ihanaa että lapsena jaksaa - ja haluaa - kuulla samoja satuja kerta toisensa jälkeen? Kertomukset vain paranivat kerta kerralta..! Ja vaikka juonen osasi ulkoa, tarina oli aina yhtä jännä. Lapsen mieli on sellainen. <3