Nopeat terkut - kun niitä vielä tännekin puolelle haluttiin ettei jää nopeat fiilisjutut vain instailuksi :)
Olen viettänyt mukavat kaksi päivää Kealla joka on yksi niitä Kreikan saaria joita Suomessa (tai oikein muuallakaan Kreikan ulkopuolella) ei juuri tunneta. Kuten vuokrahuoneeni isäntä sanoi, "It is not really a first choice for tourists". (Tämä ei kylläkään päde ateenalaisiin joita täällä käy viikonloppuisin sankoin joukoin.)
Saaren nähtyäni olen samaa mieltä, en tulisi tänne ihan ensimmäiseksi Kreikan saarihyppelynoviisina. Mutta joka saarella on oma charminsa ja omat juttunsa. Pääsen kirjoittamaan teille perusteellisemman matkakertomuksen Kealta huomenna, kun istun kuusi tuntia laivassa. Mitä parhainta bloginkirjoitusaikaa. :)
Ja siis... I'm so predictable.
Olen taas menossa Parokselle. <3 En voi vastustaa siellä pysähtymistä matkalla reissun pääkohteeseeni eli Amorgokselle. Paros on yksi minulle rakkaimpia saaria Kreikassa, tulen tunteelliseksi jo pelkästä ajatuksesta. Moikkailen Parosta viikonlopun ja suuntaan suurin odotuksin Le Grande Bleu -saarelle eli Amorgokselle maanantaina.
Tänään vietin minulle hyvin epätyypillisesti aikaa rannalla. Tai oikeammin rantabaarissa. Sain aamupäivän Ioulida-kävelyllä yliannostuksen aurinkoa joka muuttui iltapäivän Gialiskari-Vourkari-kävelyllä melkein huonoksi oloksi. Tänään oli tosi painostavan kuuma päivä.
Pysähdyin nesteytys/varjo/lepotauolle Gialiskarin pikkurannan baariin, ja huomasin viihtyväni. En ole rantaihmisiä enkä tykkää viettää hirveästi aikaa rannoilla, mutta silloin harvoin kun rantaudun niin valitsen mieluiten tällaisen pienen, kotoisan biitsin kilometrien kultahiekkojen ja aurinkovarjometsikön sijaan.
Istuin baarissa matkaopasta (Öluffa Kykladerna) ja netin Kreikka-sivuja lukien kunnes aurinko alkoi laskea. Kaipasin uikkaria. Kerrankin.
Nyt aurinko on laskenut ja minä puolestani suuntaan illalliselle johonkin Korissian rantakadun hiljaisista tavernoista. Harmillisesti täällä on melkein Santorinin hinnat, ei voi herkutella kolmella annoksella niinkuin monissa muissa paikoissa... Tsatsiki maksaa 4,50€... (!!).
.
Palailen huomisiltana toivon mukaan Kea-raportin merkeissä :)
Ponihiukset pakenevat. Nopeammin kuin odotin.
Olisihan tämän tietysti voinut arvata, kun hiukseni kampaajan mukaan hylkivät suoraväriä poikkeuksellisen voimakkaasti. Pastelli- ja shokkivärit vaativat todella omistautunutta ylläpitoa etteivät valu heti viemäristä, ja niihin täytyy lisätä väriä käytännössä jokaisen pesun yhteydessä. Ilmeisesti minun hiusteni tapauksessa ne täytyisi kokonaisuudessaan värjätä joka viikko.
Värjäyksestä on huomenna kaksi viikkoa ja väri haalistuu silmissä ylläpitotoimenpiteistä huolimatta.
Olen sekoittanut hoitoaineeseen kasvavalla pitoisuudella liilaa suoraväriä ja viimeksi levitin Sinin neuvon mukaan suoraväri-hoitoainekombon kuivaan tukkaan ennen shampoopesua, jolloin värin pitäisi tarttua voimakkaammin kuin kosteaan hiukseen.
Ei auta tähän hiuslaatuun. Tyvi on jo sen näköinen kuin se ei olisi koskaan liilaa nähnytkään ja latvat ovat platinaisen harmaat. Niinkuin Sini sanoikin, väri haalistuu muuttuen hopeaiseksi.
Fudgen hopeashampoo on korostanut hiusten sinisempiä osioita ja saanut etenkin ohimoalueen vauvahaituvat sinertymään. Nyt mun hiukset on ihan raidalliset.
Ja ei siinä mitään, jos hiukset pysyisivät tämän näköisinä niin se olisi kiva juttu.
Nämä ovat haalistuneisuudestaan huolimatta ihan makeat näin raidoitettuina.
(Mutta kuvissa väri näyttää jostain syystä tuplasti kirkkaammalta ja voimakkaammalta kuin livenä. Postauksen kuvitus ei siis anna ihan todenmukaista kuvaa värin tilanteesta.)
Mutta silmäilen huolissani mukaan ottamani Herman's-suoravärin määrää ja tiedän, ettei se riitä mihinkään. Matkustan käsimatkatavaralla enkä saanut mahdutettua litran pussiin muun kosmetiikan lisäksi kuin yhden Lily Lolo -purkillisen verran suoraväriä.
Hiuslaatuni on sellainen, ettei useimmilla toimiva suoravärin sekoitus hoitoaineeseen riitä ylläpitoon. Kun kuivaan tukkaankin laitettu suoraväri-hoitoainesekoitus toi hyvin miedon tuloksen, on todettavissa, että mun tukkaan täytyisi laittaa joka pesun yhteydessä pelkkää suoraväriä yksinään jotta ylläpito onnistuisi. Ja mieluiten kuivaan tukkaan. Tämä tuleekin sitten aika arvokkaaksi... Arvelen, että yksi Herman's-purkki kuivaan tukkaan levitettynä riittää ehkä kolmeen kertaan.
Poniudestaan saa siis maksaa :)
En ehkä tullut väriprojektiin lähtiessäni ajatelleeksi, kuinka paljon vaivannäköä pastellitukan ylläpito todella vaatii. Jokainen pesukerta muuttui värjäyskerraksi. Mutta kyllä tämä on sen arvoinen <3 Olen edelleenkin pelkkää hymyä joka kerta kun katso peiliin. :) Enkä voi käsittää miksi odotin näin kauan.
Täytyy Suomeen palattua etsiä joku mahdollisimman kustannustehokas liila suoraväri. Yritin jo Ateenasta etsiä liilaa suoraväriä tai edes naamiota mutta en löytänyt. Saan siis varmastikin hyvästellä ponitukan tällä matkalla... Voin pitää kuvapäiväkirjaa hiusten haalistumistahdista. Nyyh. Erilainen matkamuisto.
(Oletteko muut shokki/pastellihiuksiset muuten laskeneet, paljonko teillä menee rahaa värin ylläpitoon...? Montako purkkia suoraväriä teillä menee vaikka puolessa vuodessa..?)
Tuo tyvi on kyllä todella mystinen... Se vaalennettiin ihan platinablondiksi ennen violettia värjäystä, ja tuloksena oli tuollainen maantien harmaa, melkein rusehtava.
*
P.S.
Ateena on nyt jäänyt taakse ja hyppäsin eilen paattiin Lavrion satamassa.
Saari numero 37: Kea.
Söin tänään matkan ensimmäisen munakoisoruokani.
My food heaven.
Rakastan munakoisoa. Nimenomaan kreikkalaisen keittiön munakoisoa.
Munakoiso on Kreikassa yksi yleisimmistä kasvisruokien raaka-aineista ja sitä tarjotaan perinteisesti pitkään haudutettuna fetan, sipulin ja tomaatin kanssa. Joskus mausteena on myös minttua, erityinen suosikkini :)
Tämän ruoan taikasanoja ovat oliiviöljy ja pitkä, lempeä haudutus. Munakoiso suunnilleen hukutetaan oliiviöljyyn ja laitetaan muhimaan tunneiksi uuniin. Tuloksena hajoavan pehmeä, suuhun kirjaimellisesti sulava makean aromaattinen munakoiso jota ei meinaa tunnistaa samaksi kasvikseksi jota meillä päin tarjoillaan. Mikään kaloriniukka ruoka tämä ei todellakaan ole vaikka kasvisruokia yleensä ajatellaan kevyinä :) En tohdi edes veikata kuinka paljon oliiviöljyä yksi munakoiso imee tuntien haudutuksen aikana.
Feta on yleisin munakoison kaverina käytetty juusto mutta ravintoloilla on omia variaatioitaan, etenkin saarilla joissa käytetään paljon paikallisia juustoja ja annoksissa näkee niin kypsytettyä, kovaa gravieraa kuin pehmeitä tuorejuustojakin. Zakynthoksella söin yhden elämäni parhaista munakoisoruoista - koiso tarjoiltiin peräti kolmen eri juuston kanssa. Annos taisikin melkein olla juustoa kera munakoison ^_^
Kuvasin viime syksynä jokaisen reissun aikana syömäni munakoisoannoksen. Tässä ne ovat.
Kauniista, harkitummista annoksista konstailemattomaan kotiruokatyyliin.
Kefalonialla.
Lefkadalla.
Ateenassa.
Zakynthoksella.
Lefkadalla.
Ateenassa.
Kefalonialla.
Ateenassa.
Ithakalla.
Ja tässä vielä tämänpäiväinen. Nautittu Exarchian Rozalia-tavernassa. Hajoamispisteeseen kypsennetty mössö ei ulkonäöllä koreile mutta vie syöjänsä euforiaan.
Tämä ruoka on kuin horiatiki-salaatti; klassikko johon ei väsy koskaan. Muutamat yksinkertaiset raaka-aineet luovat täydellisen makuharmonian. Tämä on ruokaa, josta haaveilen Suomessa.
Ja nyt sitä taas saa seuraavat viisi viikkoa <3
Katsotaan mihin munakoisoannoslukuun pääsen tänä vuonna :)
Matkakertomus Karkkipäivän lukijamatkalta #2, olkaa hyvä :)
Matkaan lähdettiin perjantai-iltana 2.9. Helsingin Länsisatamasta.
Runsas 20-päinen joukkomme kokoontui matkan järjestäneen Pohjolan Matkan tiskillä ja allekirjoittanut koki liikuttunutta reunion-fiilistä bongatessaan osallistujien joukosta edelliseltä reissulta tuttuja naamoja.
Tunnelma oli heti iloinen ja välitön ja tuntui siltä kuin jo ennestään tuttu kaveriporukka olisi lähdössä reissuun. :)
Laivalla meillä oli rento ja epämuodollinen tervetulotilaisuus.
Kilistimme lasin kuohuvaa ja otimme pienen esittelykierroksen – Oulu veti jälleen pisteet kauimpaa tulevien kotipaikkana. :)
Saimme kuulla syksyn suosituimmista tuoksu-uutuuksista laivan tax free –henkilökunnan esittelemänä ja Carolina Herreran Good Girl –tuoksun makea korkkari-pullo kirvoitti ihastuneita kommentteja. Ja eipä tuo hullummalta myöskään tuoksunut :) Makeaa iltatuoksuosastoa.
Ilta kului tax free –haahuilun ja osalla buffet-ruokailun merkeissä. Pohjolan Matkan Piia oli kenties joukon onnellisin shoppailija kotiuttaessaan himoitsemansa Hermesin Raparperi-tuoksun melkein puolet halvemmalla kuin mitä tuoksusta saa maksaa maissa. :)
Illallisen päätteeksi muutama ryhmästä oli jo ideoinut uudenlaisen teeman seuraavalle lukijamatkalle; lautapelimatka. Mennään Helsinki-Tukholma-risteilylle ja istutaan koko aika pelaamassa klassikkopelejä Aliaksesta Afrikan Tähteen ja Cluedosta Muuttuvaan Labyrinttiin. Kuka lähtee? :D
Osalla ilta jatkui aamun pikkutunneille ja aamiaisella saimme kuulla raporttia mm. odottamattomista perheenjäsenistä laivan yökerhossa ja rattoisista sviittijatkoista. Toiset meistä menivät kiltisti nukkumaan ennen puoltayötä. ;) Nimimerkillä "ei vanha enää jaksa :D"
Koko kööri selvisi eri pituisiksi jääneistä unista huolimatta lauantaiaamuna bussiimme joka starttasi kohti Riikaa kello 9.
Matkan aikana saimme kuulla paikallisoppaaltamme Tiiulta Viron ja Latvian nähtävyyksistä ja historiasta. Pärnun tauolla tuli koettua aivan ilmiömäisen hidas ruokakaupan kassasysteemi, ja itse jo mietin vietänkö koko iltapäivän jonottamassa 7 euron ostoksiani. Rimin kassahenkilökunnan voisi lähettää kurssille meidän Prismaan tai Cittariin…
Pienestä tauon venähdyksestä huolimatta saavuimme Riikaan ja pääkohteeseemme Mádaran tehtaalle minuutilleen aikataulun mukaan.
Portilla meidät toivotti tervetulleeksi Mádaran perustaja, aina yhtä sädehtivä Lotte Tisenkopfa-Iltnere. Edellisen vierailuni jälkeen Mádaran tehdas on muuttanut uusiin tiloihin ja muuton myötä tehtaasta haluttiin tehdä vierailuystävällinen kohde. Ei sillä etteikö edelliseenkin tehtaaseen olisi otettu vastaan vierailijoita, mutta ei varsinaisesti ryhmiä.
Lotte kertoi, että uusia tiloja suunnitellessa tehtaasta ja tuotantoprosessista haluttiin tehdä ns. läpinäkyvä ja luoda tehdaskierroksesta informatiivinen, suunniteltu kokonaisuus joka mahdollistuu suuremmillekin ryhmille.
Muutto on niin tuore että tilojen viimeistely on osittain vielä kesken, ja saimmekin kunnian olla ihkaensimmäinen tehtaalla vieraileva ryhmä. :)
Ohjelma alkoi Loten vetämällä luennollisella workshopilla, jossa saimme kuulla (luonnon)kosmetiikan kosteuttavista ainesosista. Laitoin ’luonnon’-sanan sulkuihin, sillä samoja ainesosia käytetään myös normikosmetiikassa.
Lotte oli valinnut luupin alle 10 tehokkainta kosteuttajaa joista saimmekin todella intensiivisen infopaketin.
Top 10 kosteuttavat ainesosat Mádaran mukaan:
1 Kauraöljy
2 Koivunmahla
3 Lakansiemenöljy ja -uute
4 Pioninjuuriuute
5 Nokkosuute
6 Pihlajanmarjauute
7 Hyaluronihappo
8 Sodium PCA
9 Betaiini
10 Luonnolliset vitamiinit kuten E- ja C-vitamiini
Pioniuute jäi mieleeni L’Orealin maaliskuisesta Skin Summit –seminaarista. Ko. ainesosa ei ole aiemmin mitenkään kristallisoitunut minulle kosteuttajan ominaisuudessa, aina oppii uutta. Kauraöljyn sijoituskin yllätti, se ei ole ihan niitä eniten käytettyjä kasviöljyjä.
Loten oma suosikkiainesosa on Time Miracle –linjasta tuttu koivunmahla, josta neito innostui puhumaan niin perusteellisesti että aikatauluvastaava Davis tuli hymyillen ovelle rannekelloaan naputellen. Pystyin kyllä niin samaistumaan Loten intoon ja tunteeseen kun joku aihe saa niin liekkeihin että juttua vain tulee ja tulee. ^_^ Jos minulta esim. kysyy Kreikasta niin tulos on sama ja on syytä varautua pitkään puhetulvaan. :D
Saimme tutustua esiteltyihin ainesosiin myös fyysisesti.
Jokainen esitelty aktiiviainesosa kiersi ryhmän läpi nuuskuteltavana ja iholle testattavana.
Kämmenet, käsivarret ja osalla ilmeisesti jo sääretkin alkoivat olla aika täynnä erilaisia tököttejä workshopin päätteeksi...! ^_^
Ennen tehdaskierrosta meillä oli välipala- ja kahvitauko.
Toiset herkuttelivat voileivillä, allekirjoittaneen masu täyttyi älyttömän hyvällä, tummalla luomukahvilla.
Pääsin tauon aikana käymään myös Loten työhuoneessa. Tämän luonnonvalossa kylpevän pöydän ääressä Lotte arvioi tuotteiden visuaalista ulkonäköä ja käy läpi ehdotettuja prototyyppejä ja uuden tuotelinjan ensimmäisiä tehdaskappaleita. ”Hyvä, luonnollinen valo on tässä hommassa todella tärkeää”, Lotte sanoi.
Ruokatauon jälkeen ohjelma jatkui tuotantotilavierailulla. Täällä kaikki ei ole vielä muuton jäljiltä valmista, mutta saimme nähdä ainesosavaraston ja valmistuslinjan, jossa oltiin parhaillaan purkittamassa kasvovettä.
Lotte kysyi, osaako kukaan arvata minkä ikäistä on kaikkein vanhin Mádaran käyttämistä ainesosista. Minä tiesin vastauksen heti! (Kosmetiikkapinko... ^_^ nojoo, mulle oli jäänyt tämä hyvin mieleen edelliseltä vierailulta). Vastaus on Detox-naamiossa käytetty savi joka on tuhansia vuosia vanhaa.
Hinnaltaan kaikkein arvokkaimmat Mádaran käyttämät ainesosat ovat ruusuöljy ja hyaluronihappo. Kumpaakin on toki saatavilla eri laatuisina mutta parhaat ovat todella huikeissa hinnoissa.
Vierailu päättyi tehtaanmyymälään jossa ryhmä poimi mukaansa monet kosmetiikkaherkut.
Lotte kertoi minulle tulevista Mádara-uutuuksista joista mielenkiintoisin on poikkeuksellisen tarkalle ikähaarukalle formuloitu tuotelinja. Tuotteiden sisältämät aktiiviainesosat kuulema toimivat optimaalisesti vain tietyn ikäisellä iholla (jotain 30-40-vuoden välillä, en muista tarkkoja lukuja.) Kun ainesosilla oli hoidettu muun ikäistä ihoa, ei juuri saatu tuloksia. Hmmmm…! Kuulostaa todella erikoiselta. No, minäkin kuulun tuon uutuuslinjan kohderyhmään ja olen varmaankin testattuani viisaampi. :)
.
Illalla meitä lähti vielä 15 hengen porukka yhteiselle illalliselle Riian keskustaan. Yhdellä matkalaisista oli tuona päivänä synttärit ja illan alkajaisiksi hänelle kajautettiinkin ryhmän toimesta onnittelulaulu. :)
Illan puheenaiheet olivat odotetusti kosmetiikkapainotteisia, mutta myös pääruokien suolattomuus ja kokoerot puhuttivat hyvän tovin…. ;D
Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa Riian kaupunkikierros oppaamme Tiiun johdolla.
Kolmituntisen bussi- ja kävelykierroksen jälkeen kuulosti siltä, että moni olisi enemmän kuin mielellään jäänyt kuvankauniiseen Riikaan vielä pidemmäksi aikaa.
Riian hurmaava keskiaikainen keskusta houkuttelee tutkimusretkille mukulakivisille kaduilleen, jokaisen kulman takaa paljastuu aina vain uusia, kuvauksellisia rakennuksia ja aukioita.
Joku ryhmästä kuvaili Riikaa samoin sanoin kuin itse kaksi vuotta sitten ensivierailullani; tunnelma on hyvin itäeurooppalainen. (Latvia ja muut Baltian maat puhuvat itsestään mielellään pohjoiseurooppalaisina maina...) Käytin viimeksi paremman puutteessa sanaa "neuvostoliittomainen". Julkisten rakennusten ja muistomerkkkien monumentaalinen tyyli tuo mieleen Moskovan ja Pietarin, ja ihmisten olemuksessa on jotain tyystin erilaista kuin Keski-Euroopassa tai Pohjoismaissa. Riiassa on jotain jännän eksoottista hyvin länsimaistuneeseen Tallinnaan verrattuna... Pidän siitä. :)
Ja kun ollaan kauneuspainotteisessa blogissa, kuuluu asiaan tietysti laittaa vähän kuvia matkalaisten kosmetiikkaostoksista :) Mukana myös ihanan tuoksuinen soijavahakynttilä ^_^
Lusan säkissä taisi olla ainakin kilo kosmetiikkaa :)
Omat ostokseni? Raejuustoa ja skyriä :D Jep, en ostanut muuta kuin ruokaa koko matkan aikana ^_^
Jätimme aurinkoiselle Riialle hyvästit ja lastauduimme bussiin joka vei meidät takaisin Tallinnaan.
Innokkaimmat kosmeshoppailijat ehtivät vielä kipaista Tallinnan Kaubamajaan kahmimaan viimeiset kosmetiikkatuliaiset ennen kuin laiva irtosi kohti Helsinkiä :)
*
Suuret kiitokset Pohjolan Matkalle, erityisesti Piia Rädylle, onnistuneista ja sujuvasti hoidetuista matkajärjestelyistä sekä The Natural Goods Companylle ja Mádaralle kiinnostavasta vierailuohjelmasta. :)
Suurimmat kiitokset tietysti ihanille lukijoille jotka tulitte mukaan ja teitte tämän matkan. :) <3
Katsotaan mitä seuraavaksi keksittäisiin. :) Ei ehkä kuitenkaan sitä lautapeliristeilyä..! ^_^
Hikinen, tahmea tervehdys kun odottelen suihkuveden lämpiämistä.
Täytyy kai se nyt yksi Kreikka-päivitys tämän päivän puolella vielä laittaa kun kerran bannerikin jo vaihtui ^_^
(Instagram-seuraajat saattoivat aiemmin päivällä todeta että joo, sieltähän se kuvafloodaaja nyt kuoriutui... ^_^ Mä niin arvasin tämän. Täällä reissussa tulee kyllä hinku jakaa kuvia ja hetkiä. Ehm, onko instassa jotain etikettiä siitä kuinka paljon on liian paljon kuvia..?)
Rakas, rähjäinen Ateena. Vastahan minä sinut hyvästelin.
Ja nyt olen täällä taas. Tällä kertaa ovi avautui yhteen ehdottomista lempikaupunginosistani, Psirriin. Asun täällä persoonallisessa kaksikerroksisessa Airbnb-kämpässä kaikkien (!) Ateenan ystävieni ollessa tänä viikonloppuna muissa maisemissa. Talo vaikuttaa aika lailla hylätyltä, en tiedä asuuko täällä edes muita kuin mä... :D
Ylimmät kuvat on mun kotikadulta. Airbnb-emäntäni katsoi hiuksiani ja liila-minttuja kynsiäni ja sanoi, että värityksen puolesta ainakin sovit tänne :)
Colours of Athens.
Perinteisesti, syön aina kreikkalaisen salaatin ensimmäisenä matkapäivänä. Tätä tulee tehtyä kotonakin harva se viikko mutta eihän se ole sama asia Suomessa kuin täällä. Ei maistu samalle.
Mielessä matkaonnen lisäksi tänään:
Vuosi vuodelta, siedän aurinkovoiteisen tahmeaa ihoa vähemmän ja vähemmän. Rasvausoperaatio ärsyttää ihan hemmetisti. Ja pakko vain on rasvata, sen tietää mitä seuraa jos sen skippaa. Ainakin nyt alussa kun iho pitää taas totuttaa aurinkoon.
Toive: voisiko joku pian keksiä tabletin muodossa otettavan aurinkosuoja-aineen? Jep, rusketusta edistäviä aurinkopillereitä on jo, mutta niiden antama suoja ei ole riittävä. Eivätkä ne käsittääkseni suojaa UVA:lta joka on ihoa ikäännyttävä säteily, UVB:n polttaessa. Mutta oikeasti - mä en jaksaisi rasvata. Joka vuosi mietin eikö ihon suojaamiseen jo keksitä jotain vähemmän vaivalloista ja tahmeaa tapaa. Joku muu jolla vastaavat antipatiat aurinkovoiteita kohtaan?
Lampputaiteella koristettu Pitaki-katu Psirrissä ilahduttaa minua joka kerta kun kuljen tästä. Lamput eivät ole väliaikainen projekti vaan ovat olleet kadulla jo vuosia.
Väreissä on jotain joka saa minut iloiseksi. Siksi Psirri kuuluu mun lempparihengailupaikkoihin Ateenassa, täällä seinät ovat täynnään graffiteja ja muuta taidetta. Eikä sekään haittaa että Psirrissä on keskustan halvimpia ravintoloita. :)
Oho, nyt paukkuu ukkonen. Ja kunnolla.
Ainiin - minua luultiin tänään neljä kertaa paikalliseksi..! Kolme kreikkalaista tuli puhuttelemaan minua kreikaksi, ensimmäinen jopa aloitti sanomalla, "Oletko Kreikasta?" Sen verran ymmärrän kreikkaa. Ruokakaupassa saksalainen turisti tuli kysymään, puhunko englantia, ja kun vastasin myöntävästi, hän kysyi voisinko suositella jotain hyvää kreikkalaista jogurttia. Seisoimme siis jogurttiosastolla. Kun sanoin että voinhan toki suositella mutta en tunne jogurtteja yhtä hyvin kuin paikallinen, turisti oli ihan että "Whaat, you're not local?"
Kai tätä voi pitää vahvana indikaationa sille, että olen täällä jo niin kotonani että olemus on enemmän paikallisen kuin turistin? :) Silti, en kyllä käsitä miten tämän näköistä tyyppiä voisi pitää kreikkalaisena.
Mun suihkuvesi on nyt lämmennyt, lähden hinkkaamaan päivän aurinkovoide-hiki-ilmankosteustahmat iholtani. Aamulla herään epäilemättä yhtä tahmeana. Tästä ilmankosteudesta eivät tykkää kuin kynnet...
Kreikkalaisissa kodeissa vesi lämmitetään aina erikseen suihkua tai muuta lämminvesitarvetta varten, tavallisilla ihmisillä ei ole varaa pitää vesiboileria päällä koko päivää koska sähkö maksaa niin paljon.
Olen tämänkin jutun jo muistaakseni kertonut aiemmin mutta kerronpa vielä uudelleen, kun se on jäänyt minulle pieneksi traumaksi ja kuvaa hyvin suomalaisen ja kreikkalaisen suhtautumiseroa veteen.
Olin muinoin, parikymppisenä nuorena tyttönä viikon mittaisella vierailulla ystäväni Miltonin luona Kreikassa. Milton asui tuolloin vielä vanhempiensa luona. Minulle näytettiin miten boileri laitetaan päälle mutta ei viitsitty ilmeisesti vieraskohteliaisuudesta sanoa, että veden lämmitystä sitten rajoitetaan. Kävin joka päivä lämpimässä suihkussa ja saattoipa boileri joskus jäädä jäljiltäni vähän turhan pitkäksi aikaa päälle. Kun vierailu oli ohi ja minä palannut Suomeen, Miltonin äiti oli todennut järkyttyneenä että "Se Sanni käytti viikossa saman verran lämmintä vettä kuin me vuodessa..!" Olin tajuamattani aiheuttanut perheelle tuntuvat lämmityskulut. Milton halusi varmaankin vähän "näpäyttää" minua ja kertoi siksi äitinsä reaktiosta. Ai herranjestas että olin nolona... Myöhemmin minulle selvisi, että monet paikalliset käyvät usein kylmässä suihkussa säästääkseen lämmityskustannuksissa ja suorittavat ehkä kerran viikossa perusteellisemman peseytymisen lämpimällä vedellä.
Kyllä meillä on Suomessa luksusta kun vain väännämme hanan päälle ja kuumaa vettä tulee loputtomiin. Meidän on ollut helppo tottua tuhlailevaan veden käyttöön...
.
Vaikka mieli on nyt Kreikka-moodissa, tarkoitus olisi saada huomenna valmiiksi matkarapsa Riian matkalta.
Riiassakin on muuten värikästä arkkitehtuuria :) <3 Ihana kaupunki sekin.
Hei - jos joku matkalla mukana olleista muistaa sen Lottea avustaneen symppiksen miehen nimen niin laittakaa mulle! :D Mä kysyin sen nimen vaikka kuinka monesti matkalla mutta taas olen unohtanut...
Livboxin syyskuun bloggaajateemainen boksi on nyt ilmestynyt, eli voin paljastaa mikä tuo mukaan valitsemani suosikkituote on.
Todella monihan teistä sen arvasi jo pelkästään vihjekuvaa katsomalla: kyseessä on IsaDoran Blonde-nudekajal. :)
Löysin tuotteen 10 vuotta sitten kosmetiikkahörhöjen keskustelupalstan kautta ja se on siitä saakka kuulunut eniten käyttämiini kosmetiikkatuotteisiin.
Niin yksinkertainen ja huomaamaton tuote joka ei vaadi minkäänlaisia käyttötaitoja – ja niin merkittävä.
Ihonsävyisen kajalin idea on kaikessa simppeliydessään vaalentaa silmän sisäluomi huomaamattomasti niin, että katse kirkastuu. Silmän sisäluomi (eli se limakalvollinen reuna) punoittaa herkästi etenkin valvotun tai juhlitun yön jälkeen – ja toisilla luonnostaan koko ajan (kuten mulla..), ja punoitus silmien alueella tekee ilmeestä väsyneen. Kun tuon punoituksen neutraloi nuden sävyisellä kynällä, ilme herää taianomaisesti ja silmän alue näyttää laajemmalta rajauksen huijatessa valkuaisen aluetta suuremmaksi. Niin pieni toimenpide, niin suuri vaikutus.
Jotkut käyttävät tarkoitukseen myös valkoista kajalia, mutta se ei tuo yhtä luonnollista tulosta. Siinä missä hieman beigeen taittava vaalea sulautuu ihon sävyyn, kirkas valkoinen erottuu selvästi ja luo meikatumman tuloksen. (Sopii kyllä erinomaisesti kirkasväristen meikkien kanssa.)
Kun laitoin elokuussa misterille chätissä tämän kuvan, mies kommentoi sattumalta juuri sitä efektiä minkä kynällä saa aikaiseksi ^_^
Arvauksienne joukossa oli liuta muitakin suosikkituotteitani, mutta myös muutama ei-lemppari.
Toisiksi eniten veikkauksia nudekajalin jälkeen sai kulmageeli, sitä veikkasi suurin osa väärin arvanneista. Ja sehän olisi myöskin sopinut kuvaukseen. :)
Poskipuna ja highlighter saivat seuraavaksi eniten ääniä. Nämäkin tuotteita, joita käytän päivittäin.
Aurinkopuuteri ja primer saivat nekin muutamia ääniä, mutta nämä ovat tuotteita joita käytän harvemmin, primereita en itse asiassa juuri koskaan.
*
En itse taaskaan ehtinyt saada bloggaajaboksia käsiini, sama kävi viime vuonna. Koska ehdin lähteä Kreikkaan ^_^
En siis voinut ottaa teille kuvaa enkä esitellä boksin muita tuotteita, mutta kuten viimeksikin, ohjaan kiinnostuneet Charming Nailsin blogiin josta löytyy boksin esittely. :)
Hauskasti, lootasta löytyy useampi muukin mun lempituote kuin se itse valitsemani :) Ne ovat Lumenen Sensitive Touch -silmämeikinpoistoaine, Korresin suihkugeeli ja Cutrinin kuivashampoo. Eli voisin tituleerata tämän syksyn Livbox-bloggaajaboksin "Sannin boksiksi" :D
Mä olen tullut hiuskotiin.
Siltä musta tuntuu. Siis mullahan olisi aina kuulunut olla violetit hiukset, eikö niin? ^_^
Tasan viikko sitten repäisin ja kuoriuduin hiusnössöydestäni. Olen haaveillut violetista hiusväristä varmaan parikymppisestä saakka, kauan ennen tämän hetken sateenkaarihiustrendiä. Rakastan violettia väriä (ja My Little Ponien pastellista maailmaa), ei siis mitenkään yllättävää että sisimmässäni on pitkään kytenyt tällainen haave.
Ankea "emmää uskalla kun...kun - -" -asenne on kuitenkin estänyt haaveen toteuttamisen. Olen aina ollut arka suurten hiusmuutosten suhteen ja tosiaankin, rohkeinta mitä viimeisen 20 vuoden aikana olen hiuksilleni tehnyt on muuttaa vaalea sävy lämpimästä viileäksi. Wow.
Viime viikon maanantaina ajatus oli yhtäkkiä päässäni. NYT mä teen tämän. Mitä muka voisi tapahtua? Vaikka operaatio epäonnistuisi, ainahan värin saa pois - ainakin jotenkuten. Ja hiukset ovat uusiutuva luonnonvara.
Tuumasta toimeen. Luotan kauneuden ammattilaisasioissa aina kosmetiikkablogikollegoihini, ja koska en yhtään tiedä mikä paikka Tampereella on erikoistunut shokki/pastellivärjäykseen, laitoin kauneusbloggaajien Facebook-ryhmään tiedustelun asiasta. (Sieltä olen saanut tähän mennessä parhaat ja nopeimmat vinkit niin kynsisalonkiin, karvasalonkiin ja mistä voi ostaa Fudgea :D)
Suunnilleen 10 minuuttia myöhemmin mulla oli kampaaja varattuna :) Kävi niin loistavasti, että shokkiväreihin erikoistunut kampaaja löytyi sieltä Facebook-ryhmästä ^_^
Mun hiukset värjäsi ihana Sini. Sini on viittä vaille valmis parturi-kampaaja ja meikkaaja-maskeeraaja ja The Queen Of Glitter -blogin pitäjä. Blogista löytyy huikean makeita hius- ja meikkijuttuja ja onpa seos maustettu ruokaresepteilläkin :)
Kuten Sinin kuontalosta voi päätellä, nainen on aika lailla hurahtanut räiskyviin hiusväreihin. Tällä hetkellä Sini on "off-kaudella" eli antaa viimeisimmän hiusvärinsä haalistua jotta voi taas tempaista päälle jotain ihan uutta. Seuraava projekti on kuulema shokkiviolettia ja liukuväriä. Tämä kampaaja ymmärtää selvästi violetin päälle... :) Sanni approves :)
Ennen ja jälkeen.
Toiveena oli ehta mylittleponymainen pastelliliila, enemmän sinertävä kuin punertava.
Suunnilleen sen sävyinen kuin Lemon Dropilla :) (Kuva: Ponyology.com)
Ja siinä onnistuttiin :) Vaan ei ihan helpolla.
Siitä stooria tänään :)
.
Hiukset värjättiin sekoituksella Manic Panicin ja Arctic Foxin värejä.
Sini sekoitteli monet eri cocktailit ennenkuin sopiva seos löytyi. :)
Operaatio aloitettiin vaalentamalla mun tyvikasvu. Sitten tehtiin pari koeraitaa joista valitsin mieleisen sävyn. Näihin koeraitoihin väri tarttui oikein hyvin.
Valittu vaalea pastelliliila levitettiin hiuksiin, se näytti tältä.
Kun se huuhdottin pois, väri oli tarttunut niin huonosti että Sini totesi ettei koskaan ole vielä kohdannut asiakasta jonka hiukset hylkisivät suoraväriä näin pahasti. Kaikkein oudointa hänen mukaansa oli se, ettei sävy ollut tarttunut käytännössä lainkaan juuri vaalennettuun tyveen, jonne suoraväri (tai mikä tahansa väri) yleensä imaisee voimakkaimmin. Koeraitojen perusteella olisi odottanut aivan erilaista tulosta.
Tältä hiukset näyttivät ensimmäisen värikäsittelyn jälkeen. Harmaanvaaleanvioletti.
Sitten ei muuta kuin uutta käsittelyä perään. Tällä kertaa Sini sekoitti tuplasti voimakkaamman väriseoksen. Ai että olikin makean näköinen..! Vähän tummempi ja "shokkivärisempi" kuin se Lemon Drop -liila mitä olin hakemassa, mutta ei yhtään huonompi, itse asiassa sairaan makea..!
Nyt väri tarttui paremmin, ja huuhtelun jälkeen tuloksena oli aika lailla se sävy mikä oli kiikarissakin. Tyveen väri ei tosin vieläkään ollut tarttunut kunnolla, mutta se ei onnistunut laimentamaan onneani. Yhteensä operaatioon kului kuusi tuntia (mukaanlukien hiusten föönaus ja kahden kosmetiikkafriikin höpöttely...;))
Iiik!! Olin niin fiiliksissä!
Olin koko viikon jännännyt että jänistäisin ja peruisin ajan, mutta kun peilistä katsoi uusi pää, olo oli vain superonnellinen ja iloinen! Mulla on ponihiukset! Viimein...! <3
Kiitos Sini <3
Sain "hiustohtorilta" reseptimääräyksen suoraväriin jolla ylläpidän liilaa tukkaa kotona. Ostin tarkoitukseen Herman's Amazing Direct Hair Colorin sävyssä Vicky. Väriä sekoitetaan hoitoaineeseen joka pesun yhteydessä.
Onnellinen tempaisija :)
Sini varoitteli, että suoravärien maailmaan ja pastelli/shokkivärjäilyyn ja herkästi koukkuun. Saa nähdä miten mun käy...^_^ Stay tuned :D
*
P.S. En ollut kertonut värjäysoperaatiosta Mr. Karkkipäivälle (tai muillekaan läheisille) ja olin suunnitellut yllättäväni miehen illallisella hänen tullessaan töistä. Värjäyssession venyessä jouduin keksimään jonkun verukkeen miksi en ehtinyt kotiin illallisaikaan, ja laitoin viestiin arvoituksellisesti "Mulla on tässä yksi projekti kesken joka vähän venähti, näet sitten kun tulen".
Kun sitten saavuin kotiin violettina, miehen reaktio oli yllättävän kesy. (Olin odottanut jotain "minkä ihmeen pissistukan sä oot mennyt hankkimaan" -tyylistä vastaanottoa...)
"Häää.... Mä luulin että sä olit ottamassa tatuointia...!" oli kommentti. "Mutta on nuo hiuksetkin ihan siistit!"
:)
Sisko taisi järkyttyä enemmän nähdessään uuden Facebook-profiilikuvani ;)
Enpäs ole pitkään aikaan ollut näin innostunut jostain tuotesarjasta! Ei hyvänen aika miten kiinnostava ja uudenlainen näkökulma ihonhoitoon.
Olen yrittänyt kirjoittaa tätä juttua jo kohta viikon, mutta uppoudun joka yrityksellä lukemaan netistä lisätietoa ^_^ Lisäksi jutusta on ollut vaikea saada tarpeeksi tiivistä kun tekisi mieli kirjoitella tekstiä Helsingistä Ivaloon saakka, mutta tiedän että useimpien lukijoiden jaksaminen loppuu jo Lahden tienoilla jos matka on liian pitkä :D
Kuvat (muut kuin omat tuotekuvani): Esse
Esse - uraauurtavaa, innovatiivista luonnonkosmetiikkaa Etelä-Afrikasta. Tuo maakin vielä - on virkistävää saada käsiinsä niinkin eksoottista kosmetiikkaa kuin afrikkalaista, kun meillä täällä Suomessa dominoivat eurooppalaiset luonnonkosmetiikkamerkit.
Esse on valmistanut luomukosmetiikkaa vuodesta 2002, mutta viime vuonna sarja koki täyden uudistumisen Biome+ teknologian myötä. Tähän teknologiaan liittyvät tiedejutut ovat juuri sitä valtavan kiinnostavaa aluetta josta tekisi mieli jaaritella vaikka kuinka, mutta yritän pitää homman kuitenkin lukuystävällisenä että pysytte hereillä :)
Biome+ teknologia pohjautuu monivuotisen, kansainvälisen The Human Microbiome Project –tutkimustyön tuloksille. (Tutkimus ei liittynyt ihonhoitoon vaan yleisesti ihmisen terveyteen.) Projektin tuloksena selvisi, että kehossamme elää 10 mikrobia jokaista ihmissolua kohti. Tuhannet mikrobilajit työskentelevät yhdessä luoden monimutkaisen kemian joka pitää meidät terveenä, ja tämä toteutuu erityisen konkreettisesti suolistossa ja iholla.
Tutkimuksen tulokset muuttivat käsitystä ihosta ja mikä vaikuttaa sen hyvinvointiin: iho ymmärretään nyt ekosysteeminä joka on terveimmillään silloin, kun sen mikrobipopulaatio on vahva ja monimuotoinen. Toisin sanoen monet ihon epätasapainotiloista liittyvät ihon mikrobiomin häiriöihin, ja tasapainottamalla mikrobikantaa ihon kuntoon voidaan vaikuttaa myönteisesti.
Essen Biome+ teknologia edistää ihon monimuotoista ja vakaata mikrobiomia tehostamalla probioottipopulaatioiden määrää iholla. Probiootit ovat hyvisbakteereja jotka monet yhdistävät suoliston hyvinvointiin, mutta ne parantavat yhtä lailla myös ihon mikrobikoostumusta. Esse toi probiootit ensimmäisenä ulkoisesti käytettäviin kosmetiikkavalmisteisiin.
Edit. Eipäs tuonutkaan. :p Tietooni saatettiin eilen, että ranskalainen Lierac käytti probiootteja puhdistustuotteissaan jo vuonna 2012. Väärinymmärrys Essen kohdalla on omani, tulkitsin lukemaani vähän turhan vapaasti :D Esse voi ottaa kunnian maailman ensimmäisen eläviä probiootteja sisältävän seerumin lanseerauksesta, mutta muutoin probioottiteknologia oli jo ollut käytössä ihonhoitotuotteissa muilla merkeillä.
Esse pyrkii prebioottien ja probioottien avulla luomaan iholle ympäristön, joka suosii hyödyllisten mikrobien kasvua. Prebiootit ovat ikään kuin probioottien apureita ja toimivat ravintona iholle suotuisille mikrobeille.
Kaikki tämä kuulostaa minusta aivan valtavan kiinnostavalle ja on ainakin minulle ihan uusi näkökulma ihonhoitoon. Ja tuorehan se on koko kauneusalallakin, ei probiooteista puhuttu vielä viisi vuotta sitten. Nyt ilmiö on pioneerien vanavedessä saavuttamassa muitakin alan toimijoita, esimerkiksi kotimainen EkoPharma on lisännyt prebiootteja juuri päivitettyyn tuotelinjaansa.
Pähkinänkuoressa: mitä hyvää probiootit saavat aikaan iholla? Kolme tärkeintä ominaisuutta:
Essen tuotteet ovat vegaanisia ja eläinkokeettomia
Siihen, miten hyvin kosmetiikkaan lisätyt probiootit sitten oikeasti toimivat iholla, en osaa ottaa kantaa, koska kannan muodostus vaatisi paritkin juttutuokiot puolueettomien kemistien, ihotautilääkärien ja probioottista ihonhoitoa pidempään käyttäneiden kanssa.
Totean vain, että kaikki tämä kuulostaa todella kiinnostavalta ja herättää allekirjoittaneessa myönteisen ”miksipä ei?” –fiiliksen. Kun kukaan ei kiistä tasapainoisen mikrobipopulaation merkitystä suoliston hyvinvoinnille, miksipä sillä ei voisi olla yhtä merkittävä rooli myös ihon hyvinvoinnin ylläpidossa?
Harmittaa vietävästi kun en pääse paikalle kun Essen perustaja, kemisti Trevor Steyn (kuvassa) saapuu perjantaina Suomeen kertomaan probioottisesta ihonhoidosta. Varmaan mielenkiintoisin tilaisuus koko vuonna ja mä joudun skippaamaan... No, kaikkeen ei voi revetä.
Saatte sitten lukea muista blogeista mitä Trevor Steynillä oli sanottavaa. :) (Ja tulee varmasti luettua ahmien itsekin..!)
Lisätietoa probiooteista, The Human Microbiome-projektista ja Essen ihonhoitofilosofiasta voi lukea Essen erinomaisen informatiivisilta ja hyvin koostetuilta sivuilta. Sivut ovat suomenkieliset.
Essen valikoima koostuu kolmesta linjasta.
Esse Organic on merkin alkuperäinen runkosarja joka on tänä vuonna päivitetty sisältämään myös Biome+ -teknologian tuotteita. Laaja valikoima koostuu useista puhdistusaineista (neljällä eri koostumuksella), kasvovesistä, kosteusvoiteista, naamioista, kuorintatuotteista, erityishoitotuotteista ja vartalotuotteista.
Esse Sensitive on neljän tuotteen täsmälinja herkästi reagoivalle iholle sisältäen puhdistusemulsion, seerumin ja kaksi kosteusvoidetta.
Esse Plus on uusin lisäys perheeseen ja on talon premium-linja, sisältäen kolme seerumia, kaksi kosteusvoidetta ja silmänympärysvoiteen.
Sain maahantuojalta kokeiltavaksi koko Sensitive-linjan.
Sensitive-linja pyrkii minimoimaan allergisten reaktioiden mahdollisuuden käyttämällä erityisen hellävaraisia raaka-aineita. Ainesosat on pidetty minimissä ja säilöntäaineet valittu miedommasta päästä. Probiootit auttavat vahvistamaan ja palauttamaan ihon suojabarriääriä mikä vähentää ihon herkkyysreaktioita. Tuotteissa on mieto tuoksu.
Jos olisin päässyt tapaamaan sarjan luojaa, olisin kysynyt miksi tuotteista ei tehty täysin hajusteettomia, se kuitenkin vähentää entisestään allergisten reaktioiden mahdollisuutta. Tuoksuainesosien pitoisuus on alle 0,03% eli todella vähän, mutta aina on sekin kuluttajaryhmä joka ei siedä tuotakaan määrää ja valitsee puhtaasti täysin hajusteettomat tuotteet.
Sensitive Cleanser 52,70€ / 200 ml
Koostumukseltaan emulsiomainen mutta ei tunnultaan maitomainen perinteisellä tavalla. Maitomainen putsari ei vaahtoa eikä Essen Sensitive-putsarikaan sitä tee kun sen levittää sormin. Tuote neuvotaan sekoittamaan ensin kämmenellä lämpimään veteen ja hieromaan sitten kasvoille, tosin kasvojen huuhtelu lämpimällä vedellä ennen puhdistusta ajaa saman asian.
Emulsio tuntuu iholla erittäin miellyttävältä, ja vaikka se ei vaahtoa, koostumuksesta tuntee heti että se voisi vaahdota. Kurkkaus inciin vahvistaakin tämän, sieltä löytyy vaahtoa muodostava, puhdistava ainesosa decyl glucoside. Putsari on ilmeisesti haluttuu formuloida niin, ettei se dekyyliglukosidista huolimatta vaahtoa.
Emulsio huuhtoutuu iholta vaivatta jättämättä rasvaista tai muutenkaan pinnoitettua tuntua, ei liioin nitisevää pintaa. Todella hellivän tuntuinen tapaus. Pidän kovasti tuoksusta.
Vinkki meille vaahdosta tykkääville: vaahdotusverkko.
Kun tuotteessa on vaahtoa muodostavaa ainetta, se saadaan aktivoitua tällaisella yksinkertaisella keksinnöllä kuin foaming net = vaahdotusverkko. Nämä ovat suosittuja etenkin Aasiassa. Ja monille teistä varmasti jo tuttu juttu. Olen ostanut omani MUJIlta.
Ja jo vain vaahtoutuu Essen Sensitive Cleanserkin kun sitä hieroo verkkoon :)
Verkko saa miedoimmatkin, laiskasti vaahtoavat putsarit vaahtoamaan moninkertaisesti. Jo valmiiksi kunnolla vaahtoavat putsarit vaahdottuvat sitten ihan hervottomaksi massaksi verkon kautta käytettynä :)
Inci: Aloe Barbadensis (Aloe Vera) Leaf Extract*, Glycerin, Simmondsia Chinensis (Jojoba) Seed Oil*, Decyl Glucoside, Cetearyl Alcohol, Sclerocarya Birrea (Marula) Seed Oil, Glyceryl Stearate, Cetyl Alcohol, Xanthan Gum, Sodium Phytate, Lactic Acid, Ascorbyl Palmitate, Tocopherol, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Lactobacillus, Levulinic Acid, Sodium Levulinate, Aqua, Citric Acid, Glyceryl Caprylate, Sodium Anisate, Vanillin, Hexenol, Gamma Decalactone
Sensitive Serum 77,20€ / 15 ml
Sensitive-linjan seerumi on toinen Essen kahdesta tuotteesta joihin on lisätty kaikkein korkein pitoisuus tehokkaimmassa muodossaan olevia probiootteja eli eläviä Lactobacillus-probiootteja, niitä on yli miljardi per 1 ml. Toinen eläviä probiootteja sisältävä tuote on Plus-linjan Probiotic Serum.
Seerumi on vedetön ja öljy- ja rasvapohjainen jotta probiootit saadaan stabiloitua. Päälle levitettävän kosteusvoiteen vesi aktivoi probiootit ja Esse suosittaakin että seerumia käytettäisiin aina yhdessä voiteen kanssa.
Essen Sensitive on kyllä jännimmän tuntuinen seerumi mitä olen kokeillut. Sen täyteläinen koostumus tuo mieleen kynsinauhabalsamin :) Jojoba- ja seesaminsiemenöljyihin ja sheavoihin perustuva koostumus tuntuu tosi tuhdilta ainakin nyt kesäiholla, ja ihon pinta jää rasvaiseksi. Seesamisesta tuoksusta tulee mieleen halva :)
Seerumia suositellaan käytettävän aamuin illoin mutta ei meikin alla, mikä tarkoittaa sitä, että Essellä on ilmeisesti ajateltu käyttäjän olevan meikittä seerumin käyttökuurin ajan.
Seerumi sopii kaikille ihotyypeille ja on tarkoitettu erityisesti reaktiiviselle, stressaantuneelle iholle. Valmistajan kuvauksen mukaan: "Tuotteen sisältämät elävät mikrobit aktivoituvat ihon pinnan kosteudesta. Aktivoiduttuaan ne miehittävät ihon korjaten epätasapainotilaa ja vahvistaen suojabarriäärin toimintaa, tavoitteena lisätä ihon probioottisia mikrobistoja sellaiselle tasolle, ettei tunkeutujille jää tilaa. Tämä ehkäisee ihon immuunisysteemin yliaktivoitumista vähentäen punoitusta ja ärsytystä."
Essen tuotteet henkivät pakkauksista lähtien selektiivisyyttä ja arvokkuutta, tämä ei ole "markettisarja". Tuotteet on pakattu tuplapakkauksiin; ulkopakkauksen sisältä nostetaan esiin vielä toinen suojapakkaus. Kenties epäekologista jostain näkökulmasta, mutta kartonkiset pakkaukset kuitenkin maatuvat.
Paras testihenkilö tälle tuotteelle olisi tietysti ärtyneen, stressaantuneen ihon omaava henkilö, ja minun arvioni jää vain tuotteen koostumuksen ja kosmeettisten ominaisuuksien kuvailuksi. Voi että kun olisi armeija erilaisilla ihotyypeillä ja -ongelmilla varustettuja koehenkilöitä käytettävissä joilta voisi tarpeen vaatiessa tilata ihotyypin mukaisen, täsmällisemmän arvion ^_^ Ehkä mä vielä joku päivä kerään lukijoiden joukosta sellaisen ryhmän :)
Inci: Simmondsia Chinensis (Jojoba) Seed Oil*, Sesamum Indicum (Sesame) Seed Oil*, Butyrospermum Parkii (Shea) Butter*, Hydrogenated Vegetable Oil, Isoamyl Laurate, Lactobacillus, Tocopherol, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Ascorbyl Palmitate, Vanillin, Gamma Decalactone.
Hydro Moisturiser 60,70€ / 50 ml
Sensitive-linjassa on kaksi päivävoidetta, joista Hydro on kevyempi ja tarkoitettu normaalista rasvoittuvalle iholle.
Vaikka kirjoitin 'kevyempi', on Hydro Moisturiser kuitenkin aika täyteläistä ja paksua. Koostumus tuntuu ylelliseltä ja on linjassa sarjan selektiivisen imagon kanssa. Rakastan koostumusten vertailua ja kaikkien kolmen viimeksi testaamani sarjan koostumukset ovat olleet todella erilaisia, vaikka ovat luonnonkosmetiikkaa. Essen hienostuneet koostumukset ja tuoksut ovat aika lailla toista ääripäätä jos vertaa vaikka elokuussa testaamaani Cîmeen. Tsekkiläinen Havlik Apoteka taas edustaa perinteistä weleda-tyyppistä formulointia.
Essen Hydro-voide jättää iholleni tuotetunnun vaikka levittäisin sitä kuinka ohuelti. Tämä ei ole niitä ihoon hulahtavia fluidimaisia (terkut Mintsille ;D) koostumuksia. Tuotetuntu ei toisaalta ole ikävän tahmea eikä iho jää kiiltämään, tuntemusta voisi kuvailla suojaavaksi. Tuoksusta tulee mieleen vaniljavanukas - mutta tuoksu on tosiaankin hyvin, hyvin mieto. Sellainen barely there.
Sensitive-linjassa ei ole erikseen silmänympärysvoidetta ja olen käyttänyt silmänympäryksillä tätä Hydro-voidetta. Toimii erinomaisesti, itse asiassa tulen varmasti käyttämään voidetta jatkossa sy-voiteena sillä silmänympäryksille kaipaan juuri tämän kaltaisia, täyteläisempiä koostumuksia. <3 Ihana voide!
Inci: Aloe Barbadensis (Aloe Vera) Leaf Extract, Simmondsia Chinensis (Jojoba) Seed Oil, Squalane, Glyceryl Stearate Citrate, Glyceryl Stearate, Glycerin, Cetearyl Alcohol, Sodium Stearoyl Lactylate, Inulin, Alpha-Glucan Oligosaccharide, Lactobacillus, Dehydroxanthan Gum, Bisabolol, Sodium Phytate, Glyceryl Caprylate, Sodium Hyaluronate, Ascorbyl Palmitate, Tocopherol, Sodium Anisate, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Citric Acid, Lactic Acid, Levulinic Acid, Sodium Levulinate, Aqua, Vanillin, Gamma Decalactone.
Nourish Moisturiser 66,50€ / 50 ml
Rauhoittava, erittäin täyteläinen voide kuivalle iholle. Minun iholleni tämä on selvästi liian tuhtia, mutta talven kylmimpänä, ihoa stressaavimpana aikana voisin hyvin kuvitella käyttäväni tätä yövoiteena.
.
Kaikki Essen tuotteet ovat vailla kuivattavaa alkoholia. Niitä myydään ainoastaan hoitoloissa ja maahantuojan verkkokaupassa, jälleenmyyjälistaus löytyy Essen sivuilta täältä.
Suositus on, ettei käytössä olisi muiden sarjojen ihonhoitotuotteita samaan aikaan Essen kanssa, sillä ne heikentävät Esse-hoito-ohjelman probioottista vaikutusta.
*
Onko joukossamme muita Esseen jo tutustuneita? Kokemuksia?
Miltä probioottinen näkökulma ihonhoitoon ylipäänsä teistä kuulostaa? Vakuuttaako?
Noniin, tämäkin päivä koitti: Sanni-muumio on liittynyt Instagramiin :)
Minut löytää sieltä nimellä @karkkipaivasanni
Jotenkin odotin että olisin laittanut Insta-tilin pystyyn saman tien kun viime helmikuussa vuosien jossittelun jälkeen viimein hankin älypuhelimen. Niin vain siihen meni puoli vuotta. Hidas lasku älypuhelinsovelluksiin ^_^
Pitkään en tajunnut yhtään mistä Instassa on kyse enkä saanut kiinni siitä miksi joku jakaisi jotain random "Tässä mä nyt seison Eiffelin juurella" -kuvia toisten pällisteltäväksi. Mun mielestä siihen riitti Facebook. Sittemmin olen tajunnut homman pointin - siis tykkäänhän mä itsekin katsoa ja jakaa lyhyitä hetkiä ja tunnelmia ja teen sitä blogissakin suunnilleen anteeksipyydellen "kun tänään ei ollut muuta sisältöä". Instan kaltaisessa paikassa lyhyet fiilishetket ovat selkeästi ja nopeasti "nautiskeltavissa" ilman esim. Facebook-ympäristön valtavaa muuta informaatiovirtaa.
Etenkin matkoilla on tehnyt monesti mieli jakaa joku nopea ohimenevä hetki... Siksi Instagram. :) Viimein.
Otan tulevan Kreikka-reissun Instagramin testiajona ja katsellaan miten paljon tulee jaettua kuvia munakoisoannoksista ja romanttisen ränsistyneistä talonseinistä ^_^
Olen tämän aamupäivän opetellut Instan käyttöä ja olo on kuin tarhalapsella ensimmäisenä päivänä. :) "Laitanks mä nyt @ vai #..." Ei hitto kyllä mua oikeasti naurattaa että voin olla niin vanhanaikainen monissa asioissa :D Samaan aikaan puikkelehdin notkeasti yhdessä some-kanavassa ja olen kuin kankea muinaisjäänne toisissa kanavissa... Riian matkalla yksi lukija kysyi voisinko jakaa matkan kuvia vaikka Messengerillä niin mä jouduin vastaamaan etten käytä sitäkään... (ellei se ole sama kuin Applen iMessage :p)
Insta vaikuttaisi oikeasti sopivalta ympäristöltä mun spontaanille ihmettely/innostus/kannanotto-taipumukselleni, siellä voi jakaa niitäkin ihmettelyjä mitä ei täällä blogissa viitsi jakaa :D ^_^
Käykää tukemassa tädin haparoivia ensiaskelia Instan ihmeellisessä maailmassa. :)
.
P.S. Eipä mun muuten-niin-some-perehtynyt "Mulla-on-yli-200-seuraajaa-Twitterissä" -miehenikään omista Insta-tiliä. Eli en näköjään kuitenkaan ollut viimeinen Instaton some-käyttäjä tässä maassa ;) Muita Instattomia?
