Sain viikonloppuna häissä poikkeuksellisen makean mieliteon ja söin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ihan reilusti vehnää ja sokeria.
No, reilusti ja reilusti, mutta omaan tasooni huomattavan paljon. Kiintiö tuli todellakin täyteen vähäksi aikaa ja sokeriövereiden jälkeen oli hetkellisesti huono olo, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. :)
Olen vhh:lle vaihdettuani maistellut sokerisia jälkiruokia niin harvoin, että pystyn suunnilleen muistamaan ja nimeämään kaikki tapaukset viiden vuoden ajalta. Käytännössä kaikki kerrat ovat liittyneet johonkin erityistilanteeseen kuten tähtiravintolan maistelumenuun. Yleensä muutama lusikallinen on riittänyt koska makeaa ei tee mieli ja olen halunnut maistaa gourmet-jälkiruokia silkasta mielenkiinnosta.
Häissä havahduin yllättäen tunteeseen, että minun teki mieli kakkua. No, silloinhan sitä otetaan. Sokerittomuus on minulle elämäntapa ja välttelen sokeria tietoisesti niin pitkälle kuin mahdollista, mutta nyt kun olen siitä täysin vieroittunut ei satunnaisilla syrjähypyillä ole merkitystä. Ne pikemminkin vahvistavat voittoani sokerikoukusta.
No mutta mitäsmitäs, nyt tää kuulostaa siltä että jotenkin kokisin tarvetta selitellä kakkukohtaustani :D Ei ollut tarkoitus. En tosiaan halua että otatte näitä juttuja liian vakavasti vaikka itse vakavasti sokeriin suhtaudunkin. En halua syödä sokeria mutta osaan myös suhtautua huumorilla siihen miltä vakaumukseni saattaa ulkopuolisille näyttää. :)
Ranskassa on omansalainen hääkakkutraditio ja meille tyypillisen ”kakku-kakun” sijaan tarjolla on pienistä kermatäytteisistä tuulihattu-tyyppisistä leivoksista koottu, karamellisoidulla sokerikerroksella kuorrutettu pyramidi, croquembouche.
Croquembouchen lisäksi tarjolla oli erilaisia pieniä leivoksia.
Koska sokeritielle olin lähtenyt, päätin maistaa myös muutamia pikkuleivoksia vaikka mieliteko kohdistui nimenomaan croquembouche-pyramidiin.
Melkein rikollisen olon vallassa (no tää ois nyt just sitä huumoria) lohkaisin palan tuulihattupallukasta.
Ensipuraisu oli kuin väkivaltainen hyökkäys suussa. Paksun sokerikuorrutuksen imelyys sai makuhermot värisemään odottamattomasta aistimuksesta. Kasvoille puristui spontaani irvistys vähän samaan tapaan kuin sitruunaa haukatessa. Mutta ei kakku pahaa ollut, ei tosiaankaan. Se vain oli täysin odotetusti liian makeaa sokerittomuuteen tottuneelle makuaistilleni.
Kovan kuorrutuksen alta avautui ilmavan choux-taikinan ja vaniljaisen, kermatäytteisen sydämen pehmeä luonne. Kun unohdetaan korkea makeustaso, kakku oli erittäin hyvän makuinen ja rouskuvia ja pehmeitä elementtejä yhdistävä rakenne suorastaan koukuttava.
En ole koskaan ollut perinteisten sienimäisille sokerikakkupohjille rakennettujen täytekakkujen tai raskaiden hillotäytteiden ystävä. Ilmavat tuulihattu- ja lehtitaikinat ovat enemmän mieleeni, tälläkin pohjalla croquembouche hienostuneella vaniljatäytteellään veti pisteet kotiin.
Entä muut jälkiruokamaistiaiset?
Tähän mä pystyin. :)
Vadelmaleivonnainen oli herkuista vähiten makea ja se haarukoitui suuhuni kokonaan. Sienikakkumaisesta kerrossuklaaleivoksesta meni puolet, se oli aika tavanomaisen tyylikkään kahvilaleivonnaisen makuinen kostealla koostumuksella. Hedelmäisen kreemitäytteen (ehkä mangoa ja passionhedelmää) sisältänyt leivos oli kaikkein makein ja täytteen imelyys sai koko suun kihelmöimään.
....siltikin, hain croquembouchea vielä kaksi palluraa lisää ^_^
Kakkueksperimentin jälkeen kasvoilla tuntui suklaalevyövereistä tuttu kuumotus ja kihelmöinti. En tiedä onko tämä "suklaalevyefekti" tuttu kenellekään muulle, mutta silloin kun itse vielä söin makeisia, seurasi suuren suklaamäärän syömistä aina punoitus ja kuumottava tunne kasvoilla. Nimenomaan suklaan, efekti ei liittynyt makeisiin ylipäänsä.
Kakkua oli tarjolla vielä aamiaisellakin mutta ei, enää en ottanut :)
.
Makean mieliteottomuus on asia, joka tuntuu aina herättävän kummeksuvia reaktioita. Ajatus siitä, että jollekulle maistuvatkin makeaa enemmän suolaiset herkut, on toisten mielestä suunnilleen anarkismia. Ehkäpä sokeriteollisuuden ja sokerin ylivallan kritisoimisessa jotain anarkistista onkin... :p :) Mutta sokerin välttely ei tietenkään aina ole poliittinen kannanotto, kuten ei minunkaan kohdallani. Mieltymykset ovat yksilöllisiä ja niin luontaista kuin sokerista pitäminen ihmiselle onkin, siitä voi myös tottua täysin pois.
Minun valintani kun tekee mieli jotain makeaa: punaposkinen, mehukas, rapsakkaasti rouskahtava omena. Yhden croquembouche on toisen honey crunch. ^_^ Omenaihmiset - jos ette ole vielä maistaneet honey cruncheja niin maistakaapa, ovat ihan törkeän hyviä! Google tiesi kertoa että lajiketta pidetään jonkun arvion mukaan maailman parhaana tuoreena syötävänä omenana :)
47 comments on “Kakkukohtaus”
Suorastaan herkullisen kutkuttava postaus. :D Saako udella, mikä on sun suhtautuminen raakasuklaaseen taikka raakakakkuihin? Herkkuja kun nekin on ainakin mun mittapuun, mutta ainakin yrittävät olla (vähän?) terveellisempiä.
Tykkään, tykkään :) Slurps! Vaikka niitäkin tekee nykyään mieli ihan älyttömän harvoin :p :D Useimmat kaupalliset raakasuklaat ovat liian makeita makuuni, kun niihin on lisätty makeutta hunajalla sun muilla makeilla lisukkeilla kuten goji-marjoilla ja lucumalla. Valmistan itse kolmen raaka-aineen raakasuklaata johon tulee vain raakakaakaojauhetta, kookosrasvaa ja ripaus steviaa, joskus laitan joukkoon mausteita kuten kanelia ja kardemummaa tai sattumia kuten pähkinöitä.
Raakakakakkuja en ole itse vielä kokeillut valmistaa mutta olen maistanut siskojeni valmistamia jotka veivät kielen mennessään. Niissäkin suosin sellaisia joissa ei ole ihan överipaljon kuivattua hedelmää (= ihan sikana sokeria) tai hunajaa. Mutta todellakin, raakakakut ovat "normikakkuihin" verrattuna jotain aivan käsittämättömän hyvää.
pakko tulla sanomaan nopsaan - itse tunnen tuon häkkyrän tavanomaisemmalla nimellä pièce montée ! täytyi oikein googlata että mikä nimi tuo croquembouche on :--D olen asunut Ranskassa ja mieheni sieltä kotoisin, enkä siltikään tiennyt tuota (shame on me hah), yleensä kaikki on aina puhunut pièce montée'sta. eikö olekin maailman paras jälkkäri ever?!?
No ei ihan ^_^ :D :D Mutta voin kuvitella että vehnäisen sokerimakean ystäville kenties :)
Mun mielestä makeista jälkkäreistä parhaita on joko oikein tummasta suklaasta tehdyt mutakakku-tyyppiset leivonnaiset tai raikkaat, hapokkaat rahkamousset.
En muista enää tartuinko sokerinatsi-postaukseesi silloin aiemmin, mutta tämä viimeistään herätti ajatukseni! Olen ajatellut (ja yrittänyt toteuttaa) lisätyn sokerin vähentämistä syömässäni ruuassa koska a)en yleensä pidä mistään erityisen makeasta, siis vähennän jo senkin takia leipoessani sokerin määrää ja b) ärsyttää juurikin tämä "kaikkeen lisätään sokeria" trendi ruokateollisuudessa.
Ongelma kohdallani onkin siis se, että en haluaisi käyttää makeutusaineita. En pidä (lue: voi sietää :D) niiden makua enkä ole vakuuttunut niiden terveellisyydestä. Ja niitähän onkin sitten elintarvikkeissa varmaan yhtä paljon kuin valkoista sokeria. Eli kun menen kauppaan toiveissani ostaa jonkun maustetun sokeroimattoman ja makeuttamattoman jugurtin, on ainoa vaihtoehto tuo Luonto+. Pidän kyllä maustamattomasta jugurtista sekä paljaaltaan että marjoilla tuunattuna, mutta sen verran laiska olen että evääksi otettava jugurtti saa kyllä olla valmiina paketissaan. Sama ongelma muissa elintarvikkeissa tällaiselle "normiruokailijalle". Eli mitähän voisi tehdä, jos haluaa välttää sekä sokeria että makeutusaineita..? :D
Kakku kyllä näyttää herkulliselta, ja juuri tuommoisia "erikoisempia" herkkuja minäkin mielellään maistelen, vaikka ovatkin överimakeita!
Hääh, missäs kaupassa on noin kehno valikoima :) Luonnonjogurttejahan on kaupoissa pilvin pimein, Arlalla on Luonto-plussan lisäksi vielä kolme muuta maustamatonta jogurttia ja Valiolla varmaan vähintään sama määrä (nettisivujensa mukaan 13 kpl) ja päälle vielä turkkilaiset ja kreikkalaiset luonnonjogurtit jotka nekin ovat vailla makeutusaineita :) Muilla pienemmillä meijerifirmoilla on vielä omansa. Itse laskin joskus kaupassa maustamattomia jogurtteja ja kyllä niitä varmaan joku päälle 20 ainakin on :) Jos tykkäät mieluummin ostaa pieniä purkkeja kuin tölkkejä niin kokeiles vaikka Valion sellaista "semi-kreikkalaista", Eila-brändin lohkeavaa luonnonjogurttia. Sitä saa pikku-purkissa ja rasvaa taitaa olla 5% (normikreikkalaisessa on 10%).
Jos puhutaan muusta ruoasta kuin jogurtista niin vastaus taitaa olla valitettavasti: ruoka on valmistettava itse ^_^ Lisättyä sokeria piileskelee melkein ihan kaikessa valmisruoassa, eli jos haluaa olla täysin sokeriton täytyy valmistaa kaikki itse.
Tsemppiä kokeiluun, jos lähdet yrittämään :) Jos syöt leipää, niin se helpottaa ainakin eväiden maailmassa - leivistähän löytyy myös runsaasti sokerittomia. Väliin vain kunnon täytteet niin saa paljon ravinteikkaamman evään kuin joku kaupan mikroateria tai pakastealtaan riisikuutio :D
Hah, niin siis maustamattomia kyllä löytyy ihan kivasti makeuttamattomana ja niistä pidänkin! Mutta siis maustetut, esim mustikkajugurtti ilman lisättyä sokeria tai makeutusaineita, minun etsinnällä on löytynyt vain tuo Luonto+. Lohkeavassa kreikkalaisessakin taitaa lisättyä sokeria olla, mutta täytyypä maistaa sitä, enhän kuitenkaan ajatellut olla ihan ehdoton tässä projektissa :) Leipää kyllä syön ja yritän tehdä sitä itse, jolloin voi vaikuttaa sisältöön helpoiten :D
Äh, no voi minua sokeaa, maustettuhan siinä lukikin eikä maustamaton..! ^_^ My bad :D
Ei ole :) Ainesosat: pastöroitu maito, kerma ja hapate :)
MillaKaroliina toivoi löytävänsä kaupanhyllyltä evääksi valmiiksi maustettuja jugurtteja, joissa ei olisi lisättyä sokeria tai makeutusaineita. :)
MillaKaroliinahan kysyi kommentissaan nimenomaan _maustetuista_ jugurteista...
Näin teki, en vain osannut lukea :)
Meillä oli Ranskan sukulaisille häät Ranskassa. Ranskassa on niin hyviä leivoksia ja herkkuja ja odotin paljon hääkakkua. Olin vähän ihmeissäni, kun se oli tommonen. Ei noussut ihan suosikkikakuksi. :P
No voi höh..! Mutta maassa maan tavalla, niin se kai on suhtauduttava. Toivottavasti teillä oli myös Suomi-häät joissa sait juuri sellaisen hääkakun kuin toivoit :)
Joo Kakkukeisarin appelsiinisuklaakakkua! :P Minun äiti tosin kauhisteli, että hääkakun pitäisi olla valkea eikä ruskea.
Hehheh ^_^
Mietin aluksi, miten tuo kakku leikataan, mutta se olikin ontto. :) Minusta parasta on TUOREILLA marjoilla täytetty sienikakku. Omenoitakin söisin vaikka joka päivä, mutta vatsa ei tykkää = närästää.
Kakun pinta on muuten niin kova (kiitos sokerikuorrutteen), että palat täytyy ennemminkin "sahata" irti veitsellä kuin leikata :)
suklaakuumotus on tuttu juttu! siitä tunteesta tietää herkutelleensa liikaa suklaata. vaan olisipa kiva tietää ilmiöstä enemmänkin!
Aaa, se on siis tuttu muillekin :) Mä olen yrittänyt kovastikin miettiä mistä se voisi johtua; liittyisikö verenkiertoon..? Lääkäritutut eivät ole osanneet sanoa mitään.
Näyttääpä ihanalta tuo kakku! En ole koskaan törmännyt vastaavaan. Olen sokeriaddikti joka ei haluaisi olla sellainen, tuntuu vain että sokeria on mahdoton välttää, varsinkin kun ei ole minkäänlaista itsekuria. ;)
Sitä minun piti kommentoida että nuo honey crunch omenat, ah! Olin niihin ihan addiktoitunut mutta en ole nähnyt niitä myynnissä täällä Newcastlessa. :( Pitääpä googlettaa jos saisi vaikka netistä, haha!
Honey crunchit on omenoiden aatelia <3
Hei Sanni!
Seuraan blogiasi, vaikka en juuri kommentoi, joten kiitän tässä samalla ihanasta blogista!:) Olen saanut lukemattomia vinkkejä meikkaukseen ja tuotteiden valintaan blogiasi lukemalla ja harkitessani jonkin tuotteen ostoa tarkistankin aina, oletko kirjoittanut siitä.
Kysyisin nyt neuvoa siveltimiin liittyen. Minulla on todella herkkä ja helposti punoittava iho, ja lähes kaikki siveltimet tuntuvat ihollani raapivilta. Aiemmin minulla oli käytössä Bare Mineralsin aloituspaketissa tulleet siveltimet, joilla levitin mineraalimeikin, mutta ne tuntuivat niin ikäviltä iholla, että hylkäsin ne. Sen jälkeen ostin Ecotoolsin kabukin, jota suosittelit eräässä postauksessa, ja se tuntuu kyllä paremmalta. Mietin kuitenkin, mahtaako olla olemassa erityisen pehmeitä siveltimiä, ehkä erityisesti herkälle iholle tarkoitettuja? Googlettamalla en ole löytänyt vastausta, mutta oletkohan sinä törmännyt tällaiseen pulmaan? Onko jokin tietty materiaali, joka voisi sopia? Käytän vaihtelevasti mineraali- ja nestemäistä meikkivoidetta, joten etsin siveltimiä jauhemaisen mineraalimeikin ja nestemäisen meikkivoiteen sekä aurinkopuuterin levitykseen.
En ihmettele, minunkin mielestäni BM:n siveltimet (ainakin ne joita myytiin vielä 5-6 vuotta sitten kun itse tein merkin parissa töitä) oli tosi karheita moniin muihin siveltimiin verrattuna, eivät yhtään sellaisia ylellisen pehmeän tuntuisia.
Voin ainakin omasta kokemuksesta aivan ehdottomasti suositella Idun Mineralsin siveltimiä, ovat pehmeimpiä ja laadukkaimpia joihin olen törmännyt. Herkälle iholle sopii yleensä paremmin synteettinen kuin luonnonkuitu, ja Idunin siveltimet ovat synteettisestä taklonista:
http://idunminerals.fi/index.asp?val=370&osid=160&mt=1
Itselläni on Ecotoolsin muutaman vuoden vanha suuri aurinkopuuterisivellin tms. joka on toiminut minulla kabukina mineraalimeikin levityksessä kuitenkin. Lisäksi matkapakkauksen (pussukka ja perussetti siveltimiä) mukana tullut poskipunasivellin on ollut kovassa käytössä. Tänä vuonna ne alkoivat yhtäkkä tuntua karhealta iholla! Liekö ihoni herkistynyt pikku hiljaa vai mitä tapahtui, mutta liian kovia ovat.
Poskipunalle, varjostusvärille ja puuterille sopivat löysähköt ja pehmeät siveltimet löysin Real Techniquesilta. Jälki on kevyttä ja harjakset sileät. Silmänaluset peitän vanhalla Ecotoolsin luomivärisiveltimellä (se on tarpeeksi sileä vaikka isot karheita) ja RT:n pienellä Setting brushilla.
Kabukia olen kuitenkin itsekin vielä vailla. Suurilla RT:n siveltimillä ei saa peittoa, koska ovat liian löysiä siihen. Toivottavasti löytyy vielä superpehmeä mutta tarpeeksi suuri ja tiivis sivellin, jotta myös koko kasvojen mineraalimeikistä saa peittävän! Tällaista en Real Techniquesin valikoimassa ole nähnyt.
Nimi on nyt niin haastava, että totean vain, että olen aina halunnut maistaa pyramidikakkua, joten en ihmettele, että maistoit. <3 Täytyy sanoa, että herkut ovat muutenkin jo kauneudessaan erittäin vaikuttavat, olisin puraissut jokaista.
On juuri hienoa, että vaikka elääkin sokeritonta elämää, joskus voi maistaa ja teit kunniaa upeille herkuille. Lopetin suklaan syönnin, 1,5v sitten, koska se hallitsi elämääni. Nykyään syön jos tarjotaan tai joku ostaa lahjaksi, mutta en Fazun sinistä tai Wiener Nougat rasiaa enää päivittäin. ;) Ladon oveksikin olisin hiljalleen levinnyt ja hieman levisinkin. ;)
Jännä tuo kuumotuksen tunne kasvoilla, täällä tulee suklaasta otsaan vaan autuas olo, mutta taasen vatsaan huono olo.
Kivoja kesäpäiviä Sanni <3
Hihhih ^_^ :D Mä en ole edes yrittänyt ääntää tuota kakun nimeä..!
Onnittelut suklaa-addiktion selättämisestä - jos se siis on hallinnut elämää jopa ikävällä tavalla. (Muuten en onnittele ketään pelkästään siksi että hän on lopettanut makeisten syömisen, jokainen saa herkutella millä haluaa <3 Ja suklaahan on tummana versiona kohtuullisesti nautittuna myös terveellistä :))
^_^ ^_^
Ihania kesäpäiviä sinullekin :)
No itselläni on melkeinpä vain yksi asia, minkä vähän syömistä en voi ymmärtää, eli mansikat. :) En ymmärrä, miten joku voisi kävellä torilla mansikkapaikan ohi ostamatta ja AHMIMATTA niitä sitten hetken pästä. :) Tietenkin mansikalle allergiset ovat asia erikseen.
Pakko vastata kommenttiisi! En nimittäin voi sietää tuoreita mansikoita. Aina kun asia tulee ilmi se aiheuttaa oudoksuvia katseita ja kysymyksiä. En vain välitä niiden suutuntumasta, maku on ihan hyvä, mutta koostumuksen ja tuntuman takia jäävät mansikat muiden ostettaviksi. Mansikkahillossakin välttelen kokonaisia marjoja. Oikeastaan ainut muoto, jossa mansikat maistuvat on äidin tekemä raparperi-mansikka -soppa.
Mr. Karkkipäivä jakaa kokemuksesi :) Hän ei myöskään voi sietää marjasattumia hilloissa, no, eipä hän marjoja ihan hirveästi muutenkaan syö mutta hillosta hän tykkää ja sen pitää olla mahdollisimman sileää, ei kokonaisia marjoja :)
Hilloissa ei saa olla marjoja, bleugh!! Mutta juguissa ne ei haittaa, ihmiset on kummallisia (:
Jugurtissakaan ei saa olla marjoja! Minulle tulee joku yökotysrefleksi kaikista "limaisista klimpeistä". :D
Tuli muuten hieman mieleen oma rasvankäyttö, kun jossakin aika hiljattain ilmestyneessä postauksessa kerroit, miten lisäät hieman öljyä aina salaatteihin. Olen miettinyt, että tuleeko ehkä saatua vähän liian vähän voitelupuolta, kun syön vain pari saksanpähkinää ja pari parapähkinää joka aamu ja sitten ehkä joka toinen päivä avokadon (joskus kyllä kaksikin päivässä). Öljyä en lisää salaattiin ja syön paistettuakin ruokaa aika harvoin (paistoöljynä käytän kookorasvaa).
Mihinkähän postaukseen liitin sen kysymyksen hyvästä ostoksesta...? :) :)
Ikääntymisen merkkejä :)
Rasvasta - etkö käytä levitteitä leivän päällä? Jos rasvan saantisi jää tuohon kertomaasi niin menet aivan liian vähillä rasvoilla. Toivottavasti syöt edes joskus hyvää rasvaista kalaa.
Kalaa syön kausiluontoisesti, välillä enemmän,välillä vähemmän. Viime viikolla ostin ainakin viisi pakettia kylmäsavulohta vakuumissa; tällä viikolla ei ole tehnyt mieli. Tonnikalaa aika harvoin.
En syö leipää (juuri koskaan), joten en ostele voita/margariinia. No nyt olen ostanut Pirkan ohutta luomuruisnäkkileipää (makuna seesami-merisuola), kun ajattelin, että on parempi kuin karkki. Ja töissä kuitenkin kulutan aika paljon: kun esim. kävin eilen kävyellä hölkällä (oli aika kuuma) ja ei tullut hiki yhtään, mutta töissä tulee joka kerta hiki. Eli kyllä ihan hyvillä mielin saa hiilihydraattiakin syödä, niin tartuinpa uudessa lähi-K-kaupassa tuohon kiinnostavaan ruisnäkkileipäpakettiin. Mutta silti en halua ostaa mitään leivänpäällystettä. Ihan hyvin pärjään kyllä ilman näkkileipääkin, mutta ihan mukava lisä silloin tällöin.
Jokainen toki syö miten haluaa mutta kannattaa muistaa, että ihminen tarvitsee välttämättömiä rasvahappoja. Glukoosiahan kroppa pystyy valmistamaan itsekin mutta välttämättömiä rasvahappoja ei, ne on saatava ravinnon mukana...
Tarkoitus on terveellistää ruokavaliota kyllä, ja etenkin puuttua tuohon rasva-asiaan. :)
Ehkä rasvan puute heijastuu myös ihon kuivuuteen.
Aa, piti vielä ruokajutuista (ja sukupolviasioista) kysyä sen verran, että syökö äitis sushia tai siis voisiko esim. käydä sushi-ravintolassa kanssasi? Entä pidätkö itse? Äitini varmasti tippuisi tuolilta, jos joutuisi sushipaikkaan. :) Saisin kuulla aika monta kertaa kysymyksen, mitä tämä on, mitä tämä on...
Olet jo aiemmin kysynyt sushista ;)
Tykkäsin ennen mutta vhh:lle vaihdettua sushi luonnollisestikin jäi, kerran olen sashimi-annoksen käynyt syömässä. Äitini sushi-mieltymyksistä en tiedä :)
Ahaa, tätä en muistanut yhtään, ihan oikeasti!
Sain muuten käsiini Urtekramin Kookos-käsivoiteen, ja ei vain ollut hajun puolesta minun juttuni: tuli jotenkin kookoskerma mieleen ja sellainen mielikuva, että kaataa sitä kurkusta alas puoli litraa, niin en vain voi käyttää tuota käsivoidetta.
Minulla muuten kestää sellainen 200 millin pieni kookosrasvapurkki ainakin viisi kuukautta. Olenkohan epänormaali. Ja se on siis lähes ainutta rasvaa, jota käytän.
Hei! Täällä on kans honey crunch -tyttö! Silloin kun löysin honey crunchit kävi niin yllättävästi, että kotimaiset omenat (joita aina olen odottanut vuoden ympäri ja joiden takia syksy on hyvää aikaa) vaan alkoi jäämään multa kauppaan ja mukaan tuli yhä useammin vain honey cruncheja.
Mä en oikeen tiiä miten tänä vuonna tohon honey crunch -hommaan suhtautuisi, kun haluaisin ostaa niitä kotimaisia ja nehän on sika hyviä, mutta sitten, honey crunchin ominaisuudet... Niitä ei oikein voi korvata millään. Mutta ehkä molempi parempi.
Täytyy muuten kertoa, että vähänkö mä pidän siitä Anumati naturalsista <3___<3 Oon aika säästäväisesti niiden kanssa ollut ja käyttänyt halpisvoiteita siellä välissä, mutta kyllä ne kohta pitäs raaskia käyttää loppuun, ei ne varmaan enää kauaa säily ^^
Mulla on ollut vähän samoja ajatuksia... :) Mutta kyllä, molempi parempi :) Ostan usein myös kotimaisia, honey crunchien saatavuuskin on niin kausittaista.
Voi kun kiva kuulla :) :) Mites se Anti-Stressin tuoksu, mitä tykkäät?
No mä pidin siitä tuoksusta kovasti heti, mutta pidän kyllä kookoksesta, piparmintusta, toffeesta ja vaniljasta enemmän kuin monista muista asioista. Voin kyllä kuvitella ettei se oo kaikkien mieleen, kun tuota tuoksua ei oikein voi ohittaa kun se vain on ja pysyy.
Nyt kesähelteellä se on välillä myös tökkinyt, kun sehän on aika raskas, ja jos se ei imeydy tosi hyvin ja hikoilee, niin se alkaa tuntua jotenkin imelältä. Mutta periaatteessa tuon tuoksun elementit on mun makuun, kun mä oon toffee & minttu -fani ja noita siinä musta aina eniten tuntuu.
Mua jäi mietityttämään, että millaisella ottimella tuota "kakkua" otettiin? :D Näyttää niin siltä, että siitä vaan sormin vääntämään palluroita irti. Ja miten hääpari aloittaa kakun, ei taida olla perinteistä kakunleikkuuseremoniaa? Vai nappaako ne vain koristeen kärjestä? Hämmentävää!
Leena kertoi että sellaista jalanpolkaisuperinnettä ei ainakaan ole, mutta en muista mitä hän sanoi kakunleikkauksesta yleisesti. Leena ja Philippe kuitenkin leikkasivat kakun yhdessä kokin avattua ensin kakun "hatun", ja Leenan toiveesta jalanpolkaisukin oli mukana. :) Kakun pinta oli paksun sokeriglasyyrin vuoksi niin kova että palluroita ei saanut irti sormin vaan ne piti leikata terävällä veitsellä. Ensimmäisellä kierroksella kokki leikkasi pallurat vieraille, toisella kierroksella sai sahata itse :)
Pakko sanoa, että sokerilla tönköksi kovetettu "kakku", jota täytyy SAHATA saadakseen siitä palan kuullostaa minun korvaani kyllä kaikkea muuta kuin herkulliselta..... :•[
Sen sijaan omenoita syön itsekin jos tekee mieli makeaa. Oma suosikkini on Jonagold-lajike, jossa myös hinta on kukkarolle sopiva (n. 1,5€/kg). Minkähän hintaisia nuo Honey Crunchit ovat....?
En muista tarkkaa hintaa mutta kalliimmasta päästä omenoissa, varmaan yli 3 euroa kilo.
Ok, no sittenpä eivät ole työttömän tavoitettavissa.