Kotimaisen kosmetiikan teemaviikolla jatketaan luonnonmukaisen kosmetiikan merkeissä. - Mutta tulossa on myös ihan täyttä vastakohtaakin ;)

Tänään esittelyssä tuotesarja erityisesti herkälle, couperoottiselle ja pigmenttiläikikkäälle iholle: Arctic Arbutin.

Arctic Arbutin -tuotteiden kehityksestä vastaa rovaniemeläinen Detria. Merkki tunnetaan myös toisesta, alkuperäisestä Arbutin-sarjastaan, mutta Arctic-linjan erona ovat 100-prosenttisesti kasviperäiset raaka-aineet sekä arbutiinin rinnalle valittu toinen aktiiviaine: pakurikääpä. Kummatkin Arbutin-sarjat ovat hajusteettomia ja sopivat kaikille ihotyypeille.

PÄIVITYS Syksy 2020 // Arctic Arbutin -sarjaa ei enää valmisteta. Sarjan vaikuttavien aineiden teknologia on siirretty Globe Hope by Mia Höytö -sarjaan, joka nykyään on Detrian merkkejä. Globe Hope -sarjasta löydät arbutiinia sekä pakurikääpää sisältäviä, ihon pigmenttimuutoksia vaalentavia tuotteita.

Kuva: Detria

Detrialla ei ole omaa tehdasta, vaan tuotteet valmistetaan tehtaassa Etelä-Suomessa. Tuotteissa käytetyt arktiset raaka-aineet kuten yrtit ja marjat kerätään tiukasti valvotuilta Lapin luomukeruualueilta, ja ne täyttävät rohdosraaka-aineiden GAP-standardin. Jokainen yrttierä tutkitaan, ja jokaisesta Detrian valmistuserästä varmistetaan vaikuttavien aineiden pitoisuus.

Arktisilla alueilla kasvavat yrttikasvit sisältävät jopa viisinkertaisen määrän tehoaineita eteläisemmillä alueilla kasvaviin yrtteihin verrattuna, minkä vuoksi niitä kutsutaan superyrteiksi. Tehoainepitoisuudet on mitannut ja vertaillut Suomen Metsäntutkimuslaitos (Metla) tutkimuksessaan. Tutkijoiden mukaan ilmiön takana on kasvien sopeutumiskyky, jonka ne ovat kehittäneet äärimmäisten kasvuolosuhteiden vuoksi. (Tästä olemme kuulleet luonnonkosmetiikassa aiemminkin, mm. Mádara puhuu pohjoisten alueiden kasvien tehokkuudesta. Kai se on uskottava jos kosmetiikkaan liittymätön taho kuten Metlakin on asian vahvistanut ;))

Arctic Arbutin -sarjassa käytettyjä tehoaineita:

Sianpuolukka - sisältää arbutiinia, joka on tehokas melaniinin tuotannon estäjä ja sitä voidaan käyttää ihoa vaalentavana ainesosana; se vaalentaa liikapigmenttiä mm. maksaläiskissä ja pisamissa. Arbutiini tarjoaa myös luonnollisen UV-suojan. Couperosa-ihon hoidossa arbutiinin teho ovat sen kyvyssä vahvistaa ihon pintaverisuonten seinämiä ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa.

Mustikka - sisältää flavonoideja, polyfenoleja, vitamiineja ja hivenaineita. Suojaa ihoa ulkoisilta rasituksilta ja sillä on tulehdusten ja allergian vastaisia vaikutuksia. (Mustikkauutteelle ei ole virallista antiosidanttista funktiota EU:n kosmetiikkakemkaalitietokannassa.)

Pakurikääpä - tunnettu vuosituhansia ihonhoidon ihmeaineena kiinalaisessa lääketieteessä ja venäläisessä kansanparannusperinteessä. Pakurikäävän vaikutus perustuu sen tulehdusta hillitsevään ominaisuuteen, superkorkeaan antioksidanttitasoon ja tiheään ravintoarvoon.

Seerumi (49,90€ / 30 ml)

Koostumukseltaan hyvin nestemäinen, kuin vettä. Seerumin teho on epäilemättä tarkoitettu kohdentumaan nimenomaan ihon punoitukseen ja pigmenttiläiskiin eikä kosteuttamaan, ihofiilis kertoo tämän välittömästi. Tai ei iho tietenkään mulle kerro tuosta punoituksesta ja läiskistä, vaan siitä, että se jää hyvin janoiseksi. :)

Ihollani on vain hyvin vähän punoitusta (yksi ihan virallisesti couperosaksi diagnosoitu alue vasemmassa poskessa ^_^), joten on vaikea arvioida tuotteen punoitusta vähentävää vaikutusta. Etenkin kun testiaika oli vain kaksi viikkoa. Väittäisin, että olin kuitenkin havaitsevinani couperosa-kohdan vaalenemista testiviikkojen aikana. Ainakaan alue ei lehahdellut punaisena, niinkuin se välillä tekee.

Pieni couperosa-alueeni näkyy Mia Höydön Lumous-seerumikuvissa. Joo, ei ole kummoinen.

Pakkausselosteesta: "Arctic Arbutin -seerumi ehkäisee ihon ennenaikaista ikääntymistä sekä suojaa, vahvistaa ja kiinteyttää ihoa. Ehkäisee ruskean liikapigmentin syntymistä, poistaa maksaläiskiä, vähentää couperosa-ihon punoitusta sekä häivyttää ihon pinnallista verisuoniverkostoa. Lisää ihon kimmoisuutta ja heleyttä sekä täyttää ilmejuonteita. Rauhoittaa atooppisen ihon ärtymystä. Valmiste sisältää luonnon aurinkosuojan suojakertoimella 10." (Sama teksti lukee myös kasvovoiteen pakkauksessa.)

Tuo viimeinen! Kappas, jopa SK10! Tässä kohtaa voi varmastikin soveltaa Biosolis-aurinkoöljyn tiimoilta käydyssä keskustelussa ilmennyttä tietoa siitä, millä perustein tuotteelle voi antaa suojakerroinlupauksen. Aurinkosuojaa antavalla ainesosalla ei tarvitse olla EU:n kosmetiikkalainsäädännöllisesti virallista UV-suodatinfunktiota, mitä arbutiinilla ei ole.

Vaccinium myrtillus on mustikka, inonotus onbliquus pakurikääpä.

Mielenkiintoista muuten, ettei incissä tarvitse tarkentaa, mitä osaa mustikasta on käytetty. Mustikkauute voi pohjautua mustikan lehtiin, marjaan tai siemeniin, ja niillä on osin erilaisia vaikutuksia. Esimerkiksi lehtiuute supistaa ihoa, kun taas marja- ja siemenuutteella on vain yleinen skin conditioning -funktio.

Kasvovoide (49,90€ / 50 ml)

Jännä koostumus. Tuntuu kasvoille levittäessä jähmeähköltä ja jää paikoin vaaleana kerroksena jota täytyy hieroa tovi jotta imeytyy. Kuitenkin kun voide on lämmennyt ja imeytynyt iholla, se ikäänkuin "katoaa" eikä iholle jää paksun voiteen tunnetta. Esimerkiksi Mia Höydön Ihana-voide jättää paljon selkeämmän "pinnoitetun" tunteen iholle. Ensikokemus oli, että Arctic Arbutin -voide ei ole kovin kosteuttava; iholle jäi melkein voitelematon tunne vaikka lisäsin voidetta useamman kerran.

Myöhemmillä käyttökerroilla voide imeytyy paremmin eikä jää pyörimään yhtä pitkäksi aikaa, mutta ei siltikään tunnu syväkosteuttavalta. Tuntuma on enemmänkin suojaava kuin kosteuttava. Iholla on aamuisin aina tuotetuntua, eli voide jää ihon pintaan.

Tuotekuvaus:

"Suojaava kasvovoide ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista." - Jep, ei siis lupaa erityisesti kosteuttaa vaan nimenomaan suojata. (Luin tuotekuvauksen vasta otettuani voiteen käyttöön.)  Seerumin on ilmeisesti tarkoitus tuoda kosteutus. Sekään ei tosin tunnu kosteuttavalta.

- Estää ja hidastaa ihon kollageenin haurastumista.

- Ehkäisee couperosaihon punoitusta.

- Häivyttää ihon pinnallista verisuoniverkostoa.

- Suojaa UV-säteilyn haitoilta.

- Poistaa ja vaalentaa maksaläiskiä sekä ruskeaa liikapigmenttiä.

Kaiken kaikkiaan "perusmukava", tunteita herättämätön tuote. Koska voiteessa ei ole tuoksuakaan elämystä luomassa, on tuotteen käyttökokemus hyvin neutraali. Voide ei tunnu ikävältä, mutta ei fantastiseltakaan. Ihoani ei jää suoranaisesti kiristelemään, mutta voide ei ole kaikkein kosteuttavimmasta päästä.

Pigmenttiläiskiä kasvoiltani löytyy, mutta tuotteita pitäisi varmasti käyttää vähintään kuukausi jotta osaisin ottaa kantaa läiskien vaalenemiseen. Voide tuntuu kuitenkin rauhoittavan ihoa. Päättelen tämän siitä, että lopetettuani Arctic Arbutinin ja sitä seuranneen, toisen herkän ihon rauhoittavan sarjan käytön, ihoni on selvästi palannut tavalliseen punoitustasoonsa.

Käsivoide (18,90€ / 30 ml)

Joukon yllättäjä!

Koostumus on ohutta emulsiota mutta ei halvan vesimäistä. Kosteuttaa hyvin ja tuntuu erittäin miellyttävältä. Tuntuu iholle levittäessä juuri sellaiselta mitä käsivoiteelta toivon: sopivan liukkaalta, sopivan notkealta ja silti sopivan rasvaiselta suojatakseen ja pehmentääkseen käsieni hyvin kuivaa ihoa. Ja imeytyy nopeasti niin että tuotetta voi käyttää myös päiväsaikaan (vs. yöllä käytettävät superrasvaiset muhitusvoiteet).

Voiteen kosteusteho on yllättävä siksi, että koostumus on niin ohutta. Kun sitä ensimmäisen kerran levittää iholle, ei odottaisi sitä suojaavaa ja tehokkaasti pehmentävää tunnetta jonka voide jättää imeydyttyään.

Voiteen miinus on se, että kuivaihoisen päivittäisessä käytössä tuote kuluu varmasti loppuun parissa viikossa. Minä olen yrittänyt venyttää voiteen kestoa pitämällä sitä käsilaukussa "kun-en-ole-kotona -voiteena" ja lisäämällä vain pienen pumppauksen hätäapuna tarpeen tullen.

Voide on kallista ollakseen päivittäin käytettävä käsivoide, mutta näen tuotteen erinomaisena esimerkiksi kuuriluontoisesti kesäisin käytettävänä henkilöillä, joiden käsiin tulee helposti maksaläiskiä. Ikääntyneellä iholla kämmenselkien pigmenttiläiskät ovat tuttu ilmiö.

*

Onko lukijoiden joukossa arbutiinista apua saaneita?

Jutun tuotteet on saatu blogin kautta.

Tämän viikon iltapostaukset on omistettu suomalaiselle kosmetiikalle: vuorossa siis Kotimainen kosmetiikka -teemaviikko. :)

Viikon aloittaa Mia Höytö Cosmetics, vuonna 2012 päivänvalon nähnyt Ecocert-sertifioitu yllellinen luonnonkosmetiikkasarja. Olen aiemmin kirjoittanut Mian Silkki-vartalovoiteesta, ja nyt pääsin tutustumaan sarjan kasvotuotteisiin.

Edit 2018 // Mia Höytön brändi on siirtynyt Globe Hopen alle, samat tuotteet löytyvät nyt Globe Hope Cosmetics -nimellä. Uudistuksen myötä myös hinnat laskivat reilusti 👍

En jälleen voinut välttää assosiaatiofiiliksiä Estelle & Thildin vanhan linjan tuotteisiin. Tämä ei varmastikaan ole yleisellä tasolla mikään tärkeä havainto, mutta itseäni kiinnostavat kovasti tuotteiden reseptiikka ja valmistustehtaan vaikutus resepteihin. Mia Höydön tuotteet valmistetaan Helsingissä Ecocert-sertifioidussa kosmetiikkatehtaassa, ja täällä valmistettiin myös Estelle & Thildin vanhat tuotteet ennenkuin sarjan tuotanto siirrettiin Tanskaan. Tuleehan siinä tietysti miettineeksi, että resepteissä voi olla paljonkin samaa. :) Nämä ovat tosiaan vain omia pähkäilyjäni eikä mitään virallisesti vahvistettua tietoa.

Myös Dermoshopin DermoNature-linja valmistetaan samalla tehtaalla, ja jokunen lukija on aikaisemmin kommentoinut että myös DermoNaturen koostumuksissa on paljon samaa vanhan E&T:n kanssa. Tiedolla voi meidän kosmetiikkafriikkien uteliaisuuden lisäksi olla merkitystä E&T:n vanhojen koostumusten ystäville, jotka kenties ilahtuvat tiedosta että joltain toiselta merkiltä voi löytyä samankaltaisia koostumuksia. :)

Mutta siirrytäänpä sitten itse asiaan eli Mia Höytöön. Sain testiin sarjan puhdistusgeelin, kasvovoiteen ja kosteusseerumin.

Kaunis-puhdistusgeeli

Hyvin tutun tuntuinen koostumus, ajatukset kulkeutuvat heti Estelle & Thildin vanhan linjan puhdistusgeeliin. Hyytelömäinen koostumus ja mieto vaahtoavuus, geeli tekee ihon pinnasta "niljakkaan" niinkuin joillekin geeliputsareille on ominaista. Itse en niin ole tämän niljaisen koostumuksen ystävä, sillä see vaatii tavallista perusteellisempaa huuhtelua ennenkuin irtoaa iholta. (Tiedättehän; huuhtoo ja huuhtoo ja yhä vain iholla tuntuu pehmeän limainen kerros...) Tähän konjac-sieni toimii erinomaisena apuna.

Iho jää putsarin jälkeen mukavan tuntuiseksi eikä sitä kiristä, kyseessä on siis erittäin hellävarainen putsari. Se sisältääkin vain yhden ainoan puhdistavan ainesosan: decyl glucoside.

Inci on superyksinkertainen: aqua, centaurea cyanus flower water, decyl glucoside, xanthan gum, aloe barbadensis leaf extract, glycerin, citric acid, potassium sorbate, sodium benzoate, parfum.

Geelillä on hintaa 34,60€ 19,90€ / 150 ml

Ihana-kasvovoide

Ihana on Höydön kahdesta kasvovoiteesta kevyempi, normaalille ja sekaiholle tarkoitettu. Unelma-voide on täyteläisempi ja tarkoitettu kuivalle ja ikääntyneelle iholle.

Jälleen tutun tuntuinen koostumus, ei vesimäinen mutta ei rasvainenkaan. Levittyy aavistuksen jähmeästi antaen tunteen että voidepohja sisältää vahaa tai mineraaleja, tässä tapauksessa kyseessä on mehiläisvaha. En koe, että koostumus tuntuu ylelliseltä. Voide imeytyy himmeäpintaiseksi ja jättää ihon pinnalle suojaavan tunteen, tämäkin merkki vahamaisista ainesosista. Miellyttävän tuoksuinen, tuoksussa on jotain makeaa kukkaa tai marjaa, ehkäpä mustaherukkaa. Iho jää pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi. Koostumuksensa puolesta minulle enemmän talvi- kuin kesävoide.

Tuotekuvaus: "Ihana on täydellinen kosteusvoide meikin alle, sillä se antaa iholle mattapinnan. Tyrninsiemenöljyn erinomainen antioksidanttikoostumus suojaa ihoa ehkäisemällä solujen ennenaikaista vanhenemista. Mustaherukansiemenöljy sitoo GLA:n ansiosta tehokkaasti kosteutta iholle. Auringonkukansiemenöljy stimuloi solujen uudistumusta ja se sisältää runsaasti E-vitamiinia. Kaurauute rauhoittaa ja uudistaa ihoa."

Hinta: 47,50€ 29,90€ / 50 ml

Mia Höydön tuotteissa ei käytetä kuivattavaa alkoholia.

Lumous-seerumi

Aluksi on todettava, että seerumipullon teksti "rich nurturing serum" on harhaanjohtava, sillä se suuntaa odotukset täyteläiseen (= englanniksi rich) koostumukseen. Lumouksen koostumus on kuitenkin täysin nestemäinen ja kirkas, ja kuvaus 'rich' viittaakin seerumin "rikkaaseen antioksidanttipitoisuuteen".

Koivunmahlauuutteeseen pohjautuva seerumi lupaa napakoittaa kasvojen ihoa välittömästi, kiinteyttää ja silottaa, kosteuttaa ihoa pitkäkestoisesti ja suojella ihoa vapaiden radikaalien haitallisilta vaikutuksilta.

Tuotekuvauksen mukaan "seerumissa yhdistyvät skandinaavisen luonnon aarteina tunnetut koivunmahlauute, tyrniuute sekä kaurasta saatava tehokas betaglucan. Lisäksi ihoa hemmottelee kauneusöljynä tunnettu arganöljy. Lumouksen korkea hyaluronihappopitoisuus vastaa vaativimmankin ihon tarpeisiin kiinteyttämällä ja lukitsemalla kosteuden iholle."

Hintaa 30 millin pullolla on 54,50€ 29,90€.

Seerumin koostumuksessa on jännä ominaisuus: se muodostaa iholle levittäessä vaahtoa. Kirkas neste muuttuu iholla ensin vaaleaksi, ohueksi vaahdoksi ja imeytyy sitten humahtaen jättäen ihon pinnan lupauksen mukaisesti sileäksi ja jollain tapaa "kiristetyn" tuntuiseksi. Ihan kaikkein kosteuttavimmalta Lumous ei tunnu ihollani, vaan iho jää sen verran kireäksi etenkin iltapuhdistuksen jälkeen ettei seerumi yksinään kykene häivyttämään janoisuuden tunnetta.

Incistä löytyy muutamia pinta-aktiivisia aineita, jotka selittävät seerumin vaahtoavaa käytöstä.

Lumous vaahtoaa

Kysyin Höydöltä vaahdonmuodostajan tarkoituksesta seerumissa, mutta en saanut vastausta.

Utelias kun olen, enkä ole aiemmin törmännyt vaahtoavaan seerumiin, käännyin kysymykseni kera Lifehairin Alex Westerbergin puoleen. (Enkö olekin ihme peijainen kun minun on vain saatava tietää miten ja miksi jutut toimii niin kuin ne toimii kosmetiikassa :D)

Westerberg arveli, että pinta-aktiivisia aineita käytetään tuotteessa emulgaattorina. Jos pinta-aktiivisuutta ei tarkkaan säädetä tuotteessa, se johtaa joskus iholla käytettävän tuotteen vaahtoavuuteen, Westerberg kertoo. "Kosmetiikkateollisuudessa nimitetään tätä ilmiötä joskus saippuoitumiseksi, sillä joillakin pinta-aktiivisilla aineilla on seerumeissa tai emulsioissa taipumus emulgoida tuotteeseen pintajännityksen alenemisen vuoksi ilmaa; tämän takia jotkin tuotteet ikään kuin vaahtoavat iholle levittäessä."

Kiitos. :) Sain samalla vastauksen siihen, miksi jotkut silmänympärysvoiteet ovat myös vaahdonneet ihollani.

Sattumalta yhden Lumous-ainesosan googlaus vahvistaa emulgaattori-selityksen. Googlaan ainesosan 'Fusel Wheat Bran/Polyglyceryl-5 Oleate' koska se on minulle ennalta tuntematon, ja päädyn Anne Kukkohovin Supermood-sarjan sivulle, jossa selitetään eri ainesosien ja raaka-aineyhdistelmien funktiota luonnonkosmetiikassa. Sivulta löytyy täsmälleen sama cocktail pinta-aktiivisia aineita kuin Lumous-seerumissa:

...eli voimme jäädä arvuuttelemaan, valmistetaanko Supermood-tuotteetkin samalla tehtaalla ^_^

Lumous-seerumi on kaiken kaikkiaan miellyttävä tuttavuus, ja sen iholle jättämä sileys ja pehmeys on ihastuttavaa. Tuoksukin on mukava, ja hyvin mieto. Seerumin kosteustehot eivät kuitenkaan ole ihollani yhtä hyvät kun joidenkin muiden käyttämieni seerumien. Veikkaan tämän johtuvan siitä, että koostumus on geelimäinen (lähes nestemäinen) eikä seerumissa ole tarpeeksi öljymäisiä ja rasvamaisia ainesosia pidättämään kosteutta iholla. Ihon optimaalinen kosteuttaminen vaatii sekä kosteutta sitovia (kuten Lumous-seerumissa hyaluronihappo) että kosteuden haihtumista estäviä (rasvat, okkluusion avulla) ainesosia.

Seerumit tietysti ovatkin yleisesti hyvin vähärasvaisia koska niitä ei ole tarkoituskaan käyttää yksinään vaan päälle tuodaan suojaava kerros voiteella. Totean vain, että olen käyttänyt myös paljon kosteuttavamman tuntuisia seerumeita joiden jäljiltä iho jää vähemmän janoiseksi.

*

Summa summarum: Mia Höydön tuotteet ovat mukavia ja pakkaukset kauniita ja on loistavaa, että Suomessakin valmistetaan sertifioitua luonnonkosmetiikka. Hintataso kuitenkin valikoi asiakkaat eikä sarja ole "joka pekalle". Ainesosaluettelot (näkyvissä Globe Hopen sivulla) ovat minun ainesosamieltysteni kannalta erinomaisia, mutta tuotteiden kosmeettisen miellyttävyyden ollessa aika tavanomainen, eli käyttöelämys ei ihan vastaa brändin ylellistä imagoa, en maksaisi tuotteista tällaista hintaa ellen sitten pelkästään tukeakseni kotimaista yrittäjyyttä.

Onko lukijoiden joukossa Mia Höydön tuotteiden käyttäjiä? Olisi kiva kuulla kokemuksia. :)

Nyt sitten vihdoin naamiovertailua. Testasin neljää hiusten tehohoitoa kahden kuukauden ajan. Tuotteista kaksi on kampaamossa myytäviä merkkejä, yksi "markettimerkki" ja yksi luonnonkosmetiikkaa. Toinen kampaamotuotteista on vain kampaamon omissa hoidoissa käytettävä tehohoito.

Testatuista halvimman ja kalleimman ero litrahinnassa on peräti 321 euroa.

Testatut: Garnier Respons Marvellous Nectar Mask, Rahua Omega 9 Mask, Sim Sensitive Intensive Moisture Mask ja Balmain Repair Mask. Kaikki blogin kautta saatuja.

Yleisesti testin aikana havaittua: kaikkien naamioiden vaikutus parani merkittävästi kun aineen kampasi tukkaan pelkän hieromisen sijaan. Olen itse aina ollut huono kampaamaan hoitoaineita hiuksiin, sillä koen kosteiden hiusten harjaamisen vastenmielisenä. Märkänä kampaaminenhan on hiuksille kuluttavampaa kuin kuivana harjaaminen.  Oma hiuslaatuni ei märkäkampausta kaipaa selvityksen kannalta, sillä se on pesun ja hoidon jälkeen joka tapauksessa takuton.

Hoitoaineen kampaaminen levittää sen kuitenkin kiistatta tasaisemmin hiuksiin, ja eron huomaa selvästi. Tangle Teezerillä kammatessa hiukset eivät veny niin mahdottomasti eikä toimenpide ole niin ikävän tuntuinen. Suositankin ehdottomasti kamman käyttöä hiusnaamioita levittäessä niin tuotteista saa paljon enemmän irti.

Halusin testata naamiot ilman mitään apukikkoja enkä lisännyt yhteenkään öljyjä, enkä myöskään laittanut hiuksiin latvaseerumia hoidon jälkeen jotta pystyisin arvioimaan naamion itsensä jättämän pehmeys- ja sileystason. Naamiot olivat suoritusteholtaan yllättävän tasaisia erilaisista resepteistä ja hintatasosta huolimatta. Mikään testatuista ei erottunut joukosta selkeästi ylivertaisena, mutta yksi jätti hiukset hieman muita siloisemmiksi ja ennen kaikkea vähiten sähköisiksi.

Balmain Repair Mask

Tuotekuvaus: "Ravitseva hiusnaamio korjaa vahingoittuneita ja käsittelyn rasittamia hiuksia intensiivisesti palauttaen niiden elinvoiman. Hiuksista tulee pehmeät, kiiltävät ja helposti käsiteltävät."

Vaikutusaikasuositus: 5-10 minuuttia.

Hinta: 27 € / 200 ml

Balmain-maskin koostumus on perusnaamiomainen; kermainen ja paksu. Annostelen aineen lusikalla, kuten kaikki purkkiin pakatut naamiot. Tuntuma hiuksissa on aika tavanomainen, ei tavallista liukkaampi tai erityisen ylellisen tuntuinen. Selvittää kiitettävästi. Parfymoitu tuoksu on mukava ja siitä tulee välittömästi mieleen kotimaisen Simin Argan Care -sarja.

Jättää hiukset huuhtelun jälkeen aika tavallisen hoidetun tuntuisiksi, sellainen "ihan ok" fiilis. Ei mitään keskivertoa suurempaa elämystä. Sähköisyyttä naamio ei onnistu poistamaan kovinkaan tehokkaasti, hiukset lentelevät ja rätisevät. Pakko laittaa Anti-Static-suihketta perään.

Koska olen kasviöljyjen ystävä, Balmain-naamion ainesosalista saa minulta kuitenkin kiitosta vaikuttaen omaan silmääni parhaimmalta kolmen ei-luonnonkosmetiikan edustajan joukossa. Merkkasin inciin punaisella omia lemppariainesosiani ja sinisellä yleisesti tehokkaasti hoitavia  ainesosia (silottavia, pehmentäviä, selvittäviä ja sähköisyyttä poistavia).

inci: aqua, cetearyl alcohol, shea butter, argan oil, quaternium-91, betaine, olus, silk amino acids, tocopheryl acetate, panthenol, cetrimonium methosulfate, hydrolyzed vegetable protein pg-propyl silanetriol, cetrimonium chloride, ceteareth-20, phenoxyethanol, ethylhexylglycerin, ethylhexyl methoxycinnamate, parfum, citric acid.

Kuriositeetti: Tuoksu ei ole ainoa linkki Balmain-maskin ja Simin Argan Care -linjan välillä. Simin Argan Healing Smoothie -naamiossa on sattumalta tismalleen samat ainesosat sillä erolla, että muutama ainesosa on vaihtanut paikkaa ;) 

Sim Sensitive DS Intensive Moisture Mask

Tuotekuvaus: "Intensiivisesti kosteuttava ja tehokas hoitonaamio vaurioituneille hiuksille. Optimaalisen kosteustasapainon ansiosta hoitonaamio vaikuttaa hiusta vahvistavasti ja saa hiukset näyttämään terveemmiltä. Suojaa lämmöltä ja lisää hiusten käsiteltävyyttä, selvittää ja pehmentää jättäen hiuksiin silkkisen tunnun."

Hajusteeton.

Vaikutusaikasuositus: 5-15 minuuttia.

Tuotteelle ei ole kuluttajaohjehintaa. Sitä myydään vain litran pöniköissä salonkikäyttöön, mutta totta kai kampaamot voivat itse hinnoitella tuotteen mikäli haluavat myydä sitä myös asiakkaille mukaan kotiin.

Todella paksua ja tiheää ainetta, ei pienintäkään vaaraa että valuisi hiuksista. Tuntuu hiuksiin levittäessä parhaalta testineliköstä; liukkaalta ja silottavalta. Hoitotulos ilman kampaamista on perusluokkaa, hiukset ovat huuhdellessa siloiset ja "jämäkät". Kun tuotteen kampaa hiuksiin, tulos paranee monta astetta tuoden silkkisen sileän fiiliksen. Hiuksista tulee sellaiset, joita äitini kutsui lapsuudessani "liinatukaksi": kauttaaltaan niin sileät että vain lipsuvat sormien läpi. Hiukset eivät myöskään jää yhtään sähköisiksi. Todella hyvä hoitoaine.

Intensive Moisture Maskissa ei ole kasviöljyjä, mutta sitäkin enemmän kationisia tensidejä ja polymeereja jotka huolehtivat hiuksen silotuksesta ja pehmennyksestä. Tosin osa näistäkin voi olla luonnollisista raaka-aineista johdettuja.

inci: aqua, cetearyl alcohol, stearamidopropyl dimethylamine, amodimethicone/morpholinomethyl silsesquioxane copolymer, cetrimonium methosulfate, quaternium-91, betaine, sorbitol, panthenol, dimethylpabamidopropyl laurdimonium tosylate, ethylhexyl methoxycinnamate, trideceth-5, glycerin, hydroxyethylcellulose, methoxy peg/ppg-7/3 aminopropyl dimethicone, phenoxyethanol, ethylhexylglycerin, lactic acid.

Garnier Respons Marvellous Nectar Mask

Tuotekuvaus: "argan- ja kamelliaöljyä sisältävä koostumus hoitaa kuivia ja kiillottomia hiuksia. Antaa hiuksille kiiltoa, joustavuutta ja pehmeyttä."

Suositusvaikutusaika: 3-5 minuuttia.

Hinta: 300 ml 3,95€.

Koostumukseltaan todella paksu ja jämäkkä, tuoksu kevyesti parfymoitu, tyypillinen "markettituotetuoksu". Hoitotehoiltaan keskinkertainen, hiukset eivät ole mitenkään merkittävän silkkiset ja jäävät kuivuttuaan vähän muovisen tuntuisiksi, eivät ole pehmeät ja taipuisat niinkuin parhaiden hoitoaineiden jäljiltä. Hiukset ovat myös varsin sähköiset. Teho on hiuksissani lähinnä selvittävä mutta ei pehmentävä ja silottava. Kaiken kaikkiaan Marvellous Nectaria sopii kuvaamaan sana: "perus".

Kampaaminen paransi hoitoaineen tehoa mutta ei onnistunut nostamaan kokemusta keskiverron yläpuolelle.

Vaikka marketti- ja kampaamotuotteen inceissä ei aina pysty näkemään selvää eroa laadun suhteen, tällä kertaa vertailun ainoa markettinaamio sisältää selvästi vähemmän hoitavia ainesosia. Mukana on sinänsä erinomaisia argan- ja kamelliaöljyjä, mutta niitä on tuotteessa alle prosentti (--> sijaitsevat luettelossa fenoksietanolin alapuolella, ja fenoksietanolia saa käyttää kosmetiikassa korkeintaan 1% pitoisuutena). Tämänkin naamion pehmentävä teho paranisi epäilemättä helposti lisäämällä siihen kunnolla kasviöljyjä, vaikkapa puhdasta arganöljyä.

inci: aqua, cetearyl alcohol, quaternium-87, paraffinum liquidum, behentrimonium chloride, cetyl esters, glycerin, ci 19140/yellow 5, ci 14700/red 4, hydroxyethylcellulose, phenoxyethanol, argan oil, camellia oil, limonene, linalool, benzyl alcohol, propylene glycol, isopropyl alcohol, caprylyl glycol, geraniol, citronellol, citric acid, hexyl cinnamal, parfum.

(Ainesosat kuten cetyl esters ja caprylyl glycol pehmentävät nekin hiusta mutta merkkasin värillä ne ainesosat joilla on hoitavuuden kannalta eniten merkitystä.)

Rahua Omega 9 Mask

Tuotekuvaus: "korjaava ja ravitseva naamio kuiville ja käsitellyille hiuksille. Sisältää rahuaöljyä, jossa on runsaasti omega 9 -rasvahappoa. Pienen molekyylirakenteensa ansiosta rahuaöljy ja sen sisältämät rasvahapot pääsevät vaikuttamaan syvälle hiuksiin."

Suositusvaikutusaika: 10-15 minuuttia.

Hinta: 200 ml / 59,90 €

Hinnaltaan kunnioitettavan arvokas naamio, haastaa litrahinnallaan kampaamoiden kalleimmatkin merkit. Hinnassa ei juurikaan ole mitään "Suomi-lisää" - tuote maksaa kotimaassaan Yhdysvalloissakin 58 dollaria. Jos Patyka on ihonhoitotuotteissa "luonnonkosmetiikan Chanel", on Rahua sitten luonnonkosmetiikan Alterna. Tai mitä näitä eksklusiivisempia hiustuotesarjoja onkaan.

Rahua on newyorkilaisen kampaajan Fabian Lliguimin kehittämä ylellinen ja luonnonmukainen sarja. Rahua-tuotteet ovat 100-prosenttisesti luonnonmukaisia ja vegaanisia. Luomuainesosat USDA-sertifioituja. Rahuan tuotteista on tulossa blogissa kattavampi esittely myöhemmin.

Naamiossa on ihanan kermainen koostumus, se tuntuu liukkaalta ja kieltämättä ylelliseltä hiuksiin levittäessä. Tuoksussa on pirteää ja yllättävää eukalyptusta. Ensimmäisellä kerralla pidin naamiota 15 minuuttia enkä kammannut sitä hiuksiin. Huuhdellessa tuntui, kuin naamio olisi kadonnut hiuksista johonkin, hiuksissa ei tuntunut yhtään liukkautta tai silkkisyyttä. Olivat vain ns. perusselvät, ja kuivuttuaan jopa vähän karheat.

Toisella kerralla pidin naamiota 30 minuuttia ja kampasin sen hiuksiin. Tuntuma huuhdellessa oli tällä kertaa aivan erilainen: hiukset tuntuivat liukkaammilta ja kaikenkaikkiaan hoidetummilta. Eivät ihan yhtä silkkisiltä kuin parhailla käyttämilläni luonnonkosmetiikan hoitoaineilla, mutta paljon paremmilta kuin ensimmäisellä kerralla. Kuivuttuaan hiukset olivat pehmeät ja todella sileät.

Rahua-naamion incissä on nähtävissä kasvipohjaisista raaka-aineista johdettuja kvatteja. Tapa, jolla näitä ainesosia käsitellään kemiallisesti, estää niitä sisältävän tuotteen sertifioinnin vaikka luonnollista alkuperää ovatkin. Esimerkiksi behentrimonium methosulfate, yksi yleisimmistä kvateista, voidaan valmistaa rapsiöljystä.

inci: aqua, sunflower seed oil, canola oil, behentrimonium methosulfate, glyceryl stearate, glycerin, oenocarpus bataua (ungurahua) oil, stearalkonium chloride, shea butter, hydrolyzed quinoa, glycine, lavender oil, eucalyptus leaf oil, panthenol, potassium sorbate.

(Arkistokuva, ei liity naamiokokeiluun)

Yhteenveto:

Naamioista paras oli Sim Sensitiven DS Intensive Moisture Mask, toiseksi parhaana pidin Rahuan Omega 9 -naamiota joka tekee hiuksista melkein yhtä pehmeät mutta jättää ne sähköisemmiksi (ja ilman kampaustoimenpidettä karheammiksi). Rahua oli myös kokonaiskokemuksena miellyttävin persoonallisine eukalyptustuoksuineen ja tyylikkäine valkokultaisine pakkauksineen.

Jumboksi jäi Garnierin Marvellous Nectar, jonka rankkaisin ihan perushoitikseksi. Sillä erolla, että tuntuu paksun koostumuksensa ansiosta miellyttävämmältä käyttää kuin lirut pikahoitoaineet.

Mikään naamioista ei ollut huono, mutta yksikään ei myöskään aiheuttanut valtavia "Tää on parhautta" -kokemuksia.

Ja sitten se olennaisin: tokenivatko hiukseni rapean kuivasta, venyvästä tilastaan? Hiushan ei voi elpyä, mutta kosmetiikka voi parantaa hiuksen rakenteellisia ominaisuuksia vahvistamalla ja pehmentämällä hiusta ja tuomalla kiiltoa. Hiusteni märkävenyvyys (eli purkkamaisuus) väheni naamiokuurin aikana merkittävästi, eivätkä ne enää ole hamppukuivat. Kiiltoa naamiot eivät onnistuneet hiuksiini tuomaan. Se lienee vaikeaa, kun hiuslaatu on luonnostaan himmeä, niinkuin luonnonkiharat ja -taipuisat hiukset useimmiten ovat.

Käytättekö te hiusnaamioita tai muita hiusten tehohoitoja kuten öljyjä? Oletteko kokeneet saavanne naamioilla selkeää eroa pikahoitiksiin verrattuna?

Blogeissa on viime viikkoina vilissyt vaihtoehtoisia reseptejä joulun perinneruoille, etenkin vegaanisina versioina.

Päätinpä sitten minäkin kokeilla omia versioita. :) Joululaatikoista lanttu ja porkkana (ilman riisiä) ovat tietenkin jo valmiiksi suhteellisen hyvin omaan ruokavaliooni sopivia, ja perheeni laatikkovastaava eli toinen sisareni on jo vuosia valmistanut ne sekä minun että nuorimman sisareni ruokavalioita kunnioittaen; vegaanisina ja vähähiilihydraattisina. Meillä laatikot ovat olleet eläinkermattomia ja kananmunattomia niin kauan kuin muistan (olen niin tottunut soijakerman makuun etten huomaa mitään eroa), ja viimeiset neljä vuotta myös korppujauhottomia ja siirapittomia. Perunalaatikon sijaan meillä on syöty bataattilaatikkoa jo pitkään.

Mitä erilaista halusin nyt sitten itse kokeilla? Noh, kookoskermaa meillä ei ole koskaan laatikoissa käytetty, ja inspiroiduin Ainon blogissa bongaamistani kookoskermaversioista. Kookos ja lanttu...? Miksipä ei :)

Lisäksi inspiroiduin tänä syksynä löytämästäni minulle uudesta vihanneksesta, juuriselleristä. Monelle kenties hyvinkin tuttu juures, minun lautasellani jostain syystä kutakuinkin tuntematon. En ole koskaan ostanut juuriselleriä ja joskus jopa miettinyt, ovatko varsi- ja juuriselleri saman kasvin eri osia. (En itse asiassa vieläkään tiedä. Googlasin. Ovat eri kasveja.)

Marraskuussa söin yhden varmaan parhaista ja yllättävistä kasvisruoka-annoksista joita olen ravintoloissa koskaan maistanut. Maarianhaminan Indigossa oli tarjolla juurisellerin ympärille rakennettu vegepääruoka, jossa oli voissa paistettua juuriselleriä kera edamame-papujen, joidenkin eksoottisen nimisten linssien ja omenapyreen. Kuulosti tosi arkiselta ja sanalla sanoen tylsältä, mutta tarjoilija kehui annosta erinomaiseksi ja niinpä päätin ainaisen kalan sijaan valita kasvisruoan. (Suomessa ravintoloiden kasvisruoka-annokset ovat valitettavan usein mielikuvituksettomia risottoja ja pastaa...)

Kuva: K-ruokakauppa.fi

Hyvä että kuuntelin tarjoilijaa, annos oli ihan törkeän hyvän makuinen! Rapeaksi paistetut juurisellerit, makeanhapan omena ja purutuntumaa antavat pavut ja linssit tarjosivat tosi mielenkiintoisen maku- ja tekstuuriyhdistelmän. Lisäksi annos oli paljon isompi kuin kaverini tilaama hampurilainen :D Kerrankin näin  päin! ^_^

No anyway, tässä oli pitkä alustus sille, miksi innostuin käyttämään juuriselleriä laatikossa. :)

Juurisellerissä on miellyttävän makeahko maku, vähän palsternakan tapainen, ja siinä on nauriin ja lantun ohella juureksista alhaisin hiilihydraattipitoisuus (4,6%). Päätin kokeilla yhdistää juurisellerin bataattiin laskeakseni bataattilaatikon sokeripitoisuutta, ja koska muutenkin olin vain utelias juurisellerin toimivuuden suhteen jouluisessa ruoassa.

Tässä ainekset, jotka erottavat vhh-laatikon tavallisesta laatikosta. Korppujauhojen sijaan mantelijauhoa "taikinaan" ja Pofiber-jauhoa laatikon pinnalle. Normaalisti käytämme siirapin tilalla ihan pienen lorauksen agave-siirappia, mutta nyt keksin kokeilla Rovaniemeltä ostamaani sokeroimatonta siirappia.

Tajusin itse asiassa vasta myöhemmin, että pullossahan lukee Caramel... Ehm... toimii ehkä pannareiden kanssa, joka oli alkuperäinen käyttökohteeni siirapille, mutta mitenkähän on laatikkoruoassa...? Päätin kuitenkin kokeilla, sitähän varten koekeittiöt ovat! :)

Lanttulaatikko:

(pieni annos kahteen puolen litran vuokaan)

500 g lanttua

1 dl kookoskermaa

1 kananmuna

1/4 dl sokeritonta siirappia

1/2 dl mantelijauhoa

1/2 tl suolaa

1/2 tl inkivääriä

1/4 tl maustepippuria

1/4 tl muskottipähkinää

pinnalle ropsaukset pofiberiä

Lanttulaatikosta tuli oikein hyvää, eikä kookoksen maku tullut liian voimakkaasti esiin vaan komppasi pehmeää lanttua oikein kivasti.

Tässä laatikossa en maistanut siirapin makua lainkaan, liekö jäänyt kookoksen alle. Mutta sanotaan näin, että kyllä soija- tai normikermaversio on makuuni silti parempi, koska siinä mikään ei muokkaa lantun makua vaan lanttu maistuu omana itsenään. Lanttulaatikko on lempparini jouluruoista <3 Tietysti kalan ja rosollin kanssa.

Kookoslanttulaatikkoni makuelämystä saattoi verottaa sekin, että muun jouluisen ruoan puutteessa nautin laatikkoa soijapyöryköiden lisukkeena (kun kotona ei sattunut olemaan kalaa). Ei todellakaan toimiva makuyhdistelmä :D

Juuriselleri-bataattilaatikko

300 g juuriselleriä

200 g bataattia

1/2 dl kermaa

1 kananmuna

1/4 dl sokeritonta siirappia

1/2 dl mantelijauhoa

1/2 tl suolaa

1/2 tl kanelia

1/2 tl valkopippuria

1/4 tl inkivääriä

pinnalle pofiberiä

Päällimmäinen kommentti: kyllä, selleri toimi bataatin kanssa oikein hyvin, laatikko oli tosi hyvän makuista. Mutta, tässä laatikossa siirapin karamellimainen makuhäivähdys tuntui vähän liian makealta - tai väärällä lailla makealta. Eihän karamellimaisuus kuulu tämän tyyppiseen ruokaan :p Normisiirapin maku on syvempi ja mausteisempi, kuten myös agavesiirapin. No, tulipahan kokeiltua! :D

Tulos: taidan valmistaa selleri-bataattilaatikkoa toisen satsin jouluna, mutta agavesiirapilla. Ja tietysti siskon vuoksi kananmunattomana ja soijakermalla. Kananmuna ei lopulta tuo laatikkoon kuin vähän kiinteämmän rakenteen, makuun se ei vaikuta.

Selleri-bataattilaatikon seuraksi paistoin silakoita ja rosollin kaipuussa (mutta ainesten puutteessa) toin annokseen vähäsen kitkeryyttä punasipulin muodossa taittamaan laatikon überpehmeyttä ja makeutta. Raa'asta sipulista saa muuten syöntiystävällisempää liottamalla sipuliviipaleita n. 10 minuuttia kylmässä vedessä. Vesi huuhtelee leikatun sipulin pinnalta rikkiä, jolloin sipulin maku ei ole niin ärtsy.

Mitkä on teidän lempparijouluruokia? Mitä laatikoita teillä syödään?

Myös punajuuribataattilaatikko on nam! :) Porkkana on aina ollut mun vähiten suosikki, mutta aloin tykkäämään siitä nyt riisittömänä versiona.

Kuten kerroin, olen ollut hiusten tehohoitokuurilla Kreikasta paluusta lähtien.

Hiuslaatuni on luonnostaan kuiva ja suhteellisen kiilloton, mutta aika ajoin tukka kuivuu oikein erityisen rapeaksi hampuksi, etenkin pidemmillä matkoilla jolloin en hoida kutreja normaalin, hyvin öljypitoisen rutiinini mukaan.

Tätä ei muuten voi sanoa tarpeeksi usein: öljyt ovat yksi tehokkaimmista ja kiistatta helpoimmista tavoista buustata hiusten hoitoa.

Helppoa siksi, että kuka tahansa voi ostaa kasviöljyjä ja lisätä niitä hiustenhoitoaineisiinsa; joko hiustuotemerkkien omia valmiita öljycocktaileja tai puhtaita yhden kasvin öljyjä (erityisen hyviä ovat kookos, monoï ja avokado). Muita tehoaineita kuten keratiiniyhdisteitä ei ihan tavallisten kauppojen hyllyiltä saa.

Kotioloissa sekoitan aina öljyjä hoitoaineisiini, mikä pitää hiukseni niin pehmeinä ja taipuisina ettei naamioille tai muille tehohoitokuureille tunnu arjessa olevan juuri tarvetta. Mutta reissussa en kanniskele öljyjä mukana. Tämä yhdistettynä auringonporotukseen ja meriveteen johtaa hiusten varsin rapsakkaan kuntoon. Sen lisäksi ne vielä venyivät kuin purkka.

Hiukset kriisiytyneenä (kesän Sveitsin reissun tahmakauhutkin vielä tuoreessa muistissa) päätin laittaa tukan hoitokuurille. Käyttäisin seuraavat kaksi kuukautta pelkkiä hiusnaamioita tavallisen hoitoaineen sijaan.

Kuurin aluksi päätin selvittää, mitä eroa naamiolla ja pikahoitoaineella konkreettisesti on.

Kuluttajalle eron on yleensä tämä: naamio on paksumpaa ja sitä pidetään hiuksissa pidempään, ja sitä mainostetaan tietenkin hoitavampana kuin perushoitoainetta. Mutta voiko laadukkaalla pikahoitoaineella saada samoja hoitotuloksia, jos sitä pitää päässä yhtä pitkään kuin naamiota?

Käännyin asiantuntijakontaktini, Sim Sensitiven kemisti Vesa Rämön puoleen.

Mitä eroa on hiusnaamiolla ja hoitoaineella?

Rämö vastaa diplomaattisesti, että erojen määrä on varmasti kiinni valmistajasta (mikä tietenkin pitää paikkansa), mutta yleisesti ottaen naamioissa on enemmän hoitavia aineita. Naamion koostumus on tavallista hoitoainetta paksumpaa, jotta se pysyy paremmin hiuksissa valumatta aineen vaikutuksen ajan – ja paksun kermainen koostumus tuo tietenkin myös laatuvaikutelmaa.

Paksuus tehdään useimmiten emulgaattoreilla (rasva-alkoholeilla), eikä se vaikuta juurikaan itse hoitotulokseen. Paksu koostumus ei siis itsessään kerro hoitavammista ainesosista, mutta sillä on tärkeä funktionaalinen rooli. En ollut ennen tullut ajatelleeksikaan, että totta kai paksu hoitoaine pysyy hiuksissa paremmin ja pääsee näin ollen myös vaikuttamaan tehokkaammin kuin hiuksista valuva vetisempi koostumus.

Entä voiko tavallinen hoitis olla yhtä hoitava kuin naamio? Olettaen, että siinä on laadukkaat ainesosat.

Rämö vastaa, että hyvällä hoitoaineella saa varmasti aika hyviä tuloksia kunhan käyttää hoitoainetta reippaasti, antaa sen vaikuttaa riittävän kauan ja päässä on myös pyyhe ehkäisemässä kuivumista. Hän kuitenkin lisää ettei lähtisi sanomaan, että pikahoitoaineella saadaan hiusmaskia vastaava tulos.

(Ymmärrän, ettei hiustuotevalmistaja voi tietenkään ottaa puolueettomasti kantaa tällaiseen asiaan.)

Mikroskooppia en omista enkä ole hiusteni kuntoa voinut millään tieteellisellä kojeistolla tutkia, mutta omat empiiriset havaintoni tukisivat sitä, että laadukas pikahoitoaine etenkin hyvillä öljyillä buustattuna ja pitkällä vaikutusajalla tekee hiuksistani yhtä hyvän tuntuiset kuin hiusnaamio. :) Ja pyyheturbaani estää valumisen.

Minua kiinnosti vielä tietää (ja juuri tämä on minusta aivan erityisen mielenkiintoista), mitkä ovat niitä ainesosia, joiden hiuksille tuoma hyöty kasvaa nimenomaan pitkällä vaikutusajalla. Pikahoitoaineethan toimivat eri periaatteella, ne kykenevät silottamaan hiuksen hetkessä, eikä ymmärrykseni mukaan esimerkiksi silikonin silottava vaikutus parane sen kummemmin vaikka muhittaisit sitä päässä kaksi tuntia. Naamioiden formuloinnissa oletettavasti siis suositaan ainesosia, joista on hiuksille enemmän hyötyä kun niiden antaa vaikuttaa pitkään.

Vesa Rämö kertoo, että vastakkaisiin sähkövarauksiin perustuvat hoitavat aineet (kationinen (+) hoitava aine kuten kvatti joka tarttuu anioniseen (-) hiukseen) eivät tarvitse pitkää kontaktiaikaa. Ja kvatithan ovat niitä silottavia ja sähköisyyttä poistavia ainesosia.

Tässä pieni esimerkkilistaus kationisista hoitavista aineista dermatologian professori Marie Lodénin kirjasta (teksti ruotsiksi mutta oikeanpuoleiset inci-nimet ovat kansainvälisiä):

(Off topic - Lodénhan tunnetaan myös Idun Minerals -sarjan kehittäjänä ;)

Rämö: "Pidempi kontaktiaika auttaa lähinnä paikkaavien, korjaavien ja kosteuttavien ainesosien kuten öljyjen ja aminohappojen imeytymistä hiukseen. Riippuen näiden aineiden molekyylikoosta ne voivat imeytyä ainakin osittain myös hiuksen sisälle eli jäädä suomujen alle niiden sulkeutuessa hoitoaineen vaikutusaikana."

HEI – SUOMUT! Palataan niihin ihan kohta.

Ja öljyt ;) They are the good stuff.

Rämö jatkaa, että tarkempaa minimiaikaa ainesosien vaikutukselle on mahdoton arvuutella koska se riippuu aina olosuhteista eli käytetystä shampoosta, hiusten kosteudesta, hiusten kunnosta, veden laadusta, hoitavien ainesosien määrästä jne. Tämän vuoksi valmistajat antavat tuotteille tietyn aikavälin (ohjeessa voi lukea esim. 5-15 minuuttia) josta kuluttaja voi testata itselleen sopivan vaikutusajan.

Silikoneista Rämö toteaa, että on vaikea sanoa tämän laajan raaka-aineryhmän kohdalla yhtä absoluuttista totuutta, koska silikoneja on niin monia eri laatuja. ”Mikäli ne ovat varauksetonta eli inerttiä laatua, niin kemistin logiikalla sanoisin, että sama logiikka toimii niiden kanssa kuin öljyilläkin.”

Sannin maallikkotulkinta: tietyt silikoniyhdisteet saattavat nekin hyötyä pitkästä vaikutusajasta. Tässä taas nähdään, kuinka maallikkojen ei kannata yrittää ymmärtää silikoniyhdisteitä. Kovasti me haluaisimme leimata ne tietynlaisiksi ja tehdä yleistäviä tulkintoja, ja onhan niillä tiettyjä ilmeisiä funktioita kosmetiikassa jotka taviskin tajuaa primeria kämmenelle hieroessa tai latvaseerumia annostellessa. Mutta silikonien maailma on niin paljon laajempi kuin tutut dimethiconet ja cyclopentasiloxanet. Joiden niidenkin alla on satoja erilaisia, kuten hiljattain opimme.

Rämö nostaa esiin erityisryhmän naamioita, joilla hoidetaan hiusten lisäksi myös päänahkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kuivaa ja hilseilevää päänahkaa hoitavat tuotteet. ”Tässä ihokontaktissa vaikutusajalla on paljonkin merkitystä halutun efektin saavuttamisessa.”

*

Sitten vielä muutama sana kuuluisista suomuista.

En malta olla palaamatta parin vuoden takaiseen hiussuomukeskusteluun, nyt kun kaksi kemistiä on jälleen vahvistanut suomurakenteen olemassaolon.

Kuka muistaa tämän kiihkeäksikin käyneen, varsin kummallisen keskustelun blogissani? Olen vieläkin ymmälläni, että jollekulle on niin tärkeää tarttua siihen, millä nimellä hiuksen pinnan suomumaista rakennetta kutsutaan. Koko juttu oli lopulta mielestäni ihan älytöntä semanttista vääntöä :D Ja toinen tunteita nostattava asia on sitten näiden suomujen käytös - nousevatko niiden reunat hiuksen pinnasta vai ei, ja voiko niitä "sulkea" millään kosmetiikan kemikaaleilla.

Juttu meni niin, että sain muuan lukijalta sähköpostia, jossa tämä pyysi minua lopettamaan hiussuomuista puhumisen hiusjuttujeni yhteydessä, koska ”ei ole mitään hiussuomuja” ja tällaisen palturin puhuminen verotti uskottavuuttani. Olin hämmästynyt. Termi 'hiussuomu' on yleinen ja edelleen alan oppilaitoksissakin käytetty, ja kaikkihan meistä ovat nähneet mikroskooppikuvia hiuksen pinnasta. Kuvissa on selvästi havaittavissa suomumainen pintarakenne ja solureunoja jotka ovat vaurioituneen hiuksen pinnassa kohollaan. Se, millä nimellä näitä "reunoja" kutsuu, suomut tai biologisesti korrektisti suomusolut, on minusta ihan epäolennaista ja asiasta närkästyminen aikamoista tarttumista lillukanvarsiin.

Kuva: How To Make Your Hair Grow Faster

Suomessa on kuitenkin ainakin yksi hiusalan opettaja, joka kylvää oppia suomuttomista hiuksista ja siitä, ettei hiuksen pinnassa ole mitään mikä voisi avautua ja sulkeutua. (Minulle sähköpostia lähettänyt lukija on hänen oppilaitaan.)

Opettajan (joka osallistui myös blogini keskusteluun omalla nimellään) mielestä puheet avautuvista ja sulkeutuvista suomuista ovat vain hiustuotevalmistajien keksimää markkinointipuhetta, jolla saadaan kuluttajat uskomaan että hoitoaineella voidaan sulkea jotain hiuksen pinnassa.

Mainitsin Vesa Rämölle keskustelusta.

”Kyllä hiuksen pintarakenne on niin moneen otteeseen kuvattu erilaisin mikroskoopein, ettei sen rakenteen kyseenalaistamiseen ole ollut koskaan aihetta ainakaan minulla”, oli Rämön kommentti.

”Emäksisempi pH luonnollisesti turvottaa eli ’avaa’ hiusta ja happamampi ’sulkee’, termien käyttö tällä alalla on arkea enkä näe syytä niiden kyseenalaistamiseen”.

Samoilla linjoilla oli myös Lifehairin Alex Westerberg.

Kuva: Alkaline Water Plus

Tuntuu hullulta, että joku haluaa niin kiihkeästi nousta barrikadeille suomuista puhumista vastaan ja takertuu niiden käytökseen liittyvään sanastoon. Open, raise, close, swell, kohota, avautua, sulkeutua, painua kiinni...

Mitä väliä sillä on, millä ilmaisuilla hiuksen pinnassa olevien repaleisten solureunojen kohoilemisesta puhutaan, kun lopputulema kuitenkin on, että pinta silottuu hoitoaineen vaikutuksesta, ja jää karheammaksi ilman hoitoainetta? Eikös niin? :) Tunteehan jokainen hiuksen käyttäytymisen jo sormissaan, ei siihen sanoja tarvita. Huonokuntoinen hius on karhea ja kiilloton, terve ja/tai hoitoaineella hoidettu (eli pinnoitettu) on sileä ja heijastaa valoa. Hiuksen sileys ja kiiltävyys on yhtä kuin litteät, "kiinni" olevat suomusolujen reunat.

Eivät hiustuotevalmistajat ole taikoneet hiuksiamme pörröisiksi, takkuisiksi ja sähköisiksi saadakseen myytyä hoitoaineita – hiuksissa on kyseisiä ominaisuuksia ihan luonnostaan. Tai kemiallisten käsittelyjen ja hiustenmuotoilun seurauksena. ;)

* * Hiusnaamiovertailu vuorossa blogissa viikonloppuna * *

Tämä lähtee nyt suihkuun silottelemaan hiuksiaan :D

Wow! Nyt tuli yllätys!

Päivän look. Oli ehkä vähän hassua lähteä käyttämään koiria ulkona sateessa kumppareihin ja tuulitakkiin pukeutuneena saatuani meikin valmiiksi ja kuvatuksi :D

Muistatteko, kun mainitsin aiemmin The Body Shopin Winter Trend -kokoelman paletit? Esittelin niistä toisen, lämpimän Grooving Goldin, täällä.

Viileä paletti, Swinging Silver, näyttää tältä. Aika erikoinen sävykokonaisuus, vai mitä? Tai muut kolme sävyähän toimivat ihan täydellisesti yhteen, mutta tuo korallipinkki - mitä se tekee seassa? Hopeanharmaata ja korallia? Mitä tässä on oikein ajateltu?

Mietin pitkään, että viitsinkö edes yrittää tehdä meikkiä jossa yhdistän kaikki sävyt, kun punainen väri sinisen ja harmaan vierellä tuntui kertakaikkiaan hirveältä - takaisin 80-luvulle vähintään.

Tänään viimein tein yrityksen. Ja:

1) Eihän tuo nyt ihan mahdottomalta näytä. Joskaan ei maailman pukevimmaltakaan yhdistelmältä.

2) Paletin laatu.... WOW!!! Aivan mielettömän upea koostumus ja pigmentti!! Kyllä, ansaitsee monta huutomerkkiä.

Paletin sävyt ovat hopea, korallipinkki, tummansininen (näyttää kuvassa tummanharmaalta) ja kevyesti iholla taupeen taittava metallinen harmaa.

Paletin kaikki sävyt ovat superpigmenttisiä, kauniisti levittyviä ja peittäviä. Koostumus on hohtava, eli mattaisen ystävät saavat jälleen huokaista. Me hohdon ystävät taas juhlimme! Ah, niiiiin kauniita sävyjä!

Innostuin etenkin tuosta paletin odd-one-outista eli korallista. Onkohan kauneimpia korallisia sävyjä mitä olen nähnyt sitten mineraaliluomivärien... Sävy muistuttaa yhtä Coastal Scentsiltä muinoin kaupanpäällisinä saamaani superkaunista korallia mineraaliluomiväriä, ja koostumuskin hienovaraisine shiftauksineen muistuttaa 100-prosenttisia mineraaliluomivärejä. (Niiden käyttäjät tietävät mitä tarkoitan, mineraaliluomiväreillä on aivan omanlaisensa hohto joka on paljon moniulotteisempaa kuin pressattujen luomivärien.)

Laitoin tähän verrokit kahdesta MACin luomiväristä.

Expensive Pink muistuttaa myös The Body Shopin korallia, mutta TBS:n on heleämpi ja shiftaa enemmän vaaleanpunaiseen, Expensive Pinkin ollessa iholla oranssimpi. MACin Deep Truthin swatchasin viereen koska TBS:n sininen muistuttaa sitä hylsyssä - mutta on iholla noin paljon tummempi. Pigmenttiä on niin paljon että siveltimellä ei tarvitse kuin hipaista niin jo on varjoa luomella, paljon enemmän poweria kuin Deep Truthissa.

Yäluomella siis koralli, sininen ja tummanharmaa, alaluomella sininen ja sisänurkassa hipaisu hopeaa. Se ei todellakaan mielestäni sovi korallin seuraan mutta kuten sanottua, halusin yrittää yhdistää kaikki paletin sävyt.

Kulmaluulla MACin Shroom.

Mietin kuumeisesti, minkä ihmeen poskipunan ja huulipunan näin oudon väriseen meikkiin yhdistäisin. Joku korallinen tai oranssiin taittava ehdottomasti, mutta mikä...

Lopulta keksin täydellisen poskipunan - Swinging Silver -paletin koralli itse! Katsokaa miten upealta se näyttää myös poskipunana! Aijjai miten kaunis hehku.

Huulille löytyi Benecosin kaunis pinkki-persikka Peach-huulipuna.

Nyt on alun kummeksunnan jälkeen todettava, että The Body Shopin Winter Trend -paletti Swinging Silver on yksi vuoden laadukkaimpia paletteja joita olen kokeillut. Jep, koralli on outo kaveri siniselle ja hopealle, enkä usko monenkaan perusmeikkailijan osaavan noita luontevasti yhdistää. MUTTA. Katsokaapa palettia näin: täydellinen trio sini-hopea-harmaaseen smoky-meikkiin, ja lisänä aivan täydellisen heleän herkullinen korallipinkki poskipuna! Ja voihan korallia sävyä tottakai käyttää yksinäänkin, näen jo tämän luomillani kesällä yhdistettynä makeaan syvänvihreään rajaukseen.

Swinging Silver yllätti totaalisesti. Sanni antaa peukun! (Hei... missä mun "Löytö"-logo on... :D Se olisi pitänyt lisätä tähän....)

Loppuun vielä oivallus:

En enää oikeasti yhtään viihdy tummissa meikeissä. Korkeintaan juhlissa, joissa käyn ehkä kolmesti vuodessa. Vaikka olen aina täällä blogissakin sanonut että identifioin itseni meikattuun versioon itsestäni, niin kyllä tämä meikitön kuva tuntuu nykyään enemmän minulta kuin nuo ylempänä olevat.

Otin kuvan viimeisenä L'Orealin La Palette Smoky -paletin testauspäivänä, kun silmät valuivat ja yritin tuskaisena ottaa Smoky Blue -meikkikuvia ja näytin mielestäni NIIN ylimeikatulta ja ei-minulta ja vain odotin, että pääsen pesemään meikin pois. Sitten kun  meikki oli vihdoin veks ja katsoin peiliin niin olin ihan että no hei, Sannihan se siellä :)

Tänäänkin oli jotenkin oudon kiusallista liikkua kaupungilla koralli-sinisessä meikissäni. Koralli = ihana, mutta tummat varjostukset.... ei enää mun juttu. Kiva tehdä tummia meikkejä blogin demokuvia varten mutta muuten ei. Taidan olla sisimmässäni pastellityttö forever. <3

1. Kokeilin aamulla vartalovoidetta joka on kuin marmeladia. Ihme ja kumma - karkin näköinen herkkumömmö ei tuoksu miltään.

2. Vaikka talo on täynnä kosmetiikkaa, tämän testipaketin hain erityisen mielelläni. Idun - kosmetiikkamaailman kauneimpia pakkauksia IMO.

3. Olen tänä vuonna kiskonut glögiä enemmän kuin koskaan aiemmin - eikä olla vielä edes jouluviikolla.

Eilen päätin kokeilla asteen asenteellisempaa versiota etten ole kohta korviani myöten täynnä Valion sokeroimatonta. Ostin 100-prosenttista makeuttamatonta karpalomehua. Ajattelin, että juoma saattaisi olla turhankin ärtsyä ja kirpeää mutta kirpeys toikin oikein mukavaa luonnetta vähän nössöön valmisglögiin verrattuna. Keittelin mehua puolisen tuntia glögimausteiden kanssa ja laimensin sopivaksi vedellä. Punaviiniä tietysti sekaan ja sopiva makeustaso stevialla. Cheers! Nytkin tässä katson koko ajan kelloa että jokohan olisi Glögg o'clock.

4. Uskokaa tai älkää, mutta olen niin ihastunut yhteen kasvoöljyyn (jep, siis minä, seerumisti!) että en meinaa millään haluta siirtyä seuraavaan testituotesarjaan. Tämäkin päivä nähtiin.

5. Aamulla kävi ihan uskomaton sattuma. Olin juuri kirjoittanut sähköpostia koskien Yves Rocherin Hunaja- & Mysli -kasvovoidetta (halusin selvittää onko se lakkautettu vai pakkaus vain uudistettu, kun en nettikaupasta enää löydä vanhaa tuttua purkkia), ja avasin sitten oman Yves Rocher -kalenterini 8. luukun. Sieltä paljastui juuri tuo Hunaja & Mysli -voide!

6. Muistatteko mun Delicious-hurahduksen viime joulukuulta? Se palasi. Luulin jo ylikäyttäneeni Deliciousia viime jouluna mutta näköjään en. Kun kerran suihkaisin Deliciousia tuossa pari viikkoa sitten jouduin jälleen sen lumon valtaan enkä ole enää voinut käyttää muita tuoksuja. Suihkin sitä pitkin päivää kuin joku narkomaani. :D

7. Joudun ekaa kertaa koskaan maksamaan alvit iHerb-tilauksesta. Dämn :D No, oikeinhan se vain on ja lain mukaista. Pidän tilaukset melkein aina alv-perinnän rajan alapuolella, summan joskus mennessä ehkä pari dollaria yli. Nyt kun  kerrankin olin ihan että antaa mennä, ja tilasin 44 dollarilla, niin eiköhän heti napsahtanut Tulliin. :)

8. Hoitokoira Viivi pissasi tänään lattialle kun viivyin ilmeisesti hänen mielestään liian pitkään salilla. Syytän uutta juoksumattosarjaani "Koukussa" joka on niin hyvä että ei voi jättää jaksoa kesken.

*

Lopuksi jaan pienen anekdootin sarjassa "Making of.... kosmetiikkablogipostaus".

Tulin kotiin Kreikasta päivää vaille seitsemän viikkoa sitten. Jo reissussa päätin, että kotiin päästyä aloitan hiusten tehohoitokuurin (ja teen aiheesta samalla blogipostauksen), sillä kutrini tuntuivat tavallista kärsineemmiltä tämän kesän ja syksyn jäljiltä. Oikein sellaista venyvää purkkalaatua ja samalla ritisevän kuivat.

Päätin testata neljää eri hiusnaamiota. Oikein odotin että pääsen kirjoittamaan juttua. Sitten tajusin, että olinpa tyhmä kun valitsin vertailuun neljä tuotetta, olisi pitänyt ottaa vain kaksi. Miksi tyhmää? Koska nyt jutun valmistuminen on venynyt viikkotolkulla.

Pesen hiukseni kolmen päivän välein, ja ihanteellisesti haluan testata hiustuotetta vähintään kolme, mieluummin viisikin kertaa ennen kuin kirjoitan siitä. Neljän hiusnaamion testaus viidellä testikerralla veisi 60 päivää. Nyt ollaan päivässä numero 49. Aargh. Samalla hiusnaamioprojekti on estänyt minua kokeilemasta pikahoitoaineita joita halusin testata kotimaisen kosmetiikan teemaviikkoa varten. Sarjassamme vain-kauneusbloggaajalla-voi-olla-tällaisia-ongelmia.

Päätin jättää testikerrat neljään kertaan per naamio ja nyt hiusten tehohoitojuttu olisi toivon mukaan ilmestymässä ensi viikkoon mennessä. :)

Suomi täyttää tänään 98 vuotta.

Itsenäinen maamme on nuori, liekö edes teini-iässä maiden ikäasteikolla.

Vai minkä ikäinen 98-vuotias maa oikeastaan on..? En minä lopulta tiedä, kuinka nuoria tai vanhoja valtaosa maapallon itsenäisistä valtioista on.

Iästä puheen ollen...

Äitini kesäkuussa Ahvenanmaalla

Minulle tuli mieleen jakaa yksi hetki kahden viikon takaa.  Tykkään aika ajoin pohdiskella blogissa ikäasioita, ja kun yksi vuosi taas on kääntymässä kohti loppuaan, on ajan kuluminen luontevasti noussut esiin keskusteluissa viime aikoina. Hyvällä tavalla.

Kun olin 15-vuotias, olivat 20-vuotiaat tietenkin jo ihan aikuisia. 3-kymppiset tosiaikuisia. Nelikymppiset jo vanhoja.

Kaksikymmentävuotiaana odotti, että alkaakohan sitten 3-kymppisenä vihdoin tuntua aikuiselta. Sitä mietti, että mitä se aikuisuus edes on. Miltä sen pitäisi tuntua? Kyllä se sitten eräänä päivänä koittaa, ajattelin.

Olen odottanut tätä hetkeä suurella mielenkiinnolla koko elämäni. Milloin minusta tuntuu erilaiselta, aikuistuneelta, tai edes vanhentuneelta, ei-nuorelta.

Istuin kaksi viikkoa sitten lapsuuskotini sohvalla Kuopiossa äitini kanssa. Katsoimme televisiota.

Sanoin äidille, että tässä sitä taas istutaan, äiti ja äidin lapsi. Ihan niinkuin 20 tai 30 vuotta sitten. Kun oli tultu lauantaisaunasta ja asetuttiin tv:n ääreen syömään saunanjälkeisherkkuja. Yleensä persikkaa tai banaania pilkottuna trio-jäätelömaun sekaan. Minä yritin aina tehdä jäätelökauhalla jätskistä palloja. Ei onnistunut.

"Tiedätkö, äiti, minusta ei juurikaan tunnu niin hirveän erilaiselta kuin silloin," sanoin. "Ihan samalla lailla tuntuu, että tässä istuu äiti ja lapsi, eikä äiti ja joku aikuinen. Eikö sinusta ole hassua, että me lapset ollaan jo kolmikymppisiä?"

Äiti vastasi, että lapset tuntuvat aina lapsilta. "En minä näe teitä minkään tietyn ikäisinä, te olette minun lapsiani".

Sanoin, etten itsekään vieläkään näe itseäni minkään ikäisenä. "Minä vain olen. Ei minusta tunnu yhtään sen aikuisemmalta kuin 10 tai 15 vuotta sitten. Ikäänkuin mitään kalenteri-ikää ei olisikaan.

Äiti sanoi:

"Minusta tuntuu ihan samalta. Ei se muutu 69-vuotiaanakaan".

Wow. Voin siis lopettaa odottamisen.

Katsoin äitiä joka jatkoi:

"En minäkään sen paremmin tajua minkä ikäinen olen. Omassa mielessäni olen nuori, en ainakaan sen ikäinen mitä syntymätodistus kertoo. Välillä hätkähdän, kun juttelen jumppakavereiden kanssa ja yhtäkkiä oivallan, että minähän olen heitä puolet vanhempi. Vasta peiliin katsoessa muistaa, että onkin eri ikäinen kuin muu seurue."

"Ei mutta sehän on ihan mahtavaa", sanoin. "Tuohan on hyvä juttu!"

"Niin kai", äiti sanoi. "Mutta onhan se silti hassua. Että unohtaa, minkä ikäinen fyysisesti on".

Se on ehkä hassua. Mutta pidän siitä.

Istuimme siinä sohvalla, äiti ja tytär. Samaan aikaan nuorina ja vanhoina, iättöminä.

Keskustelusta tuli hyvä mieli.

Nyt tiedän, ettei se hetki taida koskaan koittaa minullekaan. Kun tunnen itseni vanhaksi. Tai edes aikuiseksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Jos nyt voisin tavata 15-vuotiaan Sannin niin sanoisin, "Hyviä uutisia: olet ihan yhtä hassu ja nuori koko loppuelämäsi". :)

Karkkipäivän lukijamatka Tallinnaan lähestyy, ja ilmoittautumisaika sulkeutuu jouluna. Vielä on siis vajaa kolme viikkoa aikaa ilmoittautua jos innostuu lähtemään mukaan.

Matkaan on jo lähdössä 37:n hengen porukka ja 14 mahtuu vielä mukaan.

Jos lukijamatkainfo on jäänyt väliin, lisätietoa ja matkaohjelman voi lukea täältä. Lähdemme 22.-24. tammikuuta Tallinnaan kauneusteemaiselle viikonloppumatkalle jonka aikana päästään mm. valmistamaan itse luonnonkosmetiikkaa.

Matkalle on muuten pätkähtänyt vielä kauneushoitoihin liittyvä lisäetu :)

Lukijamatkalaiset saavat erikoisetuna seuraavat alennukset varatessaan hoitoja Original Sokos Hotel Virun hoitoloista:

(Hotel Viru sijaitsee meidän hotellimme, Original Sokos Hotel Estorian, vieressä)

- 35% alennusta Kauneussalonki Si Stylen hoidoista (hotellin 2. kerroksessa)

- 15% alennusta Kauneushoitola Viru Ilusalongin hoidoista (hotellin 3. kerroksessa)

Matkalaiset saavat maihinnousukorttien yhteydessä näihin alennuksiin oikeuttavat kupongit, jotka luovutetaan hoitoloihin sinne saavuttaessa.

Hoidot kannattaa varata etukäteen ja kertoa varatessa 'Karkkipäivä' -koodi.  Hoitolat ovat avoinna lauantaina 23.1. kello 20 saakka.

Hoitoloiden yhteystiedot:

Kauneussalonki Si Style: info@sistyle.ee

Kauneushoitola Viru Ilusalong: info@viruilusalong.ee

Lisätietoa hoitoloista: https://www.sokoshotels.fi/fi/tallinna/sokos-hotel-viru/hoidot-ja-hyvinvointi

.

Tammikuussa nähdään! :) Jännää!