Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Ensimmäinen joulumuisto joka tulee mieleen, on kuusenkoristelu. Se on ollut niin pitkään kun muistan, minun homma. Pienempänä äiti tietenkin auttoi. Edelleenkin yritän pitää perinteestä kiinni. Nykyään vaan omat ja miehen lapset tahtovat osallistua, enkä tohdi kokonaan kieltää. Lasten mentyä nukkumaan, järjestelen sitten koristeita kuusessa minun mieleiseen järjestykseen :D
Yks hauskimpia muistoja on se, kun syötiin riisipuuroa ja mun pikkuveli sai suuhunsa mantelin. Hän pelästyi ihan mielettömästi ja alkoi hysteerisesti, naama väärällään itkeä :D (huom, hän oli tällöin vielä vauva)
Voi pikkuveljeä :)
Pikku-piija 3 vee juoksutti suklaalevyn roskikseen, kun iskä sanoi että "suklaa on pahhaa, vie pois se". Pappa oli eri mieltä ja juoksi perään että sai suklaan pelastettua :) Nyt 21 vuotta myöhemmin istun papan kans sohvalla joulupäivänä ja syyään suklaata :D
Minun joulumuistoni:
Olin rippikouluiässä ja äidin kanssa aattohartaudessa. Kävin hakemassa sakastista papilta kuittauksen ja perussairaudestani johtuen kompastuin tullessani kynnykseen ja lensin pääedellä alttarikaiteeseen. Verta tuli todella paljon niinkuin päästä yleensäkin. Paperia ei ollu kellään, pappi antoi ens hätään jotain kirkkotekstiilejä.
Veljeni tuli hakemaan meitä ja kantoi minut autoon. Kodin kautta (jouluruoka piti pelastaa) päivystykseen, jossa pään haava liimattiin. Päivystyksestä ensiapuun, koska totesin etten pysty kävelemään. Siellä pään haava aukesi ja riitelin lääkärin kanssa kun vastustin tikkejä. Ei tikattu, lisää liimaa vaan.
Sen aaton vietin verissä päin nilkka nyrjähtäneenä ja just ehittiin mummolaan ennen joulupukkia.
Ei ehkä paras joulumuisto, eikä kyllä naurattanu sillä hetkellä, vaikka jälkeenpäin sille kärsiiki jo ainaki hymyillä.
Voi kauhea, onneksi ei käynyt pahemmin tuon kaatumisen kanssa...!
Parhaimmat joulumuistot ovat lapsuusajoilta, kun jännitin aina hirveästi joulupukin tuloa :) Muistan ikuisesti pienenä saamani valkoisen kissapehmolelun, oikeastaan omistan se vieläkin :)
No vitsi mikä tuuri! Ensimmäinen reaktioni oli HALUAN, kunnes huomasin että su 22.11. asti aikaa.. kunnes bongasin että olitkin pidentänyt osallistumisaikaa tälle päivälle! :) Vielä vajaa 1,5h aikaa, jee! :)
Parhaita joulumuistoja ovat lapsuudet joulut, kun jaksettiin vielä tehdä kaikki jouluperinteet. Ruoat, kuusi, pukki, tunnelma, tv-ohjelmat ym.. Nyt tekisi hirveästi mieli äidin tekemää luumurahkaa <3
Viime joulu oli ihana sillä aattona meille satoi varmaan puolisen metriä lunta.. Olin siitä melkein enemmän innoissani kuin jouluruoista! ;) Pari edellistä joulua olivat olleet harmaita ja sekös aina vähän harmittaa.
Ehdottomasti paras joulumuisto löytyy lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin tapana oli lähteä aikaisin aattona maastoon ratsastamaan muiden heppatyttöjen kanssa. Samalla kun köpöteltiin pitkin metsiä, niin laulettiin myös joululauluja tonttulakit päässä (myös hevosilla :D). Ratsastuksen jälkeen kotona odotti aina riisipuuro ja aattosauna. Parasta!
Parhaat joulumuistot ovat varmaankin sieltä lapsuudesta. Veljen ja siskon kanssa ei jaksettu millään odottaa iltaan, että saadaan avata lahjoja, ja käytiin pitkin päivää hypistelemässä kuusen alla olevia paketteja! :D Ja tietysti jo ennen aattoa koluttiin koko talo läpi ja yritettiin etsiä niitä paketteja jo etukäteen..! Nykyään parasta on se perheen kanssa vietetty aika, kun kaikki ovat koolla. Siinä on aina se oma tunnelmansa. :)
Parhaimmat joulumuistot ovat mielestäni jokavuotiset jouluperinteet eli hautuumaalla käynti, joulukuusen koristelu, joulupukin vierailu, perheen kanssa yhdessäolo ja jouluruokailu :)
Emme olleet viettänyt joulua yhdessä pappani kanssa vuosiin, mutta viime jouluna saimme hänet ylipuhuttua luoksemme ja vietimme aivan ihanan joulun. Ikävä kyllä pappani menehtyi äkillisesti tänä kesänä ja tämä joulu tullee olemaan meille hyvin raskas. Silti se, että vietimme hänen viimeisen joulunsa yhdessä, on tehnyt siitä minulle erittäin rakkaan muiston :)
Menin veljeni ja naapureiden kanssa tonttulakit päässä hiippailemaan ikkunan taakse. Pikkuveljeni, joka oli koko päivän kiukutellut juoksi heti sisälle tullessamme ovelle vastaan ja sanoi että nyt pitää olla kiltisti kun tontut on tarkastuskierroksella!
Nyt tulee muutamakin vastaus. Lapsuuden perheessäni joulu meni kuten monella muullakin suomalaisella: isä humalassa ja äiti sen takia pettynyt. Joulunpyhät meni usein vanhempien tapellessa ja hyvin jännittyneessä tunnelmassa. Muutamat joulut muistan ilona, koska olimme mummolassa. Ne joulut olivat ihania. Tätini oli pukki ja jakoi lahjat. Illalla päästiin kotiin ja oli ihana nukahtaa päivän jännittämisen jälkeen.
Vastaukseni on kuitenkin tämä: Nykyään ihanimmat joulut vietän kaksistaan mieheni kanssa. Syömme jouluruokia ja vietämme aikaa kaksistaan. Vuodesta emme kerkeä olemaan kuin muutamia viikonloppuja ja pari kokonaista viikkoa yhdessä. Työpäivämme menevät sen verran ristiin, että ei pääse nauttimaan toistensa seurasta kuin lomalla tai muutamilla yksittäisillä vapaapäivillä. Jouluna saa olla aina yhdessä, ilman mitään velvotteita ketään tai mitään kohtaan.
Jouluun liittyy niin paljon ihania muistoja, että vaikea valita :) Meillä on perinteenä, että kuusen alla aattoaamuna odottaa yhdet lahjat (ilmeisesti lähtenyt siitä että perheen kärsimättömimmät jaksaisivat odottaa iltaan pukin tuloa...) ja viime joulunakin heräsin kuudelta aamulla enkä olisi malttanut odottaa pikkusiskojen heräämistä, että päästäisiin avaamaan lahjoja yhdessä, vaikka olenkin jo parikymppinen ja yleensä en arkenakaan jaksaisi näin aikaisin nousta. :D
:) <3
Parhaimpia joulumuistojani on kun olin pieni, asuimme niin lähellä hautuusmaata, että näin kaikki ne kynttilät lumisessa maisemassa keittiömme ikkunasta ja kaikki ne perheet, jotka toivat niitä. Oli muuten pimeä aattoilta ja se valomeri oli jotain satumaista! Kävimme saunassa ja sillä välin oli pukki tuonut lahjat kaikille juuttisäkissä ovellemme, seuraavaksi äiti keitti glögiä, ja siitä alkoi se lapsen riemu lahjojen ja rakkaimpien ihmisten parissa. <3
Paras joulumuisto on viime vuodelta kun vietin joulun ja uuden vuoden Lontoosssa. :)
Joulusta tulee aina mieleen tämä: Mummulassa aattoiltana, minä, pikkuveli ja serkkupoika polvillaan mummun makkarin nahkasohvalla nenut kiinni ikkunassa odottamassa JOULUPUKKIA!! Tunnelma oli aina taianomainen, ulkona lunta ja pakkasta, kynttilöitä, joulukoristeita, herkkuja, ympärillä niin paljon rakkaita, joista liian moni on nyt poissa.. ;( Rakkaita muistoja, jotka on aina sydämessä. En unohda koskaan. Siksi rakastan Joulua <3
<3 <3
Toissajouluaattona olin levittänyt kaikki lahjapaketit lattialle, sammutin valot, laitoin kaikki mahdolliset jouluvalot ja kynttilät päälle, keitin glögiä ja availin paketteja:) Paras joulumuisto vähään aikaan!
Itselleni joulun tekee Lumiukko elokuva. Sen olen katsonut vuosittain pienestä lapsesta saakka ja joka kerta se nostattaa tunteet pintaan. Lumiukkoon kiteytyy lapsuus ja joulu. Ja tänä jouluna katson Lumiukon ensimmäistä kertaa oman lapseni kanssa ja toivon että hänellekin hetkestä tulee vuotuinen perinne. <3
Lumiukossa on kyllä jotain aivan erityistä, liekö millään muulla piirretyllä yhtä syvälle juurtunutta merkitystä suomalaisyleisölle... Ja onhan elokuva suosittu muissakin maissa, mutta en tiedä onko missään muualla samaa perinnettä näyttää se tv:ssä joka joulu. Muistan kun TV2 jätti Lumiukon näyttämättä yhtenä vuonna ja siitähän syttyi sellainen polemiikki että 'Ukko on sen jälkeen kuulunut joka ikiseen jouluun :)
Kerran lapsena täytyi veljien kanssa laulaa joulupukille, ja meillä tuli mieleen vain joululaulujen pilaversioiden sanoja tyyliin "pukki roikkuu hirtettynä pienen kuusen oksilla". Kait me yritettiin jotenkin mumista puolet biisistä läpi :D
Se kun pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan omalla koiravaljakolla jouluaattoaamuna omasta pihasta. Varustin reen kulkusilla ja painoin tonttulakin päähän ja eiku menoksi! Siinä oli joulutunnelmaa kerrakseen.
Oi ihanaa! Mä en ole koskaan päässyt koirarekiajelulle. Tai pitäisikö sanoa vielä. :)
Lapsuudesta muistan joulunajan lähinnä äitini kiukuttelusta kun koti piti siivota kaappien sisältöä myöten ja muutenkin jouluvalmisteluista tuli aina enemmän stressiä kuin tunnelmaa. Nykyisin pidän joulusta kun saan viettää sen haluamallani tavalla ja odotankin nyt erityisesti ensimmäistä yhteistä joulua poikaystävän kanssa: karataan kaveriporukalla Rukalle ja otetaan rennosti.
Muistan aina aattoaamun lapsuuden perinteet, joulupukki ja noitarumpu, lumiukko ja joulupukin kuumalinja :)
Joulumuistoja on vaikka millä mitalla, mutta näitä muiden ihania muistoja lukiessa palautui mieleen tällainen: Olen maalta kotoisin, ja kovalumisina talvina myrskysäällä sähkökatkokset olivat melko yleisiä. Olin alle kouluikäinen, kun joulun aluspäivinä sähköt olivat lumimyräkän takia pitkään pois. Ulkona satoi lunta, istuttiin sisällä kynttilänvalossa tuli leivinuunissa ja laulettiin koko porukalla joululauluja <3
Kuulostaa tunnelmalliselta :)
Parhaisiin joulumuistoihin kuuluu ehdottomasti lapsuuden joulut mummolassa perheen kanssa. Yritin kerran viettää joulua nykyisessä kotimaassani, mutta eihän se tuntunut yhtään samalta, joten tänäkin vuonna lennän jouluksi kotiin :)
Mä (ja koko perhe) muistetaan se, kun Chaos 6 v ujosteli joulupukkia ihan hirveästi aluksi, mutta kun ei malttanut odottaa, että pääsee paketteja avaamaan niin tokaisi pukille "Voisitko jo lähteä, niin päästään avaamaan paketteja, kiitos!" Ja ihmettelin, kun kaikki nauroivat :D
Hehheh ^_^
Uskoni joulupukkiin meni karulla tavalla. Eräs joulu pukki kävi, ja hetki tämän lähdettyä menin hakemaan jotain autotallista. Autotallin oven avattuani näin edessäni äidin entisen työkaverin, joulupukin asu vielä puoliksi päällä, puhumassa puhelimeen kaljapullo toisessa kädessään. Paiskasin äkkiä oven kiinni ja runtäsin yläkertaan kertomaan shokkiuutuset sisaruksilleni, joulupukkia ei olekaan.
Voi ei! :/
Mun hauska joulumuisto liittyy piparinleivontaurakkaan veljen kanssa. Äiti teki sankollisen taikinaa, jonka me saimme leipoa pipareiksi. Isä tuli kesken urakan ja nappasi äkkiä piparin suuhun luullen sen paistetuksi. Ilme nauratti meitä lapsia, kun suu olikin täynnä taikinaa.
Parasta joulussa on lahjat ja hyvä ruoka (+jouluherkut ;)). Viime vuonna syötiin jouluruoka ensimmäistä kertaa mökillä yhdessä sukulaisten kanssa. :)
Kiva kun lisäsit osallistumis aikaa, oli niin rankka viikonloppu etten jaksanut lukea blogeja.
Hyvää joulun odotusta!<3
Parhaita joulumuistoja lapsuudesta on, kun tädin kanssa aina katseltiin toisen kerroksen ikkunasta milloin joulupukki tulee, ja joka vuosi pukin tunnisti samasta autosta :)
Kun olin lapsi, oli meillä perinteenä mennä parvekkeelle polttamaan tähtisädetikkuja "että joulupukki löytää perille". Sillä välin kun olin milloin kenenkäkin kanssa parvekkeella, kannettiin lahjat rappukäytävään ja pian ovikello jo soikin ;) nyt "aikuisena" parasta joulussa on ollut siskonlasten ilo lahjoja avatessa <3
Minun ja pikkusiskoni ollessa vielä pikkumuksuja olimme kuulemma ihan mahdottomia herhiläisiä koko päivän, kun tokihan joulussa kutkutti joulupukki ja lahjat kaikkein eniten. Ja kun lahjat oli vihdoin avattu, me emme malttaneet mennä millään nukkumaan. Niimpä sitten kun vietimme ensimmäistä jouluamme vain perheen kesken (sitä ennen aina koko suvun voimin isovanhempien luona) ihan uudessa kodissamme avattiinkin paketit jo heti aattoaamuna vanhempien mielenrauhaa säästääksemme. Muutettuani pois kotoota pikkusisko soitti yleensä jo seitsemän aikoihin että missä minä viivyn, kun paketit pitää avata! :D Nyt on siskokin jo aikuinen ja muuttanut omaan kotiinsa, vaan edelleen meillä alkaa joulun vietto heti aattoaamuna pakettien avaamisella. Kyllähän sitä nykyään malttia löytyisi ja joulun paketitonta puolta arvostaa ihan eri tavalla, mutta se nyt vaan kuuluu tehdä niin.
Mukavia joulumuistoja on vaikka kuinka, mutta yksi nousee aina ylitse muiden, tästä on varmaan jo yli 15v aikaa. Tämä tapahtui oikeastaan ennen joulua, joulukorttien postittamisen aikaan. Silloin käytettiin vielä nuoltavia postimerkkejä, ja kaikki miljoonat kortit täytyi kirjoittaa tietysti viimeisenä iltana, kauhealla kiireellä, hikipaja-tyyppisesti. Äiti kirjoitti, sisko laittoi postimerkit, minä häiritsin toimitusta. Päästiin viimeiseen korttiin, ja äiti tuskaili: missä h****tissä se viimeinen postimerkki nyt on? Silloin heräsin todellisuuteen ja tajusin mitä olin tehnyt. Tunnustin: "Mie söin sen."
:D
Eikähh XD
Moikka,
Lapsena meillä oli tapana lähteä joulukuusenhakureissuun mökille aattoaamuna iskän kanssa.Matka meni rattoisasti äitin vanhaa, mustaa Blaupunkt-radiota kuunnellen (josta antenni oli vähän vääntynyt se pyörähdettyä traktorin päältä maahan) ja veljeni kanssa kilpaa lasten joululauluja rallatellen.Möksällä isä joutui raahaamaan sekä kuusta että kiskomaan meitä lapsia vuoronperään hangesta ( kun jomman kumman töppönen oli jumittunut syvään hankeen).Kotiin oli ihana tulla aamupuuhailujen jälkeen ja syödä riisipuuroa. Isäni sairastui noin vuosi sitten ALS-tautiin ja on melkein sänkypotilaana.Kuitenkin ihania muistoja voi muistella ja olla kiitollinen hyvistä hetkistä ja toivoa että meillä olisi mahdollisuus vielä viettää tuleva joulu yhdessä.
Toivottavasti <3 <3
Minun joulumuistoni on perinne, lapsuudenkotini on vanha omakotitalo leivinuunilla. Jouluaaton aattona isäni lämmittää uunin ja paistaa yön yli kinkkua valvoen itsekin aamuyön tunneille. Parasta tietysti oli, jos sattui itse heräämään sattumalta valmistumisaikaan ja sai etukäteismaistiaisia :)
Mieleenpainuvin joulumuistoni on vuodelta 1993 - olin silloin 7-vuotias ja pikkuveljeni syntyi tapaninpäivänä! Joulu oli erikoinen, koska äiti oli sairaalassa ja vietimme sitä isän, isoveljen ja isovanhempien kesken. Jännitimme isoveljen kanssa kovasti, saisimmeko pienen veljen vai siskon. Sinä jouluna meillä ei ensimmäistä kertaa käynyt joulupukkikaan, olimmehan jo niin "isoja" :)
Ihania joulumuistoja on vaikka kuinka, mutta nyt mieleeni nousee pahin. Vuoden 2012 joulu ei ollut ihan perinteinen. Sairastuin aatonaattona kurkkukipuun ja kuumeeseen. Jouluaattona kuume huiteli jo 40 asteessa ja olo oli todella heikko särkylääkkeistä huolimatta. Kaikki lääkäriasemat olivat jo kiinni, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä TAYS:n päivystykseen viettämään aattoa. Onneksi lähdin matkaan. CRP oli 200, joten minut otettiin osastolle antibioottitiputukseen. Kyseessä oli ärhäkkä angiina. Sen kuumeen, kurkkukivun ja turvotuksen muistan aina :)
Mukana arvonnassa <3
Voi ei mikä joulu..! Siinä ei paljon laatikoita - tai muutakaan - syöty varmaan... Toivottavasti sulle jätettiin herkkuja sen verran että pääsit herkuttelemaan parannuttuasi :)
Piilotettiin pojalle rahalahja pahvilaatikon pohjalle.Hän piti tuolloin paljon Dinosauruksista. Päällinen vuorattiin sanomalehti silpuilla ja tehtiin oljista pesä kookospähkinälle. Poika ei tunnistanut kookosta vaan luuli aidosti sen olevan dinosauruksen muna.
^_^
Joulu, 2011. Olin kolmetoistavuotias. Isä oli saatu sairaalasta kotiin, mutta koko joulu oli vähän niin kuin vitsi. Piparitaikina maistui hyvältä, mutta samalla liian karvaalta, jokin tunti pidättelevän meitä kaikkia. Viimeinen perhekuva, johon ikuistettiin kaikki meidät, onneksi saatiin se. Takan lämpö ja tonttulakit. Lahjoja jaettiin vaikka samalla tiedettiin ettei yksi meistä ole kunnolla läsnä. Televisiosta taisi tulla shrek, vihreä hirviö sai meidät edes vähän paremmalle tuulelle. Jouluruoka ei maistunut samalta. Sattui katsoa kun toinen kärsii vierellä mutta olin nuori, joten lahjatkin oli ihan kivoja. Paras lahja oli saada isä kotiin, vaikka ei se kauaa kestänytkään.
Olihan se viimeinen joulu, kun koko perhe oli yhdessä.
Joulu on tärkeää aikaa, koska silloin näkee sisarruksia ja vanhempia, jotka kaikki asuvat eri puolilla Suomea. Ihana ruoka on varmaan tärkein elementti meidän joulussa perheen yhteisen ajan lisäksi. :)
Jaan myös vähän surullisemman muiston. Olin ala-asteella kun mammani sairastui vähän ennen joulua vakavasti ja joutui viettämään joulun sairaalassa. Meidän perheen aatto tuntui todella kurjalta, sillä perinteenä on mennä mamman luo jouluaterialle. Tuona vuonna se jäi väliin ja muistan olleeni hyvin surullinen ja huolissani mammasta. Onneksi taas seuraavana vuonna perinne sai jatkoa!
Ihanaa, että pidensit osallistumisaikaa, sillä huomasin kilpailun vasta tänään! :)
Joulumuistoni on lapsuudesta. Joulupukki ei koskaan käynyt meillä sisällä asti, vaan jätti aina lahjat eteiseen tai ulos. Yhtenä jouluna joulupukki (ilmeisesti naapuri) soitti vain ovikelloa ja hipsi matkoihinsa ennen kuin endimme siskon kanssa ovelle.
Lapsena äiti lauloi aina joulun alla vanhoja joululauluja, kun nukutti minua. Oli ihanaa nukahtaa siihen jouluvalojen loisteessa. Yhtenä jouluaattona taas syntyi kauhea riita, kun olisin väkisin halunnut istua ikkunan vieressä katsomassa, kun pukki saapuu porolla. Yllättäen en saanut... ;) Tunnelmallista joulun odotusta! :)
Olin ykkösluokkalainen koululainen ja vanhempi sukulaispoika n. 18 vee toimi meillä joulupukkina. Muistan ikuisesti sen hämmenyksen kun huomasin että miksi joulupukki kuulostaa ja näyttääkin sululaispojalta. :D
Osallistun arvontaan! Joulumuisto: Se kun asuttiin pohjois-suomessa, ja siellä oli aina paljon lunta jouluna. Olen kyllä lumesta saanut tarpeekseni, mutta toivon silti tänne eteläänkin valkeaa joulua, lapsien takia.
Joulukalenterista tulee ehdottomasti mieleen "pussikalenteri", jonka äiti ja kummitätini toteuttivat meille siskon kanssa muutamana vuonna, kun oltiin pieniä. Kangaspussukassa oli pienempiä pusseja, joihin kiinnitetyissä nauhoissa luki jokaisessa päivä ja se, kumpi saisi "luukun" avata. Kalenterin sisältö oli kaikkea herkuista kynttilöihin ja pieniin leluihin ja tietysti aattona sieltä löytyi jotkin isommat paketit :) Oli se nyt paljon jännempää kuin suklaakalenterin avaaminen!
Meillä ei yleensä ole ollut tapana juoda alkoholia jouluisin (eipä oikeastaan muutenkaan) mutta toissa jouluna perheen kesken keksittiin että sinä jouluna voitaisiin hommata punaviinipullo jouluateriaa varten. No, huomasi kyllä ettei ollut paljoa alkoholi maistunut vuosien varrella, sillä yritimme avata epätoivosesti pulloa vaikka millä keinoilla, eikä me saatu sitä korkkitulppaa sieltä mitenkään ulos. Jossakin kohtaa tajuttiin, että ollaan jollain ihmeellä saatu työnnettyä se korkki vahingossa liian syvälle, eikä ollut enää muuta vaihtoehtoa kun katkaista kaula. Käytiin sitten pihalla katkaisemassa viinipullon kaula betonisen portaan avulla, tislattiin lasinsirut pois ja lopuksi sitten juotiin herkullista punaviiniä jouluruoan kanssa!
Voi eiii...! ^_^ No se viini varmasti maistui erityisen hyvältä jo vaivan takia :)
Minä olen jouluihminen henkeen ja vereen ja joulu on ollut lapsuudessani mielestäni hyvin samanlainen. Nyt kun itse asun Rovaniemellä 400km päässä lapsuudenkodistani ja joulut täysin kiinni töissä, muistelen lämmöllä kaikkia ihania jouluperinteitä. Rakkain niistä taitaa kuitenkin kuulua jouluaattoon. Jouluaattoaamuisin nimittäin heräämme katsomaan Joulupukin kuumalinjaa, sekä koristelemaan juuri sisälle kannetun joulukuusen. Samalla nautitaan äidin meille lapsille (vaikka ollaan edelleen aikuisia, sama perinne jatkuu) suuret suklaajoulupukit. Kuusen koristelun jälkeen maistelemme aamusella leivinuunista ulos otettua joulukinkkua ja muita jouluherkkuja. Sen jälkeen kannoimme lahjat kuusen alle. Yleensä tässä vaiheessa katsomme Joulurauhan julistuksen tv:stä ja sen jälkeen lähdemme viemään haudoille kynttilät. Tässä vaiheessa päivä hämärtää jo kunnolla ja on aika laittaa kotiin pihalle roihut ja lyhdyt palamaan. Sen jälkeen onkin aika saunoa, ruokailla ja availla lahjat. Loppuilta vietetään rennoissa merkeissä yleensä lautapelejä pelaillen perheen ja lähisuvun kanssa <3. Tänäkin jouluna muistelen lämmöllä noita jouluja ja keskityn luomaan joulutunnelmaa muille ihmisille :)
Jouluaaton perinteet on meillekin tosi tärkeitä ja noudattaa aina suunnilleen samaa kaavaa, vielä tänäkin päivänä vaikka kaikki lapset olemme jo aikuisia :) Aatto perinteineen on ehkä vuoden ihanin päivä, ainakin vuoden paras juhla <3
Myös se on ihanaa että toiset omistautuvat luomaan joulutunnelmaa muille työnsä puitteissa, kuten sinä <3
Viime jouluna pelattiin anoppilassa lautapelejä kolmeen asti yöllä. Viimeisessä pelissä, sovellettiin sääntöjä aika rankalla kädellä ja keksittiin uusia lennosta, jotta kaikki pysyivät pitkässä pelissä mukana loppuun asti. Olen vähän jäykkis normaalisti pelien sääntöjen suhteen, mutta silloin oli hauskaa päästää irti ja olla vähän luova. Usein harmittaa hävitä, mutta nyt en enää edes muista kuka voitti, itse pelaaminen oli jo niin hauskaa.
Kyllä parhaimpia muistoja on tullut niinä jouluina kun lapset ovat olleet pieniä.
Lasten aito ilo, on ollut ihanaa katsottavaa!
Muistoina tulee mieleen, kun aikoinaan vietettiin jouluja isommalla porukalla lähisukulaisten kesken, tuntuu että niissä oli enemmän tunnelmaa kuin nykyisin äidin ja isän perheiden välillä sukkuloiden. Eräänä näistä jouluista silloin n. 10-vuotias serkkuni toimi joulupukkina, kun me lapset emme enää uskoneet joulupukkiin, ja serkun koira yritti syödä pukin parran.
Ensimmäisenä mieleeni tuli surullisenkoominen joulu Thaimaassa sukulaisten kera, mutta säästetään sitä toiseen kertaan :D
Suloinen joulumuisto tapahtui joskus 5v iässä, ruutuhame ja valkoinen kauluspaita päällä (tai vastaava, silloin kelpasi kaikki mitä äiti käski pukea päälle). Jouluruuat pötsissä alkoi se pukin odottelu kuumeisesti. Onneksi vanhemmat tiesivät ettei Pukki kerkeä tulemaan meillä (onneksi, Pukit ovat aina olleet pelottavia!) ja uskalsin käydä tarkistamassa takkahuoneen tilanteen. Ei ollut lahjoja, eikä toisellakaan kerralla. Mutta yhdellä kerralla olikin kuin olikin monta mustaa jätesäkkiä! Voi sitä riemua että nyt se Pukki on tuonut tänne lahjoja!! Taisin vielä kurkistaa takkahuoneessa olevasta takaovesta, että kyllä siellä hangessa näkyi jalanjälkiä!
Paras joulu(loma)muistoni on seitsemän vuoden takaa. Silloin meille muutti kääpiösnautserivauva, joka ensitöikseen yritti kaataa joulukuusen roikkumalla alaoksien koristeissa. Kunnes tajusi, että sen kuusen juuressahan on kätevä juomapiste.
Samaisesta partasudista on ollut iloa myöhempinäkin jouluina. Jouluumme kuuluu esimerkiksi koiran ns. pakettihepuli. Koska lahjojen avaaminen nyt vaan on parasta, mitä pieni koira voi kuvitella.
Joulussa on parasta ihanat tuoksut ja elävän tulen lämpö, yhdessäolo ja itsetehty ruoka. Onneksi meitä siskoksia on monta niin kaikki ei jää vanhempien tehtäväksi.
Joulumuisto mutta oikeammin ehkä perinne: joka vuosi, ennen lahjojen jakamista laulamme ja tanssimme perheen kanssi piirissä soihdut sammuu - biisin. Koreografia on vauhdikas ja homma päättyy aina siihen kun kukaan ei muista enempää kuin kaksi säkeistöä - ja niistäkin toinen on enemmän hybridi kaikista 1. säkeistön jälkeisistä säkeistöistä. :D Joulu tulee kohta, ihanaa!!
Joulu on kyllä aivan ihanaa aikaa. <3 Meillä oli pienempänä ehkä vähän erikoisempi perinne; saatiin veljen kanssa joulusukkaan aamulla pienet lahjat. Nämä lahjat sisälsi jotain puuhasteltavaa päiväksi. Veljeni nimittäin jännitti lahjoja niin paljon, että tuli kiukkuiseksi, mikäli ei saanut ajatuksia muualle. Ja minä sain aamulahjan tietenkin tasapuolisuuden nimissä. :D
Pakko kertoa että Joulu on lempi pyhäni. Kaikki perheeni joulut ovat olleet jopa huonoinakin kertoina silti parhaimmat ja paljon hyviä muistoja täynnä, mutta ehkä hauskin muisto mitä tulee mieleeni on sellainen kun olin pieni. Pelkäsin käymässä olevaa Joulupukkia niin paljon, että itkin ja huusin mummoni keinutuolin takana pikkuveljeni kanssa koko sen ajan kun pukki oli käymässä. Isoveljemme sen sijaan istui onnellisesti pukin sylissä joululauluja lauleskellen ja jutellen hänelle. Eipä kyllä sen jälkeen enään tullut pukkia käymään joulusin. Paitsi vasta nyt Joulupukki on saanut tulla kyläilemään. Yleensä hänkin paljastuu meidän rakkaaksi mummoksi, mutta ei sitä uudet nuoremmat perheenjäsenet vielä ymmärrä, onneksi :D
Parhaat joulumuistot liittyvät perheen yhdessäoloon ja suklaakonvehteihin. :)
Paras joulumuistoni on se kun joskus lapsena meille tuli joulupukki joka kiroili. Pukkina oli siis mun murrosikäinen serkku joka ei ois varmaan halunnu olla siinä tilanteessa. :Dd
Paras joulumuistoni taitaa olla se, kun sain pienenä lahjaksi Stiga-pöytälätkän. Voi sitä riemua :)
Viime jouluna lahjakasassa oli tajuttoman iso lahjapaketti, joka oli suunnattu vanhemmilleni sisaruksiltani. Kun he avasivat paketin, sisältä paljastuikin toinen lahjapaketti, joka puolestaan oli osoitettu minulle ja poikaystävälleni, vanhemmiltani. Sisarukseni totesivatkin, että eikös sitä jotenkin sanota, että antamisen ilo, suurin ilo.. kunnon naurut saatiin :)
Yksi parhaista muistoistani on ensimmäinen joulu sen jälkeen kun olin muuttanut pois kotoa. Pitkältä tuntuneiden kuukausien jälkeen sain vihdoin taas olla rauhassa perheeni kanssa ja olo oli taas rauhaisa ja turvallinen :)
Muistan vieläkin joulun 1996 jännittävyyden. Olin silloin neljävuotias. Oli jo ilta, asuttiin omakotitalossa ja yhtäkkiä olohuoneen ikkunan takaa kuului koputusta. Katsoin ikkunaan ja näin, kuinka sen takana vilahti tonttulakki! (Isä oli laittanut harjan varteen tonttulakin ja koputteli sillä ikkunaa :D). Vähän ajan päästä eteisestä kuului töminää ja kun juoksin katsomaan, tonttu oli jättänyt sinne kasan lahjoja! Se taisi olla jännin ja hauskoin jouluni. :)
Joitakin vuosia sitten äiti oli tehnyt aamupalaksi riisipuuroa, ensimmäistä kertaa eläissäni. Söin sitä niin paljon, etten meinannut jaksaa ruokaa. Meillä on myös tapana syödä niin myöhään, että on jo aivan kamala nälkä. Tämän johdosta kukaan ei puhu mitään, vaan kaikki lappavat kaksin käsin ruokaa suuhun, ja jouluateria on syöty 10 minuutissa :D Sen jälkeeb jokaisella on huono olo ja seuraava tunti maataan sohvalla.
Oma ehkä parhain joulumuistoni liittyy vielä aikaan, jolloin olin pieni. Katon alla oli kaikki rakkaimmat ihmiset nauramassa, syömässä, jakamassa lahjoja keskenään... Nykyisin joulunvietto on pienentynyt todella paljon siitä mitä se oli, kaipaan niitä ihmisiä edelleenkin joka joulu, jotka nyt viettävät omien perheidensä kanssa joulua tai ovat taivaassa katselemassa. Viime jouluna koin tämän tunteen monen vuoden jälkeen, kun kävin poikakaverini perheen luona, siellä olivat kaikki vielä saman katon alla.
Joulu on koko ikäni rakentunut siitä, että mennään mummolaan ja sitten vanhemmille syömään. Omaan kotiin tietysti nykyään yöksi. Viime jouluna oli ensimmäinen joulu, jolloin mummolaan ei tullut pukkia, kun ei enää pieniä lapsia suvussa ole. Pukittomuus taisi olla kovin paikka papalle, joka olisi pukin paikalle vielä halunnut. :D
Muistan, kuinka kävimme aattona äitini ja isän kanssa kovalla pakkasella suolla kävelemässä. Puut vain paukkuivat pakkasen vuoksi. Hyvä mieli tulee edelleenkin muistellessa. :)
Nuorimman siskoni kanssa meillä on 4v ikäeroa. Muistan joulun, kun tajusin, ettei joulupukkia olekaan ja pikkusiskoni vielä uskoi täysin. Tuona jouluna vanhin siskoistamme esitti joulupukkia. Lahjojenjaon jälkeen hän tokaisi, että sisko lähtee nyt eikun joulupukki lähtee nyt. Minä huomasin. Nuorin siskoni oli niin haltioissaan paketeistaan, ettei kuullut mitään.
Ihan lämmöllä muistelen ♡
Minun joulumuistoni liittyy jouluun, jonka vietimme äidin ja isosiskoni kanssa äitini synnyinkodissa maalla. Sähköt oli, muttei juoksevaa vettä. Pohjoiseen sattui tuona jouluna kova pakkanen, mutta tunnelma oli sisällä sitäkin lämpöisempi.
Joulua miettiessä mieleen tulee kuusen tuoksu, joulun rauhallinen ja rento, mutta juhlava tunnelma, joulusauna sekä katettu pöytä ja jouluruokailu.
Parasta on jouluyö, kun kirkon jälkeen palaan kotiin (toivottavasti lumisateessa tai vaihtoehtoisesti pakkaskirkkaan tähtitaivaan alla) ja käperryn uuden kirjan ja suklaakulhon kanssa sohvannurkkaan. Se oli parasta jo ala-asteella ja on edelleen kolmikymppisenä!
Erityisesti muistan sen jouluaterian jossa jälkiruokana oli mummini tekemää mariannejäädykettä. Jäädyke rouskui suussa paljon enemmän kuin yleensä joten ihmettelimme perheen kesken mitä jäädykkeessä meni vinaan. Lopuksi selvisi että höpsö mummini oli mariannekarkkeja rouhiessaan tiputtanut koneeseen muovisen kannen ja söimme siis muovin murusia jäädykkeessä. Jäi kyllä viimeiseksi jäädykkeeksi :D
Ihan ekana tuli sellanen joulumuisto lapsuudesta mieleen kun veli oli oksennustaudissa ja ite sai mussuttaa jouluherkkuja:D
Meillä on joulu aina ollut hyvin perhe keskeinen juhla jossa syödään hyvin ja rauhotutaan illalla pelaamaan lautapelejä ja mussuttamaan suklaata.
Pari vuotta sitten vietettiin joulua avomiehen perheen kesken ja avomiehen tavalla. Päivällä käytiin syömässä anoppilassa ja illalla sitten avomiehen kavereiden kanssa ryyppäämään ja baariin :D. Ihan mukavaa oli, mutta tuntui jotenkin omituiselta omaan jouluun verrattuna :)
Minulla on paljon ihania muistoja jouluista, olen ehdoton jouluihminen, vaikkakin nykyään aina töissä (vapaaehtoisesti, jotta ne, joilla on perheet, pääsevät joulua viettämään, kyllä se lapsille on niin tärkeä). Itse saan näin venytettyä joulunviettoa ;)
Ehkä paras joulumuisto, mikä tulee mieleen, on kun olimme ensin olleet isovanhempien luona (he asuivat lähellä meitä), joulupukki oli melkein paljastunut isoisäksi. Usko joulupukkiin palautui, kun matkalla isovanhempien luolta kävellessä vanhempien kanssa kotiin jostakin rapusta juoksi joulupukki lahjasäkin kanssa autorämään ja kaasutti pois :D
Viime joulu jäi valitettavasti erittäin hyvin mieleen... koko perhe sairastui mahatautiin, vuoron perään oksennettiin ja noh... sitä toistakin. Kaikki jouluruuat jäi syömättä, lahjat jaettiin siinä sivussa nopeasti. Koko joulu meni vessassa ollessa ja peiton alla koomatessa. Välipäivinä uskalsi jo syödä vähän paahtoleipää ja muutaman konvehdin :D toivottavasti ei tarvitse enää ikinä viettää joulua noin! Meidän perheen koira kyllä tykkäsi kun sai syödä jouluherkkuja mahan täyteen, sinne meni porkkanalaatikot ja kinkkusiivut!
Muistan elävästi yhden joulun kun oltiin äitini kanssa kaameassa flunssassa eikä päästy sängystä ylös joten emme myöskään päässeet muiden sukulaisten kanssa joulunviettoon. Joulu oli kuitenkin todella mukava,katsoimme äidin kanssa televisiosta jouluohjelmia, söimme jauhelihakeittoa, availimme lahjoja ja tuijottelimme jouluvaloja. Oli kyllä flunssasta huolimatta kivaa!
Jouluaaton joulukuoron konsertti kirkossa on tunnelmallinen joulun alku. Silmä kostuu kun Maa on niin kaunis täyttää koko tilan. Sen jälkeen poismenneiden muistaminen hautausmaalla, ja sitten kotiin iloiseen joulun viettoon. Tämä kuuluu minun jouluun.
Yhtenä jouluna oli kovasti lunta, kun mentiin viemään haudoille kynttilöitä. Päätin sitten pukeutua lämpimästi.. eli punaisiin pilkkihaalareihin. Kyykin hautakiven takana kynttilää sytyttämässä kun jostain kuului heleä lapsen huuto "hei äiti, kato joulupukki on tuolla!". Ihmetellen kuikuilin ympärilleni kunnes tajusin että minähän se pukki olinkin lapsen mielestä :D
Päivittelin tässä yksi päivä joulukalentereiden hintaa äidilleni ("muumijoulukalenteri paikallisessa siwassa reippaasti yli 20 euroa, mitäh?!??!?"), johon äitini totesi, että pomppasin pienenä ylös sängystä niin riemuisasti ja reippaasti joulukalenterin luukkua avaamaan, että hän olisi maksanut parikolmekymppiä ilomielin. En todellakaan ollut mikään helppo herätettävä, joten hauska muistella, kuinka paljon iloa ja jännitystä joulukalenterit toivat pienen ihmisen maailmaan. :)
Paljon ihania muistoja... Yksi vähän tuoreempi, jo aikuisiällä sattunut mukava yllätys. Vuosi on luultavasti 2009 (vuodet vierii, en ole täysin varma). Olemme vanhempieni kotona. Kaikki paikalla olevat ovat jo aikuisia. Suvun pikkuväki on tulossa vierailulle vasta Tapanina. On jo myöhäinen aattoilta. Tunnelma on jouluinen, rauhallinen. Yhtäkkiä ulko-ovelta kuuluu reipasta koputusta. Veljeni menee kummastellen avaamaan. Harvemmin aattoiltana vieraitakaan saapuu. Veljeni hämmästys on suuri! Kukas se siellä muukaan kuin oikea joulupukki! Täydessä tällingissä, pahoitellen myöhäistä saapumisaikaa. Taisi myös valitella ikäänsä ja huonoa muistia, kun vasta nyt oli paria pakettia tuomassa. Minä olin heti "leikissä mukana" vaikka en tiennyt koko jutusta mitään. Pukki jätti paketit täysin hölmistyneelle veljelleni ja minulle. Kumpikin sai aivan ihanat itsekudotut villasukat pitkillä varsilla. Ihana jouluyllätys! (Itse siis tunnistin kyllä pukin olevan "omalta kylältä", myöskin jo aikoja muualle muuttanut tuttavaperheen poika. Veli ei tunnistanut! :D :D
Jouluun on kuulunut hyvin usein hiukan jäätyneet varpaat jouluaattona mennessämme viemään kynttilät edesmenneitten rakkaiden haudoille. Niin ja nämä ovat tapahtuneet Rovaniemellä. Terveiset Rollon ytimestä ☺️
Ihanin joulumuistoni on lapsena vietetyt joulut. Ensin käytiin perheen kanssa jouluaattona toisilla isovanhemmilla ja ajeltiin myöhemmin aattona kauempana asuvalle mammalle, jonne tuli aina pukki, jota kovasti odoteltiin ikkunassa siskon kanssa. Ja lapsuudessa jouluisin oli aina paljon lunta!
Yksi tunnelmallisimpia jouluaattoja mitä muistan tuli vietettyä vuosia sitten Englannissa. Isännän kadun asukkailla oli tapana vuorotellen kutsua kaikki kotiinsa toddylle jonka jälkeen lähdettiin laulamaan joululauluja kadun vanhusten ikkunoiden alle. Satoi jopa hieman lunta mikä oli epätavallista. En tiedä mitä vanhukset pitivät laulusta mutta meillä muilla oli jotenkin erityisen jouluinen fiilis. Oli kuulemma perinne juuri heidän kadulla, ainoana koko kaupungissa.
Meillä on perheen kesken hyvinkin rutinoituneet joulunviettotavat. Aamu alkaa riisipuurolla ja telkkarin möllöttämisellä, kunnes joulurauhan julistamisen jälkeen käydään hakemassa pappa ja mennään hautausmaalle. Siitä matka jatkuu toiselle kirkkomalle ulkoilmakirkkoon (jossa on aina kylmä), jonka jälkeen käydään kotona vaihtamassa (tai lähinnä keventämässä) vaatteet ja siirrytään neljäksi tuttavaperheen luokse "joulupukki-showta" katsomaan. Tuttavilla on siis pieniä lapsia, ja tuo aika pukin saapumiselle on tosi vakiintunut :) Siitä sitten jatketaan takaisin vanhempien luokse jouluillalliselle, jonka jälkeen avataan lahjat ja juodaan glögit. Noin se on mennyt about joka vuosi.
Kunnes sitten tuli joulu 2013, jolloin ensimmäistä kertaa vietin joulun poikaystävän perheen kanssa Forssassa, vieläpä niin, ettei omien vanhempien luona ollut mahdollista käydä välimatkan kestäessä autolla monta tuntia. Olihan se tosi erilaista. Ja tämä silloin 22-wee "aikuinen" soitti sitten äidille itku kurkussa, että eihän tämä tunnu yhtään joululta! Noh kyllä mä sitten sopeuduin (:D), mutta silloin huomasin, miten yllättävän tärkeiksi nuo jouluperinteet ovat muodostuneet. Viime joulun vietin tutuissa merkeissä, mutta tänä vuonna joulunvietto tapahtuu taas siellä Forssassa samalla kokoonpanolla, kuin pari vuotta sitten. Ehkä tällä kertaa sopeudun paremmin :D
MInun joulumuistoni on niiltä ajoilta kun uskoin vielä joulupukkiin, joulupukki oli jäänyt kahville ja ottanut parran pois. Juuri silloinhan minä kävelin keittiöön, ja totesin että se olikin vain naapurinsetä. Olin mennyt pettyneenä leikkimään:D
Parhaat joulumuistot liittyvät mummolan jouluihin pohjoiseen, jonne kokoontui koko suku. Tänä jouluna vietetään joulua oman pienen perheen kanssa ja luodaan uusia parhaita muistoja ♡
Mieleen on jäänyt kävelylenkki tosi kovassa pakkassäässä ja kauniissa lumisessa maalaismaisemassa jouluaattona noin 20 vuotta sitten.
Olen syntynyt viikko ennen joulua, joten joulunodotusmuistot kytkeytyvät aina syntymäpäiväni kanssa yhteen. Joskus ala-asteen alkupuolella, kun kaverisynttärini olivat meneillään, huomasimme kavereideni kanssa pihalla tontun! Siinä sitä sitten into piukeana juostiin ikkunasta toiseen katsomassa, kuinka tonttu juoksi pitkin pihaa ja pöllytteli lunta. Tuohon aikaan suurin osa siis vielä uskoi joulupukkiin ja tonttuihin. Vielä tänä päivänäkään vanhempani eivät ole suostuneet kertomaan, kenet he aikoinaan värväsivät tontuksi. :D Toisaalta, miksipä pilaamaan muistoa sillä tiedolla!
Vielä ehdin mukaan! Joulumuistoja on niin valtavasti, että on vaikeaa kirjoittaa vain yhdestä. Mieleenpainuvimmat muistot ovat varmasti lapsuudesta. Yksi huvittavimmista muistoista on isovanhempien luona vietetystä joulusta. Saimme siskoni kanssa niin paljon lahjoja, että isoisäni oli suorastaan lapsekkaan kateellinen. Muistan kuinka äiti ja isoäiti yrittivät lieventää tilannetta vitsailemalla, ettemme me lapset tajuaisi tilannetta, mutta isoisä oli silti silminnähden närkästynyt :D