Olen Mykonoksella.
Ja niin on muutama muukin.
Skyros oli niin autio että siellä melkein kaikui, Folegandroksella oltiin sulkemassa hotelleja ja valmistautumassa talveen.
Toisilla saarilla kausi jatkuu marras-joulukuulle. Mykonos on yksi niistä. Täällä riittää porukkaa niin että kaduilla on tungosta. Niinkuin Santorinillakin. Japanilaisia pilvin pimein kuvaamassa kuuluisia tuulimyllyjä. Paljon amerikkalaisia. Ja ihan kaikkia muitakin kansalaisuuksia.
Nyt on sunnuntai. "No matter. Partyparty. Everyday." Sanoi vuokrahuoneeni omistaja.
Illan kysymys kuuluukin...
To Skandinavian, or not to Skandinavian? :D
Tällä kertaa kyseessä ei ole mikään kreikkalaistuneen ruåtsalaisen pitämä pohjoismaalaisten pakettimatkalaisten oma jorausmesta, vaan yksi saaren rakastetuimpia ja pitkäikäisimpiä bilepaikkoja. Vuodesta 1978... Siellä käyvät kaikki. Myös minä vuonna 2001, vai mikä se vuosi nyt sitten olikaan kun kävin Syroksella.
Mykonoksen ensivierailuuni liittyy pieni hauska tarina. Minun piti tulla saarelle vain päiväretkelle Syrokselta, käymään kuuluisilla biitseillä. Olin pakannut mukaan vain rantakassin ja minulla oli jalassa flipflopit. Päällä minulla oli bikini, pieni rantahame ja toppi.
No, en mä sitten päässytkään takaisin Syrokselle. Päivän aikana nousi hirveä tuuli (mikä on Kykladeilla erittäin yleistä, saariryhmä tunnetaan Kreikan tuulisimpana), eikä laivani lähtenyt. Mikään laiva ei lähtenyt sinä iltana Mykonokselta.
Tilanteessa olisi voinut käydä ikävästikin. Minulla ei nimittäin ollut mukana rahaakaan, muuta kuin päivän ruokailuja varten. Ja illansuussa niistä ei enää montaa drachmaa ollut jäljellä. Mutta, taas minulla oli käynyt satumainen tuuri. Olin tavannut aamulla laivassa amerikkalaisen Jessican, joka oli reissussa yksinään ja menossa Mykonokselle muutamaksi päiväksi. Päädyimme hengaamaan päivän yhdessä, ja kun illalla selvisi, etten päässytkään palaamaan Syrokselle, ojensi Jessica auttavan kätensä. Sain yöpyä hänen hotellihuoneessaan, jossa en tosin montaa tuntia lopulta silmääni ummistanut, sillä vietimme yön Mykonoksen baareissa ja tanssilattioilla. Minä bikinissäni...!! Sain sentään lainata Jessicalta kengät, rantasandaaleissa ei olisi ollut klubeihin asiaa. Mutta rantahamosessa ja topissa kyllä, näköjään. :) Yö on yksi hauskimpia ja mieleenpainuvimpia kaikilta reissuiltani.
Ihan jo tuolle muistolle pitäisi käydä ottamassa yksi Skandinavianissa! ;)
16 comments on “@ Mykonos”
Hei taas! Meilläkin oli tarkoitus piipahtaa Mykonoksella (yksi yö), mutta piipahduspaikkamme vaihtuikin Tinokseksi. Suositteletko Mykonosta vai onko se liian turistipaikka mielestäsi?
Tinoksella oli muuten aivan uskomaton tuo Panagias Evangelistrias -kirkko konttausrituaaleineen, konttausmattoineen ja konttauskatuineen!! Kyllä katselimme ihmeissämme! Sen kadun alkupäässä, josta konttausmatto alkoi, oli koju, joka kaiken muun tilpehöörin lisäksi myi sinisiä ja punaisia polvisuojuksia 10 €:n hintaan!
Oo, kiva kuulla Tinoksesta! Olen menossa sinne tällä viikolla, en ole ennen käynyt. Tiedän että saari on tosi uskonnollinen mutta tuosta konttausrituaalista en ollut kuullut, kiinnostavaa.
Riippuu miten turistillisuuteen suhtautuu :D Toki Mykonos ON ihan mieletön "turisti-Disneyland", eli Choran jokainen katu on ihan täynnä matkamuistomyymälöitä ja turisteille suunnattuja ravintoloita, mutta tunnelma täällä on silti erilainen kuin vaikka Rhodoksella tai Kreetan vilkkaimmissa turistikohteissa. Täällä ei esimerkiksi ravintoloissa ole sellaista sisäänheittomeininkiä, eli ohikulkijoita ei kontaktoida aggressiivisesti ja huudella heidän omalla kielellään. Toki osassa ravintoloista ON sisäänheittäjiä, mutta heidän asenteensa on erilainen kuin, no, heitetään tuoreeltaan vaikka Santorinin Kamari esimerkkinä, jossa ei voi ottaa rantakadulla askeltakaan ilman että ravintolan äijä on ihossa kiinni ja luettelemassa kaikki päivän spesiaalit ja tyrkyttämässä fraaseja suomeksi.
Mykonos on turistillinen - mutta elegantimmalla tavalla kuin Rhodoksen, Kreetan ja Skiathoksen kaltaiset paikat.
Kaiken souvenir-krääsän keskellä Mykonoksen Chora on kuitenkin aivan lumoava paikka. Ja pikku-Venetsia tuulimyllyineen on juuri niin kuvauksellinen kuin kuvitella saattaa... :)
Kiitos Mykonos-infosta! Nyt kyllä harmittaa; olisi kuitenkin pitänyt tehdä pikkureissu sinnekin! No, ehkä ensi syksynä sitten :)
Minäkään en ollut aiemmin kuullut tuosta konttausrituaalista, mutta yhtenä aamupäivänä Galisassin pienen vuoristokirkon edustalla vanha kreikkalainen rouva (Naxosella syntynyt, Lontoossa asuva ja hyvin englantia puhuva) intoutui "luennoimaan" Kreikan mytologiasta ja siinä samalla tuli Tinos-tietoakin, kun mainitsin, että menemme sinne. Olin kirjoittanut kirkon nimen vähän väärin edelliseen kommenttiini... se on Panagia Evangelistria.
Kreikan matkapostauksia on kiva lukea, mutta kaipaisin kosmetiikkaneuvoa, jos jossain välissä viitsit/ehdit:
Haluaisin jonkinlaisen "pikameikkituotteen" kasvoille, kun pitää saada vähän tuoreempi naama kolmessa sekunnissa.
Olen nyt kohta kolme vuotta käyttänyt mineraaleja ja saan täydellisen lopputuloksen mineraalipohjalla, bronzerilla, poskipunalla ja shimmerillä, mutta meneehän siihen nyt aikaa!
Ihoni on niin hyvässä kunnossa nyt (en tiedä johtuuko mineraaleista vai vhh:sta, aloitin molemmat samoihin aikoihin), en haluaisi mitään "peruskosmetiikkaa" vaan mieluummin luonnonkosmetiikan puolelta.
Etsin siis jotain BB-voiteen, sävyttävän päivävoiteen tms. tyyppistä ratkaisua, jauhemainenkin käy, mutta ideana siis pieni fiksaus/freesaus helposti ja nopeasti. Ideoita?
Moi Katja!
Luonnonkosmetiikan puolelta suosittelen Laveran CC-voidetta tai Terre D'Ocin BB-voidetta. Terren BB-voiteesta on kaksi sävyvaihtoehtoakin.
Tuollaista pohja-bronzer-poskipuna-shimmer -tyylistä tulosta BB/CC-voiteet eivät tietenkään tuo, vaan ainoastaan vähän tasoittavat ihon sävyä ja pintaa ja tekevät siitä himmeämmän. Joukkoon voi halutessaan sekoittaa voidemaista shimmer-tuotetta mikäli haluaa hohtavamman tuloksen. :) Noita hohdetuotteita vain löytyy luonnonkosmetiikasta vähän niukanlaisesti.
Hei ja kiitos vinkeistä!
Kyllähän nuo olisivat blogia selaamalla löytyneet, mutta kiva kun autoit laiskiaista.
Lähden paikalliseen eko-kauppaan katsomaan onko siellä näitä tai tilaan netistä.
En ollutkaan hakemassa "täydellistä" lopputulosta, sen saa harjaamalla kaikki ihanuudet ajan kanssa, mutta halusin tuotteen "paniikkihetkiin" kun aikaa on tosiaan vain minuutti-sekunti ja pitäisi olla lähtövalmiina. Silloin pieni tasoitus on ihan kiva :)
Mukavaa reissujatkoa!
Heippa Sanni, olen tässä lähdössä yliopistolle ja sen porhallan iltaduuniin. Lukiessani näitä matkapostauksiasi on mieleeni herännyt sellainen kysymys että tutkiessasi siellä maailmaa eikö sinulla iske sellaista aikuisahdustusta ja stressiä? :D tämä on kaveriporukkamme nimitys sille tunteelle ettei nykyisin enää oikein hieman yli kaksikymppisenä ehdi tekemään muuta kuin opiskelemaan ja siinä sivussa työskentelemään että olisi vara maksaa auto- ja asutolainat veke. Eikö sinulla tule sellaista tulevaisuus stressä kun elät nii erilaista ja vapaata elämää kuin me muut? En tarkoita tätä mitenkää sillä asenteella että sun pitäis elää muuten kuin omalla tyylilläsi mutta tuleeko koskaa hetkeä jolloin mietit että voisit olla nyt jossain korkeammassa virassa tai pienen lapsen äiti ellet huitelisi ympäri Kreikkaa?
Blogisi matkailusisältö on ihanaa luettavaa ja olen jo päättänyt että ensk kesänä lentokoneen nokka kääntyy kohti Ateenaa ja saariseikkailuja!
Ei :) ^_^ Mä olen tullut siihen päätökseen, että kaikista ihmisistä ei koskaan tule aikuisia. Ilmeisesti kuulun tähän joukkoon.
Mä en elä tulevaisuudessa vaan ennemminkin menneisyydessä. Tai no, pyrin tietysti elämään tätä päivää, mutta mieli on suuren osan ajasta menneessä.. Olen parantumaton nostalgikko.
Osalla ihmisistä on "5-year-planinsa". Munkin mies kannustaa mua siihen. Mutta ei mulla ole mitään näkymää viiden vuoden päähän, ei edes vuoden. Se stressaisi. Mä en ole koskaan ollut ura-orientoitunut, tai ylipäänsä "mikä minusta tulee isona" -orientoitunut. Mä vain elän tätä hetkeä (ja sitä mennyttä). Ei huomista vielä ole. :)
Ei. Ei todellakaan. Se kuulostaa toisen ihmisen elämältä.
Kiitos naista Kreikka-jutuista, naita on kiva lukea.
Ma en ole koskaan kaynyt Kreikassa, vaan on aina tullut valittua reissukohteeksi jokin muu. Ihan holmoa sinansa, nuo maisemat ovat aivan upeita ja Kreikassa voisi nauttia ihanasta ruoasta ja rannasta myos. Milloinkahan sita aikaa keksisi..
Huikean kaunis paikka, mykistävä kerrassaan !
Ihanaa olla kanssasi matkalla, kiitos !
Ooh, on tullut tuossa Skandi-baarissa drinksu jos toinenkin nautittua! Sitä ei ole kyllä ikävä, mutta Mykonoksen muut olot voisin mieluusti ottaa...
(Kommenttina tuohon edellä olleeseen kommenttiin, että älä vaan ala maksaa auto- ja asuntolainaa yhtään enempää, saati virkaa petaamaan, ethän - tuo elämä on niin paljon täydempää.)
Muuten, oletkohan saanut minulta spostia? Puolisentoista viikkoa sitten laitoin...
Kiitos suuresti näistä Kreikka-jutuista! <3
Hehe, ei pelkoa, mulla ei ole mitään lainoja :) Eikä siis mitään omaisuudeksi laskettavaakaan. ^_^
Hmmm, mistä aiheesta..? Sähköpostiosoitteesi (jos siis meilissäsi oli tuo nimi) ei ainakaan näytä tutulta. Tein sähköpostiosoitteellasi haun inboxista eikä mitään löytynyt.
Laitan sen uusiksi nyt. Mihin lie jäänyt Egeian meren päälle...
hmm ja hih, jos polttaisin vielä tupakkaa voisin vaikka vannoa että se maistuisi extreme hyvältä tossa missä istut rapuilla (siis ekassa kuvassa) heh tulipa vaan mieleeni :D
Huuh kun ihanat maisemat. <3
Ihana tarina! Tollaisten takia vielä uskon ihmisten hyvyyteen :) Ja mitä ihania muistoja tuollaisista tuleekaan!
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com