NYT mulla menee hermot niin totaalisesti että revin täällä hiuksiani - ja laitan nyt ulos - jos vain tää kone mitenkään suostuu, päivän postauksesta puolikkaan, koska loppua en saa näköjään kirjoitettua tällä menolla ennen auringonlaskua. Kone hitailee niin että tässä on jo mennyt puoli päivää kuvien käsittelyyn ja yksinkertaisen tekstin tuottamiseen - aargh tuo hemmetin pieni "rantapallo" tuossa vain pyörii näytöllä keskeyttäen tämänkin lauseen kirjoituksen "annakunmänytmietin-mietin-mietin-mietin"..... Taitaa olla paras luovuttaa ja vetää kone sammuksiin.
Tarkoitus oli kirjoittaa pieni esittely Syroksesta sekä kuvakertomus kaupungin kosmetiikkaostosmahdollisuuksista sekä eilisistä kosmetiikkahankinnoistani, mutta jälkimmäinen osuus jää iltaan. Jos kone silloin suostuu taas yhteistyöhön.
Tässä siis alkupätkä:
Nykyinen sijaintini ei olekaan mikään pieni kylä. Syroksen pääkaupunki Ermoupolis on koko Kykladien pääkaupunki ja täällä asuu 18 000 ihmistä. 17 300 enemmän kuin Folegandroksella ;) Ermoupolissa sijaitsee myös yksi harvoista saarilla sijaitsevista yliopistoista, Egean University. Sen myötä kaupungissa on eloisa opiskelijatunnelma.
Olen vieraillut Syroksella kerran aiemmin, vuonna 2001 (jos ihan oikein muistan – no, yli 10 vuotta sitten kuitenkin). Tällä vierailulla muuten tutustuin ensimmäisen kerran domatiamajoitukseen :) Nyt oli aika jälleennäkemiselle.
Uusklassiseen tyyliin rakennettu Ermoupoli on tyyliltään kuin ihastuttavan Symin Yialosen isosisko.
Täällä ei ole kapeita labyrinttikujia vaan kadut ovat leveitä ja suoria. Lukuunottamatta yläkaupungissa sijaitsevaa, keskiaikaista Ano Syrosin kaupunginosaa, joka hallinnollisesti on oma kuntansa mutta käytännössä osa Ermoupolia.
Ermoupolin tunnusomainen “Twin Peaks” – vasemman kukkulan muodostaa Ano Syros ja oikealla on Vrondadho, jonka laella kohoaa Anastasiksen komea kirkko.
Ermoupolis ei ehkäpä ole se paras kohde liikuntarajoitteisille, puolet amfiteatterimaisesti levittäytyvästä kaupungista on nimittäin pitkiä ja korkeita porraskatuja.
Täällä on muuten parhaillaan menossa kansainvälinen animaatioelokuvafestivaali AnimaSyros, jonka esityksiin on ilmainen sisäänpääsy. Festivaalin tapahtumapaikkana on Ermoupolin historiallinen Apollon-teatteri, varsin komea settinki elokuvien katseluun.
Aika kipeitä maailmoja noilla animaatioelokuvien tekijöillä kyllä... Materiaalihan ei siis todellakaan ole mitään Disneytä. ;)
Torstaina menin myöhäisillan International Competition Programme -näytökseen. Ensimmäisessä elokuvassa anonyymit miehet panivat raajattomia, päättömiä naisia sairaalassa yrittäen saattaa heidät raskaiksi. Toisessa, Tim Burton goes very disturbed -henkisessä filmissä isä ja poika olivat villikoirien saartamana pienessä talossa hylätyssä kylässä. Isä putosi katolta ja koirat söivät hänet välittömästi. Yhdellä koirista oli naisen kasvot. Hän kiipesi sisälle taloon, raiskasi pojan ja palasi myöhemmin synnyttämään tälle lapsen - samalla kun pojan oma, kesy koira repi naiskasvoisen villikoiran kappaleiksi.
Kauniita unia sitten vain. Palasin kämpille vähän eriskummallisissa tunnelmissa.
Eilen menin päivänäytökseen, arvellen että päivällä varmaan esitetään "harmittomampia" pätkiä. Viereeni istuivat nuori, ehkäpä 7-vuotias poika ja mies, joka ikänsä puolesta oli varmaankin pojan isoisänsä. Elokuva kertoi tanskalaisesta papista joka taisteli kylänsä alkoholismia vastaan. Poika kommentoi elokuvan aikana hätääntyneeseen sävyyn isoisälleen. Siinä vaiheessa kun filmin mielipuolinen lääkäri suoritti papin menehtyneelle isälle ruumiinavausta ja joi verta ruumiin nenästä, poika alkoi itkeä.
Kuka älypää tuo lapsen katsomaan aikuisille suunnattua animaatiofilmiä? Taisi ukki luulla piirrettyjä vähän toisenlaiseksi...
* * *
Illalla sitten uusi yritys kosmetiikkaosuudella....
9 comments on “Ennen kuin kone lentää seinään.... Syros.”
Kamalaa. Mä olen ihan tolaltani jo pelkästään siitä että luin noi sun kuvaukset niistä animaatioista. En todellakaan olisi pystynyt katsomaan niitä. Ja kauhistuttaa että joku lapsi on ne joutunut katsomaan.
Ihan samaa mieltä! Tuli mieleen miten itse traumatisoiduin Michael Jacksonin Thriller-videosta (joka nyt ei niin kamala ole kuin Sannin kuvaama elokuva) nähtyäni sen vähän vanhempana kuin tuo lapsi. Pelkäsin kotona yksin olemista ainakin vuoden niin paljon, että lähdin talvellakin joka päivä viimeistään pimeän tultua ulos lumihankeen kyyhöttämään kunnes äiti tuli töistä. Minusta festarin järjestäjä on syypää eikä niinkään isoisä, ja ihan vastuutonta tuo, että ovat päästäneet lapsen sisään.
Itsekin ihmettelin tuota, siis että miten henkilökunta on päästänyt lapsen sisään. :/
Upeita kuvia! Tykkään näistä Kreikka-kuvistasi todella paljon. Tekisi itsekin mieli lähteä Kreikkaan, vaikka tällä hetkellä asunkin Espanjassa (vaihto-opiskelu).
Ei kai sun reissussa ole mikään pakko postata, varsinkaan jos yhteydet ei toimi? Mieluummin ainakin minä luen kokonaisia tekstejä vaikka harvemmin.
Ei tokikaan :) Mutta kun palaa halusta postata! :D Mä rakastan tehdä näitä matkapostauksia ja haluan aina saada ne samantien ulos kun alan kirjoittaa. Ja mä halusin kirjoittaa eilen. :) En tiedä osaatko samaistua tunteeseen, kun alkaa innoissaan kirjoittaa jostain ja vain odottaa että se valmistuisi ja saisi julkaista sen.... Ja sitten kun tekniikka alkaa heittää kapuloita rattaisiin.... Ei voi olla raivostuttavampaa. Tukahduttavampaa. Eiliset ongelmat eivät ilmeisesti liittyneet nettiyhteyteen vaan omaan läppäriini, se vain alkoi jumittaa. Kun en enää jaksanut jumitusta, halusin yksinkertaisesti ulos sen minkä olin siihen mennessä saanut valmiiksi. Koska se halusi ulos, mä halusin kirjoittaa teille juuri silloin.
:)
Sullahan on MAC eikö? Mun koko kone meni ihan juntturaan ja solmuun viimeisimmän OS X -päivityksen jälkeen (Mulla on mid 2010 MacBook Pro 15"). Tyhjensin levyn ja asensin käyttiksen uudestaan ja nyt on ihan kuin uusi kone! Toimii huomattavasti sutjakkaammin ja smoothimmin kuin pitkään aikaan. Tyhjentäminen toki tarkoittaa sitä, että kaikki koneella olevat tiedot (kuvat, dokumentit yms) menetetään ja ohjelmia joutuu asentamaan/lataamaan uudestaan, mutta ainakin mun tapauksessa se oli vaivan arvoista. Toki pelkkä käyttiksen uudelleen asentaminen saattaa auttaa, kannattaa kokeilla vaikka sitä ensin.
http://support.apple.com/kb/PH14243?viewlocale=fi_FI
Äää, mä joudun myöntämään etten tajua tällaisista mitään. :( Olen vain blondi jolla on kone, osaan avata sen ja käyttää niitä ohjelmia joita tarvitsen, mutta mistään koneen sisäisestä en tajua yhtään mitään. :( Käyttöjärjestelmän uudelleen asentaminen... Juuei, pitäisi olla joku asiantuntija läsnä noita suorittamassa. :/
Blondihan sitä täälläkin on! Ei tietokoneet olen niin kamalan monimutkaisia kuin aluksi voisi olettaa (ja en itsekään ole niiden kanssa mikään guru!). Applessa ja MACeissä on se mukava puoli, että Applen sivuilta löytyy tosi hyvin ohjeita ja apua ongelmiin. Niillä pärjätään me blonditkin tosi pitkälle :) Kannattaa lukaista vaikkapa tämä ohjesivu:
http://support.apple.com/kb/ht1199?viewlocale=fi_FI
Kokeile aluksi vaikka PRAMin nollaamista, se on helppoa kuin mikä eikä vaadi kuin muutaman näppäimen painamista konetta käynnistettäessä:
http://support.apple.com/kb/PH14222?viewlocale=fi_FI