Voi että missä merkeissä loppupäivä eilen sitten menikään... Seistessäni pikkuisen räystään alla talon seinään liimautuneena vanhan kaupungin sokkeloiden keskellä mietin, että juuri tällä hetkellä tilanne tuntuu lähes absurdin kurjalta, mutta myöhemmin tällaisilla tuokioilla on taipumus palata mieleen niinä kaikkein voimakkaimpina muistoina matkoilta.

Lähdin siis eilisen käsimatkatavarapostauksen jälkeen kaupungille syömään. Päästyäni rantakadulla sijaitsevaan tavernaan, huomasin taivaan vetäytyneen pilveen eikä mennyt kauaakaan, kun ympärillä pisaroi. Ruoan jälkeen sainkin sitten valita, jäädäkö tavernaan pitämään sadetta (minulla ei ole matkassa sateenvarjoa tai muutakaan sateensuojaa) vai lähteäkö kastumaan. Valitsin odottelun.

Kuuden aikaan sade oli enää pientä tihkua, ja lähdin Bourtzille Sporadien ruokaherkkuja esittelevään Tasting Festival -tapahtumaan. Bourtzi on pieni linnoitettu niemeke Skiathos Townin kahden sataman välissä.

Bourtzille päästyäni sade oli yltynyt, ja törmäsin linnoituksella sekavaan tilanteeseen. Kokit hääräilivät patojensa ympärillä ja linnoituksen oviaukoilla tungeksi paljon ihmisiä, mutta kun yritin mennä sisään, minua tultiin estämään. "Tänne ei pääse nyt, tasting alkaa vasta seitsemältä", sanoi joku mies. Katsoin, kun muita ihmisiä kuitenkin kulki sisään ja ulos. "Tervetuloa takaisin illalla, seitsemästä yhdeksään täällä on tarjolla 20 kokin valmistamia tasting-menuja sekä viiniä, kaikki ilmaista."

"Mutta nyt, neiti, suosittelen että käyt vaihtamassa jotain lämpimämpää päällesi", mies lisäsi, selvästi ihmetellen mitä tein sateessa pikku-topissa ja lyhyessä hameessa. Ulkona oli todellakin viilentynyt huomattavasti.

Lähdin siis kiltisti takaisin kämpille, harmissani sään äkillisestä muutoksesta. Se siitä iltakävelystä sitten. Niin tyypillistä... Istuessani päiväsaikaan kirjoittamassa blogia ulkona paistoi aurinko...

Päästyäni majapaikkaani ajattelin, että nyt istun alas chättäämään vähän miehen kanssa ja palaan Bourtzille vasta myöhemmin. Olinhan syönyt tosi myöhäisen lounaan eikä minun juuri nyt tehnyt mieli maistella lisää ruokaa. Jotain minun kuitenkin teki mieli... nimittäin kahvia. Katsoin ulos ja havaitsin sateen tauonneen. Päätin kipaista kulman takana sijaitsevaan leipomoon hakemaan latten.

Astuessani leipomosta höyryävä kahvimuki kädessäni, ulkona vaikutti kirkastuneen. Hmm, entäs jos kuitenkin tekisin pienen kävelyn vanhaan kaupunkiin, ajattelin. Tuosta leipomon nurkalta lähtee katu jota en ole vielä kävellyt, käyn tsekkaamassa minne se johtaa. Minulla oli jalassa vain rantasandaalit, jotka eivät tietenkään ole mikään fiksuin valinta kävelylle, mutta tämä olisi vain ihan nopea, pieni lenkki...

Lähdin katua ylöspäin. Ahaa, täältä pääsee Megali Ammoksen rannalle...! Ja täällä on näköjään kunnon gyros-ruokala-keskittymä... Entäs jos käännyn tästä, minnekäs tästä pääsee..? Varmaan sinne kirkolle jonka ohitin eilen. Taidan kävellä sinne, sehän on ihan lähellä. Ja niin olin yhtäkkiä suuntaamassa kahveineni ihan toiseen suuntaan kuin takaisin kämpille, jossa kone oli jäänyt odottamaan chat-hetkeä Mr. Karkkipäivän kanssa.

En ollut vielä kirkolla kun näin pilvet. Harmaa kuuro ilmestyi Megalo Ammoksen suunnasta kuin tyhjästä. Sade yhytti minut niin nopeasti että en ehtinyt muuta kuin syöksyä lähimmän puun alle. Ja sitten satoi. Todellakin satoi, klassista "kuin ämpäristä kaataen" ilmaisua käyttäen. Seisoin kahveineni puun alla ainakin 25 minuuttia. Mietin, luovuttaisinko ja lähtisin suihkun läpi kotiin. Ei, taivaalla näkyi kuitenkin jo kirkkaita kohtia. Kyllä tämä kohta taukoaa, kuuroja tulee ja menee.

Sitten sade tosiaankin taukosi, yhtä  äkillisesti kuin oli alkanutkin. No, kai tässä nyt voi vielä vähän kävellä kun olen jo melkein kirkolla, ajattelin. Olen istunut koko päivän sisällä koneen ääressä, kivempi viettää päivän viimeiset valoisat hetket ulkona kuin palata taas sisälle. Ja ei se sade nyt varmaan ihan heti taas palaa.

Jatkoin kävelyä. Löysin itseni uusilta aukioilta ja toinen toistaan viehättävämmiltä kaduilta ja kujilta. Rakastan vanhojen kaupunkien alueita. Ei voi olla tunnelmallisempaa kuin pienet, kapeat mukulakiviset sokkelot joiden kulmien takaa aukeaa milloin vanha kirkko, milloin kuvauksellinen portaikko, milloin pikkuinen, muutamasta pöydästä koostuva taverna.

Katosin eilen illalla iloisesti tällaiseen labyrinttiin Skiathos Townin vanhassa kaupungissa. Kahvi oli juotu jo aikoja sitten ja kello kävi kahdeksaa. Sitten se alkoi taas. Sade. Yhtä odottamatta. Joku Skiathoksen yllä kaatoi jälleen suuren sangollisen enkä voinut muuta kuin painautua lähimmän talon seinää vasten, pienen räystään alle.

Vettä tuli sellaisella voimalla että olisin kastunut läpimäräksi arviolta 10 sekunnissa jos olisin irrottautunut paikaltani. Minuutit kuluivat. Minua alkoi paleltaa. Katselin märkiä jalkojani varvassandaaleissa. Ei samperi. Tajusin olleeni ulkona jo toista tuntia - märissä sandaaleissa kulkien. Kylmetä jalkasi ja hankit nopeimman tiketin vilustumiseen.

Odotin ja odotin. Sade ei laantunut. Laitoin miehelle viestiä. "Moi, ehditkö soittaa? Ei ole hätä". Sieltä tuli vastaus: "Soitan myöhemmin, olen juuri menossa saunaan."

Saunaan. Eipä tiennyt mies miten kovasti olisin itsekin sillä hetkellä kaivannut lämpimille lauteille.

Sade ei enää tauonnut kokonaan, ja lopulta lähdin tihkun läpi liukastellen kotia kohti. Manasin sandaaleitani ja pelkäsin joka askeleella että nyt tulee lento. No hei - minunhan piti vain hakea se kahvi..! Valkoiset kivet ovat muuten pahimpia, oletteko huomanneet? Niitä kannattaa todella varoa sateella.

Kun pääsin domatialleni (kaatumatta - kuin ihmeen kaupalla!), olin niin märkä ja kylmissäni että tärisin. Kuumaan suihkuun ja kuivat vaatteet päälle. Rinnassa tuntui se tietty polttelu mikä usein varoittaa vilustumisesta. Saamarin saamari jos mä nyt oikeasti onnistuin vilustuttamaan itseni.

Tajusin, että olin kokonaan unohtanut Bourtzin ja ruokafestivaalin. Kello oli yhdeksän. Melkein lysähdin kasaan, eih...! Mä niin halusin sinne maisteluun...!

Katsoin ulos. Siellä satoi edelleen. Nyt ei auttaisi kuin ouzo-lääkitys.

15 minuuttia myöhemmin kaikki oli hyvin. Olin tyhjentänyt ouzo-lasillisen ja lämpö alkoi palata sormiin. 30 minuuttia myöhemmin edessäni oli suuri lautasellinen höyryävän kuumaa tomaattikeittoa ja kaikki oli vielä paremmin.

Puolen yön aikaan Mr. Karkkipäivä tapasi chatissa hyväntuulisen emännän. Olin löytänyt uuden suosikkitavernan ja kuvailin vuolaasti samettista keittoani ja suussa sulavaa munakoisopaistosta. Ruokafestivaalille en päässyt ja vaatteiden kuivuminen vie pitkään, mutta päivä oli sittenkin ihan onnistunut! :)

Eräs lukija toivoi postausta käsimatkatavaralla matkustuksesta ja siitä, mitä oikein pakkaan. Muutama muukin on joissain aiemmissa kommenteissa osoittanut uteliaisuutta matkatavaroitani kohtaan.

Siispä... tänään juttua 10 kilon tavaralla reissauksesta ja matkalaukkuni sisällöstä. :) Olkaa hyvä!

Viikonloppureissu käsimatkatavaralla ei liene homma eikä mikään kenellekään, mutta minun Kreikan matkani kestävät useita viikkoja. Tällä kertaa seitsemän viikkoa.

Toiset hämmästelevät pikkuruista matkalaukkuani ja ihmettelevät miten voin pärjätä niin vähällä melkein kaksi kuukautta. Minusta taas tuntuu että saan laukkuun yllättävän paljon tavaraa ja pärjäisin varmasti vähemmälläkin.

Kuvassa oikealla on Samsoniten lentolaukkuni ja oikealla "reissukassi". Reissukassi on paikan päältä ostettu halpis extralaukku jossa kulkee kaikki se, jonka joudun reissun aikana ostamaan (kuten lisäkosmetiikka ja ruoka-aineita) sekä kylmän ilman vaatteet, jotka olivat päälläni maahan saapuessa, kuten päällystakki ja neulepusero. Yhden ison reissukassin hankinta helpottaa liikkumista merkittävästi - ei tarvitse kantaa montaa eri nyssykkää ja kassia lentolaukun lisäksi.

.

MITÄ KANNATTAA MUISTAA KÄSIMATKATAVARALLA MATKUSTAESSA?

* Nesteitä vain sen verran että mahtuvat 1 litran vetoiseen läpinäkyvään pussiin, yksittäinen pakkaus saa sisältää korkeintaa 100 ml nestettä.

* Jätä kotiin kynsisakset ja aerosolit. Mitään teräviä, aseeksi luettavia esineitä tai ponneainetta sisältävää ei saa kuljettaa matkustamossa. Edit. Asiaan perehtyneen lukijan mukaan aerosolituotteitakin saa ottaa matkustamoon, kunhan ovat max 100 ml:n pakkauksissa. Kuulema myös sakset, kunhan terä on alle 6 cm. Joka päivä oppii uutta! :)

* Useimmilla lentoyhtiöillä, ainakin ns. halpalentoyhtiöillä, käsimatkatavaran painoraja on 10 kg. Riippuu lentöyhtiön käytännöstä ja check-in- henkilökunnan virkainnokkuudesta, punnitsevatko he matkatavarasi. Useimmiten tavaraa ei punnita, mutta en suosittele ottamaan riskejä. Mikäli laukkusi punnitaan ja siinä on ylikiloja, joudut joko jättämään nämä kilot kentälle tai keksimään keinon pakata extrakama ruumaan jolloin maksat myös ruumaan menevän tavaran lisämaksun.

Myös laukun muoto on tärkeä. Esimerkiksi Ryanairin sallittu koko on 55 cm x 40 cm x 20 cm. Reppua on kokemukseni mukaan käytännössä mahdoton saada pakattua niin, että se ei pullistuisi yli 20 senttiä. Siksi olen itse luopunut repusta käsimatkatavarana ja käytän sallittuihin mittoihin sopivaa lentolaukkua. Eipähän tarvitse jännittää portilla joka kerta että ottaako ne mun repun syyniin vai ei... Olen todistanut monesti tapauksia joissa liian kookas reppu on vedetty jonosta sivuun.

Tässä kuvassa on kaikki matkavaatteeni päällystakkia ja neuletakkia lukuunottamatta.

Jos mietitte mitkä nuo hanskat on, niin ne on mun kuminauhajumppaa varten. :) Viime syksyn reissuun ostamani jumppanauhan käsikahvat irtosivat, ja nyt on pakko käyttää hanskoja mikäli haluaa välttää ihon rikki hiertymisen kuminauhaa käyttäessä.

Tällä kertaa sain mahdutettua mukaan peräti neljät kengät (tai no, varvassandaaleita ei ehkä kengiksi voi kutsua...)

Yleensä saan mahtumaan mukaan vain kahdet kengät. Miksi nyt enemmän?

Kaikki riippuu lentoyhtiöstä. :) Lennän melkein aina Ryanairilla, joka sallii käsimatkatavaraksi kirjaimellisesti yhden ainoan tavaran = laukun, kädessä tai olkapäällä ei saa olla mitään muuta laukun tapaistakaan tai edes kameraa matkustamoon tullessa. Näin ollen Ryanilla reissatessa myös käsilaukun ja kameran on mahduttava Samsoniteen.

Tällä kertaa lensin Norwegianilla, joka sallii varsinaisen käsimatkatavaralaukun lisäksi yhden henkilökohtaisen tavaran, esimerkiksi käsilaukun tai läppärin. Tämä tuo suurensuuren lisäedun matkatavaran suhteen! :) Koska voin kantaa kameran käsilaukussa ja käsilaukun olkapäällä, jää matkalaukkuun tilaa jollekin muulle! Kuten tällä kertaa kengille. :)

Edit. Huraa, lukijoilla oli kertoa minulle suuri ilouutinen; Ryanairin käytäntö on muuttunut ja nykyään hekin sallivat yhden henkilökohtaisen tavaran käsimatkatavaran lisäksi. Muutos on ilmeisesti tapahtunut hiljattain, ainakin viime marraskuussa oli vielä tuo yhden laukun sääntö. Oijjoi miten meidän halpismatkustajien oloja helpotetaankaan..! ^_^ Edit 2. Selvisi, että tuo uudistus on tapahtunut juuri mun viimeisen Ryanair-reissun jälkeen, eli marraskuun lopussa 2013..! ;)

Pitkähihaiset paidat, 3 kpl.

Lyhythihaiset/hihattomat paidat, 7 kpl.

Ranta"mekot", 3 kpl.

Tämä oli selvästi liioittelua, yksikin olisi riittänyt. :D Mutta nämä ovat niin heppoista materiaalia että yksi mekko vie alle nyrkin kokoisen tilan matkalaukussa. Mä tykästyin noihin ja siksi haalin 3 eri väristä... :P

Nämä ovat myös kivoja yleishengailuvaatteita vaikkapa kämpillä, hikitahmaisena on mukava pitää päällä tällaisia ohuita ja löysiä vaatteita.

(Kuva Skiathoksen majapaikkani takapihalta.)

"Bilepaita". Hehheh, ihan kuin mä nyt reissuissa koskaan mitenkään hurjasti bilettäisin, tuskin koskaan :D Mutta yksi tällainen "baaritoppi" on kiva olla mukana kaiken varalta. Tämä kaveri on ollut mulla sellaiset 10 vuotta ja aina se seuraa mukana kaikilla matkoilla.... ^_^

Minulle hyvin poikkeavasti, intouduin Ateenassa peräti vaateshoppailemaan kahden paidan verran. (Liekö myös taannoinen stailaus vaikuttanut siihen että olen viime viikkoina kuljeskellut huomattavasti suuremmalla kiinnostuksella vaatekaupoissa...)

Huomasin kaipaavani kaupunkiolosuhteissa päälle jotain enemmän t-paitamaista vaatetta (kaikki mukaan tulleet lyhythihaiset on käytännössä toppeja), ja löysin Bershkasta vitosella tuollaisen kivan sinapin värisen t-paidan.

Musta paita on Mangosta. Aina on tarvetta noille "vähän siistimmille" paidoille, esimerkiksi ravintolaillalliselle menen reissuolosuhteissakin mieluummin jossain muussa vaatteessa kuin ihoon liimautuneessa topissa.

Pitkälahkeiset housut, 2 kpl.

Shortsit, 2kpl. Hame, 1 kpl.

Bikinit - yläosa 2 kpl, alaosa 1 kpl. Toinen alaosakin toki olisi mahtunut laukkuun ja painorajoihin, siitä ei ole kyse :D, mutta ostaessani biksuja Åhlensilta noihin toisiin ei enää ollut alaosia mun koossa. Olen yrittänyt täältä löytää jotkut niihin sopivat mustavalkoraidalliset (toiset on sinivalkoiset), mutta vielä ei ole tärpännyt.

Ranta"pyyhe"/alunen.

Oikealle pyyhkeelle ei ole tilaa. Tai onhan niitä tosi pieneen tilaan meneviä,erityismateriaalista valmistettuja retkipyyhkeitä, mutta mitäpä minä sellaisella, kun majapaikoissa on kuitenkin aina pyyhkeet. Järkevämpää antaa pyyhkeen tila jollekin muulle tarpeellisemmalle tavaralle. :)

Matkakosmeetiikka (josta lisää myöhemmin omassa postauksessaan), jaettuna kahteen pussiin; nestemäiset ja ei-nestemäiset. Tässä kuvassa pussien sisältö on jo iloisesti sekaisin.

Jumppakuminauha, laastareita, aurinkovitamiineja, xylitol-purkkaa, mausteita ja pesupulveria.

Mausteita toki voisi ostaa paikan päältäkin, mutta mä koen helpoksi kuljettaa niitä tuollaisessa pikkuboksissa (mikä meillä on aina vaelluksillakin), ja boksin mukana tulivat samalla edellisen retken maustejämätkin. :)

Ai  miksi ylipäänsä mausteita? Koska pyrin taloudellisista syistä tekemään suuren osan ruoasta reissussa itse.

Laturit.

Olka- ja vyötärölaukku.

Kuten eilisessä postauksessa kerroin, tuo vyötärölaukku on vallan mainio väline hikisissä olosuhteissa matkustaessa. Täällä, missä joutuu koko ajan rasvaamaan itseään ja iho on tahmea suunnilleen kellon ympäri, on ällöttävää kantaa olkapään yli menevää laukkua. Tai minusta ainakin on ällöttävää kun hihna hiertyy tahmeaa ihoa vasten. Mietin jo viime syksyn reissussa että mun on hankittava joku vyötäröllä kannettava laukkusysteemi joka ei koske paljaaseen ihoon, ja kappas vain, Joulupukki kuuli toiveeni :)

Kotiolojen tyyliini tällainen laukku ei sovi, mutta tänne aivan täydellisesti. :)

Tältä laukku näyttää täyteen pakattuna!

Siellä ovat kaikki postauksessa esitellyt tavarat lukuunottamatta lennon aikana päällä pitämiäni vaatteita eli 1 kpl farkut, 1 kpl toppi, 1 kpl pitkähihainen paita, kengät sekä 2 x takki. Kyllä, minulla on kaksi takkia mukana - toinen ohuempi jota voin käyttää täällä iltojen mahdollisesti viiletessä ja toinen, joka taas soveltuu Suomen säähän palatessani kotiin lokakuun lopussa. Pakatessa on myös ajateltava paluusään olosuhteita... ;)

Näine sisältöineen laukku painoi 9,95 kg. Siihen 500 grammaan saan toivon mukaan mahtumaan Ateenasta ostamani kaksi paitaa. :) Haha, joo, matematiikka ei todellakaan ole mun vahvuus! ^_^

"Reissukassissa" on väljää. Sitten kun siirryn keittiöllisiin majapaikkoihin (Skiathokselta en sellaista saanut tarpeeksi edullisesti), laukku täyttyy vielä pikakahvilla, ruokaöljyllä ja kaiken maailman muilla pidempään kestävillä ruokahärpäkkeillä jotka kulkevat mukana saarelta toiselle.

Reissukassi sisältöineen jää luonnollisestikin Kreikkaan. Jätän sen ystävieni Miltonin ja Saivan luokse jossa se odottaa taas seuraavaa Kreikan vierailuani. :) Harmittaa kun en keksinyt tätä jo viime syksynä vaan dumppasin silloin ostamani reissukassin roskiin. Yli jääneet kosmetiikat sentään annoin Saivalle.

Huh, tulipas taas pitkä postaus! Innostuin aiheesta niin että olen kuluttanut postauksen parissa vaikka kuinka monta tuntia (alati katkeilevan nettiyhteyden kanssa taistellen) keskellä kauneinta päivää. :) Jospas nyt suuntaisin Skiathos Townin vanhan kaupungin kujille hakeutumaan myöhäiselle lounaalle. (Juttua kirjoittaessa sammutin vatsan pahimman lounasmurinan milläs muulla kuin kreikkalaisella jogurtilla ;)) Täällä on tänään myös Sporadien tunnetuimpien kokkien järjestämä ruokatapahtuma maisteluineen, voitte uskoa että meitsi on siellä! :)

Olen saapunut Skiathokselle.

Nyt ei tee juuri muuta mieli kertoa kuin

a) Skiathos on nätti ja juuri sellainen kuin odotinkin - tuttua ja takuuvarmaa saari-idylliä maustettuna pakettiturismilla.

b) En pysty lopettamaan raapimista. Tämä kesä (mullehan kesä jatkuu edelleen :p) on näköjään Hyttysten Oma.

Olen kahtena viime yönä kokenut jotain läheisesti sen kaltaista kuin mieheni heinäkuussa Kevolla, eivätkä hulluuden ajatukset ole olleet kaukana. En pysty sanomaan kumpi on pahempi, hiki vai kutiavat, jatkuvasti lisääntyvät paukamat. Viime yön sleep-count? Olisiko jossain 25 minuutin kieppeillä. En ole koskaan, koskaan aiemmin törmännyt Ateenassa hyttysiin. Nyt olen. Kuumuus sentään on tuttua.

Itselaukaisimella otettu selfie voi olla tämän näköinen.

(Ja joo! Minulla on "vyötärölaukku"! :) I'm so 1991...! Voin kertoa että ilahduin suuresti kun sain kyseisen laukun joululahjaksi sisareltani - se ei sitäpaitsi ole mikä tahansa vyötärölaukku vaan sisareni argentiinalaisen artesaaniystävän tekemä sellainen...! Tämän tyyppinen laukku on parhautta hikitahmaolosuhteissa - jo viime syksynä manasin aurinkovoiteista olkapäätä vasten hikisenä roikkuvaa olkalaukkuani. Suosittelen muillekin vastaaviin olosuhteisiin :))

P.S. Minua on purtu varmasti viiteen paikkaan tätä juttua kirjoittaessani. Pakenen tavernaan just nyt.

Ajattelin nyt saattaa päätökseen kesällä aloittamani pohdiskelun aurinkosuojatuotteista ja siitä, millä kriteereillä tuotetta saa kutsua aurinkosuojaksi.

Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen suoraan Euroopan Komissiolle, mutta en koskaan saanut vastausta. Siellä on varmaan tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin jonkun kosmetiikkabloggarin päätä vaivaavat UV-filtterikysymykset...! :D

Pohdiskeluni sai alkunsa Biosoliksen aurinkoöljystä, jossa on suojakerroin 6 vaikkei tuotteessa ole käytetty mitään varsinaista UV-filtteriä. Sen aurinkosuojasta vastaa karanjaöljy, jolla ei virallisesti ole muuta funktiota kuin "ihoa ja hiuksia hoitava".

Kävin kesän aikana aiheesta hyvin perusteellisen keskustelun Biosoliksen valmistajan Proveran omistajan Cédric Mourlon Beernaertin kanssa, ja vaikka en EU-komissiolta vahvistusta asiaan saanutkaan, Beernaertin perustelu tuntui lopulta loogiselta. Vaikkakaan se ei selitä sitä, miksi niin monet muut luonnonkosmetiikan valmistajat ovat luopuneet aurinkosuojatuotteiden valmistuksesta. Saattaako kyseessä heidänkin puoleltaan olla EU:n Kosmetiikka-asetuksen tulkintavirhe...? En tiedä, se tuntuisi kyllä epätodennäköiseltä. Kaupan alan ollessa kyseessä luulisi valmistajien etsivän kaikki keinot jotta saadaan lisää tavaraa myyntiin. ;)

Noniin, mutta asiaan. :)

EU:n Kosmetiikka-asetuksessa on siis liite VI, jossa luetellaan kosmeettisissa tuotteissa EU:n alueella sallitut UV-suodattimet eli kemikaalit, joita saa käyttää kosmetiikassa "ihoa ja hiuksia UV-säteilyltä suojaavina" ainesosina. Koko pitkä sähköpostien vaihto tiivistettynä; Beernaert selitti, ettei tuo lista suinkaan tarkoita sitä, etteikö tuote ilman kyseisiä UV-filttereitä myöskin saisi kantaa lupausta suojata UV-säteilyltä. Tuotteessa on oltava ainesosia, joilla virallisin, riippumattoman laboratorion suorittamin testein voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaavia ominaisuuksia. Tai lopputuotteella on oltava UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, kuten Biosoliksen Huile Solairen kohdalla. Testitulokset koskevat siis koko tuotetta, eivät karanjaöljyä erikseen. Kun tällaiset testitulokset voidaan esittää EU:lle, tuotetta saa markkinoida aurinkosuojatuotteena.

Beernaert kehotti minua tutustumaan Kosmetiikka-asetuksen ensimmäisiin 20 sivuun. Lukeeko siellä missään, että aurinkosuojatuotteen on sisällettävä varsinaisia UV-filtteriksi nimettyjä ainesosia? Ei lue. Virhetulkinta on (ainakin minun, mutta ilmeisesti myös monen muun asiaa ihmetelleen kohdalla) tapahtunut siinä, että olen kuvitellut, että aurinkosuojatuotteen täytyy sisältää näitä "varsinaisia" UV-filttereitä. Kosmetiikan ainesosille on EU-komission taholta annettu tiettyjä, testein todistettuja funktioita (kuten pehmentävä/pinta-aktiivinen/humektantti jne), ja UV-suodattimiksi nimetyillä aineilla on siis todistetusti "ihoa tai hiuksia UV-säteilyltä suojaava" vaikutus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, Beernaertin mukaan, etteikö tuotteelle voi saada UV-säteilyltä suojaavaa ominaisuutta muillakin ainesosilla.

Selvä.

Selitys tuntuu loogiselta, mutta jään edelleen ihmettelemään luonnonkosmetiikan valmistajien ongelmaa aurinkotuotteiden kanssa. Beernaertin esittämän "mallin" mukaan tuote, jolla voidaan todistaa olevan UV-säteilyltä suojaava ominaisuus, ON virallisesti aurinkosuojatuote - oli incissä varsinaisia filttereitä tai ei.

Kun esimerkiksi sinkkioksidia sisältävän tuotteen voidaan todistaa suojaavan auringolta, niin mikä on ongelma? Miksi valmistajat EU:ssa vetoavat siihen, ettei sinkkioksidia enää saa käyttää UV-filtterinä? Jos ei kerran ole tarviskaan?

Sen kun vielä joku avaisi.

On asia, jota moni ei jaa kanssani.

Rakkaus Ateenan talomereen. Talohelvettiin, kuten sitä kuulee myös hellästi kutsuttavan. Ateena ei ole monen mielestä kaunis kaupunki. Se on ränsistynyt, likainen, kaoottinen. Ei Ateena missikisoissa pärjäisikään Barcelonaa, Prahaa tai Pariisia vastaan. Hell no.

Mutta minun sydämeni sykkii kaupungin rosoiselle charmille. Sen ainutlaatuiselle yhdistelmälle modernia betonihelvettiä ja antiikin historiaa. Rumien laatikkotalojen keskellä, ihan kaikkialla missä et ikinä odottaisikaan, sykkii tuhansia vuosia vanhan Ateenan pulssi.  Raunioita on kaikkialla - nykyinen Ateena on rakennettu suoraan antiikin kaupungin päälle. Missä tahansa käveletkin, kävelet läntisen sivistyksemme kehdon päällä. Ateena muistuttaa siitä joka kulman takana; puistoissa, aukioilla, metroasemilla, liikennevaloissa.

Ja kaiken keskellä kohoaa Akropoli sekä majesteetillisen kaunis Parthenon. Vaikea kuvitella että kukaan voisi olla vaikuttumatta tuosta näystä.

Olen käynyt monissa suurkaupungeissa, mutta missään en ole (toistaiseksi) kohdannut yhtä vaikuttavaa talomerta. Kiitos Ateenan pinnanmuotojen, silmänkantamattomiin jatkuvaa talomerta voi ihailla täysin esteettä lukuisista paikoista.

Paras niistä on Lykavittoksen kukkula 360 asteen näköaloillaan. Ehdoton lempipaikkani Ateenassa. Tänne tulen aina. Suosittelen auringonlaskun aikaa. Kun Akropolis syttyy yövalaistukseensa ja taustalla Pireuksen satama värjäytyy ensin vaaleanpunaiseksi ja sitten oranssiksi, peittyen lopulta pehmeään hämärään - se on kauneutta jota ei hetkeen unohda.

Tämä on minulle vähän samanlainen juttu kuin Alpit... Tällaista ei näe Suomessa. Tähän näkymään ei voi kyllästyä. Aina kun näen Talot, mykistyn yhä uudestaan. Betonia ja temppeleitä. Virastototaloja ja Bysantin kirkkoja. Vanha ja uusi. Kadut kortteleita puhkoen, kuin suonet, kuljettaen mukanaan elämää. Meri horisontissa  kareillen.

Minun Ateenani.

Ensimmäisessä videossa maisemaa Akropolilta (Areios Pagoksen kukkulalta) Lykavittokselle päin, toiset kaksi videota ovat Lykavittokselta.

Maisema Areios Pagokselta from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Talomeri from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Lykavittoksen huipulla from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Oooo minkä löydön sattumalta teinkään Korresilla maanantaina..! Kuten kerroin, ostin sieltä myös hiusvärin. Mikä tahansa muukin merkki olisi käynyt, en ole hiusväreissä mitenkään merkkiuskollinen, mutta kun huomasin Korresilla edullisen hiusvärin (samassa hintaluokassa kuin Suomessa markettihiusvärit), päätin spontaanisti kokeilla.

Ja nyt voin vain todeta, että harmi ettei näitä myydä Suomessa. (Pikaisella googlauksella en löytänyt näitä edes mistään Korresia myyvästä nettikaupastakaan - liekö tuote vain Kreikan markkinoilla?) Edit. Kiitos lukijalleni vinkistä; Pharmazon.gr'stä voi tilata Korresin hiusvärejä. :)

Ostamani väri on nimeltään Argan Oil Advanced Colorant. Huomasin hyllyssä myös toisen värin, 50 senttiä edullisemman, mutta myyjä neuvoi minua ottamaan uudemman Argan Oilin koska se on hoitavampi ja sopii erityisesti huonokuntoisille hiuksille. (Aijaa - onko tukkani kunto niin selvästi havaittavissa...?)

...autenttinen "just-heräsin" kuva silmäpusseilla ja tyynyn viiruilla... ^_^

Ja onko hoitava...? No on todellakin! Enpähän ole kuunaan tämän tuntuista väriä päähäni lyönyt! Voiko joku teistä sanoa joskus huuhtoneensa kestoväriä hiuksistaan niin, että hiukset ovat tuntuneet silkkisen sileiltä värin jäljiltä...? Siis ennen hoitoainetta? Minä en ole tällaista kokenut ennen kuin nyt. Jestas, tukka oli niin sileä että hoitoaine tuntui täysin turhalta.

Värin mukana tuleva Sunflower & Mountain Tea -hoitoaine on muuten silikoniton - tämäkin erittäin poikkeavaa. "Perinteisten merkkien" hiusvärien mukana tulevat hoitoaineethaan ovat silikonimömmöjen parasta A-luokkaa.

...myönnän että olisi tehnyt mieli laittaa pussiton versio... :p

En usko että hiusfiilis johtuu yksinomaan arganöljystä, mutta en voi sanoa tuntevani hiusvärien reseptiikkaa niin hyvin että osaisin incin perusteella veikkailla mistä sileys johtuu. Löytyyhän sieltä kaurauutetta, soija- ja viljaproteiineja ja kvattia joilla on pehmentäviä ja kalvoa muodostavia ominaisuuksia, mutta nuo ovat kuitenkin tosi yleisiä ainesosia ja kai niitä käytetään muissakin hiusväreissä lieventämään värjäysprosessin  aikaansaamaa karheuden tunnetta..? Silti mikään muu hoitavana itseään mainostava hiusväri ei ole tuntunut tältä. Kyllä Korresilla on nyt onnistuttu kokkailemaan poikkeuksellisen onnistunut väriaine..! :)

Pakkauksessa muuten lukee "Made in Italy for Korres Natural Products". Nyt heräsi uteliaisuus. Korres valmistaa kaikki muut tuotteensa Kreikassa - miksi ei hiusväriä..? Taidanpa laittaa asiasta kyselyä Korresille, ja kysyä samalla onko värit tuotettu vain Kreikan markkinoille.

Uudemmille lukijoille muuten lukuvinkki: vierailin kaksi vuotta sitten Ateenassa Korresin tehtaalla, jutun voi lukea täältä.

Väriaineen inci (kampaajat varmaan ainakin ymmärtää koostumuksesta jotain):

Mukana tullut hoitoainekin oli tosi hyvää. Tämä oli muuten ensimmäinen Korresin hoitis jota kokeilin, voisi joskus ostaa täyden pullonkin.

Verrattuna esimerkiksi Garnierin Olian sävyyn 10, jolla olen viimeksi värjännyt, Korresin Kymppi on selvästi kirkkaamman vaalea. Tykkään!

Kyllä Sporadeille pääseminen Ateenasta on näköjään hankalaa.

Helpoin ja hermoja säästävin tapa lienee oikeasti lentää suoraan charter-lennolla kotimaastaan. :p

Olin selvittänyt netistä, että Sporadeille pääsee kolmesta eri satamasta; Voloksesta, Agios Konstantinoksesta tai Kymin kautta Evian saarelta (Evia on yhteydessä mantereeseen sillan kautta).

Seuraavaksi pitäisi siis vain valita, mitä kautta lähteä. Jos matka olisi tapahtumassa Suomessa, olisin jo selvittänyt lippujen hinnat ja aikataulutkin netistä, tai kävellyt lähimpään matkatoimistoon jossa virkailija olisi selvittänyt vaihtoehtojen aikataulut ja kulut.

Kreikassa tämä ei onnistu. Maan kansallinen bussiyhtiö KTEL ei enää julkaise aikataulujaan saati hintojaan netissä, ja asiakkaiden on joko soitettava maksulliseen palvelunumeroon tai hakeuduttava KTELin toimistoon. Matkatoimistot myyvät vain laiva- ja lentoyhtiöiden lippuja (eivät kaikkien - pienempien saarten väliset yhteydet selviävät vasta paikan päällä saarella) tai omia pakettiratkaisujaan. Kreikassa ei ole yhtä paikkaa, mistä saisit varattua kaiken kerralla.

Niinpä. Eilinen kuluikin eri paikoissa juoksemiseen.

Kuva islandsailing.gr

Aloitin KTELin toimistolta. Oman alustavan suunnitelmani mukaan ottaisin bussin Ateenasta Volokseen ja sieltä laivan Skiathokselle. KTELillä on Ateenan keskustassa yksi ainoa toimisto jonka löytäminen ei ole ihan helppoa osoitteenkaan kanssa. En edelliselläkään kerralla pari vuotta sitten meinannut löytää paikkaa ja nytkin jouduin kysymään apua. Toimiston ovessa tai ikkunoissa ei ole minkäänlaisia tekstejä ilmoittamassa, että kyseessä on KTEL.

Sanni: "Hyvää päivää, puhutteko englantia?"

Mies: "Kyllä, vähän".

Sanni: "Haluaisin päästä Volokseen, mihin aikaan sinne lähtee busseja?"

Mies, epäröiden: "Ehmmmm, Volos... ei, sinne ei ole bussia. Tai on, on sinne mutta - - Odotatko hetkisen."

Mies soitti puhelun.

Mies: "Noniin, annan sinulle osoitteen. Volokseen on bussi, mutta minä en voi myydä sinne lippua. Sinun täytyy mennä B-terminaaliin KTELin Liosionin toimistoon."

Mies ojensi minulle osoitelapun. Liosionin terminaali on minulle tuttu neljän vuoden takaa, jolloin otin sieltä bussin Eviaan. Terminaali ei suinkaan ole keskustassa eikä myöskään suorien julkisten liikenneyhteyksien päässä, ja viimeksi päädyimmekin ottamaan taksin.

Sanni: "Siis, KTELillä on bussi Volokseen mutta sinä et voi myydä lippua?"

Mies: "En, sinun täytyy mennä Liosionin toimistoon."

Oookei. Sama siis kuin menisit Matkahuollon toimistoon, ja he kertoisivat että juuri tämä Matkahuollon piste ei myy sinulle lippua tiettyyn bussiin. Huokaus.

En todellakaan jaksanut lähteä Liosionin toimistolle ja otin seuraavaksi kohteeksi OSEn, Kreikan junayhtiön. Olen aiemmin törmännyt OSElla häkellyttävän töykeään palveluasenteeseen, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

Astuin toimistoon, jossa ei ollut yhtäkään asiakasta. Vuoronumerolaite ei toiminut. Tiskin takana istui luukuissaan kaksi naisvirkailijaa. Lähestyin toista heistä.

Sanni: "Anteeksi, oletkohan vapaa?"

Nainen: "Riippuu siitä mitä olet vailla. Mitä haluat?

Sanni (päässään) "Mitä helkkaria, mitä asiakkaat nyt yleensä haluavat rautatieyhtiön lipputoimistosta? Souvlakia??"

Sanni (ääneen): Olen menossa Volokseen ja kysyisin onko sinne junayhteyttä.

Nainen, innottomasti: "Mmmjaa, onhan sinne."

Saadakseni selville vielä aikataulut ja hinnat, jouduin esittämään ainakin 10 lisäkysymystä. Pelkkä "Mihinkähän aikaan sinne lähtee junia?" ei riitä täällä päin. Oma-aloitteisesti ei kerrota mitään mahdollisesti asiakasta hyödyttävää lisäinformaatiota.

Tulos: junamatka kestää kaksi kertaa bussia pidempään enkä ehdi aamujunalla laivaan. Selvä. Unohdetaan juna.

Seuraavaksi suuntasin matkatoimistoon.

Sanni: "Hyvää päivää, voisittekohan auttaa minua? Haluaisin päästä Sporadeille, mikä olisi helpoin tapa?"

(Vähän niinkuin toivoin että matkatoimistovirkailijalla olisi hihassaan jokin ässä jota netin erinäiset sivustot eivät olleet paljastaneet.)

Nainen: "Sporadit... Hmm, sinun kannattaa lähteä Agios Konstantinoksesta. Mutta minä voin myydä vain laivalipun, en bussilippua. Sinun on mentävä yhteen toiseen toimistoon, Alkyon Traveliin, he järjestävät Agios Konstantinoksen laivojen aikatauluihin synkronisoituja bussikuljetuksia Ateenasta."

Kysyin KTEListä ja Voloksen vaihtoehdosta. Nainen ravisti päätään. "Ei, Agios Konstantinos on parempi vaihtoehto. KTEListä en osaa sanoa mitään, sinun on mentävä KTELin toimistoon."

"Entä Evia? Jos menisin Kymin kautta ensin Skyrokselle..?"

Nainen puisti päätään. "Skyrokselle on huonot yhteydet, ei kannata mennä sitä kautta. Et pääse Skyrokselta muille Sporadeille." En vai..? Netissä kerrotaan ihan muuta.

"Jos siis haluan Skyrokselle, minun on palattava mantereen kautta?" Matkatoimistovirkailijan mukaan kyllä. Huokaus.

Sain lapulle Alkyon Travelin osoitteen, joka on samassa suunnassa Omonia-aukion lähellä josta juuri tulin. Palasin samaa reittiä. Toimiston pitäisi sijaita Kanigos-aukiolla. Aukio on pieni. Kiersin sen kahteen kertaan. En löytänyt toimistoa. Hermostuin enkä enää kysynyt apua toimiston löytämiseksi. Sen sijaan marssin seuraavaan matkatoimistoon, itsepintaisesti toivoen että joku paikka osaisi tarjota muunkin ratkaisun kuin KTELin tai Alkyonin.

Tämäkään toimisto ei kuitenkaan tuntenut parempaa vaihtoehtoa kuin Alkyonin järjestämän kuljetuksen. He eivät myöskään suositelleet Evian kautta menoa, mitä en ymmärrä. Evia on suuri saari ja sinne menee päivittääin busseja tasatunnein. Virkailija sentään löysi yhteyden Skyroksen ja muiden Sporadien välillä. Hänen mukaansa Skyrokselta on yhteys Alonissokselle kolmesti viikossa. Se riittää minulle, eipähän tarvitse kiertää mantereen kautta.

Kello oli jo paljon. Minun oli nälkä enkä enää jaksanut ruokailun jälkeen lähteä takaisin Kanigos-aukiolle etsimään Alkyonia. Se olkoon seuraavan päivän asia.

Lähdin kävelylle Akropolille ja Anafiotikaan. Postauksen kuvitus kävelyltä.

 Keskustan parhaat kattoterassibaarit Akropolis-näkymillä (kuva Akropolilta päin)

P.S. Melkein aloin jo harkita koko Sporadien hylkäämistä - Pireuksesta pääsee lähes kaikille muille Kreikan saarille päivittäin, ja Pireus taas on lyhyen metromatkan päässä Ateenan keskustasta. Mutta ei. Sporadeille mennään kun se oli päätetty.

P.S. 2. Löysin sen hemmetin Alkyonin tänään. Skiathoksen lippu on hallussani. :) Ajoitus oli kohdallaan - sesongin viimeinen laivayhteys Agios Konstantinoksesta Sporadeille lähtee sunnuntaina...

Kävin eilen täydentämässä matkakosmetiikkani niillä tuotteilla, jotka eivät mahtuneet litran pussiin matkalaukkuun. (Matkustan siis vain käsimatkatavaralla.)

Kipitin aamulla auringon noustessa ystävieni asunnon katolle kuvaamaan tuotteet. Aina voi yrittää keksiä jonkun mielikuvituksellisemman ympäristön tuotekuville kuin sen pöydän kulman. :P

Ystäväni Milton ja Saiva asuvat Ilioupolin kaupunginosassa Imittos-vuoren juurella, ja täältä on kauniit, joskin rakennusten rajoittamat näkymät aina Pireuksen satamaan saakka.

Miltonin ja Saivan koti on minulle todella rakas, tänne on aina yhtä mukavaa palata ja saan asua täällä kuin kotonani. Katto"terassi" on tämän kesän uutuus. :D Kreikassa kerrostalojen katot ovat vapaata aluetta jota talon asukkaat saavat käyttää jos haluavat, ja Saiva oli tänä kesänä ottanut katon haltuunsa. Nyt siellä kasvaa pieni city-kasvimaa. Minä puolestani olen ottanut katon aamujumppakäyttöön. :)

Matkatavaroista jäivät uupumaan:

* Suihkugeeli

* Vartalovoide

* Aurinkovoide

* Käsivoide

* Jalkavoide (....joo, voiteissa riittää..)

* Kynsilakanpoistoaine

Ateenassa ykköskohteeni oli - - mikäpä muukaan kuin Korres Shop. :) Korresia saa toki joka apteekistakin, mutta hinnat ovat samat kaikkialla ja minä tykkään Korresin omista myymälöistä joissa voi hipelöidä koko valikoimaa.

Kreikassa Korresin hinnat ovat alle puolet Suomen hinnoista. Esimerkiksi 250 ml suihkugeeli maksaa täällä 4,95€ ja Suomessa 12,50€, 200 ml body lotion on täällä 7€ ja Suomessa 15,90€. Kyllä, vieläkin halvemmalla saisin suihkut ja vartalon kosteutukset hoidettua, mutta täällä haluan hemmotella itseäni Korresilla. Merkki kuuluu suosikeihini ja onhan se nyt kivempi käyttää Kreikassa kreikkalaista kuin jotain Niveaa...! :D Korresin pakkaukset ja tuoksumaailmat ovat todella mieleeni, tämä on juuri sitä kosmetiikan elämyksellisyyttä.

(...ja kyllä, ostin Korresilta myös hiusvärin...! En nimittäin ehtinytkään hoitaa tyvikasvua Suomessa ennen lähtöä.)

Kynsilakanpoistoaineella ei muuten olisi ollut väliä, en yleensä lakkaile kynsiäni reissussa, mutta kun on se Trindin kuuri...

Erillinen jalkavoide on ihan pakollinen, en enää halua joutua viime syksyn tilanteeseen jossa kantapään iho oli lopulta ihan rikki (eikä Nivea Creme auttanut). Hansaplastilta löysin edullisimman, runsaasti ureaa sisältävän kantapäävoiteen.

Olen käyttänyt viime vuodet uskollisesti Nivean aurinkovoiteita, mutta tällä kertaa päätin palata vanhaan vakkariini Piz Buiniin. Ei niillä varmasti ole juuri mitään käytännön eroa. Piz Buinin pullo vain on mun silmään virtaviivaisemman näköinen... :D

Korresilla oli niiiin vaikea päättää minkä tuoksuiset vartalotuotteet ottaisi... Pyörittelin pitkään käsissäni Sitruuna-Basilikaa ja tämän kesän uutuutta Santorini Vine -vartalovoidetta, mutta päädyin lopulta raikkaampaan Sitruuna-Basilikaan.

Suihkugeeliksi valikoitui Citrus. Eilisen suihkutuokion perusteella totesin, että se oli miedompi mitä odotin, mutta jätti ihon tosi hyvän tuntuiseksi. Ei niin kuivattavaa kuin viime syksyn reissu-suihkugeeli, joka oli budjetin niukkuuden vuoksi käsisaippuaa. ;)

(Kirjoittelen muuten taas oman postauksensa tämän reissun budjetista, mä tykkään ruotia näitä "miten saa pennin riittämään" -juttuja. :))

Käsivoiteen suhteen olen todella nirso, koostumuksen täytyy olla "just eikä melkein". Voiteen on oltava tarpeeksi rasvaista jotta se pehmentää riittävästi, ja pieni kalvon tunnekin on toivottavaa, mutta toisaalta koostumuksen täytyy imeytyä kunnolla jättämättä ihoa tahmeaksi.

Korresin Almond Oil & Calendula -käsivoide täytti nuo kriteerit. Se on vesinen - rasvainen -asteikolla keskitäyteläistä, ja voidetta hieroessa tuntuu miellyttävä kalvomaisuus. Tahmeaksi iho ei jää, vaan kalvo asettuu iholle voiteen imeytyessä huomaamattomaksi, suojaavaksi pinnaksi. Erinomainen "semi-kuiville" käsille. :)

Ja lopuksi: höylät.

En ole enää koskaan nähnyt höyliä samalla tavalla blogissa käydyn viime syyskuisen höyläkeskustelun jälkeen. Kaikkea sitä oppiikin päälle 3-kymppisenä...! Miksi ottaa kalliimpi 3-teräinen kun voi valita halvemman 2-teräisen... No, kiitos teidän se selvisi. ;)

Tällä kertaa otin itsekin 3-teräisen, hehheh...

.

P.S. Tajusin sitten eilen kaikki ostokset suoritettuani, että no helkkari, puolella tästä summasta olisin maksanut laukun ruumamaksun lentokoneessa ja saanut kaiken kaman mukaan jo Suomesta. Hohhoijaa. :D No, toisaalta: kiitos blogin kautta saamani kosmetiikan määrän, en kotioloissa ole enää juuri koskaan varsinaisesti pakotettu ostamaan kosmetiikkaa. Kun käsimatkatavaralla matkustus asettaa minut tilanteeseen, jossa on perusteltu syy ostaa kosmetiikkaa, niin sehän on itse asiassa... kivaa. ^_^

Ja onhan käsimatkatavaralla matkustaminen aina vaivattomampaa.... Seliseli.... ;)

Ensin: Esprit-huivin voitti nimimerkki Marjo K, random.orgin luotettavalla avustuksella! :) Onnittelut Marjolle, toivottavasti huivista on iloa syksyyn.

Olin siis muutama viikko sitten Tampereen Sokoksella muuttumisleikissä jossa perustyyliäni päivitettiin kuuden eri stailauksen muodossa.

Laitan tähän vielä detaljikuvia asusteista, muutamista niistä tuli kysymyksiäkin. Itsehän en osaa asustaa pukeutumistani lainkaan, ja sain stailauksesta muutamia ideoita joita aion ainakin kovasti yrittää ujuttaa mukaan maustamaan varsin korutonta ja arkista tyyliäni. :) Hankintojakin tuli tehtyä, ja osa on jo ollut ahkerassa käytössäkin.

Koru - Noa Noa

Laukku - Esprit

Kengät -Vagabond

Laukku - Bulaggi

Kengät - Vagabond

Koru - Korukolmio

Koru - Snö Of Sweden

Vyö - Veniz

Laukku - Esprit

Vyö - Veniz

Rannekoru - Aarikka

Laukku - Esprit

Laukku - Laukkuasema

Asun 5 laukusta ei valitettavasti ollut selkeämpää kuvaa.

Laukku - Esprit

Bootsit - Ten Points

Tässä muuten vaihtoehtoinen versio asusta 5 - bootsit vaihdettiin ballerinoihin ja laukku eri malliseksi.

Vyö - Esprit

Laukku - David Jones

Kengät - Vagabond

. . .

Ja mitäs sitten tuli hankittua....?

Kyllä, edc:n mekko oli yksi ilmiselvimmistä kotiutettavista! :) (Pahoitteluni teille jotka ette voi sietää tätä blogimaailmaan pesiytynyttä ilmaisua... :) Olen saanut palautetta piste-piste-piste -intoni lisäksi myös tämän sanan käytöstä! :D)

Espritin sudenkorento-huivi oli myös erittäin mieluinen, ja erittäin kaukana mun omasta tyylistä. Taitaa olla ensimmäinen omistamani huivi jossa on joku kuvio.

Korukolmion koruun ihastuin myös heti. Se onkin ollut ahkerimmassa käytössä stailauksen jälkeen! Kohta mulle alkaa varmaan kaverit nauraa kun ilmestyn kaikkiin tilanteisiin lehtikorun kanssa... :D Ehkä voisi rohkaistua ostamaan jonkun toisenkin? ;)

Uskokaa tai älkää, mutta nämä simppelit paidat ovat minun silmiini tosi naisellisia (omaan tyyliini verrattuna). Tykkäsin niistä kovasti, sillä ne edustavat sitä tyyliä johon haluaisin oppia pukeutumaan kun tilaisuus vaatii siistimpää habitusta. Valkoisen kohdalla vähän emmin kun jotenkin mä niin arvaan että tulee olemaan tosi vaikeaa käyttää sitä (en osaa pukeutua valkoiseen), mutta halusin sen sitten kuitenkin. Kun tarkoitus oli oikeasti löytää vaatteita jotka poikkeavat perustyylistäni.

Kummatkin paidat ovat Mexxin. Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin vinkkasi, että Mexxin leikkaukset sopivat minun vartalon mallilleni ja sieltä löytyy myös tarpeeksi pieniä kokoja.

Tämän saatoitte *ehkä* arvata... :) Niin kaunis ja toimiva perusneule - mutta hitusen siistimpi ja ehdottomasti laadukkaamman vaikutelman antava kuin vaatekaappini henkkamaukka-neuleet. Tykkäsin kovasti leikkauksesta sivusaumassa - pieni mutta kivan extran tuova detalji. :)

Neule on Kaiio-merkkinen.

....ja... kuka yllättyi? :D

Ehkä olisin voinut jättää tämän hankkimatta kun trikoopaidat nyt kuitenkin ovat, köhöm, aikas hyvin edustettuina vaatekaapissani. Mutta en voinut vastustaa... Niin ihana..! Nämä ovat niin minua, ei siitä mihinkään pääse. Eikä ole tarviskaan.

Pusero on Espritin. Melkein ostin oranssiraidallisenkin kappaleen...! :D Sitten sain hillittyä itseni ja vein sen takaisin rekkiin.

.

Stailauksista edc-mekko yhdistettynä vyöhön oli suosikkinne, ja itsekin tykkäsin siitä. Ehkäpä moni siis kysyykin, "Miksi et ostanut sitä vyötä...?"

Kyllä minä sitä mietin. Mutta lopulta käytännöllisyyden tajuni voitti. Vyö näytti stailauksessa tosi kivalta, mutta mä tiedän etten tulisi sitä "tosielämässä" käyttämään. Se on omaan tyyliini liian erilainen, liian... kiiltävä, koristeellinen, jotain.... Aion opetella käyttämään vöitä eri tavalla, mutta tuo vyö oli liian erikoinen.

Loppuun vielä pari kuvaa uusien hankintojen yhdistelystä vanhoihin vaatteisiini.

Tämä superhalpis pilkkumekko on niitä harvoja mekkoja joita olen käyttänyt vuosien varrella aika paljonkin, se on tarpeeksi simppeli - ja suoraan sanottuna tarpeeksi halvan :D näköinen jotta olen kokenut oloni kotoisaksi siinä. Se päällä ei ole yhtään "hieno olo". (Anteeksi Seppälä.) Mekko näkyy päälläni tässä postauksessa.

Pilkkumekon käyttö on rajoittunut vain kesäaikaan, mutta nyt mietin, että voisin kokeilla käyttää sitä myös syksyllä neuletakin ja huivin kanssa. Ja ehkäpä uskaltaisin liittää siihen vielä punaisen vyönkin väriä tuomaan..!

Tämä musta silkkimekko on ollut minulle sellainen "parempien tilaisuuksien" mekko, mutta ilman asusteita se näyttää aika tylsältä. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään laittaa sen kanssa jotain pitkää ja roikkuvaa korua, mutta uusi kaverini lehtikoru näyttää sopivan sen kanssa aivan mainiosti! :) Nyt oikein odotan seuraavaa tilaisuutta päästä pukeutumaan tähän! :)

.

Tällaisia vaatteita ja ideoita tarttui mukaan Sokoksen stailauksesta. :) Voisin ehdottomasti mennä joskus uudestaankin. Ammattilaisen silmän kautta saa niitä omia silmälappujaan vähän auki ja näkee muitakin mahdollisuuksia kuin ne joihin on tottunut. Olen katsellut vaatekauppojen ikkunoita ihan uudella inspiraatiolla stailauksen jälkeen..! :)