Toiset meistä ovat aivan heikkona tuoksuviin vartalotuotteisiin. Suihku- ja rasvailurutiinista saa itselleen pienen hemmotteluhetken kun tuotteiden tuoksua oikein odottaa..! :)

Itse kuulun niihin, jotka ennen luonnonkosmetiikkaan siirtymistä eivät kiinnittäneet vartalotuotteen tuoksuun sen kummempaa huomiota. Ihan kiva jos se suihkugeeli on hedelmäinen, mutta etenkin kropparasvoissa käytin lähes tuoksuttomia perusvoiteita. Sitten tulivat Anne Lind ja Lavera ja kaikki muuttui (haha, meikä osaa dramatisoida ihon kosteutuksenkin..! ^_^).

Sain Laveralta keväällä aivan ihanan Macadamia Passion -tuoteduon; vartalovoin ja "cream oil" -suihkuvaahdon. Ja juuri nyt en meinaa malttaa odottaa että pääsen taas tuon kaksikon luokse kotiin (ja onhan sitä miestäkin ihan kiva nähdä pitkästä aikaa). Juuri nyt Macadamia Passionin kaltaiset tuotteet ovat sitä, minkä perään kuivunut ihoni huutaa.

Normaalisti vartalovoi on minulle liian tuhtia kamaa eikä oikein meinaa imeytyä (käytän aina emulsiokoostumusta), mutta nyt rasvaisempi kosteutus tulee tarpeeseen. Jopa Nivea Cremenkin jäljiltä iho on aamuisin sen näköinen että "tarttis saada lisää ravintoa".

Macadamia -suihkugeelikin on täyteläistä; se sisältää triglyseridejä ja makadamiaöljyä. (Laveran muut suihkugeelit eivät sisällä öljyjä.)

Ja tuoksu... En tiedä miltä makadamiapähkinä tuoksuu luonnossa, mutta Laveran Macadamia-tuotteissa on aivan pyörryttävän herkullinen, makea tuoksu. Ei karkkimaisen imelä, mutta sellainen pähkinäisen lämmin ja makea kuitenkin.

Macadamia Passion -tuotteet lanseerattiin ensin vain kausituotteena viime jouluna (siitä tuo Limited Edition -teksti), mutta ne jätettiin pysyvään valikoimaan suosion myötä.

Valitsetteko te vartalotuotteenne tuoksun perusteella?

* * *

Sitten en malta olla mainitsematta Laveran uudistuneesta hiustuotelinjasta, joka pitäisi ennakkotietojen mukaan esitellä tulevana viikonloppuna I Love Me - messuilla, mutta tuotteista ei ole valitettavasti vielä edes saatavilla pressikuvia. Minulla on vain tuollainen suttuinen kuvakaappaus tukuille menneestä tiedotteesta.

Uudistuneessa linjassa formuloinnit on päivitetty ja Hair Pro -nimeä kantava linja on nyt myös sertifioitu. Laveran aiemmat hiustuotteethan eivät olleet sertifioituja sillä ne sisälsivät muutamia synteettisiä ainesosia. Suurena hiustuote"bimbona" odotan innolla että pääsen kokeilemaan uusia koostumuksia! Voi kunpa Mango -hoitoaine olisi pysynyt yhtä loistavana kuin vanha versio...!

Vielä sokerina pohjalla pieni "tiiseri".... Laveran uudistuvat meikit!

Sain meikkejä testiin alkusyksystä ja meinasin poksahtaa halusta päästä HETI intoilemaan teille niiden laadusta, mutta koska julkaisupäivämäärää ei oltu lyöty lukkoon (eikä sitä ilmeisesti edelleenkään tiedetä..?), en saanut edes laittaa kuvaa tuotteista. Mutta nyt huomasin, että Laveran Englannin sivuilla on tuo allaoleva kuva ja tieto "coming soon", niin kai minäkin saan sen tänne laittaa! :D Julkista tietoahan tuo on kuitenkin! ^_^

Useimmiten testiin saapunut tuote saa odottaa pitkänkin tovin blogiin pääsyä, sillä tuotejonoa tosiaan riittää, mutta välillä joku tuote aikaansaa välittömän "tää on pakko päästä jakamaan heti!" -tunteen. Pikkuisen harmitti kun näiden meikkien kohdalla piti pitää "mölyt mahassa". :)

No, toivottavasti julkaisuajankohta vahvistuu pian ja pääsen esittelemään nämä ihanuudet teille perusteellisesti!

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

Itselläni on illalla edessä paluu saarille, tarkemmin sanottuna Rhodokselle josta lentoni lähtee lauantaina.

Kävin eilen meikattavana Ateenan Ermou-kadun MACillä. En ole kuukauteen käyttänyt muuta meikkiä kuin Ardenin silmäluomenpohjustajaa, Lauderin huulikiiltoa ja muutaman kerran ripsiväriä ja mineraalipohjaa. Tuntui siis aika vekkulilta nähdä itsensä kunnon silmämeikissä pitkästä aikaa. :)

Tällainen naama siellä loihdittiin. Huulilla ei ole muuta kuin huulirasvaa, itse asiassa vähän hassua että huulet jätettiin meikkaamatta.

(Mutta ehkä niissä oli meikkitaiteilijan mielestä jo tarpeeksi hyvä sävy omasta takaa, hehe ^_^)

.

Minut meikkasi MAC-taiteilija nimeltä Marianna. On aina niin kiinnostavaa nähdä, mitä sävyjä meikkarit kasvoilleni valitsevat. Marianna valitsi rusehtavaa luumua, joka itselleni on niitä ei-niin-houkuttavia sävyjä.

Pohjustuksena Marianna käytti voidemaista Paint Pot -luomiväriä sävyssä Groundwork (kuulema hänen luottotuotteitaan), rajaus tehtiin Prunella-kajalilla sekä ylä- että alaluomelle, ja luomivärinä käytettiin vain yhtä sävyä, Hauxia. Kiitos Groundwork-pohjan, varjostus näyttää siltä että olisi käytetty useampaa sävyä.

Varjostusmuotona Marianna käytti sitä itsellenikin luontaisinta, eli siipimäistä kolmiovarjostusta. Prunella-rajaus häivytettiin kauniisti sulautumaan varjostukseen.

Mutta onpas jännää ettei kulmaluulla käytetty highlighteria...! Nämä on näitä meikkareiden yksilöllisiä tyylejä. Itse en voisi kuvitella jättäväni kulmaluuta paljaaksi.

Kulmakarvat Marianna meikkasi kulmakynän sävyllä Fling ("light taupe ash blonde").

Meikkipohjaa ei tehty lainkaan sillä minulla oli jo alla Lolon mineraalipohja, mutta Marianna levitti kasvojeni keskiosaan (silmänaluset, nenänvarsi) Select Cover Up -peiteainetta sävyssä NW25.

Poskille hän käytti yhtä lempituotteistaan, Cream Color Basea sävyssä Bamboo. Marianna selitti että pyrkii välttämään puuterin käyttöä iholla niin pitkälle kuin mahdollista, sillä se saa ihon näyttämään "epäluonnolliselta". Voidemaiset tuotteet taas tuovat luonnollisen hehkun. Puuteri sopii Mariannan mielestä vain hyvin rasvoittuvalle iholle.

Bamboo näytti kyllä ihollani tosi kauniilta, ja kiinnostuin tuotteesta kovasti. Saattaapa olla, että sen joutuu ostamaan. ;) Todella mieto, luonnollinen persikkapinkki sävy.

Olipa kyllä kiva olo loppupäivän, sellainen "kotoinen". :)  Normaalisti käytän luomiväriä päivittäin, ja nämä meikittömät "lomamoodit" ovat poikkeuksellisia tilanteita. Kuumassa ilmastossa sitä ei vain jostain syystä jaksa meikata samalla lailla kuin kotona... Ja varmasti se terveen hehkun luova rusketuskin vaikuttaa asiaan. :) Päivettyneenä tuntuu, että näyttää "ihan ihmiseltä" ilman meikkiäkin. :)

Nivea Creme to the rescue! Kyllä! Tulokset ovat jo nähtävissä!

Olen nyt käyttänyt Nivea-voidetta viikon verran silmänympärysiholla, ja johan lähtivät kuivuuden synnyttämät juonteet pehmenemään ja "sulamaan" pois!

Kuvat puhuvat puolestaan. :)

Okei, varmastikin myös sään muutos on vaikuttanut suotuisasti ihon kosteustasapainoon. Ilmahan muuttui käytännössä viileäksi viikon keskivaiheilla, enkä ole enää keskiviikon jälkeen ollut vahvassa auringonporotuksessa.

Mutta, pystyin itse asiassa näkemään rasvaisemman voiteen vaikutukset jo parissa päivässä. Nuo viikko sitten kuvatut juonteet, jotka olivat paistatelleet ihollani jo jonkun aikaa, lähtivät pehmenemään heti kun vaihdoin kevyen Clarins-voiteen Nivean "mineraaliöljytahmaan". Toki voi spekuloida, olisiko yhtä paksulla kasviöljypohjaisella voiteella ollut sama vaikutus. Veikkaan, että todennäköisesti kyllä.

Tässä tapauksessa huomasi kuitenkin konkreettisesti, kuinka oikealla kosmetiikkavalinnalla on väliä. Jos olisin jatkanut Clarinsin käyttöä, olisi silmänympärysihoni edelleen kuin pergamenttia.

Ehkä jonkun ryppyinen iho saisi välittömän avun samalla lailla pelkällä voiteen vaihdolla..? Sitä luulee käyttävänsä riittävän kosteuttavaa voidetta, mutta aina se ei pidäkään paikkaansa.

Itse en ole koskaan aiemmin kokenut näin konkreettista kosmetiikan vaikutusta ihollani. Aika hienoa! :) (Ja voin ilmeisesti huokaista helpotuksesta siitä, etteivät "aurinkorypyt" jäänetkään pysyviksi... ^_^)

Tänne Ateenaan saavuttuani minulla ei ole ollut yhtä paljon aikaa blogille kuin saarilla - eikä varmasti tarvitsisikaan. Huomaan vain itse nyt tottuneeni tähän jokapäiväiseen postaustahtiin ja niinpä tuntuisi tyhjältä jättää sunnuntai väliin...

Rehellisyyden nimissä totean, että tämä on tällainen "jotain kasaan" -postaus, ja suosittelenkin kaikille eilisen postauksen missanneille (ja tilastojen mukaan heitä on monta..! ^_^) lukemaan ennemminkin lauantain postauksen, se oli paljon parempi. :D

Tällä viikolla olen...

...siirtynyt yhdessä yössä kesästä "talveen".... Paros keskiviikko 30 astetta, Ateena torstai 15 astetta. Oikeanpuoleinen kuva on tältä aamulta. Tiedättehän kreikkalaisten talojen lämpöeristyksen... No, nyt tuli pitkähihaisillekin vaatteille käyttöä! :D

...tavannut rakkaimpiin kuuluvaa ystävääni Mariannaa Publicin näköalakahvilassa. ("Mutta Marianna, viini maksaa täällä 5 euroa ja korttelin päässä tavernassa 2 euroa, emmekö voisi mennä sinne..?" "No, the drinks are on me". ;))

...tehnyt mitä mielenkiintoisimman historiallisen kävelykierroksen Plakassa uuden ystäväni Elenan kanssa. Elena näytti minulle tuhansia vuosia vanhan joen joka kulkee piilossa Ateenan keskustan alla ja jonka näkee vain tietyssä kohtaa Monastirakia..!

...bongannut värikästä katutaidetta Psirrissä. On muuten tosi kiva taiteilijoista tunnettu kaupunginosa.

...tavannut vanhaa, Ateenassa useita vuosia asunutta hyvää ystävääni Suomesta. Ja huomannut jälleen että ryhdin kanssa pitää tsempata! Kuvissa aina esiintyy joku ihme lysyssä istuva tyyppi.

...löytänyt lukijan vinkkaaman Happy Cow -sivuston avulla uuden kasvisruokahelmen Kolonakista. Siitä lisää myöhemmin.

Ja sokerina pohjalla ujutan tänne loppuun väkisin viikon meikkikiintiökuvan:

Löysin kuva-arkistoista kaksi heinäkuista meikkikuvaa, jotka havainnollistavat taas mainiosti valittujen sävyjen vaikutusta silmän väriin. Vasemmanpuoleinen on ns. "harmoniameikki", jossa on käytetty silmän sukulaissävyä eli sinistä. Sopii, tietysti, mutta ei tee silmää yhtään sinisemmäksi. Oikeanpuoleinen on ns. vastavärimeikki, jossa silmän sävy korostuu tehokkaasti ja näyttää entistä sinisemmältä.

Tuttua puuroa suurimmalle osalle teistä, mutta aina on hauskaa alleviivata näitä sävyjuttuja. :) Töissä huomasi kuinka tosi monelle on vielä epäselvää, millä sävyillä saa korostettua omaa silmän väriään. (Ja jos muuten luette yleisiä meikkivinkkejä, niin jostain syystä niissä suositellaan lähes aina sukulaissävyjä vastavärien sijaan... Ehkä ne ovat turvallisempi valinta hillityille meikkaajille, en tiedä..?)

Mutta nyt - ajastan postauksen ja lähden päiväretkelle Porokselle! Nähdään taas illalla! :)

"Time flies when you're having fun", sanotaan. Ja kyllähän se paikkansa pitääkin. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta

Omalla kohdallani olen ilokseni havainnut, että matkustus kuuluu näihin poikkeuksiin. Vaikka matkustaessa jos milloin on hauskaa! Väitän, että tekemällä vaikkapa kuukauden mittaisen matkan, saat elämyksellisesti kaksi kuukautta, tai kolmekin..!

Huomasin tämän viime syksynä. Marraskuu 2012 on pisin kuukausi koko aikuiselämäni aikana. Se oli ikäänkuin paluu lapsuuden ajankokemukseen - lapsenahan aika kuluu todella hitaasti. Marraskuun viimeisellä viikolla New Yorkiin lentäessäni en kerta kaikkiaan meinannut tajuta, että edelleen eletään samaa kuukautta jonka alussa olin ollut Albaniassa. Näiden kahden maan väliin tuntui mahtuvan pieni ikuisuus, valtavasti enemmän kuin neljä viikkoa ja Italia, Espanja ja Portugali.

Itse asiassa palattuani kotiin tuntui, että olin 3 kuukauden sijaan ollut poissa puoli vuotta.

Aloin ihan miettiä asiaa. Miksi reissuni tuntui niin pitkältä? Miksi eritoten marraskuun viikot venyivät ihan omaksi "elämäkseen"?

Sama ilmiö toistuu tänä syksynä. Vaikea käsittää, että siitä on vain kuukausi kun kirjoittelin radiofrekvenssihoidostani ja analysoin vähähiilihydraattisia leipiä. Herranen aika, leipäviikko.... Onko se tosiaan tätä samaa syksyä..?

Woo-hoo! Olen löytänyt keinon "hallita aikaa". :) Matkustan = hidastan aikaa.

Jos viettäisin nämä samat viikot Suomessa, olisi varmaan jo joulukuu.

Sattumalta kuulin joskus viime talvena radiossa puhuttavan jostain kirjasta, joka käsitteli ajan kulua. Kirjailijan nimi meni minulta ohi, mikä harmitti kovastikin sillä olisin tosi mielelläni lukenut kirjan. No, radio-ohjelmassa puhuttiin kuitenkin juuri tästä ilmiöstä, että miksi aika kuluu hitaammin lapsena ja tuntuu nopeutuvan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.

Ajan kulun tunteeseen vaikuttaa tietysti monikin asia. Esimerkiksi eletyn iän suhde kokonaisuuteen - 5-vuotiaalle vuosi on viidesosa siihenastisesta elämästä kun  50-vuotiaalle se on 1/50. Mutta se, mikä tästä radiokeskustelusta jäi mieleen, oli selitys rutiinien ja muistijälkien vaikutuksesta ajan kulun kokemiseen.

Lapsenkin arjessa on luonnollisesti rutiineja (esim. päiväkotiin joka aamu klo 8, lounas kello 12, äiti hakee kello 16 jne), mutta he eivät ole rutinoituneet samalla lailla kuin aikuiset. Lapsille jokainen päivä sisältää uutta. Ja he elävät hetkessä. Mennessään päiväkotiin lapsi ei ajattele, "Noniin, nyt tapaan taas Niilon ja Kirsin ja Tiian ja leikimme siellä kiipeilytelineillä niinkuin eilenkin ja ehkäpä kokoamme saman kivan palapelin", vaan jokainen päivä on uusi elämys. Lapsi ei suunnittele ja mieti tulevaa, asiat vain tapahtuvat ja aamupäivällä ei voi vielä yhtään tietää eikä osaa odottaakaan mitä kaikkea jännää iltapäivä pitää sisällään.

Kokemusten moninaisuus ja niistä syntyvät muistijäljet tekevät ajan kulusta lapselle erilaisen kuin aikuiselle. Jokainen päivä on uutta täynnä. Aikuiselle useimmat päivät ovat samanlaisia ja viikot sulautuvat yhteen. Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai... Töihin kello 9, lounas kello 12, kahvitauko kello 14, kotiin kello 17, illallinen, TV, nukkumaan... Rutiinit tekevät päivistä toistensa kaltaisia eivätkä yksittäiset normiarjesta poikkeavat elämykset ("Perjantaina leffaan!" "Sunnuntaina sushille Sinin kanssa!") ole tarpeeksi rikkomaan ajan sulautumista yhdeksi pitkäksi liukumäeksi.

Rutiinista ei jää ihmiselle selkeitä muistijälkiä. "Mitäs me oikein tehtiinkään viime viikolla..?" Itselleni ainakin on hyvin tavanomaista, että en enää muista parin viikon kuluttua milloin tapasinkaan jonkun kaverin tai milloin ostin kylmäsavulohen josta pitäisi nyt arvioida kauanko pakkaus on ollut avattuna ja pitäisiköhän mokoma jo heittää pois.

Kun matkustaa, rutiini katkeaa. Ajan kokemus muuttuu ikäänkuin vähän sille samalle tasolle kuin lapsella. Aikuisen matkaan kuuluu toki suunnitelmia ja harva aikuinen pystyy elämään suvereenisti "pelkässä hetkessä" miettimättä lainkaan tulevia päiviä, mutta jokainen päivä on erilainen. Vaikka suunnittelet huomiselle retken Kwai-joelle ja ensi viikolle vierailun paikalliselle viinitilalle, et ole ollut näissä paikoissa aiemmin ja sinulle jää niistä voimakkaita muistijälkiä. Kun jokaisen päivän päätteeksi pää on täynnä noita muistijälkiä, päivä tuntuu tapahtumarikkaalta ja pidemmältä kuin se normipäiväsi töissä.

Haa!

Haluatko lisää aikaa? Hanki lisää muistijälkiä! :) Mikä näppärä resepti!

Ja tämä resepti toteutuu mitä luonnollisimmin kun matkustaa.

Marraskuussa 2012 koin elämyksiä jopa aivan epätavallisen laajalla skaalalla. Muistot ovat mielessäni yhtä voimakkaina kuin eilinen. (Mutta kysykääpä minulta mitä puuhailin elokuun viimeisellä viikolla kotonani... Ööö, istuin koneella..?) Umpijäässä albanialaisissa hotelleissa vietetyt yöt, Venetsian tulvavesissa polven-yli-saappaissa kahlaavat paikalliset, se uskomaton kala-ateria tiranalaisessa ravintolassa enkelikokin tarjoamana, paniikkiyö Sardinialaisen Couchsurfing-isäntäni luona, uusi ystäväni maalaamassa muotokuvaani Barcelonassa, se hetki kun läppärini vietiin Lissabonin rautatieasemalla, saapuminen lumiseen lähiöön New Jerseyssä... Voiko tuo kaikki mahtua 30 päivään? Voi.

Tämän syksyn matkalla koin jo jossain vaiheessa huolta siitä, että "Pöh, kohtahan mun pitää jo palata kotiin". Mutta nyt kun istun tässä ystävieni sohvalla ateenalaisessa taajamassa, tuntuu aamujumppani Hanian rannalla Kreetalla hyvin, hyvin kaukaiselta.

Kyllä täällä on enemmän aikaa vierähtänyt kuin neljä viikkoa. Ehdottomasti. ;)

Suosittelen tätä hoitomuotoa teillekin, jos lääkittävänä on hallitsematon tunne kiireestä ja ajan riittämättömyydestä. Ei välttämättä tarvitse lähteä kotikuntansa ulkopuolellekaan. Sen kuin alkaa keksiä arkeensa POIKKEAVIA asioita, uusia elämyksiä. Ehkäpä käyt ensi viikolla siellä kotiseutumuseossa jossa et ole koskaan tullut käyneeksi? Tai varaat liput jonkun ihan himmeän artistin keikalle jota et voi sietää. Varmasti tulee vahva muisto! ^_^ Tai liityt Punaisen Ristin ystävä-toimintaan ja alat käydä juttelemassa vanhuksille?

Riko rutiinin kehä. Saat palkinnoksi aikaa. :)

Jutun kuvitus on Lempipaikastani Parikiassa. Sielläkin aika pysähtyy. :)

Muistatte varmaan (tai joku ainakin :)) kuinka olen himoinnut MUJIn akryylilaatikoita säilytystilaksi meikeilleni. (Säilytysjärjestelmä on ikuisessa kehitysvaiheessa oleva asia... En usko että meikkicornerini on koskaan "valmis".)

Lähin MUJIn liike sijaitsee Tukholmassa, ja yritin jo kertaalleen viime keväänä tehdä shoppailuvierailua Åhlensin MUJI-pisteeseen. Paino sanalla yritin, sillä haluamani boksit  olivat tuolloin kaikki (!) lopussa. Palatessani elokuussa Ruotsin kautta Englannin reissulta, kävin jälleen MUJI-shopissa. Ja tällä kertaa pääsin suorittamaan hankintani! :)

...tosin tarvitsisin vielä lisääkin... Tämä on vasta alkua.

Ostin yhden läpällisen tuplalaatikoston johon sijoitin kaikki Yves Rocherilta saamani meikit (kuvassa, ah, tulen niin pimeällä tavalla tyyyväiseksi katsellessani kuvia värikkäistä meikkiherkuista! ^_^), yhden boksin huulipunille ja yhden yleislaatikoston mille tahansa sälälle.

Näitä bokseja saa myös ilman tuota avautuvaa kansiläppää, torniksi kasattavina yksikköinä. Ne olisivat ehkäpä minulle mieluisampia, mutta läpättömät olivat lopussa elokuussa.

Laatikostoja löytyy loputtomina variaatioina...!

Tämä "boksi" löytyy toimistotarvikkeiden puolelta. Kyljelleen nostettuna siitä tulee mainio huulipunateline. :) (Tai no miksipäs sitä ei voi pitää myös normaalisti "makuuasennossa"..) Huulipunat voi järjestää sävyittäin ja pohjasta näkee heti mikä sävy on kyseessä.

Järjesteltyäni kuvan punat olin ihan että "Wow, näinkös kohtuullisesti mulla oli huulipunia..?" No ei. ;) Viva La Divan, Laveran ja Lumenen huulipunajemmat olivat vielä yläkerrassa... ^_^ Kaikki huulipunani eivät tähän telineeseen mahdu, mutta aion sijoittaa siihen suosikkisävyni.

Tähän laatikostoon laitan varmaankin huulikiiltoja. Ja poskipunia, kiillot eivät todennäköisesti vie kaikkea tilaa. Sopisi hyvin myös mineraaliluomivärisampleille....

Minä kaipaan nimenomaan näitä läpinäkyviä laatikoita että löydän mitä etsin! Ja muistan mitä tuotteita mulla ylipäänsä on. ^_^

MUJIn tuloa Suomeen odotellessa.... Onhan tuo vähän vaivalloista lähteä aina Tukholmaan saakka täydentämään laatikostoja. :P

 A.k.a Vihreästä Lehmästä Vihreään Rakettiin.

Maanantai-iltana tarkalleen ottaen kello 21.17 koin taas yhden näitä elämän "Ei siis voi olla totta...!!" -momentteja.

Jaoin täällä innoissani fiiliksiäni kasvisravintola Happy Green Cow'sista, ja painettuani "julkaise" -nappia lähdin tukka putkella ja kestohymy naamalla rientämään kohti keskustaa ja Lehmä-ravintolaani.

Saavuin Lehmä-kadulle, ja minua tervehti kuvan kutsuva näky. Mutta miksi pöydät ovat ihan tyhjiä? Eihän ravintola vielä yhdeksältä ole voinut mennä kiinni, Kreikassahan syödään usein vasta kymmeneltä.

Harpoin viimeiset askeleet ovelle sydän melkein pamppaillen pahoista aavistuksista, ja kohtasin oviaukossa kaksi työntekijää. Heidän takanaan hahmotin tyhjät ruokailutilat.

"Onko keittiö jo mennyt kiinni...?" kysyin.

"Ei. Koko ravintola on kiinni. Olimme eilen auki viimeistä iltaa tällä sesongilla", kuului pahoitteleva vastaus.

"Ette voi olla tosissanne...!"

Oikeasti, en voinut uskoa huonoa tuuriani. Siis eiKÄ. Jos olisin sunnuntai-iltana malttanut jatkaa Lehmän etsintää kurnivasta vatsastani huolimatta, olisin vielä päässyt sinne syömään. Mutta tänään. Ei. Tervetuloa takaisin maaliskuussa kun avaamme jälleen.

Huomasin tuntevani suurta ärtymystä siitä, että ravintola oli kehdannut kiusata minua laittamalla valot päälle ja pitämällä ovet auki. Mitä varten lavastaa pöydät ulos kun ravintola oli sulkeutunut? Olin hetken aikaa ihan raivoissani. (Sellaista sattuu kun lähtee hirveän nälkäisenä koko päivän odottamalleen illalliselle.)

Happy Green Cow's sisältä

Hyvä on sitten. Palataan ensi vuonna! Kokosin itseni ja kalkuloin nopeasti Plan B:n.

Kello oli melkein puoli kymmenen. Saisinkohan vielä pöydän toisesta suositusta, persoonallisesta ravintolasta uuden kaupungin puolelta? Päiväkävelylläni olin bongannut taverna-rivistöstä raikkaana poikkeuksena erottuvan Little Green Rocket -nimisen paikan uuden kaupungin rantakadulta. Myöhempi konsultointi Trip Advisorin kanssa tiesi kertoa, että ravintola oli avattu vasta kesäkuussa ja oli Trip Advisorin mukaan Parikian tämän hetken ykkösravintola.

Kiiruhdin 10 minuutin matkan uuden kaupungin puolelle, ja erotin jo kaukaa täpötäyden ravintolan. Mutta täällä minulla kävi tuuri - sain viimeisen pöydän.

Vihreä Raketti ei ole kreikkalainen ravintola, vaan yhdistelee eri keittiöitä aasialaisesta meksikolaiseen. Menu on lyhyt mutta kiinnostava. Päivän spesiaalina oli kana- tai katkarapuvarras. Kasvisruokia menulla ei harmikseni ollut. Valitsin siis katkaravun, ja minua palvellut mieshenkilö (joka myöhemmin paljastui yhdeksi omistajista) ilmoitti hymyillen, että riisin korvaaminen kasviksilla oli "no problem".

Hän valitteli että ruoan saapumisessa saattaisi kestää, "We are full, you see". Yes, I see that, mutta ei haitannut. Olin niin iloinen että olin ylipäänsä saanut pöydän.

(Kuvan kaktus peltipurkissa ei ole alkupala, vaan pöytäkoriste ;))

Annokseni saapui lopulta vain 25 minuutin odottelun jälkeen. Presentaatio yksinkertainen - maut erinomaiset.

Marinadi oli aasialaistyyppinen, ja saatoin kyllä aistia minkä verran sokeria tässä nautiskeltiin.... ^_^ :P Noo, tämän kerran! (Vaikka en voi kieltää, etteikö asia olisi ehkä pikkkkkuisen vaivannut pedanttia mieltäni... Mutta yritin rentoutua ja antaa itselleni virtuaaliläimäytyksen; "Nainen! Kuinka usein syöt tällaisessa ravintolassa? Nyt chill ja nautit vain hyvistä mauista!")

Ja niin tein. Trip Advisorin arviot Vihreästa Raketista olivat kohdillaan. Ruoka + lasi viiniä maksoivat 10€, eli hinnatkin vähintään kohtuulliset. Vallan mainio paikka, vaikka Happy Green Cow'sin ruokalista oli enemmän mieleeni. (Olin jo valkannut sieltä täydelliseltä kuulostavan annoksen: "Sauteed Mushrooms With Peppers and Spinach in Smoked Cheese Sauce" - mmmmmm....! Täytyy toivoa että se on listalla ensi vuonna :p)

Ja ensi vuonna vien myös miehen mukanani Kreikan saarille! En jätä hänelle vaihtoehtoja. ;) Vihreän Lehmän lisäksi haluan nähdä meidät illastamassa myös Santorinin kuuluisassa auringonlaskussa. :)

Olin säästellyt tätä Cutrin-hiustuotearviota julkaistavaksi Kreikan matkalla, ja nyt kun katsoo näitä pulloja niin voi sanoa että on niitä totisesti ollut ikävä kaiken saippuahärdellin keskellä ^_^

Cutrin on aikaisemmin ollut minulle lähes tuntematon merkki, olen tiennyt siitä vain että se on suomalainen ja sitä myydään kampaamoissa. Blogin kautta minulle on kuitenkin kertynyt tasaiseen tahtiin monen monta Cutrin-purkkia, ja nyt voi sanoa että minulle on syntynyt jo varsin kattava käsitys merkin laadusta.

Aiemmin olen kirjoittanut arvion Sensitive- ja Green - linjan tuotteista heinäkuussa 2012, ja Premium-linjan mainio hiusöljy esiteltiin täällä.

Halusin tehdä Cutrinista tällaisen yhden "kokoomapostauksen" parin uuden tuotearvion täydentämänä, sillä merkki on todella yllättänyt minut laadullaan. Tiedätte, ettei minulla ole mitään intressejä hehkuttaa ilmaiseksi saatuja tuotteita vain niiden ilmaisuuden takia, mutta Cutrinin kohdalla on aika hienoakin "joutua" toteamaan, että en ole kokeillut merkiltä yhtäkään huonoa tuotetta. Olen hiustuotteiden kohdalla ehkä tarkin mahdollinen kosmetiikkafriikki, hiuksistahan koko kosmetiikkahurahdukseni on muinoin saanut alkunsa. :)

Kun korkkasin uusimmat (jo toukokuussa saapuneet) testituotteet Colorism-linjasta, olin viimeistään "myyty". On kyllä tasainen laatu kertakaikkiaan.

Colorism Shampoo  - aivan ihanan karkkivadelman tuoksuinen shampoo, kuin vadelmaviinikumi tai marmeladi tai Jello-vadelmahyytelö! (Tuoksutin näitä miehelläkin ja hänkin jäi miettimään että mistä tuoksu on niiiiiin tuttu mutta emme kumpikaan saaneet päähämme mikä vadelmatuote...) Pesee hyvin, selvästi tehokkaammin kuin Green. Helmiäinen, juuri sopivan viskoosi koostumus. Ei takuta, mutta ei tunnu ylihoitavaltakaan. Hyvä shampoo!

Colorism Hoitoaine - sama herkullinen vadelmantuoksu. Todella liukas, voidemainen koostumus, jämäkämpää kuin Green. Silikonin läsnäolon huomaa, mutta sitä ei kuitenkaan ole ihan incin kärjessä. Markkinointitarinan raaka-ainetta eli vadelmaa on incin loppupäässä, eli aineella tuskin on sen kummempia vaikutuksia. Silottavuus ja hoitavuus tulevat niistä perinteisistä pehmentäjistä ja kalvonmuodostajista jotka ovat tuttuja muistakin hoitoaineista. Erittäin miellyttävän tuntuinen hoitoaine!

Hiukset jäivät Colorism-tuotteiden jälkeen kevyiksi ja ilmaviksi, mutta vähän sähköisiksi.

Bio+ -sarja on kehitetty hiusten ja hiuspohjan häiriöihin. Tämän tuotevalikoiman puoleen voi kääntyä, kun ongelmana on hilse, punoitus, kutina, kuiva hiuspohja tai ennenaikainen hiustenlähtö. Testiin saamani Dryness Relief -linjan tuottet on tarkoitettu kuivalle ja herkistyneelle päänahalle sekä normaaleille tai värikäsitellyille pituuksille.

Bio+ Dryness Relief Shampoo - miedosti ja "löysästi" vaahtoavaa (ei siis sellaista pehmeää, tiheää vaahtoa), tuntuu erittäin hellävaraiselta mutta ei toisaalta mitenkään hurjan hoitavalta. Ei siis jätä pituuksia hoidetun, "kalvotetun" tuntuisiksi huuhdellessa. Lääkemäinen, yrttinen tuoksu. Olen tainnut joskus menneisyydessä käyttää yhden pullon jotain toista Bio-plussaa, tuoksusta ja koostumuksesta tuli heti mielleyhtymä. Hiuspohja tuntui puhtaalta ja jotenkin "mukavalta" pesun jälkeen. :) Hiukset eivät jääneet littanoiksi.

Bio+ Dryness Relief -hoitoaine - koostumukseltaan paksun voidemaista mutta hoitotehoiltaan kevyttä. Hyvin peruslaatuinen hoitoaine. Selvitti, mutta ei jättänyt mitään erityisen silkkistä tunnetta.

Lisähuomiona hiukset jäivät yllättävän ilmaviksi ja jotenkin erityisen mukavan tuntuisiksi Bio+ -pesun jälkeen. Lisäksi ne pysyivät tavallista pidempään puhtaina. Tämä tuntuu hämmästyttävältä kun shampoo kuitenkin on niin hellävaraista. Hiukset eivät myöskään jääneet sähköisiksi.

Sensitive - ja Green -linjan tuotteet ovat silikonittomia ja mineraaliöljyttömiä. Sensitive on hajusteeton ja saanut puolueettoman Allergiatunnuksen. Green-linjassa on käytetty ympäristöystävällisiä, biohajoavia raaka-aineita eikä siinä ole synteettisiä hajusteita. Green on tähän astisista Cutrin-tuotelinjoista suosikkini. Green - ja Sensitive -arvostelun löydät täältä.

Tämän postauksen alkuperäinen otsikko oli "Apua kantapäille".

Sitten heräsin tänä aamuna myrskyyn. Miten se liittyy kantapäihin tai mineraaliöljyyn, selviää kohta.

Kun omistaa sellaisen "elefantinnahan" jalkapohjissa kuin minä, ei pitäisi koskaan lähteä pidempään reissuun ilman raspia tai jalkavoidetta. Tai voihan sitä lähteä, mutta kyseiset artikkelit täytyisi ostaa välittömästi kohteeseen saavuttua. Laiminlöin jälleen tämän tehtävän. Tuloksena haavoille halkeilleet koppurakantapäät joilla sattuu jo kävellä.

Ei muuta kuin apteekkiin. Käyttövarani huomioon ottaen jouduin ohittamaan kaikki tehokkaat karbamidivoiteet joiden tiedän toimivan ja tuovan avun nopeasti. Nyt olisi löydettävä joku max 3-4 euroa maksava rasvainen voide. Käytyäni hyllyjä läpi toistakymmentä minuuttia katseeni osui vihdoin budjettiini sopivaan purkkiin. Mikään muu voide koko liikkeessä ei ollut yhtä halpa. Klassinen Nivea Creme, 2,20€.

Ostin myös hohkakiven raspien ollessa tuplasti kalliimpia.

Jalka-apupartio.

Nivea Creme on vuonna 1911 lanseerattu legendaarinen perusvoide koko vartalolle. Se perustuu mineraaliöljyistä ja lanoliinialkoholista muodostuvaan vesi öljyssä -emulsioon. Minun kaltaiselleni luonnonkosmetiikan nimeen vannovalle tällainen voidekoostumus on niin kaukana mielekkäästä kuin olla voi. Kolmea eri ihoon imeytymätöntä mineraaliöljyä sisältävää paksua jankkia. Huh!

No mutta, jankkihan olisi menossa kantapäihini, mitä väliä. Toki Nivea Creme on parempi kuin ei mitään. Mineraalivahat kuitenkin lukitsevat ihoon sitä paljon kaivattua kosteutta, ja onhan voiteen sisältämässä lanoliinialkoholissa paljon tehokkaasti pehmentävää, ihon sarveiskerroksessa luonnostaan esiintyvää kolesterolia.

Kiinnostuin incissä bongaamastani "Eucerit" -brändinimestä lanoliinialkoholin perässä. Tuttu sana, mutta mitä erityistä siinä on..? Google-oppitunnin jälkeen minulle oli selvinnyt, että Eucerit on korkeasti puhdistetusta lanoliinialkoholista valmistettu emulgaattori, jonka kehityksestä saksalainen kemisti sai patentin 1902. Kemisti myi patentin Beiersdorfille vuonna 1911, ja siitä lähti Nivea Cremen voittokulku. Euceritia käytetään myös Beiersdorfin Eucerin-sarjassa. Eucerit oli aikoinaan farmasia-alalla mullistava keksintö ja mahdollisti rasvan, veden ja vaikuttavien aineiden yhdistämisen pysyvästi niin että saatiin stabiili voidepohja.

No niin, nyt päästään siihen myrskyyn. :)

Koska ulkona riehui ukkonen ja kaatosade, kulutin koko aamupäivän koneella surffaillen. Postaus kantapääteemoineen oli itse asiassa valmistunut jo eilen illalla, mutta huomasin aamulla herättyäni Nivea-ilmiön jääneen jotenkin kutittelemaan mieleni pohjille... Miten tällaisesta superyksinkertaisesta perusvoiteesta voi tulla niin suosittu? Mikä tuossa "korkeasti puhdistetussa" lanoliinialkoholissa nyt on niin erityistä (muu kuin sen aikoinaan edistyksellinen emulgointiominaisuus) että monet vannovat sen nimeen ainoana hoitovoiteenaan kasvoista varpaisiin? Uppouduin useaksi tunniksi netin Nivea-aalloille.

Eucerit-ainesosan salaisuus ei selvinnyt aamupäivän aikana, mutta sen sijaan törmäsin googlaillessani erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin. Englantilaisessa Daily Mail -lehdessä pari viikkoa sitten julkaistussa jutussa 46-vuotias nainen käytti kuukauden ajan toisella puolella kasvojaan luksusvoide Creme De La Mer'iä (käsittääkseni yksi maailman kalleimmista anti-age-voiteista) ja toisella puolella kasvoja Nivea Cremea. Juttu löytyy täältä.

Naisen iho testattiin ja skannattiin 3D-teknologialla jotta tuloksia pystyttäisiin vertaamaan mahdollisimman tarkasti. Tulos: kuukauden kuluttua ihon kosteuspitoisuus Nivea-puolella oli korkeampi kuin La Mer -puolella. Myös ihon punoitus ja silmänympärysjuonteet olivat häivyttyneet enemmän Nivea-puolella. Okei - tämä artikkeli ja "tutkimushan" saattoi olla vaikka Beiersdorfin maksama ja tilaama, eihän näistä koskaan tiedä, mutta nyt täytyy sanoa että minun päässäni alkoi raksuttaa. :)

Silmänympärysjuonteet vähentyneet...?

Tuijotin koko aamun sinistä purkkiani. Uskaltaisinko minäkin laittaa tuota mineraaliöljytahmaa silmänympärysiholle...? Samaa rasvaa kantapäihin ja herkälle sy-iholle..?

Kyllä! Kyllä minä aion niin tehdä! Tästä päivästä lähtien käytän silmänympärysvoiteena Nivea Cremea. Ei siitä mitään peruuttamattoman pahaakaan voi seurata ^_^. Jos iho turpoaa tai alkaa muuten oireilla niin lopetan voiteen käytön, simple as that.

Kiitos Daily Mail. Kahden euron kantapääavustani saattaakin tulla silmänympärysten pelastaja..! :)

Onko lukijoiden joukossa Nivea Cremen käyttäjiä? Käyttääkö joku muukin sitä kasvoille?

P.S. Voi että mitä sen minun eilisen Lehmä-illalliseni kanssa kävi...... No, kerron siitä myöhemmin.

Kuvakaappaukset Daily Mail -lehden sivulta.