Arkistojen kätköistä löytää yhtä sun toista... :D

Etsin tänä aamuna äidille yhtä kissakuvaa vanhoista kuva-arkistoista, ja törmäsin joulukuun 2008 kohdalla kansioon nimeltä "Kasari" ja tähän "helmeen"... ^_^

Jos pari viikkoa sitten nolattiin Mr Karkkipäivää kaivamalla esiin hänen meikkikuviaan blogihistoriasta, niin reiluuden nimissä nolataan nyt sitten minutkin! ^_^

Siinä teille kaunotar! :D

Minusta tämä kuva ja sen tyyli henkii niin autenttista kasaria että voisi luulla että se oikeasti on otettu 80-luvulla... Hehheh...

Muistan, että  silmämeikkiin käytin Lumenen tätä palettia kosmetiikka"museostani":

(Lähes kasaria... paletti ostettu 1992. :))

Huulilla veikkaan käytetyn tuota keltaisessa hylsyssä olevaa punaa:

Näitä ikivanhoja meikkejä ja muuta kosmeettista historiaani esittelin muuten huhtikuussa A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa.

Olipa mukavaa meikata kunnolla pitkästä aikaa!

(Ja tänään varsinainen otsikkotaiteen helmi.... ^_^)

Kokeilin aamulla ensimmäistä kertaa juuri ennen reissuun lähtöä Biodellylta saamaani Lily Lolon uutta neljän värin luomiväripalettia (käsittääkseni limited edition) nimeltä Molten Bronze.

Kuten näkyy, kyseessä on jälleen sinisilmäisen unelmasävyjä sisältävä paletti.

Molten Bronze sisältää hennon vaaleanpunaisen (Lolon sivuilla lukee 'peachy sheen' mutta sävy on kyllä ihan rehellinen, läpikuultava vaaleanpunainen), kultakuparin (näyttää kuvassa punaisemmalta kuin on oikeasti), pronssin ja murretun mustan.

Vaaleanpunainen hohtaa hyvin hillitysti, kultakupari ja pronssi ovat reilun helmiäisiä ja mustan koostumus on satiininen pienellä hopealla glitterillä. Voisi oikeastaan kirjoittaa "musta" lainausmerkeissä, sillä sävy on hyvin savuinen, harmahtava musta, ei intensiivinen true-musta.

Meikissä levitin vaaleanpunaista luomen sisänurkkaan, kultakuparia luomen keskelle ja luomivakoon, pronssia ulkonurkkaan ja luomivaon uloimpaan linjaan, ja mustaa ripsirajaan ja kevyesti ulkonurkkaan. Kerrostuneena kuparista, pronssista ja mustasta tuli lähes vihertävä sävy.

Alaluomelle laitoin vaaleanpunaista ja kultakuparia. Rajasin yläluomen Laveran ruskealla nestemäisellä eyelinerilla.

Paletin laatu on erinomainen. Sävyt tuntuvat samettisen pehmeiltä ja levittyvät ja häivyttyvät kauniisti. Sävyt ovat pigmenttisiä ja hyvin kerrostuvia. Luomivärit ovat talkittomia ja niissä on vain micaa, jojobaöljyä, silikaa ja rautaoksideja (mineraaliväripigmenttejä).

Biodellylta sanottiin muistaakseni (en enää onnistunut löytämään kyseistä sähköpostia, pahoitteluni) että neljän sävyn paletit (niitä on kaksi, esittelen toisen myöhemmin) ilmestyvät joulukuussa, mutta ne näkyvät Biodellyn sivulla jo nyt. Tosin "ei varastossa" -statuksella. Paletilla on hintaa 26,80€.

* * *

Sitten vielä nopea kynsi-update. Onneton sellainen.

Viime syksynä kynteni kukoistivat Kreikan kosteassa ilmastossa - eivät tällä kertaa. :( Ne ovat taas todella kurjassa kunnossa.

Ensimmäistä kertaa sitten geelivahvisteiden poiston kolme vuotta sitten minun tekee mieli taas rakennekynsiä. Nyt on jotenkin sellainen olo että en yhtään jaksa katsella näin säälittävää kynsirivistöä.

Nämä eivät tunnu yhtään minulta. Ei Kynsi-Sannilla kuulu olla näin surkeita kynsiä. :(

Ja tiedänhän minä reseptin kynsien elvyttämiseen. Biotiinia, kynsiöljyä ja OPIn Nail Envyä. Kyllä tokenevat. Mutta nyt... minun tekisi mieli ottaa oikopolku..! En jaksaisi odottaa kuurin vaikutusta...

Hassuna sattumana yksi tänään hakemistani kosmetiikkapaketeista sisälsi Trindin hoitolakkoja.

Mikacos oli lähettänyt minulle Trindin keratiinihoitobalsamin, keratiinisuojalakan sekä tasoittavan aluslakan. Viimeiselle ei minulla ole käyttöä, sillä kynteni ovat aina olleet tasaiset. Mutta nuo keratiinituotteet...

Pitäisikö minun jaksaa yrittää hoitokuuria..?

Katsotaan... Tuotteet lupaavat "hoitaa ja korjata rakennekynsien poiston jälkeen vioittuneita kynsiä, luonnostaan ohuita ja hauraita kynsiä sekä huonokuntoisia kynsiä."

"Vaikuttavana aineena Uuden-Seelannin lampaiden villasta nanotekniikalla saatua hydrolisoitua keratiinia, allantoiinia, d-pantenolia phytantriolia ja biotiinia".

Okei. Vaikuttaisiko hydrolisoitu keratiini tosiaan kynteen..? Kuollutta ainettahan on tietysti mahdoton korjata, mutta voiko tuo imeytyvä keratiini jotenkin vahvistaa uutta, kasvavaa kynttä...? Kemian tai biologian tietoni eivät osaa tähän vastata.

Kokeilemallahan se selviäisi. Vahvistuivathan kynteni OPI Nail Envy -kuurillakin. Nämä ovat kyllä tosi mystisiä juttuja... :) Miten kuolleelle kynnelle levitettävä aine voi aikaansaada sen, että uusi kasvava kynsi on vahvempi...? Maalaislogiikkani veikkaa, että kun kynsi pidetään kosmetiikan avulla joustavana ja kosteutettuna, uusi kynsiaines ei lohkeile ja liuskoitu yhtä helposti kuin hoitamattomassa kynnessä.

No, katsotaan jaksanko vetää Trind-kuurin vai alanko varaamaan aikaa kynsistudioon... :P Nyt nimittäin oikeasti kaipaan vanhoja hyviä kynsiaikoja ja trademark-kynsiäni! :)

Kreikan maisemat ovat upeita, mutta ei voi väittää että kotonakaan olisi mitenkään hurjan ankeaa... <3

Mitä luksusta saapua tällaiseen lokakuiseen iltaan....

Eilen hemmottelin itseäni myös kokeilemalla ensimmäistä kertaa Suomen ainoaa (?) sokeroimatonta jäätelöä, josta vinkkasitte minulle kun keväällä kyselin sokeroimattoman jäätelön perään.

Aika paha.... Jäätelö oli niin hyvää että kerralla meni puoli purkkia ja seurauksena loppuillan pallomasu! ^_^ Mutta olihan se sen arvoista! :D En ole syönyt jäätelöä kuin kolme kertaa kahden ja puolen vuoden aikana.

Mutta jäätelöäkin ihanampaa oli saada syliin rakkaat Totti ja Viivi. <3

Koirilla oli paljon kerrottavaa kuukauden ajalta. Ne olivat mm. olleet hoidossa siskoni lomamatkan aikana ja Tottia oli hemmoteltu niin, että se palasi kotiin pienen vararenkaan kera. "Emme pane lainkaan pahaksemme että päästään sinne taas uudelleen hoitoon", koirat tuumasivat. Minun täytyi muistuttaa niitä, että saavathan ne meilläkin erikoisoikeuksia, kuten nukkua samassa sängyssä meidän kanssa...! :) Olen saanut kilpailevan "hoitotädin"...! ^_^

Tänä aamuna heräsin tähän maisemaan.

Ei voi valittaa kun saa asua Suomessa. Ei todellakaan.

Olen tänään saapunut kotiin.

Olohuoneen nurkassa oli jouluaatto. Mies oli saanut ravata postissa ihan muutaman kerran poissaollessani, ja pöydällä odotti vielä 5 tällä viikolla tullutta paketin noutoilmoitusta.

Työ kutsuu..! :)

Tällaisia herkkuja paljastui pakettien sisuksista. Kyllä, joukossa on myös purkki lakkahilloa. Lumene lähetti sen Bright Now -sarjan tuotteiden mukana. Lakkaa, we get it. ^_^

Jos joku taas tuntee kateuden piston kyljessään, niin minullehan nämä tuotteet ovat työvälineitä. Toki, ne ovat pirhanan hauskoja työvälineitä :), mutta en minä näitä paketteja aukoessa mieti että "Jee, lisää tuotteita!" Alan laatia testiaikatauluja ja lajitella tuotteita kiinnostavuutensa mukaan. Kaikki eivät luonnollisestikaan koskaan päädy blogiin.

Taas oli pienen järjestelyn takana, että nämä sai ylipäänsä mahtumaan jonnekin. Testituotteita saapuu niin paljon, että olen joutunut aloittamaan kirjanpidon siitä, keneltä ja mitä tuotteita on saapunut ja milloin, ja missä niitä säilytän. Oikeasti - en välillä meinaa löytää jotain tuotetta kun niitä on sijoiteltuna niin moneen paikkaan ympäri asuntoa. Niinpä aloin viime keväänä kirjaamaan Word-dokumenttiin mihin olen saapuneet tuotteet varastoinut. Tämän päivän tuotteisiin kirjattiin mm: "JanSport-reppu", "Portaiden alla", "Sauna", "Kylpyhuoneen peilikaappi". :)

Seuraavana poimintoja kiinnostavimmista tuotteista:

WELEDAN KAURA-HIUSTENHOITOAINE. Hiustuotteet ovat minulle aina tosi kiinnostavia ja puoleensavetäviä, ja hei, Weledalla ei ole ennen ollut hiustuotteita! No, ei ainakaan minun tietoisuuteni aikana.

MÁDARAN SAIPPUAT kasvoille ja vartalolle. Ensimmäisenä katson näissä pakkausta. Aivan ihania. Kaunis pakkaus-design on minulle tärkeä elementti kosmetiikassa.

SWISS-KULMAKARVASEERUMI. Näitä Swiss-tuotteita on nyt pyörinyt paljon blogeissa, ja minuakin odotti oma seerumikaksikko. Itseäni kiinnostaa itsestäänselvästi enemmän tuo kulmakarvatuote...! "Fuller, thicker and denser eyebrows" - lupaus joka on aika kova! Tämä tuote lähtee testiin välittömästi - otin sen mukaan tänne mökillekin jonne tulimme viettämään kotiinpaluujaisiani.

L'OREAL ELVITAL -HIUSÖLJY hennoille hiuksille. Tiedätte että tykkään öljyistä hiustenhoidossa, ja tämä veikko lupaa olla raskauttamatta hentojakaan hiuksia. Toki - se on silikonipohjainen, mutta myös silikonit lätsäyttävät. Tähän on siis valittu jotain hyvin kevyitä silikoniyhdisteitä.

LOUIS WIDMER PIGMACARE -SEERUMI. Pigmenttiläiskille! Kuin tilauksesta hoitamaan kesän jälkeistä huultenympärystilannettani. Korkeasta suojakertoimesta huolimatta huultenympärys pigmentoituu tietysti jonkun verran, ja Kreikassa vietetyt viikot näkyvät kyllä. ;)

AUBREY HONEYSUCKLE ROSE -HIUSTENHOITOAINE. Olen niiiiiin pitkään halunnut testata Aubrey Organicsia, ja nyt saan! :) Olen lukenut Honeysuckle Rose -shampoosta ja hoitiksesta erittäin houkuttavia arvioita.

* * *

Nyt mökin pihaan kaarsi auto, ja sieltä pelmahti kaksi nelijalkaista ystävää joiden jälleennäkemistä olen odottanut aivan erityisesti... Pienet kuonot Totti ja Viivi! :) <<lähtee paijaamaan>>

Hei sitten Kreikka! Näkemiin ensi vuoteen (toivottavasti)..!

Saavuttuani Kreetalle 4 viikkoa ja 5 päivää sitten ajattelin, että tällä reissulla en tulisi hyppäämään yhtä monella saarella kuin viime vuonna. Nyt otetaan rennommin.

Mutta vielä mitä. Plakkariin kertyi kuitenkin 9 saarta + Ateena – eli sama luku kuin viime vuonna. Täytyy myöntää, että niin se vain on että nälkä kasvaa syödessä. Saarille saavuttua sitä huomasikin yhtäkkiä yrittävänsä ahneuksissaan ahtaa matkapäiviin niin monta saarta kuin budjetti ja matkapäivät antoivat myöten.

Matkabudjettini oli 40€/päivä (eli kympin alhaisempi kuin viime vuoden reissulla), ja vaikka tuntui, että olin koko ajan jäljessä, niin viimeisillä viikoilla budjetti tasoittui. 33 päivän aikana kulutin yhteensä 1260€ eli 38€ 20 senttiä per päivä. Tästä summasta majoituksen osuus oli 465€ ja kulkuneuvojen (laivat, bussit) 147,10€.

Faktacorner / edullista lomailua Kreikassa:

* Kreikan matkailun low season alkaa syyskuussa.

* Domatia ("Rooms for rent") -tyyppistä majoitusta saa alkaen n. 20€ / yö syyskuussa (kesällä sama huone on 60-80€). Huoneet ovat erittäin siistejä ja hyvin varustettuja, usein ihan hotellitasoisia.

* Trendikkäät saaret kuten Mykonos ja Santorini ovat kalliita vielä syys-lokakuussakin, joten vältä niitä mikäli reissusi on erittäin low-budget.

* Hitaammilla ja vanhemmilla laivoilla matkustaa todella edullisesti, minun halvin lippuni kustansi 5€. Välillä low-seasonilla löytää myös hyviä tarjouksia kalliimpiinkin laivoihin, itse löysin Ateena-Rhodos -lipun hintaan 20€ (normaalisti 75€).

* Low seasonilla saa myös muita erilaisia matkailupalveluita edullisemmin, esimerkiksi Rhodokselta lähteviä Turkin ja lähisaarten päivälaivaretkiä kaupataan jopa puoleen hintaan.

* Jos Suomesta ei meinaa löytyä edullisia lentoja, pääsee Tukholman Skavstan kentältä Ryanairilla Kreetalle, Thessalonikiin ja Rhodokselle alkaen n. 20€.

Seuraava matkakin on jo buukattuna marraskuulle. Bongasin Ryanin tämän kauden viimeisen Barcelona-lennon Tampereelta hintaan 29,90€ (EDIT - ei helkkari, sama lento on muuten nyt 14,99€! Noista ei koskaan tiedä milloin saa parhaan hinnan... :p). Ei muuta kuin Luisia moikkaamaan! Ja paluumatkalla pääsen vihdoin näkemään Brysselinkin. Pysähdyn pariksi päiväksi vierailemaan tsekkiystäväni Annan luona joka asuu Brysselissä. Lentopari Barcelona-Bryssel + Bryssel – Skavsta oli samanhintainen kuin Barcelona – Skavsta.

Olen todennut tämän aiemminkin, mutta täytyy se taas sanoa – enpä olisi 15 vuotta sitten innokkaana matkailumaijana ja vuodenkin verran lentolippuihin säästävänä uskonut, että vielä tulee aika jolloin pääsee halvemmalla Barcelonaan, Venetsiaan tai Pariisiin kuin Helsinkiin… :)

Minun tekee mieli kirjoittaa aiheesta, joka lankeaa vähän niin kuin kategoriaan ”sosiaaliporno”… Joku saattaa mahdollisesti pitää sopimattomana, että kirjoitan Couchsurfing –perheestäni tämän sävyisen kirjoituksen, mutta toisaalta henkilöitä ei voi mitenkään tunnistaa. He ovat vain… anonyymi perhe Rhodokselta.

Kun minua alkaa ihmetyttä joku juttu oikein todella kovasti, niin se on vain pakko päästä jakamaan! Tiedätte varmaan tunteen. (”Asioiden ajoittainen valtava päivittely”… kuten misterikin kirjoitti… Niin, that’s me. Kenelle muulle mä näitä täällä päivittelisin ellen teille? ^_^)

Pohjustan juttua toteamalla, että aihe ’kreikkalaiset ja rahankäyttö’ on ihmetyttänyt minua vuosien varrella muutenkin. On faktoja, jotka vain ovat kiistatta olemassa ja luovat tietyt olosuhteet kulutusmahdollisuuksille - - mutta silti kulutuskäyttäytyminen on… jotain ihan muuta. Ja sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla mahdotonta.

Fakta: kreikkalaiset tienaavat vähemmän kuin suomalaiset. Palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Minimipalkka on 500 euron tuntumassa, ja tyypillisesti esimerkiksi kaupan myyjä tai toimistotyöntekijä tienaa noin 800 euroa kuussa. Fakta nro 2: hintataso ei todellakaan ole palkkojen mukainen. Asiat kuten ravintolaruoka ja alueesta riippuen asunnon vuokra ovat jonkun verran edullisempia kuin Suomessa, mutta kulutushyödykkeet kuten vaikka vaatteet ja kosmetiikka – ja itse asiassa valtaosa kaupan elintarvikkeista! - ovat ihan Suomen hinnoissa elleivät kalliimpiakin.

Heitän nyt vain ilmaan tällaisen esimerkin, mutta eikö teitäkin askarruttaisi, jos myyjän palkkaa nostava kreikkalainen pystyy maksamaan osuutensa palkkaansa isommasta vuokrasta, käymään viikoittain ulkona syömässä ja maksaa mieluummin 50 euroa nopeammasta laivayhteydestä kuin ottaa halvemman kun ”se on niin aikaavievää”? Saavatko kreikkalaiset rahalahjoituksia pyhältä hengeltä..?

Majoitun Rhodoksella erittäin mukavan ja kiinnostavan perheen luona. Kun saavuin heidän kauniiseen kotiinsa, sain heti vaikutelman hyvin toimeen tulevista ihmisistä. Kolmikerroksinen talo, tyylikäs sisustus, kokoelma kalliita musiikki-instrumentteja. (Lapset harrastavat soittamista.) Istumme syömään. Seuraavaksi kuulen hymyileviltä isänniltäni, että he ovat ”aivan persaukisia”.

Kreikkalaiset eivät yleensä puhu raha-asioistaan, mutta isäntiäni aihe ei vaivaannuta. Emäntäni toteaa hyväntuulisesti, että innostui Couchsurfaamisesta, koska heillä ei tällä hetkellä ole varaa matkustaa. ”Kun en juuri nyt pysty matkustamaan, niin ajattelin, että voin sen sijaan tuoda matkustajat luokseni!” (Ihana ajatus, muuten!)

Emäntäni tekee töitä satunnaisesti. Hänellä on oma yritys, jota hän ei mainosta. ”Saan asiakkaani suositusten perusteella. Teen töitä kun joku sattuu varaamaan ajan. En oikeastaan edes halua lisää asiakkaita”.

Monilahjakkaaksi osoittautuvalla isännälläni on myös oma toiminimi ja hän on trendikkäässä, taiteellisessa ammatissa. En pysty kätkemään hämmentynyttä ilmettäni, kun mies toteaa, ”En halua tällä hetkellä tehdä töitä. En ole työskennellyt kahteen vuoteen”.

Istun perheen isossa ruokailuhuoneessa enkä keksi mitä sanoisin. Isäntieni täytyy varmaankin käsittää, miten ristiriitaiselta heidän kertomansa vaikuttaa. Heillä on kaksi autoa, upea koti ja lapset käyvät kalliissa harrastuksissa. He ovat myöskin juuri tarjonneet minulle lounaan.

Okei. Heillä on siis säästöjä. Niin tietenkin.

Mutta teoriani kumoutuu jo samana iltapäivänä. Isäntäni vie minut tutustumaan läheiseen antiikin nähtävyyteen, ja jatkaa kävelymme aikana raha-aiheen käsittelyä (ihan oma-aloitteisesti). Mies kertoo välinpitämättömään äänensävyyn, ettei hänellä ole edes varaa maksaa talon vuokraa. Ja vain hetkeä myöhemmin viemme perheen pojan soittotunnilleen isolla SUVilla.

Mitä ihmettä…?

En saa palapeliä millään kasaan. Elääkö perhe velkakierteessä? Ei, sillä keskustelimme myös luottokorteista ja luoton ottamisesta, minkä perhe tuomitsee jyrkästi. Luottokorttia käytetään vain kun on ihan pakko, vaikka lentolippua varatessa.

Sympaattisten isäntieni raha-asiat eivät tietenkään kuulu minulle pätkääkään, mutta koska he itse niistä sangen vuolaasti kertovat, pidätän itselläni oikeuden hämmästellä tilannetta. Tuottaakohan heille jopa suurtakin huvia antaa elämästään näin ristiriitainen kuva ja jättää vieras ihmettelemään kysymysmerkkien keskelle?

Kaikenlaisia mielenkiintoisia kokemuksia tämä ”sohvasurffaus” kyllä tarjoaa. :)

.

Kuvituksena ei Rhodos, vaan.. (kuka tunnisti viime vuoden postauksesta? :D) kuvankaunis Symi jossa kävin perjantaina päiväretkellä.

Toiseksi viimeisen matkapäiväni juttuaiheeksi sopinee hyvin katsaus matkan kosmeettiseen testiprojektiin eli hiusten pesuun palasaippualla.

Pari viikkoa sitten kerroin, että olin saanut saippuaoperaatiosta tarpeekseni hiusten saavutettua jo aivan absurdin lähmäisyyden tason. Saippuapesuilla oli kuitenkin myös kiistattomat etunsa hiusten rakenteen kannalta, ja jäin harkitsemaan palashampoon käyttöä vuorotellen yhdessä normishampoon kanssa, joka toisen tai kolmannen pesun yhteydessä.

Näin päädyin sitten toimimaan, ja loppumatkan olen vuorotellut Dove-shampoon ja Blondi-saippuan välillä.

Doven Intense Repair –shampoosta on todettava, että se on juuri sellainen ylihoitava liruhiukset aikaansaava shampoo, jollaisia vältän normaalikäytössä. Hiuksista tulee silkkiset ja sileät, mutta niihin ei jää minkäänlaista ilmavuutta tai rakennetta. Hiukset jäävät makaamaan päätä pitkin mikä johtaa tyven rasvoittumiseen jo seuraavana päivänä.

Pesin hiukset viimeksi tiistaiaamuna palashampoolla, ja oikeanpuoleinen kuva on otettu tänä aamuna. Normishampoo-vertailukuvassa Dove-pesuja oli takana kaksi peräkkäistä.

Pahoittelen että vertailukuvat on otettu niin erilaisissa olosuhteissa, mutta mielestäni hiusten rakenne-ero tulee kuitenkin aika hyvin esiin. (En tullut ajatelleeksi ottaa sellaista ”varta-vasten” shampoohius-kuvaa ja nuo vertailukuvat on otettu Ateenan MAC-makeover-jutusta.)

Normishampoon jälkeen hiukseni ovat tuollaiset ”liinamaiset” (äitini aina käytti minusta lapsena kuvausta ’liinatukka’ :)) ja hyvin sileät. Saippuapesu jättää ne hieman karkeammiksi (mutta silti taipuisiksi, eivät siis tunnu sellaisilta kuivan rapisevan karheilta) ja, kuten jo niin monesti on tullut todettua kokeilun aikana, kauttaaltaan kuohkeammiksi ja enemmän-irti-päästä oleviksi. Koska hiukset eivät makaa yhtä tiiviisti päänahkaa vasten, eivät hiuspohjan rasvat pääse leviämään tyveen samalla lailla kuin esim. Dove-shampoon tuloksessa – tyvi ei tunnu ja näytä yhtä rasvaiselta kolmenkaan päivän jälkeen.

Ylemmässä kuvassa Dove-pesusta siis kaksi päivää, alemmassa Blondi-pesusta kolme päivää. Kummanko kuvan tyvi näyttää likaisemmalta..? ;)

Kun olen pessyt hiuksia tällä vuorottelusysteemillä, saippuapesu ei ole tuntunut niin epämiellyttävältä kuin jatkuvien perättäisten saippuakäsittelyjen aikana. Koska saippua ei pääse kerrostumaan, sormetkin kulkevat hiuspohjassa hieman helpommin ja vaahdon saa huuhdottua hiuksista edes vähän vaivattomammin kuin niiden viimeisten tuskaisten takkupesujen aikana.

Saattaa olla, että palashampoo jää käyttööni pysyvästi juuri tässä muodossa, eli vuorottelutekniikalla. Kokeilen vielä Suomessa pestä joitain kertoja perä-perään, mutta jos hiukset lähtevät samaan tahmakierteeseen kuin täällä, niin luovutan suosiolla jatkuvan käytön mahdollisuuden suhteen. Minulla on ”testituotepenkillä” myös toisen merkkinen palashampoo, Ma Provence. Suoritan testijakson myös sillä.

Onko joku innostunut tässä mun Blondi-seikkailuiden aikana kokeilemaan itse hiusten pesua saippualla? Miten on sujunut?

Paros on yksi Kreikan suosituimpia saaria, mutta jäänyt vähäiselle huomiolle Suomessa. Naapurisaari Naxos tunnetaan meillä paljon paremmin.

Paroksella asuu n. 14 000 ihmistä, ja sen pääkaupunki Parikia on Egeanmeren laivaliikenteen keskuskohta. Täältä on ehkäpä parhaat yhteydet kaikkialle Kreikan saarille, joten se on myös mitä ihanteellisin tukikohta saarihyppelylle. Siinä missä toiselta suosikkisaareltani Karpathokselta ei kulje laivoja edes päivittäin, lähtee Parokselta vielä matalalla sesongillakin ainakin 10 laivayhteyttä joka päivä.

Parikia on sellainen kaupunki, joka "avautuu" vasta kun pujahdat sen sokkeloihin. Toiset Kreikan saaret ovat tunnettuja postikorttimaisista satamanäkymistään, mutta Parikia näyttää mereltä päin jopa aika tylsältä. Vaikka ympäröivä maasto ei ole täysin lattanaa, ei Parikian kaupunki kiipeä kukkuloille niinkuin monet kuvaukselliset kylät.

Parikian vilkas rantakatukaan ei tee sellaista perinteistä "hevosenkenkä"-lenkkiä vaan levittäytyy pitkälle, aaltoilevalle pätkälle josta ei saa yhtenäistä kuvaa. Parhaat kuvat löytyvätkin kun astut taloseinämän läpi Parikian vanhaan kaupunkiin, joka kuuluu ainakin allekirjoittaneen 24 Kreikan saaren kokemuksella ehdottomasti saariston viehättävimpiin.

Vanha kaupunki levittäytyy Kastro-nimisen kukkulan taakse ja ympärille. Kastron laella on antiikin aikaisen temppelin ja keskiaikaisen linnoituksen raunioita, ja niiden päälle rakennettu mitä kuvauksellisin pikku-kirkko. Kirkon edusta on kaupungin suosituin paikka katsoa auringonlaskua. Ja tämä on myös minun ehdoton lempipaikkani Parikiassa.

Sen sijaan että olisin käyttänyt päiväni tehokkaasti huristellen busseilla ympäri saarta (sillä Paroksella löytyy nähtävää vaikka kuinka), istuin kirkolla joka päivä usean tunnin lukemassa kirjaa. Juuri sitä halusin Paroksella tällä kertaa tehdä. :) Ja ottaa kuvia.

Kierros Parikian vanhassa kaupungissa:

Turistikrääsäkatujakin löytyy - mutta maltillisesti..! ;) Täällä homma on vielä pysynyt ns. hyvän maun rajoissa eivätkä matkamuistomyymälät peitä koko keskustaa.

Vertaus. Katu klo 12.32.

Ja sama katu siestan aikaan klo 15.10. Paroksella turistikaupatkin viettävät siestaa. :) Kumpi näkymä on kivempi..? ;)

Kykladien saaret tunnetaan valkoisista taloistaan ja sinisistä ovistaan.

Parikian lisäksi vierailun arvoisia kohteita Paroksella ovat Naoussa, kuvauksellinen kalastajakylä ja kesäisin erittäin trendikäs paikka (Parikian jälkeen saaren toiseksi suosituin turistikohde), Lefkesin ihastuttava, vuorten keskelle kätkeytyvä amfiteatterimainen kylä sekä idyllinen Piso Livadi, pikkuinen kylä aivan meren rannassa (pysähdy täällä vaikka lounaalla saarenkiertoretkellä :)). Näissä kohteissa tuli vierailtua jo edellisellä Paroksen visiitillä - siksi saatoin nyt hyvällä omallatunnolla rentoutua Kastrolla kirjan parissa! ^_^

Enpä olisi uskonut että Ateenan Kolonakissa voi nauttia mustaa makkaraa. Ja vieläpä kasvis-sellaista.

Olen käynyt vegeruokataivaassa..!

On itse asiassa tosi erikoista, että Ateenan kokoisessa kaupungissa on niin vähän kasvisruokapaikkoja. Ehkäpä paikallisille kasvissyöjille riittää kreikkalaiseen keittiöön luonnostaan kuuluva runsas kasvisruokien kirjo..? Toisaalta vegeproteiinia ei tavernojen menuista luonnollisestikaan löydä. Ja kun miettii sitä juuston määrää jota lähes joka ruokaan täällä holvataan, ei ainakaan vegaanien ravintolaelämä ole Kreikassa helppoa.

Ateenasta löytyy kolme ”kunnon” asiaan vihkiytynyttä kasvisruokaravintolaa. Olen käynyt niistä kahdessa. Sympaattiseen Avocadoon tutustuin viime syksyn vierailulla, ja tyylikkään Rosebudin löysin viime viikonloppuna kasvisravintolasivusto Happy Cow’n avulla.

Tofu..! Sitä ei löydä Kreikassa edes hyvinvarustetuista ruokakaupoista, ravintoloista puhumattakaan. Tofu kuuluu kotioloissa jokaviikkoiseen ravintooni, ja olenkin kaivannut sitä viime viikkojen ikuisten tonnikalapurkkieni keskellä. Kun bongasin Rosebudin listalta tofu-souvlakin, en jäänyt edes miettimään muita vaihtoehtoja.

Annos saapui ohuiden paistettujen perunojen kanssa, joita ei mainittu listalla (--> ”served with fresh green salad”).

Kun aloin siirtää perunoita lautasen sivuun, tapahtui hieman huvittava välikohtaus. Viereisessä pöydässä istuva mies kysyi ranskalaisella korostuksella, enkö aikonut syödä perunoitani. Kun vastasin kieltävästi, hän pyysi voisiko saada perunat itselleen. No eipä siinä mitään, annoin miehelle perunat. Eivätpähän menneet hukkaan, mutta onhan tuo nyt vähän erikoista alkaa kyselemään ravintolassa vieraan ihmisen lautaselta ruokaa. :D Ainakin minusta.

Tofuannos oli hyvä, mutta tofuja olisi saanut marinoida reilusti lisää. Tämä annos ei siis vielä vienyt minua taivaaseen, vaikka oikein pätevä olikin. Tofua oli runsaasti enkä edes jaksanut syödä kaikkea. Lautasella oli hintaa 12€.

Koska pidin paikasta kovasti ja yksi tarjoilijoista sanoi, että en voi lähteä Ateenasta kokeilematta heidän hot dogiaan, tein paluun Rosebudiin eilen illalla. Kutsuin mukaani Mariannan ja Vassiliksen.

En meinannut uskoa silmiäni, kun löysin listalta viljattoman pizzan..! Rosebud tarjoaa vaihtoehtoja myös vegaaneille ja raaka-vegaaneille, ja tämä oli sellainen pizza. Eli sattumalta myös vhh-ruokavalioon sopiva pizza! Pohja valmistetaan kikherneistä kypsentämällä oliko se nyt 45 asteessa. (En muista mikä raja raakaruoan syöjillä on tuossa kuumennuksessa.)

Olin jo päättänyt ottaa hot dog –nakkeja ilman leipää sekä grillattuja kasviksia Chioksen juustolla, mutta tajuttuani tuon omalaatuisen pizzan en voinut mitenkään olla tilaamatta myös sitä. Päätin suoda itselleni budjetin törkeän rikkomisen ja kaivaa luottokortin esiin.

Raakavegepizza oli tosi hyvä! Myös Marianna ihastui kikhernepohjaan, mutta Vassilista emme saaneet ylipuhuttua kokeilemaan lättyä. ”Minulle ihan kypsennettyä tavaraa gluteenilla ja kaikilla muilla herkuilla, kiitos”, kuului kommentti. No, jäipähän enemmän meille tytöille! ;)

Jäin kaipaamaan pizzaan vain tomaattikastiketta. Analysoimme sen puuttumista ja päädyimme siihen, että kenties jo valmiiksi muruinen kikhernepohja murenisi kostean kastikkeen vaikutuksesta eikä pysyisi kasassa. Tofujuustokin olisi kruunannut pizzan. Oli se kyllä hyvää tuollaisenaankin!  Jos joku tietää raakavege/vhh-pizzoja tarjoilevan paikan Suomessa niin saa vinkata!

Mutta paras oli vielä edessä..!

Rosebudin keittiö yhdisti ystävällisesti tilaukseni grillatuista kasviksista ja hot dogista ilman leipää. Sain siis kustomoidun lautasen. Annos on visuaalisesti sarjassamme niitä, jollaista Mr Karkkipäivä olisi epäilemättä kutsunut sanalla EPÄILYTTÄVÄ. Eiväthän nuo ”pökäleet” ja hikisen näköinen juustolötkäre kasvisten päällä miltään suurelta ruokataiteelta näytä - mutta ne maut….

Tämä on kirkkaasti paras kasvisruoka-annos mitä olen koskaan missään syönyt. Rosebudin ”mustat makkarat” valmistetaan sienistä ja fava-pavuista ja ne on maustettu niin taidokkaasti että meidän piti ihan udella tarjoilijalta mikä pötkylöiden maukkauden salaisuus on. Tarjoilija kertoi, että mausteseoksessa on ainakin 10 eri maustetta mutta ei tietenkään paljastanut koko cocktailia…

Vegemajoneesi oli myös taivaallista. Grillatut, mehukkuuttaan tirisevät kasvikset ja Chioksen juusto kruunasivat makuelämyksen. Puolet ruoasta lähti doggy bagissa mukaan, ja tänään nautiskellessani loput pystyin vain ajattelemaan, ”Koska pääsen taas syömään näitä nakkeja!”

Marianna tilasi risoton gorgonzolalla, kastanjalla ja päärynällä, Vassiliksen lautaselta löytyi linguini-pastaa ricotta-juustolla, parsakaalilla ja pestossa grillatulla kastanjalla. Entinen pasta-addikti minussa nosti aluksi päätään, mutta onneksi oma ruokani vei kielen niin tehokkaasti mennessään että en ehtinyt jäädä haikailemaan pastan perään. ^_^ Pasta- ja risotto -annokset maksoivat 9€ ja 9,50€. Minun tuunattu lautaseni kustansi 12€, raakapizza 7,50€.

Myös Marianna ja Vassilis olivat niin vakuuttuneita ruoistaan että aikovat tulla Rosebudiin toistekin, vaikka eivät ole vegetaristeja.

Jos käytte Ateenassa, älkää missatko tätä paikkaa! :) Rosebud sijaitsee Kolonakin kaupunginosassa keskustassa Omirou- ja Skoufou -katujen kulmassa.

Kyllä ruoka vain on niin mahtava asia. <3

Nyt minua kiinnostaisi kuulla, oletteko te syöneet jossain aivan unohtumattomia kasvisruoka-annoksia?