Käyttövarani keskiviikolle 18. syyskuuta oli 4,80€. No, se mitä päivän budjetoidusta summasta oli jäljellä, olen nimittäin ollut käytännössä matkan alusta saakka jäljessä budjetistani.
Mitä tällaisella rahalla voi sitten tehdä? Ei sitä välttämättä tarvitse käyttää mihinkään. Kävely ja katselu on ilmaista. Ja sitä minä täällä Karpathoksella teen päivittäin. Kävelen ja tutustun. Joka päivä Pigadian kadunkulmat, tavernat ja rakennukset käyvät tutummiksi. Se on mukavaa, ja juuri sitä minä täältä haen.
Vien teidät mukanani eiliselle kävelylle postikorttimaisemiin. :)
Satama - jokaisen kreikkalaisen merenrantakylän tai -kaupungin sydän.
Pigadia yläkaupungista. Etualalla "kantakaupunki", taaempana rannalla hotellialue jonne kävelyni suuntautui. En viime syksyn reissulla käynyt siellä saakka, en ollut jotenkin tullut edes ajatelleeksi että valtaosa turisteista asuu itse asiassa tuolla uimarannan hotellialueella eikä kaupungissa.
Pysähdyin kaupassa. Silmiini pomppasi kosmetiikkahyllystä tuo ihanan virkistävä poikkeus hiustuotenimimaailmassa - ei mitään "silkkitippaa" ja "anti-frizz-seerumia" tai "suojaavaa eliksiiriä" - tuote on mutkattomasti nimetty Silikonitipoiksi. Sitähän nuo kaikki houkuttavasti nimetyt hiustensilottajaihmeet ovat.
Rannalla. Täällähän ne kaikki turistit tietysti lymyävät päivisin kun Pigadian kadut ovat aivan tyhjillään... ^_^ Ei sen puoleen, on kyllä oikein mukava, hienohiekkainen ja myös hienohiekkapohjainen ranta. Jotkut upeatkin rannat menettävät vähän pisteitään siinä, kun pohja onkin sitten kivikkoinen.
Toiseen suuntaan ranta alkaa kaventua ja hotellialue päättyy. Nuo pilvet.... minä niin rakastan noita vuorten yllä roikkuvia pilviä jotka tekevät ympäröivästä maisemasta vielä niin jotenkin dramaattisemman.
Sain kuulla eilen, että "vuoripilvet" eivät olekaan saarella ympärivuotinen ilmiö. (Ihailin niitä aamuin illoin jo viime syksynä ja oletin että ne ovat "aina" vuorten yllä päivän sarastaessa ja auringon laskiessa). Ne ilmaantuvat vasta elo-syyskuussa, kesällä taivas on aamuisinkin ihan kirkas. Tulen siis jatkossakin mieluummin tänne syksyllä. ;) Ja lämpötilat ovat parhaimmillaan syys-lokakuussa. Nuorempana rakastin tiristä Kreikan 40 asteen porotuksessa heinäkuussa, nyt en käsitä mikä siinä non-stop-hikitilassa niin viehätti... :)
Palasin kaupunkiin lounasajan korvilla. Nämä portaat vievät yläkaupungissa sijaitsevaan majapaikkaani.
Kokkasin tutun kasvispöperön mustekalalla. Huomioin, että minulla on vielä ihan hirveästi ruokatarvikkeita ja lähden jo perjantaina. Minulla on mennyt viikon ruokaostoksiin 58,57€ eli enemmän kuin yleensä Suomessa, aijjai... Mopo taisi taas vähän lähteä käsistä vihanneskaupassa... No, laivamatka Kassokselle on vain runsaan tunnin, kai ne vihannekset selviää jos otan ne mukaan. Ja otanhan minä. :)
Ruoan jälkeen istuin toviksi isäntäni Dimitriksen ja hänen vaimonsa Rosen seuraan. Seurueessa myös talon ruotsalaisasukas ja hänen miehensä (kameran takana).
Dimitris ja Rose ovat niin sympaattisia ihmisiä..!
Minusta näyttäisi olevan tulossa heille yksi uusi vakioasiakas. :) Ainakin suunnittelen jo nyt paluuta Karpathokselle ensi syksynä. "Mekin ollaan täällä jo seitsemättä kertaa", kertoi ruotsalaisrouva. He haluavat asua aina nimenomaan Dimitriksen ja Rosen luona.
Roses Studios on ns. "domatia", eli ei hotelli vaan yksityinen talo, josta vuokrataan huoneita. Talo on nelikerroksinen ja sijaitsee Pigadian rinteellä yläkaupungissa, toisiksi ylimmässä "rivissä". Näin korkealla ei sijaitse muita majoituspaikkoja, eikä varmasti mikään kilpailija pysty tarjoamaan yhtä hulppeita maisemia kuin Rose ja Dimitris. Paikka on aivan ihana "kätketty helmi", mutta sitä ei voi sijaintinsa puolesta suositella liikuntarajoitteisille.
Lähdin rupattelutuokion jälkeen takaisin alas kaupunkiin. Nyt ohjelmassa postikorttien kirjoitusta! Olin kuin olinkin siis käyttänyt päivän budjettia.
Heittäydyin ihan höveliksi ja tarjosin itselleni postikorttien kirjoitusseuraksi viinilasin. 2 euroa. Kyllä, miinukselle mentiin taas. Mutta tämä oli ensimmäinen ravintolalasillinen koko matkalla. *puolustelee :) *
Pian aurinko laski ja sain nauttia jälleen upeasta pilvishow'sta.
Ja arvatkaas mitä ostin sieltä kaupasta... En minä ihan sattumalta siihen hiustuotehyllylle vaeltanut... Kyllä, etsin matkakokoista shampoota. Ja sellainen löytyi; Doven Intense Repair Shampoo.
Kuten sanottua, en aio vielä luovuttaa palashampookokeilua. Mutta kyllä minulla on pahat aavistukset siitä, etten saippualla hiuksiani täysin puhtaiksi saa, ainakaan niin kauan kuin olen täällä Kreikassa jossa vedenlaatu ilmiselvästi vaikuttaa asiaan. Jos ja kun tilanne käy aivan sietämättömäksi, haluan että minulla on käden ulottuvilla jotain muutakin kuin tiskiainetta. Siksi tämä ostos.
Varalle.
Eräs lukija keksi hauskasti nimetä nämä palashampoojutut Saippuasarjaksi, ja sarja jatkukoon tänään. :)
(Saako Brooke tukkansa puhtaaksi ennen treffejä Ridgen kanssa..?)
Minun piti alunperin julkaista juttu päivän kävelyretkestäni ja sen lomaan hiuskuvia, mutta jotenkin minusta tuntuu että nämä hiusjutut kiinnostavat teitä nyt enemmän kuin matkastoorit..? :D No, laitan sen kävelyjutun ulos kumminkin omana postauksenaan. Lukekoon ne keitä Kreikkajutut kiinnostaa. :)
Eilen siis tutustuin omenaviinietikkahuuhtelun saloihin, mutta sillä virheellä, että jätin etikat päähäni. Fail. Etikka on kuin hoitoaine joka pitää huuhdella pois. Onneksi minulla on Naamakirjassa valppaita ystäviä jotka huomasivat erheeni välittömästi ja ohjasivat oikealle tielle.
Tosin - Flow' sivulla halutaan sekoittaa pienen palashampooaloittelijan päätä huomauttamalla, että "Hoito on tehokkaampi jos jätät sen hiuksiisi"... Ota nyt selvää...! Ehkäpä pienempi etikkamäärä toimiikin jätettävänä, mutta minun eilen annostelemani määrä muutti paksun tahmatukan lattanaksi öljytukaksi. Hiukset olivat kyllä oikeasti todella hyvän tuntuiset, siis hoidetussa mielessä - uskomattoman sileät, pehmeät ja taipuisat. Mutta eihän sitä ollut kiistäminen että ne olivat myös öljyiset.
Joten! Tänä aamuna taas uusi saippuointioperaatio, etikkahuuhtelu pienemmällä etikkamäärällä ja tällä kertaa perään myös huuhtelu puhtaalla vedellä. Ja lopuksi normihoitista ihan uloimpiin latvoihin, en vain pysty olemaan ilman. Ainakaan vielä.
Esitellääs nyt Sarjan Tähti oikein virallisen kuvankin kanssa; "lipevä" ^_^ vastanäyttelijäni Flow Kosmetiikan Blondi.
Pesun jälkeen hiukset tuntuivat paremmilta kuin viimeisimpinä päivinä, mutta - - eivät nämä puhtaat ole vieläkään. Eivät lähellekään. Tahma on ja pysyy. Nyt siitä oli kuitenkin osa huuhtoutunut pois etikan myötä. Päänahka ei toistaiseksi ole reagoinut mitenkään, sitä ei siis kutita eikä se ole alkanut hilseillä. Se vain tuntuu... likaiselta.
Kun hiukset olivat kuivuneet, ne olivat kivan näköiset mutta niin inhan tuntuiset että kiepsautin ne vakionutturalleni päälaelle etten vain hypistelisi niitä. "Poissa sormista, poissa mielestä."
Joku lukija halusi tietää, millaisella nutturalla tulee niin kivat kiharat kuin Muhkea-postauksesssa. No tällaisella "Myy-tötteröllä". :)
Illalla avasin nutturan.
Etikka oli jättänyt hiuksiin jotenkin sellaisen erityisen "jäntevyyden", ja se yhdistettynä saippuan tuomaan tuuheutukseen luo tällaisen pehkon. Voi kunpa mulla olisi laittaa tähän vertailukuva siitä, miltä tukkani näyttää normaalitilassa nutturalta avattuna. On nimittäin hyvin erinäköinen kuontalo. Toki ilmankosteus täällä Kreikassa vielä tehostaa hiusten kihartumista.
Kuten näkyy, tyvi on likaisen näköinen, mutta lähmä ei kuitenkaan näytä ylettyvän pidemmälle hiuksiin. Vaikka se on siellä. "Normilikainen" tukka menee kauttaaltaan ihan rasvaisen näköiseksi, eikä puhettakaan että normilikainen tukka näyttäisi harjattuna...
...tältä:
Ei tästä kuvasta minusta voisi uskoa, että hiukset ovat todellakin kauttaaltaan erittäin tahmeat. Kun ne kahmaisee käteen, ne tuntuvat paksuilta ja "suurimassaisilta". Normilikainen hius menee ihan kasaan ja ponnari on pelkkä säälittävä littana esitys.
Tuo saippua on kyllä.... hyvin, hyvin erikoinen asia. Mun hiukset ei ole koskaan tuntuneet tai näyttäneet tältä.
Olin tiistaiaamulla jo valmis luovuttamaan koko pelin. Mutta kun katsoo tätä tukkaa.... Onhan se kyllä aika kivan näköinen..? Puntarin toisessa kupissa keinuu muhkea leijonanharja jota ei voi koskea eikä hädin tuskin harjata koska se on niin ällöä, ja toisessa kupissa puhdas, ihanan tuntuinen tukka jonka läpi voi vetää sormensa - mutta joka on se lättänä tavisletti. Kumpaan suuntaan heilahtaa..?
Taidan vielä jatkaa kokeilua. Uteliaisuus on sen verran vahva.
Jospa jossain vaiheessa tulee vastaan saari, jossa olisi vähemmän kovaa vettäkin...?
Tänä aamuna sain tarpeekseni tahmatukasta ja laitoin avunhuutomeiliä Flow Kosmetiikalle. Ymmärrän, että "lähmä-experience" kuuluu osana palashampoon käytön alkuvaihetta, mutta kun hiukset ovat olleet jokaisen pesun jälkeen entistä likaisemmat... Se ei varmaan ole ihan normaalia. Olen nyt pessyt hiukset kolmesti, ja käytännössä tuntuu siltä että kaikki tuon kolmen pesun saippua on kerrostunut hiukseeni.
Sain vastauksen Flow Kosmetiikan Riitalta. Ilmeisesti Kreikan vedenlaatua ei ole ainakaan yksinään syyttäminen, sillä Riitta kertoi että hänellä palashampoo on toiminut Kreikassakin ongelmitta. Kuulema värikäsitellyissä hiuksissa tahmaisuus voi kestää kauemmin. (Hmm, miksi..?) Riitta myönsi, että siitähän se tahmaisuus toki tulee, että saippua ei huuhtoudu hiuksista kunnolla. Edelleen en jotenkin ymmärrä, miksi saippua takertuu juuri käsiteltyyn hiukseen.... no, kai nämä on jotain kemian asioita.
Riitta neuvoi ostamaan omenaviinietikkaa ja sekoittamaan sitä yhden ruokalusikallisen 1,5 desilitraan lämmintä vettä. Eipä sitten muuta kuin mars ruokakauppaan, nyt oli nimittäin todettava että vaikka olin vannonut kestäväni tämän tahmavaiheen niin tukkahirvitys alkoi jo olla liikaa. Kun harjakaan ei enää meinaa mennä hiuksesta läpi niin eihän tässä ole enää mitään järkeä.
Sitten ei kun hommiin! Taisin kyllä vetää vähän etikkaöverit, sillä puolitoista desiä kuulosti liian vaatimattomalta lääkkeeltä tähän kriisiin. Niinpä hulautin ehkä desin verran viiteen desiin vettä. Tai jotain sinne päin. :)
Pää kattilaan ja hiukset omenaviinietikkakylpyyn.
Ja siis - - oow-whaaaa- - mikä tunne kun letti nousi padasta! Mikä silkkisyys...! Karheana kylpyyn upotettu tukka nousi liemestä siloisena kuin mikä...! Karheus ja tahma tuntuivat olevan tipotiessään..! Innostuin niin että huljuttelin päätä kattilassa monta minuuttia ja ikäänkuin pesin hiukset etikkavedellä. En tiedä "saisiko" niin tehdä... Ehkä ne pitäisi vain nopeasti huuhdella...?
Iloinen etikkatyttö! Ette usko sitä riemua mitä koin kun noin yksinkertainen toimenpide muutti hiukset aivan eri tuntuisiksi..!
Pulloseni, pitääkö minun nyt sitten raahata sinua saarelta toiselle...? ^_^
Ehkä en luovutakaan shampoopalakokeilua vielä....
Minun ei olisi pitänyt luvata palata tähän tukka-asiaan vielä tänä iltana, sillä täällä kun on niin kostea ilma niin hiukset eivät ole vieläkään kuivuneet. En siis pysty vielä antamaan lopullista arviota etikkakäsittelyn vaikutuksesta. Se on kuitenkin selvää, että ainakin valtaosa tahmasta liukeni pois. Hiukset eivät silti ole puhtaan tuntuiset, vaan... ehkä jotenkin öljyiset...?
Hiusten kuivuessa googlailin netistä etikkahuuhtelukokemuksia, ja jostain luin että liika etikan käyttö saa hiukset nimenomaan öljyisiksi. Teinköhän mä siis kuitenkin mokan yli-innostuksessani... Puolitoista desiä nestettä pitkään tukkaan kuulostaa tosi vähäiseltä määrältä, mutta olisi ehkä pitänyt noudattaa Riitan ohjeita pilkulleen.
Tyvi on tämän näköinen. (Ah, ihana juurikasvu... :p Ja tiedetään, kaameet otsarypyt! ^_^)
Tehdään niin, että palaan aamulla päivittämään tähän samaan postaukseen miltä hiukset tuntuvat kuivuttuaan.
Saas nähdä onko volyymitukka vaihtunut liruun öljytukkaan... Vähän siltä vaikuttaisi. :D
18.9. klo 08.27 - No niin. Yksi asia ainakin on selvää - minulle annettiin aivan oikea palashampoo kokeiluun; Blondi. Tämä blondihan ei sitten tajunnut huuhdella sitä etikkavettä hiuksistaan pois. Olisi siis pitänyt vielä suorittaa huuhtelu puhtaalla vedellä etikkahuljuttelun jälkeen. Eipä ihme että tukka on öljyisen tuntuinen...! :D Voi elämä tätä kokeilua, miten mä voin olla näin aivoton... ^_^
Ei tässä muutakaan enää pystynyt. Etikkaostoksille.
Jos tämä ei toimi niin luovutus on lähellä.
Palaan illalla asiaan.
.
Hehheh, huulikiilto lomatunnelmissa... (Onpas kömpelöitä nuo kuvat mutta mukana oleva putki ei ole omiaan tuotekuvaukseen... Terveisin kuvaperfektionisti. :p)
Mun on pitänyt jo about puolitoista vuotta tehdä juttua huulikiiltojen eri koostumuksista, ja Estee Lauderin Pure Color Glossin oli tarkoitus olla siellä edustamassa sitä Unelmakoostumusta. No, koska tuohon juttuun voi mennä vielä toisetkin puolitoista vuotta itseni tuntien, ja mielelläni kuitenkin teille Lauderin tosihyvästä huulikiillosta vinkkaisin, niin eiköhän laiteta Lauder ulos ihan yksinään. :D
Jo silläkin ansiolla, että kuvissa esiintyvä Pure Color Gloss Honeyflower on ainoa huulimeikki, joka pääsi mukaan matkalle. Se muuten unohtui siitä postauksesta jossa esittelin matkakosmetiikkani.
Otsikon "vol 2" viittaa siihen, että minun numero 1 huulikiiltoni on tietenkin Dermaglow'n Instant Lip Gloss Plumper (jota sain kesällä lempisävyssäni uuden kappaleen kiitos lukijani <3 <3)
Mutta Dermaglow'n kannoilla ja sijalla kaksi on tiukasti Estee Lauderin Pure Color Gloss. Pure Color -huulikiillolla ja Dermaglow-kiillolla on yhteistä se, että kummatkin tuntuvat huulilla erittäin miellyttäviltä ja huulirasvamaisilta. Jopa sen verran, että käytän kumpaakin välillä huulirasvan asemasta jos huulet tuntuvat kuivilta ja Blistex-purkki on jossain teillä tietämättömillä. Mietipä laittavasi vaikka jotain Lancômen Juicy-tuubia kuiville huulille... ei toimi. Huulet tulevat toki kiiltävän tahmeiksi, mutta tuote ei ole tarpeeksi rasvainen ravitsemaan huulia.
Ja kun nyt sopivasti puhuttiin tahmeudesta, niin päästään seuraavaan kohtaan mikä tekee Lauderin Pure Color Glossista niin hyvän. Se ei ole juuri lainkaan tahmea. Toki, kaikissa huulikiilloissa on oltava jonkun verran tahmeutta että ne pysyvät huulilla 10 minuuttia pidempään, mutta kiiltojen tahmeuksissa on huomattavia eroja. Toiset ovat koostumukseltaan voidemaisia, toiset kuin nestemäistä lakkaa ja kolmannet paksua tahmaa johon kärpänenkin varmaan tarttuisi jos lentäisi huuliin.
Pure Color Gloss on jossain voidemaisen ja rasvaisen välimaastossa. Sen tahma-aste on erittäin mieto, minkä vuoksi se ei myöskään pysy yhtä pitkään kuin esimerkiksi Dermaglow. Mutta pysyy tarpeeksi pitkään mun standardeissa. ;) Tuote ei tunnu huulillani lainkaan meikiltä, ja siksi se on huulikiiltoparhautta.
Olen kuullut monien muidenkin ylistävän Pure Color -kiiltoja, mutta yksi asiaa jakaa mielipiteitä - sen tuoksu. Pure Color Glosseissa on suhteellisen voimakas ja hyvin tunnistettava viikunamainen tuoksu. Toiset eivät voi sietää sitä. Toiset tykkäävät. Ja jotkut, kuten minä, suhtautuvat siihen neutraalisti. Olen haistanut paremmankin tuoksuisia huulituotteita, mutta minulle tuo viikunatuoksu on lopulta aika yhdentekevä.
Onko joku muukin ihastunut Pure Color Glosseihin?
P.S. Unohdin mainita vielä yhden itselleni erittäin tärkeän ominaisuuden huulikiillossa - vaahtomuoviapplikaattori. Pure Color Glosseissa on sellainen. Nämä ovat makuasioita, mutta itse en voi sietää siveltimellistä kiiltoapplikaattoria; se annostelee aivan liikaa tuotetta. Vaikka löytäisin täydellisen sävyisen huulikiillon se jää hyllyyn jos applikaattori on siveltimen muodossa.
Ihan hämmästyin kun huomasin, että en viime syksynä ollut lainkaan omistanut Karpathokselle omaa postausta.
Se vääryys korjataan heti.
Vaikka Karpathos on suosittu turistikohde, sen huippusesonki on paljon lyhyempi kuin monilla muilla suosikkisaarilla, ja syyskuussa meno on jo hiljentynyt huomattavasti. Ja sehän on mieleen minulle.
Pigadian keskustassa on päiväsaikaan hiljaista ja autiota. Toki tilanteeseen vaikutti sunnuntaikin, jolloin valtaosa kaupoista on kiinni tai aukeaa vasta illalla kun turistit suuntaavat iltakävelylleen.
Kun vertaa vaikka Haniaan, ei tunnelma voisi olla uneliaampi... Haniassa sai kävelyillään seuraa tuhansista turisteista olit sitten liikkeellä päivällä tai yöllä.
Yksi lempirakennuksiani Pigadiassa. Tämä on vain niin retro! Rakennus ei ole enää edes käytössä ja on sisältä tyhjillään.
Illalla tämäkin katu herää eloon.
Näköala majapaikkani katolta.
Oikeasti, täältä on varmasti koko kaupungin paras näköala, voisin istua kaiket päivät tuolla katolla nauttimassa auringosta ja katsellen alas kaupunkiin ja ympäröivien vuorten siluetteja... Niinkuin tein tänäänkin. Katto ei ole itse asiassa tarkoitettu paikan asiakkaiden hengailtavaksi, vaan siellä on paikan omistajan Dimitriksen työverstas. Olen kuitenkin saanut luvan olla siellä ja istun tyytyväisenä ränsistyneillä tuoleilla kirjoineni.
[vimeo 74568878 w=700 h=394]
. .
Palashampootukka piilossa! ^_^ No ei vais, eihän se päällepäin näytä pahalta tai likaiselta. Tuntuu vain. (PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 15.9. - tänä aamuna hiukset olivat niin tahmeat että harjaa oli vaikea saada läpi. Pesin ne siis eilen illalla. Lähmä ulottuu nyt tyvestä kauttaaltaan melkeinpä latvoihin saakka. En voi sanoin kuvailla miten hirveältä tukka tuntuu. Huomaan jo heittäväni katseita keittonurkkaukseni tiskiainepulloon... Mutta vielä jaksaa.)
Iltakävelyllä katselin uteliaana ravintoloita ja niiden ruokalistoja. Minua ei harmita se, ettei minulla tällä reissulla ole varaa syödä ulkona. Joskus tulee niitäkin matkoja, jolloin on. Mutta sitä en sano etteikö ruoka olisi suurimpia kiinnostuksen kohteitani reissatessa.
Nuuhkin kalatavernasta leijailevia ihania tuoksuja ja huvitin itseäni lempihaaveellani - jos voittaisin lotossa, voisin syödä missä ravintoloissa ikinä haluaisin. Milloin tahansa. Ajattelen tätä usein. Se olisi parasta mitä miljoonat voisivat minulle tuoda.
Näissä mietteissä menen nyt nukahtamaan. Ehkä näen unta imam baldista - yksi lempiruokiani kreikkalaisessa keittiössä... (alunperin Turkista, tiedän ;)) Ja on kyllä tosi helppo valmistaa itsekin. Miksipä en vaikka kokkaisi sitä huomenna? ^_^ - Damn, en voi. Mulla ei ole uunia.
Mutta nyt, öitä. :)
Olette kuulleet niistä - raejuustoa ja kermaa tai rahkaa sekaisin, ja siinä meillä on karppaajan kylmä "riisipuuro". Tämä puuro EI ole sellainen. Itse en ole tuota raejuustoversiota kokeillut, eikä innostakaan. Kylmä puuro ei ole mun juttu. Haluan nauttia omani höyryävän kuumana maidon ja voisilmän kanssa. (Tai vaihtoehtoisesti kanelin ja "sokerin".)
Uskokaa tai älkää (tai ketä nyt sitten kiinnostaa :D), kuuma vhh-puurolautanen hyvin aidon kaltaisella puuron rakenteella on täysin mahdollista valmistaa! :) Tarvitset vain kookosjauhoa, kananmunaa ja valinnaisen maito/kermatuotteen (tavallista maitoa, soijamaitoa, kermaa, kookoskermaa, kaikki käy). Hiilihydraatteja yhdessä annoksessa on käyttämistäsi jauhoista ja nesteestä riippuen alimmillaan alle 2 grammaa!
Jälleen kerran kananmuna yllättää monipuolisuudellaan, uskomatonta mihin kaikkeen se taipuukin. ^_^
Hurahdin tähän puuroon täysin kun sattumalta kokeilin reseptiä munaviikon aikana. Tätä herkkua tuli syötyä monen monella aamiaisella ennen reissuun lähtöä. Nyt sitä on jo vähän ikäväkin..!
Raejuusto"puuro" - kiitos ei! Kookospuuro - ah, lisää kiitos! :)
Eikö tämä mene ihan riisi- tai mannapuurosta? ;) Erityisen hyvää kanelilla ja erytritolilla maustettuna, ja tietysti soijamaidon kanssa nautittuna.
Resepti: (yksi annos)
2 kananmunaa
1 rkl kookosjauhoa (kyllä, vain 1 rkl, kookosjauho imee itseensä hurjasti nestettä)
1 dl kookoskermaa (minun valintani koska vähähiilarisin ja sillä saa puuroon ihanaa kermaisuutta)
Lisäys. Myöhempien kokeilujen kautta havaittua: Puuron voi myös tehdä pelkkiin valkuaisiin, jolloin puurosta tulee täysin valkoista ja kananmunaisuus häivyttyy entisestään.
Vispaa kattilassa yhteen munat ja kookoskerma (tai maito tai mitä nestettä nyt käytätkään, vesi ei varmaankaan kuitenkaan käy). Sekoita joukkoon kookosjauho. Sekoittele seosta keskilämmöllä kunnes se alkaa paksuuntua. Kun munat alkavat koaguloitua, tulee mössöstä ensin ihan munakokkelin näköistä. (Tässä vaiheessa olin itse ekalla kerralla ihan että "ööh, miten tästä muka voi tulla puuroa...??)
Mutta kärsivällisyyttä! :) Kun jatkat seoksen hämmentelyä, sen koostumus muuttuu ryynimäisemmäksi kookosjauhojen vaikutuksesta. Puuro valmistuu hyvin nopeasti nesteen kuumennuttua, rakenne saavuttaa lopullisen "puuroisuuden" muutamassa minuutissa.
Tuloksena pitäisi olla tällainen mössö. Kyllä, muistuttaa edelleen hitusen munakokkelia, ja munien tuoksukin tulee aika voimakkaasti läpi, mutta älä vielä joudu skeptisyyden ylihuuhtomaksi! :)
Mausta ripauksella suolaa ja kumoa lautaselle.
Ja meillä on puuro.
Maistuu parhaalta ja kanelin ja sokerin kanssa (tai stevian/erytritolin kanssa, itse käytän erytritolia sen kidemäisen rakenteen takia, ihan paras sokerin korvike jos makeuden lisäksi kaipaa myös sokerin rakennetta). Voisilmäkin on kyllä hyvä! ;) Mutta kanelilla ja erytritolilla makuelämys on niin lähellä riisipuuroa kuin vhh-konstein on mahdollista saavuttaa. Ne myös peittävät munien makua, jota itse hädin tuskin maistan kanelin alta. Kookosta en ihme ja kumma maista puurossa käytännössä lainkaan..!
Ruotsalaisissa blogeissa kookospuuro tykätään maustaa myös marjoilla, pähkinöillä, kaakaonibseillä tai kardemummalla.
Jee! Minulla on nyt jouluksi joulupuuron korvike! :D Enpä olisi uskonut että tähänkin löytyy ratkaisu. :)
Kuka on jo kokeillut kookospuuroa? Kuka aikoo kokeilla? Edes uteliaisuudesta? :D
Tämä päivä kului melkeinpä kokonaan laivassa. F/B Prevelis lähti Heraklionista 10.40 ja perille Karpathokselle saavuin 18.45.
Hei sitten, Heraklion.
Istuin koko matkan ulkokannella ja luin Haniasta ostamaani kirjaa - Frances Hodgson Burnettin The Secret Gardenia. Salainen Puutarha kuului lapsena suosikkikirjoihini, ja kun näin sen Publicissa minulle tuli sellainen olo, että olisi sympaattista lukea se nyt uudelleen aikuisena. Pidin jo kädessäni Moby Dickiä joka myös kuuluu Publicin edulliseen klassikkokirjojen sarjaan (nuo kirjat maksavat 2,50€), mutta epäilin jaksanko sitä kuitenkaan ns. rantalukemisena... Salainen Puutarha voitti.
Pysähdys Sitiassa.
Tunnit kuluvat...
Ohitimme pikkuisen Kassoksen, jonne suuntaan ensi viikonlopuksi.
Ja viimein... Pigadia, Karpathos. <3 Lämmin jälleennäkeminen.
Viime syksyltä tutun majapaikkani omistaja Dimitris oli vastassa satamassa ja oli kyllä tosi kodikasta huristella korkealle mäelle "kotiini".
Lähdin samantien Pigadian keskussupermarkettiin ruokaostoksille, ja huvitti kun kaupan hyllyt olivat edelleen kuin "Neuvostoliitosta". :D Ihmettelin jo viime syksynä miten tämän kokoisen kaupungin suurin ruokakauppa voi olla noin ankeasti varustettu.... Suurin osa etsimistäni ruokatarvikkeista oli lopussa, ja palasin majapaikkaani mm. sulaneen goudajuuston, tomaattimurskan, tölkkimustekalan ja -sienien sekä tietysti kreikkalaisen jogurtin kera.
Esittelin Mr Karkkipäivälle illalliseni. :) (Me ei olla niin moderneja että käytettäisiin Skypeä... ^_^)
Mies osoitti huolta kun en lähtenyt ravintolaan viinilasilliselle budjettivajeen takia, ja tarjoutui nollaamaan budjettini (21,34€ miinuksella tällä hetkellä).
...ettei kukaan nyt luule että suostuin. ;)
. . .
PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 14.9.2013
Suoritin tänään toisen pesun Flow'n Blondi-palashampoolla. Tällä kertaa hiukset vetivät niin nahkeiksi vaahdotusvaiheessa että en millään saanut sormia liikuteltua tyvessä tai hiusten läpi. Ei mitään chancea. Ihan järkyttävän tuntuista, on tämä kyllä yksi projekti...! Huuhtelin hiuksia lukijalta saamani vinkin mukaan niin kuumalla vedellä kuin pystyin, jotta saippua liukenisi. Oli kuitenkin mahdotonta varmistua siitä, puhdistuiko tyvi kunnolla, kun ei pystynyt kuljettamaan sormia hiuspohjassa. Huh huh...
Hiukset olivat kahden vaahdotuksen jälkeen niin vanuttuneen tuntuiset, että eipähän kyllä tulisi mieleenkään olla käyttämättä hoitoainetta... Nyt hiukset ovat puolikuivat ja tuntuvat....lähmäisiltä.
Mutta aion kestää.
Kaikkeen sitä ryhtyykin :P
Varoitus: tämä postaus sisältää varmaan blogihistorian karseimmat ja huonolaatuisimmat kuvat, mutta nyt on vain pakko jakaa nämä tukkafiilikset!
Mitä ihmettä - tukka on eilisen palashampoodebyytin jäljiltä likaisemman tuntuinen kuin ennen pesua, mutta.... se on niin tuuhea! Herranjestas mikä volyymi! Eikä pelkästään visuaalisesti vaan myös käsiintuntuvasti, oikeasti, ponnari on melkein tuplasti paksumpi kuin normaalisti!
Lähmäiset - joo! Hyi olkoon, ei oikeasti voi edes koskea tuonne tyveen, mutta tämä volyymi..!! Aikaisemmin lähmä ei todellakaan ole kulkenut käsi kädessä tuuheuden kanssa, vaan lähmätukka on poikkeuksetta tarkoittanut myös LITTAtukkaa.
Mutta ei nyt.
Palashampoo. Onko sinulla oikeasti tällainen vaikutus hiuksiin..?
Siis nämä kuvat... Voisin hakea näillä Reese Witherspoonin paikkaa Legally Blonde 3 -elokuvasta. (Ja kappas, Reese on uutisten mukaan kieltäytynyt kolmannesta blondileffasta juuri elokuussa... ^_^)
Hei - kuvassa myös Ne "Kuuluisat" Voisin Juosta Seinään -rintsikat. :D Ei mulla omasta takaa noin muhkeat tissit ole. Otsikko voisi viitata niihinkin... ^_^ Kiitos, H&M.
Harjasin äsken hiukset vielä suoraksi (nuo kiharat tuli nutturasta), ja muhkeus on edelleen jäljellä. Ja oli ne tuuheat jo eilenkin illalla kun ne vihdoin uskaltauduin harjaamaan.
Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Tyvestä näkyy että likaisethan nämä on, mutta silti hiukset jaksaa nousta ylös päänahasta.
Houkutus on ollut kova käyttää täällä Couchsurfing-houstini Stellan luona hänen shampootaan, mutta pysyn tiukkana. Täytyyhän tämä kokeilu nyt saattaa kunnialla käyntiin eikä sortua tavan shampooseen jo toisena päivänä...! :D
