Käyttövarani keskiviikolle 18. syyskuuta oli 4,80€. No, se mitä päivän budjetoidusta summasta oli jäljellä, olen nimittäin ollut käytännössä matkan alusta saakka jäljessä budjetistani.
Mitä tällaisella rahalla voi sitten tehdä? Ei sitä välttämättä tarvitse käyttää mihinkään. Kävely ja katselu on ilmaista. Ja sitä minä täällä Karpathoksella teen päivittäin. Kävelen ja tutustun. Joka päivä Pigadian kadunkulmat, tavernat ja rakennukset käyvät tutummiksi. Se on mukavaa, ja juuri sitä minä täältä haen.
Vien teidät mukanani eiliselle kävelylle postikorttimaisemiin. :)
Satama - jokaisen kreikkalaisen merenrantakylän tai -kaupungin sydän.
Pigadia yläkaupungista. Etualalla "kantakaupunki", taaempana rannalla hotellialue jonne kävelyni suuntautui. En viime syksyn reissulla käynyt siellä saakka, en ollut jotenkin tullut edes ajatelleeksi että valtaosa turisteista asuu itse asiassa tuolla uimarannan hotellialueella eikä kaupungissa.
Pysähdyin kaupassa. Silmiini pomppasi kosmetiikkahyllystä tuo ihanan virkistävä poikkeus hiustuotenimimaailmassa - ei mitään "silkkitippaa" ja "anti-frizz-seerumia" tai "suojaavaa eliksiiriä" - tuote on mutkattomasti nimetty Silikonitipoiksi. Sitähän nuo kaikki houkuttavasti nimetyt hiustensilottajaihmeet ovat.
Rannalla. Täällähän ne kaikki turistit tietysti lymyävät päivisin kun Pigadian kadut ovat aivan tyhjillään... ^_^ Ei sen puoleen, on kyllä oikein mukava, hienohiekkainen ja myös hienohiekkapohjainen ranta. Jotkut upeatkin rannat menettävät vähän pisteitään siinä, kun pohja onkin sitten kivikkoinen.
Toiseen suuntaan ranta alkaa kaventua ja hotellialue päättyy. Nuo pilvet.... minä niin rakastan noita vuorten yllä roikkuvia pilviä jotka tekevät ympäröivästä maisemasta vielä niin jotenkin dramaattisemman.
Sain kuulla eilen, että "vuoripilvet" eivät olekaan saarella ympärivuotinen ilmiö. (Ihailin niitä aamuin illoin jo viime syksynä ja oletin että ne ovat "aina" vuorten yllä päivän sarastaessa ja auringon laskiessa). Ne ilmaantuvat vasta elo-syyskuussa, kesällä taivas on aamuisinkin ihan kirkas. Tulen siis jatkossakin mieluummin tänne syksyllä. ;) Ja lämpötilat ovat parhaimmillaan syys-lokakuussa. Nuorempana rakastin tiristä Kreikan 40 asteen porotuksessa heinäkuussa, nyt en käsitä mikä siinä non-stop-hikitilassa niin viehätti... :)
Palasin kaupunkiin lounasajan korvilla. Nämä portaat vievät yläkaupungissa sijaitsevaan majapaikkaani.
Kokkasin tutun kasvispöperön mustekalalla. Huomioin, että minulla on vielä ihan hirveästi ruokatarvikkeita ja lähden jo perjantaina. Minulla on mennyt viikon ruokaostoksiin 58,57€ eli enemmän kuin yleensä Suomessa, aijjai... Mopo taisi taas vähän lähteä käsistä vihanneskaupassa... No, laivamatka Kassokselle on vain runsaan tunnin, kai ne vihannekset selviää jos otan ne mukaan. Ja otanhan minä. :)
Ruoan jälkeen istuin toviksi isäntäni Dimitriksen ja hänen vaimonsa Rosen seuraan. Seurueessa myös talon ruotsalaisasukas ja hänen miehensä (kameran takana).
Dimitris ja Rose ovat niin sympaattisia ihmisiä..!
Minusta näyttäisi olevan tulossa heille yksi uusi vakioasiakas. :) Ainakin suunnittelen jo nyt paluuta Karpathokselle ensi syksynä. "Mekin ollaan täällä jo seitsemättä kertaa", kertoi ruotsalaisrouva. He haluavat asua aina nimenomaan Dimitriksen ja Rosen luona.
Roses Studios on ns. "domatia", eli ei hotelli vaan yksityinen talo, josta vuokrataan huoneita. Talo on nelikerroksinen ja sijaitsee Pigadian rinteellä yläkaupungissa, toisiksi ylimmässä "rivissä". Näin korkealla ei sijaitse muita majoituspaikkoja, eikä varmasti mikään kilpailija pysty tarjoamaan yhtä hulppeita maisemia kuin Rose ja Dimitris. Paikka on aivan ihana "kätketty helmi", mutta sitä ei voi sijaintinsa puolesta suositella liikuntarajoitteisille.
Lähdin rupattelutuokion jälkeen takaisin alas kaupunkiin. Nyt ohjelmassa postikorttien kirjoitusta! Olin kuin olinkin siis käyttänyt päivän budjettia.
Heittäydyin ihan höveliksi ja tarjosin itselleni postikorttien kirjoitusseuraksi viinilasin. 2 euroa. Kyllä, miinukselle mentiin taas. Mutta tämä oli ensimmäinen ravintolalasillinen koko matkalla. *puolustelee :) *
Pian aurinko laski ja sain nauttia jälleen upeasta pilvishow'sta.
Ja arvatkaas mitä ostin sieltä kaupasta... En minä ihan sattumalta siihen hiustuotehyllylle vaeltanut... Kyllä, etsin matkakokoista shampoota. Ja sellainen löytyi; Doven Intense Repair Shampoo.
Kuten sanottua, en aio vielä luovuttaa palashampookokeilua. Mutta kyllä minulla on pahat aavistukset siitä, etten saippualla hiuksiani täysin puhtaiksi saa, ainakaan niin kauan kuin olen täällä Kreikassa jossa vedenlaatu ilmiselvästi vaikuttaa asiaan. Jos ja kun tilanne käy aivan sietämättömäksi, haluan että minulla on käden ulottuvilla jotain muutakin kuin tiskiainetta. Siksi tämä ostos.
Varalle.
16 comments on “Päivä saari-idyllissä”
Tää on ihan hullua lueskella näitä sun juttuja, kun ite otetaan sunnuntaina suunta kohti Rodosta ja sieltä sitten viikon päästä vielä Tilokselle...! Aivan tolkuttomasti nostatat matkakuumetta!! :D
Oi, ihanaa matkaa sinulle! Itsekin menen Rhodokselle lokakuussa, lennän sieltä kotiin (tai Ruotsin kautta mutta anyway :)).
Aivan ihania kuvia! Älytön matkakuume iski, eikä oo viel varaa lähteä Etelä-Eurooppaan :( Miten uskallat matkustaa yksin?
En osaa nähdä siinä mitään "uskaltamista", olen matkustanut yksin 16-17-vuotiaasta saakka. :)
Hei Sanni. Kun edellisessä kirjoituksessa pohdit että kiinnostaako lukijoita enemmän saippuasarja vai nämä matkastoorit, niin halusin vaan huikata täältä että mä luen tosi mielelläni molempia!
Tuota hiussaippuaa tuskin itse koskaan kokeilen, mutta kirjoitat kokeilustasi niin mukaansatempaavasti että niitä kiinnostuneena luen.
Kreikka-tarinat sen sijaan pääsee varmaan "hyötykäyttöön" koska saarihyppelymatka on ollut "to-do-listallani" jo niin pitkään että pakko se on pian toteuttaa.
Nämä kuvat ovat taas tosi upeita!
Mukava kuulla! :) Mun itseni mielestä nämä matkajutut on toki paljon kiinnostavampia (hehheh), ja ihan huvittaa kun katsoo tilastoja... Tänäänkin Saippuaooppera-juttua on luettu 3-4 kertaa enemmän kuin tätä matkajuttua. No mutta joo, ei pidä unohtaa että tämähän on kuitenkin pohjimmiltaan kosmetiikkablogi, kai kosmetiikkaan liittyvät jutut kuitenkin edelleen kiinnostavat lukijoita eniten. :)
Moi! Suosittelen jatkossa jos palashampoo enää innostaa, niin Lushin palashampoita. Itse olen käyttänyt vain niitä viimeiset pari vuotta ja hiukset voivat hyvin, eli jos matkalle kaipaa kiinteää shampoopalaa (ei siis saippuaa vaan ihan shampoota) niin suosittelen kokeilemaan heiltä jotain! :)
Joo, tuollaisella "normishampoo"palalla olisi ainakin hermoja säästynyt..! ^_^
Tämä oli kyllä niin hyvän mielen postaus että! Olen marraskuussa suuntaamassa Teneriffalle (ekaa kertaa etelän lomalla muuten), olen eri blogeista etsinyt vinkkejä miten sieltäkin saisi näitä sinun Kreikan loman tunnelmia.
Hiussaippuakokeiluista on ollut kiva lukea kanssa. Olen tukkani pari kertaa pessyt marseille-saippualla (Le Chat kissasaippua) ja Soap factoryn suklaisella Ally-saippualla. En tiedä mitä eroa niillä on oikeisiin hiussaippuoihin, mutta minun tukkani ne jättivät ihan narskuvan puhtaaksi. Vähän turhankin pesevä tulos oli, mutta syy saattaa olla omassa hiuspohjassani, se kun ei rasvoitu sitten millään. Talvisin joudun välillä öljyämään päänahkaani.
Onnellista Kreikan matkan ja hiusseikkailujen jatkoa!
Mä tykkään kyllä näistä matkapostauksistakin. Ja kaikista muistakin "off topic" postauksista. Oikeastaan niistä eniten;) Kuvia ei vaan oikein osaa sillä tavalla kommentoida kuulostamalta tosi lattealta, "joo, hienoja ovat" => Ei tee mitään oikeutta kuvien mahtavuudelle...
Mistä tuollaisia majoituspaikkoja oikein löytää? Oletko kuinka tarkkaan suunnitellut etukäteen reissun kulun / majoitukset?
En ole suunnitellut oikeastaan mitään etukäteen, tiesin vain että Karpathokselle ainakin haluaisin palata tällä reissulla. :) Majoitukset selvitän vasta paikan päällä. Tämän Rosen ja Dimitriksen paikan löysin viime syksynä niin, että kun saavuin Pigadian satamaan, Dimitris tuli kysymään minulta olinko etsimässä majapaikkaa. Kreikan saarilla on käytäntönä, että dimatian omistajat seisovat aina satamassa vastassa saapuvia laivoja ja tarjoavat majoitustaan saapuville ihmisille.
Keskikesällä näitä majoituksen tarjoajia voi olla ihan pilvin pimein, sinua saattaa lähestyä vaikka 10 dimatia-isäntää tai -emäntää heilutellen kuvia majoituksestaan ja hintoja huudellen. :) Syksyllä alkaa hiljetä, ja esimerkiksi viime lokakuussa Kalymnokselle saapuessa minulla kävi käytännössä tuuri että satamassa ylipäänsä oli yksi majoituksen tarjojaja paikalla ^_^ Olin nimittäin laskenut sen varaan että kyllä sieltä satamasta taas jotain löytyy...
Matkan budjetin olen suunnitellut aika tarkkaan. Säästöjä ei valitettavasti tälle reissulle ehtinyt kertyä, öhm, lainkaan, koska kesän Suomi- ja Cotswolds -reissut käytännössä nielaisivat Kreikkaan tarkoitetut rahat.... Mulla ei aina ole tosiaan mitään järkeä näissä hommissa, menen niin tunteen mukana. ^_^ Oikeastaan siis tiesin nuo kesän reissut toteuttaessani, että nyt menee Kreikan säästöt... Halusin kuitenkin itsepintaisesti pitää kiinni siitä, että lähden syksyllä tänne saarille, ja niinpä sitten lähdin, vaikka tilillä oli vain viimeinen palkka. Siksi tämä aivan erityinen kituutus. ^_^
Niin ja tuo oli aika mielenkiintoinen tieto tuo, että majoituksia tullaan tarjoamaan satamaan turisteille;)
Mä tarkoitin siis reissun kulun (=reitin), ei kulut;) Mietin tota suunnitelmallisuutta sen takia, kun oli silloin puhetta esim julkisen liikenteen aikataulujen saatavuudesta ja paikkansa pitävyydestä jne.
What, miksi ihmeessä tämä kommentti on tullut nimettömänä?! Mä olen kyllä mielestäni täyttänyt "tietoni" kommenttia jättäessäni. Outoa!
terveisin, Tiia
Oi, Kreikan saaristo vaikuttaa oikeasti minunkin meilestäni paratiisilta! Reissussa pitäisi olla juuri tuollainen asenne kuin sinulla, koska silloin kun rauhottuu ja oikesti pysyy jossain paikoissa vähän pidempään, oppii tuntemaan paikkoja paremmin ja samalla nauttii stressittömämmästä lomasta.
Olet kyllä viinilasillesi ansainnut:) Olet kyllä sitkeä sissi, kun jaksat kokkailla itse ruokia matkallakin. Ja miehesi olisi vielä lähettänyt sulle rahaakin ravintolaillallista varten... Ottaisit vain tarjouksen vastaan:) Aikas romanttista, että miehesi haluaa tarjota sulle illalisen, ja voi sen tehdä, vaikka olette kaukana toisistanne.
Meillä oli edellisessä suhteessani tosi tarkasti sun ja mun rahat, ja aina laskettiin tarkasti kuka maksoi mitäkin. Nykyisessä suhteessa meillä on kyllä molemmilla omat tilit, eikä yhteistä tiliä ollenkaan, mutta laskuja ja yhteisiä ostoksia maksellaan vähän miten sattuu. Kumpikin maksaa mitä nyt sattuu maksamaan. Emme plussaile laskuja tai anna toiselle rahaa, vaikka hän olisikin maksanut jotain enemmän. Musta tämä on vapauttavaa. Ei tarvitse käyttää aikaansa moiseen säätämiseen. Kun yhdessä ollaan niin sitten voidaan rahoja käyttää ristiin miettimättä sen kummemmin kuka nyt on saamapuolella ja kuka ei. Sitä paitsi eihän täältä maailmasta kukaan mitään mukaansa saa lähtiessään, joten mitä niistä omista rahoista niin tiukasti kiinni pitämään.
Toki isoissa ostoksissa kannattaa munkin mielestä olla tarkkana, että kumpi maksaa mitäkin. Esim. asuntoa ostaessa on kyllä ihan fiksua merkityttää omistussuhde kauppakirjaan:)
Nämä sun matkakertomukset on kyllä ihan parhaita. Niin kiva lukea sun reissuistasi! Ihanaa loppumatkaa!
Meillä on miehen kanssa niin huomattavat tuloerot että esimerkiksi sellaista tilannetta ei koskaan pääse syntymään jossa mies tarvitsisi minun rahojani... :D Sinänsä ei siis tarvitse paljon miettiä että kuka käyttää kenenkin rahoja... :P Meillä mennään sillä periaatteella että kumpikin maksaa "oman elämänsä" (teemme niin paljon juttuja erillään toisistamme että se on tosi luonnollista) ja asumiskulut on tietty katsottu niin että ne jakautuvat kykyjen mukaan.
Tosi mukava kuulla että tykkäät matkajutuista! Niin minäkin tykkään! :)
Hyvää syksyä sinulle!