....nimimerkille terhi!! Paljon onnea! :) Voittajalle on lähetetty sähköpostia.
Olitte muuten jättäneet aivan mielettömästi hyviä kysymyksiä Stephan Øienille! En olisi edes itse keksinyt noin paljon kiinnostavaa kysyttävää, teistä oli paljon apua! :) Valikoin neljän A4:n verran kysymyksiä, oli niin paljon hyviä että oli vaikea seuloa.... Epäilemättä ehdin kysyä haastattelun aikana vain murto-osan. Mutta toivotaan että saan mahdollisimman moneen vastauksen...!
Tapaan Stephanin tänään, palaan raportin kanssa heti kun ehdin!
P.S. Valitettavasti mulla ei ollut eilen aikaa vastata kuin muutamaan hassuun seerumipostauksen kommenteissa esitettyyn kysymykseen, mun äiskä on parhaillaan vierailulla ja olen keskittynyt hänen emännöintiinsä. :) Vastailen loppuihin kysymyksiin myöhemmin kun taas ehdin.
Yksi parhaita ihonhoidon vinkkejä mitä olen työni kautta omaksunut on kosteusseerumin lisääminen kasvojenhoitorutiiniin. Tästä on apua etenkin siinä tapauksessa, kun iho syystä tai toisesta kaipaa lisäkosteutta, mutta et halua käyttää täyteläisempiä voiteita. Seerumin kautta iho saa runsaasti lisäkosteutta - ilman täyteläisemmän voiteen mahdollisesti tuomaa rasvaista pintaa ja huonompaa imeytyvyyttä. Esimerkiksi sekaiholla paksummat voiteet harvemmin edes imeytyvät kunnolla, sillä pintakuivuudesta kärsivältä sekaiholta ei puutu rasvaa, vaan kosteutta.
Jos ihoasi siis kiristää mutta et halua vaihtaa suosikkipäivävoidettasi tuhdimpaan, kokeile lisätä alle seerumi! Saatat yllättyä. :)
Moni mieltää seerumin edelleen pelkäksi anti age -tuotteeksi jota käytetään korjaamaan ikääntymisen merkkejä. Valtaosa seerumeista löytyykin tuon kategorian sisältä, mutta markkinoilla alkaa olla ilahduttavan paljon myös kaiken ikäisille tarkoitettuja kosteusseerumeita, joiden tehtävä on ensisijaisesti tuoda lisäkosteutta. Moni jättää seerumin kaupan hyllyyn myös hinnan tähden, seerumit ovatkin litrahinnaltaan kosmetiikan arvokkaimpia pisaroita.
Itse suhtauduin seerumeihin pitkään vähän varauksella, mutta parin viime vuoden aikana olen oppinut käyttämään niitä. Esimerkiksi tänä talvena olen joutunut turvautumaan kosteussuihkekikkaani todella harvoin, sillä meikkipohja ei ole näyttänyt yhtään hilseilevältä. Olen käyttänyt seerumia päivittäin päivävoiteen alla.
Tässä postauksessa esittelen neljä silikonitonta kosteusseerumia eri hintaluokista. Valitsin nimenomaan silikonittomia, sillä en itse kuulu tämän keinotekoisen siloefektin ystäviin, ja ennen kaikkea silikoniyhdisteet vievät mielestäni turhaan tilaa niiltä kosteuttavilta raaka-aineilta.
Aloitetaan lempparistani.
REN Max Moisture 30 ml
RENin kosteusseerumi on koostumukseltaan ohuen emulsiomainen. Se tuntuu kokeilemistani seerumeista kaikkein riittoisimmalta, ja pieni pisara leviää koko kasvoille. Ensifiilis on helpottava, kuivuuden tunnetta välittömästi lieventävä. Tuntuu sileältä (vaikkeikaan silikonimaisella tavalla) ja katoaa ihoon nopeasti. Ei jätä iholle mitään "jälkifiilistä".
REN on niin sanottua semi-luonnonkosmetiikkaa ja käyttää tuotteissaan korkealaatuisia kasvipohjaisia raaka-aineita. Max Moisturen inci on lyhyt ja pakattu tehokkailla pehmentäjillä ja kosteuttajilla. Kokoonpanosta löytyy glyserolia, kasvipohjaisia öljyjä, fosfolipidejä, betaiinia ja hyaluronihappoa. REN on ikävä kyllä jutun seerumeista kallein yli 60 euron hinnallaan. (Tämä on harmi siksi, kun mieluiten aina suosittelisin tuotteita joihin itsellänikin olisi varaa.)
LUMENE Arctic Aqua 2 in 1 Skin-Perfecting Moisture-Booster 35 ml
Lumenen kosteus-buusteri puolestaan tekee hämmästyttävän poikkeuksen hinnallaan - tuubi kustantaa alle 15 euroa. Oletettavasti tämä näkyy myös raaka-ainevalinnoissa. Kosteutuksen lisäksi tuote lupaa tasoittaa ihon pintaa ja luoda hyvän pohjan meikille. Koostumus on geelimäinen. Ensifiilis: ei niinkään syväkosteuttava vaan raikastava. Jättää ihon nahkeaksi niinkuin useimmat geelimäiset koostumukset ennen imeytymistään. Ihon pinta tuntuu napakalta.
Tasoittavana ja kosteutta sitovana ainesosana biosaccharide gum-1, joka muodostaa ihon pintaan kosteutta sitovan, silottavan kalvon. Ei niin sileä tuntu kuin silikonissa, mutta ainesosan etuna on luonnollisuus. Muuten inci on todella simppeli ja aika "peruskamaa", muut pääasialliset kosteuttajat ovat glyseroli, butyleeniglykoli ja peg-40 hydrattu risiiniöljy. Yli 90% ainesosista tulee kuitenkin luonnosta.
Itse pidän Lumenen fiiliksestä ihollani vähiten, mutta se kuitenkin hoitaa hommansa eli helpottaa ihon pintakuivuutta.
MAKE UP STORE Hydra Serum 30 ml
Yllätyin, kun Make Up Storeltakin löytyy kosteusseerumi, ja vieläpä ilman silikonia. Koostumus on fluidimainen ja hieman ohuempi kuin RENin Max Moisturessa. Ensifiilis: kosteuttava. Imeytyy ihoon hujauksessa eikä jätä kalvomaista tunnetta niinkuin Lumene.
Ainesosiltaan MUSin seerumi ei ole kovin vakuuttava. Kärjessä on kosteuttajana perus-glyserolin lisäksi synteettinen propylheptyl caprylate, ja näiden jälkeen tulee liuta (niinikään synteettisiä) kalvonmuodostajia ja emulgaattoreita. Joukossa pilkistää sentään hyaluronihappo. Reseptiin on heitetty myös silikaa joka pakkaustekstin mukaan "vähentää hienoja juonteita ja ryppyjä".
Kun vertaa MUS Hydra Serumin inciä RENiin, on ero kuin Norjalla ja Etiopialla. Mutta - kosteuden tunne ja jälkifiilis iholla ovat lähes yhtä hyviä. Pinta jää MUSilla hitusen mattaisemmaksi silikan ansiosta. Itse uskon että pitkässä juoksussa RENin kaltainen ainesosacocktail hoitaa ihoa tehokkaammin, mutta MUS fiksaa sekin välittömän lisäkosteuden oikein miellyttävästi. Hydra Serumin hintaa en valitettavasti tiedä.
KORRES Wild Rose Face and eye serum 30 ml
Korresin seerumia kokeilin ensimmäisen kerran noin vuosi sitten lempparini Estelle & Thildin Rose Otto -seerumin loputtua. Lähdin etsimään tilalle toista silikonitonta, mahdollisimman luonnollista seerumia. Luonnonkosmetiikan puolella seerumeita on edelleen aika vähän, joten "jouduin" kääntymään semi-luonnollisten merkkien puoleen. (Näihin aikoihin löysin myös RENin Max Moisturen.)
Korresin Villiruusu-sarjan seerumi lupaa kosteutuksen lisäksi myös kirkastaa ihoa ja pehmentää juonteita. Kyseessä ei ole vielä mikään varsinainen anti age -tuote, mutta tuotteesta hyötyy parhaiten noin 25+ iho.
Koostumus on geeli-fluidimainen ja ensifiilis todella kosteuttava. Korres Wild Rose on kokeilemistani seerumeista ainoa, joka ei hulahda ihoon hetkessä. Seerumin imeytyessä ihofiilis on samalla nihkeä mutta miellyttävä. Ihoa ei ala kiristää usean minuutinkaan jälkeen seerumin levittämisestä, vaikka päälle ei laittaisi heti voidetta. Tuotteessa lukeekin, että sitä voi käyttää myös yksinään.
Inci on pitkä kuin nälkävuosi ja 77,6% ainesosista on luonnollisia. Ykkösenä veden jälkeen on hamamelis-vettä, jota jotkut haluavat vältellä. Kärjessä on sekä synteettisiä (pentyleeniglykoli, butyleeniglykoli) että kasvipohjaisia (glyseroli, dicaprylyl carbonate) kosteuttajia. Itse en välttämättä ymmärrä kilometri-incien perustelua, kun valtaosa ainesosista on niin pikkiriikkisellä pitoisuudella ettei niillä ihon hoidon kannalta ole mitään merkitystä. Suosin siis lyhyitä incejä aina kun mahdollista - mutta tätä Wild Rose -seerumia käyttäisin mielelläni. Voi kun hintakin vain olisi inasen edullisempi - seerumi kustantaa vajaa 50 euroa.
.
Lumenen, RENin ja Korresin seerumeihin olen tutustunut työni kautta, Make Up Storen seerumin sain blogin kautta.
Miten Karkkipäivän lukijat suhtautuvat seerumeihin? Kuinka moni käyttää seerumia - kuinka moni taas ei koskaan kokeillutkaan? Laitoin aiheesta myös uuden sivupalkkikyselyn. :)
Lupasin kertoa stressinhallintakuulumisiani Nivean ja Indiedaysin Stress Protect –kampanjaan liittyen. Kirjoittelin elämästäni "kotiressaajana" täällä.
Pääsin käymään life coach Anne Karilahdella yhteensä kolme kertaa. Lähtötilanne oli se, että kuvittelin life coachin pystyvän suoraan kertomaan minulle että ”hei, teet asiat ihan väärin!” ja esittävän tilalle jonkun konkreettisen, paremmin toimivan mallin. Minun tapauksessani siis odotin, että Anne suunnilleen kertoisi, missä järjestyksessä ne kotiaskareet pitää suorittaa ettei niistä kerry mieletöntä, elämää varjostavaa vuorta.
Olipa naiivia.
Eihän se niin mene. Life coach ei ole kuin personal trainer, joka kertoo kädestä pitäen millä toimenpiteillä asiakas saa ongelma-alueensa hallintaan. Life coachin rooli on abstraktimpi, hän antaa työkaluja joiden avulla voi lisätä itsetuntemusta ja lähteä selkiyttämään mielen epäjärjestystä. Mielikuvaharjoitukset ovat tässä tärkeässä roolissa.
Lempiharjoitukseni on todella yksinkertainen. Aloitan aamuni istumalla sohvalle mukavaan asentoon ja sulkemalla silmäni. Keskityn hetken aikaa hengitykseen. Sitten kuvittelen mieleeni saippuaoopperamaisen vision täydellisestä päivästäni – miltä päivä näyttäisi jos saisin kaikki tehtävät hoidettua sulavasti ja hyvällä mielellä, ilman stressiä. Annen mukaan tämän pitäisi säännöllisesti toteutettuna alkaa ohjelmoimaan mieltäni kohtaamaan päivä tyynemmin ja rennommin.
Ennen kolmatta life coach -tapaamista olin tehnyt vielä yhden oivalluksen. Minua ei stressaa pelkästään koti suoritteineen. Stressin ytimessä on tunne kiireestä. On ymmärrettävää, että ihminen voi tuntea kiirettä jos on vaikka myöhässä töistä, pinkomassa junaan, järjestämässä kutsuja tai matkalla tapaamiseen. Mutta miksi minulla on kiire silloinkin, kun kukaan ei odota minua mihinkään?
Olen alkanut pysäyttää itseäni tilanteissa, joissa tunnen erityisen ahdistavaa kiirettä. Kysyn itseltäni, ”Siis minne sinulla on kiire? Tekemään mitä?” Useimmiten vastaus on, ”Kotiin. Kun pitää laittaa ne valokuvat/tiskata/kirjoittaa/lakata kynnet/pyyhkiä pölyt/vastata sähköpostiin” jne. ”Mutta kuka sanoo että nämä asiat pitää tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan mennessä?” En osaa vastata. Tunnen vain, että minulla on kiire tekemään. Koska tekemiset kuuluu saada valmiiksi.
Ei auta, vaikka muistutan itselleni, ettei arkea voi "saada valmiiksi". On ihan sama, suoritanko saman päivän aikana kaksi vai kymmenen asiaa, sillä ennen pitkää ne ovat edessä taas. Miksi en voi ottaa rennosti?
Anne kuunteli kertomukseni kiireestä, ja minusta tuntui että olin taas ihan sumpussa. Lähdimme tekemään aiemmalta tapaamiselta tuttua mielikuvaharjoitusta, jossa oma stressin aiheuttaja kuvitellaan hahmoksi ja sen kanssa käydään keskustelua. Tällä kertaa keskustelu ei onnistunut. Stressillä ei ollut minulle mitään sanottavaa.
Sitten teimme toisen harjoituksen. Minun piti kuvitella lämmin, rakastava huone, ja kutsua Stressi sinne. Anne neuvoi, että minun pitäisi ystävystyä Stressini kanssa ja viettää tästä lähin sen kanssa aikaa päivittäin. Harjoitus oli minusta vaativa, ja minun oli ensin todella vaikea keskittyä mielikuvaan. Minun piti myös antaa Stressi-ystävälleni nimi. Ensimmäinen mieleeni tullut sana oli pellava – minusta se on pehmeä ja ystävällinen sana. Niin Stressistä tuli Pellava.
Vaikka harjoitus jätti minulle vähän epävarman ja hölmistyneen olon, taisin kuitenkin onnistua. Nyt näen Pellavaa aina kun koen sen tarpeelliseksi. Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin hurjan ahdistuneena nähtyäni todella painostavia uunia päälleni kaatuvista velvollisuuksista. En meinannut haluta nousta sängystä. Sitten tein niin kuin Anne oli neuvonut – kutsuin Pellavan viereeni ja otin sen kainaloon. Tämä kuulostaa kyllä minustakin ihan pimeältä – mutta se toimi. Hetken kuluttua rauhoituin.
Välillä olen kutsunut Pellavan mukaan kuntosalillekin. Jos huomaan vilkuilevani kelloa hieman liian tiheästi keskityn ajatukseen Pellavasta. Kuvittelen sen vaikka juoksumaton viereen ja juttelemme. Yleensäkin Pellavasta on ihan mukavaa, että pyydän sitä mukaan harrastuksiini. Eikä sillä tunnu olevan mikään kiire kotiin. ;)
Olen selkeästi ollut vähemmän kuormittunut aloitettuani stressinlievitysprojektini. Ja ymmärrän, ettei ongelmani ratkea sillä, että joku tulisi sanomaan että ”Ei kun tee tää ensin ja sitten vasta toi ja nää sitten kerran kahdessa viikossa”. Olen tosi iloinen, että pääsin kampanjaan mukaan ja sain mahdollisuuden tavata Annen.
* * *
Millaisia stressinlievityskeinoja teillä on? Onko joku tutustunut mielikuvaharjoituksiin vai onko "sauna, suklaa & viinilasi" -linja tehokkaampi?
Saan arpoa teille vielä kaksi settiä Nivean mainioita Stress Protect –deodorantteja (ja käsittääkseni kassissa on muitakin Nivea-tuotteita), joten laittakaas jakoon parhaita vinkkejänne stressiä vastaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 8.3. klo 21.00 saakka. Anne Karilahden vinkkejä löytyy muuten Indiedaysin Nivea-brändisivulta, jossa tuo samainen arvonta on myös vielä käynnissä.
Mä muuten tein yksi aamu testin - laitoin toiseen kainaloon tuota Nivean dödöä ja toiseen toista antiperspiranttia. Sitten meikkaamaan. Ja kyllä vain - stressidödökainalo pysyi kuivana, toinen ei. :D
P.S. Kuvituksena Hugo Simbergin teoksia. Kun Anne pyysi minua visioimaan miltä Stressini näyttää, näin mielessäni ensimmäisenä Simbergin peikkohahmoja.
Edit. 10.3. ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä Henna ja datariina! Voittajiin on otettu yhteyttä.
Mikä ilostuttaa tänään?
No kun löytää viikon aikana saapuneen postin joukosta "uuden" puhelimen!!
Mä ihan sulin hellyyteen kun avasin kuoren. Lämpimät kiitokset vanhan Nokiansa adoptioon antaneelle lukijalleni!
Mun vanhuksella on nyt kaveri, joka tulee jatkamaan sen elämäntehtävää kun Pinkistä aika jättää...! <3
Noukitaanpas vaihteeksi yksi pidempään esittelyä odotellut tuoteihastus. Tai pitkään ja pitkään, puteli on ollut hallussani vasta viime syksystä ja jotkut tuotteet odottavat runsaan vuodenkin ennen blogiin päätymistä.
Shampoon sain Korresin tehtaalta Ateenassa kun vierailin siellä viime syyskuussa.
Aloe & Dittany on tarkoitettu normaaleille hiuksille, ja Korresilla olisi minulle paremminkin sopivia shampoita kuten Almond & Linseed (kuiville ja vahingoittuneille), Sunflower & Mountain Tea (värjätyille) ja Rice Proteins & Linden (hennoille ja hauraille hiuksille). Ensin olin siis vähän että "tjaahhh..." Itse kun en koskaan ostaisi normaalien hiusten shampoota koska ne eivät yleensä ole erityisen hoitavia.
Aloe & Dittany kuitenkin sopii minulle. :) Se mainostaa olevansa "gentle shampoo with mild cleansing and conditioning agents, ideal for everyday use". Hellävaraiselta se tosiaan tuntuu, eikä hiuspohja jää narskuvaksi. Hoito-ominaisuuden tuntee huuhteluvaiheessa, kun sormet hujahtavat hiusten läpi helposti ja pituudet tuntuvat "esiselvitetyiltä".
Olen vaativa tyyppi hiustenhoitotuotteideni suhteen. Shampoon täytyy olla hoitavaa, mutta kuitenkin sen verran pesevää että tyvi tuntuu selvästi puhtaalta eivätkä hiukset mene päätä pitkin jo samana iltana. Pesevä mutta ei takuttava, hiuksia alustavasti selvittävä, pehmeästi vaahtoava hyväntuoksuinen shampoo jonka koostumus on juuri sopivan viskoosi. Siinäpä mun Täydellinen Shampoo. Aloe & Dittany tulee aika lähelle.
Inciä katsomalla en ihan osaa päätellä mikä ainesosa A & D:ssa selvittää ja silottaa hiusta, sillä ihan kärjessä ei ole mitään kalvonmuodostajia. Pesevinä ainesosina on tehokkaasti pesevän sodium laureth sulfaten lisäksi käytetty kuuden miedosti puhdistavan tensidin cocktailia. Jos shampoon pesuteho tulee pelkästä sls:stä ja/tai muista voimakkaista tensideistä, se voi olla kuivattavaa. Toki myös sls:n pitoisuus vaikuttaa siihen onko shampoo hellävarainen vai voimakas.
Luonnonkosmetiikkaa tämä shampoo ei ole, mutta siitä on Korresin filosofian mukaisesti jätetty pois yleisimmät ns. kyseenalaiset kemikaalit kuten mineraaliöljy, silikoni, parabeenit ja ftalaatit. Korresin tuotteissa on raaka-ainetietoista kuluttajaa haluttu palvella laittamalla selkeä YES/NO-taulukko valmistukseen ja koostumukseen liittyvistä faktoista. Luonnollisten raaka-aineiden pitoisuus ilmoitetaan prosenttina joka taukukon alussa.
Minulla heräsi Aloe & Dittanyn myötä kiinnostus muitakin Korresin hiustuotteita kohtaan, mutta jälleen pelkään ettei yksi elämä riitä kaiken kiinnostavan testaamiseen... Onko lukijoilla kokemuksia Korresin hiustuotteista?
Noukitaanpas vaihteeksi yksi pidempään esittelyä odotellut tuoteihastus. Tai pitkään ja pitkään, puteli on ollut hallussani vasta viime syksystä ja jotkut tuotteet odottavat runsaan vuodenkin ennen blogiin päätymistä.
Shampoon sain Korresin tehtaalta Ateenassa kun vierailin siellä viime syyskuussa.
Aloe & Dittany on tarkoitettu normaaleille hiuksille, ja Korresilla olisi minulle paremminkin sopivia shampoita kuten Almond & Linseed (kuiville ja vahingoittuneille), Sunflower & Mountain Tea (värjätyille) ja Rice Proteins & Linden (hennoille ja hauraille hiuksille). Ensin olin siis vähän että "tjaahhh..." Itse kun en koskaan ostaisi normaalien hiusten shampoota koska ne eivät yleensä ole erityisen hoitavia.
Aloe & Dittany kuitenkin sopii minulle. :) Se mainostaa olevansa "gentle shampoo with mild cleansing and conditioning agents, ideal for everyday use". Hellävaraiselta se tosiaan tuntuu, eikä hiuspohja jää narskuvaksi. Hoito-ominaisuuden tuntee huuhteluvaiheessa, kun sormet hujahtavat hiusten läpi helposti ja pituudet tuntuvat "esiselvitetyiltä".
Olen vaativa tyyppi hiustenhoitotuotteideni suhteen. Shampoon täytyy olla hoitavaa, mutta kuitenkin sen verran pesevää että tyvi tuntuu selvästi puhtaalta eivätkä hiukset mene päätä pitkin jo samana iltana. Pesevä mutta ei takuttava, hiuksia alustavasti selvittävä, pehmeästi vaahtoava hyväntuoksuinen shampoo jonka koostumus on juuri sopivan viskoosi. Siinäpä mun Täydellinen Shampoo. Aloe & Dittany tulee aika lähelle.
Inciä katsomalla en ihan osaa päätellä mikä ainesosa A & D:ssa selvittää ja silottaa hiusta, sillä ihan kärjessä ei ole mitään kalvonmuodostajia. Pesevinä ainesosina on tehokkaasti pesevän sodium laureth sulfaten lisäksi käytetty kuuden miedosti puhdistavan tensidin cocktailia. Jos shampoon pesuteho tulee pelkästä sls:stä ja/tai muista voimakkaista tensideistä, se voi olla kuivattavaa. Toki myös sls:n pitoisuus vaikuttaa siihen onko shampoo hellävarainen vai voimakas.
Luonnonkosmetiikkaa tämä shampoo ei ole, mutta siitä on Korresin filosofian mukaisesti jätetty pois yleisimmät ns. kyseenalaiset kemikaalit kuten mineraaliöljy, silikoni, parabeenit ja ftalaatit. Korresin tuotteissa on raaka-ainetietoista kuluttajaa haluttu palvella laittamalla selkeä YES/NO-taulukko valmistukseen ja koostumukseen liittyvistä faktoista. Luonnollisten raaka-aineiden pitoisuus ilmoitetaan prosenttina joka taukukon alussa.
Minulla heräsi Aloe & Dittanyn myötä kiinnostus muitakin Korresin hiustuotteita kohtaan, mutta jälleen pelkään ettei yksi elämä riitä kaiken kiinnostavan testaamiseen... Onko lukijoilla kokemuksia Korresin hiustuotteista?
Heräsin taas tänä aamuna tavattoman onnellisena siitä, että saan elää sellaista elämää kuin elän.
Kirjoitin vuosi sitten blogiini taloudellisesta tilanteestani. Nyt säännöllisen päivätyön jätettyäni tuloni ovat tippuneet vielä melkein puoleen, ja olen luonnollisestikin joutunut kiristämään kukkaronnyörejä entistäkin tiukemmalle. Kaikki tuloni menevät asumiskuluihin ja laskuihin enkä voi käytännössä ostaa yhtään mitään ylimääräistä.
Monelle minun elämäni aiheuttaisi suurta ahdistusta. Epävarmat tulot, ei mahdollisuutta mennä kavereiden kanssa ulos syömään tai shoppailemaan ja leffassa käyntiäkin pitää miettiä. Juuri nyt en voi säästää edes matkusteluun.
Mutta olen todella, todella onnellinen!
Sen sijaan, että voisin kuluttaa rahaa hyödykkeisiin ja viihteeseen, minulla on jotain muuta. Jotain, mitä ei voi mitata rahassa. Oma "island-getaway". Turvallinen pesä, jossa koen sanoinkuvaamatonta levollisuutta ja seesteisyyttä. Rauhan ja oman ajan saareke. Tänne jos minne pääsen "karkuun" stressipeikkojani. Ja tiedättekö mitä? Se on kaiken materialistisen köyhyyden arvoista.
Saatan viettää kattohuoneistossani monta päivää putkeen tapaamatta ketään, ja nautin joka hetkestä. Luen kirjoja, katson filmejä kynttilän valossa ja teen ruokaa. Selailen ikivanhoja Vogue-lehtipinojani. Välillä menen pitkille kävelyille tervehtimään tuttuja maamerkkejä kuten Pommern-laivaa, kaupungintaloa, taidemuseota ja kirjastoa. Tai kutsun ystäviä kahville ja viinilasilliselle ja istumme pienessä, viistokattoisessa keittiössäni myöhään iltaan.
Manner-kotona tällaista ei tapahdu koskaan. Miksi en ikinä kutsu ketään käymään? Voisivatko pinot ja kotistressi vaikuttaa asiaan..?
Täällä ei ole pinoja. Mutta ei myöskään suurta taulu-tv:tä, virtaviivaista sisustusta tai Pentikin astiastoja. Sen sijaan täällä on My Little Pony -pehmoleluja, kirpparilta tai kavereilta saatuja eriparihuonekaluja, halpoja Hobby Hall -astioita ja Net.Anttilasta osamaksulla tilattuja mattoja. Täällä on sangen epäyhtenäistä - ja viihtyisää.
Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja katselin parvekkeelta alastomien puiden ja matalien talonkattojen siluetteja. Maarianhaminassa ei saa rakentaa korkeita rakennuksia.
Ennen vietin täälläkin aikaa paljon kahviloissa ja ravintoloissa, nyt keskityn ilmaiseen tekemiseen. (On muuten hämmästyttävää, kuinka paljon viattomiin kahveilla käynteihinkin saa kuukaudessa kulumaan rahaa..) Olen käynyt lainaamassa elokuvia ja musiikkia kirjastosta ja nautin siitä kun saan haastaa itseni mahdollisimman edullisen ruoan laittoon. Tälle viikolle budjetti oli 20 euroa. Maarianhaminan taidemuseokin on talvella ilmainen. Eilen kävin katsomassa Nanna Sjöströmin viehättävän näyttelyn.
Tokihan minua harmittaa, että en voi enää ostaa vapaasti suosikkisoijamaitoani tai herkutella juustoilla. Mutta asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Luopumalla entisestä tulotasostani minulla on nyt mahdollisuus viettää enemmän aikaa siellä, minne osa minusta on lakkaamatta kaivannut viimeiset vuodet.
Rakkaus sekä mieheeni että Ahvenanmaahan on ollut yhtälö, jota ei ole ollut helppo ratkaista. Monen mielestä minun olisi kuulunut valita vain toinen. Mutta minä olen sitä mieltä, että kun on tarpeeksi itsepäinen, saa molemmat <3
Kyllä, olen miettinyt paikasta luopumista joka vuosi. Etenkin nykyisessä tilanteessani kakkosasunnon pitäminen kuulostaa lähes absurdilta. Eihän tässä mitään järkeä ole todellakaan. Mutta pitääkö aina ollakaan...? Johonkin se raha tässä elämässä aina katoaa, se voi olla uudet farkut, laukku tai Stockmann Herkun kanta-asiakkuus. Tai se voi olla mahdollisuus katsoa kirjastosta lainattua dvd:tä maarianhaminalaisen kattohuoneiston punaisella plyysisohvalla.
- Sitä paitsi olen ihminen, joka uskoo, että asioilla on aina tapana järjestyä. Nytkin ne ovat järjestyneet niin, että saan tehdä extravuoroja vanhassa työpaikassani täällä Maarianhaminassa. :) Elämäni on juuri nyt aika mukavaa. Saan tehdä useita eri töitä, kirjoittaa blogia ja olla vapaa. Ei minun oloni juuri köyhältä tunnu, vaikka kahvila-lattet ovat jääneet hyvin vähiin ja joudun kulkemaan Onni-bussilla.
Yhden asian tiedän: tämä ympäristö on minulle suurempi rikkaus kuin mitkään eurot säästötilillä.
.
