13 viikkoa, 23 kohdetta, 6 maata.
Ateena, Naxos, Santorini, Karpathos, Rhodos, Symi, Kalymnos, Leros, Patmos, Korfu, Saranda, Gjirokastra, Berat, Tirana, Venetsia, Maranello, Bologna, Alghero, Barcelona, Madrid, Lissabon, New York, San Francisco.
Uusia tuttuja, vanhoja ystäviä. Kolmeen kuukauteen mahtui niin pelottavia hiippareita, seurankipeitä setämiehiä, persoonallisia kissakavereita kuin mahtavan inspiroivia, kiinnostavia ihmisiä.
En ala heittämään tähän mitään kulunutta ”Koin ja näin niin paljon” –settiä, koska sen te jo tiedätte.
Sanon vain, että reissu kannatti, ja sain juuri sitä mitä lähdin hakemaankin. Haaveeni pidemmästä matkasta yksin on nyt täytetty, ja kroonisena matkakuumeilijana olen kerrankin elämässäni päässyt myös kokemaan tunteen, että haluan jo kotiin. Ja olla kotona.
Joku teistä kommentoi reissun alkutaipaleella, että kuulisi mielellään mitä olen matkan aikana oppinut. Kysyjä joutuu mahdollisesti pettymään.
Olisi hienoa pystyä kirjoittamaan, että harjoitin reissussa syvää itsetutkiskelua ja palasin kotiin tärkeiden kysymysten pohdiskelusta valaistuneena ja laajentuneella henkisellä kapasiteetilla.
Joudun kuitenkin vähemmän mediaseksikkäästi mutta rehellisesti toteamaan, että en oppinut itsestäni mitään uutta. En henkistynyt. En alkanut nähdä asioita uudessa valossa. En valitettavasti edes onnistunut karistamaan elämänhallintastressiäni, joka tervehti minua heti kun astuin kotikynnyksen yli.
Sen sijaan nautin auringosta, merestä, tuoksuista, metsistä, vuorista, ruoasta, juomasta, ihmisistä ja elämäntarinoista kaikilla aisteillani. En palaa viisastuneena, mutta monella tarinalla rikastuneena.
Tämä postaus on omistettu ihmisille, jotka matkallani kohtasin. Elämäntapahullu Drasko Santorinilla, ihana arkkitehti-Davide Sardiniassa, rakkaat ystäväni Ateenassa, autonsa myynyt himokävelijä Nikos Kalymnoksella, taidemaalari-Luis Barcelonassa, Karkkipäivän lukija Sari Madridissa, Ruotsiin ikävöivä Ansi Tiranassa. Ja monet muut. Kiitos kun teitte osaltanne taipaleestani ikimuistoisen!
15 comments on “Matkan naamakirja”
Hyvä tuo Dannyn kuva tuolla joukossa. :D
Mutta sehän oli sieltä Rhodoksen (?) keikalta....! :)
Aivan :)
Hihih, kiitos ihanan rehellisestä en henkistynyt matkalla-tunnustuksesta. :D Olen kuullut monen pitkään matkoilla olleen tutun sanoneen samaa. Matkalla tapaa uusia, mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä, tutustuu uusiin ruokalajeihin ja ahmii upeita maisemia, kaupunkeja ja kulttuureja, mutta kotiin palaa usein ihan vaan samana vanhana itsenään, ei seesteisenä, kaiken nähneenä ja kaiken elämästä oppineena. Yksi perheenjäseneni on reissaillut nyt 4kk Aasiassa ja potee huonoa omatuntoa, kun on edelleen sama vanha, kärsimätön ja levoton itsensä, eikä yhtään seestynyt. :D Osalle pitkä matka on matka myös omaan sisimpään, mutta ei sen tarvitse olla itse matkan tarkoitus. Oli kiva seurata matkaasi blogistasi!
Kiitos Sanni että me lukijat saimme seurata matkaasi. Tämä oli yksi parhaista nojatuolimatkoista jonka olen tehnyt :)
Samat sanat!
Täältäkin samat kiitokset! :)
Kuulostaa rikkaalta kokemukselta, vaikket mediaseksikkäästi muuttunutkaan :P
(hyvä niin!)
ehkä reisun vaikutukset näkyvät myöhemmin elämässä, kun asioita on pohdiskellut rauhassa kotona...?
Että ne niinkuin rikastuttavat pitkällä tähtäimellä :)
Hello Sanni...!
(don't publish this, hehe)
Jeje, recibiste a mis saludos..! Si voy a publicarlo! ;) O te importa? :D
tarttuiko sulla muuten paljon materiaa tuolta matkalta mukaan? :)
Ei mainittavasti. Voin raportoida ostaneeni matkalla seuraavat artikkelit tarpeeseen:
* Suihkugeeli
* Vartaloemulsio
* Aurinkosuoja
* Kynsilakanpoistoaine
* Jalkavoide
* Kengät hajonneiden tilalle
* Talvikengät säiden kylmetessä
* Talvitakki säiden kylmetessä
* Kaulahuivi säiden kylmetessä
* Hansikkaat säiden kylmetessä
Ja ei-tarpeeseen:
* Neljä kynsilakkaa
* Neljä luomiväripalettia
* Neljä single-luomiväriä
:)
Moikka Sanni, olipas tämä (samoin kun kaikki muutkin matkapostaukset) hauskaa luettavaa.
Yksi kysymys: käytätkö mitään kosteutusta sen Lorkun bb-voiteen alla? Mun iho on muuttunut nyt jotenkin sameaksi ja kuivaksi (aamuisin näytän kuolleelta), joten ostin Lumenen kiinteyttävää pikakaunistajaa. Se tuntuu tosi hyvältä meikinalusvoiteelta muuten, mutta ton Lorkun bb:n alla se ei kyllä toimi (pyöri kökköinä iholla sen jälkeen). Pitääkö pistää bb vaihtoon? :D Ideoita otetaan vastaan jostain kevyestä meikkivoiteesta.
Yksi postaustoive: sanoit matkan sivuvaikutuksena tulleen selluliittia - siispä olisko mahdollista saada sen häätämiseen vinkkejä? Itsellä kun liikunta on vaan pahentanut (?!) tilannetta, ja ainoa mikä on toiminut on kuivaharjaus.
Hyvää tulevaa vuotta :)
Lorkun BB-voide ei itsessään kosteuta, vaan on pelkkä meikkituote. Sen alle kuuluukin siis laittaa kosteusvoide, ellei nyt iho jostain syystä ole niin tasapainoinen ettei kaipaa kosteusvoidetta (harvalla taitaa tilanne olla näin..)
Jos ihosi on samea ja "kuolleen" näköinen, miten olisi kuorintakuuri? :) Tai heleyttävä kosteusvoide ja/tai seerumi. Esim. Burts Beesin Radiance-linjassa on hyvät, heleyttävät seerumi ja päivävoide.
Testi