Ahh, tämä juttu olisi ollut herkullista julkaista alkukesästä, mutta eipä näitä ohjeita varsinaisesti kannata auringon suhteen seurata, joten elokuukin sopii :)
Lueskelin viikonloppuna vanhoja lehtiä 30-, 40- ja 50-luvuilta. Vuoden 1943 Husmodern-lehdessä silmiini osui kiinnostava artikkeli ihonhoidosta kesäaikaan. Artikkelissa on haastateltu Marja Entrichiä, joka kuului 40-luvulla kosmetologian eturivin asiantuntijoihin. Entrichin nimikkosarjaa myydään Suomessa edelleen.
Artikkelissa oli ihan hulluja väittämiä, kuten se, että "rasvaiset ja paksut öljyt lisäävät ihokarvojen kasvua". Rasvaisen öljyn sijaan aurinkosuojaksi suositetaan ohuita kuivaöljyjä, jotka "eivät tuo ihoon sänkeä" (!!) Mietin, onko ajatus paksuista öljyistä ja ihokarvoista lähtöisin risiiniöljystä..? Risiinöljy on paksua ja se vaikuttaa ravisevasti ja vahvistavasti kaikenlaiseen karvoitukseen ripsistä hiuksiin. Ehkä 40-luvulla on kuviteltu, että kaikki paksummat öljylaadut vaikuttavat niin..?
Joka tapauksessa hassua - kuten ylipäänsä se, että minkä tahansa voiteen tai öljyn on nähty suojaavan ihoa auringon haittavaikutuksilta. 40-luvulla ei ole vielä tunnettu UV-säteilyn syvempiä vaikutuksia ihon ikääntymiseen, syöpäriskistä puhumattakaan. Lehtijutuista voi päätellä, että ruskettunutta ihoa on 40-luvulla pidetty ihailtuna ja tavoiteltuna asiana, ja auringon haittavaikutuksina on pidetty ennen kaikkea ihon kuivumista ja palamista.
Ekstrahuomio meikistä: jo 40-luvulla on puhuttu "meikinalusvoiteesta", tai pikemminkin "puuterinalusvoiteesta" ("puderunderlag"), sillä puuteri ja meikkipuuteri olivat tuohon aikaan vallalla oleva meikkipohjatuote.
Puuterinalusvoide ei kuitenkaan ollut sama asia kuin nykyajan primer, vaan kosteuttava päivävoide, joka koostumuksensa puolesta imeytyi hyvin ja sopi täten käytettäväksi puuterin alla. Myös sävytettyjä päivävoiteita on ollut tuolloin saatavilla.
Jonkinlaisia UVB-säteilyltä suojaavia aurinkosuoja-aineita 40-luvullakin näyttää kuitenkin olleen, vaikkei niitä suositeltu kaikille. Tässä Nivean mainoksessa esitellään kaksi tapaa "ruskettua kauniisti". Aurinkoöljyn kerrotaan päästävän läpi toivotut (!), pitkäaaltoiset UVA-säteet.
Tapa 1: "Otan aurinkoa ensimmäisellä kerralla vain 5 minuutin ajan, minkä jälkeen pidennän aikaa pikkuhiljaa, jotta iho tottuu aurinkoon. Tietysti voitelen ihoni myös Nivealla (Nivea Creme), erityisesti hartiat, käsivarret ja sääret joihin aurinko ottaa vahvimmin. Näin saan kauniin ja tasaisen rusketuksen ilman että iho palaa. Tiesittekö muuten, että Nivea sisltää Euceritia, arvokasta ainesosaa, joka tunkeutuu syvälle kudoksiin ja tekee ihosta pehmeän, kimmoisan ja vastustuskykyisen?"
(40-luvulla ei vielä käytetty "absorbera"-sanaa eli "imeytyä", vaan tekstit puhuvat aina kosmetiikan "tunkeutumisesta"; "tränga".
Tapa 2: "Makaan rannalla auringossa mielelläni tuntikausia. Riski että poltan ihoni? Ei lainkaan, kun voitelen ihoni aika ajoin Nivea Ultra -öljyllä tai Nivea Aurinkofiltterillä (ilman öljyä), joka suojaa ihoa valolta ja suodattaa pois lyhytaaltoiset, polttavat auringonsäteet ja päästää läpi ainoastaan pitkäaaltoiset, kauniisti ruskettavat säteet. Tämän lisäksi Nivea Ultra-öljy ehkäisee ihon kuivumista."
Husmodern-lehti vuodelta 1943:
"Näin loma-aikana on useimmilla meistä tapana omistaa aikaa levolle kera auringon, uinnin ja muun ulkoilmaelämän. Se tekee hyvää - mutta kuinka on kasvojen laita? Voiko puhtaan, paljaan ihon altistaa auringonsäteille ja merivedelle?
Saadaksemme kysymykseen asiantuntevan vastauksen käännyimme kauneusekspertti Marja Entrichin puoleen. Hän on hetki sitten palannut pitkältä vierailulta Pariisiin, jossa hän on päässyt tutustumaan tunnettuihin instituutteihin joissa testataan ja kehitetään kauneudenhoitovalmisteita ja parhaita tapoja hoitaa ihoa.
SUOJAA IHO AURINGOSSA
Täyttä pidättäytymistä kauneudenhoidosta kesällä ja paljaan, suojattoman ihon altistamista auringolle ei pidetä suositeltavana. Myös heidän, jotka tavallisesti eivät käytä kauneudenhoitoaineita, tulee kiinnittää ihonhoitoon tarkempaa huomiota auringossa ja hoitaa ihoa ravitsevilla voiteilla. Ihon voimakas kuivuminen saa aikaan kudosten haurastumisen ja aikaansaa juonteita - etenkin kun on ehtinyt täyttää 30.
Mikäli haluaa ehdottomasti lepuuttaa ihoaan voiteilta, tulee se tehdä sisätiloissa tai yöaikaan.
Elämäntyylin muutos kokonaisuudessaan on se, mikä tekee ihosta kesällä eloisan ja terveen näköisen. Aikainen nukkumaanmeno, 8-10 tunnin yöunet, voimakkaasti maustetun, rasvaisen ja liian makean ruoan sekä viinin ja väkevien alkoholijuomien välttäminen, tupakoimattomuus - nämä ovat asioita jotka vaikuttavat ihoon suotuisasti. Vasta kun on ottanut huomioon kaikki nämä seikat, voi saavuttaa kirkkaat ja loistavat silmät sekä päästä eroon näpyistä ja tummista silmänalusista.
Ihovoidemainos 40-luvulta: "Kenellä on normaali iho?"
KUIVA AURINKOÖLJY EI TUO "SÄNKEÄ"
Ennen kuin lähtee ulos aurinkoon ja uimaan, tulee kasvojen iholle noin tuntia aiemmin levittää jonkinlaista voidetta tai öljyä. Voidetta ei kannata laittaa vasta rannalla - silloin rasva ei ehdi imeytyä ihoon vaan jää pinnalle "paistumaan".
Hyvin rasvaiset ja paksut öljyt lisäävät kasvojen ihokarvojen kasvua, ja tämän vuoksi on hyvä käyttää niin kutsuttua kuivaöljyä.
Puuteri ja sen alle soveltuva kosteuttava ja suojaava "puuterinalusvoide" ovat olleet 40-luvun tärkeimmät kasvojen ehostustuotteet
Paras suoja hyvin vaalealle ja herkälle iholle on värillinen puuterinalusvoide sekä puuteri. Ne kuitenkin kuivattavat ihoa suuresti, minkä vuoksi on iltaisin huolellisesti poistettava meikki rasvaisella voiteella ja pehmeillä kasvopyyhkeillä.
Jotta rasvainen meikinpoistovoide saadaan poistettua iholta, pyyhitään iho seuraavaksi alkoholipitoiseen kasvoveteen kastetulla vanulla. Tämän jälkeen iholle hierotaan ravitsevaa yövoidetta. Aamulla kasvot huuhdellaan vedellä ja mahdollisesti voi käyttää hieman rasvaista saippuaa. Jotta saadaan korvattua puhdistuksen aikana iholta poistettu rasva, lisätään iholle jälleen ravitsevaa voidetta, annetaan sen imeytyä hetki ja pyyhitään sitten imeytymätön voide pois kylmällä vedellä kastellulla vanulapulla. Kasvot taputellaan kuiviksi, minkä jälkeen on puuterinalusvoiteen ja puuterin vuoro - sävy valitaan päivettyneen ihon sävyn mukaan.
Silmänrajaustussin ja poskipunan voi unohtaa kesällä, mutta pieni määrä huulirasvaa on sekä hyväksi että kaunistavaa auringossa oleskellessa.
Peri Hamamelis-voide 40-luvulta lupaa ehkäistä mm. "pitkien kävelyretkien aiheuttamaa karheaa ihoa"
VIILENTÄVIÄ AINEITA
Jos kaikista varotoimenpiteistä huolimatta onnistuu polttamaan ihonsa ja iho tuntuu turvonneelta ja ärtyneeltä, tulee sille välittömästi levittää jotain viilentävää. Linimenttiä voi ostaa apeekista, mutta mikäli linimenttiä ei ole saatavilla, voi käyttää kermaa tai keitettyä teetä. Kylmä kerma viilentää ja samalla ravitsee ihoa. Vahva, jäähdytetty tee toimii myös ihanasti ihoa viilentäen ja kipua lievittäen.
Mikäli silmät tuntuvat ärtyneiltä ja näyttävät punaisilta ja tulehtuneilta, on hyvä maata hetki kompressit silmillä. Ota sopivan suuret palat vanua ja kostuta ne boorihapolla tai kamomillahaudukkeella. Silmien huuhtelu boorihapponesteellä tai suolavedellä täytetyssä kulhossa voi myös auttaa. Räpyttele silmiäsi huuhtelun aikana ja pyöräyttele silmiä, jotta kaikki neste huuhtoutuu silmistä."
PIGMENTTIVIIKSISTÄ
Jo 1940-luvulla on tunnettu huulten yläpuolelle muodostuva hyperpigmentaatio (josta itsekin kärsin). "Kysy kauneudenhoidosta" -palstalla nimimerkki B.T.R. on kysynyt lääkäriltä apua pulmaan.
Lääkäri on suosittanut avuksi furokumariinia (umbelliferoni) sisältävää salvaa (!). Furokumariinithan ovat niitä tiettyjen sitrusöljyjen sisältämiä auringolle herkistäviä yhdisteitä, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa iholle palovammoja. Menneinä vuosikymmeninä, paremman tiedon puutteessa, on furokumariineja käytetty kosmetiikkavalmisteissa rusketusta edistävinä aineina. Lääkärin näkemys 40-luvulla on mitä ilmeisimmin ollut, että rusketusta edistävä salva auttaisi epätasaisista pigmenttiläiskistä kärsivää saavuttamaan tasaisemman pigmentaation - sen sijaan että olisi suosittanut aurinkoaltistuksen välttämistä.
"Saan joka kesä voimakkaan ruskean sävyn ylähuulelle ja poskipäille. Viime kesänä myös alahuulelle ja kulmakarvojen yläpuolelle. Pahin on kuitenkin ylähuuli, koska näytän siltä kuin minulla olisi viikset! Peitän aina auringossa ollessa suun alueen paksulla, liimautuvalla paperilla tai vastaavalla. Mutta vain pienikin aika auringossa saa aikaan sen, että nämä ihoalueet muuttuvat monta astetta tummemmiksi kuin muu iho. Todella rumaa! Rusketun helposti. Olen huomannut vastaavia ruskeita läikkiä raskaana olevilla naisilla".
Vastaus: "Koska ruskeita läikkiä esiintyy vain kesäisin, se kertoo ettei auringon aikaansaama pigmentinmuodostus ole tasaista koko kasvoilla. Mistään sisäeritysrauhasiin liittyvästä häiriöstä, kuten raskauden yhteydessä, ei varmastikaan ole kyse. Jotta saatte tasaisen rusketuksen on suositeltavaa, että heti keväällä, kun auringonvalo on voimakkaampaa, käytätte puuterinalusvoiteena apteekista saatavaa umbelliferonia sisältävää salvaa, joka päästää vain osan ultraviolettisäteistä iholle."
Olen kirjoittanut 1940-lehtien kosmetiikkajutuista kerran aiemminkin, viisi vuotta sitten. Materiaali on samaisesta museosta kuin tämänkin jutun, Pellaksen laivurintalosta Lemlandista. Viiden vuoden takaisessa jutussa totesin, että täytyy joskus palata Pellakseen lukemaan näitä lehtiä, ja meni näin kauan että palasin..! :)
Aiempi juttu löytyy täältä, ja siellä on paljon erilaisia kosmetiikkamainoksia peräpukamavoiteesta saippuoihin ja kauneusvoiteisiin. Elida-shampoon mainoksessa nuori rouva näkee myyjättären kauteutta herättävän kiiltävät hiukset ja teksti kertoo:
”Miksei minun tukkani ole enää kaunis? (...) Ennen olivat rouvankin hiukset yhtä kauniit. Mutta kuinkas onkaan käynyt – hän on muuttunut laiskaksi. Ja kuitenkin hiukset vaatisivat yhä enemmän hoitoa, kun joutuvat olemaan mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa”.
Voi menneitä aikoja. ^_^
14 comments on “1940-luvun kauneudenhoito-ohjeita aurinkoon”
Tunnistan tästä monta juttua. 1921 syntynyt mummini oli kiihkeä auringonpalvoja, joka minuakin aina patisti olemaan auringossa. Koska terve ihminen = ruskettunut ihminen. Mummi vaan ei tajunnut, että minä en voi olla auringossa, koska palan, en rusketu. Olin siis aina jotenkin sairaalloinen. :)
Puheeni auringonoton vaarallisuudesta kaikui kuuroille korville. Mummi veti Tummelia (!) naamaan ja istua nakotti auringossa heti helmikuun ensisäteistä asti. Elämän ehtoopuolella niitettiinkin sitten tätä satoa, kun kasvoista alkoi löytymään ihomuutoksia. Ensi aluksi poistetut oli hyvälaatuisia, lopuksi jo sitten pahanlaatuisia. :(
Mä kyllä tavallaan ymmärrän hyvin päivetyksen ihannoin ajalla, jolloin auringon haittavaikutuksia ei vielä tunnettu niin hyvin. Ulkoilmassa oleskelua on pidetty terveellisenä ja päivettynyt iho kertoo ulkoilusta ja terveistä elämäntavoista. (Toki on myös ollut aikoja jolloin päivetys ja ulkoilmassa oleilu liitettiin rahvaaseen työväkeen ja päivettynyt iho oli epähienostunutta kun taas kalpeutta ihannoitiin.) Voisin kuvitella että rusketuksen ihannointiin on aina liittynyt (yhä tänäkin päivänä, vaikka tunnemme haitatkin) myös auringon hyvän olon hormoneja lisäävä vaikutus. Koska auringosta tulee hyvä olo, on päivetys auringon oheisilmiönä myös (ollut) tavoiteltu asia.
Luulen että auringon samanaikainen hyödyllisyys ja haitallisuus tuottaa monelle ristiriitaisia tunteita; sama lähde saa hyvän olon hormonit ryöppyämään ja voi aiheuttaa syöpää :/ Kun auringosta tulee niin hyvä olo, sen valossa tekee mieli viettää aikaa vaikka kuinka tuntee riskit. Itsekin kuulun näihin ristiriitaisiin.
Itse juuri luin mökillä 60-70-lukujen naistenlehtiä ja silloin on jo eri ääni kellossa ja auringolta neuvotaan suojautumaan.
Mun 40-luvulla syntynyt äiti on muistellut että auringolta suojautumisesta alettiin puhua kunnolla 80-luvulla tai 80- ja 90-lukujen taitteessa. On siitä varmasti puhuttu jo aikaisemmin, mutta auringolta suojautuminen kaiketi lähti yleistymään vasta 80-luvulla.
Oi vanhat kuvat ja mainokset ovat jotenkin kauniita. Ja olihan tuossa ihan hyviäkin vinkkejä auringolta suojautumiseen/kauneudenhoitoon, ei uskoisi välttämättä että vinkit ja voiteet ovat jo 40-luvulta. Tuossa luettuani Miian kommentin, niin omat isovanhempani tai isoäitini eivät taas olleet yhtään auringonpalvojia vaan päinvastoin (noin samoja ikiä). Kun taas sitten omat vanhempani ovat viihtyneet auringossa ja tykänneet ruskettua.
"Ja olihan tuossa ihan hyviäkin vinkkejä auringolta suojautumiseen/kauneudenhoitoon, ei uskoisi välttämättä että vinkit ja voiteet ovat jo 40-luvulta. "
Joo, nuo ravintoon ja uneen liittyvät jutut ovat kyllä ihan paikkansa pitäviä :) Ja onhan siinäkin perää että jo mielentila vaikuttaa ihmisen olemukseen ja yleisilmeeseen; kesällä ja loma-aikaan ihmiset stressaavat vähemmän ja ovat rennompia ja se näkyy kasvoilla ja ihossa :)
Kiitos näistä, tosi hauska lukea. Tykkään tällaisten vanhojen lehtien ja mainosten estetiikasta ja siitä, miten asiakasta puhutellaan jotenkin lapsekkaasti :D Ohjeet jättävät kyllä tosiaan vähän toivomisen varaa, mutta mistäpä sitä tietää, mikä kaikki nykyään varmana tietona pidetty kumotaan jokusen vuosikymmenen kuluessa.
"Tykkään tällaisten vanhojen lehtien ja mainosten estetiikasta ja siitä, miten asiakasta puhutellaan jotenkin lapsekkaasti :D"
Sama ^_^ Monesti mainosten kieli on jotenkin holhoavaa, "tee sitä, tee tätä".
Minusta on hassua, että tommoisista kirjoiteltiin ajalla jolloin oli menossa WWII. Miten oli edes mahdollista mennä vuonna 1943 Suomesta Pariisiin?
(Pieni friikkihuomio vayan, ei pahalla ;p).
Ihan hyvä huomio kyllä, tosiaan, erikoinen aika matkustella Pariisiin tutustumaan viimeisiin kosmetiikkainnovaatioihin...
Oi aikoja tosiaan. Mulla pisti silmään etenkin tuo "huuhtele boorihapolla silmiä" osuus. Nykyään kun boorihappo on luokiteltu lisääntymisvaaralliseksi aineeksi (tästä on ollut myös niiden lasten tee-se-itse lima - juttujen kohdalta kohua, kun niissä ratkaseva aines on ollut boorihappo). Tosin moni muukin aines on saanut sitten - 40 luvun uudenlaisen luokituksen. Enää ei fenolia ja ksyleeniä yms liuottimia käytetä todellakaan niin vapaasti kuin aiemmin.Ja oliko se joku lyijy-yhdiste millä muinaisessa Egyptissä punattiin huulet vai rajattiin silmät.
Joo, paljon on muuttunut… moni entisajan lääke oli suoranaista myrkkyä. Mikä panee miettimään, kuinka moni tällä hetkellä käytössä oleva kosmetiikan tai farmasian ainesosa todetaan myöhemmin terveydelle haitalliseksi. Toisaalta, onhan kemikaalien turvallisuusarviointi tänä päivänä huomattavasti kehittyneempää kuin 50, 100 tai 200 vuotta sitten.
Onpa erikoista. Minulla on ihan eri mielikuva tuosta ajasta, perustuen oman isoäitini neuvoihin. Hänen mukaansa kesällä mennään rannalle vasta klo 16 jälkeen ja parhaiten ruskettuu ilman palamista puolivarjossa, esimerkiksi ison puun alla. :) Nämä hän oli oppinut omalta äidiltään. Isoäitini oli syntynyt 1920-luvun alussa.
Nämä on huippumieleenkiintoisia juttuja!