Tänään tarkastellaan vähähiilihydraattisia ruisleipiä. (Kyllä näitä ruokajuttuja nyt piisaa, yrittäkää kestää :) Ensi viikolla tulee taas paljon kosmetiikkaa - mä lupaan! :D)

Aloitetaan "surullisesti" hiljattain kokonaan markkinoilta poistuneesta Perheleipureiden Karppisesta. Karppinen oli aikoinaan kauppojen vähähiilihydraattisten leipomotuotteiden kuningas laajimmalla valikoimallaan, ja pitkään leivät nauttivatkin suurta suosiota. Perheleipurit oli käsittääkseni ensimmäinen valmistaja, joka toi markkinoille vhh-ruisleivän. Vaaleaa leipäähän on mahdollista valmistaa täysin ilman viljaa, mutta ruisleipää luonnollisestikaan ei. Siksi tuote ei ollut mikään itsestäänselvä osa kaupallisten vhh-leipien alkutaivalta.

Kun Perheleipurit sitten lanseerasi Ruispalat, ja myöhemmin viipaloidun ruislimpun, oli suosio taattu. Jee! Karppaajakin voi syödä ruisleipää!

Kuva: Haaveisto-blogi / Elli

Karppis-ruispalan ainesosat: vesi, täysjyväruis (27%), kaurakuitu, kananmuna, vehnägluteeni, pellavansiemen, hiiva, kasviöljy, suola.

Hiilihydraattia yhdessä viipaleessa oli 4 g, sadassa grammassa 18 g.

Itsekin tykästyin aikoinaan kovasti Karppis-ruispalaan. Harvoinhan sitä tuli syötyä, mutta jos teki mieli esimerkiksi lämmintä tonnikalavoileipää niin siihen ruispala on se "ainoa oikea" alusta. Kalakeitosta puhumattakaan. Jotkut makuparit vain kuuluvat yhteen. :) Ja niihin hetkiin Karppis-ruispala toi vhh:laiselle täydellisen ratkaisun.

Leivän maku ja koostumus oli vähän kuiva ja pahvinen, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta kyllä se menetteli. Perheleipurit toi myöhemmin markkinoille myös viipaloidun Karppis-ruislimpun, joka maistui meikäläisen suuhun paremmalta. Hiilareita limppuviipaleessa oli 4,5 g. Tämä leipä ei kuitenkaan viihtynyt kauppojen hyllyillä pitkään. Pikkuhiljaa myös muut Karppis-perheen tuotteet alkoivat kadota kaupoista. Vain Ruispalat jatkoivat sinnittelyään.

Kunnes.... Karppinen sai vakavan haastajan Vaasan Minihiilarista. Kun Vaasan toi markkinoille oman versionsa vhh-ruispaloista, alkoi Karppisen menekin vääjäämätön lasku. Loppunsa leipäpioneeri koki niinkin hiljattain kuin jokunen viikko siten. Heinäkuussa vielä ostin Maarianhaminasta Karppista, nyt sen valmistus on lopetettu. Täytyykin säästää viimeinen pala pakkaseen "museoleiväksi"... :D

Vaasan Minihiilari Ruis lanseerattiin käsittääkseni keväällä 2012. Taisin itsekin saada silloin vinkin joltain lukijalta.

Vaasan vhh-ruisleivän valmistukseen on käytetty siirappia, mikä nostaa leivän hiilihydraattipitoisuutta inasen Karppista korkeammalle. Viipaleessa on 4,2 g hiilaria. Muuten reseptit eroavat sillä, että Vaasan Minihiilarissa on auringonkukansiementä ja psylliumia, eikä lainkaan kananmunaa.

Ja leipähän on pirun hyvän makuinen! Ollakseen vhh-leipä. Ei siitä mihinkään pääse. Vaikka Karppista käykin vähän sääli (en edes tiedä miksi, no, mä inhimillistän aina kaikkea :P), niin pystyn kyllä ymmärtämään miksi se hävisi tämän taistelun. Vaasan Minihiilari on yksinkertaisesti parempi. Se ei ole niin kuiva eikä pahvisuudesta ole tietoakaan. Se on hyvin pitkälle "oikean" ruispalan makuinen.

Toivon Vaasan Ruisminihiilarille pitkää ikää! :)

Kolmas vähähiilihydraattinen ruisleipätarjokas tulee Porokylän leipomolta. Porokylän RuisKarppi on ravintoarvoltaan kaupan vähähiilarisin ruisleipä; sadassa grammassa on vain 13,3 g hiilihydraattia ja viipaleessa 3,3 g.

Ainesosat ovat psylliumin ja siirapin puutetta lukuunottamatta samat kuin Vaasan Minihiilarissa, mutta Porokylän leivän koostumus on ihan erilainen.

Jo heti kun pakkauksen avaa, nenään tulvii oikean, tuoreen ruisleivän tuoksu. Koostumus on "kosteampi" ja mehevämpi kuin Minihiilarissa ja Karppisessa. Vaikka leipä on väriltään vaaleampaa, on täysjyvärukiin osuus Porokylän leivässä suurempi kuin kilpailijoiden (tai kilpailijan - tietääkö joku onko markkinoilla tällä hetkellä muita vhh-ruisleipiä kuin Vaasan ja Porokylän?).

Vaikka tykkään kovasti Vaasan palastakin, niin täytyy sanoa että Porokylän viipale on suosikkini vhh-ruisleivistä. Se voittaa mehevyydellään, hyvällä tuoksullaan ja maullaan, ja kun tähän yhdistää vielä alhaisen hh-pitoisuuden niin tuloksena on varsin onnistunut vähähiilihydraattinen ruisleipäehdokas.

Mikä on teidän vhh-leipäsuosikkinne?

Kasvikset.

Ihan pimeä yöpostaus mutta mun on vain päästävä sanomaan tämä! Koin tällä viikolla aivan mielettömiä onnen hetkiä ruokakaupan vihannesosastolla.

Siellä oli lehtikaalia..!! Löysin ensimmäistä kertaa Suomessa lehtikaalia! Ja siellä oli kyssäkaalia! Jopa violettina...! Riemastutin itseäni ostamalla sen kaveriksi vielä violettia kukkakaalia, violettia munakoisoa ja violettia suippokaalia. <3

Menin ihan sekaisin. Lapoin kärryyn enemmän vihanneksia kuin ehdin syödä koko viikolla. Kiinankaalia, fenkolia, oransseja kirsikkatomaatteja, paprikaa, salottisipulia, avomaankurkkua, munakoisoa, kesäkurpitsaa...

Miten hyviä voivat olla tuoreet kasvikset? Ilo silmälle, ilo vatsalle. :)

Tällaisen osaavat tietty kaikki valmistaa mutta laitan silti "reseptin". :) Uunikasvikset Välimeren tapaan.

* Salaattifenkolia

* Vihreää ja keltaista paprikaa

* Munakoisoa

* Kirsikkatomaatteja

* (Salotti)sipulia

* Valkosipulia

* Fetaa

* Oliiviöljyä

* Välimeren yrtit -maustesekoitusta

* Mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Lohko fenkoli ja pyörittele palaset kulhossa oliiviöljy-mausteseoksessa. Laita fenkolit uunipellille ja uuniin. Pilko loput kasvikset. Pyörittele öljy-mausteseoksessa. Lisää loput kasvikset uunipellille kun fenkolit ovat kypsyneet n. 10 minuuttia. Anna kasvisten paahtua 15 minuuttia. Lisää fetat ja paahda vielä 5-10 minuuttia. (Toki fetat voi laittaa lopuksi kylmänäkin, mutta mä tykkään kun ne vähän sulaa kasvisten joukkoon.)

Koristele annos tuoreilla yrteillä tai fenkolin lehdillä. Nauti sellaisenaan tai kalan lisukkeena.

Ihmiset - syökää kasviksia! :) Ne on niin hyviä.

Yksi ilta höyrytin iltapalaksi uusia löytöjäni lehtikaalia, suippokaalia ja kyssäkaalia. Päälle nokare voita ja rapsaus gomasiota. Niin yksinkertaista. Niin hyvää. Jos täytetty munakas on maailman nopein ja palkitsevin pikaruoka, niin tämä on maailman nopein ja terveellisin. ;)

*

Loppuun kuva perjantailta. Olin tiheikönväkeilemässä tyrnimarjapuskissa neljä tuntia. En ole aikaisemmin poiminut tyrnejä. Nyt tiedän miksi niiden nimi on englanniksi sea-buckthorn. Auts. ;)

Sato talteen!

~ Pakko vielä jakaa yksi aaawww-juttu: Mr Karkkipäivä oli pari viikkoa sitten mennyt sienestämään. Minua varten. Hän ei itse syö lainkaan sieniä. "Minua hymyilytti siellä metsässä, kun ajattelin miten sinä tulet ilahtumaan näistä sienistä," mies kertoi. Ja voi kun ilahduinkin! <3 Pelkkä ajatus mun Äijästä siellä koreineen oli niin hellyttävä..! En saa koruja tai kukkakimppuja, mutta mies hakee minulle sieniä. :)

Palataan vielä hetkeksi rintajuttuihin.

Kävin nimittäin hiljattain rintsikkaostoksilla, ja se sai minut pahasti ärtyneeksi. Mikä (alus)vaateteollisuutta vaivaa?

Okei, reiluuden nimissä mainittakoon, että kävin ainoastaan H&M:llä, eli en voi täysin lähteä yleistämään postauksen "syytöksiä". Mutta pahasti pelkään, että sama trendi on nähtävissä muissakin samantyylisissä liikkeissä. (Joudun nyt samalla tunnustamaan, että en ollut käynyt rintaliiviostoksilla varmaan vuoteen. Krhm.)

Huomioin H&M:llä kaksi asiaa: kaikki A/B-kupin rintaliivit (mahdollisesti C:tkin..?) olivat topattuja. Ja toisekseen; toppauksia ei saa enää irti! Ne on ommeltu tissiliivin sisään saumattomasti.

Mitäs helkkaria? Mitä tämä kauppa haluaa minulle sanoa? A/B-kupin rinnat eivät ole okei ilman täytteitä? Jos haluat meiltä liivit, saat väkisin mukana tissejäsi kohentavat pehmusteet! Ennen ne sai sentään otettua pois ja päätettyä itse, haluaako push-up-efektin vai ei. Nyt oletusarvo on se, että pienirintaisella naisella kuuluu olla toppaukset, ei vaihtoehtoa. Ainakin Henkkamaukan mielestä.

Minun oli tarkoitus käydä kartoittamassa tilanne myös KappAhlissa, Seppälässä, Ginassa sun muissa, mutta en ole ehtinyt. Ehkä te lukijat voitte kertoa mikä niissä liikkeissä on tilanne? Saako A-kuppilainen siellä liivinsä ilman pakkopehmusteita?

Tässä ovat toiset ostamani liivit. Kokoni on 80A. Eivätkö kupit näytäkin ihan naurettavan suurilta? Minun mielestä ainakin! No, kai näyttävät kun niissä on varmaan kaksi senttiä vaahtomuovia.

Avaudunpa tässä samalla toisestakin rintsikkaostoksiin liittyvästä ongelmasta. Kun omaa leveän rintakehän mutta pienet rinnat, on sopivien liivien löytäminen yhtä tuskaa. Leveä rinnanympärys liiveissä tietää myös leveämpiä ja tilavampia kuppeja, mutta ei minun tissit niitä kuppeja täytä. Näin ollen vain aniharvat koon 80A:n liivit sopivat. Sopivamman kokoinen kuppi on ympäryksen 70-75 liiveissä, mutta ne taas kiristävät rinnanympärystä ja tuntuvat erittäin epämukavilta.

Koon 80A rinnakkaiskoon pitäisi olla 75B, ja välillä olen tehnytkin onnistuneita löytöjä tämän koon puolelta. Mutta sekin on ihan sattumanvaraista. Tuntuu kyllä hullulta, että 75B:n kuppi voi olla pienempi kuin 80A:n. Kuppien kirjaimiin tuijottamisen voisi siis hyvin lopettaa. "A-koon tissit" tai "C-koon tissit" ei lopulta kerro paljonkaan siitä minkä kokoiset pallukat siellä paidan alla möllöttää.

Tällä kertaa löysin sopivimman kupin koosta 70B (siniset liivit kuvassa). Napakka, matala kuppi eikä toppauksiakaan ihan yhtä hillittömästi kuin noissa pilkullisissa. (Ja jälleen - niin hassua miten pilkullisten liivien A-kuppi on leveyden lisäksi vielä paljon korkeampikin..!)

70-ympärysmitan liivit kiristävät kyllä aika pahasti, mutta kun kärsii jonkun aikaa niin tokihan ne siitä ajan kanssa löystyvät.... Oli vain "pakko" ostaa kun niin harvoin löytää liivit joiden kupit eivät saa rintamusta näyttämään siltä että paidan alla on jotkut kartonkitötteröt.

Niinpä lähdin kotiin kaksien kompromissiliivien kanssa. Toiset istuvat tissien kohdalta täydellisesti mutta kiristävät pirusti, toiset tuntuvat miellyttäviltä mutta haukkaavat tissien kohdalla ilmaa ja luovat rintamukseen naurettavan pehmopanssarin. Näillä voisi varmaan juosta rinta edellä seinään eikä sattuisi lainkaan! :D

(Miksi muuten ostin väkisin liivit H&M:ltä jos kerran pakkotoppaukset ärsyttävät? Olin ajautunut tilanteeseen jossa viimeisetkin ehjät liivini olivat sanomassa itseään irti ja oli vain oikeasti PAKKO saada jotain. Ahvenanmaalla kauppavaihtoehdot ovat niukanlaiset. Siksi H&M. Niin, ja pitihän liivien tietty olla mahdollisimman halvat. :/)

* * *

Mitä mieltä te olette "pakkotoppauksista"? Mitä viestiä tämä trendi antaa naisille, tai kertoo kulttuuristamme ylipäänsä? Naisten rinnat eivät ilmeisesti enää saa näkyvästi olla sen muotoiset kuin luonnollisesti ovat, vaan niiden suippoudet, lättänyydet ja roikkuvuudet on muotoiltava liiveillä "yleisten normien" mukaisiksi pehmeiksi, pystyiksi kummuiksi. Tästäkö on kysymys?