Sain kokeiltavaksi yhteensä 11 Kiehl’s-tuotetta (+ erinäisiä pikkunäytteitä). Alkuperäinen testisetti täydentyi jälkikäteen vielä Ultra Facial –kasvovoiteella, jonka Kiehl’sin edustaja lähetti minulle postissa tajuttuaan, että tämä tärkeä klassikkotuote oli jäänyt testituotekokoonpanosta.

Mitäs minä, Arvoisa Kosmetiikkabloggaaja (*huumoria*), nyt sitten tykkäsin näistä tuotteista? :) Tuotteista, joita moni kosmetiikkafriikki on silmät kiiluen raahannut kotiin ulkomaanmatkoilta ennen kuin merkki rantautui Suomeen? Odotukset olivat korkealla.

Kerrotaan taas tähän pohjatiedoksi ihotyyppini ja yleisistä tuotemieltymyksistäni. Minulla on normaali iho, joka etenkään kesäisin ei ole kuiva eikä yhtään rasvainenkaan. Se pärjää kesällä melkein pelkällä puhdistuksella, eikä vaadi kevyttä seerumia tujumpaa kosteutusta.

Minulle tärkeimpiä tuotteita perusihonhoidossa ovat tehokas puhdistustuote mieluiten vaahtoavalla koostumuksella, silmiä ärsyttämätön, ei-vesimäinen silmämeikinpoistoaine sekä notkea, nopeasti imeytyvä emulsiomainen kosteusvoide. Miellyttävä tuoksu on aina plussaa, mutta ei ratkaiseva tekijä tuotekokemuksessani.

Lähdetään liikkeelle perustuotteista kasvoille.

Supremely Gentle Eye Make-Up Remover – emulsiomainen koostumus (kiva juttu! Näitähän on tunnetusti harvassa), tuntuu hyvin hellävaraiselta eikä tuote ärsytä silmiäni lainkaan. Samalla on kuitenkin todettava, ettei se ole tehokkaimmasta päästä. Koostumuksen puolesta voisin kyllä käyttää.

Ultra Facial Cleanser – koostumukseltaan ohut, helmiäinen geeli, vaahtoaa keskivahvasti, tuntuu hellävaraiselta eikä jätä ihoa narskuvaksi. Sarjassamme ”ihan hyvä” putsari, ei aiheuta mitään megaluokan riemunkiljahduksia mutta on sellainen perusmiellyttävä. Ei tuoksu miltään, ja varmaankin myös tuoksuttomuus tekee kokemuksesta niin neutraalin. Ekosertifioidussa Acai-sarjassa on pumppuvaahtoputsari, luulen että se saattaisi olla vielä enemmän mun juttu. (Olen pannut merkille, että mieltymykseni on viime vuosina siirtynyt geeli/voidekoostumuksesta pumpattaviin.)

Ultra Facial Moisturizer – yksi Kiehl’sin rakastetuimpia tuotteita. Kuulemma myös monen meikkitaiteilijan suosikki monipuolisuutensa vuoksi. Minun kokemukseni? Koostumuksesta ja tuoksuttomuudesta tulee mieleen apteekin perusvoide, oikeastaan hyvin Aqualan-L:mäinen fiilis. Hämmästyksekseni huomaan, että vaikka kyseessä on kevyempi emulsioversio (Ultrasta on myös cream-versio normaalista kuivalle iholle), tuntuu voide kesäihollani liian täyteläiseltä. Jos vertaan koostumusta esimerkiksi viime vuosina käyttämiini, kovasti tykkäämiini Madaran Deep Moisture Fluidiin, Laveran My Ageen ja Sanctumin Moisture Replenishiin, on Ultra Facial Moisturizer näitä selvästi paksumpi ja jotenkin rasvaisempi.

Inci näyttää todella yksinkertaiselta; veden jälkeen tulee Kiehl'sin paljon käyttämä skvalaani, glyseroli, peg-100 stearate, glyceryl stearate, butyleeniglykoli. Näiden kosteuttavien ja emulgoivien ainesosien jälkeen tuleekin jo säilöntäaineita. Incin lopusta löytyvillä karvasmanteli-, aprikoosinsiemen- ja avokadoöljyllä ei pitoisuutensa puolesta juuri ole ihonhoidollista merkitystä.

Totean, että Ultra Facial Moisturizer sopii minulle paremmin talvikäyttöön. Pakkauskoko on muuten reilu 75 ml. Mihinkähän meikkitaiteilijat tätä käyttävät..? Veikkaan, että kosteutuksen lisäksi meikkisotkujen putsailuun iholta. Tiesittehän, että puhdistusemulsioiden pohja koostuu käytännössä samoista raaka-aineista kuin kosteusvoiteen…? Siksi monilla kosteusvoiteilla voi myös poistaa meikin. Ultran perusvoidemainen koostumus tuntuu siihen hommaan oikein sopivalta.

Creamy Eye Treatment – tästä tuotteesta olenkin jo kirjoittanut teille aiemmin. Kyseessä on hyvin rasvainen, mutta silti hämmentävän ohueen koostumukseen ”leivottu” silmänympärysvoide. Jos voidetta levittää hieman kostealle iholle, muuttuu koostumus lähes vesimäiseksi koskiessaan ihoon. Hyvin erikoinen tunne! Voide on siis samalla rasvainen, mutta myös vesimäisen raikas. En ole ennen tällaiseen koostumukseen törmännyt.

Creamy Eye sopii erityisesti kuivalle iholle tai iholle, jonka rakenne on esimerkiksi väsymyksen tai elämäntilanteen takia (kenties vain tilapäisestikin, esim. lapsi tai työ valvottaa, muu stressi jne) heikentynyt --> on tavallista tummempi, punoittava, karhea, juonteet selkeämmin näkyvissä jne. Minun makuuni ja tarpeisiini voide on liian rasvainen. (Vaikka korjasihan se mun hilseilevät suupielet! ;)) Pidän itse enemmän täysin ihoon katoavasta emulsiomaisesta sy-voiteesta. Netistä olen lukenut monen ihmisen positiivisia kokemuksia yllä luettelemissani tapauksissa.

*

Sitten kasvojenhoidon erityistuotteista.

Kiehl’sillä on muutama aivan erityisen tehokkaaksi tunnettu, ihon kuntoa buustaava tuote, joilla voi täydentää kasvojen perushoitorutiinia. Kaksi tällaista ovat Midnight Recovery Concentrate ja Powerful-Strength Line-Reducing Concentrate –seerumit. Midnight Recovery lupaa uudistaa ja yleisesti parantaa ihon rakennetta, c-vitamiinipohjainen Powerful-Strength taas kirkastaa ihoa ja pehmentää juonteita. Yhdessä Ultra Light Daily UV Defense –voiteen kanssa ne muodostavat ”Healthy Skin Essentials” –trion, joka Kiehl’sin mukaan toimii synergisesti palauttaen ja suojellen ihon suojamekanismeja.

Nyt kun olen viime aikoina muuttunut todelliseksi seerumifaniksi, niin on oikein kiinnostavaa päästä testaamaan tällaisia paljon lupaavia kulttituotteita. Tosin…. Kuten on jo aiemmin tullut monien tuotearvostelujen yhteydessä todettua, minun ihoni lähtökohdilla on lopulta vaikea huomata tehoaineiden vaikutuksia. Toki olen erittäin iloinen siitä, että ihoni on niin hyvässä kunnossa etten vielä voi havainnoida ryppyvoiteiden tai kirkkautta ja kuulautta lupaavien tuotteiden todellisia vaikutuksia, mutta teidän kannaltanne arvostelut eivät kerro tuotteiden mahdollista koko potentiaalia.

Midnight Recovery Concentrate – tämä seerumi yllättää öljypohjaisuudellaan. Siinä ei ole lainkaan vettä, eikä se hulahda ihoon niin kuin vesipohjaiset seerumit. Iholle jää siis öljyinen pinta. Mutta! Ei mitenkään epämiellyttävän rasvainen. Epäilemättä kuitenkin kuivahko iho nauttii tämän tuotteen tarjoamasta ravitsevasta koostumuksesta eniten. Olen käyttänyt Midnight Recoverya iltaisin yövoiteen asemasta. Iholla on aamuisin vielä jäljellä kevyesti öljyinen pinta. Jälleen voi todeta, että tuote toimisi minun ihollani ihanteellisimmin talviaikaan, jolloin se varmasti imeytyisikin kokonaan.

Mitään näppyä öljyseerumi ei ole aiheuttanut, vaan iho on voinut hyvin ja tuntunut tykkäävän tuotteesta. Minulle henkilökohtaisesti ihaninta Midnight Recoveryssa on aromaterapeuttinen vaikutus…! Lämmin ja rauhoittava laventelin tuoksu viimeistelee lempeästi iltaisen ihonhoitohetken ja valmistaa yöpuulle. Levitettyäni Midnight Recoveryn teen kämmenistäni kupin ja hengitän syvään niistä vapautuvaa tuoksua.

Inci: caprylic/capric triglyceride, dicaprylyl carbonate, squalane, rosa canina fruit oil, evening primrose oil, jojoba seed oil, coriander seed oil, tocopherol, lavender oil, pelargonium graveolens flower oil, linalool, rosemary leaf oil, citronellol, geraniol, lavandula hybrida oil jne. Ainesosista 99,8% on luonnollista alkuperää.

Powerful-Strength Line-Reducing Concentrate – jos Midnight Recovery yllätti öljyisyydellään, niin Powerful-Strength hätkähdyttää voimakkaan kalvomaisella silikonimaisuudellaan. Kaksi asiaa on selvää välittömästi: tuote kihelmöi iholla ja vedetön, jähmeä koostumus on kosmeettisesti epämiellyttävä. Okei. Nyt täytyy sitten heti ymmärtää, että kyseessä ei olekaan kosteuttava, välittömän ”feel-good” – tunteen jättävä seerumi, vaan juonteisiin tehokkaasti pureutuva, ajan kanssa vaikuttava c-vitamiinitiiviste. Koostumus on luotu kuljettamaan c-vitamiini mahdollisimman tehokkaasti ihoon, ja säilyttämään se stabiilina. Tuote sisältää peräti 10,5% puhdasta c-vitamiinia (L-askorbiinihappoa).

Koska minulla ei oikein ole ryppyjä joita tuotteella hoitaa, en osaa ottaa kantaa sen vaikutuksiin. Pystyn siis ainoastaan kommentoimaan tuotteen ihofiilistä. Seerumin sisältämä askorbiinihappo saa aikaan kihelmöivän tunteen iholla. Tunne kuitenkin miedontuu kerta kerralta. Vedetön silikonipohja on niin jäykkä, että seerumia on otettava monta pumppausta jotta ainettaa saa levitettyä koko kasvoille. Todennäköisesti juuri tästä syystä tuote onkin pakattu seerumeille hyvin epätyypilliseen kokoon – 75 milliä. Tätä kuluu paljon ”normiseerumia” enemmän. Iho jää mattapintaiseksi ja huokoset ”photoshopatun” näköisiksi – siitä pitää silikonikerros huolen.

Inci: propyleeniglykoli, cyclopentasiloxane, askorbiinihappo, glyseroli, cetyl peg/ppg-10/1 dimethicone, dimethicone crosspolymer, lauroyl lysine, acrylates copolymer, adenosine.

Taidan antaa tuotteen testiin jollekin "ryppyiselle" ja sameaihoiselle tutulleni ja palata hänen käyttökokemustensa kera kun pullo on tyhjä! :)

Koska postaus on jälleen jo aika pitkä, jätän loput Kiehl's-tuotearviot toiseen postaukseen.

Nyt olisi sitten vihdoin aika käydä Kiehl’s-tuotekokemusten kimppuun. Tai huomenna. ;) Koska kyseessä on Suomessa verrattain tuntematon, mutta maailmalla aikamoista kulttimainetta nauttiva brändi, ajattelin, että olisi mukava ensin luoda vähän perusteellisempi katsaus yrityksen historiaan. Eli tässä ensin Kiehl’s, The Brand –esittely ja huomenna sitten varsinaisia tuotekokemuksia.

Kiehl’sillä on itse asiassa hyvinkin samankaltainen kasvitieteellis-homeopaattinen tausta kuin kreikkalaisella Korresilla. Korresin tavoin myös Kiehl’s on alkujaan ollut apteekki ja saanut nimensä omistajaltaan. Kiehl'sin tarina alkaa vuodesta 1851. Tuolloin perustettiin New Yorkin East Villageen 3rd Avenuen ja 13th Streetin kulmaukseen nimeä Brunswick Apotheke kantava apteekki. Oppipoikana toiminut John Kiehl osti apteekin vuonna 1894 ja nimesi sen Kiehl Pharmacyksi. Samaisella paikalla sijaitsee Kiehl’sin lippulaivaliike vielä tänäkin päivänä.

John Kiehlin apteekki tarjosi erilaisia homeopaattisia ja yrtteihin pohjautuvia lääkkeitä, hoitoöljyjä ja voiteita. Kiehl halusi luoda liikkeestään rennon ja tuttavallisen paikan jonne asiakkaat olivat tervetulleita vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan kupin kahvia. John Kiehliä ei tunnettukaan varsinaisesti liikemiehenä – asiakkaiden viihtyminen ja ”kulmakunnan yhteisen olohuoneen” tunnelman ylläpito oli hänelle myyntilukuja tärkeämpää.

Vanhan apteekkarin henki on näkyvissä Kiehl’s-liikkeissä yhä tänäkin päivänä;  asiakkaille on tarjolla kahvia ja monissa liikkeissä on vakioasiakkaiden vauvakuvista (!) koostettuja valokuvaseiniä.

Vuonna 1910 John Kiehl sai oppipojan yrttitutkija Irving A. Morsesta. Yhdessä he kehittivät lukemattomia kasvitieteellisiä valmisteita jotka toimivat pohjana ja inspiraationa Kiehl’sin nykyiselle tuotekehittelylle. Vuosikymmen myöhemmin Morse osti yrityksen eläkkeelle siirtyvältä Kiehliltä, ja säilytti apteekin alkuperäisen nimen pitääkseen yllä arvostettua nimeä. Kiehl’s on siitä saakka ollut Morsen perheen omistuksessa. Tänä päivänä johdossa on Irving Morsen pojantytär Jami Morse-Heidegger miehensä Klaus Heideggerin kanssa.

Kiehl'sillä on kolme eri logoa, joista kaunokirjainversiota pidetään nykyään virallisena. K-logo on vanhin ja peräisin apteekkiajoilta.

.

Kiehl’sin avokätinen näytteidenjakoperinne juontaa muuten juurensa 50-luvulle, jolloin Irving Morsen poika Aaron otti tavaksi antaa asiakkaille näytteitä uusista, juuri takahuoneessa sekoitetuista tuotteista saadakseen asiakkailta palautetta.

60-lukuun mennessä ”Kokeile ennen kuin ostat” –filosofia oli vakiintunut osaksi Kiehl’sin konseptia. Kiehl’s ei edelleenkään harrasta perinteistä mainontaa, vaan luottaa näytteiden luomaan ”suusta-suuhun” -mainontaan ja asiakasuskollisuuteen. Yritys jakaa vuosittain yli 8,5 miljoonaa näytettä, mikä maksaa enemmän kuin keskiverto mainoskampanja. Ja se on kannattanut! Rahan sijoittaminen näytteisiin mainostamisen sijaan on yrityksen menestystarinan kulmakiviä.

1970-luvulla Aaron Morse muutti Kiehl’sin liiketoiminnan painopisteen reseptien kirjoittamisesta ja raakojen ainesosien myymisestä valmiisiin, brändättyihin koostumuksiin ihon- ja hiustenhoidossa. Näin John Kiehlin apteekista alkoi muodostua se brändi, jona Kiehl’s nykyään tunnetaan. 70-luvulla saivat alkunsa monet tänäkin päivänä suositut Kiehl’s-tuotteet kuten Creme de Corps –vartalovoide, Ultra Facial -kasvovoide sekä White Eagle Shave –parranajovoide. Onpa valikoimassa vieläkin vanhempia tuotteita; klassikot Calendula Herbal Extract – ja Blue Astringent –kasvovedet sekä Original Musk Oil ovat 60-luvulta.

Tällainen tausta siis löytyy kulttimaineessa paistattelevalta Kiehl’siltä. Paljon on muuttunut puolentoista vuosisadan varrella John Kiehlin ajoista, mutta yrityksen sydämessä on säilynyt omistautuminen henkilökohtaiseen palveluun ja halu kehittää korkealuokkaisia, moneen tarpeeseen ja iho-ongelmaan vastaavia tuotteita. (Tuotevalikoimassa on todellakin otettu huomioon kaikki ihohuolet aknesta ryppyihin ja laajentuneista ihohuokosista pigmenttiläiskiin, peruskosteutusta unohtamatta – ja luonnonkosmetiikan käyttäjillekin on oma serifioitu linjansa.)

Perinteinen apteekkihenki on kultivoitunut trendikkääksi ja seikkailumieliseksi imagoksi, ja  omistajaperheen kiinnostus extreme-urheilulajeihin näkyy niin tuotekehittelyssä, pakkaus-designissa kuin sponsorointikohteissakin.

John Kiehl

Eipä olisi John Kiehl osannut 1800-luvulla arvata, että tulevaisuudessa hänen nimeään kantavat tuotteet tulevat päätymään mm. Mount Everestin huipulle Kiehl’sin sponsoroiman retkikunnan mukana…!

.

Kuvat Kiehl'sin sivuilta.

Meillä heräsi eilen illallisella herran kanssa kiivas keskustelu ruoka-annosten koosta, hinnoittelusta ja "reiluudesta". Ympärillä istuvat miettivät varmasti, mistä ihmeestä tuo outoa kieltä papattava pariskunta oikein alkoi noin antaumuksella väittelemään kesken ruokailun. :D

Asia koski ruoka-annosten kokoa, kun hinta on kaikille sama. Minä olen sitä mieltä, että jos illallismenu on tyyliä "3 ruokalajia 48 euroa" niin oli ne ruokalajit mitä tahansa, jokainen ruokailija saa suunnilleen saman verran ruokaa. Vähintään pääraaka-ainetta pitäisi minun mielestäni olla oletusarvoisesti saman verran kaikkien lautasella - tilasit sitten kalaa, lihaa tai kasvista. Right? Jokaisenhan on tarkoitus tulla kylläiseksi ruoasta.

Mies taas on sitä mieltä, ettei annoskokojen tarvitse tai kuulukaan olla millään lailla samalla linjalla. Kuulema fiksu ravintolakävijä ymmärtää jo menua lukiessaan, mitkä ruokalajit ovat toisia ruokaisampia tai kevyempiä, ja tekee päätöksensä sen perusteella. Jos sinulla siis on isompi nälkä, niin älä esimerkiksi tilaa vaaleaa kalaa. Whaaat?? Tämä ei nyt vain kertakaikkiaan uppoa minun logiikkaani!

Minä ymmärrän, että annoskoot saavat olla erilaisia kun kyseessä on "normaali" ruokalista jossa kaikki annokset on hinnoiteltu erikseen, ja josta usein löytyy kevyempien ruokien kategorioita kuten keittoja ja salaatteja. Jos tilaan 15 euron salaatin, niin en odota sen olevan yhtä täyttävä kuin 29 euron pihvi. Mutta jos menu on koostettu niin, että kaikki ruoat ovat samanhintaisia, niin miten ravintola voi perustella sen että eri valinnoilla voi saada puolet vähemmän raaka-ainetta?

Väittelyhalukkuuteni asiaan kumpusi odotetustikin siitä, että itselleni lankesi eilen illalla se osa, että tilaamani kahden ruokalajin päivällinen (hinta 30 puntaa) oli määrällisesti ainakin kaksi kertaa pienempi kuin herran tilaama. Olin valinnut alkuruoaksi vuohenjuustosalaatin ja pääruoaksi punakampelaa. Mies taas valitsi kananmaksapateeta ja rib eye -pihvin.

Kananmaksapatee oli koollisesti jopa 3-kertainen minun vaatimattomaan vuohenjuustopallukkaani verrattuna. Mies jaksoi hädin tuskin syödä pateetaan. Minun pääruokani kalaa oli varmasti alle 100 grammaa. Filee oli pienempi kuin edellisillan ravintolassa alkuruoaksi tilaamani savukala...! Miehen pihvi täytti puolet lautasesta. Siinä vaiheessa kun olin haarukoinut kalafileeni naamaan oli mies vasta pääsemässä pihvissään alkuun.

Sanonpahan rehellisesti, että tulin kiukkuiseksi. Jos me kummatkin maksamme ruoastamme saman summan, eikö minunkin kuuluisi sentään tulla ruoasta kylläiseksi? Annostemme koot olivat niin häkellyttävän erimittaiset että en vain päässyt asiasta yli. Miehen mielestä olin nolo ja valitukseni moukkamaista. "Kalasi on varmasti kalliimpaa kuin minun pihvini, ei sitä voi saada samalla hinnalla saman verran kuin pihviä", hän heitti. "Aijaa? No pateekin on sitten huomattavasti halvempaa kuin vuohenjuusto?" kontrasin. Siihen mies ei osannut enää viiltää takaisin.

Juuri sillä hetkellä tarjoilija sattui ilmestymään pöytämme viereen tiedustelemaan olihan kaikki hyvin. Koska ilmeestäni näki, että en todellakaan ollut tyytyväinen, en jaksanut alkaa feikkaamaan standardikohteliaisuuksia. (Ravintoloissa asiakkaan ja henkilökunnan välinen viestintä on usein kuin teatteria... kumpikin osapuoli sanoo ne odotetut mantrat ja ruokaa kiitellään vaikkei oltaisikaan tyytyväisiä.) Sanoin suoraan, että annokseni oli aika pieni. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja lupasi tuoda lisää kalaa. Vasta kakkosannoksen jälkeen tulin kylläiseksi.

Mies pyöritteli silmiään ja totesi, että en vain ymmärrä näitä asioita. Annokseni oli pieni koska satuin tilaamaan "sen sorttisen ruoan". Jaahas?  Tässä ravintolassako - tai ravintoloissa yleensäkin ?? -  lähdetään siitä, että kalansyöjillä on pienempi nälkä? Entäs kasvissyöjät? Kyllä ravintolassa on mielestäni tarkoitus tulla kylläiseksi. Pienet taideannosmaistelut fine dining -ravintoloissa ovat sitten asia erikseen, mutta jos tilaat ihan rehellisessä maalaisravintolassa kahden ruokalajin illallisen niin kyllä sillä pitää vatsan täyttyä.

Mitä te sanotte? Olenko minä mäntti moukka vai hermostuinko ihan syystäkin?